Ensimmäistä kertaa Hoplopissa!

Hoploppiin menosta on puhuttu monesti, mutta aina se on jäänyt. Ensimmäisen kerran pohdittiin Hoploppia jo Meean ollessa reilun vuoden ikäinen, mutta aina tuli jotain muuta. Osittain myös Hoplopin säännöt koskien omia eväitä ja oma epäuskoni allergiaruuan oikeaoppista valmistusta kohtaan pidätteli intoa Hoplop-reissuun. Viimeksi Hoploppiin oli ihan oikeasti tarkoitus mennä elokuussa; miehen kesälomilla jonain päivänä omien töideni jälkeen, mutta aikataulut eivät osuneet yksiin.

Joten - vasta viime viikonloppuna käytiin ihan oikeasti ensimmäistä kertaa Hoplopissa!

Meean päiväkotiryhmästä on ilmeisesti useampi käynyt jo Hoplopissa ja Meeakin on kovasti Hoploppiin tahtonut viime aikoina - vaikkei varmaan ole täysin tiennyt, mikä Hoplop on. Prisman Puuhapaikassa ollaan toki käyty useampaan otteeseen, mutta Hoplop oli vielä uusi tuttavuus. Yhtenä iltana nukkumaan mennessä Meea alahuuli väristen kertoi, kuinka yksi päiväkodin tytöistä oli käynyt Hoplopissa ja Meealta meinasi tulla itku, kun äiti sanoi, ettei voida huomenna mennä Hoploppiin. Onneksi pystyin kuitenkin lupaamaan, että pian mennään.

No, viime lauantaina se ilonpäivä koitti - ja se kyllä todella oli sitä! Keskiviikosta asti laskettiin öitä Hoploppiin ja perjantaina hoidosta hakiessa ensimmäinen kommentti neidiltä oli "Hoploppiin!!!" Hoplopin eteisaulassa neiti pomppi tasajalkaa odottaessaan lipunostoa. Eli mieluinen oli paikka - jo ennen siellä käymistä. :D

Neiti ihan vähän fiiliksissä Hoplopista! :D

Ja oli se Hoplop mieluinen kyllä siellä käynnin perusteellakin! Sellainen vauhti oli päällä, ettei äiti ja isi meinanneet pysyä perässä. Perässä kun oli pakko mennä; sen verran sokkeloinen tuo Hoplop on, että kovin moneen kohtaan ei neitiä uskaltanut yksin päästää (eikä hän kyllä olisi uskaltanut mennäkään). Aika moni "laitteista" myös vaati 1-4 -vuotiaiden osalta huoltajan läsnäoloa (esim. donitsi-liukumäki), joten vielä pari vuotta saa jatkossakin neitokaisen perässä tuolla juosta.

Enkä siis valita; minusta se ns. perässä juokseminen oli tosi kivaa - ensinnäkin jo siksi, että Hoplopista löytyy koettavaa myös aikuiselle, kuten vaikkapa ne ihastuttavat seeprat (joista kuva jäljempänä) ja liukumäet! Haluan myöskin itse olla mukana kokemassa lapsen kanssa - nähdä sen hänen riemunsa ja jakaa kokemukset. Pakko myöntää - oli se kyllä itsellenikin erittäin hyvää treeniä; jopa siinä määrin, että välillä oli pakko tehdä vuoronvaihto ja jäädä itse hetkeksi tuolille istumaan miehen mennessä Meean perässä.

Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, tässä hieman kuvakavalkadia meidän lauantaipäivästä:

Kaikkineen oltiin Hoplopissa kolme tuntia (!!!), eli paljon pidempään kuin oletin. Ajattelin Meean väsyvän jo kahden tunnin jälkeen, mutta virtaa riitti vielä. Käytiin toki kesken iloittelun syömässä Hoplopin ravintolassa, eli ihan koko kolme tuntia ei kulunut juosten. :)

Ruoka oli tosiaan yksi osasyy siihen, miksi meidän ensimmäinen Hoplop-käyntimme oli vasta nyt. Ehkä vähän itsekin ärsyynnyin Hoplopin asenteesta allergioiden suhteen; sinne ei siis saa ottaa omia eväitä mukaan ja SUURI OSA ruoka-aineallergioista on huomioitu. Nettisivujen mukaan käytännössä siis tuotteita on saatavilla gluteenittomina ja laktoosittomina, ilmeisesti erityistoiveesta myös muutkin erityisruokavaliot huomioidaan ja valmistetaan ruuat räätälöiden. Itse vähän epäilin, että Hoplopin keittiöhenkilökunta olisi allergioiden osalta kovin koulutettua; kun välillä ravintoloissakin tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää laktoosittoman ja maidottoman ero. Meillä onneksi allergiaoireet olivat sen verran lieviä (ja allergioita oli loppupelissä aika vähän), mutta vähän mietityttää, miten he hoitaisivat jonkun vakavasti moniallergisen ruokailut...

