Vuoden 2015 luetuimmat bloggaukset

Blogin analytiikkaa on hauska käydä välillä kurkkimassa; mitkä tekstit ovat kiinnostaneet eniten, millä hakusanoilla blogiin on tultu ja montako kävijää on ollut tässä kuussa. Vuodenvaihteen kunniaksi ajattelin avata näitä asioita vähän julkisestikin ja esitellä kuluneen vuoden luetuimmat bloggaukset.

Valitettavasti Bloggerin analytiikka ei taipunut paljastamaan kuin luetuimmat viimeisimmältä kuukaudelta tai koko ajalta (tai ainakaan minä en löytänyt tällaista vaihtoehtoa), mutta listasin tähän nyt blogin olemassaolon ajalta luetuimmat vuoden 2015 aikana kirjoitetut bloggaukset. ;)

---

5. Raskauskilot jämähti - miksi?
Raskauskiloista kirjoitin lähes 1,5 vuotta synnytyksen jälkeen. Vaikkeivät ne virallisesti taitaneetkaan enää raskauskiloja siinä vaiheessa olla - raskauden jälkeen jääneitä kiloja joka tapauksessa. Raskauskilojen jämähtäminen tuntuu olevan aika yleistä. Vaikkakin toki löytyy myös niitä, jotka sujahtavat omiin farkkuihinsa jo samantien synnytyksen jälkeen. Itse sain puhtia raskauskilojen karistamiseen valmennuksesta ja joulunajan löysäilyn (ja yhden lisäkilon!) jälkeen ensi vuonna aionkin panostaa terveelliseen ruokaan ja liikunnan lisäämiseen! Projektin onnistumisesta tulen varmasti raportoimaan vielä blogissa myöhemmin.

4. Nahkahääpäivä
Nahkahääpäivää vietimme elokuussa ja fiilistelin häitä tuolloin kuvapostauksen muodossa. Hääaiheet kiinnostavat selkeästi lukijoita ja itseä onkin välillä harmittanut, etten tajunnut häitä suunnitellessa pitää omaa hääblogia. Tosin en tiedä, miten sellaista olisi ehtinyt kirjoittaakaan. :D Voi olla, että ensi vuoden puolella leikin vähän hääbloggaajaa ja kirjoittelen muutaman hää-aiheisen bloggauksen - muistelupohjalta.

3. Etsin uusia blogeja lukulistalle - tositarkoituksella!
Kesällä etsin blogeja luettavaksi - ja etsin kyllä vieläkin. Etenkin saman ikäisten taaperoiden äitien kirjoituksia on mukava lukea, joskin viime aikoina muiden blogien seuraaminen on jäänyt vähäiselle. Bloglovin'issa en ole käynyt aikoihin ja olenkin lukenut oikeastaan niiden muutaman bloggaajan tekstejä, joita seuraan Instassa. Täytyisi muuten ottaa Insta-seurantaan useampia bloggaajia, niin ehkä niitä bloggauksiakin tulisi enemmän muistettua lukea. :)

2. Turvaistuinviidakossa
Turvaistuinasiat kiinnostavat - sekä minua että muita. Itsekin turvaistuinta valitessa turvauduin googleen ja sain arvokasta tietoa muutamasta blogista. Siksi itsekin halusin kirjoittaa kokemuksia ja ajatuksia turvaistuimen valinnasta. Itse asiassa se meille lopulta päätynyt turvaistuin on edelleen arvioimatta, vaikka käyttökokemusta on kertynyt jo vajaa vuosi! Täytyisikin yrittää muistaa alkuvuodesta kirjoittaa tällainen bloggaus...

1. Turvaistuinta ostamassa: oma kärkikolmikko
Myös kärkisijalla on turvaistuin-aiheinen bloggaus! Muutenkin nämä käyttökokemukset ja ylipäätään bloggaukset, joissa mainitaan nimeltä jokin tietty tavara, kiinnostavat eniten. Vuoden 2014 kirjoituksista nimittäin tämän bloggauksen yläpuolelle luetuimpien kokonaistilastoissa pääsivät yhdistelmävaunuihin sekä syöttötuoliin liittyvät bloggaukset!

