Itsellä touhukkaan taaperon äitinä kasvisten pilkkominen ja ns. kriittiset vaiheet kokkaamisessa ovat suurin syy sille, miksi kasviksia syödään aivan liian vähän ja välillä jopa turvaudutaan (valitettavasti) eineksiin. Vaikea on heilua veitsen kanssa, jos taapero roikkuu lahkeessa kiinni. Saati sitten keskittyä ainesten mittaamiseen, jos samalla täytyy vahtia taaperoa, ettei hän satuta itseään koheltaessaan. Oma taapero on myös sitä sorttia, ettei viihdy ns. itsekseen kovin kauaa; menee hermot, jos äiti keskittyy liian kauan johonkin muuhun - ja silloin alkaa pahanteko...
Olen kuitenkin yrittänyt panostaa ajan löytämiseen kokkaamiselle ja terveellisemmälle ruokavaliolle. Yhtenä päivänä sainkin siis päivälliseksi aikaiseksi jopa kasvispihvit - kun aloitin niiden tekemisen jo aamusta!
Aamupäivän aikana kuorin ja raastoin osan kasviksista - muutamassa erässä, jottei taaperolle jäänyt liikaa "yksinoloaikaa" ja malttoi viihtyä omissa oloissaan sen aikaa. Tein kerralla isomman annoksen kasvispihvejä, joten kuorittavaa ja raastettavaa riitti!
Kuoritut ja raastetut kasvikset säilyivät hyvin joko kylmässä vedessä tai rasiassa jääkaapissa. Periaatteessa tämän vaiheen olisi voinut tehdä jo edellisenä iltana!
Päikkäreiden aikana kuorin ja raastoin loput kasvikset ja tein kasvispihvi-taikinan valmiiksi. Ehdin myös paistaa muutaman pannullisen pihvejä valmiiksi - ja samalla testata pihvien koostumuksen, sillä tein ensimmäistä kertaa (sovelletulla ohjeella) munattomia ja maidottomia kasvispihvejä.
Taaperon herättyä laitoin lopputaikinan jääkaappiin ja valmiit pihvit kahden lautasen väliin keittiön tasolle. Päivällisajan lähestyessä paistoin päivällisen verran pihvejä taaperon leikkiessä vieressä; sen aikaa malttoi hyvin keskittyä itsekseen leikkimiseen. Näin ruoka oli valmista miehen kotiutuessa töistä.
Iltasella paistoin vielä loput pihvit miehen vahtiessa lasta. Tuli siis tehtyä isompi taikina, josta riitti sekä seuraavalle päivälle että pakastimeen.
Pointtina tässä ei nyt tietenkään ollut se, että teepäs perässä juuri näin, niin hyvä tulee.
Pikemminkin se, että a) valmisteluja voi ja kannattaa tehdä jo hyvissä ajoin ennen ruoka-aikaa ja b) aikaa löytyy useimmiten, kunhan vähän suunnittelee etukäteen. Samasta syystä meidän perheen vakiintunut käytäntö on nykyään (kiitos valmennuksen!) ruokasuunnitelma, joka tehdään kerran tai kahdesti viikossa, ennen kauppareissua. Ruokasuunnittelu auttaa myös realistisuuden säilyttämiseen; esimerkiksi kyseiset kasvispihvit eivät olisi työpäivän jälkeinen päivällinen, sillä aika ei millään riittäisi - mutta kun pihvejä tekee vapaapäivänä isomman satsin, niitä voi ottaa pakastimesta työpäivänä ja säästyy kyseisen illan kokkaamiselta kokonaan!
Toki kyseisenä kasvispihvi-päivänä en juurikaan mitään muuta (lue: kotitöitä tai bloggaamista) ehtinyt saamaan aikaiseksi ja itse asiassa keittiön siivouskin jäi vähän huonolle tolalle. Mutta jostain täytyy karsia ja tällä kertaa se ei oikeastaan ollut edes se taaperon kanssa vietetty aika!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.
Näinhän se tuppaa elämässä menemään..ei tule niin, että tadaa valmista ja itselle on kans tärkeää, että lapset ovat joko omissa hoitavissa käsissäni tai miehen/ muun luotettavan aikuisen jos teen jotain muuta. Hyvältä näyttää..ehkä uskallan minäkin kokeilla pihvejä ;-) Meillä tosiaan on mehustin ..pakko hehkuttaa niin mahdollisesti ns. mehustamisesta jäänneet pystyisi ehkä kans paistamaan tolle..en tiedä vielä, mutta helpottuisi tuo raastamis,pilkkomis prosessi.
VastaaPoistaJep, välillä on aikamoista pallottelua tämä taaperoarki. Hyvällä suunnittelulla pääsisi pitkälle - mutta kun ei aina ehdi suunnittelemaan. :)
PoistaOi että, mehustin meidän keittiöstä vielä puuttuu! Voisi kyllä olla kätevä kapistus. :)