Viikko meidän tapaan

Olen miettinyt viikkobloggausta jo hetken aikaa - edellisestä vastaavasta on aikaa jo yli vuosi! Olen oikeastaan odotellut sellaista viikkoa, jolloin olisimme koko viikon kotona ilman sen suurempia suunnitelmia. Nyt kun ollaan oltu jo kolme peräkkäistä viikonloppua menossa ja niitä edeltävänä viikonloppuna meillä kävi vieraita.

Vakaa aikomukseni oli tehdä tämä viikkobloggaus jo edellisviikosta, siis 7.11. alkaneesta viikosta - se kun oli ensimmäinen täysi viikko PITKÄÄN aikaan, kun oltiin kotosalla - ja viikonlopuksikin oli mukavaa puuhaa suunnitteilla Hoplopin ja isänpäiväjuhlinnan myötä. Olin itse asiassa jo tänne blogiin kirjoittanut alustuksen tähän liittyen kyseistä viikkoa silmällä pitäen - mutta toisin kävi. Sunnuntaina kyläpaikassa nousi kuume ja neitokainen oli kipeänä kotona keskiviikkoon asti. Vaikka sairastelu kuuluukin arkeen - eikä arkea ennen kaikkea voi etukäteen suunnitella - siirsin kuitenkin viikkobloggausta eteenpäin. Ihan jo siksikin, että se arki oli toissaviikolla sairastelun(kin) takia niin hektistä, että kuvien otto jäi melkoisen vähäiselle...

Mutta tässäpä se nyt on; viikkobloggaukseni - kuvien kera, keskittyen edellisviikon tapahtumiin.

Maanantai 14.11.

Maanantaina alkoi arki töiden ja päiväkodin merkeissä. Edellisviikonloppuun kuului rauhaisaa kotona oloa, Hoploppia, shoppailua, pulkkamäkeä ja isänpäivän juhlintaa. Vaikka oltiin pitkästä aikaa kotona viettämässä viikonloppua ilman sen ihmeempiä suunnitelmia (jos ei Hoploppia lasketa), oli maanantaiaamun herääminen jälleen kaikille aika haasteellista. Itselleni myös orastavan flunssan takia.

Meillä herätys on aamulla hyvinhyvin aikaisin, sillä Meea viedään päiväkotiin kuuden jälkeen ja menemme miehen kanssa samalla autolla töihin seitsemäksi - 30 km päähän. Aamut ovat siis aika kiireisiä - ja aikaisia. Tänä aamuna Meea hidasteli heräämisen kanssa niin paljon, että myöhästyminen oli lähellä. Mutta ajoissa ehdittiin!

Päiväkotiin jäämisen osalta meillä ei juurikaan ole ollut ongelmia. Meea tykkää olla päiväkodissa, eikä aamuisinkaan itkeskele sinne jäädessään - vaikka se välillä vähän harmittaakin lähinnä väsymyksen takia. Pääsääntöisesti neiti kuitenkin on virtaa täynnä ja lähtee innolla tädin kanssa touhuamaan ja syömään aamupalaa - niin maanantainakin. :)

Omien työpäivieni sisältöön en sen tarkemmin aio tässä bloggauksessa pureutua, sillä ne asiat eivät sinänsä tähän blogiin kuulu. Mainittakoon kuitenkin, että kiirettä piti maanantaina(kin) ja päivän todo-listalta jäi vielä muutama asia rastittamatta muiden asioiden viedessä suunniteltua enemmän aikaa. Maanantaityöpäivään kuului omalta osaltani muun muassa kaksi sisäistä palaveria, asiakaspuheluita sekä työkaverin tuomaa herkullista kakkua.

Maanantai oli kiireinen siksikin, että lähdimme töistä hieman aiemmin, koska päiväkodin koulutustilaisuuden vuoksi pyydettiin hakemaan lapset hoidosta jo ennen neljää. Normaalisti olemme päiväkodilla vasta neljän jälkeen, joten tänään aikataulut olivat hieman normaalia aikaisemmat.

Maanantai-illat ovat meillä aina hyvin rauhallisia, johtuen arkiviikon aloituksesta. Pyrin tekemään ruokaa isomman satsin jo sunnuntaina (nyt lasagnea) ja siivoilutkin siirretään yleensä maanantailta eteenpäin seuraavaan päivään. Maanantaina lepäillään, leikitään rauhallisia leikkejä ja kerätään voimia viikkoon.

Legoleikkejä isin kanssa. :)

Maanantaina myös availtiin postia ja Meean yllätyksiä. Tilaamani uusi toppahaalari kelpasi Meealle ja sitä testattiin päälle jo maanantai-iltana. Ja onhan tämä nyt ihana! :)

Paketeista paljastui myös FB-kirppikseltä ostamani uudet (ihanat!) vaatteet, mummin lähettämät kirjat ja tarrat sekä apteekin tädiltä saatu nalle ja heijastin. 

Keksi suussa äidin kainalossa lastenohjelmia iPadilta katsomassa. :)

Meea menee nukkumaan - aikaisista aamuista johtuen - yleensä klo 19.15-20. Hän nukahtaa kädestä kiinni pitäen ja omiaan höpötellen. Iltajutustelut ovat monesti hauskimpia hetkiä neidin kanssa; maanantaina iltahöpötysvuoron, eli nukutusvuoron, sain minä.

Meea on nukkunut pari viikkoa huonosti ja neidin huoneen lattialle onkin viety öisin patja yöheräilyjen varalle. Siihen patjalle minäkin sitten flunssaisena simahdin neidin kädestä kiinni pitäen ja mies tuli yhdeksän jälkeen herättelemään. :D Flunssan takia en oikeen saanut mitään enää maanantaina aikaiseksi ja meninkin aika ajoissa nukkumaan.