---

Vuosi vaihtuu ja ensi vuodelle on jo mielessä monta bloggausaihetta. Uuden vuoden myötä myös joustava hoitovapaa vaihtuu kokopäivätyöhön, joten nähtäväksi jää, miten paljon aikaa bloggaamiselle (tai ylipäätään vapaa-ajalle) ensi vuonna jää. Into bloggaamiseen ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään ja uusia blogiaiheita tulee mieleen viikoittain - välillä jopa päivittäin.

Ihanaa uutta vuotta kaikille blogin lukijoille! Palataan asiaan vuoden vaihduttua!

Mistä sinä haluaisit lukea blogissa ensi vuonna?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Joululahjoja - enemmän vai vähemmän?

Viimeviikkoisen joululahjojen paketointirumban keskellä tuli väkisinkin miettineeksi, että mikä määrä joululahjoja olisi sopiva määrä. Paketointi vei niin paljon aikaa (viimeisenä iltana yhteen asti yöllä!), että aiheeseen liittyvän bloggauksen kirjoittaminenkin jäi joulun jälkeiseen aikaan. Sen verran sitä paketoitavaa riitti.

Törmäsin ennen joulua useisiin mielipiteisiin siitä, että lapselle pitäisi ostaa mahdollisimman vähän lahjoja. Yksi tai vain muutama. "Lapsi ei tarvitse montaa joululahjaa." Joillain useamman lapsen äideillä on jopa tietty lukumäärä (1-5), montako lahjaa kukin lapsista saa. "Kun kuitenkin saa niin paljon lahjoja muilta." Lisäksi etenkin näin pienille niitä lahjoja annetaan jo ennen joulua ja/tai ostetaan vasta joulujen jälkeisistä alennusmyynneistä. "Kun ei se vielä ymmärrä lahjoista mitään." 

Itsellä ajatus on ehkä vähän päinvastainen.

Tai jos ajatellaan nyt ensinnäkin tuota lahjojen lukumäärää. En nyt enkä tulevinakaan vuosina halua päättää tiettyä lukumäärää joululahjoille. Etenkään maksimilukumäärää. Tietenkin tilanne voisi olla erilainen, jos lapsia olisi useampi ja kaikille pitäisi olla ns. sama määrä. Mutta minusta kuitenkin lukumäärää tärkeämpää on lahjojen sisältö. Lahjoja voi olla vain yksi arvokkaampi tai kolmekymmentä pientä. Tosin luulen, että vaikka lapselle ostaisin vain yhden arvokkaamman lahjan, käärisin silti pakettiin jotain euron arvoisia juttuja, jotta lukumäärä kasvaisi.

Ainakin itse muistan lapsuudesta, että sitä kivempaa oli, mitä useamman lahjan sai avata. Sisällöllä ei (ainakaan avausvaiheessa) ollut juurikaan merkitystä. Sama logiikka näkyy kyllä hyvin myös omassa joululahjashoppailussani. Pakettiin käärin tänäkin vuonna Meealle yhdet housut, yhden sukkapaketin ja muita vastaavia sattumalta tähän aikaan vuodesta muuten vaan ostamiani juttuja - joista Meea ei välttämättä ollut sinänsä kovin innoissaan. Samoin miehen sisarusten ollessa pienempiä muistan, että heillekin laitoin eri paketteihin lelun ja siihen tulevat paristot - ihan vaan siksi, että olisi enemmän avattavaa.

Olen sinänsä samoilla linjoilla siinä, että lapsi ei tarvitse suurta pakettimäärää ollakseen onnellinen tai nauttiakseen joulusta. Etenkään näin pieni lapsi. Mutta kun kyseessä on ainokainen ja äiti tykkää muutenkin ostella (joulu)lahjoja, ei voida välttyä siltä, että lahjoja on iso läjä. Itse asiassa jouluna tulee ylipäätään osteltua enemmän kuin vaikkapa synttäreinä - mikä on kyllä oikeastaan vähän hassua.

Pakko kylläkin myöntää, että paketoimaan ryhtyessäni yllätyin itsekin, kuinka monta lahjaa Meealle olikaan tulossa. Alunperin ajatuksena oli ostaa yksi isompi lahja (joka ostettiinkin), siihen muutama ns. lisätarvike (2-4 pakettia) ja EHKÄ jotain pientä vielä lisäksi. Paketointivaiheessa kaapista löytyi kuitenkin muutama jo loka-marraskuussa jemmaan ostamani lelu sekä nämä jo aiemmin mainitsemani vaatteet. Muiden joulushoppailujen ohella tuli tilattua Meeallekin ns. samalla vaivalla pari tavaraa. Lisäksi viime päivinä piti vielä käydä hakemassa muutama "ostaisin nämä kuitenkin kohta" -tavara, jotta sai nekin kääräistyä joulupaperiin.