Ex-maitoallergikon äitinä tämä taustatieto kieltämättä hieman ärsytti vieläkin Hoplopissa, vaikka nyttemmin Meea jo aika lailla kaikkea pystyy syömään. No, itseasiassa; jos nyt valitusta annoksestakin nakit ovat maidottomia (asia, joka olisi siis tietenkin pitänyt erikseen tarkistaa) tämähän olisi sopinut Meealle jo maitoallergian aikaan! Mukaan siis kuului vielä kermakastike (joka toki sisältää maitoa), mutta Meea ei sitä nytkään halunnut nautiskella.

Muuten kyllä olin ruuan osalta positiivisesti yllättynyt, sillä olin lukenut aika paljon roskaruoka-kommentteja Hoplopin osalta. No, hampurilaisateria on hampurilaisateria, mutta minusta se ei niiiiin rasvaiselle ja teolliselle maistunut. En muistanut omasta annoksestani ottaa kuvaa, mutta kyllähän se hampurilaisateria näytti huomattavasti houkuttelevammalta (ja maistui paremmalta ja terveellisemmältä!) kuin vaikkapa Hesen vastaava.

Hoplop-päivä oli koko perheelle oikein mukava kokemus; vaikkakin kaikki kolme kyllä oltiin melkoisen nuutuneita kotiin päästyämme. Mukavaa, mutta rankkaa. :)

Jos jotain "kehitysehdotusta" Hoplopille antaisin (allergiaruoka-asioiden lisäksi), kohdistuisi se aukioloaikoihin. Kun pikkuneidin päikkäriaika on yleensä klo 12-14 välillä, on kello kymmenen aukeamisaika aika myöhäinen. Nyt siis olimme Hoplopissa klo 10-13 ja neiti oli kyllä aivan poikki siinä vaiheessa. Toinen vaihtoehto tosiaan olisi ollut mennä vasta päikkäreiden jälkeen, mutta kun samaan reissuun yhdistimme shoppailua, olisi shoppailemassa pitänyt käydä ensin (koska kaupat eivät olisi enää illalla olleet auki) ja päikkäritilanne ei välttämättä olisi ollut yhtään parempi. En tiedä kokeillaanko seuraavalla kerralla ihan pelkkää Hoplop-reissua (ilman shoppailuja) ja tähdätään sinne vasta iltapäivällä, päikkäriajan jälkeen.

Hoplop selkeästi jätti jälkensä Meean sydämeen ja Hoplop-kuvia on lauantain jälkeen jo moneen otteeseen pitänyt selata äidin puhelimesta ja muistella, mitä kaikkea siellä olikaan. Ennen Hoploppiin menoahan (kun olimme netin kuvia katselleet) Meea totesi "Äiti, minä haluan mennä siihen tiikeriin ja seepraan, mutta en halua mennä apinaan, se on pelottava!" - ja silti rohkeasti uskaltautui kaikkiin kolmeen lauantain aikana. ;)

Ehdottomasti täytyy mennä Hoploppiin vielä uudestaankin! Ei nyt ihan joka viikonloppu (vaikkei se 10 euron sisäänpääsymaksu alle 3-vuotiaalle paha olekaan), mutta jossain vaiheessa. Meea nautti silminnähden Hoplopista, oli ihan elementissään siellä touhutessaan ja paikkoja tutkiessaan.

Vaikka porukkaa oli paljon, on tila kuitenkin niin iso (ja tekemistä niin paljon!), että samanlaisia ahdistumisia ei tullut kuin Prisman Puuhapaikassa - jossa siis töniminen ja päättömästi juokseminen on arkipäivää. Vaikkeivät kaikki vanhemmat Hoplopissakaan keskittyneet muuhun kuin kännykkäänsä tai kahvikupposeen, ei homma mennyt samalla tavalla överiksi kuin Prisman Puuhapaikassa. Ehkä se maksullisuus ja valvojien läsnäolo kuitenkin rauhoittaa tilannetta.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.