Päiväkoti on sairaan äidin pelastus

Olen tähän asti - siis viimeiset vajaat kaksi vuotta - sairastanut pääsääntöisesti vain lapsen läsnäollessa. Toki iltaisin ja viikonloppuisin mies on auttanut lapsenhoidossa; 40 asteen kuumeeni aikaan hän oli pari päivää pekkasvapaalla ja oksennustautini aikana Meea oli isovanhempien luona hoidossa.

Mutta noin niinkuin pääsääntöisesti. Vaikka olisit kuumeessa ja vaikka olisit (virallisesti tai periaatteessa) sairaslomalla, lasta on hoidettava.

Pahimmassa tapauksessa siinä oman sairastamisen ohessa on hoidettava myös sairasta lasta. Tämä oli tilanne meillä viikko sitten.

Meealle nousi kuume viikko sitten lauantaina ja viikonloppu kuluikin sairasta lasta hoitaen ja sylitellen. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kuume nousi itsellekin, eikä maanantaina ollut töihin asiaa, kun aamulämpökin oli jo 38,5.

Päivät onneksi kuluivat pitkälti nukkuessa, levätessä ja paikallaan ollessa. Niin minun kuin Meeankin. Mutta eihän se tietenkään samanlaista sairastamista ja lepäämistä ole kuin yksin kotona ollessaan; ei voi vaikkapa nukkua silloin kun haluaa, vaan pikemminkin silloin kun lapsikin nukkuu. Eikä se ollut lepäämistä varsinkaan enää loppuviikosta, kun lapsi alkoi parantua, mutta äiti ei. Tässä toki saattoi olla myös jokin syy-seuraus -suhde olemassa.

Vaikka viime viikonloppuna mies pääsääntöisesti hoiti lasta, jäi minulle silti leikkimistä ja muutakin hommaa. Äiti on kivempi kuin isi ja kyllähän äitikin tietysti lapsensa kanssa haluaa aikaa viettää. Eikä meillä yleensä äiti saa edes maata sohvalla toimettomana; Meea tulee ihan konkreettisesti nostamaan siitä ylös, jos haluaa mieluummin äidistä seuraa itselleen. Ja vähintäänkin pitää käydä hakemassa kirja ylähyllyltä tai laittaa sukka paremmin jalkaan tai antaa välipalaa sillä aikaa kun isi on koiran kanssa ulkona.

Influenssa oli sitkeä ja vaikka kuinka harmitti, jouduin jäämään vielä alkuviikosta kotiin potemaan. Yksin sairastetun alkuviikon jälkeen on pakko todeta - päiväkoti on todellakin sairaan äidin pelastus!

Kun on vajaat kaksi vuotta sairastanut aina lapsen läsnäollessa - eli toisinsanoen niin, että lepääminen ei ole ollut päätarkoituksena - teki yksin sairastaminen todella hyvää. Jos samanlainen "sairastamismahdollisuus" olisi ollut jo viime viikolla, voi olla, ettei tauti olisi ollut näin pitkäkestoinen ja voimat vievä. Jo yhden oikean saikkupäivän jälkeen olo oli huomattavasti levänneempi kuin lapsen kanssa sairastetun viikon jälkeen.

Joskus olen kohdannut kritiikkiä siitä, miten lasta ei saisi viedä päiväkotiin, jos itse on kotona. Siis lomalla tai sairaana, sama asia näiden kriitikoiden mielestä. Lomalla toki itsekin mieluusti viettäisin aikaa oman lapsen ja perheen kanssa, eikä silloin tarvetta päiväkodille ole. Sairastaminen on kuitenkin ihan eri juttu! Kun kuitenkin moni sairastamisen vuoksi palkkaa lapsenhoitajan kotiin pariksi tunniksi, jotta äiti saa levätä, niin eikös se päiväkoti aja vähän saman asian?

Itse ainakin toivon, että seuraavalla kerralla sairastuessani Meea on terveenä ja päiväkodissa. Saa sitten äitikin kerrankin keskittyä sairastamiseen!

Ensimmäinen kampaajakäynti

Meean hiukset alkoivat todenteolla kasvamaan vasta loppukesästä, eivätkä ne vieläkään kovin pitkiksi ole kasvaneet. Hiuslaatu on vielä ohutta (kuten äidilläänkin), joten hiusta ei kovin paljoa vieläkään ole.