Nenäkannu, my friend. Oikeasti inhoan tämän kapistuksen käyttöä - mutta yleensä se aina lopulta helpottaa oloa!

Yö kuluikin sitten neitokaisen huoneessa; Meea näki pahaa unta hyvinhyvin pitkään. Pyöri ja hyöri sängyssään, jutteli unissaan - eikä millään meinannut rauhoittua. Olin itsekin nukahtanut siihen lattialle käsi Meean kädessä kiinni ja klo 4.45 kömmin omaan sänkyyni.

Tiistai 15.11.

Oma työni antaa mahdollisuuden etätöihin, joten tiistaina vuorossa oli etätyöpäivä. Normaalisti se tarkoittaa itselleni pidempiä yöunia, rauhaisampaa aamunaloitusta ja enemmän aikaa kotitöille. Kun työmatkat päiväkotireissuineen (n. 1,5 h) jäävät pois, vapautuu päivästä aikaa käytettäväksi johonkin muuhunkin - ja aamun "meikkausajankin" voi käyttää vaikka nukkumiseen. Pääsääntöisesti kuitenkin ennen kuutta herään etätyöpäivinänikin (ja aloitan työt aikaisin!), ja autan Meean pukemisessa yms ennen päiväkotiin lähtöä.

Tänä tiistaina itse asiassa sitä extra-aikaa ei ihan niin paljon ollut, sillä tein sekä eilisestä aiemmasta kotiinlähdöstä että kiireisestä työtilanteesta johtuen vähän pidemmän päivän. Mutta ehdin kuitenkin aamulla aamupalan yhteydessä kirjoittelemaan isänpäivä-bloggauksen loppuun sekä ennen miehen ja tyttären kotiutumista aloitella ruuanlaittoa, eli paistaa kanan.

Etätyöpäivän työtehtävät eivät poikkea normaalista ja usein etäpäivät ovatkin itselleni jopa tehokkaampia päiviä kuin toimistopäivät. Ei nimittäin ole ainakaan pelkoa siitä, että joku tekisi ns. keskeytyksiä työpäivään, koska seuranani kotona on vain Arttu-hauva. Ja Arttu kaipaa huomiota ainoastaan kerran työpäivän aikana ulkoilun merkeissä - pikkulenkki raittiissa ilmassa on itsellenikin erittäin positiivinen keskeytys työpäivään. :)

Oma assistenttini vahtii lähellä etätyöpäivinä. :) 

Etätyöpäivissä on sekin hyvä puoli, että yleensä ehdin laittaa ruuan täysin valmiiksi ennen muiden kotiutumista - ja voidaan käydä suoraan ruokapöytään. Monesti meillä siis joka tapauksessa on ruoka valmiiksi tehtynä (koska kaikilla on jo neljän jälkeen kova nälkä!), mutta etäpäivinäni ehdin myös kattaa pöydän ja välillä jopa lämmittää neitokaisen ruuan valmiiksi pöytään. Kun Arttukin on käytetty jo päivällä (normaalistihan kotiin tullessa ykköshomma on pissalenkki Artun kanssa), päästään kaikki suoraan syömään.

Tiistaina poikkeuksellisesti teinkin ruuan vasta iltapäivällä, mutta tacot olivat aika nopeatekoisia - kasvikset olivat jo valmiiksi pilkottuna viikonlopulta, joten käytännössä vain paistoin kanan ja laitoin tacokuoret uuniin.

Tiistai-iltana ohjelmassa oli hyllyjen laittaminen seinälle. Tilasin jo jokin aikaa sitten Ikeasta muutaman hyllyn; neitokaisen seinä huusi lisää täytettä - ja samaan aikaan Kallax-hyllyn päällinen on ollut niin tupaten täynnä tavaraa. Nyt saatiin vihdoin hyllyt lastenhuoneen seinälle - ja samalla tilasin myös pari hyllyä olohuoneen seinää koristamaan.

Seuraava projektini onkin keksiä hyllyihin täytettä. Tiistaina vain laitoin neidin hyllyille ensimmäisenä käteen osuneet tavarat sekä kerho- ja päiväkotikuvat (jotka ovat tähän asti olleet laatikossa, kun ei niille ole ollut kunnollista paikkaa!). Olohuoneen hyllyille sain tiistaina vasta hääkuvan; ajatuksenani on ensivaiheessa laittaa hyllyille esille enemmänkin joulutilpehöörää ja tuikkuja - jotka pitäisi kaivaa varastosta esiin. :)

Neidin seinille ilmettä. :)

Väliaikaisratkaisu. ;)

Olkkariinkin pari uutta hyllyä. 

Isin laittaessa hyllyjä seinään me Meean kanssa leikittiin lääkärileikkejä ja piilosta, laitettiin pikkueläimet nukkumaan, käytiin suihkussa ja nautittiin takkatulen loisteesta. Illan aikana ehdin laittaa pyykit (osittain Meean avustamana) ja siivoilla vähän keittiötä. Meea söi megaison iltapalan (leivän, kipollisen talk-muruja JA kipollisen riisimuroja!) ja sai illan päätteeksi katsella vielä hetken Netflixiä; neidin valinta kohdistui Pocoyoon. Illat kyllä menevät niin nopeasti, että kovin paljoa ei Meean kanssa ehdi yhden illan aikana tehdä; periaatteessa meillä on yhteistä aikaa n. 3-3,5 tuntia - jona aikana pitää myös syödä päivällinen ja iltapala, sekä hoitaa iltatoimet.

