Aiemmassa raskaudessa vs. nykyisessä raskaudessa

Raskaudet eivät ole koskaan samanlaisia ja sen olen kyllä saanut huomata. Toki arkikin on nyt erilaista kuin aiemmassa raskaudessa (lue: ehtii levätä vähemmän), mutta ovat kyllä olotilat ja tuntemuksetkin olleet aika erilaisia. Jotain samaa, mutta hyvin vähän.


Aiemmassa raskaudessa alkuraskauden väsymys...
oli aivan järkyttävää. Useampi viikko kului alkuraskaudessa tutulla kaavalla: työpäivän jälkeen nopeasti ruokaa, nukkumaan, puoleksi tunniksi illalla hereille iltapalan merkeissä ja takaisin nukkumaan aamuun asti. Ihan oikeasti ei saanut yhtään mitään aikaiseksi noiden viikkojen aikana! Eikä se väsymys edes helpottanut nukkumalla. :D

Nykyisessä raskaudessa alkuraskauden väsymys...
oli aivan järkyttävää, mutta ei ehtinyt nukkua. :D Kun iltaisin huomiota kaipasi taapero, ei koko illan nukkuminen työpäivän jälkeen ollut mahdollista. Toki lapsiperhearjessa on jo tottuneempi liian vähäiseen unenmäärään, mutta kieltämättä lisäunet olisivat tulleet tarpeeseen. Yleensä meninkin yöunille samaan aikaan kuin 3vee, nukuin päikkärit yhtä aikaa hänen kanssaan joka viikonloppu (ja välillä tankkasin unta enemmänkin, jos mies oli lapsen kanssa) ja töissä sinnittelin hereillä limpparin ja suklaan voimin. Sen verran olo oli väsynyt, ettei mihinkään ylimääräiseen ollut rahkeita - sen näkee mm. blogin päivitystahdista alkukeväällä. Vielä kun siinä pahimmassa väsymyksessä järjestettiin yhdet synttärit, niin voi vaan ihmetellä, että miten jaksoikaan. :D


Aiemmassa raskaudessa vatsa alkoi näkyä...
raskauden puolivälin tienoilla. Ensimmäiset äitiysvaatteet (eli yhden paidan) hankin ehkä rv 16 tienoilla ja joulun aikoihin (rv 21) vatsa alkoi näkymään jo kunnolla. Vielä joulun aikaan pidin joitain omia vaatteitani; housuissa piti vaihtaa äitiysmallisiin pääosin jo aiemmin.

Nykyisessä raskaudessa vatsa alkoi näkyä...
heti plussatestin tekemisen jälkeen. :D Vatsa oli erittäin hankala piiloteltava jo heti alkuvaiheessa ja etenkin iltaisin se pompsahti tuntuvasti näkyviin. Useamman viikon ajan ennen ensimmäistä ultraa vaatevarastoni oli mallia teltta - tarpeeksi isoja verhotakseen pyöristyvän vatsan piiloon. Ensimmäiset äitiysvaatteet otin käyttöön varmaan rv 11 ja ensimmäisen ultran jälkeen vaihdoin pikkuhiljaa käytännössä koko vaatevarastoni äitiysmallisiin. Etenkään tuon ensimmäisen ultran jälkeen - kun uskaltauduin jo tiukempiin vaatteisiin pukeutumaan - ei ole raskauteni jäänyt kellekään epäselväksi. :D

2 kk ennen Meean laskettua aikaa ja 4 kk ennen nykyisen masuasukin laskettua aikaa. :D

Aiemmassa raskaudessa oksetti...
paljon. Lähes raskauden puoliväliin asti oksensin joka aamu. Olo helpottui aina oksentamisen jälkeen ja pahoinvointi ajoittui vaan aamuaikaan.