Laskeskelin, että loppujen lopuksi Meealle taisi tulla meiltä yhteensä 18 lahjaa (joista kaksi miehen hankkimia - hänellä on ollut tapana ostaa itse Meealle joululahja, jonka sisältöä minä en tiedä). Mutta toki näissäkin oli esimerkiksi junarata+kulkuneuvot sellainen, jonka paketoin neljään erilliseen pakettiin - olisi voinut laittaa yhteenkin.

Ja kyllähän se Meea pakettien avaamisesta tykkäsi. Olisi varmasti ollut onnellinen vähemmästäkin lahjamäärästä - tai siitä, että joku lahja olisi tullut (vaikka ilman lahjapaperia) ennen tai jälkeen joulun.

Mutta minusta lahjapaketit kuuluvat jouluaattoon, eikä meillä jatkossakaan aiota muualta saatuja paketteja avata ennen aattoa - kuten monella tuntuu olevan tapana. Tai avata lahjat jo heti aattoaamuna. Tietty jännitys kuuluu jouluun ja meidän perheessä lahjatkin pysyvät paketeissaan aattoiltaan saakka. Aaton jälkeen toki voisi avata lahjoja, etenkin jos joulua vietetään ns. kahdessa osassa, kuten tänä vuonna. Mutta se, että joululahjat ostettaisiin vasta joulun jälkeen alennusmyynneistä, ei kuulosta minusta kivalta - tuskin niitä jaksaisi edes kääräistä lahjapakettiin enää joulun jälkeen.

"Apua, kuinka paljon lahjoja!"

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Cookiepurkit päiväkodin tädeille

Tänä vuonna joululahjojen listalla oli pari uutta nimeä, kun ajattelin viedä jonkinlaiset muistamiset myös Meean päiväkodin tädeille. Vaikka Meea ei vielä ole ollut kauaa hoidossa, tuntui kivalta ajatukselta muistaa heitä joulun kunniaksi.

Pelkkä suklaarasia tuntui tylsältä ja mietin, että mitä pientä kivaa päiväkodin tädeille voisi viedä. Taaperon diy-lahjatkaan kun eivät tässä tapauksessa tulleet kyseeseen.

Muistin nämä ihanat keksipurkit, joita katselin jostain blogista tai vastaavasta jo vuosi sitten. Tuolloin en keksinyt, kenelle tällaisen lahjan olisi voinut antaa. Nyt kun kohde oli valmiina, oli _ihan pakko_ kokeilla tällaisten keksipurkkien tekoa! Päiväkodin tädeille lähti siis suklaacookie-purkit, joissa kuivat ainekset valmiina purkissa ja ohje mukana leipomista varten.

Erilaisten ohjeiden googlettelu ja edullisten purkkien löytäminen veikin varmaan eniten aikaa. Itse täyttäminen oli nopeaa (suklaan raastamista lukuunottamatta) ja koristelussakin päätin kerrankin pysyä mahdollisimman yksinkertaisessa. Suunnittelin siis vaikka mitä koristeeksi, mutta loppujen lopuksi - yksinkertainen on kaunista!

Tämä on minusta aika ihana lahjaidea - tai ainakin itse ottaisin mieluummin tällaisen vastaan kuin suklaarasian tai joulukukan. Tosin en tiedä, raaskisiko tätä sitten käyttää vai ei. :D Tein itse asiassa parille muullekin tällaisen cookie-purkin joululahjaksi. Yhdelle ystäväpariskunnalle piti keksiä muuta, kun purkki ei välttämättä olisi kestänyt postitusta. :D

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Taaperon DIY-joululahjat

Sukulaiset, kummit - ja erityisesti isovanhemmat - ovat innoissaan kaikesta taaperoon liittyvistä joululahjoista - etenkin sellaisesta omatekoisesta. Viime jouluna isovanhemmille menikin lahjaksi reilun puolivuotiaan taitotasoon sopiva askartelu; tuplavalokuvakehys, jossa toisella puolella oli Meean kuva ja toisella puolella sormiväreillä painettu jalanjälki.

