Pikkuherra 1 kk

Pikkuherra täytti ennen joulua kuukauden. Ei voi kun ihmetellä, miten nopeasti on aika mennyt!

Joulukiireistä johtuen tämä bloggaus jäi hieman roikkumaan, joten julkaistaessa herralla ikää on jo lähes 1,5 kk. Parissa viikossa kehitystä on tapahtunut entisestään, mutta pyrin nyt kuitenkin keskittymään siihen parin viikon takaiseen tilanteeseen ja kuukauden ikäiseen pikkumieheen (ja tsemppaan jatkossa, että kk-kehityspostaukset oikeasti tulevat ajallaan!).

Kuukauden ikäisen pikkumiehen tuoreet mitat saatiin ennen joulua neuvolassa. (Suluissa syntymämitat.)
Paino: 4550 g (3676 g)
Pituus: 56,5 cm (52 cm)
Pään ympärys: 39 cm (37 cm)

Iso poika siis jo! Ihan vertailun vuoksi; syntymäpainoltaan lähes kilon pienempi siskonsa oli samoissa mitoissa vasta joskus 2,5 kuukauden iässä.

Suloinen pikkuherra muuttuu päivä päivältä sosiaalisemmaksi ja seuraa tarkasti ympäröivää maailmaa. Vaipanvaihtopaikan hymynaama-kuva sekä kaikki valaisimet ovat ehdottomia lemppareita, joita tuijotellaan päivittäin. Ennen joulua (eli juuri siinä 1 kk ikäisenä) shoppailureissussa Tigerin väriloistossa oli niin paljon katseltavaa, ettei pikkumies meinannut pysyä housuissaan.

Paras paikka on syli, eikä tämä kaveri paljoa meinaa muualla viihtyäkään. Liikkuvat vaunut ja auto kelpaavat, mutta muuten hän olisi aina sylissä. Erityisesti masuvaivoista johtuen sylissä onkin oltu paljon.

Onneksi kuitenkin yöt nukutaan suhteellisen hyvin ja öissä alkaa olla jo jonkinlainen rytmi. Yleensä nukkumaan mennään 22-23 välillä ja pisin unipätkä (n. 4-6 h) ajoittuu alkuun. Sen jälkeen nukutaan tunnin parin pätkiä ja aamuherätys on (esikoisenkin takia) yleensä 7-8 välillä. Yöt ovat onneksi olleet rauhallisempaa aikaa masuitkujen kannalta ja yleensä yöllä vaan syödään ja jatketaan unia.

Täysimetyksellä mennään toistaiseksi ja maito maistuu - välillä äidin mielestä turhankin usein. :D

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Marraskuu on huono kuu saada vauva

Voisin antaa kaikille tuleville vanhemmille vinkin. Älä tee lasta niin, että se syntyy marraskuussa. Ei huonompaa ajankohtaa voisi olla.   

Kun vauvan syntymän aikoihin jouluun on aikaa kuukausi, tulee joulujärjestelyjen kanssa kiire. Vauva-arjen keskellä pitää huolehtia joululahjat, paketoinnit, jouluruuat, joulukortit, koristeet, jouluvalot... Mitä näitä "pakollisia" juttuja nyt onkaan. Vaikka aloitin jouluvalmistelut tänä vuonna jo hyvissä ajoin, jäi aika paljon tekemistä vielä joulukuulle ja ns. viimeisille metreille. Kun joulu lähenee, myös omat stressitasot alkavat nousemaan.

Kuukauden ikäinen pikkutonttu ei ole suureksi avuksi joulujärjestelyissä. ;)

Jouluruokien osalta sain onneksi apua äidiltäni ja esim. valtaosa (perheen ulkopuolisista) lahjoista oli ostettuna jo ennen vauvan syntymää. Kiire näiden jouluhommien kanssa on silti tullut. Erinäisistä syistä (mm. postin hidastelun vuoksi myöhäistoimituksena tulleen joulumekon takia) joulukortitkin lähtivät meiltä matkaan vasta sunnuntaina - ensimmäinen kerta ikinä, kun en ehtinyt lähettää joulukortteja joulumerkeillä...

Itse kun teen asiat mieluummin hyvissä ajoin kuin viime tipassa, on nyt joutunut joustamaan aika paljon. Ja jättämään jotain asioita pois tai pienemmälle panostukselle; esimerkiksi tontun jouluoven olisin hirveästi halunnut tehdä, mutta tajusin sentään sen jättää pois omista suunnitelmistani.

Kaiken lisäksi joulu tuli tänä vuonna nopeasti ja huomaamatta. Tämän siis olen kuullut monelta muultakin kuin tällaisessa vauvahuumassa eläviltä. Meillä mieskin viime viikon alussa havahtui joulustressiäni ihmetellessä "Ai onko jouluaatto jo ensi viikolla?". Niinpä...

Joulutekemistä on vielä jäljellä ja hyvin pahasti näyttää siltä, että joudun käyttämään yöuniaikaa lahjojen paketointiin. Ehkä jo ensi yönä - eipä tässä montaa yötä enää ole jäljellä!

Kuusi on sentään jo koristeltu pikkuneidin avustuksella. :)

Ja mikä pahinta (tai ainakin stressiä lisäävintä) tähän marraskuussa syntyneeseen vauvaan liittyen - joulun sijoittuminen tähän kohtaan syö aikaa ja jaksamista myös ristiäisjärjestelyiltä! Kun kuluvan viikon "ylimääräinen" aika pitää käyttää paketointiin, joulukuusen koristeluun ja jouluruokien kokkaamiseen JA useampi päivä aaton liepeillä rauhoitutaan joulun merkeissä (silloin en oikeasti aio ottaa stressiä mistään!), tarkoittaa se käytännössä, että ristiäisajatukset jatkuvat aikaisintaan välipäivinä. Jolloin juhliin on enää pari viikkoa aikaa. Stressi!

Toinen vaihtoehto toki olisi ollut järjestää ristiäiset ennen joulua, mutta siitä vasta se stressi olisi tullutkin! Etenkin kun sitä nimeä ei vieläkään ole - ja voi olla, ettei ole tammikuussakaan... 

Bloggaaminenkin on jäänyt hyvin vähälle - vaikka luonnoksissa edelleen on niitä puolivalmiita ennen vauvan syntymää aloitettuja bloggauksia mm. isänpäivälahjaan, loppuvuoden pikkuneidin lahja-askarteluihin sekä talvivaatteisiin liittyen. Voi kuitenkin olla, että palaan isommin blogin ääreen vasta ristiäisten jälkeen. 1kk-bloggauksen olisin halunnut saada julki näinä päivinä, mutta sekin taitaa venyä joulun jälkeiselle ajalle, vaikka ensimmäinen kuukausi pikkuherralla tuli täyteen jo viime sunnuntaina. Ei vaan riitä vuorokaudessa tunnit kaikkeen - ja kun ei ihan joka tunti pysty tekemään, kun vauvan (unien) ehdoilla mennään ja itsekin olisi mukava joskus nukkua.

Luotan siihen, että ristiäisten jälkeen aikaa blogille ja muille harrastuksille on huomattavasti enemmän, kun arki alkaa tasaantua. Joten tammi-helmikuussa blogikin tullee päivittymään tiuhempaan tahtiin - vaikka sitten niiden hieman vanhempien aiheiden myötä.

Nyt kun pikkuherra EHKÄ nukkuu vielä hetken (paino sanalla ehkä), menen kiireesti paketoimaan muutaman joululahjan. Kolme yötä jouluun ja n. 90 % lahjoista vielä paketoimatta - saattaa tulla kiire! :D

Muutama paketti sentään saatiin postiin jo viikonloppuna - mm. nämä kummipojan paketit. 

Jos ja kun en blogin pariin enää ennen joulua palaa (kuin korkeintaan blogin FB-sivun puolella), toivottelen tässä samalla ihanaa ja rentouttavaa joulua kaikille blogin lukijoille!

p.s. Meidän tämänvuotinen joulukorttikuva luvassa FB:n puolelle viikonlopun aikaan - jos et vielä ole tykännyt blogin FB-sivusta, käy tykkäämässä nyt! 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Rankempi aloitus vauva-arkeen

Niinkuin aiemmin jo aihetta sivusin, meillä aloitus vauva-arkeen oli tällä kertaa hieman normaalia rankempi mm. influenssan takia.