Nykyisessä raskaudessa oksetti...
paljon enemmän. Ensimmäisen kolmanneksen oksensin joka aamu ja lähes joka päivä. Oksentaminen ei jäänyt pelkkään aamuun, vaan huono olo saattoi yllättää mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Muutaman kerran heräsin jopa yöllä oksentamaan. Oksentaminen ei ole vieläkään täysin loppunut, vaikkakin vähentynyt kyllä roimasti; välillä menee jopa viikkoja ilman oksentamista.



Aiemmassa raskaudessa minua ällötti...
jauhelihan paistaminen. Se haju oli jotain aivan kamalaa ja olinkin muutaman kuukauden jauhelihan paistotauossa.

Nykyisessä raskaudessa minua ällötti...
ei erityisemmin mikään. Mitään kovin suuria ällötyksen aiheita ei ole toistaiseksi tullut eteen. Kakkapotan tyhjentäminen tosin sai pariin otteeseen kakomaan, vaikkei niistä hajuista ole koskaan aiemmin huonoa oloa tullut.



Aiemmassa raskaudessa raskausoireita...
oli jonkin verran. Aamupahoinvointi varmaan se selkein raskausoire, muut olivat lievempiä ja pienempiä. Ylipäätään ne raskausoireet taisivat keskittyä siihen alkuraskauteen, kun jauhelihan paistaminen ällötti ja olisin viihtynyt ennemmin jääkaapin viileydessä kuin takkatulen ääressä. Mitään pahempia raskausvaivoja ei ollut ja raskausaika oli kohtuullisen seesteistä; loppuun asti (no, sitä viimeisten viikkojen pakkolepoa lukuunottamatta) jaksoi tehdä ja touhuta kaikennäköistä.

Nykyisessä raskaudessa raskausoireita...
on tullut koko ajan vaan lisää. Edelliseen raskauteen verrattuna kaikki oireet ovat tulleet a) aiemmin ja b) pahempana. Jos edellisessä raskaudessa liitoskivut oireilivat loppuraskaudesta pidempien kävelylenkkien jälkeen, tässä raskaudessa liitoskivut tulivat jo ennen puoliväliä - kohdistuen moneen eri kohtaan kropassa ja ilmestyen riippumatta siitä, mitä päivän aikana tekee tai ei tee. Ei päivää ilman kipua. Ja kun ei ne liitoskivut ole ainoa vaiva; edellisraskauden pikkuvaivat (joita ei siis enää oikein edes muista tai osaa ajatella "vaivaksi") ovat moninkertaistuneet ja mukaan on tullut monia muitakin aivan uusia raskausvaivoja. Liitoskivut, pahoinvointi, närästys, unettomuus, suonenvedot - näin niinkuin muutaman mainitakseni. En tiedä johtuuko toisesta raskaudesta vai lisävuosista, mutta sellaista auvoista ja ihanaa odotusaikaa ei ole kyllä toistaiseksi paljon näkynyt. :D

Myös edellisraskautta isompi vatsa saattaa vaikuttaa raskausoireiden määrään. #pallomaha

Aiemmassa raskaudessa jaksoin töissä...
erittäin hyvin. Alkuraskaudesta tein etäpäiviä aamupahoinvoinnin takia ja keskiraskaudessa olin viikon verran sairaslomalla pahojen migreenien takia. Missään vaiheessa työnteko ei kuitenkaan tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta ja alkuraskauden väsymystä lukuunottamatta olin iltaisin kohtalaisen virkeä ja etenkin viimeisen kolmanneksen jaksoin touhuta pesänrakennuspuuhissa vaikka kuinka paljon työpäivien jälkeen!

Nykyisessä raskaudessa jaksoin töissä...
hieman huonommin. En ole toistaiseksi ollut raskausvaivojen takia sairaslomalla muutamaa päivää pidempään (ja nekin liittyneet lähinnä pahoinvointiin), mutta työnteko on tuntunut huomattavasti raskaammalta kuin viimeksi. Jo kesän alussa liitoskivut alkoivat vaivaamaan ja toimistolla istuminen alkoi tuntua pahalta. Kesäloman aikaan kivut lisääntyivät ja levon tarve kasvoi, erityisesti paikallaan istuminen on kamalaa. Nyt olen sinnitellyt töissä hyödyntäen etätyömahdollisuutta, mutta rehellisesti sanoen en usko, että kovin kauaa enää töissä pystyn olemaan.