Iltatoimiin meillä on kohtuullisen selkeä kaava. Iltapala kuuden jälkeen, kesto x minuuttia (riippuen Meean väsymyksen/jumituksen asteesta). Iltapalan jälkeen monesti neiti saa vielä hetken leikkiä; viime päivinä valinta on monesti kohdistunut robotin tai hirviön rakentamiseen äidin kanssa Mega Blokseista. Niillä sitten pelotellaan isiä - ja kerätään palikat kiltisti takaisin pussiin. Sitten neidin yhteistyökykyisyydestä riippuen potalle/pöntölle istumaan, yökkäri ja vaipanvaihto rasvauksineen (näin talviaikaan atooppinen iho oireilee melkoisesti!) sekä viimeisenä vielä hammaspesu. Sen jälkeen hyvänyön kierrokselle, eli sanotaan hyvät yöt äidille/isille, Artulle ja hepalle - näin on tehty jo vaikka kuinka pitkään. Välillä Meea koittaa venyttää unille menoa ja keksii jos jonkinlaista asiaa, mitä unohtui vielä tehdä - "unohdin antaa halit!" tai "unohdin antaa Artulle pusun!" Nyt onkin sitten kerralla annettu kaikki mahdolliset jokaiselle hyvänyöntoivotusten kera - viimeisimpänä Meea on halunnut antaa jopa atsopin - älkää kysykö mikä se on, sillä minäkään en tarkalleen tiedä. :D

Nukkumaan lähdimme tiistaina vähän ennen kahdeksaa ja nukahtamisessa meni hetki, kun neidillä tuntui olevan niin paljon asiaa. Itsekin - yllättäen - torkahdin Meean huoneeseen ja vähän ennen yhdeksää kömmin sieltä olkkariin. Nyt uni tuntui tulevan erityisen helposti flunssan takia, mutta muutenkin kyllä hyvin monesti nukahdan neidin lattialle. Meea kun nukahtaa parhaiten, kun itsekin makoilen (patjalla lattialla) ja yleensä siinä vaan alkaa väsyttää - vaikka kuinka koittaisin selata puhelimella pimeässä huoneessa somea tai lukea uutisia... Tuossa vaiheessa iltaa nukahtaminen on itselleni tosi huono juttu, kun sen jälkeen ei tunnu saavan enää mitään aikaiseksi, vaan odottaa sitä omaa nukkumaanmenoaikaansa. Fiksuinta monesti olisikin kai mennä suoraan sieltä nukkumaan, niin saisi ainakin univajetta kurottua kasaan. :D

No, tiistaina iltasella laittelin eväät, siivoilin keittiötä, kirjoittelin hetken tätä bloggausta, selailin naapurilta lainassa olleita ompelulehtiä (jotta saisin vihdoin palautettua nämä kesällä lainatut lehdet...) ja selailin somea (johon iltaisin kuluu huomaamatta paljon aikaa!). Blogikin on jäänyt viime aikoina vähän vähäiselle huomiolle. Se ei johdu siitä, etteikö kiinnostaisi kirjoittaa - yleensä se kirjoittamiseen käytettävissä oleva aika vaan on niin vähäistä. Jos on torkahtanut pikkuneidin huoneeseen, ei ole enää kirjoitustuulella illalla - ja  yleensä ennen sitä ei vaan ole missään välissä aikaa. Työmatkat toki olisivat aikaa, jonka voisi käyttää bloggaamiseen (ja välillä olen käyttänytkin), mutta kännykällä blogin naputtaminen ei ole kaikkein mukavinta puuhaa... Tällä viikolla käytinkin aikaa blogiin huomattavasti normaalia enemmän, koska asioita oli pakko laittaa ylös vähintään parin päivän välein!

Keskiviikko 16.11.

Keskiviikkona aamu lähti liikkeelle samalla kaavalla. Neitokaisen herättely ja väsyneen lapsen kanssa pukemishommiin. Viime talvena aamulähdöt sujuivat paljon nopeammin, kun unenpöpperöinen neiti vaan puettiin ja kannettiin autoon. Nyt hänellä on enemmän omaa tahtoa ja minäitse-asennetta. Aamusta riippuen hän haluaa eri asioita (mm. syödä aamupalan kotona, leikkiä hetken, katsoa lastenohjelmaa) ja vaikkei aivan kaikessa annetakaan periksi, täytyy neitokainen herättää aina vaan aiemmin ja aiemmin päiväkotiaamuina, jotta ehditään aikataulun mukaisesti lähtemään. Aamuisin myös hermo tuntuu menevän neidillä helpommin ja pienetkin vastoinkäymiset ovat aivan kamalia - uhmaa on siis näkyvissä muulloinkin, mutta aamuväsyneenä se näyttäytyy ihan maksimaalisessa mittakaavassa!

Vaatteidenvaihto, hammaspesu ja hiusten laittaminen ponnarille sujui keskiviikkona kohtuullisen nopeasti - ja oltiin jopa pari minuuttia aikataulusta edellä, kun alettiin pukemaan ulkovaatteita. Siksi äitikin ehti nappaamaan pari kuvaa keskiviikko-aamuna. ;)

Päiväkotiin Meea tosiaan menee aina mielellään - niin myös keskiviikkona. Nyt erityistä intoa loi uusi toppahaalari ja ensimmäistä kertaa päiväkodissa jalassa olleet karvakumpparit, joissa on vilkkuvalot pohjissa. Olin laittanut ne esille haalarin viereen eteiseen ja Meea bongasi ne hiuksia harjatessa "Äiti, saanko minä laittaa vilkut jalkaan?" hän kyseli ihan tohkeissaan ja onnellisena. Ja kyllä niitä vilkkuvaloja muuten vilkuteltiinkin päiväkotiin juostessa. :)

Kuvaaja ei pysynyt kuvattavan perässä. :D

Työpäivä kului nopeasti ja vähän flunssaisissa merkeissä - edelleen. Flunssa on kyllä jo alkuviikosta helpottanut, mutta nenäliinoja työpäivän aikana kului silti kiitettävä määrä ja niistämisestä johtuen oli nenäkin kovin kipeä. Selvisin kuitenkin ilman kuumetta, mikä oli tosi positiivista!