Lyhyesti: tilanne oli siis se, että sairastuin itse viikkoa ennen vauvan syntymää ja synnytyksen käynnistyessä olin keskussairaalan infektio-osastolla hoidettavana. Diagnoosina keuhkokuume ja influenssa.

Ei varmaan tarvitse kamalasti kuvailla, millainen olo on pelkästään tuon taudin ansiosta. Siihen päälle vielä loppuraskaus liitoskipuineen sekä edeltävä valvottu viikko kipeän esikoisen kanssa. En ole varmaan ikinä voinut yhtä huonosti. Ja tällaisessa tilanteessa sitten se synnytys käynnistyi...

Synnytyksen jälkeen toipumiseen menikin vähintään tupla-aika, eikä ihan täysin ole toivuttu vieläkään. Synnytys oli omalla kohdallani jälleen kerran melko rankka; siis ihan jo ilman keuhkokuumetta ja influenssaa. Kun tämän tautikaksikon lisää vielä siihen päälle, niin huhhuh. Keuhkokuumeen aiheuttama kova yskä on kadonnut kokonaan vasta hiljattain ja synnytyksen osalta jännätään vielä mahdollisia "jälkioireita". 

Mutta eipä se meidän ns. rankempi alku tietenkään jäänyt tähän, sillä myös mies sairastui influenssaan. Hänellä oireet alkoivat synnytyssalissa ja lopulta hän ei vauvan syntymän jälkeen synnärille enää päässytkään tartuntavaaran vuoksi. Eikä kyllä olisi jaksanutkaan. Kotiin päästiin vasta tiistaina (kun vauva syntyi perjantaina) ja tuon ajan olin yksin synnärillä. Vaikka koti-ikävä oli suuri, kotiinpaluu jännitti vauvan terveyden kannalta, koska mies oli edelleen potentiaalinen influenssan tartuttaja. 

Vauvan sanottiin saaneen minulta vasta-aineet influenssaa vastaan, mutta siitä huolimatta vauvan ensimmäisinä kotipäivinä minä vastasin vauvanhoidosta 100%, eikä mies edes ottanut vauvaa syliinsä.

Kotiutumista odotellessa. 

Vauva-arkeen opettelussa olisi ollut ihan riittävästi puuhaa, mutta sairastaminen ja toipuminen näyttelivät isointa roolia meidän ensimmäisissä kotipäivissä. Ensimmäisinä kotipäivinä hoidettiin todellakin vain välttämättömin. Esimerkiksi ruuanlaiton suhteen mentiin siitä, mistä aita on jo kaatunut... Vieraitakin otimme vastaan vasta vauvan ollessa muutaman viikon ikäinen - suurimpana syynä oli influenssaan liittynyt sairaalankin määräämä varoaika, mutta ei myöskään olisi jaksanut yhtään aiemmin laittaa kotia vieraskelpoiseen kuntoon.

Suoraan sanottuna; ihan täysi kaaoshan meillä oli monta päivää. Kun mies oli synnärillä oloni aikana sairastanut kotona yksin jaksamatta laittaa tiskejä, viedä roskia jne, kotikin oli melkoisessa kunnossa jo valmiiksi. Lisäksi hoidosta palanneen Meean laukut sekä oma ja vauvan sairaalakassi odottivat eteisen nurkassa aaaaaika monta päivää purkamista. 

Kun sairastelua meidän perheessä oli ollut jo pari viikkoa ennen vauvan syntymää, oli osa "vauvajutuista" vielä tekemättä/laittamatta - eikä ensimmäisinä päivinä niihin jaksanutkaan panostaa. Esimerkiksi likaiset vaipat laitettiin monta päivää ovenkahvassa roikkuneeseen muovipussiin, kun ei jaksanut lähteä etsimään vaipparoskista varaston syövereistä.

Ekalle vaunulenkillekin selvittiin vasta itsenäisyyspäivänä. Vaunutkin kun olivat laittamatta valmiuteen ennen vauvan syntymää...

Muutamaan otteeseen huvittuneena miehelle totesinkin, että hieman on nyt eri lähtötilanne vauva-arkeen kuin 3,5 vuotta sitten. Tuolloinkin osa vauvajutuista oli tekemättä ennen vauvan syntymää, mutta koiravahtina olleet vanhempani ja mies laittoivat kaiken kuntoon osastolla oloni aikana. Kotiutuessamme kotona oli joka paikka puhtaaksi puunattu, pakastin oli täynnä ruokaa ja ensimmäiset viikot pystyi keskittymään täysin vaan vauvaan. Toista oli nyt. 

Niin ja jottei nyt liian helppoa olisi ollut, niin pakko mainita vielä äiti-ikävää potenut isosisko. Isosisko, joka rakastaa vauvaa yli kaiken ja on yllättävän hyvin sopeutunut vauva-arkeen (kiukuttelu on alkanut vasta hiljattain). Mutta joka joutui olemaan viikon erossa äidistä ja isistä - ja reagoi siihen kotiuduttuaan mielettömällä äiti-ikävällä. Varmaan kaiken sen ajan, kun vauva ei ollut sylissäni, Meea oli. Ja vauvankin ollessa sylissä Meea oli monesti kainalossa. Yöt hän nukkui alkuun kokonaan meidän sängyssä ja esim. yhtenä yönä heräsin siihen, että Meea nukkui pitkää pituuttaan mahani päällä. Nyt ikävä on onneksi jo alkanut hellittää, mutta aika pitkään sitä oireiltiin. 

Hieman rankemmasta alusta huolimatta vauva-arki on lähtenyt hyvin käyntiin ja nyt ovat olotilat itse kullakin tasaantuneet. Mies palasi tällä viikolla isyyslomalta töihin ja todellinen opettelu arkeen kahden lapsen kanssa on alkanut!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Viikkokalenteri käytössä

Meea on jo pitkään ollut kiinnostunut viikonpäivistä, kuukausista ja vuodenajoista. Viime aikoina myös käsitteet "huomenna" ja "eilen" ovat tulleet oikeaoppisesti käyttöön ja myös päivien lukumäärän (siis esimerkiksi "kolmen päivän päästä") laskeminen on tullut ajankohtaiseksi.

Tämä opettelu on varmasti omalta osaltaan tehostunut syksyllä käyttöön otetun viikkokalenterin myötä.

Viikkokalenteri-pohjan tein jo kaaaaauan sitten (joskus keväällä?), mutta varsinaisten kuvakkeiden tekeminen ja viikkokalenterin käyttöönotto jäi syksyyn. Viikkokalenterin kuvakkeet olen etsinyt googlen kautta ja niiden sisältö onkin vaihtelevaa. Sekä itse kalenteripohja että kuvakkeet on päällystetty kontaktimuovilla, jotta käyttöikä olisi pidempi.

Viikkokalenteri on ollut meillä käytössä elokuusta asti ja edelleen se on yksi huippujutuista pikkuneidin mielestä. Jääkaapin oveen sijoitettuna se on kohtuullisen keskeisellä paikalla ja sinitarran avulla kuvakkeita on helppo siirtää ja vaihtaa. 

Joka sunnuntai (tai viimeistään maanantai) kootaan alkava viikko esille kalenteriin. Vähintäänkin päiväkoti- ja kotipäivät merkitään kalenteriin omilla kuvakkeillaan; niiden lisäksi mm. kylpypäivät, kauppareissut ja kavereiden kyläilyt merkitään kalenteriin oikeille viikonpäiville. Erityisesti silloin kun viikon mittaan on jotain mukavaa odotettavaa, viikkokalenteria tutkitaan ja jäljellä olevia päiviä lasketaan tiuhaan tahtiin.

Viime viikon kuvakkeet.

Viikkokalenteri-pohjaan tein viikonpäivät yleisesti käytössä olevien värien mukaan ja värit ovatkin helpottaneet viikonpäivien oppimista. Nyttemmin viikonpäivät osataan luetella jo ilman "väriapua", mutta alkusyksystä viikonpäivät menivät kohdalleen värejä muistellen.

Toistaiseksi kalenterikuvakkeita on ollut vain muutamia erilaisia, mutta käytön myötä mieleen on tullut lisää kuvakkeita, joita kalenterista pitäisi löytyä. Työn alla onkin parhaillaan lisäkuvakkeiden tekeminen. Jatkossa kalenterista tulee löytymään myös mm. siivous, mäenlasku ja päiväkodin lelupäivä. Kunhan tämä äiti ehtii leikkaus- ja päällystyshommiin. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Joulukalenteri - nyt saa avata!

