Pikkuherra 7 kk

Seitsemän kuukautta tuli täyteen viime sunnuntaina. Ihan älyttömästi Veini on kasvanut ja kehittynyt kuukaudessa - uusia taitoja tulee päivittäin. Jo monta juttua sunnuntain jälkeenkin!

7 kk iässä meillä ei neuvolakäyntiä ollutkaan, joten tämän kuun mitat jäi saamatta. Puolivuotiaana mittaa oli reilu 70 cm ja viime viikolla siivoilin valtaosan 68-koon vaatteista kaapista pois, eli mittaa lienee ainakin tullut lisää. Painon osalta hän on edelleen sama solakka itsensä - tällä liikkumisen määrällä ei ainakaan lihomaan pääse. :)

Ruoka maistuu edelleen hyvin. Vadelma ja mango ovat tähän astisista maistelluista olleet ainoat, jotka ovat aiheuttaneet nenän nyrpistämistä - kaikki muu on uponnut erinomaisesti. Etenkin aamu- ja iltapuuro ovat pikkuherran lemppareita ja lähes poikkeuksetta syödään lautanen tyhjäksi.

Ruokaa syödään nyt viidesti päivässä, ihan reilujakin annoksia. Maha täytetään soseilla, mutta vähintään parilla päivän ruokailulla olen antanut myös sormiruokaa maisteltavaksi. Valtaosa sormiruuasta katoaa lattialle (ja sieltä Artun suuhun), mutta on jotain mennyt mahaankin asti. Imetyskertoja on päivässä 7-9 kpl. 7 kk ikään mennessä Veini ei ole vielä korviketta maistanut lainkaan.

Vaatteista käytössä on nyt pääsääntöisesti koko 74. Kaapista löytyy muutamia 68-koon vaatteita sekä muutamia 80-koon vaatteita.

Kuukauden aikana taidot ovat karttuneet roimasti. Pari viikkoa sitten hän oppi ryömimään kunnolla; ensin pieniä matkoja ja jo parissa päivässä vauhti yltyi ja tarpeeksi mielenkiintoisen kohteen (esim. kaukosäädin tai avoin vessan ovi) vuoksi hän etenee hyvinkin ripeästi koko huoneen halki.

Samoihin aikoihin hän oppi myös nousemaan konttausasentoon ja siinä hytkyttelee kovasti. Välillä noustaan jopa karhukävelyasentoon! Konttausasennossa hän ei kuitenkaan - ihan vielä - pääse eteenpäin. Polvet liikkuvat jo oikeaan malliin, mutta kädet eivät lähde mukaan, niin paikallaan pysytään. Niin viittä vaille valmis hän on konttaamaan, että en uskaltanut vielä aamusta kirjoittaa kuukausikuvaan tekstejä, jos poika olisikin oppinut sunnuntain aikana etenemään konttaamalla. Mutta kun ryömimälläkin pääsee kovaa eteenpäin, niin ei sillä konttaamisella niin kiire olekaan (ainakaan äidin mielestä).

Niin ja istumaankin on opittu! Ensin istumaan kunnolla ilman tukea ja sitten vielä nousemaan itse konttausasennosta istumaan. Vähän välillä muksahdellaan vielä, mutta melko tukevasti hän jo itsenäisesti istuu.

Ryömimisen oppimisen myötä Veini on osoittautunut melkoiseksi vauhtiveikoksi ja täystuhoksi. Kaikkein kiinnostavimpia ovat kaikki kielletyt asiat; pistorasiat, Arttu-hauvan lelut, imuri, kaukosäätimet... Avonainen vessan tai tuulikaapin ovi ovat niin hauskoja juttuja, että hän lähtee innosta hihkuen kohti avoimia ovia vaikka toiselta puolelta huonetta. Ryömiessään hän myös löytää joka ikisen kulman ja pöydän jalan - ja menee niitä kohti pää edellä. Vaikka olisi suoraa reittiä menossa oviaukosta sisään, kääntää suuntaa viime hetkellä ja kolauttaa päänsä karmiin. Tai niinkuin eräänä päivänä; kahdesti peräkkäin ryömi päin tv-tasoa - välissä nostin syliin lohduttaakseni pään kolautuksen jälkeen, mutta lattialle päästyään hän toisti saman. No, ehkä vielä jonain päivänä oppii varomaan...

Lelut ovat alkaneet kiinnostaa ihan eri tavalla ja omat lempparilelutkin ovat löytyneet. Omien autojen - ja niiden renkaiden pyörittelyn - lisäksi ehdottomia suosikkeja ovat isosiskon leikki-imuri, leikki-silitysrauta sekä leikkikeittiön kattilat (jotka kolisevat mukavasti lattiaan hakatessa). Isosisko on ehdoton idoli ja Veini on välillä pelkkää hymyä, kun saa siskon kanssa touhuta.

