Oli vaan itselleni ensimmäinen (!!) kerta Naantalissa ja sehän oli niin ihastuttava kesäkaupunki, että pakko hehkuttaa vielä kertaalleen ihan koko reissua. Ainoa huono puoli oli se, että oleilumme Naantalissa kesti niin vähän aikaa ja paljon jäi vielä näkemättä. Mikäli joskus vielä toiste Naantaliin menemme, varataan ehdottomasti vähintään kahden yön majoitus!
Okei, jos mieheltä kysytään, niin toinen huono puoli oli myös parkkipaikkojen vähäisyys. Saavuimme Naantaliin päivällä ja koska kyseessä oli ensivisiitti koko perheelle kyseisessä kaupungissa, parkkipaikkojen vähäisyys yllätti. Siitä meinasi tulla reissun ensimmäinen kunnon perheriita, kun ajeltiin to-del-la monta kertaa rinkiä Naantalin matkailusta edes kohtuullisen matkan päässä olevien katuparkkipaikkojen ympäri, eikä yhtään vapaata. Ajelun lomassa tapahtuneen googlettelun myötä löytyi ilmainen parkkipaikka hieman etäämpää. Se oli järkevin ratkaisu, mutta erityisesti miestä hieman ärsytti pitkä kävelymatka; hän kun joutui vielä tallustamaan takaisin autolle huoneiston avaimen saatuamme.
No, siitä selvittiin ja tutustuminen Naantaliin alkoi - ensimmäisenä siis kävelyreissulla halki keskustan ja vanhan Naantalin.
Ihan ensimmäisenä käytiin hakemassa avain Naantalin Matkailusta ja saatiin samalla sieltä vinkkejä mm. ruokapaikkojen sijaintiin ja Muumimaailman kävelyreittiin liittyen.
Majoituksemme Lintulan Pikkukodit sijaitsivat kivenheiton päässä matkailutoimistosta, joten me Meean kanssa kävelimme sinne pihapiiriin tutustumaan sillä aikaa kun mies kävi hakemassa auton. Majoitukseen kuului siis parkkipaikka, joka - yllä olevasta vuodatuksestani päätellen - oli suhteellisen iso plussa!
Ja siis se majoitus itsessäänhän oli aivan ihastuttava - kuten jo aiemmin blogissa kerroinkin. :)
Kun saatiin tavarat sisälle, lähdettiinkin lähes samantien kaupungille. Suunnitelmissa oli ensin ruokaa ja sitten nopea tutustuminen Muumimaailmaan. Kuten jo Muumimaailma-postauksessani kerroin, saimme majoitusvarauksen yhteydessä kahden päivän liput yhden hinnalla, joten tämä ensimmäinen päivä oli hieman extraa ja paikkoihin tutustumista Muumimaailmassa - vaikka loppujen lopuksi varmaan tiistaina tulikin enemmän nähtyä ja kierrettyä kuin keskiviikkona. :D
Olin googletellut ravintolatarjontaa hieman etukäteen, mutta Naantalissa kätevin tapa mennä syömään tuntui olevan kiertää sataman ruokapaikkoja ja valita se, jossa oli tilaa. :) Ruokalistat löytyivät ravintoloiden edustalta, joten toki tsekattiin ennen ravintolavalintaa, että sieltä löytyy syötävää kaikille - erityisenä kriteerinä siis lastenlista Meealle ja jotain syötäväksi kelpaavaa yhdelle ruokanirsolle (eli itselleni).
Alkuperäinen oma suosikkini oli eräs toinen ravintola, mutta sattumusten kautta päädyttiin tällä kertaa nauttimaan ruokaa Ravintola Trapinpihan terassille. Venesatama-maisemalla varustettu ravintola oli sekin aika täynnä (niin ne kaikki olivat kauniina heinäkuisena päivänä!), mutta pöytä löytyi kohtuullisen helposti. Niin myös ruuat; minä söin kanaa, mies pihviä ja Meea tilasi reippaana tyttönä ruokansa ihan itse "ranskalaisia, nakkeja ja ketsuppia - ja pillimehu!".
