Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, tässä raskaudessa kaikenlaiset raskausoireet ovat tulleet aiemmin ja pahempina kuin edelliskerralla. Sama pätee myös raskausdiabetekseen.
Viime raskaudessahan raskausdiabetes-diagnoosia ei varsinaisesti edes ollut. Loppuraskaudessa näkyi neuvolakäynnillä sokerit koholla, joten sain mittarin sokerien kotimittausta varten. Arvot olivat kuitenkin hyvin matalat, ei tullut yhtään ylitystä siinä n. kuukauden mittausjaksolla.
Edellisen raskauden sokerimittailusta (ja sukurasituksesta) johtuen jouduin tällä kertaa sokerirasitukseen ensimmäisen kerran jo kesäkuun alkupuolella. Tuolloin arvot vielä pysyivät kurissa, mutta toisessa sokerirasituksessa elokuussa raskausdiabetes-diagnoosi napsahti, kun arvot ylittyivät.
(Ihan vaan välihuomiona pakko sanoa, että se sokerirasitus ei kyllä ole mitään herkkua raskaana ollessa. Kun muutenkin on koko ajan huono olo ja nälkä, ei paastoaminen ja "tahallaan" huonon olon hankkiminen sokeriövereillä ole kovin mukavaa. Vielä kun yhdistää tähän sen oman jäätävän neulakammoni, niin huhhuh. No, kahdesta sokerirasituksesta on kuitenkin kunnialla selvitty tässä raskaudessa - vaikka ekalla kerralla päivystyshuoneessa viereisessä sängyssä verhon takana makoili ambulanssilla paikalle tuotu kakova ja oksenteleva mummeli...)
Oma raskausdiabetekseni on onneksi ollut ainakin toistaiseksi mallia lievä ja ilman lääkitystä on pärjätty.
 |
| Neulakammoiselle tämä on ollut taas erinomaista siedätyshoitoa - sujuu siis jo täysin ongelmitta! |
Alkuun ei tarvittu edes mitään muutoksia ruokavalioon, vaan arvot pysyivät useamman viikon alle tavoitearvojen kotimittauksissa. Sitten tuli pari ylitystä ja vasta tässä kohtaa edes sain ruokavalio-ohjeet neuvolasta.
Tosin ne ohjeet nyt ovat vähän mitä ovat. Itse sain siis jonkun "koko perheen terveellinen ruokavalio" -nivaskan, jossa ei varsinaisesti raskausdiabetesta mainittu sanallakaan. Google on tähän asti auttanut ruokavalioasioissa enemmän kuin tuo nivaska...
No, ensivaiheessa ainoat muutokset oli sokerin lähes totaalinen poisjättäminen sekä vaalean leivän syönnin lopettaminen. Pelkästään näin pieni muutos toimi, eikä enempää tarvittu! Ja ne ylitykset ennen tätä olivat oikeastaan vaan raja-arvoja - eikä niitä tullut edes joka päivä.
Kun pari viikkoa sitten arvot jälleen lähtivät nousuun, piti ruokavaliota rukata vielä enemmän. Nyttemmin olen vaihtanut leivät ja pastat yms täysjyvään, lisännyt kasvisten määrää aterioilla ja vähentänyt maitotuotteiden käyttöä. Ruokailujen jälkeiset arvot ovat pysyneet kuuden tietämillä ja ehkä oma väsymyskin (joka tosin on johtunut myös alhaisesta hb:sta) helpottanut.
Vaikkei nykyinen ruokavaliokaan ole mitenkään tiukka, itse olen saanut oikeastaan eniten vinkkejä ruokia varten vuosi sitten tarpomastani Superdieetistä. Hyvää hiilaria, paljon proteiinia ja kasviksia, enemmän kananmunaa ja rahkaa... Ei siis sillä, että tämä oma radi-ruokavalioni olisi lähellekään yhtä tiukka - ei todellakaan - mutta kun SD on itsellä ainoa sellainen ajanjakso, jolloin olen oikeasti kiinnittänyt huomiota proteiinin tai hiilareiden määrään ja laatuun ihan niinkuin ajatuksen kanssa.
Muutamia ihan uusia reseptejä olen kokeillut, mutta aika pitkälti kotiruoka on pysynyt samana kuin aiemmin. Itselleni vaan enemmän salaattia tai kasviksia lautaselle, ja välillä olen keittänyt itselleni hieman täysjyväpastaa lisäkkeeksi, kun muu perhe on syönyt perunamuusia tai makaronia.
Jopa ulkona syöminen on radista huolimatta toistaiseksi onnistunut vaivatta. Tämän tiukemman ruokavalioni aikana ollaan nautittu kahdesti muuta kuin kotiruokaa. Hesessä söin hyvillä mielin kanasalaattia muiden maiskutellessa hampurilaista. Paikallisgrillillä olisin ehkä muutenkin valinnut rasvaisten lihapullaperunoiden tai lihiksen sijaan oman uuden lempparini Vegemätön, jossa on. mm falafel-pyöryköitä, kasviksia ja ohraa.
Lähinnä tässä radi-diagnoosissa rasittaa tuo jatkuva mittailu. Pahimmillaan (viimeksi arvojen ylityttyä ja uutta ruokavaliota testatessa) olen mitannut sokereita neljästi päivässä, joka päivä n. viikon ajan. Raskausaikana muisti ei muutenkaan ole ollut kovin timanttinen, joten töitä saa tehdä että muistaa aamulla ensimmäisenä mitata sokerit ja aterioiden jälkeen tasan tunnin päästä käydä napsaisemassa sokerimittarilla. Pari kertaa on unohtunut, myönnän. Ja kun noiden mittailujen vuoksi joutuu hieman ajoittamaan myös erilaisia vitamiineja (joita on kevyesti perusvitskujen lisäksi magnesium, rauta ja toisinaan rennie), tuntuu elämä välillä vaan melkoiselta aikatauluttamiselta...
Mutta eipä tässä enää pitkästi ole raskautta jäljellä. Vaikka ruokavalio on tiukentunut, ei se kuitenkaan ole mitenkään mahdoton - ja mieluummin tosiaan pidän hieman itsekuria kuin että joutuisin käyttämään insuliinia! Tai synnyttämään kuusikiloisen vauvan. :D Ja vaikkei tämä kovin vaikeaa ole ollutkaan, synnärillä aion palkita itseni irtokarkkipussilla ja limsapullolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!