Täksi jouluksi halusin myös askarrella isovanhemmille lahjaksi jotain Meean kanssa - nyt jo jotakin aavistuksen verran haastavampaa. Kovin vaikeita juttuja Meea ei vielä(kään) osaa tehdä, mutta ilmassa oli kyllä useampi idea joululahjoihin.

Lopulta päädyin ostamaan isovanhemmille omat mukit, jotka Meea sai koristella posliinitusseilla. Ja kylläpä niistä tulikin hienot! Ja mikä parasta - nämä oli myös tosi helppo tehdä!

Kun kävin nuo mukit ostamassa, bongasin samalla myös lasisia joulukoristepalloja. Olin alunperin miettinyt laittavani Meean kummeillekin jotain pientä lahjaa neidiltä ja nuo lasipallot näyttivät aika kivoilta - joten nekin lähtivät mukaan kaupasta vähän ex tempore. Vielä kun samalla reissulla ostamani tussit olivat lasille ja posliinille sopivat, niin tuli ns. kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Vaikka ei tosiaan ollut ihan loppuun asti mietitty tämä asia siellä kaupassa - yksille kummeille kun piti lahja laittaa postissa menemään... Oli onneksi mennyt ehjänä perille, mutta aika huolellisesti sen pallon sai kyllä pakata lähetystä varten!

Ja aika kivat niistä palloistakin tuli - luonnollisesti joulun väreissä! :)

Ensi jouluna taaperon askartelutaidot ovatkin jo ihan uudella tasolla. joten voi miettiä diy-lahjaksi jotain haastavampia juttuja. Täytyy varmaan alkaa ensi vuoden joululahjoja tekemään jo lokakuussa, ettei tule yhtä kiire kuin tänä vuonna. Aika sarjatuotantona nimittäin aikarajan vuoksi noita mukeja ja palloja koristeltiin. :D

Väsäsikö teidän taapero jotain DIY-lahjoja tänä jouluna?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Taaperon jouluherkut

Meidän taapero sai tänä jouluna ensimmäistä kertaa nautiskella jouluruokaa. Vuosi sitten oli meneillään maitoallergiaselvittelyt, ruokavalio oli typistetty, eikä uusia ruoka-aineita saanut edes maistaa. 

Tänä jouluna kelpasi kaikki (!!) tarjottu jouluruoka ja selkeät lempparitkin löytyivät!

Joulupöydän antimista sellaisenaan Meealle ei allergioiden vuoksi sovellu juurikaan muu kuin kinkku - ja sekin vain ilman kananmunapitoista kuorrutetta. 

Teinkin Meealle aatoksi mummulaan mukaan bataattilaatikkoa soijakermaan, ja kotona vielä tapaninpäivän aterialle munattoman makean makaronilaatikon kauramaitoon. Molemmat laatikot maistuivat neidille oikein hyvin; ne ovatkin myös äidin jouluherkkuja (punajuuri-auralaatikon ohella), joten näitä tullee löytymään meidän joulupöydästä jatkossakin.

Muut laatikot jäivät allergiasyistä tänä vuonna maistelematta. Laatikoiden lisäksi neidin lautaselle lastattiin kinkkua sekä punajuuria rosollista. Herkkua kumpikin! 

Aika ennakkoluulottomasti Meea kyllä kaikkea maisteli. Vähän harmittaa, että en viitsinyt (enkä kyllä olisi ehtinytkään!) tehdä allergiaversioita maisteltavaksi useammasta laatikosta. No, ensi vuonna sitten useampia laatikoita tarjolle - jospa jo olisi allergiatkin helpottaneet siihen mennessä, niin selviäisi äiti vähemmällä kokkailulla. :)

Jouluruokien lisäksi leivoin Meealle allergiaversiona joulutorttuja ja pipareita. Tai siis leivottiin, koska neiti toimi hyvänä pikkuapurina! Piparit osoittautuivatkin mielettömäksi herkuksi ja niitä on syöty jo aika monta jälkkäriksi. Joulutorttuja Meea on tainnut tähän mennessä syödä joulun aikaan kaksi kokonaista. Pakastimessa olisi vielä muutama torttu odottamassa.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Joulu 2015

Joulut on juhlittu ja täytyy sanoa, että menipä viime viikko nopeasti! Vaikka joulu onkin ennen kaikkea aikaa rentoutumiselle ja yhteiselle ajalle perheen kanssa, on se silti monesti myös melko kiireistä.