Hiukset alkoivat kuitenkin jo joulun tienoilla näyttää epäsiisteiltä ja meinasin jo ennen joulua varata neidille kampaaja-ajan - mutta päädyin tuolloin leikkaamaan itse yhden pitkän soiron takatukasta pois. Pelkästään se jo siisti ilmettä aika paljon.

Alkuvuodesta alkoi kuitenkin otsahiuksetkin jo kasvamaan silmien päälle, joten kampaaja-aika oli pakko varata. Oltiin menossa viime lauantaina muutenkin Jyväskylään, joten varattiin aika Studio AK:lle neitokaisen ensimmäiselle kampaajalle.

Äitiä vähän kauhistutti etukäteen, mitä kampaajakäynnistä mahtaa tulla. Neiti kun ei ole mitenkään kärsivällinen pysymään paikoillaan, eikä myöskään tykkää kovasti, että hänen hiuksiinsa kosketaan... Tästä johtuen on letinteon harjoittelukin jouduttu toistaiseksi siirtämään hamaan tulevaisuuteen, kun ei se vaan onnistu...

Mukaan olikin varattu sekä hyvä kirja että uusin herkku, rinkeli. Kirja pysyi laukussa, mutta rinkeli kädessään neiti istuskeli hulppeassa rattituolissa ja virnuili peilin kautta kampaajatädille.

Sujui siis aivan loistavasti!

Ainoa ongelma oli lähinnä se suurieleinen ratin pyöritys, kun ei pää meinannut pysyä paikoillaan leikkaamisen aikana. Muuten neiti käyttäytyi mallikelpoisesti, eikä leikkaamiseenkaan mennyt kauaa aikaa. Takaa siistittiin ja otsahiuksia lyhennettiin reilusti - äidin mielestä tuli vähän liiankin lyhyet (vaikka itse pyysin leikkaamaan lyhyeksi, kun ne kuitenkin nopeasti kasvavat taas silmille), mutta nyt on jo silmä tottunut uuteen stailiin.

Minkä ikäisenä teillä on leikattu ensimmäistä kertaa hiuksia? Vai onko vielä leikattu ollenkaan? 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Isojen tyttöjen sängyssä

Meea sai viikonloppuna isojen tyttöjen sängyn, eli vaihdettiin pinnasänky junnusänkyyn.

Junnusänkyyn vaihtaminen on ollut mielessä jo loppusyksystä asti, mutta päiväkodin aloittamiseen liittyvistä uusista asioista johtuen, ei haluttu ottaa yhtä uutta asiaa lisää samaan syssyyn. Vaikka Meea olisi periaatteessa voinut vaihtaa sänkyä jo lokakuussa, päätettiin että uusi sänky tulee olemaan ajankohtainen aikaisintaan tammikuun puolivälissä. Näin ehtii neiti tottua sekä ylipäätään päiväkodin aloitukseen että vuoden alusta alkaneeseen kokopäivähoitoon.

Junnupeitto ja -tyyny sekä yksi lakanapaketti saatiin jo joululahjaksi, ja vuodenvaihteen jälkeen aloin googlettelemaan hyviä junnusänkyjä. Vaihtoehtojahan oli valtavasti; puisia, metallisia, jatkettavia, kiinteitä, kuviollisia, aluslaatikollisia...

Omat kriteerit olivat lähinnä kestävä ja neutraali (toisin sanoen valkoinen). Sekä mieluiten jatkettava malli, jotta sama sänky menisi monta vuotta.

Ehdottomasti parhaaksi vaihtoehdoksi valikoitui Unipuun Jatkopuu-sänky - ainoa huono puoli siinä oli hinta, sillä pelkkä sänky maksaa uutena yli 300 euroa. Esimerkiksi jonkun Ikean jatkettavan sängyn olisi saanut puolet halvemmalla - Minnenin jopa alle satasella!

Kuva lainattu Unipuun esitteestä.

No, onneksi on tori.fi ja kirppistelyä kannattavia ihmisiä. Kyseisiä sänkyjä löytyi yllättävän paljon myynnistä - ja yksi Jyväskylästä ihan äärettömän halvalla! Tai siis; suurinpiirtein samalla eurosummalla sai sängyn + turvalaidan + hyllyn + aluslaatikon, kuin mitä moni muu pyysi pelkästä käytetystä sängystä.