Päiväkodista neitokaista haettaessa jutellaan aina muutama sananen Meean päiväkotipäivästä. Vähän keskustelukumppanista riippuen kuullaan joko "Meealla oli hyvä päivä" tai yksityiskohtaisempiakin kertomuksia siitä, mitä tänään on päiväkodissa tapahtunut tai mitä hassua Meea on tehnyt. Tokikaan ne kaikki päiväkodin hauskat jutut eivät kotiin asti välity, mutta aina jotain informaatiota sieltä kotiin kulkeutuu - joka päivä.

Meeankin kanssa jutellaan yleensä joka päivä päivällisen yhteydessä päiväkotipäivästä - ja toki jo autossa matkalla kotiin jotain. Hän alkaa nyt jo osata vastailemaan kysymyksiin ja muistaa hyvin, mitä päiväkodissa on tehty. Keskiviikko on yksi parhaista päivistä, sillä keskiviikko on Meean ryhmällä jumppasalipäivä! Ja ai että sitä odotetaan jo tiistaina! Meea kertoi jo tiistaina, että he aikovat jumppasalipäivänä hypellä ja tehdä kuperkeikkoja - ja niin he olivat kuulemma tehneetkin. Lisäksi hän selitti innoissaan, että oli yhden toisen tytön kanssa "polttanut housuja" jumppasalissa. Vähän ihmettelin, että mitäs ihmettä - mutta kuulemma he olivat pyörineet ja siinä polttaneet housuja. Todennäköisesti siis olivat pyörineet lattialla istualtaan hinkaten pyllyä lattiaan ja joku täti oli kommentoinut, että palaako housut. :D Välillä on aika mielenkiintoisia ne jutut, mitä Meea päiväkodista kotiin kertoo. :)

Tällainen ihastuttava auto kotiutui päiväkodista. <3

Keskiviikkona Meea oli päiväkotipäivän jälkeen hyvin väsynyt - ja hyvin nälkäinen. Jumppasalipäivä ilmeisesti vaati veronsa. Neiti ahmi kaksi annosta spagettia ja jauhelihakastiketta (ensimmäinen lautasellinen oli tyhjä ennenkuin äiti ehti edes aloittaa syömään omaansa!) sekä leivän. Sen jälkeen ilta kuluikin pitkälti äidin kainalossa nyhjäten; katsottiin Pikku Kakkonen, rakennettiin legoilla ja luettiin pari kirjaa. Aikaisin iltapalalle ja aikaisin nukkumaan; ei puhettakaan, että Meea olisi jaksanut valvoa kahdeksaan asti.

Keskiviikkona oli isin "nukutusvuoro" (ei, meillä ei oikeasti ole mitään vuoroja, eikä nukutuskerrat todellakaan mene tasan) ja minä sain keskittyä illan omiin puuhiini. Etenkin, kun mitkään "projektit" eivät olleet alkuviikon nukahtamisistani johtuen edistyneet. :D

No, niitä projektejahan oli, mutta aloitin kiireisimmistä.

Ensin tein yhden verkkokauppatilauksen, joka on ollut todo-listallani jo pitkään ja ostoslistakin oli kohtuullisen valmis - piti vaan vielä ajan kanssa päästä keskittymään, että kaikki tarvittava tulee tilattua (ettei sitten tarvitse monesta eri verkkokaupasta tilailla ja maksaa monia postimaksuja). Lähinnä juttuja joululahjoja varten, vähän muutakin. Koneella jo valmiiksi istuessani kirjoittelin shoppailun jälkeen hetkisen blogia ja sainkin yhden bloggauksen valmiiksi ja julki.

Tietokonehommien jälkeen aloin askarteluhommiin. Koska marraskuu on jo pitkällä, on "joulupukin pajan toiminta" aloitettu pikkuhiljaa. Päävastuu lahjoista ja muusta on minulla, ja niiden teko/valmistelu on usein iltapuuhaa - se kun on ainoa aika, milloin niihin pystyy keskittymään rauhassa. Joulukorttien osalta Meeakin on päässyt osallistumaan ja ensimmäinen vaihe korteista onkin ollut hänen käsialaansa jo viime kuussa. Tämä seuraava leikkaus- ja liimausvaihe oli äidin kontolla ja oman osuuteni hoidin tänä iltana.

Joulukorttipaja - enempää ei uskalla vielä paljastaa. ;)

Torstai 17.11.

Piilosilla olo on meillä kovin juttu tällä hetkellä. Se on jopa mennyt sellaisiin sfääreihin, että tällä viikolla, kun olen aamuisin käynyt herättämässä Meeaa, hän unenpöpperössä vastaa "ei kun minä menen piiloon, isi etsii". Ja niin tehdään; minä käyn sanomassa isille, että Meea meni piiloon ja Meea vetää peiton korviin. Siellä se vielä vähän uninen neitokainen kikattaa peiton alla ja isi menee etsimään. :D Aamut lähtevät siis nykyisellään käyntiin leikkien - mutta hitaasti.