Aiemmassa raskaudessa vauvan liikkeet tuntuivat...
ensimmäistä kertaa suurinpiirtein rv 16 aikoihin; tuntui että kala olisi uinut vatsassa. Muutama viikko myöhemmin (ehkä rv 19-20 tienoilla) potkut olivat jo kovia ja selkeitä, ja voimistuivat vaan. Kunnon bileitä käytiin vatsassa lähes neljä kuukautta aina aamuöisin.

Nykyisessä raskaudessa vauvan liikkeet tuntuivat...
pieninä hipsutuksina ehkä rv 18 kohdilla. Mikäli en olisi tiennyt, miltä vauvan liikkeet alussa tuntuvat, ei näitä olisi varmaan vielä liikkeiksi tunnistanut. Vasta rv 20 jälkeen liikkeet alkoivat olemaan tunnistettavia ja ehkä rv 23 eteenpäin ne alkoivat olemaan suurinpiirtein päivittäisiä. Vaikka toisessa raskaudessa liikkeet onkin helpompi tunnistaa, vaikuttaa istukan paikka (nyt edessä, viimeksi takana) siihen, että liikkeet ovat tuntuneet vasta huomattavasti myöhemmin. Monestihan siis tilanne menee juuri toisinpäin; liikkeet tunnistetaan toisesta lapsesta aiemmilla viikoilla kuin esikoisesta.



Aiemmassa raskaudessa aloitin vauvatavaroiden hankinnan...
hyvissä ajoin. Muistelisin, että jo ensimmäisen ultran jälkeen aloin ostelemaan ensimmäisiä vaatteita ja muita pientavaroita. Rakenneultraan mennessä meillä oli hankittuna jo isoimmista tavaroista pinnasänky ja sitteri. Ennen äitiysloman alkua taisi olla ostettuna aivan kaikki muu paitsi pinnasängyn patja (joka sekin oli ehkä tilattu niillä main, mutta toimitusaika oli pitkä).

Nykyisessä raskaudessa aloitin vauvatavaroiden hankinnan...
paljon myöhemmin. :D Rakenneultraan mennessä hankittuna tulevalle vauvalle oli ainoastaan yhdet ale-housut ja sukat, tuttinauha ja Meean valitsema setti H&M:stä. Rakenneultran jälkeen alkoikin vaateostelu ja tällä hetkellä vaatepuoli alkaa olla hoidossa; jotain yksittäisiä vaatteita vielä puuttuu, mutta muuten on hyvin vaateasiat hoidossa vähintäänkin kokoon 68 asti. Rakenneultran jälkeen isommista tavaroista on hankittuna sitteri ja imetystyyny, kantoliina on tulossa postissa ja lämpöpussi odottamassa ystävän luona. Ostoslistaa olen jo lopuille tarvikkeille tehnyt, mutta konkreettiset valinnat eri merkkien ja mallien välillä on vielä tekemättä. Pikkuhiljaa alkaa jo tuntua siltä, että aika käy vähiin. :D

Muun muassa nämä äitiyspakkauksen tavarat on tähän mennessä hankittuna. 

Aiemmassa raskaudessa pelotti...
lähinnä vaan ensimmäisessä ultrassa. Ja silloinkin se, että onko siellä massussa oikeasti vauvaa. Suurimmat pelot kohdistuivat itselläni synnytykseen, enkä oikein osannut pelätä raskausaikana mitään kummempaa.

