Yksi niistä tulevan vauvan must-have -tavaroista, joita esikoisella ei ollut, on ehdottomasti unipesä/vauvapesä. Esikoista odottaessa en varmaan edes tiennyt tällaisten olemassa olosta, mutta sittemmin olen ihastellut niitä monessa paikassa.
Vauvapesä tuntui ehdottoman hyvältä hankinnalta tähän lapsi/koiraperheeseen ja aloin ensimmäisen kerran googlettelemaan näitä pesiä jo kesällä rakenneultran jälkeen.
Vauvapesä olisikin varmasti ollut ihan niitä ensimmäisiä hankintoja - jos olisin löytänyt heti sopivan. Valmistajia, malleja, kuoseja ja väriyhdistelmiä oli niiiiiiiin paljon, etten millään osannut päättää! Vauvapesän hankinta oli ajatuksissa koko syksyn, mutta jäi taka-alalle.
Kun sitten taas havahduin lasketun ajan lähestymiseen, piti tässä(kin) asiassa aktivoitua. Edelleen vaihtoehtoja oli runsaasti, mutta omalla kohdallani valinnan ratkaisi oikeastaan tämä Facebookissa näkemäni erään valmistajan tarina:
" Synnyin kevään kynnyksellä. Olin hento kuin lumihahtuva ja kirkas kuin auringon timantti hangella. Äiti ja isi rakastivat minua paljon ja pidin pienellä hennolla otteella heidän sydäntään kädessäni. Heidän onnensa edessä oli kuitenkin pilvi, joka uhkasi pimentää koko taivaan. Minulla epäiltiin vakavaa sairautta ja oli olemassa uhka, etten koskaan kasvaisi isoksi tytöksi. En koskaan tulisi puristamaan äitienpäivän aamuna valkovuokkoja hikisessä kämmenessäni, ihastelemaan kesän ensimmäistä perhosta ja paijaamaan naapurin hauvaa.
Silloin äiti päätti, että minusta – Kaislasta, hänen loistavasta tähdestään - täytyy jäädä jotain käsissätuntuvaa, pysyvää, näkyvää. Muutakin kuin suloinen muisto tai tähti taivaalla. Hän katseli minua, kun nukuin onnellisena parhaassa paikassa heti äidin sylin jälkeen. Omassa vauvapesässäni, joka oli pehmoinen ja tuoksui sinisiltä unilta. Hän alkoi omin käsin väkertää vauvapesiä, ensin yhden, sitten toisen. Niin syntyi KaislaStar, josta tuli äidin ikioma yritys.
Vaikka olenkin edelleen pieni, hento ja hauras, saan kasvaa isoksi tytöksi. Otan juuri ensimmäisiä askeleitani ja pyöritän pientä maailmaani pikkusormeni ympärillä. Ihmeitä tapahtuu joka päivä, pieni ihme olen itsekin.
Äiti tekee edelleen vauvapesiä ja muitakin ihania juttuja minulle ja muille lapsille. Olen huomannut, että KaislaStar kasvaa yhtä vauhdilla kuin minä itsekin. Ja jonain päivänä, kun me olemme tarpeeksi isoja, lähdemme maailmalle yhdessä. "
Tätä lueskelin syksyllä kyyneleet silmissä ja olin jo aika varma, että valmistajaa meidän vauvapesälle ei enää tarvitse etsiä. Kun vielä Facebook-sivun mallikuvissa olleet pesät olivat kauniita ja saadut arvostelut hyviä, oli selvää, että meidän vauvapesän tulee tekemään KaislaStar.
Suunnittelimme ja visioimme pesän kankaita yhdessä KaislaStarin kanssa viestein. Olisi ollut jopa mahdollista tilata kangas varta vasten tai teettää pesä itse hankkimistani kankaista. Visiot lentelivät, mutta lopulta päädyin suhteellisen simppeliin ratkaisuun valmiista kangasvaihtoehdoista. Ihan jo siksikin, että kangaskauppojen sivuja selatessa vaihtoehtoja tuli aaaaaaivan liikaa ja en millään osannut päättää.
Vaikka massussa kohtuullisen varmasti asustaa poikavauva, en halunnut pesästä liian poikaväristä. Siksi harmaa-minttu -yhdistelmä vaikutti toimivimmalta. Ja tällainen siitä sitten tuli!
Vauvapesä on sisämitaltaan n. 70 cm, joten uskoisi meidänkin isoksi povatun vauvan siihen mahtuvan köllimään pitkän aikaa. Itse halusin pesään vielä "lisäosana" kosteussululla varustetun petauspatjan - jos sattuu tulemaan pissat läpi nukkuessa, selvittäneen pelkän petarin pesulla.
Kun vauva köllöttelee vielä massussa, eikä vauvapesässä, on hankala sanoa miten hyvä ja tarpeellinen hankinta tämä oli. Mutta lupaan kirjoitella omia kokemuksia KaislaStarin vauvapesästä blogiin heti kun niitä ehtii kertyä! Ainakin asiakaspalvelun ja työn laadun osalta uskallan jo nyt suositella. :)
P.s. KaislaStarin verkkokauppa avautuu kuulemma lähiaikoina - tekee varmasti jo nytkin sujuvasta tilaamisesta entistä sujuvampaa!
* Vauvapesästä saatu alennusta blogiyhteistyön merkeissä. *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!