Torstain sääennuste lupasi plussakeliä; tiedossa siis todennäköisesti sulavaa lunta ja loskaa. Kaivoin Meealle päiväkotiin kakkoshaalarin - jos lumet kokonaan sulaisivat päivän aikana, ei uusi haalari likaantuisi kurassa tai repeytyisi hiekkaan tms. Meea vähän kritisoi "ei äiti, minullahan on uusi haalari!", mutta kun selitin asiaa ja rupesimme puhumaan loskasta, kurasta ja mutavellistä, niin vanhakin haalari kelpasi mainiosti.

Päiväkodin eteisessä Meealla on tietyt rutiinit, jotka ovat hyvin tarkkoja. Tänä aamuna se tuli korostetusti esille, kun muutama kohta ei mennytkään aivan millilleen "oikein". Esimerkiksi Meean tossut olikin päiväkodin käytävällä lokerossa (eikä siis eteisen lokerossa, kuten yleensä) ja hain ne sieltä eteiseen. Meea alkoi jo kiljumaan "ei saa ottaa, minä haluan ottaa ne itse lokerosta!" Joo, olen rakas laittamassa niitä siihen lokeroon, että pystyt ottamaan ne siitä... :D

Työpäivän jälkeen teimme pikavisiitin Lidliin - joka tapauksessa torstaina piti käydä kaupasta hakemassa juustoa ja nakkeja (mielenkiintoinen ostoslista, mutta nämä olivat ainoat, mitkä olivat kotoa loppumassa...) ja Lidlistä bongasin yhden (halvan) jutun Meean joulupukin pakettiin (ja yhden toisenkin joululahjan, mutta sitä ei uskalla vielä täällä julkaista). Lidl ei nykyisellään ole enää ihan matkan varrella - ja meillä tosiaan on aina suht kiire hakemaan Meea hoidosta - mutta kipaistiin hyvinhyvin nopeasti Lidlissä ja oltiin päiväkodissa n. 7 min normaalia myöhemmin!

Tämä päätyy neidin joulupakettiin. 

Liitutaululle kirjattu viikon "todo-lista" ei juurikaan ollut pienentynyt alkuviikon aikana (ja osa hommista oli siirretty siihen jo viime viikonlopulta), joten torstaina oli pakko tehdä jotain senkin eteen. Mies ja Meea menivät kylpyyn ja saunomaan, ja minä jäin ahertamaan. En oikeastaan ehtinyt todo-listasta tehdä kuin päiväkodin joulunajan hoitotarve-lomakkeen täyttämisen; muuten aika kului ihan peruskotitöihin - joita tuntuu riittävän.

Olen yrittänyt vähän höllentää otetta kotitöiden tekemisestä; osittain yrittää sälyttää niitä enemmän miehenkin vastuulle, mutta osittain myös katsoa tiettyjä asioita ns. läpi sormien ja viettää sen ajan ennemmin lapsen seurassa ja/tai keräten voimia. Ruuhkavuodet eivät ole niitä kaikkien helpoimpia ja välillä on vaan kestettävä pientä sotkuakin. Sotku on kuitenkin nyt siinä mittakaavassa (myös vkonloppureissailuista johtuen), että siivoillessa tuntui, että joka huoneessa on joku katastrofi käynnissä. Jos ajatuksena on vaikkapa siivota olohuonetta ja lähden viemään sieltä tavaraa keittiöön, huomaan että keittiössäkin on joku juttu tehtävänä - lähden hakemaan rättiä kodinhoitohuoneesta ja huomaan sielläkin jonkun siivottavan asian, jota jään tekemään. Siivottavaa on niin paljon, että ei tiedä mistä aloittaisi ja tuntuu, ettei valmista tule koskaan.

Meean syödessä iltapalaa aloittelin huomisen ruuan (kanakeitto) tekemistä ja mies hoiti neitokaisen unille laiton tänäkin iltana. Minä jatkoin ruuan tekoa ja pyykkien lajittelua; pyykkiä kun oli kaksi pyykkikorillista odottelemassa kaappiin pääsyä, hups... Siinähän se alkuilta nopeasti vierähtikin.

Joulukorttien lisäksi toinen "kiireellisempi" joulupuuha on pikkuneidin joulukalenteri, jonka osalta muutama DIY-juttu vielä vaatii hieman viimeistelyä. Ostin viikonloppuna muut tarpeet joulukalenterin kokoamista varten - ja siis kaikki tavarat on jo kalenteriin hankittuna, mutta nämä DIY-jutut vielä vähän omaa aikaani vaativat valmistuakseen. Tavoitteena olisi saada joulukalenteri valmiiksi ja seinälle marraskuun puolella (käytännössä marraskuun viimeisenä viikonloppuna), mutta huolestuttavalta näyttää. Torstai-iltaa käytin yhden luukun sisällön - eli villasukkien - tekemiseen, mutta vähän vielä jäi kesken. Nyt periaatteessa kolmen joulukalenterin luukun osalta hommat eivät ole täysin valmiina, mutta ei aivan älyttömästi puutu. Nämä käsityöt ovat onneksi sellaisia, joita on ihan mukava tehdä myöhään illallakin (vähän väsyneenäkin); etenkin kutoessa voi samalla katsella televisiota, eli sehän on vähän sama kuin vain lepäilisi. ;)

Sukanvartta joulukalenteriin - yllätykseksi, ei itse kalenteriksi. ;)

Perjantai 18.11.