Nykyisessä raskaudessa pelotti...
varmaan kaikki mahdollinen. Ultrissa - jopa rakenneultrassa - on pelottanut, että onko massussa vauvaa, onko vauva elävä, onko vauva kunnossa... Jos aiemmassa raskaudessa saatoin huokaista helpotuksesta ensimmäisen ultran jälkeen päästyäni ns. turvallisille viikoille, nykyisessä raskaudessa huoli säilyy varmaan synnytykseen asti. Tieto lisää tuskaa ja Meean syntymän jälkeen on tullut luettua ja kuultua turhan paljon asioita kohtukuolemista, kehityshäiriöistä ja muusta vastaavasta. Viime viikkoina myös tämä oma olo on vaikuttanut osaltaan näihin ajatuksiin.



Aiemmassa raskaudessa suurinta herkkua oli...
omenalimppari. Mitään suuria mielihaluja ei kyllä raskausaikana tainnut tulla. Kerran muistan illalla vaatineeni miestä lähtemään kauppaan, jotta sain köyhiä ritareita. Omenalimppariin jäin koukkuun ja se tuntui pitävän pahimman huonovointisuuden poissa; siksi sitä kuluikin raskausaikana paljon.

Nykyisessä raskaudessa suurinta herkkua oli...
kaikki epäterveellinen. :D Tekee mieli lähes päivittäin sekä suolaisia herkkuja että makeita herkkuja. Tosin aika vaihdellen. Hesen hampurilaiset, ranskalaiset, sipsit, suolapähkinät ja pizza taitavat olla suolaiselta puolelta suosikkeja. Makeista sen sijaan suklaa, pulla ja limpparit ovat intohimon kohteita. Ja kun herkkuhammasta kolottaa, on herkkuja pakko saada samantien - siksi töissäkin vakioeväänäni on ollut suklaapatukka herkkuhimon iskemisen varalta.



Aiemmassa raskaudessa synnytyksessä pelotti...
neulakammoisena erityisesti neulat. Synnytys itsessään tuntui pelottavalta, kun ei tarkalleen tiennyt mitä tapahtuisi. Varmaan eniten pelkäsin epiduraalia, mutta se ei sitten loppupelissä synnytyksessä ollutkaan läheskään pahinta.

Nykyisessä raskaudessa synnytyksessä pelotti...
vielä enemmän. Aiempi synnytyskokemus ei ollut erityisen hyvä (okei, se oli tosi huono) ja vaikka neulakammo onkin hyvän siedätyshoidon myötä hieman lieventynyt, ovat pelot edelleen suuret. Olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa, mutta pikkuhiljaa se synnytyskin alkaa lähestyä ja pitää tehdä päätöksiä synnytystoiveiden suhteen. Sektiokaan ei tällä hetkellä tunnu mahdottomalta vaihtoehdolta - vaikka sekin ihan yhtälailla pelottaa.



Aiemmassa raskaudessa valmistautuminen vauvan syntymään...
oli lähinnä hankittavien tavaroiden listauksen myötä. Toki sain vinkkejä muilta äideiltä, mitä kannattaa tehdä ennen synnytystä (mm. nukkua), mutta ei niitä vinkkejä ehkä osannut ottaa silloin niin tosissaan. Vauvan syntymä oli asia, jota odotin hirvittävästi! Esikoinen on erilainen kuin muut. Kun ei vielä tiedä mitä odottaa, on raskausaikakin paljon jännittävämpää aikaa.

Nykyisessä raskaudessa valmistautuminen vauvan syntymään...
on toistaiseksi keskittynyt etukäteissuunnitteluun ja miettimiseen. Mitä kaikkea tarvitaan, mikä oli turhaa viimeksi vauva-arjessa, miten esikoinen tulee suhtautumaan vauvaan... Vaikka vauva-arki on jo tuttua, tuntuu että nyt on vielä enemmän huomioon otettavia asioita kuin viimeksi. Tällä kertaa ymmärrän myös levon ja nukkumisen tärkeyden ennen vauvan syntymää!

Nimiä on sentään jo mietitty. ;)

Kuinka paljon itselläsi ovat odotusajat poikenneet toisistaan?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.