Väläyttelin jo aiemmin hieman ennakkotunnelmia siitä, miltä tämän vuoden tavarajoulukalenteri tulee näyttämään. Ihana kettukalenteri koottiin seinälle eilen. Kuusen muotoon seinälle kiinnitetty kalenteri herätti kiinnostusta koko eilisen ja neiti odotti malttamattomasti tätä aamua, että sai avata ensimmäisen pussukan (josta muuten paljastui ponskareita). Sen verran taisi vielä olla joulukalenterin idea muistissa vuoden takaa, että neiti itse totesi "Ja huomisaamuna saa sitten avata toisen!"

Tänä vuonna joulukalenterin avaamiseen tuleekin tuplailoa, koska ensimmäistä kertaa pikkuneidillä on myös suklaakalenteri! Mies halusi sellaisen Meealle vielä tavarakalenterin oheen ostaa, joten kettupussukoiden lisäksi meillä availlaan aamuisin myös Ryhmä Hau -kalenteria - molemmat kalenterit koristavat keittiötämme joulukuun ajan.

p.s. Niin ja jottei joulukalentereita olisi vaan liian vähän, oli mies ostanut myös meille yhteiseksi Mars-joulukalenterin. En edes muista, milloin viimeksi itselläni olisi joulukalenteri ollut - ei varmaan koskaan aikuisiällä! Namnam! :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Innokas isosisko

Aloitin tämän bloggauksen kirjoittamisen jo ennen vauvan syntymää - otsikolla "malttamaton tuleva isosisko". Sairastelusta ja hieman odotettua aiemmasta synnytysajankohdasta johtuen bloggaus jäi hieman kesken - siksi sitä onkin nyt hyvä hieman täydentää isosiskon ajatuksilla vauvan syntymän jälkeen!

Isosisko ja pikkuveli. <3

Ennen vauvan tuloa tuleva isosisko siis odotti hyvinhyvin innoissaan tulevaa rooliaan. Hän ei olisi millään malttanut odottaa, että vauva syntyy. Voi tosin olla, että hänellä oli turhan ruusuinen kuva vauvan syntynän jälkeisestä elämästä ja mieli tulee vielä muuttumaan - mutta joka tapauksessa mieliala on ollut innokkaan odottava.

Kaikki vauvaan liittyvät jutut olivat meillä hittijuttuja, etenkin mitä pidemmälle talvea kohti mentiin. Meea olisi auttanut äitiä siivoiluissa ja järjestämisissä vaikka kuinka paljon, jos ne vaan liittyivät vauvaan. Tutit, vauvalelut, pienet vaatteet - kaikki ovat niiiiin ihania Meean mielestä. Yhtenä viikonloppuna jopa järjesteltiin yhdessä vauvan bodeja kokojärjestykseen kaappiin - kyllä oli innokas apuri!

Etukäteen puhuttiin aika paljon vauvan syntymästä ja yritettiin valmistella Meeaa tulevaan. Iso elämänmuutos arkeen tämä kuitenkin tulee olemaan - mutta ainakin siitä on jo paljon juteltu. Lähinnä siitä, miten vauvanhoito vie äidin aikaa ja Meean pitää olla reipas tyttö. Viimeisinä viikkoina ennen vauvan syntymää Meea itse totesikin odottavansa eniten sitä, että saa auttaa äitiä ruuanlaitossa vauvan syntymän jälkeen. :D

Jo kesästä asti myös Meean masussa on asunut vauva. Vauva joka potkii kovasti ja joka syntyy samaan aikaan kuin äidin masussa oleva vauva. Välillä on siis kauppareissullakin joutunut pysähtymään, kun Meean masuun on alkanut sattumaan - kun vauva potkii. :D Parasta oli kerran keskustellessamme vauva-arjesta ja mainitessani, että äiti ei sitten ehdi enää ihan niin paljon Meean kanssa leikkimään. Neiti vilkaisi minua tuohtuneena ja tokaisi "No kuule äiti, en minäkään ehdi sitten ihan aina olemaan sinun kanssasi ihan koko aikaa, kun minun pitää hoitaa omaa vauvaani!" :D Marraskuussa hän alkoi myös miettimään montako päivää joutuu itse olemaan sairaalassa kun hänen vauvansa syntyy ja miten se vauva ylipäätään syntyy.

Jotain tulevan isosiskon innokkuudesta kertoo myös se, että jo lokakuun puolella hän oli päiväkodissa kertonut vauvan syntyneen. Mies kun meni hakemaan Meeaa hoidosta, hän sai Meean ryhmän lastentarhanopettajalta vuolaat onnittelut. "Kiitos, mutta mistä?" Meea oli vienyt tätejä sata-nolla ja kertonut vauvan syntyneen ja vastannut kysymyksiin vauvasta ihan suvereenisti. "Ei se vauva paljoa itke, mutta sitten kun itkee, niin äiti antaa vauvalle maitoa tissistä." Meealle oli myös laulettu onnittelulaulu tuoreen isosiskouden kunniaksi. Kotona kun tätä käytiin läpi, niin ilmeisesti hän vaan niin malttamattomasti odotti pikkuveljeä syntyväksi. Ja onhan se ollut pitkä odotus!

Nyt kun vauva vihdoin syntyi, on isosisko ollut kyllä erittäin huolehtivainen, rakastava ja reipas. Reippaudesta ja uuteen ei-niin-huomion-keskipisteenä-olemisen rooliin sopeutumisesta voisin kirjoittaa jossain kohtaa ihan omankin bloggauksen (jottei tästä tule aaaaaivan niin pitkä), mutta sen verran täytyy mainita, että Meea tuntuu kasvaneen parilla vuodella - niin fyysisesti kuin taidoiltaankin. 

Kun mies ja Meea tulivat hakemaan minua sairaalasta kotiin, pikkuneiti oli yhtä hymyä koko kotimatkan, kun sai olla takapenkillä kahdestaan pikkuveljen kanssa. Pikkuveli on ollut maailman tärkein Meealle siitä asti ja meillä usein kuultu lause onkin "Ei hätää, isosisko on tässä ihan lähellä."

Isosisko on erittäin hyvä vauvanhoitoapulainen. Valitsee vaatteet kaapista, ojentaa vaipan ja pyllypyyhkeen sekä kiikuttaa harsoja tarvittaviin paikkoihin. Hellästi silittelee ja halailee vauvaa, ja haluaisi aina pitää vauvaa sylissä. Isompia mustasukkaisuuksia ei ole toistaiseksi tullut, vaikka äiti-ikävä olikin viikon erossa olon jälkeen hirmuinen. 

Äidin sydän suli totaalisesti, kun tuore isosisko sanoi "Kiitos äiti, kun synnytit ihanan poikavauvan minulle." <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Pikkuprinssi on syntynyt!

Uuden arjen opettelu ja toipuminen on vienyt sen verran aikaa, että blogi on jäänyt taka-alalle. Sen verran täytyy kuitenkin blogin puolellekin kirjoittaa, että pikkuprinssi on nyt maailmassa!

Hän syntyi 17.11. klo 11.55. Strategiset mitat olivat 3676 g ja 52 cm.

Synnytyksestä pyrin kirjoittamaan jossain kohtaa tarkempaakin selostusta, mutta tiivistetysti: menin sairaalaan keuhkokuumeen ja influenssan takia, palasin kotiin vauvan kanssa. Hieman siis rankempi synnytyskokemus tällä(kin) kertaa - eikä se synnytys nyt muutenkaan mennyt ihan kuin Strömsössä.

Mutta nyt on kaikki hyvin - ja vauvalla on ollutkin koko ajan kaikki hyvin, vanhemmat vaan olleet vähän heikommassa kunnossa. Kohta viikko ollaan oltu kotona opettelemassa uutta arkea. Aika on kulunut pitkälti toipumisessa; influenssa kun tosiaan kävi läpi koko perheen.

Vauva on onneksi melko kiltti ja rauhallinen - vaikka temperamenttiakin löytyy, jos ei maitoa tule samantien kun pikkuherra haluaisi. Pari yötä on valvottu vatsanpurujen kanssa, mutta viime yö nukuttiin parilla heräämisellä ilman huutoja.

Tuore isosisko on maailman onnellisin ja rakastaa pikkuveljeään niin paljon. Hän on paras vauvanhoitoapulainen ja kokee myös olevansa vauvan tärkein läheinen. Aika monta kertaa päivässä meillä kuuluu lause "Ei hätää, isosisko on tässä!"

Näissä fiiliksissä vauvanhuuruisessa arjessa eteenpäin.