Me olimme tänä jouluna miehen perheen luona. Lähdimme sinne aatonaattona ja omat joulukiireet ajoittuivatkin aikaan ennen tätä. Tai erityisesti niihin muutamaan edeltävään päivään. Kun joulukuu muuten oli kulunut joulukorttien ja -lahjojen teossa, jäi viime päiville kaikki kokkailut, leipomiset ja paketoinnit. Tiistai-iltana paketoinkin yhteen (!!) asti ja joulusiivous siirrettiin suosiolla aaton jälkeiselle ajalle.

Aatonaattona lähdettiin matkaan; heti kun oli pakattu ja bataattilaatikot paistettu ja jäähdytetty. Vaikka mentiinkin ns. valmiiseen pöytään, tein itse joulupöytään bataattilaatikkoa soijakermalla, jotta Meeakin sai jotain laatikkoa syödäkseen. Lisäksi ennen joulua leivoin myös pipareita ja joulutorttuja allergiaversiona pikkuneidille.

Kun ennen lähtöä oli tehnyt kaiken mahdollisen, meni loppu-aatonaatto ja aatto omalta osaltani melko seesteisissä tunnelmissa. Haudoilla käynnin jälkeen ehdittiin jopa Meean kanssa ottamaan muutama jouluinen kuva kuusen edessä. :)

Meea meinasi nukkua onnensa - eli joulusaunan - ohi, mutta heräsi päikkäreiltä juuri, kun olimme miehen kanssa lähdössä saunaan. Pääsi siis neitikin elämänsä ensimmäiseen joulusaunaan ja sen jälkeen maistelemaan jouluruokia. Kaikki tarjottu upposi kyllä mainiosti!

Pukkia odotellessa oli tarkoitus ottaa ne ns. oikeat joulukuvat. Arttu-hauva poseerasi kiltisti, mutta Meeaa ei oikein kiinnostanut. Kuten alta näkyykin, vain yksi kuva onnistui - loput ovat vähän kyseenalaisia... :D

Joulupukin tulo sai aikaan valtavan itkun ja pukki olikin paikalla vain muutaman lahjan jakamisen ajan. Meea ei halunnut mennä pukin syliin, ei sanoa pukille päivää, eikä laulaa pukille tiptappia. Itku vaan tuli, kun edes ehdotti. Eikä uskaltanut ottaa pukilta karkkia; Meea kun on siis ennen joulua todennut, että pukki tuo karkkia eikä lahjoja (koska kauppakeskusten yms joulupukit jakavat karkkia!), piti pukille varata mukaan myös yksi karkki Meealle annettavaksi. Siinä vaiheessa, kun sanottiin, että pukki lähtee, Meea kyllä reippaasti sanoi pukille "heippa!". Se taisikin olla ei:n lisäksi ainoa, mitä Meea pukin aikana suostui puhumaan. :D

Joulupaketit kiinnostivat kovasti - yllättäen. Ensimmäisen paketin avattuaan Meea olisi halunnut jäädä jo leikkimään, mutta äiti patisteli avaamaan ensin muitakin. Sen jälkeen ei sitten enää jaksettukaan paljoa keskittyä siihen, mitä paketeista tuli, vaan siirryttiin innolla avaamaan seuraavaa lahjaa. 

Lahjoja tuli iso pino, eikä kaikilla ehdittykään vielä aattoiltana leikkiä (eikä ole taidettu ihan vieläkään...). Joululahjoihin liittyen on tulossa vielä oma postauksensa, kunhan ehdin kuvailemaan! :)

Joulupäivänä lähdettiin kotiin ja kotipihassa kerrottiin Meealle, että joulupukki on saattanut tuoda jotain hänelle kotiin. Joulupaketista kun paljastui vain leikkikeittiön kuva, josta Meea ei oikein mitään ymmärtänyt. Jännittyneenä Meea menikin kotiovesta sisään ja oli melkoinen riemu kasvoilla, kun keittiöstä löytyi ikioma leikkikeittiö! Tämä oli meidän lahjoista isoin tänä jouluna ja oli kiva nähdä, että lahja kelpasi! Meea muuten kovasti mieltää nyt erityisesti tämän keittiön pukin tuomaksi; joulupäivänä leikkien lomassa aina välillä taputteli keittiötä hymyillen ja totesi "pukku, pukku!". :)