7 kk iässä Veini oli oppinut nukkumaan täysiä öitä klo 20-5/6; korkeintaan kerran-pari yössä piti käydä laittamassa tutti suuhun. Päikkärirytmi on vakiintunut pitkälti kaksiin päikkäreihin; aamulla lyhyemmät 0,5-1h ja keskipäivällä pidemmät 1-3h. Mikäli keskipäivän päikkärit jäävät lyhyiksi, nukkuu hän vielä lyhyemmät 15-45 min unet iltapäivällä/alkuillasta.

Vauhtiveikko ja täystuho ovat tällä hetkellä ne sanat, jotka kuvaavat pikkuherraa parhaiten. Ihan hirveä meno ja touhu koko ajan, ei tippaakaan itsesuojeluvaistoa ja valtava määrä energiaa. Ihana pieni vauhtipakkaus! <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Neiti 4 vuotta

Viime aikoina on tullut runsaasti kirjoiteltua kehitysaiheisia päivityksiä pikkuherrasta, mutta nyt on aika kirjoitella myös 4-vuotiaasta pikkuneidistä. 

Tai no, aika olisi ollut jo huhtikuun lopussa, mutta tämän kirjoittaminen vähän jäi - ja jäi ja jäi ja jäi. Ja kun se oli venynyt jo niin pitkälle, niin ajattelin odotella eiliseen neuvolalääkäriin asti tekstin viimeistelyn kanssa, jos sieltä saisi lisäsisältöä bloggaukseen (no ei saanut). Mutta nyt vihdoin ja viimein tämäkin teksti julki! :)

Iso tyttö jo

Aina vaan tuntuu siltä, että pikkuneiti kasvaa isommaksi ja isommaksi.

Vauvan syntymä on varmasti vaikuttanut tähän tunteeseen, mutta kyllä hän on muutenkin monessa asiassa kasvanut paljon itsenäisemmäksi, reippaammaksi (vaikka on reipas aina ollutkin) ja toimeliaammaksi tytöksi.

Reipas, rohkea ja silti samalla myös todella herkkä. Etenkin uudet asiat jännittävät joskus niin paljon, että vievät jopa yöunet. Tai jonkin tuhmuuden/vääryyden tekemisestä tulee niin paha mieli jälkikäteen, että itkettää.

Hän on myös pitkälti hyvin neuvotteleva luonne. Meillä toki vanhemmat määräävät asiat loppupelissä, mutta Meean kanssa pystyy jo paljolti neuvottelemaan ja keskustelemaan asioista. Toki aina ei mene putkeen, eikä hän aina täysin ymmärrä neuvottelujen lopputulosta (esim vaikka tietäisi itse tehneensä väärin, ei silti välttämättä aina ymmärrä, miksi "menettää" jotain mukavaa huonon käytöksensä takia). Ja tuo alkuvuodesta alkanut kunnon uhmakausi hieman vaikeutti tätä keskusteluyhteyttä; kun tähän asti riitatilanteet on ratkottu keskustelemalla, ei nykyään se välttämättä onnistukaan, vaan lopputuloksena on Meean puolelta huutoa, raivoamista ja ovien paiskomista.

Puhelias neiti

Sanavarasto Meealla on aina ollut laaja - ja sitä se on vieläkin. Hänelle jää mieleen kaikenlaisia sanoja ja sanontona, joita sitten käyttää sujuvasti sopivissa kohdissa. Esimerkkinä tältä viikolta, kun neiti oli rakentelemassa legoilla: "teen tähän vielä yhden silauksen!" 

Hän myös kuuntelee hyvin tarkkaan mitä puhutaan, yhdistelee asioita ja on selvillä kaikesta. Välillä tämä on huonokin asia; esimerkiksi silloin, kun 4v neuvolassa juteltiin siitä, miten Meea ei haluaisi nukkua omassa sängyssään. Nykyään kun aihetta sivutaan, Meea siteeraa neuvolantätiä "ei lasta saa pakottaa!" 

Meea on myös tosi utelias kaiken suhteen ja kyselee välillä äidiltä turhankin vaikeita kysymyksiä. Etenkin kaikki luontoon liittyvä kiinnostaa ja vaunulenkeillä keskustaan hän kyseleekin kirjaimellisesti kaiken maan ja taivaan välillä. Ihan aina ei äiti osaa vastata...