Kunhan arki tästä tasoittuu, alkaa blogiinkin ilmestymään enemmän tekstiä. Monta aihetta on jo synnytyksen jälkeen tullut mieleen - ja monta bloggausta jäi lähes julkaisuvalmiiksi ennen sairaalaan lähtöä. Eli sisällönpuutteesta ei ainakaan blogi tule kärsimään; kunhan vaan ehtisi nuo tekstit kirjoittaa loppuun. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

KaislaStarin vauvapesä valmiina tulevalle käyttäjälle

Yksi niistä tulevan vauvan must-have -tavaroista, joita esikoisella ei ollut, on ehdottomasti unipesä/vauvapesä. Esikoista odottaessa en varmaan edes tiennyt tällaisten olemassa olosta, mutta sittemmin olen ihastellut niitä monessa paikassa.

Vauvapesä tuntui ehdottoman hyvältä hankinnalta tähän lapsi/koiraperheeseen ja aloin ensimmäisen kerran googlettelemaan näitä pesiä jo kesällä rakenneultran jälkeen.

Vauvapesä olisikin varmasti ollut ihan niitä ensimmäisiä hankintoja - jos olisin löytänyt heti sopivan. Valmistajia, malleja, kuoseja ja väriyhdistelmiä oli niiiiiiiin paljon, etten millään osannut päättää! Vauvapesän hankinta oli ajatuksissa koko syksyn, mutta jäi taka-alalle.

Kun sitten taas havahduin lasketun ajan lähestymiseen, piti tässä(kin) asiassa aktivoitua. Edelleen vaihtoehtoja oli runsaasti, mutta omalla kohdallani valinnan ratkaisi oikeastaan tämä Facebookissa näkemäni erään valmistajan tarina:

" Synnyin kevään kynnyksellä. Olin hento kuin lumihahtuva ja kirkas kuin auringon timantti hangella. Äiti ja isi rakastivat minua paljon ja pidin pienellä hennolla otteella heidän sydäntään kädessäni. Heidän onnensa edessä oli kuitenkin pilvi, joka uhkasi pimentää koko taivaan. Minulla epäiltiin vakavaa sairautta ja oli olemassa uhka, etten koskaan kasvaisi isoksi tytöksi. En koskaan tulisi puristamaan äitienpäivän aamuna valkovuokkoja hikisessä kämmenessäni, ihastelemaan kesän ensimmäistä perhosta ja paijaamaan naapurin hauvaa.

Silloin äiti päätti, että minusta – Kaislasta, hänen loistavasta tähdestään - täytyy jäädä jotain käsissätuntuvaa, pysyvää, näkyvää. Muutakin kuin suloinen muisto tai tähti taivaalla. Hän katseli minua, kun nukuin onnellisena parhaassa paikassa heti äidin sylin jälkeen. Omassa vauvapesässäni, joka oli pehmoinen ja tuoksui sinisiltä unilta. Hän alkoi omin käsin väkertää vauvapesiä, ensin yhden, sitten toisen. Niin syntyi KaislaStar, josta tuli äidin ikioma yritys.

Vaikka olenkin edelleen pieni, hento ja hauras, saan kasvaa isoksi tytöksi. Otan juuri ensimmäisiä askeleitani ja pyöritän pientä maailmaani pikkusormeni ympärillä. Ihmeitä tapahtuu joka päivä, pieni ihme olen itsekin.

Äiti tekee edelleen vauvapesiä ja muitakin ihania juttuja minulle ja muille lapsille. Olen huomannut, että KaislaStar kasvaa yhtä vauhdilla kuin minä itsekin. Ja jonain päivänä, kun me olemme tarpeeksi isoja, lähdemme maailmalle yhdessä. "

Tätä lueskelin syksyllä kyyneleet silmissä ja olin jo aika varma, että valmistajaa meidän vauvapesälle ei enää tarvitse etsiä. Kun vielä Facebook-sivun mallikuvissa olleet pesät olivat kauniita ja saadut arvostelut hyviä, oli selvää, että meidän vauvapesän tulee tekemään KaislaStar.

Suunnittelimme ja visioimme pesän kankaita yhdessä KaislaStarin kanssa viestein. Olisi ollut jopa mahdollista tilata kangas varta vasten tai teettää pesä itse hankkimistani kankaista. Visiot lentelivät, mutta lopulta päädyin suhteellisen simppeliin ratkaisuun valmiista kangasvaihtoehdoista. Ihan jo siksikin, että kangaskauppojen sivuja selatessa vaihtoehtoja tuli aaaaaaivan liikaa ja en millään osannut päättää. 

Vaikka massussa kohtuullisen varmasti asustaa poikavauva, en halunnut pesästä liian poikaväristä. Siksi harmaa-minttu -yhdistelmä vaikutti toimivimmalta. Ja tällainen siitä sitten tuli!

Vauvapesä on sisämitaltaan n. 70 cm, joten uskoisi meidänkin isoksi povatun vauvan siihen mahtuvan köllimään pitkän aikaa. Itse halusin pesään vielä "lisäosana" kosteussululla varustetun petauspatjan - jos sattuu tulemaan pissat läpi nukkuessa, selvittäneen pelkän petarin pesulla.

Kun vauva köllöttelee vielä massussa, eikä vauvapesässä, on hankala sanoa miten hyvä ja tarpeellinen hankinta tämä oli. Mutta lupaan kirjoitella omia kokemuksia KaislaStarin vauvapesästä blogiin heti kun niitä ehtii kertyä! Ainakin asiakaspalvelun ja työn laadun osalta uskallan jo nyt suositella. :)

P.s. KaislaStarin verkkokauppa avautuu kuulemma lähiaikoina - tekee varmasti jo nytkin sujuvasta tilaamisesta entistä sujuvampaa!

* Vauvapesästä saatu alennusta blogiyhteistyön merkeissä. *

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Vauvatavaraa tallessa esikoiselta

Pikkuhiljaa alkaa vauva-tavaravuori olla kasassa ja nurkat ovat täyttyneet tavaroista. Vauvan syntymä tuntuu koko ajan olevan lähempänä!

Toista lasta odottavana sitä on jo hieman osannut ajatella, että mitä kaikkea tarvitaan, mikä on turhaa - ja varsinkin, että mitkä ovat ns. ehdottomia tavaroita heti alkuun ja mitä voi ostaa sitten myöhemmin, jos/kun on tarvetta. 

Toinen hyvä puoli toisen lapsen syntymässä on se, että jotain tavaraa ja vaatetta on jo esikoiselta tallessa - vaikka ns. isokokoisimmat tavarat itse pääosin olen jo myynyt vauvavuoden jälkeen. Shoppailulta ei siis ole vältytty, mutta yllättävän paljon tavaraa Meean jäljiltä kaapeista löytyi - eikä edes kaikki vaaleanpunaisena!

Mitä kaikkea kaapeista jo valmiina löytyi tulevalle vauvalle?

Vaunut kotiutuneena alkuvuodesta 2014. :)

Yhdistelmävaunut

Tämä on varmaan se rahallisesti isoin menoerä noista esikoiselta säilytetyistä tavaroista. Vaikkei rattaita ole meillä käytetty varmaan vuoteen (?), on niitä silti säilötty varastossa aina tähän asti.

Vaunujen osalta itse asiassa mietin pitkään, että ostetaanko uudet vai mennäänkö näillä. Yksi syy siihen, että vaunut eivät meillä ole vielä päätyneet myyntiin, on myös se, että kesärenkaista on yksi osa rikki ja vaunut hieman puoltavat työnnettäessä - varaosa voisi olla saatavilla, mutta lastentarvikeliikkeen myyjä arveli sen olevan hintava. Koska on tulossa talvivauva, pärjätään kuitenkin useampi kuukausi hyvin talvirenkailla, joten nähtäväksi jää, tilataanko tuota varaosaa edes (riippuu toki hinnastakin). Ja kun uudet turvakaukalotkin travel systemillä napsahtavat kätevästi näihin vanhoihin yhdistelmiin, päätettiin tällä erää säästää hieman rahaa ja käyttää näitä Meean vanhoja ainakin vaunuina.