Perjantai ja viikon viimeinen arkipäivä. Viikonloppua tuntui meillä kaikki jo perjantaiaamuna kovasti odottavan - vaikkei viikonlopulle mitään varsinaisia suunnitelmia ollutkaan. Ehkä nimenomaan se rauhaisa kotona oleskelu kuulostikin mukavalta usean viikonlopun reissailun jälkeen. :)

Aamulla ehdittiin hetki leikkiä pikkueläimillä ja Meea reippaasti puki itse ulkovaatteet päälle. Monesti perjantai on viikon väsynein (ja kiukkuisin) aamu, mutta tänään kaikki sujui loistavasti! Meea intoutui aamusta jopa juksailemaan isiä "Tuolla on krokotiili, varo! Minä vaan juksasin!" ja kunnon röhönaurut päälle. :D

Itselläni perjantait ovat monesti aika kiireisiä päiviä töissä, kun kaikki kyseisen viikon DL:llä olevat asiat pitää saada valmiiksi - ja monesti niihin ei ole löytynyt aikaa aiemmin viikolta. Niin tänäänkin. Montaa rastia ei kuitenkaan jäänyt rastittamatta todo-listastani, eikä viikonloppuna tarvitse uhrata ajatuksia työhommille. Vaikka teenkin töitä välillä etänä (ja tarpeen mukaan toki joustan iltatöihinkin), olen pyrkinyt siihen, että työt pysyvät työpaikalla, eivätkä ns. seuraa mukana kotiin. Kiireisessä lapsiperhearjessa se onneksi aika hyvin onnistuu, koska kotona hommaa ja muuta ajateltavaa riittää niin paljon. :)

Mies pääsi töistä puoli tuntia aiemmin ja minäkin lähdin työpaikalta samaan aikaan - samalla autolla kun kuljemme kotiin. Teimme pikapikaa kauppalistaa ja suunnittelimme viikonlopun ruuat ajellessamme minun työpaikaltani kaupungin toiselle puolelle (lähemmäs kotia). Ehdittiin sitten se puolen tunnin "ylimääräinen" aika käyttää kauppareissuun ja kipaista hakemassa viikonlopun ruuat vähän ex tempore. Omissa suunnitelmissani oli kauppareissu lauantaille (ja vähän tarkemman kauppalistan tekeminen perjantai-iltana), mutta ihan hyvät ruuat viikonlopulle keksittiin tällä ex tempore -meiningilläkin.

Kotona ruoka oli jälleen valmiina odottamassa ja kanakeitto maistui kaikille. :)

En tiedä johtuiko se flunssasta vai kohtuullisen kiireisestä työviikosta, mutta perjantaina väsytti aivan kamalasti. Itsehän siis torkahdin pikkuneiti kainalossani sohvalle Pikku Kakkosen aikaan. :D Siitä toki vähän vielä virkosin ja ehdittiin neidin kanssa leikkiäkin illan mittaan vielä ennen nukkumaanmenoa.

Perjantai-illan puuhaa: pikkueläimet järjestykseen. :)

Ilta menikin aika ohi; laitoin neidin nukkumaan ja nukahdin toki itsekin jälleen lattialle. Illalla ei sitten oikeen jaksanutkaan muuta kuin tuijottaa televisiota ja kirjoittaa nopeasti tähän bloggaukseen tärkeimmät ylös - ja mennä aikaisin nukkumaan! Perjantaina on kyllä helppo luistaa kaikista hommista, kun voi vaan ajatella "huomenna on sitten hyvää aikaa tehdä!".

Lauantai 19.11.

Neiti herätyskello soi klo 6.05, mutta makoiltiin sen jälkeen vielä reilu puoli tuntia. Ennen seiskaa noustiin ylös; isi ja Arttu jäivät vielä nukkumaan, kuten monesti muulloinkin.

Neidin ensimmäisiä sanoja lauantaina herätessään oli "liimaamaan!". Joulukorttien teon kolmosvaiheena oli nimittäin neidin (ja liimatuubin) apua vaativa askarteluosuus ja kerroinkin jo perjantaina, että huomenna hän pääsee auttamaan joulukorttien teossa ja liimaamaan. Se oli näemmä vahvasti mielessä heti herätessä. Aamupalan jälkeen olikin laitettava joulukorttipaja pystyyn!

Askarreltiin aamupalan jälkeen yhteensä 8 korttia; enempään Meean mielenkiinto ei riittänyt. :D Laskeskelin, että yhteensä tarvitsemme parikymmentä korttia (muutaman voi vielä nipistää pois, jos näyttää, että neidin into ei riitä askarteluun), joten joulukorttipaja jatkuu vielä. Positiiviselta kuitenkin näytti jo tässä kohtaa!

Joulukorttipajan jälkeen vielä piirtelyä. 

Aamun lastenohjelmia (p.s. nämä ponnarit pysyivät päässä ehkä vartin). 

Ennen isin & Artun heräämistä ehdittiin piirtää, maalata vesiväreillä, katsella aamun lastenohjelmia sekä laittaa tiskit ja pyykit pyörimään. Herrakaksikon herättyä aamupäivä sujui siivoilun ja leikkimisen merkeissä; tasaisesti kumpaakin.

Kuten aiemmin kirjoitinkin, meidän asunto on tosiaan ollut aika kamalassa kunnossa nyt; etenkin kun viikonloput ovat yleensä olleet parasta aikaa siivota ja olemme olleet nyt monta vkonloppua reissussa. Kuten tästäkin bloggauksesta huomaa, niin illat kuluvat nopeasti ja monesti ei vaan yksinkertaisesti enää jaksa! Siksi hommaa vkonlopulle olikin siivouksen saralla paljon ja oli oikeasti vaan ns. pakko siivota vähän perusteellisemmin. Lauantain tavoitteena oli tasojen siistiminen, jolloin sunnuntaille jäisi imurointi, lattioiden pesu sekä optimistisissa kuvitelmissani myös joulun laittaminen kotiin.

Lauantain ajankäyttöön helpotusta toi jääkaapissa odotellut valmis kanakeitto, jota nautittiin lounaaksi - sekä päivälliseksi suunnitellut ranskikset lauantain kunniaksi. Ruuanlaittoon meni siis minimaalisen vähän aikaa!