Käytiin katsomassa tuota sänkyä Jyväskylässä ja sehän lähti sitten samantien meidän mukaan pari viikkoa sitten. Muutama käytönjälki ja kolhu siinä toki on, mutta ei mitään pahoja - eikä niitä kyllä ole huomannut nyt, kun sänky on paikoillaan. Eikä yhtään ainutta tarraa, mikä vaikuttaisi olevan monen käytetyn sängyn ongelma (jota en ihan ymmärrä; toivon ainakin, ettei meillä tarroja tulla liimailemaan niin sänkyyn kuin muihinkaan huonekaluihin...). Laskeskelin, että uutena tuo koko setti olisi maksanut 564 euroa - nyt saatiin se yli puolet halvemmalla kuin mitä pelkkä sänky olisi maksanut uutena! Todellinen kirppislöytö!

Sänky kasattiin Meean huoneeseen sunnuntaiaamuna ja sänkyhän oli ihan paras paikka Meean mielestä. Neiti oli kiipeämässä sänkyyn jo kasausvaiheessa ja ilman patjaa - ja kun vihdoin sai luvan mennä sänkyyn, niin eihän häntä meinannut saada sieltä enää pois. :D

Sunnuntai menikin pitkälti sängyssä leikkiessä - sinne kasattiin lelut, siellä luettiin kirjaa, siellä syötiin välipalaa (äidin kielloista huolimatta...) ja siellä jopa vaihdettiin kertaalleen vaippa.

Varsinaiseen nukkumiseen - tai siis nukahtamiseen - sänky sitten soveltuikin huonommin. Koko ajan olisi pitänyt vaan ravata edestakaisin sänkyyn, lattialle, sänkyyn, lattialle - eikä Meea millään malttanut rauhoittua nukkumaan. Uuden sängyn alkuhuumaa.

Meea on tosin aina ollut huono sänkyyn nukahtaja. Vasta loppuvuodesta saatiin se sujumaan ilman suurempia itkuja taisteluita; syksyyn astihan Meea nukahti pääsääntöisesti tuttipullolle syliin ja sänkynukahtamisen opettelu alkoi tositouhulla vasta sitten, kun iltamaito jätettiin kokonaan pois.

En myöskään halua luoda uuteen sänkyyn mitään negatiivisia mielikuvia - eli mitään sänkyyn nukahtamisen pakottamista ei meillä ole ainakaan näin ensimmäisinä viikkoina tarkoitus tehdä. Eikä se kyllä ainakaan näin ensipäivinä olisi onnistunutkaan muuten kuin kiinni pitämällä. :D Sen verran kova halu oli neidillä ravata sänkyyn ja takaisin, sänkyyn ja takaisin.

Nukahtamiset onkin sen sängyssä ravaamis -pelleilyn (jota äiti jaksaa katsoa siihen asti, kunnes meno alkaa väsyneenä olemaan jo holtitonta) jälkeen tapahtuneet äidin kainalossa tai sylissä. Vähän takapakkia siis aiemmin opitusta, mutta eiköhän se sänkyyn nukahtaminenkin onnistu alkuhuuman laannuttua.

Positiivista on kuitenkin se, että sängyssä nukuttaa vallan mainiosti! Turvalaidan ansiosta ei pääse neitokainen tippumaankaan - vaikka meillä kyllä on nyt aluksi ollut patja lattialla vielä turvaamassa mahdollisilta vahingoilta. Mutta ei ole (tietääkseni) tullut yöheräämisiä ja sunnuntain päikkäritkin olivat Meealle aika pitkät (reilu 1,5 h).

Harjoittelua vaatii vielä vähän tuo itse herääminen, koska Meea ei ihan vielä tiedä mitä silloin pitäisi tehdä (eli tulla herättelemään äiti ja isi, ja kertoa että "hei, olen herännyt!").