Meillähän yhdistelminä oli Britax Affinityt, joiden suurin valintaperuste oli pieneen tilaan meneminen. Ainakin silloin 3,5 vuotta sitten nämä olivat varmaan pienimpään tilaan menevät yhdistelmät, joita pystyi työntämään myös hiekkatiellä.  Ja ihan hyvinhän vaunut ovat palvelleet tähän asti. Ratasosaan en välttämättä ole ollut niin tyytyväinen. Tai siis, hyvinhän sekin toimi, mutta ehkä itse valitsisin yhden lapsen kokemuksella hieman eri muotoisen rataspenkin. Nyt kun tuo rengasasia on vielä epäselvä, voi ollakin, että ostetaan sitten keväämmällä pelkät rattaat erikseen. Kokemuksen mukaan kun Affinityjen vaunuosa on sen verran lyhyt, ettei vauva sinne tule kovin kauaa mahtumaan - Meea taisi siirtyä neljän kuukauden iässä vaunuista rattaisiin. Mutta joka tapauksessa ainakin nyt alkuun mennään näillä Affinityillä!

Meean äitiyspakkaus.

Äitiyspakkauksen vaatteet ja tarvikkeet

Kuten aiemminkin kirjoitin, ei otettu tällä kertaa äitiyspakkausta. Suurimpana syynä tosiaan se, että aika pitkälti kaikki tarvikkeet pakkauksesta on edelleen Meealta tallessa ja vaatteitakin iso nippu. Meean osalta äitiyspakkauksessa nimenomaan tarvikkeet olivat ne, jotka eniten tulivat käyttöön. Kylpymittari, huppupyyhe, kynsisakset, hiusharja, kirja... Nämä nyt ainakin olivat Meean pakkauksessa ja ovat edelleen tallessa. Makuupussikin oli 2014-pakkauksessa ihana Aappa-kuosinen; jos vaan sille tulee tarvetta (lämpöpussi ja kaukalopussi kun on nyt talvivauvalle erikseen), niin varmasti otetaan käyttöön!

Lisäksi kaikki ulkovaatteet on tallessa - tosin ne taitavat tälle marraskuiselle olla ensimmäisenä talvena liian isoja ja toisena talvena jo pieniä. (Siinäpä myös yksi syy, miksen halunnut äitiyspakkausta tällä kertaa.) Ja sisävaatteistakin aika monta äitiyspakkauksen vaatetta olin säilönyt muistojen laatikkoon, vaikkei niitä loppupelissä niin paljon tullutkaan käytettyä Meealla. Jospa ne poikavärisinä pääsisivät tällä kertaa enemmän käyttöön. ;)

Kasa muutakin vaatetta

Olen ollut hieman huono myymään/lahjoittamaan eteenpäin Meean pieniä vaatteita. Ihan vauva-aikaan myin kyllä tehokkaasti pienet vaatteet pois, mutta siitä eteenpäin on ollut vähän hiljaisempaa myymisen suhteen. Tämän vuoksi meiltä löytyikin aaaaaaika iso kasa lastenvaatetta ja tämän vuoden mittaan Meean vaatekaappia siivotessa sitä on vaan tullut lisää. Lisäksi olen tallettanut Meean muistojen laatikkoon ihanimpia vauvanvaatteita (ja muutamia ihania isompaakin kokoa) ja sieltäkin otin nipun vaatetta nyt uusiokäyttöön.

Toki iso osa Meean vaatteista on ollut melko vaaleanpunaista, jota ei pikkuveljelle viitsi pukea. Mutta koska Meea ei rakenneultrassa halunnut paljastaa sukupuoltaan, myös unisexejä ja poikavärisiä vaatteita löytyi etenkin ihan pienimpiä kokoja melko paljon.

Nyt kun vaatetta on tullut ostettua (tästä huolimatta) melko paljon ja vaatteet olen jo järjestellyt kokojen mukaan laatikoihin ja kaappiin, en ihan tarkalleen osaa sanoa, paljonko Meean vanhaa vaatetta tallessa on ollut. Sanoisin kuitenkin että ainakin Ikea-kassillinen sisävaatetta johonkin 86-kokoon asti. Sen lisäksi isompia kokoja (92 ja 98) on muutamia yksittäisiä vaatteita; aika pitkälti kyllä nämä isoimmat koot ovat jo selkeästi tyttövärityksellä olevia - esimerkiksi harmaat collarit on koristeltu paljeteilla tai pinkillä tehostenauhalla. 

Lakanat, huppupyyhkeet, harsot, kosteussuojat

Jostain syystä kaikki nämä ovat edelleen Meealta tallessa. Pinniksen lakanoista kahdet taisi olla selkeästi tyttökuvioisia, kaikki muut sen verran neutraaleja, että sopivat mainiosti pojankin sänkyyn.

Huppupyyhkeistä ollaan vasta hiljattain siirrytty ns. oikeisiin pyyhkeisiin ja ne otettiinkin lähes suoraan käytöstä tulevan vauvan tarvikepinoon. Harsoja ostin violettisävyisenä nipun Meealle ja ne kelpaavat hyvin pojallekin (okei, ostin vielä muutaman sinisen harson pari viikkoa sitten - harsoja ei voi olla liikaa) ja sänkyyn tulevia kosteussuojiakin näytti olevan iso nippu tallella. 

Vauvalelut

Olen muistaakseni kerran laittanut Meean vauvaleluja myyntiin kirppikselle, mutta niistä ei tuolloin tainnut mennä kaupaksi kuin muutama. Ja sen kyllä huomasi, kun loppukesästä siivoilin yhteen pinoon muutamasta eri paikasta lelukorien aiempien siivoilujen tuloksena löytyneet lelut sekä muistojen laatikkoon talletetut lelut. Kaksi laatikollista (ja aika isoja laatikollisia!!) kertyi vauvaleluja varastoon.

Kun vielä pari viikkoa sitten siivoiltiin Meean johdolla hänen laatikoistaan leluja pois kassillinen - ja Meea sanoi valtaosan olevan menossa pikkuveljelle - uskoisin, että tuleva vauva ei ennen 1-vuotissynttäreitään (eikä ehkä vielä silloinkaan) tarvitse yhtään uutta lelua. :D 

Itkuhälytin

Itkuhälyttimeksi ostimme Meealle Cobran radiopuhelimet. Sillä ajatuksella, että ne palvelevat sitten vauva-ajan jälkeen leikeissä tai miehen metsästysharrastuksessa. No, tosiasiassa radiopuhelimet ovat hautautuneet jonnekin laatikon pohjalle sen jälkeen, kun niille ei itkuhälytin-käytössä enää ollut tarvetta. Olivat kuitenkin erinomaisen toimivat vauva-arjessa; helppo käyttää, pitkä kantama ja erittäin tarpeellinen käytössä!

Hoitoalusta on jo saatu paikalleen kodariin - nuo seinätarratkin ovat muuten Meeallakin olleita. :)

Hoitoalusta

Meealle ostin aluksi ns. pienemmän alustan, joka laitettiin kuitenkin nopeasti myyntiin sen käydessä lyhyeksi. Tilalle löysin ihastuttavan Muumi-alustan, joka on hieman eri mallinen ja palveli käytössä pidempään. Se unohtui varaston tavarapaljouteen vauvavuoden jälkeen ja siellä se onneksi edelleen oli - valmiina käyttöön marrasvauvalle! Vaipanvaihtoalustathan eivät rahallisesti ole se suurin menoerä, mutta tämä alusta oli myös omaan silmään niin hyvän näköinen, että mukava ettei tarvitse alkaa ostamaan uutta! :)

Lisäksi pakko vielä mainita erikseen: matka-vaipanvaihtoalusta! Se oli Meean vauva-aikaan yksi luottovälineistäni! Vakiovaruste hoitolaukussa ja loistava apu ihan missä tahansa vaippaa vaihdettaessa. Kaupoissa vaipanvaihtoalustat löytyy, mutta itse halusin niihinkin laittaa aina jonkun oman suojan; tämä palveli siinä hyvin. Joissain kyläpaikoissa vaippaa piti vaihtaa lattialla tai sängyn päällä, joten suoja oli pakollinen - tämä toi lattiallekin vähän pehmeyttä verrattuna esimerkiksi pelkkään froteealustaan tai harsoon. 

Vaipparoskis ja potta

Meea jätti yövaipan pois kesällä, joten siihen asti vaipparoskis on ollut meillä käytössä - eli sekin näitä tavaroita, jotka menevät ns. suoraan käytöstä käyttöön. Vaipparoskiksesta itse asiassa ajattelin itse ennen vauvan tuloa, että se saattaa olla melkoinen turhake, mutta osoittautui kuitenkin erittäin hyväksi ostokseksi! Pitää hajut sisällään, koiran (ja taaperon) ulkona - eikä tarvitse ihan jokaista vaippaa kiikuttaa erikseen roskikseen, sillä vaipparoskis imee sisäänsä melkoisen määrän vaippoja ilman hajuhaittoja.