Meea oli lounasaikaan jo tosi väsynyt ja lähti päikkäreille puolenpäivän jälkeen. Hän nukkuikin sitten megapitkät unet ja heräsi vasta ennen kolmea! Itse asiassa - koko perhe nukkui noin pitkät päikkärit! Itse en aiemmin ole juurikaan nukkunut päikkäriaikaan; etenkin kotona ollessa päikkäriaika on "omaa aikaa" ja silloin pitää tehdä omia juttuja tai kotitöitä (jos niitä ei muulloin ehdi tekemään). Nyt on kuitenkin tullut muutaman kerran kuussa päikkärit otettua itsekin, jos siihen on ollut mahdollisuus. Olisihan nytkin hommaa ollut, mutta nukkuminen houkutteli! Ja tosiaan kun mieskin päätti vetäytyä päikkäreille (hänhän ehtikin olla jo pari tuntia hereillä :D), en minäkään viitsinyt yksin siivota.

Päikkäreiden jälkeen ohjelmassa oli joulutorttujen leivontaa. Joka oli superkivaa puuhaa Meean mielestä. Ja olivathan ne tortutkin aika maukkaita!

"Tämä hillo on herkullista!" pikkuleipuri totesi. :)

Neiti sai ihan itse taitella - joissain tortuissa äiti auttoi vähän enemmän. 

Vuoden ensimmäiset joulutortut made by Meea. 

Sen jälkeen tarkoitus oli lähteä ulkoilemaan, mutta kun saatiin tortut pois uunista, kello oli jo puoli viisi! Ulkona alkoi jo hämärtää ja kelikin oli sen verran kehno ja vesisateinen, että siirrettiin ulkoilu seuraavalle päivälle.

Loppuilta kuluikin päivällisen jälkeen nopeasti. Liimailtiin vielä muutama joulukortti, piirrettiin, siivoiltiin, leikittiin piilosta...  Illan aikana testasin myös muutaman Noshilta tilaamani vaatteen (alla olevan paidan raati äänesti jatkoon).

Meean mielestä tämä paita oli mekko. :D

Ennen nukkumaanmenoa neiti vielä peitteli pikkueläimensä sohvalle ja luki niille sadun. :) 

Nukkumaanmenot ovat meillä aika vaihtelevia. Lauantaina luvassa oli hyvin höpötteleväinen ilta. Sängyssä käytiin läpi vaikka minkälaiset jutut ja neiti pöllötti äitiä minkä ehti. Piti saada iltasadut, laulut, nenäliinat ja kaikki muut ihmeelliset rutiinit. Lopulta vielä "mulla on kylmä, laita peitto - mulla on kuuma, otan peiton pois" -vuorottelua vaikka kuinka pitkään. Mutta tuli se unikin sieltä vihdoin ja viimein!

Lauantai-illan kunniaksi nautiskelin sipsejä ja limpparia television seurassa. Ja kudoin vähän sukkaa - aika hurja lauantai-ilta siis! Nukkumisseuranikin oli normaalia karvaisempi, kun mies jäi vielä pelailemaan pleikkaria kavereiden kanssa (etänä), kun itse menin jo nukkumaan.

Unikaverina Arttu. <3

Sunnuntai 20.11.

Ollaan oltu niin monena viikonloppuna peräkkäin reissussa tai vieraita kylässä tai muuta spesiaalia (kuten isänpäivä), että en rehellisesti sanottuna edes muista, milloin itse olisin saanut viikonloppuna nukkua seitsemää pidempään. Varmaan joskus syyskuussa. Aiemmin ollaan siis kyllä edes vähän vuoroteltu viikonloppuheräämisten kanssa, mutta ainakin viimeiset kuusi viikonloppua minä olen herännyt joka ikinen aamu siihen aikaan, kun Meea-herätyskello soi.

Tänä aamuna kyseinen kello soi klo 5.22, mutta minä nousin vasta puoli kymmenen aikaan. Kyllä muuten teki hyvää nukkua! Ja kyllä oli selkä jumissa, kun ei ole tottunut makaamaan niin pitkää aikaa. :D Meeakin kyseli (silloin puoli kympin aikaan; kuuntelin tätä sängyssä) mieheltä "Miksi äiti ei herää?" - hänkin on ilmeisesti aika tottunut siihen, että äiti on aina aamuisin läsnä. :)

Sunnuntai tuntuikin aika lyhyeltä päivältä, kun aamupala oli syöty vasta kymmenen jälkeen ja lounasta piti alkaa suunnittelemaan jo heti sen jälkeen. Sen verran väsyneissä tunnelmissa ilmeisesti olin aamupäivän, että en oikein edes muista, mitä teimme ennen lounasta ja neidin päikkäreitä? Leikkimistä ja siivoamista todennäköisesti.

"Miten voin äiti auttaa?" hän kysyi ja auttoi tiskikoneen tyhjentämisessä. :) (p.s. Päällä itse valitut vaatteet, aika tyylikkäät!)

Meean mennessä päikkäreille siivoaminen jatkui. Myös tosi tärkeitä asioita tehtiin, sillä mies korjasi ei-niin-tarpeellista jouluvaloa varmaan vartin ja itse järjestelin Meean askartelutarvikelaatikon (tai siis yhdistin kolme erillistä laatikkoa yhteen). Mutta pitihän nekin hommat joskus tehdä! :D

Neiti nukkuikin sunnuntaina vaan 1,5 tuntia ja herättyään suunnitelmat oli selkeät. "Äiti, ensin syödään välipalaa, sitten mennään ulos, sitten syödään ja sitten saunaan!" Ja näinhän toimittiin.