Sunnuntain päikkäreiltä neiti huuteli sängystään äitiä ja menin hänet sieltä hakemaan. Mutta tänä aamunapa neiti nousi itse kaikessa hiljaisuudessa. Olin itse jo herännyt työaamun kunniaksi aikaisin ja olin juuri vessassa, kun kuulin, että Meean ovi aukesi. Mitään muuta ääntä ei kuulunut ja olinkin varma, ettei vielä nukkumassa ollut mies tajua Meean heränneen. Kiireen vilkkaa tulin pois vessasta ja oven avatessani näin vaan taaperon vilahtavan ovenraossa. Meea kuuli minun olevan tulossa ja juoksi täysillä olohuoneesta takaisin omaan huoneeseensa ja sänkyyn. En tiedä luuliko Meea, että sieltä ei olisi saanut itse lähteä ja pelkäsi jäävänsä kiinni - vauhdilla hän ainakin oli takaisin sängyssä. :D

Suurin jännitysmomentti meillä taitaakin olla se, mihin Meea suuntaa aamuisin herättyään - jos miehen kanssa satutaan olemaan vielä nukkumassa. Onneksi itsellä on huomenna taas aikainen aamuherätys, joten todennäköisesti minä kuitenkin olen meistä ensimmäisenä hereillä. :)

Miten muilla on sujunut totuttautuminen junnusänkyyn? Minkä ikäisenä teillä siirryttiin junnusänkyyn?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Prick-testeistä puhtaat paperit

Meea on ollut vuoden maidottomalla, ja tammikuussa maidon sopivuutta testattiin aluksi Prick-testillä. Sinänsä Prick-testin luotettavuus on meidän tapauksessa aika huono, koska suolioireiset allergiat eivät Prickillä näy - Meean maitoallergiahan aiheutti sekä suoli- että iho-oireita.

Pari viikkoa sitten käytiin noissa Prickeissä ja samalla testattiin muitakin ruoka-aineita, mm. kananmuna, kotimaiset viljat, pähkinä, soija... Muista testatuista ainoastaan kananmuna on aiheuttanut Meealle allergiaoireita - ja sekin suolisto-oireina (ja siis mm. pähkinää Meea ei ole toistaiseksi syönyt).

Testitilanne oli aika jännittävä ja käsien paikallaan pitäminen haastavaa. Aluksi Meea malttoi ihmeissään tutkailla hoitajatätiä, joka piirteli numeroita käsivarsiin. Varsinaisten aineiden pistäminen olikin sitten vähän ikävämpää ja neitokainen tirauttikin muutaman kyyneleen.

Onneksi pistokset olivat nopeasti ohi, vaikka niitä kaikkineen laitettiin 11 kappaletta. Sen jälkeen sitten odoteltiin, leikittiin ja tutkailtiin kaikki mahdolliset paikat huoneesta. Meea sai myös "muistoksi" testeistä valita itselleen lelulaatikosta yhden pienen lelun - neidin valinta oli limainen pikkulisko. :D

Jokainen testattu ruoka-aine näytti nollaa, joten Prickien perusteella Meea sai puhtaat paperit allergioiden suhteen. Käytännössä tämä ei varsinaisesti tarkoittanut allergiattomuutta, koska Prick ei testaa kuin ihoallergiat - eikä se muutenkaan ole välttämättä näin pienille luotettava testi. Ts. jos se näyttää allergiaa, niin allergia on olemassa, mutta jos se ei näytä allergiaa, niin lapsi saattaa silti olla allerginen.

Meidän osaltamme Prick:ien nollatulos maidosta tarkoitti sitä, että ryhdyimme kotona testaamaan maitoa ns. kotialtistuksena, aloittaen hapanmaitotuotteilla. Lääkäriaika varattiin parin viikon päähän (eli huomiselle lauantaille) ja sitä ennen testailtiin maidon sopivuutta jo ennakkoon kotioloissa. Ihan siis jo siksikin, että on jotain faktaa esittää huomisen lääkärikäynnillä.

No ne testailut ovatkin sujuneet vaihtelevasti. Saimme siis lääkäriltä ohjeen aloittaa raejuustolla ja jos se vaikuttaisi sopivan, voi kokeilla muutakin. FB:n allergiaryhmässä keskustelin aiheesta ja moni kertoi juuston olevan myös hyvä aloitus-ruoka, samoin erilaiset hapanmaitotuotteet, kuten viili ja piimä.

Testailut aloitettiinkin raejuustolla; ensin yksi kokkare, sitten päivä taukoa, sitten taas yksi kokkare, muutama kokkare, teelusikallinen, ruokalusikallinen... Viikon jälkeen määrä oli jo 1,5 rkl, eikä mitään oireita ollut ilmennyt - jos ei todennäköisesti keleistä johtuvaa kuivaa ihoa (jota löytyy muuten äidiltäkin) lasketa.