Nykyisin neiti on myös siirtynyt kokonaan potalta pöntölle (aiemmin piti olla vielä potta varalla, kun jotenkin arasteli pöntöllä käymistä), joten potatkin ovat uutta käyttäjää odottelemassa. Toinen potista on tosin pinkki, joten voi olla, että joutuu kuitenkin ostamaan uuden tilalle. :D

Kylpyamme ja kylpylelut

Kylpyamme on Meealla edelleen ajoittain käytössä, mutta hän on luvannut, että pikkuvelikin saa ammetta käyttää. Nähtäväksi jää, miten sopuisasti tämä etenee. Kylpylelut muuten ovat vielä ns. erilliset tuosta lelut-kohdasta ylempänä - kylpylelukasa kun edelleen löytyy meiltä kylppäristä ja ovat saunoessa aktiivisesti käytössä. Kylpynuken tarvikkeineen Meea ehkä pitää itsellään, mutta ankat, veneet ja kipot varmasti päätyvät pikkuveljenkin käyttöön. 

Hoitolaukku

Sattumalta onnistuin valitsemaan reilu 3,5 vuotta sitten täydellisen hoitolaukun. Babymelin Amanda-laukku ruskeasävyisenä. Riittävästi taskuja sekä ulkona että sisällä, hyvän mallinen, hyvä kantaa, saa vaunujen aisaan kätevästi roikkumaan - ja mikä parasta, näyttää kauniilta!

Hoitolaukkua on tullut käytettyä muutama kerta senkin jälkeen, kun Meea on jo kasvanut niin isoksi, ettei sille varsinaisena hoitolaukkuna ole ollut tarvetta. Toki silloinkin laukun sisältö on ollut pääasiallisesti vaippoja, ruokaa ja/tai vaihtovaatetta. Laukku on kuitenkin siis niin hyvännäköinen, että menee ihan tavallisesta isosta käsilaukustakin - ainona erona siis se, että laukku on suunniteltu ns. vauvan ehdoilla, eli siellä on sopivan kokoisia taskuja vaipoille, tuttipullolle jne.

Stokke Tripp Trapp on ollut kyllä yksi parhaista ostoista!

Stokke Tripp Trapp

Tämä ei varsinaisesti ole vauvatavara, mutta liittyy vauva-arkeen oleellisesti. Nimittäin jos ei meillä Tripp Trappia olisi, en olisi vauvalle myöskään hankkinut Stokken Newborn Set:iä. Nyt kun Tripp Trapp (Meean käytössä) vielä on JA Meea on sen verran iso, että on valmis siirtymään "isojen tyttöjen tuolille" ruokailemaan, valjastetaan Tripp Trapp vauvan käyttöön heti alusta asti.

Newborn Setistä itselläni ei varmaan ollut tietoakaan vielä Meean syntyessä - eikä kyllä Tripp Trappiakaan olisi vielä siinä kohtaa hankittu. Newborn Set vaikuttaa kuitenkin älyttömän kätevältä kahden lapsen ja yhden koiran vauva-arkeen. Etenkin kun Meealla välillä ruokailut venähtävät, niin onhan se mukavampaa, että pikkuvelikin saa oleskella sen aikaa ruokapöydässä muiden kanssa. Vähän niinkuin toinen sitteri - Meean aikaanhan välillä nostettiin sitteri pöydälle koiralta turvaan. :D Newborn Set kuulemma on myös hyvä siinä vaiheessa, kun aloitetaan kiinteiden maistelu; toinen vaihtoehto tähän olisi meillä sitteri, mutta Newborn Set on jo kätevästi sopivalla korkeudella. :)

Kasa pikkusälää

Ja tätähän löytyi... Pikkusäläpussiin kokosin loppukesästä varaston siivouksen yhteydessä kaiken mahdollisen vauvakaman, jolle voisi vielä olla käyttöä. Siis aivan kaikkea mahdollista. Käyttämättömiä tutteja pakkauksissaan, tuttinauhoja, liivinsuojia, nokkamukeja, muovisia aterimia, ruokalappuja, bodyn jatkopaloja... Yllättävän paljon kaikenlaista - mutta yllättävän paljon sitä pikkusälää on silti tullut ostettua viime viikkoina. :D

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Ruokavaliohoitoinen raskausdiabetes

Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, tässä raskaudessa kaikenlaiset raskausoireet ovat tulleet aiemmin ja pahempina kuin edelliskerralla. Sama pätee myös raskausdiabetekseen.

Viime raskaudessahan raskausdiabetes-diagnoosia ei varsinaisesti edes ollut.  Loppuraskaudessa näkyi neuvolakäynnillä sokerit koholla, joten sain mittarin sokerien kotimittausta varten. Arvot olivat kuitenkin hyvin matalat, ei tullut yhtään ylitystä siinä n. kuukauden mittausjaksolla.

Edellisen raskauden sokerimittailusta (ja sukurasituksesta) johtuen jouduin tällä kertaa sokerirasitukseen ensimmäisen kerran jo kesäkuun alkupuolella. Tuolloin arvot vielä pysyivät kurissa, mutta toisessa sokerirasituksessa elokuussa raskausdiabetes-diagnoosi napsahti, kun arvot ylittyivät.

(Ihan vaan välihuomiona pakko sanoa, että se sokerirasitus ei kyllä ole mitään herkkua raskaana ollessa. Kun muutenkin on koko ajan huono olo ja nälkä, ei paastoaminen ja "tahallaan" huonon olon hankkiminen sokeriövereillä ole kovin mukavaa. Vielä kun yhdistää tähän sen oman jäätävän neulakammoni, niin huhhuh. No, kahdesta sokerirasituksesta on kuitenkin kunnialla selvitty tässä raskaudessa - vaikka ekalla kerralla päivystyshuoneessa viereisessä sängyssä verhon takana makoili ambulanssilla paikalle tuotu kakova ja oksenteleva mummeli...)

Oma raskausdiabetekseni on onneksi ollut ainakin toistaiseksi mallia lievä ja ilman lääkitystä on pärjätty.

Neulakammoiselle tämä on ollut taas erinomaista siedätyshoitoa - sujuu siis jo täysin ongelmitta!

Alkuun ei tarvittu edes mitään muutoksia ruokavalioon, vaan arvot pysyivät useamman viikon alle tavoitearvojen kotimittauksissa. Sitten tuli pari ylitystä ja vasta tässä kohtaa edes sain ruokavalio-ohjeet neuvolasta.

Tosin ne ohjeet nyt ovat vähän mitä ovat. Itse sain siis jonkun "koko perheen terveellinen ruokavalio" -nivaskan, jossa ei varsinaisesti raskausdiabetesta mainittu sanallakaan. Google on tähän asti auttanut ruokavalioasioissa enemmän kuin tuo nivaska...

No, ensivaiheessa ainoat muutokset oli sokerin lähes totaalinen poisjättäminen sekä vaalean leivän syönnin lopettaminen. Pelkästään näin pieni muutos toimi, eikä enempää tarvittu! Ja ne ylitykset ennen tätä olivat oikeastaan vaan raja-arvoja - eikä niitä tullut edes joka päivä. 

Kun pari viikkoa sitten arvot jälleen lähtivät nousuun, piti ruokavaliota rukata vielä enemmän. Nyttemmin olen vaihtanut leivät ja pastat yms täysjyvään, lisännyt kasvisten määrää aterioilla ja vähentänyt maitotuotteiden käyttöä. Ruokailujen jälkeiset arvot ovat pysyneet kuuden tietämillä ja ehkä oma väsymyskin (joka tosin on johtunut myös alhaisesta hb:sta) helpottanut.

Vaikkei nykyinen ruokavaliokaan ole mitenkään tiukka, itse olen saanut oikeastaan eniten vinkkejä ruokia varten vuosi sitten tarpomastani Superdieetistä. Hyvää hiilaria, paljon proteiinia ja kasviksia, enemmän kananmunaa ja rahkaa... Ei siis sillä, että tämä oma radi-ruokavalioni olisi lähellekään yhtä tiukka - ei todellakaan - mutta kun SD on itsellä ainoa sellainen ajanjakso, jolloin olen oikeasti kiinnittänyt huomiota proteiinin tai hiilareiden määrään ja laatuun ihan niinkuin ajatuksen kanssa. 