Joulusiivous tehtiin vasta joulupäivänä, joten ihan hyvä, että leikkikeittiö oli mieleinen. Sujui nimittäin siivous normaalia joutuisammin, kun neiti malttoi leikkiä itsekseen keittiönsä kanssa. :)

Tapaninpäivänä mummi ja vaari tulivat käymään meillä ja toivat lahjavuoren mukanaan. Oltiin siis aiemmin sovittu, että tuovat lahjat vasta sitten, eikä raahata niitä ollenkaan mukanamme toiseen mummulaan aattona. Ja taisi se Meeastakin olla kivempaa, kun sai lahjoja avata useampana päivänä. Yksi lahja itse asiassa on vielä postissa tulossa, joten avaamista on luvassa vielä jatkossakin!

Lauantaina syötiin myös ensimmäiset jouluruuat kotona; kokkailin lauantaina vielä makean makaronilaatikon (oma jouluherkkuni!) ja pakastimesta löytyi jo valmiina punajuuri-auralaatikko sekä bataattilaatikko. Mies sai töistä kinkun, joka paistettiin pe-la yönä - joten olihan sen kanssa pakko väsätä jotain jouluruokaa kotiinkin. Vähän vielä on niitä jouluruokia jäljellä, mutta onneksi vielä ei ole alkanut tympimään niitä syödä. :)

Nyt kun joulunvietosta on pikkuhiljaa selvitty, löytyy blogillekin enemmän aikaa. Muutama jouluaiheinen bloggaus jäi kirjoittamatta loppuun ennen joulua - ja ainakin joululahjoista ja jouluruuista täytyy vähän kertoa. Eli luvassa onkin vielä nyt vuodenvaihteen tienoilla useampi jouluaiheinen bloggaus, kannattaa pysyä kuulolla! :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Joulukalenteri 2015: Luukku 24

Jouluaatto ja viimeinen joulukalenterin luukku!

Ajattelin, että aattoaamun joulupukin odotukseen ja jännittävään tunnelmaan omiaan olisi aaton kalenteriluukusta esiin tuleva joulupukin kirje. Kyllä, joulupukki ihan itse oli kirjoittanut Meealle kirjeen!

Tämän (ajastetun) bloggauksen myötä blogi hiljenee hetkeksi joulutauolle - palataan asiaan pyhien jälkeen! Luvassa on vielä ainakin muutama jouluaiheinen bloggaus joulun jälkeenkin; joululahjojen määrästä, taaperon diy-joululahjoista, päiväkodin tätien joulumuistamisista sekä joulukorttiaskarteluista.

Rauhallista joulua kaikille blogin lukijoille!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Joulukalenteri 2015: Luukku 23

Joulukalenterin luukut vähenevät ja joulu lähenee.

Aatonaaton tunnelmissa tänä aamuna joulukalenterista paljastuikin tonttulakki! Tämä ihanuus oli löytö paikallisilta joulumyyjäisiltä pari viikkoa sitten; paikallista käsityötä Hattulilta.

Myynnissä oli tonttulakkeja monella eri kuosilla ja valinta oli vaikea. Itse olisin ehkä ostanut ennemmin vähän modernimman version tonttulakista; mustaharmaan sydänkuosisen tonttulakin. Mutta mies tyrmäsi ajatuksen samantien ja valitsi tämän tähtilakin. Tämä on kyllä mukavan jouluinen!

Hattulin hatut ovat kyllä aivan ihastuttavia ja on myös kiva tukea paikallista käsityötä. Meiltä tosiaan löytyy entuudestaan jo Hattulilta syksyksi hankittu Ryppis-pipo ja hattujen tekijäkin on tuttu kerhoilujen kautta. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Joulukalenteri 2015: Luukku 22

Vielä viimeinen virkkaus joulukalenteriin; kolme dominokeksiä.