Ulkona oli vähän kurja ilma, vaikkei vettä enää satanutkaan. Kurikset ja saappaat olivat kyllä hyvät varusteet neitokaisen loiskutellessa vesilätäköissä. Pissalenkillä Artun kanssa löydettiin kyllä vähän luntakin, ihanaa!

Viikko sitten laskettiin pulkkamäkeä takapihalla. Vaikka lumet olivat kadonneet, Meea halusi jälleen mäkeä laskemaan. :D 

Tärkeitä hommia. :) 

Takapihan jouluvalot ja vahtikoira. :) 

Ulkoilun aikana saatiin loput jouluvalot paikoilleen ja löydettiin pihasta oksa neitokaisen joulukalenteria varten. Enää pitäisi jonkun paketoida kaikki joulukalenteriyllätykset ja rakennella itse kalenteri... Niin ja ne pari DIY-juttua on edelleen kesken.

Ennen päivällistä ehdittiin vielä liimata (lähes kaikki loput) joulukorttien koristeet sekä soittaa mummulle joululahjatoiveet. Nyt yksi hittijutuista ovat lautapelit, joita Meealta löytyy muutama (ja joululahjatoivelistassa on niitäkin!) ja joista hän on toden teolla innostunut. Erityisen ihanaa pelien pelaaminen on, jos seuraksi saa sekä äidin että isin - kuten sunnuntaina päivällä. Pelattiin pariin otteeseen Pikku Myy -peliä ja kylläpä meillä oli hauskaa! Meea osaa eläytyä peliin aivan täysillä ja ihan parasta on, kun hän räkättää paskaista (kyllä!!!) naurua jonkun saadessa yhden kortin varastavan Haisuli-kortin. :D Tämä peli on muuten ihan huippu - ja ilmainen; on nimittäin saatu Hesen lastenaterian leluna joskus kesällä. :)

Päivällisen ja lounaan kellonajat ovat meillä aika vakiintuneet viikonloppuisin lapsen myötä - aiemmin syötiin monesti vain yksi lämmin ruoka päivällä, mutta nyt kun Meea "tarvitsee" lämpimän ruuan ennen päikkäreitä, tulee itsekin syötyä silloin. Neidin päivällisaikaan (klo 16-17) asti kun ei jaksa itse odottaa ilman ruokaa - ja kuitenkin on mukana syödä koko perheen voimin yhteiset ateriat. Eikä niin, että äiti ja isi nauttisi päivän ainoan lämpimän ruuan neidin nukkuessa päikkäreitä. Myös se pöydän ääressä syöminen on kasvanut lapsen myötä; ennen syötiin lähes poikkeuksetta ruuat kotona olohuoneessa televisiota katsellen, nyt ei oikeastaan koskaan. Tai no, etätyöpäivinäni välillä kyllä nautin lounaan sohvalla, mutta Meean läsnäollessa ruuat syödään keittiön pöydän äärellä ja koko perheen voimin.

Kuten Meea totesi päikkäreiltä herättyään, viimeisenä illan ohjelmassa oli saunomista. Meea haluaa edelleen mieluiten oleskella kylpyammeessa, vaikka enenevässä määrin käy myös saunan lauteilla istumassa. Meillä sauna onkin nykyisin aika täynnä kaikenlaisia kylpyleluja ja ammeelle rakennettu oma ulokkeensa alalauteen yhteyteen. Kylpeminen on ihan parasta Meean mielestä ja kylpyreissuihin kuluukin yleensä aika pitkä aika. Koska itse en ole kovin innokas saunoja, monesti kylpyhommat ovatkin isin ja tyttären yhteistä aikaa - välillä olen itse mukana aluksi, mutta lähden saunasta pois huomattavasti aiemmin kuin Meea kyllästyy kylpemiseen.

Loppuilta pyhitettiin leikkimiselle - koska siivousrintamalla näytti aika hyvältä (ihme kyllä!). Sunnuntaina ehdittiin vielä rakentaa legoilla, tehdä pari palapeliä ja taidettiin lukea kirjakin.

+30 palan palapeli taitaa olla isoin palapeli, jonka neiti osaa kohtuullisen hyvin tehdä itsenäisesti.

Mies lähti hyvinhyvin väsyneen neidin kanssa nukkumaan ennen puoli kasia. Sunnuntaina on pakko mennä sänkyyn jo hyvissä ajoin, koska muuten viikon ensimmäisen päiväkotiaamun herätys on aivan tuskaa. Nukahtaminen olikin tänä iltana kuulemma erityisen vaikeaa - Meealla oli ollut niin mukava päivä, että hän ei olisi millään malttanut vielä mennä nukkumaan. Vaikkei tosiaan mitään kovin ihmeellistä viikonloppuna tehty, se perheen yhteinen aika lienee pienelle neidille kaikista tärkeintä. <3

Uni tuli kuitenkin kahdeksan maissa ja minä olin ehtinyt siihen mennessä näpyttelemään tämän bloggauksen lähestulkoon valmiiksi. Oikoluvun jätin vielä maanantaille, vaikka alunperin ajattelinkin jo sunnuntaina julkaisevani bloggauksen. :)

Sunnuntai-illan mittaan ehdin vielä miettiä joululahjajuttuja, kutoa joulukalenteria varten sekä silittää jouluverhot keittiöön. Ensi viikolla tarkoitus olisi vähän enemmänkin laitella joulua kotiin; täytyy kaivaa joulukoristelaatikko esiin ja alkaa ensimmäisenä täyttämään uusia hyllyjä. :)

Tämän verran joulua - tai talvea - sain keittiöön tänä viikonloppuna. 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.