Muutamia ihan uusia reseptejä olen kokeillut, mutta aika pitkälti kotiruoka on pysynyt samana kuin aiemmin. Itselleni vaan enemmän salaattia tai kasviksia lautaselle, ja välillä olen keittänyt itselleni hieman täysjyväpastaa lisäkkeeksi, kun muu perhe on syönyt perunamuusia tai makaronia. 

Jopa ulkona syöminen on radista huolimatta toistaiseksi onnistunut vaivatta. Tämän tiukemman ruokavalioni aikana ollaan nautittu kahdesti muuta kuin kotiruokaa. Hesessä söin hyvillä mielin kanasalaattia muiden maiskutellessa hampurilaista. Paikallisgrillillä olisin ehkä muutenkin valinnut rasvaisten lihapullaperunoiden tai lihiksen sijaan oman uuden lempparini Vegemätön, jossa on. mm falafel-pyöryköitä, kasviksia ja ohraa.

Lähinnä tässä radi-diagnoosissa rasittaa tuo jatkuva mittailu. Pahimmillaan (viimeksi arvojen ylityttyä ja uutta ruokavaliota testatessa) olen mitannut sokereita neljästi päivässä, joka päivä n. viikon ajan. Raskausaikana muisti ei muutenkaan ole ollut kovin timanttinen, joten töitä saa tehdä että muistaa aamulla ensimmäisenä mitata sokerit ja aterioiden jälkeen tasan tunnin päästä käydä napsaisemassa sokerimittarilla. Pari kertaa on unohtunut, myönnän. Ja kun noiden mittailujen vuoksi joutuu hieman ajoittamaan myös erilaisia vitamiineja (joita on kevyesti perusvitskujen lisäksi magnesium, rauta ja toisinaan rennie), tuntuu elämä välillä vaan melkoiselta aikatauluttamiselta...

Mutta eipä tässä enää pitkästi ole raskautta jäljellä. Vaikka ruokavalio on tiukentunut, ei se kuitenkaan ole mitenkään mahdoton - ja mieluummin tosiaan pidän hieman itsekuria kuin että joutuisin käyttämään insuliinia! Tai synnyttämään kuusikiloisen vauvan. :D Ja vaikkei tämä kovin vaikeaa ole ollutkaan, synnärillä aion palkita itseni irtokarkkipussilla ja limsapullolla!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

DIY-rekki vauvanvaatteille

Kuten Meeakin, myös tuleva vauva tulee aluksi nukkumaan pinnasängyssä meidän makuuhuoneessa. (Ihanaa kyllä - se pinnasänkykin on vihdoin ostettu! On muuten samanlainen Brio Two kuin isosiskollaankin oli; mitäpä sitä hyväksi havaittua vaihtamaan.) 

Meean vaatteille meillä oli tuolloin makuuhuoneen nurkassa varta vasten hankittu lipasto ja muut hoitotarvikkeet säilytettiin kodinhoitohuoneen kaapissa, vaipanvaihtopisteen vieressä.

Hoitotarvikkeille on edelleen tilaa kodinhoitohuoneessa, mutta muualla asunnossa 3,5 vuodessa sisustusratkaisut ovat hieman muuttuneet, joka on aiheuttanut päänvaivaa. Tässä ajassa makuuhuoneeseen on muuttanut tietokonepöytä ja iso vaatekaappi - joita ei siis Meean vauva-aikaan makuuhuoneessa ollut. Ja joille ei oikeastaan nykyisellään muutakaan paikkaa ole; 3,5 vuotta sitten kun meillä oli yksi huone enemmän käytössä, nyt se on Meean omana valtakuntana.

Pinnasängyn kera makuuhuone on melkoisen ahdas, mutta kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole. Nurkkaan olisi ehkä mahtunut pieni lipasto (pienempi kuin Meealla oli), mutta se olisi entisestään lisännyt makuuhuoneen ahtautta. Sain raivattua makuuhuoneen vaatekaapista (jossa siis säilytetään lähinnä pyyhkeitä, lakanoita ja verhoja - varsinaiset vaatteet ovat vaatehuoneessa) hyllyllisen tilaa vauvanvaatteille ja pienellä järjestelyllä saatiin kaappiin vielä yksi uusi hyllylevy. Kaksi hyllyllistä riittivät mainiosti pystyviikatuille vaatteille, mutta esim. hupparit ja jumpsuitit vievät kohtuuttoman paljon tilaa viikattuina.

Siitä se ajatus sitten lähti ja valjastin miehen mallikuvien pohjalta nikkaroimaan makuuhuoneen nurkkaan DIY-rekin vauvanvaatteille.

Ja siitä tuli kyllä ihana, vaikka itse sanonkin! Vähän vielä kaipaa makuuhuone järjestelyä mm. kapeampien yöpöytien nimissä, jotta tilanahtautta saadaan taklattua entisestään. Nykyiset yöpöydän virkaa toimittavat baarijakkarat kun ovat sen verran leveät ja korkeat, että yöpöydän ja pinnasängyn välistä tuonne rekin luokse on hieman hankala päästä. No, idea yöpöytiinkin on jo olemassa (tai oikeastaan kaksi - pitää vähän mittailla, kumpi vaihtoehto olisi parempi), mutta siitä sitten lisää myöhemmin. :)

Eilen illalla tosiaan saatiin rekki nurkkaan ja itse olisin voinut fiilistellä sitä tyhjänä vielä jonkin aikaa. Tomera 3,5-vuotias kuitenkin totesi, että nyt laitetaan niitä vauvanvaatteita sinne ja auttoi äitiä henkaroimaan kassillisen vaatetta rekkiin. :)

Ja kyllähän tuo nurkassa roikkuva rekillinen vauvanvaatteita jo luo tiettyä tunnelmaa huoneeseen.

Tällä hetkellä rekissä on siis 50-62 koon vetoketjulliset paidat ja pusakat, hupparit, jumpsuitit ja muut vastaavat, unipussit sekä ulkovaatteista ohuemmat haalarit. Huppareita ainakin on sen verran monta, että tuskin tulee pulaa! :D

Vaatteita rekkiin laittaessani sanoin miehelle, että ei nämä kaikki taida tähän mahtua (no mahtuivat ne kuitenkin nippanappa) ja mies alkoi jo visioimaan rekin yläpuolelle toista kapeampaa rekkiä. Silloin saisi alempaan rekkiin roikkumaan paksummat ulkovaatteetkin - ja ylempään mahtuisi vastaavasti nykyisten huppareiden ja paitojen lisäksi ehkä kaikki loputkin pitkähihaiset paidat. Mutta tämä vielä ajatuksen asteella, koska en ole vielä varma näyttäisikö toinen rekki hyvältä vai ei.

Mitä mieltä; olisiko tuplarekki hitti vai huti? Ja mitä mieltä ylipäätään tästä DIY-rekistä?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Massukuvia - vihdoin!

Viimeisten parin viikon ajatuksissa (lue: ahdistuksissa) on ollut massukuvaukset.

Meeaa odottaessa raskauskuvaus-sessio (eli sellainen, jossa minä olen miettinyt etukäteen miten ja missä kuvataan, ja pakotan miehen olemaan kameran takana ja näpsimään miljoona kuvaa, jotta edes yksi onnistuisi) pidettiin jo 2 kk ennen laskettua aikaa. Nyt ollaan selkeästi myöhässä tämän(kin) suhteen, sillä peiliselfieiden ohella ensimmäiset kunnon masukuvat otettiin vasta eilen, kuukausi ennen laskettua aikaa. No, onneksi sentään oli vielä massu, josta kuvia ottaa! :)

Koska syksyinen luonto on viime viikkoina ollut niin kaunista, halusin ehdottomasti suunnata ulos kuvia ottamaan. No, ihan niin keltasävyisiä kauniin syksyisiä kuvia tällä kertaa ei tullut, sillä ensilumi oli satanut maahan. Mutta ihana luonto näissä silti on taustalla! Ei tarvita filttereitä! :)

Tällä kertaa oman lisähaasteensa masukuviin toi 3,5-vuotias villikko, jonka kanssa yritimme ottaa yhteiskuvia. Ehkä joskus teen tänne vielä "ei mennyt kuin Strömsössä" -osion niistä ei-niin-onnistuneista kuvista eiliseltä, mutta nyt esillä vaan parhaimmisto kuvista. Ei käy kateeksi kyllä yhtään lapsikuvaajia, on kyllä melkoista show:ta ja maanittelua tuo kuvien ottaminen lapsen kanssa. :D Tai koiran - joka tällä kertaa kyllä suosiolla jätettiin kuvista pois. Muistelen, että viimeksi tarkoitus oli ottaa myös sellaisia söpöjä koira+vauvamasu-kuvia, mutta niistä ei kyllä tullut yhtään mitään. :D

Pidemmittä puheitta - alla kunnon kuvaspämmi (eikä tässä ole läheskään kaikki kuvat!), olkaa hyvät! :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Tänä vuonna joulukalenteri koostuu ketuista

Kuten blogiani seuranneet tietävät, omatekoinen joulukalenteri on meidän perheessä ehdoton juttu.