Viime sunnuntaina testattiin pienenpieni pala juustoa, ihan jo siitäkin syystä, että se raejuusto on Meean mielestä tosi pahaa - eli yli ruokalusikallisen alas saaminen päivän aikana oli melko haastavaa...

Su-iltana tuli löysähkö kakka, nukkumaanmennessä Meea näytti vatsaansa ja sanoi "pipi, äiti puhaa" (eli puhaltaa). Valtaosan yöstä vietin Meean huoneen lattialla, kädestä kiinni pitäen ja masua silitellen. Eli ei ilmeisesti sopinut juusto.

Pari päivää taukoa ja raejuusto-kokeilu vajaalla teelusikallisella. Seuraavana yönä valvoin neidin kanssa klo 0.30-4.00, sain neitokaisen nukkumaan sen jälkeen kun hän sai syödä "peipää ja pääjje kinkkua" - ja lähdin aamulla töihin energiajuoman voimin. Siihen lopetettiin nämä testailut ja päätettiin odottaa lääkärikäyntiin saakka.

Huomista tuomiota odotellessa; katsotaan sen jälkeen, miten tätä testailua jatketaan - vai jatketaanko toistaiseksi ollenkaan.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Pikkuneidin talvivaatteet: osa 2/3, talviasusteet

Nyt täytyy kyllä todeta, että "anteeksi, unohdin!". Ajatuksenani oli esitellä pikkuneidin talvikamppeita kolmiosaisessa bloggauksessa. Ensimmäinen postaus talvikengistä näki päivänvalon jo marraskuun puolivälissä, mutta sen jälkeen homma unohtui. No okei, kunnon talvikin tuli vasta hiljattain - ja itseasiassa vielä joulun jälkeen tuli hankittua lisää talviasusteita neidin vaatekaappiin. Mutta olisihan tämän postauksen tosissaan voinut jo aiemminkin kirjoittaa...

Oma ongelmanihan on se, että tulen ostaneeksi asusteiden osalta "vähän kaikkea" ja kuitenkin päälle päätyy pääsääntöisesti ne yhdet ja samat. Etenkin nyt päiväkotielämässä tämä on korostunut - vaikka sinnekin kyllä monesti pakkaan useammat vaihtoehdot (esim. kahdet rukkaset ihan jo siltä varalta, että toiset kastuu). Olen yrittänyt olla maltillisempi asuste-ostelujen suhteen, mutta kyllähän niitä taas on tullut hankittua. Mutta positiivista on se, että aika lailla kaikki ovat päätyneet myös tämän talven aikana päälle! Tai no, etenkin hattujen osalta kaapista kyllä löytyy vielä muutama, jota en ole tässä esitellyt, koska ne eivät ole olleet päällä kertaakaan.........

-----

Yhdet tärkeimmistä talviasusteista - villahaalarin ja fleecehaalarin - ostin kovalla kiireellä jo syksyllä - kun tajusin, ettei viime talvisilla ole mitään mahdollisuutta mahtua päälle ja pelkäsin, että talvi yllättää. No ei yllättänyt, mutta onneksi haalarit ovat sen verran reiluja, että mahtunevat päälle vielä tarvittaessa kesän viileinä iltoinakin.

Villahaalari on Kivat-merkkinen ja ilmeisesti aivan superlämmin. Meillä on myös villainen Kivat-kypärälakki (josta kuva myöhemmin), ja nämä kyllä taitavat olla lämmittävyyden puolesta yksiä parhaista valinnoista.

Fleecehaalariksi halusin Play Layers -napeilla varustetun Reiman haalarin, jonka siis saa noiden neppareiden avulla kiinnitettyä suoraan toppahaalariin (ja ilmeisesti vk-haalariinkin). Fleecehaalari ei niin paljon olekaan ollut nyt käytössä; villahaalari on ollut viimeaikaisten viileämpien kelien valinta ja ennen näitä kovia pakkasia ei välihaalarille juurikaan ole ollut tarvetta. Pari kertaa tuo fleecehaalari on ollut päällä ja kerran olen muistanut hyödyntää noita neppareita. Loppujen lopuksi en tiedä helpottiko se mitenkään pukemista - tai ainakin hihat olisi saanut helpommin niin, että olisi pukenut erikseen molempien haalarien hihat. Ehken tämän kokemuksen perusteella jatkossa tällaista napitettavaa välihaalaria hankkisi - mutta onneksi tämä oli aika edullinen (ja hyväkuntoinen, eli jälleenmyyntiarvo on kohdillaan).