Herkullisia olivat kaikki ruuat - ja annokset isoja! Ei toivoakaan, että olisin jaksanut koko annosta syödä. :D
Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon vielä palvelun nopeus. Tilaus otettiin hyvin nopeasti ja palvelualttiisti ja ruuat tulivat pöytään alle 10 minuutissa tilaamisesta. Laskua sen sijaan saatiin odotella parikymmentä minuuttia ennen kuin mies kysäisi toiselta tarjoilijalta, että onkohan se laskukin joskus tulossa. No, onneksi ei ollut kiire mihinkään. :)
Muumimaailmassa kerittiin siis tiistaina kiertää pari tuntia, ja siitä lisää erillisessä bloggauksessa.
Muumimaailmassa ei tukevan ravintolaruuan jäljiltä syötykään tiistaina mitään (paitsi yhdet karkit Meean iltaherkuiksi ostamasta karkkipussista), joten "kotimatkalla" poikettiin vohveleilla satamassa.
Kahvila Amandis oli yksi niistä paikoista, joista etukäteen ajattelin "pakko käydä!". Onneksi sattui olemaan sopivasti nälkä siinä kohtaa, kun Muumimaailmasta käveltiin takaisin päin kyseisen kahvilan ohi. Olimme paikalla vasta kuuden jälkeen, joten voi olla, että myöhäisestä ajankohdasta johtuen tarjonta oli vähän heikompaa. Ajattelimme siis tilata kaksi erilaista vohvelia, erilaisten makumaailmojen takia. Meea halusi ehdottomasti mansikkavohvelin; no, ei ollut enää mansikkahilloa jäljellä, mutta Meea teki kompromissin ja suostui (suupielien käännyttyä alaspäin) vadelmahillo + mansikat -yhdistelmään. Itse mansikka-allergikkona tilasin omenavohvelin; täytteenä piti olla omenahilloa ja kanelimarinoituja omenoita, mutta ilman erillistä ilmoitusta omenahillon kaveriksi oli laitettu mansikoita ja pensasmustikoita. Jos ei olisi ollut jalat niin kipeinä kävelystä, olisin varmaan käynyt vielä kysymässä, että mitä ihmettä - nyt kaavin vaan mansikat miehen lautaselle ja söin muuta.
No, hieman puutteellisesta tarjonnasta huolimatta vohvelit olivat oikein herkullisia. Hillojen ja marjojen lisäksi mukana lautasilla oli tosiaan vaniljajäätelöä ja kermavaahtoa. Aika isoja vohvelit olivat, mutta kolmistaan saatiin urakoitua lautasten sisältö suihimme.
Illalla majapaikkaan päästyä olisi tehnyt mieli vaan mennä nukkumaan ja herätä aamulla; etenkin itselläni päivän kävely tuntui jaloissa ja tuntui, etten koskaan enää pääse ylös, kun kerran menin pitkälleen sänkyyn.
No, ei sitä paljoa sitten illan aikana enää tehtykään. Nopea kauppareissu (autolla), nopea leikkipuistoreissu (viereiseen pikkuleikkipuistoon, joka bongattiin Meean kanssa miestä odotellessa ennen huoneistoon pääsyä) ja iltapala sekä iltatoimet. Meean nukahdettua katseltiin vielä hetki miehen kanssa telkkaria, mutta aika väsyneitä oltiin päivän jälkeen koko porukka. Alun perin olin ajatellut, että iltaa olisi voinut istua huoneistojen yhteisellä terassilla, mutta tiistai-iltana ei käynyt kyllä mielessäkään siirtyä sinne asti. :D
Keskiviikkona hyödynnettiin vielä hieman Naantalin kahvila-ravintola -tarjontaa ja nautittiin herkkuaamiaista Eriskummallisessa kahvilassa (josta lisää täällä).
Sitten kamat autoon ja mies siirsi auton Lintulan Pikkukotien parkkipaikalta kauemmas (tällä kertaa ilman ärräpäitä, kun aamuaikaan autonkin sai hieman edelliskertaista lähemmäs) loppupäiväksi ja me odoteltiin Meean kanssa vielä huoneistossa hetki.
Suunta kohti Muumimaailmaa ja matkan varrella avaimen palautus matkailutoimistoon. Keskiviikko-päivä kuluikin erinomaisesti Muumitouhuissa ja kello taisi olla jo yli kolmen, kun lähdimme tallustamaan kohti Muumimaailman portteja. Kahden päivän touhuaminen otti sen verran koville, että pikkuneiti matkusti isin harteilla halki vanhan kaupungin ja äiti raahusti perässä etanavauhtia. Unta ei tarvinut paljoa autossa kotimatkalla haeskella. :)
Kiitos Naantali; tulemme varmasti toistekin!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!