Seuraava neuvola on luvassa vasta merkkipäivän jälkeen, mutta tasaisesti pikkuherra tuntuu kasvavan. Pitkä ja hoikka poika - ihan niin kuin isosiskonsakin. Vaatekokona on pääsääntöisesti 80. 74-kokoiset on lähes kaikki nyt siivottu kaapista pois (juuri tällä viikolla karsin pyykkikasaa kaappiin laittaessani ison nipun pois) ja jotain 86-kokoisia on kaivettu käyttöön.
Ruoka maistuu vaihtelevasti. Välillä syödään superisoja annoksia, välillä ei kelpaa mikään. Suurin syy tähän lienee hampaat, joita onkin jo suussa komeat kahdeksan kappaletta.
Ruuan osalta ollaan jo siirrytty pitkälti "kunnon" ruokaan, eli soseista karkeampaan ruokaan. Koska suolan ja maidon takia ei vielä koko ajan syödä samaa ruokaa koko perheen kesken, onkin pakastimeen jemmattu vinot pinot valmiita ruokia Veinille. Kalakeittoa, kasviskastiketta, makaronilaatikkoa, kanakiusausta, bolognesekastiketta, kasvispihvejä... Melko perusruualta jo kuulostaa!
Välipalojen osalta herkkua ovat edelleen hedelmäsoseet, mutta niiden lisäksi tuoreet hedelmät, mikromunakas ja jogurtit maistuvat pikkuherralle. Sormiruokina syödään pääsääntöisesti kuutioituja hedelmiä/kasviksia - kiinteämmistä maistuu ainoastaan apinaeväs. Kaikki muu joko muussataan käteen tai heitellään lattialle Artulle... Kosteisiin ruokiin (kuten keitetyt kasvikset) herkkis ei suostu edes koskemaan...
10 kk iässä aloiteltiin varovasti hapanmaitotuotteita. Pari päivää aloittamisen jälkeen Veini puklasi - ensimmäistä kertaa sitten vauva-ajan ja refluksin. Pukluja tuli lisää ja samoihin aikoihin kakka muuttui löysemmäksi ja tuli muutama "vaatteet vaihtoon" -kakka. Koska nykysuosituksena on siedätys, yritin vielä edetä pienillä viilimäärillä. Sen jälkeen kun pari iltaa kuuntelin kaksi tuntia huutoitkua nukkumaan mennessä, päätin jättää hapanmaitotuotteet tauolle. Huudot loppuivat, samoin puklut - nyt on kakkakin taas kiinteytynyt. Loppukuusta pitäisi neuvolan ohjeistuksen mukaan testata hapanmaitotuotteita vielä uudelleen, mutta vähän se ahdistaa... Mutta kaipa se on testattava.
Mahdollisesta maitoallergiasta(kin) johtuen mennään edelleen imetyksellä. Olisin jo moneen kertaan ollut erinäisistä syistä valmis lopettamaan imetyksen (alunperinhän minun piti imettää max puoli vuotta), mutta nyt ihan jo tämän mahdollisen maitoallergian vuoksi ei viitsi näin lyhyen ajan takia korvikkeeseen siirtyä. Kun vuosi tulee täyteen, voi alkaa antamaan joka tapauksessa kauramaitoa ja pikkuhiljaa lopettelemaan sitä imetystä. Jos pikkuherra vaan suostuu. Hänelle imetys on aika tärkeää ja edelleen imetän 4-6 kertaa päivässä ja muutaman kerran yössä.
Yöt meillä on sujuneet melko huonosti jo jonkin aikaa. Uuden oppimisen ja/tai hampaiden takia Veini heräilee parin tunnin välein. 99% heräämisistä hän ei suostu rauhoittumaan sänkyyn pelkällä tutin laitolla ja silittelyllä, vaan joutuu nostamaan syliin. Ja 99% hän ei rauhoitu nukkumaan pelkästään syliin, vaan vaatii maitoa - eikä häntä ylipäätään haittaisi yhtään nukkua vaikka koko yö äidin sylissä. Jotain unikoulun tapaista on miehen kanssa koitettu, mutta se vaatisi mieheltä loman (jota ei ole hetkeen tiedossa), kun ei viikonlopun aikana ehdi saada ihmeitä aikaan. Miehen kanssa Veini siis huomattavasti helpommin rauhoittuu öisin nukkumaan pelkän tutinkin kanssa, minun kanssani hän vaan heittää tutin pois ja karjuu "antaa!" Yöimetyksien lopettaminen helpottaisi meidän arkea kummasti - Veini kun jo nukkui täysiä öitä, eikä varmasti tarvitsisi maitoa öisin. Mutta ei toistaiseksi ole ollut jaksamista tätä koulutusta aloittaa; itse kun pääsee siinä hetkessä helpommalla vain myöntymällä pikkumiehen pyyntöihin yöllä...
Syksyn mittaan päiviin on tullut selkeähkö rytmi. Aamuheräämiset ovat pidentyneet ja nyt ylös noustaan yleensä seitsemän jälkeen. Pääsääntöisesti Veini jaksaa nyt päivän yksillä päikkäreillä, eli nukahtaa unille puolenpäivän tienoilla. Ainoastaan torstai ja isosiskon klo 12.30 alkava kerho on ollut hieman haastava - silloin yleensä on pitänyt nukkua puolen tunnin aamutirsat (kuten myös silloin, jos aamuherääminen on ollut seiskaa aikaisempi), jotta jaksaa odotella lähemmäs yhtä päikkäreille pääsyä.