Toppahanskoja meillä on kolmet. Reiman vetoketjulliset pitkävartisemmat hanskat, Elsa Pitkäsen pitkävartiset hanskat ja Popin vetoketjulliset lyhytvartiset hanskat. Ajattelin vetoketjullisten olevan parhaita täksi talveksi puettavuuden kannalta (ja niin ne ovat olleetkin!), mutta yhdessä Meean toppahaalarissa on lumilukot hihansuissa, joten hihan alle laitettavat hanskat olivat aika mahdottomat. Eikä paksussa toppavarustuksessa nuo vetoketjulliset versiot meinanneet venyä hihan päälle; siksi hankin viimeisimpänä vielä nuo Elsa Pitkäset.

Jokaiset hanskat ovat olleet omalla tavallaan hyvät. Popin hanskat ovat parhaat nollakelien hanskat; ne eivät ole näistä hanskoista lämpimimmät (tai eivät ainakaan äidin mielestä vaikuta siltä), mutta ehdottomasti parhaat ulkona touhutessa - ja varretkin ovat riittävän pitkät, ettei lunta mene hihansuista sisään. Elsa Pitkäset puolestaan ovat ehdottomasti lämpimimmät - mutta myös kankeimmat, koska niistä puuttuu ns. tarttumapinta. Kovilla pakkasilla nämä olivat kuitenkin paras valinta. Reimat ovat sitten jotain siltä väliltä - lämpimät, mutta hyvät touhutessa.

Vähän vaihtelevasti on tullutkin näitä hanskoja käytettyä, mutta omat suosikkini ovat kyllä nuo Popin hanskat. Ne vaan jotenkin istuvat parhaiten neidin käteen ja jos ei pakkaslukemat ole hurjat, nämä tulee itsellä useimmiten laitettua neitokaisen käteen - päiväkodissa taitavat suosia noita lämpimämmän oloisia hanskoja.

Toppahanskat ovat tosiaan jo itsessään melko lämpimät, mutta kovimmilla pakkasilla on laitettu alle vielä pikkutumput, joita meillä on sekä Lindexiltä hankittuna että äitini kutomana (koska itse en ole ehtinyt...). Ainakin yhdet pikkutumput vielä löytyy kuvan ulkopuolelta, mutta ne majailevat vakituisesti päiväkodilla, joten en saanut niitä tähän kuvaan. :)

Hattujen osalta on luotettu tänä talvena pääasiassa neljään lakkiin + kypärämyssyyn, joka on ollut lähes poikkeuksetta koko talven lakin alla. Pari muutakin talvilakkia kaapista löytyy, mutta ne ovat jääneet syystä tai toisesta käyttämättä (ja on myös taas kokemusta ensi talveen, että minkämalliset hatut ovat hyviä ja mitkä eivät). Niin ja sellaisia hienostelulakkeja tai ohuempia pipoja meillä on myös (ja ollut päässäkin vielä joulukuussa kauppareissulla), mutta niitä en laske varsinaisiin talvihattuihin.

Kivat-merkkinen villainen kypärälakki on se eniten käytetty. Tämä on lämmin, hyvän mallinen ja suojaa niin naamaa kuin kaulaakin. Löysin tämän itse asiassa alennuksesta ns. heräteostoksena - en tiedä olisiko muuten tullut varta vasten ostettua. Tai siis yhtä Reiman samantapaista lakkia olin aiemmin katsonut, mutta jättänyt vielä harkintaan. Mutta hyvä valinta oli - varmaan ensi talveksikin tulee hommattua tämän mallinen lakki, jos ei tämä nykyinen enää mahdu päähän. Näissäkin varmaan on eroja valmistajan suhteen, mutta ainakin tämä Kivat-merkin lakki on istunut neidin päähän hyvin ja tuntunut lämmittävänkin erinomaisesti!

