Pikkuherra 5 kk

Pikkuherran viiden kuukauden merkkipaalua on vietetty hyvin vahvasti isosiskon synttärihulinoissa ja 5kk-kuvatkin meinasi jäädä ottamatta juhlahumun keskellä!

Tuoreet mitat saatiin neuvolasta eilen. Olisin luullut, että mittaa olisi tullut paljon enemmän; meillä nimittäin on parin viikon aikana jäänyt kamala määrä vaatetta pieneksi!

5 kk mitat (Suluissa 4 kk mitat):

Paino: 7600 g (6760 g)
Pituus: 68,5 cm (66,5 cm)
Pään ympärys: 43,5 cm (42,5 cm) 

Mittojen perusteella nyt olikin kasvettu enemmän paksuutta kuin pituutta; painokäyrä oli nimittäin pompannut hieman ylöspäin ja pituuskäyrä jatkui melko tasaisena. Vaikka minusta tuntui aivan päinvastaiselta! Vaatteita on tosiaan jäänyt ihan hiljattain pieneksi iso nippu - ja nimenomaan pituudesta! Tällä hetkellä meillä on käytössä valtaosa kokoa 68; 62-koon vaatetta on vielä muutama ja pikkuhiljaa on otettu jo 74-kokoakin etenkin bodeja käyttöön. Nimenomaan ne isoimmat 62:t ja pienimmät 68:t ovat olleet niitä, jotka hädin tuskin ehtivät edes kerran päälle, kun jäivät jo pieneksi!

Soseita on maisteltu nyt kuukauden verran, liekö silläkin vaikutusta painokäyrän pompsahtamiseen. Oli tosiaan tarkoitus mennä ainakin tämä ensimmäinen sosekuukausi pelkillä maisteluannoksilla, mutta pikkuherra päätti toisin. Hänelle maistuu sen verran hyvin ruoka, että ei ihan pari teelusikallista ole riittänyt. Kamala kiukku tulee, jos ei saa isompaa annosta. Ja ylipäätään se ruokailutilanne on ihan parasta; toinen oikein tärisee innosta odottaessaan ruokaa. Enää ei todellakaan pysty syömään itse ruokapöydässä, ellei anna Veinillekin jotain ruokaa...

Yleensä hän syö neljä isohkoa jääpalallista tai vajaan muffinssivuuallisen pakastettua omatekoista sosetta, olisiko tuo sitten jotain reilun puolikkaan pilttipurkillisen kokoluokkaa? Tällä hetkellä syödään kolmesti päivässä ja tällä herra on toistaiseksi pysynyt tyytyväisenä. Oireita on aiheuttaneet tähän mennessä maistelluista maissi ja peruna, joista jälkimmäinen laitettiin kokonaan tauolle kovien vatsakipujen ja yöunien menetyksen vuoksi.

Edelleen hän haluaisi kovasti liikkeelle ja mahallaan olo kiukuttaa tästä syystä kovin kovin paljon. Kummasti hän kuitenkin aina mahalleen lattialla kääntyy, vaikka selälleen laittaisi - sitten hetken aikaa hytkyttelee itseään ja menettää hermonsa, kun ei pääsekään liikkeelle.

Mieluiten pikkuherra viihtyisi nyt taas sylissä, koska istumisasento on ehkä parasta, mitä Veini tietää. Sen verran jäntevä kaveri on kyseessä, että eilen neuvolassa saatiin lupa istuttaakin lyhyitä aikoja.

Pomppiminen on ollut viimeisimmän kuukauden lempipuuhaa ja ihan selkeästi parin viikon aikana hän on jäntevöitynyt siinäkin. Varaa painon hienosti koko jalalle, eikä varvistele yhtään - nyttemmin pomppimisen ohella jo seisominenkin on hauskaa ja mieluisaa puuhaa.

Ääntä tästä miehestä lähtee; juttelee, naureskele, komentaa. Uusimpana on opittu kiljumaan; pari viikkoa sitten sitä harjoiteltiin täysin palkein ja ihan oikeasti joutui välillä korvia pitelemään, koska se ääni on niiiiiiin kova!

Toinen uudehko opittu taito on varpaiden laittaminen suuhun. Se on niin mieluisaa puuhaa, että sukat pitäisi aina repiä pois jalasta, että saisi imeskellä varpaitaan. Jopa kylvyssä hän tunki varpaat suuhun!

Päikkäriunet ovat parantuneet huomattavasti ja keskimäärin joka toinen päivä hän nukkuu ihan kunnon päikkärit; 1-2 h sängyssään tai vaunuissa. Vaunuihin nukuttaminenkin onnistuu nykyään jopa ihan sisätiloissa; matonkulman yli kun kiikuttaa vaunuja, niin uni tulee yleensä viidessä minuutissa. Ja tosi monesti lapset ovat nukkuneet päikkärit yhtä aikaa - ihan luksusta!

Yöt sujuvat vaihtelevasti; välillä hulinoidaan, välillä itketään hampaita ja välillä nukutaan muuten vaan levottomasti. Ja välillä sitten taas vedellään jotain 7-9 tunnin unia putkeen ja herätään aamuun naureskellen. Juuri nyt ei kyllä pysty sanomaan, millainen se tyypillinen yö on.

Kaiken kaikkiaan Veini on kyllä hyvin iloinen, sosiaalinen ja energinen tapaus. Äidin oma pikkupoika. <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.