Tämän hetken isoimmat jutut meillä ovat kävely ja puheen harjoittelu.
Veini oppi kävelemään 10 kk 10 pvän ikäisenä. Kun Meea oppi kävelytaidon 1v 3 vkon ikäisenä, tuntuu tämä kehitystahti hurjalta! Huomaa myös selkeästi eron näiden kahden välillä; siinä missä Meea lähti kaksi päivää kävelemään oppimisensa jälkeen ottamaan juoksuaskeleita, Veini on pikkuhiljaa lisännyt kävelemistä. Oikeastaan vasta siinä 11 kk iän tienoilla voi sanoa, että hän eteni enemmän kävellen kuin konttaamalla - kontaten kun alkuun pääsi kuitenkin vielä paljon kovempaa (okei, pääsee vieläkin), ei käveleminen ollut se ykkösvaihtoehto. Nyt hän viipottaa eteenpäin pitkiäkin matkoja toinen käsi ojossa ylöspäin tasapainoa vahvistamassa.
Kävelemisen lisäksi tosiaan puhuminen on se toinen ykkösjuttu tällä hetkellä. Sanoja tulee tällä hetkellä reilu parikymmentä tunnistettavaa. Lisäksi jotain sanoja hän kovasti toistelee, mutta merkitys on vielä äidillä vähän hakusessa; esimerkiksi "pääppä" hän on sanonut renkaasta, napista ja traktorista, joten tarkoittaisiko se sitten jotain pyöreän renkaan muotoista?
Käytetyin sana on tällä hetkellä varmaankin "Arttu", jota oman hauvan lisäksi käytetään myös lähtökohtaisesti kaikista muistakin koirista ja koiran kuvista. Eläimistä Veini osaa sanoa myös kissan, hepan ja lampaan. Verbeistä antaa, ottaa ja kattoo ovat ahkerassa käytössä päivittäin. Muita sanoja ovat esim. kirja, maito (mammaa), Meea, pallo ja kello. Yksi uusimpia sanoja on "hiijja", eli Silja, eli Meea-siskon tärkeä nukkevauva - tätä "hiijja"-sanaa Veini siis käyttää kaikista nukkevauvoista. :)
Puheenkehityksestä ja ympäristön tarkkailusta kertoo jotain anna-verbin käyttötapa. Veini aiemmin käytti sanaa "anna" tahtoessaan jotain. Hän ilmeisesti huomasi, että sanoin hänelle "äiti antaa" tai "äiti ei anna", ja päätteli siitä, että "antaa"-sanalla on positiiviset vibat. Nykyään hän ei siis enää pyydäkään "anna" vaan positiivisen kautta "antaa". Ja sitä sanaa muuten toistellaan päivittäin paljon; joskus ihan jopa "antaaantaaantaa"-huutoa, jos ei heti saa haluamaansa. :D
Myös se puheen ymmärtäminen on kasvanut entisestään. Meillä puhutaan paljon - ihan jo Meeankin takia - ja Veini kuulee paljon sanoja ja tilanteita. Hän tunnistaa monia sanoja, vaikkei itse osaisikaan niitä vielä sanoa. Esimerkiksi kuullessaan hei/lähteä/vilkuttaa tms, hän alkaa samantien vilkuttamaan. Tai kun yhtenä päivänä sanoin konttaavalle Veinille "Hei sä osaisit kyllä kävelläkin", hän nousi samantien ylös ja jatkoi matkaansa kävellen.
Lelujen osalta Veini tykkää leikkiä monenlaisilla leluilla. Oikeasti, joka päivä on leikeissä eri lelut ja leikit vaihtuvat jatkuvasti. Leikkikeittiö astioineen ja ruokineen on kestosuosikki, päivittäin leikeissä mukana - toki tämä johtuu osaltaan siitä, että leikkikeittiö sijaitsee keittiössä, eli usein myös ohjaan Veinin leikkimään siinä kokatessani tms. Tämän hetken lempilelu lienee Meean pieni Susa Seepra -lelu, jota Veini joka päivä kanniskelee mukanaan. Kiukutkin saa laantumaan, kun tuo vaan Susan käteen. :D Myös kirjat ovat vihdoin alkaneet kiinnostamaan ja välillä Veini huutaa kirja kädessä "äiniiiiii" niin kauan, että tulen lukemaan. :D Aiemmin kelpasi siis vaan yksi kirja (ja siitäkin oikeastaan vaan eka ja kolmas sivu), mutta nyt on luettu muitakin kirjoja innolla. Tanssiminen on edelleen yksi lempipuuhista - Marcusta ja Martinusta on kuunneltu niin paljon, että Veinikin alkaa jo tunnistaa biisit. :D
Meea ja Veini leikkivät jo paljon keskenään ja heillä on ihan oma erityinen suhde - kumpikin palvoo toistaan. Välillä he telmivät yhdessä sängyssä, välillä Meea lukee Veinille kirjaa. Välillä kokataan yhdessä leikkikeittiössä, välillä rakennetaan dubloilla. Välillä leikit sujuvat sopuisasti ja he keksivät yhdessä uusia leikkejä, välillä tulee rajujakin yhteenottoja joissa toinen huutaa ja toinen itkee. Silti kaikesta huomaa, että he ovat tärkeimpiä toisilleen. <3
Ihan uskomattomalta tuntuu, miten nopeasti tästä herrasta on tullut näin iso - kävelevä ja jutteleva pieni mies! Hauska, suloinen, iloinen, hurmaava, herkkä ja lämpimiä haleja rakastava poika. <3