Nämä olivat minun mielestäni aivan ihastuttava idea (ja näistä jopa tuli aika hyvännäköisiä minunkin tekeminäni!), mutta en tiedä tajusiko Meea ihan täysin, mitä nämä esittävät - hän kun ei keksejä vielä juurikaan ole syönyt. Mutta hauskaa tuntui olevan näillä leikkiessä; pieni sormi kun mahtui juuri ja juuri keskellä olevasta reiästä, niin keksejä pystyy kuljettamaan ja pyörittelemään sormessaan. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Joulukalenteri 2015: Luukku 21

Henkilökohtainen tavoitteeni virkattujen ruokien määrästä Meean joulukalenterissa täyttyi jo alkukuusta, kun sain tehtyä joulukalenterin täytteeksi omenan ja porkkanan. Pari työtä ehdin kuitenkin ottaa vielä niihin aikoihin työn alle ja automatkoilla ne valmistuivatkin melko nopeaan tahtiin. Ihan hirveästi en niitä muuten ehtinytkään virkata kuin autossa. :D

Viikonloppuna muiden jouluhommien lomassa piti nämä pari virkkaustyötäkin vielä viimeistellä ja päätellä, jotta sai tämän ja huomisen päivän kalenteripussukoihin täytettä.

Tänään joulukalenterista paljastui siis päärynä. Joka on ehkä vähän muotopuoli, mutta kyllä se periaatteessa päärynältä näyttää. Vaikkakin Meea kutsui tätä kyllä kurkuksi. :D Onneksi Meea ei vielä ole kovin vaativa näiden suhteen, joten äiti ehtii harjoitella. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Kodin joulutunnelma

Minulla on blogin luonnoksissa ja omissa ajatuksissa monta jouluaiheista bloggausta, mutta joulukiireet paketointeineen ja leipomisineen ovat painaneet päälle sen verran, että blogille jäänyt aika on ollut hyvin minimaalinen. Nippanappa olen ehtinyt edes nuo joulukalenteripostaukset julkaista ajallaan!

Todennäköisesti moni näistä jollain tavalla jouluun liittyvistä kirjoituksista tulee julki vasta joulun jälkeen, mutta ainakin tämä yksi on nyt _pakko_ pusertaa ulos ennen joulua. Kodin koristelusta joulukuntoon kun tuntuisi hassulta kirjoittaa enää joulun jälkeen. :)

Meidän koti on jo viikon verran ollut täydessä joulukunnossaan. No, joulusiivousta ei toki ole tehty (enkä kyllä tiedä, onko ennen joulua edes aikaa perusteellisemmalle siivoukselle), mutta koristeet ja jouluvalot ovat olleet paikoillaan jo muutaman viikon. Jouluverhot sain vihdoin viime viikonloppuna silitettyä paikoilleen. 

Loppujen lopuksi sisälle joulukoristeita tuli melko vähän. Meillä on tässä asunnossa ollut aiempina kahtena vuonna joulukuusi, mutta tänä vuonna taidamme jättää kuusen laittamatta. Kun ei olla aattoa kotona, niin joulukuusikaan ei ole niin "pakollinen". Itselle kun ainoa vaihtoehto olisi oikea kuusi (muovihärpäkkeille en ole oikein lämmennyt; vaikka valkoinen kuusi olisikin ihan hieno, pitää joulukuusen silti olla ihan oikea kuusi!), niin ei sitä kannattane nyt laittaa ollenkaan. Lisäksi taitaa päästä helpommalla tuon vilkkaan taaperon kanssa ilman sitä kuusta!

Joulukuusen lisäksi olen aiempina vuosina luonut joulutunnelmaa lähinnä tuikuin ja kynttilöin. Tänä vuonna niiden määrä täytyy karsia minimiin turvallisuussyistä. Mutta jotain koristeita sentään on paikallaan!

---

Ensimmäisenä on pakko esitellä nämä joulun ehdottomasti ihanimmat joulukoristeet. Nimittäin pikkuneidin päiväkodissa tekemät ihanuudet.

Paperimassa-tähti kotiutui jo viikko sitten ja tänä perjantaina saatiin mukaan myös ihastuttava poro. Täytyy sanoa, että kyllä äidin sydän suli jo päiväkodin naulakolla, kun huomasin, mitä Meea on askarrellut. <3

Enimmäkseen ne muut varsinaiset joulukoristeet löytyvät Meean huoneesta. Lipaston päälle etsin kauneimmat koristeet esille neidin katseltavaksi. Kuusta tuunasin vielä koristelaatikosta löytyneillä olkikoristeilla. Tämä pöytäkuusi tosiaan on se tämän joulun ainoa kuusi - mutta onhan tämä nyt aika symppis!