Reiman karvalakki ostettiin joulun jälkeen erityisesti kovia pakkasia varten. Ja onhan tätä tullut jonkin verran käytettyäkin. Rattaissa ja turvaistuimessa tämä hattu ei oikein kunnolla istu päähän, joten niillä reissuilla pitää aina miettiä kahteen kertaan, minkä lakin laittaisi. Mutta lämpimyydeltään tämä on kyllä ihan paras!

Muutamaan otteeseen lakkina meillä on ollut Tintun ihana lakki, joka oli todellinen kirppislöytö (5e!). Tämä lakki on itse asiassa vähän reilu (mutta koska se oli niin halpa, niin pakkohan se oli ostaa) ja voi olla, että kokoa pienempi olisi ollut parempi Meealle vielä täksi talveksi. Jonkin verran tätä on kypärälakin kanssa käytetty, mutta etenkin tuulisella kelillä laitan mieluummin jonkun muun hatun. Ja mikä parasta - hyvällä tuurilla tämä lakki mahtuu päähän vielä ensi talvenakin!

Ja neljäs lakki on tämä huomiotaherättävän värinen Jonathanin lakki, jonka olemassaolon muistin vasta hiljattain. Ostin tämän syksyllä alesta ja ajattelin, että lakki toimisi hyvin iltaulkoiluissa heijastinliivin kaverina. On sitä tullut paristi käytettyä päivälläkin ja tällaisiin nollan tietämillä oleviin keleihin tämä on minusta paras valinta. Lakki kun istuu erinomaisen hyvin Meean päähän ja kypärämyssyn ja/tai kaulurin kanssa ei jää kaulakaan suojaamatta.

Vakiovarustuksena lähes koko talven mukana ovat kulkeneet myös villasukat. Niitä on itse asiassa to-del-la monet, joten en nyt alkanut kaivamaan kaikkia esiin kuvaamista varten. Ja oikeastaan - vaikka sukkia on monet, silti useimmiten tulee pidettyä vaan niitä, jotka ensimmäisenä osuu käteen - eli aina niitä samoja.

Suurin osa käytössä olevista villasukista taitaa olla äitini kutomia (ja laatikossa on vielä yhdet tai kahdet isompaa kokoa odottamassa). Itse ehdin syksyllä kutomaan yhdet sukat, jotka eivät ole monesti olleet jalassakaan. Nyt on puikoilla vielä syksyltä jääneet junasukat, jotka pyrin saamaan lähipäivinä valmiiksi, jotta ehtisivät edes kertaalleen jalkaan - nämä vähän unohtuivat kaikenmaailman kasvisten virkkailujen ja joululahja-askarteluiden tiimellyksessä...

Muista asusteista käytössä on kylmemmillä keleillä ollut myös kauluri ja/tai tuubihuivi. Enemmän kauluri, koska Meeaa ahdistaa haalarin ulkopuolelle tulevan huivin pitäminen ja neiti meinaakin repiä sen aina pois.

Kauluri on itse asiassa ihan hyvä, koska se takuuvarmasti lämmittää kaulaa. Itsekin pyrin aina suojaamaan erityisesti kaulan talvisaikaan ja kaulahuivi on itselle tärkeämpi varuste kuin vaikka hanskat, niin siksi Meeankin kaulan suojaamisesta tulee pidettyä huolta. Tuubihuivin ostin alunperin "hienosteluhuiviksi" - tähän on siis yhteensopiva ohut baskerimallinen hattu. Mutta pakkasilla tämä on pariin otteeseen toiminut melko hyvin myös naaman suojaamisessa.

Ja vielä yksi erinomainen asuste on pakko esitellä loppuun. Tämä ei varsinaisesti ole pelkkä talviasuste, vaikkakin talvisaikaan tätä oikeastaan on vaan tullut käytettyä; syksyllä ja keväällä ei ollakaan liikuttu ulkona niin myöhään, että olisi ollut tarvetta. Meean kummeilta lahjaksi saatu heijastinliivi on ollut ihan ehdoton varuste silloin, kun lähdetään ulkoilemaan pimeällä. Heijastinliivi on laitettu päälle, vaikka oltaisiin vaan kotipihassa; varmuuden vuoksi.

Mitkä talviasusteet teillä on todettu parhaimmiksi? Löytyykö joku luottomerkki tai -malli?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.