Kirjaimet ja numerot kiinnostaa

Meea on hyvin kiinnostunut kirjaimista ja numeroista. Aakkosista hän osaa vierasperäisiä kirjaimia lukuunottamatta kaikki. Hän osaa kirjoittaa nimensä ja luettelun/mallin mukaan mitä tahansa sanoja. Hän tunnistaa kaikki numerot ja osaa laskea kahteenkymmeneen. Meea osaa myös tehdä yksinkertaisia plus- ja miinuslaskuja, esim. "jos sinulla on neljä omenaa ja annat niistä kaksi pois, montako sinulle jää?". 

Viikonpäivät hän on osannut jo pitkään; meillä kotona on käytössä viikkokalenteri, johon merkitään viikon "tähtihetket" (eli mm. kerhot, kyläilyt ja saunapäivät) - sitä katsellaan pitkin viikkoa ja kiinnostavien tapahtumien osalta lasketaan montako yötä vielä pitää nukkua. 

Viimeisimpänä kiinnostuksen kohteeksi on tullut kellon opettelu. Se on vielä hyvin alkuvaiheessa, mutta nyt on selkeä innostus sitä(kin) kohtaan. 

Ylpeä nelivuotias

"Oon nelivuotias, oppimaan innokas..." Tämä pitää ehdottomasti paikkaansa ja sen lisäksi Meea on myös ylpeä nelivuotias.

Jotenkin tämä neljän ikävuoden täyttäminen oli niin iso juttu, että hänen iästään puhutaan melkein päivittäin! "Muistatko äiti silloin kun minä olin kolmevuotias, niin..." tai "Kerran ollaan käyty siellä, kun olen ollut neljävuotias".

Hieman häntä myös harmittaa se, ettei ole enää päiväkodissa - siellä kun neljävuotiaat pääsevät isoon kiippariin; johon Meea ei siis vielä koskaan ole päässyt!

Nelivuotiaana hän on alkanut myös pohtimaan paljon tulevaisuuttaan, etenkin tulevan ammatin osalta on käyty kiivaita pohdintoja. Vaikean valinnan (lääkäri, sairaanhoitaja vai tirehtööri) päätteeksi hän on päätynyt lääkärin ammattiin. Koska lääkärit tienaavat enemmän kuin sairaanhoitajat, niin lääkärinä hän pystyy ostamaan kaikki hahmot Ryhmä Hau -vahtitorniin. Lisäksi hän ei aio ikinä muuttaa pois kotoa ja menee isona naimisiin Veinin kanssa. :D

Itsenäisiä leikkejä

Meea on aina ollut melko huono leikkimään yksin. Nyt tämäkin on muuttunut. Okei, edelleen hän haluaisi äidin tai isin seuraa leikkiessään - ja aika monesti hän nykyään leikkii Veinin kanssa kaikennäköistä. Mutta lisäksi hän on oppinut hienosti leikkimään yksin - ja keksii mitä mielikuvituksekkaampia leikkejä!

Tällä hetkellä leikeistä parhaimpia ovat luonnollisesti ulkoleikit. Lämmin kevät ja alkukesä on otettu ilolla vastaan ja neitokainen olisi aivan jatkuvasti hiekkalaatikolla, keinumassa, uimassa, leikkimökissä ja pyöräilemässä - sekä tietysti naapurin trampoliinilla. 

Lelujen osalta ihan omat "yhdistelyleikit" tuntuvat olevan parhaita. Siis sellaiset, että otetaan yksi lelu sieltä ja toinen täältä ja tehdään siitä leikki. En oikeastaan edes osaa nostaa yhtä leikkiä/lelua ylitse muiden, aika tasaisesti hän leikkii kaikenlaisilla leluilla. Ehkä nukkekoti ja keittiöleikit ovat ne kiinnostavimmat tällä hetkellä, jos jotain pitäisi nimetä. 

Piirtäminen ja värittäminen ovat nousseet melko suosituksi puuhaksi viime aikoina - voi myös johtua siitä, että niiden parissa on helppo kuluttaa aikaa, kun äiti imettää. 

Imetyksen aikaan myös lastenohjelmia on tullut viime kuukausina katseltua huomattavasti aiempaa enemmän - Netflixin lisäksi ollaan nyt tutustuttu myös Ruudun ja Areenan tarjontaan; suosikeiksi ovat nousseet Ryhmä Hau, Oktonautit, Retki-Roope, Ritariprinsessa Nella ja Rusty Rivets. 