Ja tuohon lipaston päällä olevaan soittorasiaan Meea ihastui. "We wish you a merry christmas" soi välillä tauotta ja neiti makaa lattialla mahallaan soittorasiaa ja siinä pyöriviä lapsia tuijottaen. <3

Ja koska Meea ihastui niin kovasti tuohon soittorasiaan, sain pakkomielteeksi hankkia Meealle myös lumisadepallon. Oli muuten kovan työn takana löytää sellainen - muutamasta kaupasta kävin katsomassa. Ennen eilistä ainoa oli löytynyt BR-leluista, mutta se oli sellainen tyhmä, jossa oli se BR-ukkeli mukana - joten jäi kauppaan. Eilen sitten Jyskän varastomyymälästä (jonne mentiin varta vasten tämän pallon takia!) löytyi jopa valinnanvaraa lumisadepallojen suhteen! Kolme erilaista ja Meea valitsi tämän valkoisen pukki-pallon.

Alunperin tämä oli siis tulossa Meean joulukalenteriin, mutta kun jokaiseen luukkuun on jo täytettä, laitoin tämän jo senkin päälle koristeeksi - ja kyllä sitä on ihasteltukin eilen ja tänään. :)

Meean huoneeseen valitsin suloiset tonttuverhot. Nämä eivät tainneet viime jouluna meillä ollakaan esillä (koska en jaksa yleensä silittää jouluverhoja kuin keittiöön ja olohuoneeseen), mutta lienevät ostetetut edelliseen asuntoomme. Meean huoneeseen sopivat hyvin; vaikkakin ovat taaperon käsittelyn jäljiltä ei-niin-siistissä kunnossa jo viikon käytön jälkeen (kuten alemmasta kuvasta näkyy!).

Vaatekaapin oveen olen kiinnittänyt tähän mennessä tulleet joulukortit ihasteltaviksi (viime vuonna ne olivat kiinni tv-tasossa, josta ryömivä Meea pääsi niitä katselemaan helposti). Vaatekaapin toisella sivulla on joulukalenteri sekä mummilta saatu pukki-kuva. Meeahan siis rakastaa joulupukin kuvien katselemista, joten hän on ihan fiiliksissä näistä "sisustusratkaisuista".

Sisäkoristeita meillä ei Meean huoneen lisäksi paljoa olekaan.

Tonttukaksikko pitää vahtia television vieressä - ja on mukana Meean leikeissä. Meea ihastui näihin ja tanssittaa niitä hokien "pukku, pukku!" Yllättävän hyvin ovat tontut saaneet pysyä tv-tasolla, kun kielsin viemästä niitä siitä pois - itse asiassa yleensä näiden viereen tuodaan sitten lego-ukkelit ja muoviset eläimet mukaan leikkimään. :)

Porot juoksentelevat takan päällä ja Meean viime jouluna lahjaksi saama ledikuusi koristaa keittiön pöytää.

Olohuoneeseen tunnelmaa luo senkin päällä olevat valot ja kynttilät. Ainoa paikka, jossa kynttilöitä uskaltaa polttaa - takan päällisen ohella.

Kuten jo aiemmin mainitsin, en yleensä laita jouluverhoja kuin keittiöön ja olohuoneeseen. Ihan siitä syystä, että inhoan silittämistä - ja etenkin verhojen silittämistä. Tänä vuonna silitettäviä verhoja oli kolmet, koska laitoin verhot Meeankin huoneeseen.

Olohuoneen viisimetrisen (!) joulukapan silittäminen on aina melkoinen suoritus. Mutta on se kyllä ihan hienon näköinenkin ja luo joulutunnelmaa olkkariin. Keittiön verhot puolestaan olen taktisesti valinnut talvisiksi jouluisen sijaan. Näin niitä ei ole niin kiire vaihtaa pois joulun jälkeen, vaan voi hyvin pitää maaliskuullekin asti. Meiltä löytyy samaa kangasta myös joulupöytäliina ja nämä yhdessä luovat kyllä riittävän jouluisen tunnelman keittiöönkin - tosin en tiedä uskaltaako sitä pöytäliinaa tänä vuonna kaivaa esille. Se kun todennäköisesti on sotkettu jo ensimmäisen ruokailun jälkeen. :)

Tässä vielä loppuun fiilistelykuva aiemmasta asunnostamme, neljän vuoden takaa. Tällainen joulukuusi meillä oli sinä vuonna! :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.