Ensimmäisenä joulunaan Meea oli vielä sen verran pieni, että tyydyttiin kuvakalenteriin, mutta 2015-jouluna otettiin jo käyttöön tavara-joulukalenteri. Sellainen, johon äiti keksi sisälle yllätyksiä ja pikkuneiti sai ilahtua joka aamu. Paljon parempi kuin suklaakalenteri. :)

Ensimmäisen joulukalenterin virkaa 1,5-vuotiaalle meillä toimitti äitini ostama joulupukki-kalenteri. Ajatuksissa saattoi olla omatekoinen askarreltu, mutta kun äitini ennätti tällaisen ostamaan, pääsin ensimmäisellä kerralla helpommalla. ;)

Viime jouluna idea joulukalenteriin löytyi Pinterestistä. Pienistä lahjapaketeista koostunut joulukalenteri oli ihastuttava sisustuselementti keittiön seinällä ja maalattu oksa on edelleen varastossa tallella, mikäli jonain tulevana jouluna haluaa samankaltaista ideaa hyödyntää.  

Tänä syksynä aloitin joulukalenteri-asian pohdinnan melko ajoissa. Ajatuksissani oli koota pienistä paperipusseista kuusen muotoinen kalenteri keittiön seinälle ja kävin selailemassa eBaytä, josko sieltä olisi löytynyt halpoja pussukoita tätä varten. Mutta löytyi jotain paljon parempaa! DIY-tyyppisiä paperipussukka-joulukalentereita, joista itse ihastuin valtavasti kettuaiheiseen kalenteriin.

Tilaus lähti sisään ja leikkaa, liimaa, taittele -tyyppisesti valmistui siis tämänvuotinen joulukalenteri pikkuneidille.

Koska joulukalenteri on yksi niistä "todo ennen vauvaa" -listani asioista, olen hyvinhyvin ajoissa asian suhteen tänä vuonna. Varsinainen joulukalenteri on jo valmis ja ehkä puolet joulukalenteripussukoiden yllätyksistä on joko ostettu tai olemassa idean tasolla. Ehkä jopa yli puolet, koska lauantain shoppailureissullakin tarttui mukaan ainakin viidelle päivälle yllätys. Josko ehtisi suunnata joku päivä Tigeriin, sieltä varmaan löytyisi useampaan pussukkaan täytettä!

Nyt siis suurimmat haasteet joulukalenterin suhteen ovatkin a) laittaisiko joulukalenteripussukat seinälle kii kuusen muotoon vai mukana tulleeseen nauhaan roikkumaan pienillä pyykkipojilla SEKÄ b) kuinka aikaisin joulukalenterin voi seinälle laittaa. :D

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Raskausajan luottovälineet

Raskausaika on kaikessa ihanuudessaan ja kamaluudessaan aikaa, jolloin mielellään ottaa kaiken mahdollisen avun vastaan. Siis ihan ihmistenkin avun, mutta myös erilaiset "apuvälineet", jotka helpottavat arkea.

Omien raskauksieni myötä olen todennut muutaman tavaran olevan ihan ehdottomia raskausajasta selviämiseen; osa oli käytössä jo esikoista odottaessa. Siispä raskausajan luottovälineet esittelyyn!

1) Turvavyönalennin

Esikoista odottaessa tajusin tällaisen olemassa olon vasta paljon myöhemmässä vaiheessa raskautta; tällä kertaa turvavyönalennin taisi olla ihan ensimmäisiä vauvantuloon liittyviä ostoksia jo keväällä!

Kun vatsa tuntui olevan iso jo heti alusta alkaen, autossa istuminen tuntui tuskaiselta vyön kiristäessä vatsaa. Ja kun myöhemmässä vaiheessa vielä erinäiset selkäkivut ovat alkaneet vaivaamaan, ei autoilusta tulisi yhtään mitään ilman turvavyönalenninta!


2) Vartalotyyny tai iso imetystyyny

Vartalotyyny minulla oli käytössä jo ensimmäisessä raskaudessa, silloin sain sen ystävältä lainaksi raskausajaksi. Ja se helpotti nukkumista kyllä erittäin paljon! Siksipä vartalotyyny oli myös niitä ensimmäisiä ostoksia varmaan samoihin aikoihin turvavyönalentimen kanssa keväällä. Vartalotyynyjähän on ajoittain Lidlissä superhalvalla myynnissä, mutta itse en malttanut odottaa mahdollista tyynyjen myyntiin tuloa (no niitähän tuli kyllä kesällä/syksyllä), joten tilasin omani netistä. Ja on kyllä ollut ihan ehdoton väline nukkumisessa - jopa kesälomareissuille oli pakko pakata tyyny mukaan, sillä ilman sitä nukkuminen ei vaan olisi onnistunut.

Loppukesästä bongasin fb-kirppikseltä Doomoon ison imetystyynyn, jonka ostin jemmaan vauvaa varten. Vauvaryhmässä sitä kehuttiin kuitenkin liitoskipujen lievittämiseen nukkuessa, joten pitihän sitäkin testata. Ja kyllä, tämäkin toimii erinomaisesti! Vielä paremmassa käytössä imetystyyny on itselläni ollut sohvalla makoillessa ja istuessa, toimii siinäkin liitoskipujen lievittäjänä mainiosti.

Nyttemmin kun nukkuminen on ollut hieman haastavaa, olen toisinaan yön mittaan vaihdellut näitä kahta tyynyä keskenään, jolloin pystyy suurinpiirtein koko yön nukkumaan sängyssä.

Eli suositukset lähtee kyllä molemmista tyynyistä; en tiedä kumpi kannattaisi ostaa, jos vaan toisen päätyisi ostamaan. Imetystyynyllä toisaalta on ehkä enemmän käyttöä jatkossa (ihan siinä imetyksessä, johon se nyt oikeasti on tarkoitettu), mutta toisaalta ajattelin itse tuon vartalotyynynkin jatkojalostaa käyttöön joko koko perheen tyynynä meidän sängyssä (nyt kun taapero hyvin useana yönä kapuaa väliin nukkumaan) tai sisustustyynynä pedatun sängyn päällä. Eli hukkaan ei mene kumpikaan tyyny raskauden jälkeenkään!


3) Tukivyö

Nykyisessä raskaudessa tämä on ollut ehdoton apuväline, pahoista liitoskivuista johtuen. Kävin siis alkusyksystä fyssarilla liitoskipujen takia ja jumppaohjeiden lisäksi sain lainaksi kunnon tukivyön. Näitähän on kaikenlaisia versioita, halvempia ja kalliimpia. Yhtä kankaista kevyttä tukivyötä testailin kesällä, kun bongasin sellaisen 4 eurolla käytettynä, mutta siitä ei ollut itselle mitään hyötyä. Fyssarilta saatu tukivyö on ns. kunnon kamaa, joten siitä on ihan eri tavalla ollut apuakin.

Itselläni tukivyö ei auttanut alkuperäiseen tarkoitukseensa (eli tietokoneen ääressä istumiseen ja toimistotyön tekemiseen), mutta kävelyyn ja kotitöihin siitä on ollut apua. Pieni miinus on toki se, että istuessa en tukivyötä pysty käyttämään ollenkaan - näin ollen esim. kauppaan mennessä tukivyötä ei voi käyttää, koska automatkalla sitä ei voisi pitää ja tukivyön asetteleminen takin ja/tai paidan alle täydellä parkkipaikalla ei ole kovin helppo juttu. Mutta lenkkeilyyn koiran kanssa tai kotitöiden tekemiseen ja erityisesti kyykistelyyn tukivyö on tuonut kyllä hyvän avun. Edelleenkään en noita toimia kovin paljoa pysty tekemään, mutta ilman tukivyötä en varmaan lainkaan.

Mitkä ovat olleet omat luottovälineesi raskausaikana?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.