Ruoka maistuu vaihtelevasti

Allergia-asioiden osalta edelleen mennään osittain maidottomalla ruokavaliolla. Tilanne on se, että jonkin verran maitoa pikkuneiti jo kestää, mutta ei täydellisesti. Ruuissa kypsennettynä maidosta ei ole haittaa, mutta esim. jäätelöiden ja jogurttien osalta voi nauttia max yhden maidollisen version per päivä, jotta vältytään vatsakivuilta. Ruokajuomana hänellä onkin kauramaito ja myös ne jogurtit ostetaan (juotavia juguja lukuunottamatta) maidottomana versiona.

Ruuan osalta muuten on meneillään melkoinen nirsoiluvaihe. Kaikki kasvikset on yök ja ylipäätään aika moni ruokalaji on yök. Välillä kokatessa ensi kertaa maistaessa joku ruokalaji saattaa olla ihan ok, mutta kun sitä tarjotaan seuraavana päivänä toista kertaa, se onkin jo maailman pahinta ruokaa.

Makaronia ja jauhelihaa (huom! jauhelihaa - ei jauhelihakastiketta) hän söisi varmaan aina. Sen ohella lempiruuikseen neitokainen listaa ranskikset, kasvissosekeiton, tortillaveneet, makaronilaatikon ja tonnikalavuuan.

Ihana nuori neiti

4-vuotisneuvolassa käytiin jo heti synttäreiden tienoilla, mutta neuvolalääkäri oli tosiaan vasta eilen.

Mitat nelivuotiaalla olivat 107 cm ja 17,4 kg. Meea itse asiassa mitattiin jo joulukuussa ja tammikuussa pikkuveljen neuvolakäyntien yhteydessä. Joulukuussa mittaa oli 104 cm ja tammikuussa 105 cm, joten aika huimaa vauhtia neitokainen kasvaa mittaa!

Ja kyllä sen huomaa vaatteissakin - niin paljon on jäänyt vaatetta pieneksi. Vuodessa on tullut mittaa siis 8 cm ja painoa melkein 2 kg.

Vaatteissa käytetään kokoa 110/116 ja kengät ovat 28/29-kokoa. Jalka ei olekaan niin paljon kasvanut, sillä kesäkengistäkin jalkaan meni vielä osa viimevuotisista.

Rakastava isosisko

Päikkärit vielä pääsääntöisesti nukutaan, vaikka Meea haluaisikin jo toisinaan jättää ne pois. Selkeästi kuitenkin vielä tarvitsee päikkäreitä; ilman päikkäreitä hän on seuraavan aamupäivän to-del-la kiukkuinen! 

Meea jäi pois päiväkodista maaliskuun lopussa ja nyt ollaan pyöritetty tätä vauva-arkea kotona muutama kuukausi. Kun ollaan paljon kerhoiltu, leikkipuistoiltu, kyläilty ja kutsuttu kavereita kylään,  ovat päivät kuluneet rattoisasti.

Meea on ottanut isosiskonsa roolin vastaan mahtavasti ja hän onkin erittäin ihana isosisko! Hän huolehtii aina Veinistä ja näillä kahdella on jo nyt ihan erityinen suhde. Isosisko on Veinin idoli ja Meea puolestaan rakastaa pikkuveljeään varauksetta. Vaikka välillä kiukuttaakin (välillä jopa Veinin olemassaolon takia), hän ei ole vielä purkanut kiukkuaan Veiniin, vaan kiukunpuuskista ovat saaneet kärsiä vain äiti ja isi. Ja hyvä niin! 

Tällä hetkellä voisikin sanoa, että tärkeintä Meean elämässä on Veini. Joka päivä löytyy yhteisiä leikkejä ja joka päivä Meea seuraa innolla Veinin kasvua ja kehitystä. Nyt hän on esimerkiksi opettanut omalla esimerkillään Veiniä konttaamaan ja juttelee usein Veinille "Voi miten sinä oletkaan niin kasvanut. Rakas, sinä olit niiiiiin pikkuinen, kun sinä tulit meille!"

Jotain omistautumisesta kertoo myös se, että Meean masussa kasvaa hänen oma vauvansa. Silja-vauvan on määrä syntyä heinäkuussa, laskettu aika on kuulemma 11.7. Saa nähdä, miten Meealta sitten enää liikenee aikaa Veinille, kun hänestä tulee äiti. ;)  

Hän on reipas ja tomera nelivuotias. Nokkela ja kekseliäs tyttö, joka vähintään viikottain yllättää vanhempansa fiksuudellaan. Huolehtiva ja rakastava isosisko, jolle pikkuveli on tärkeintä maailmassa.

Ihana ja täydellinen nelivuotias!

Jos blogin lukijoissa on muita samanikäisten lasten vanhempia, olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia? Miten kova on vauhti ja mikä on mielipuuhaa teillä? :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.



Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.