En ole vuosiin askarrellut itse joulukortteja. Siis varmaan ala-asteella viimeksi. Viime vuodet on menty valokuva-joulukorteilla; ensin koiran kuvalla, viime vuonna vauvan ja koiran.
Valokuva-joulukortti oli harkinnassa täksikin vuodeksi, mutta nuo kaksi ovat sen verran touhukas parivaljakko, että epäilin, onnistuuko kuva. Vai johtaako se kuvausyritys vain hermojen menetykseen ja perheriitaan. Siksi toisekseen, en jaksanut alkaa miettimään mitään kuvausrekvisiittaa, kun kaikki olemassa oleva on jo aiemmissa joulukorttikuvissa käytetty.
Lopulliseen joulukortti-päätökseen vaikutti aika paljon myös se, että olin löytänyt Pinterestistä ihanan idean joulukorttia varten, joka oli pakko päästä toteuttamaan!
Joulukorttien askartelu taaperon kanssa ei ihan vielä kovin vahvasti onnistu (vaikka tekihän Meea hienot diy-joululahjat!), mutta mitään pelkästään minun askartelemaa joulukorttia en halunnut lähettää. Pinterestistä löytyi ihania ideoita joulukorteista, joissa on hyödynnetty lapsen käden- tai jalanjälkeä. Itse ihastuin jalanjäljistä tehtyihin lumiukkoihin - ja onhan se 1,5-vuotiaan jalkapohja helpompi saada painettua paperille onnistuneesti, kuin käsi joka suuntaan harottavine sormineen. :)
Pakko myöntää, että joulukorteissa oli enemmän hommaa kuin uskoin. Korttien saajalistaa karsittiin minimiin, koska ei vaan jaksanut tehdä enempää. Ja kun kaikki tehdyt kortit eivät ihan onnistuneet - matkassa oli monta työvaihetta, jossa saattoi mennä pieleen. Parikymmentä korttia meiltä silti lähti matkaan.
Lumiukko-joulukortit - vaihe vaiheelta
1. Jalanjäljen painaminen kartonkiin. Kuvittelin tekeväni nämä sarjatyönä, mutta Meea oli eri mieltä. Neidin hermot menivät kolmen kortin painamisen jälkeen, joten näitä painettiin aika monessa erässä. Aika monena iltana. Rajoittava asiahan oli vielä se, että jalanjälkien painamiseen tarvittiin kaksi henkeä; mies piti Meeaa sylissään ja roikotti kortin päällä, kun minä sudin valkoista sormiväriä jalkapohjaan ja painoin kartonkia vasten. Oli muuten tarkkaa touhua, koska Meean jalkapohja on jo niin iso, että nippanappa mahtui korttipohjaan! Viimeisimpiin kortteihin tajusin sutia väriä vähän pienemmälle alalle kantapäähän, niin koko jalkapohja mahtui huomattavasti helpommin korttiin. :)
2. Akryyliväreillä maalaaminen. Kun jalanjälki oli kunnolla kuivunut, pääsi tekemään seuraavan vaiheen. Tämä onneksi onnistui sarjatyönä, kunhan jalanjälkikortteja oli useampi jo painettuna. Maalasin kahdella eri sävyn punaisella akryylivärillä lumiukoille hatun ja kaulaliinan. Sen lisäksi, että en ole aikoihin tehnyt joulukortteja, en ole myöskään aikoihin maalannut mitään. Vähän meinasi aluksi käsi täristä jännityksestä, mutta yllättävän hyvin tämä onnistui.
3. Viimeistelyt mustalla tussilla. Jälleen kerran piti ensin odotella edellisen maalin kuivumista - näiden monien työvaiheiden takia korttien teossa kesti kaikkineen varmaan kaksi viikkoa! Tussilla piirtelin silmät, suun, kädet ja hiilinapit lumiukolle. Lisäksi kirjoitin lumiukon kylkeen muistoksi "Meea 1 v 8 kk". Tässä työvaiheessa muuten meni yllättävän pitkään (ja tuli aika monta epäonnistunutta versiota), sillä ei meinannut millään löytyä hyvää tussia hommaan. Riittävän ohut, joka kuitenkin olisi piirtänyt sormivärin päälle. Aika montaa tussia tuli testattua ja lopullinen valinta ei ollut ihan niin ohut - mutta asiansa ajava.
4. Pilkut sormivärillä. Seuraavaksi lisäilin vielä valkoisia pilkkuja koristeeksi asusteisiin. Maalasin hatun ja kaulaliinan pilkut siveltimellä sormivärillä. Meinasin ensin ostaa valkoisen akryylivärin tätä varten, mutta testasin kuitenkin ensin sormiväriä. Hyvin onnistui, joten säästyi muutama euro! Uusiin siveltimiin olisi kyllä voinut panostaa, sillä pienimpien pilkkujen teko oli haastavaa.
5. Porkkananenä akryylivärillä. Jottei kuivumisvaiheet vielä olisi loppuneet tähän, tein porkkananenän oranssilla akryylivärillä vasta tässä vaiheessa. Ihan vaan siksi, että se oli paljon helpompi tehdä vasta nyt, kun silmät ja suu oli jo paikallaan.
6. Jouluntoivotukset kääntöpuolelle. Kun kortit alkoivat olemaan jo suhtkoht valmiina, muistin vasta, että täytyyhän niihin jotain kirjoittaakin. Aika (eikä energia) ei riittänyt käyttämään kovin kauaa jouluntoivotuksen ideoimiseen, mutta onneksi nopealla googletuksella löytyi ihan hyvä jouluntoivotus. Jotain muutakin kuin se perinteinen "Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!".
Kortit oli tarkoitus viedä postiin hyvissä ajoin ennen DL:ää, koska tiedossa oli postin myöhästely ja takkuilu. Loppujen lopuksi korttien teossa kesti niin kauan, että pyrin ylipäätään saamaan ne postiin ennen postin maanantaista 14.12. DL:ää. Ajatuksena oli viedä kortit postiin jo perjantaina, mutta iltapäivällä töiden päätteeksi puuttui vielä osoitteita kuorista sekä postimerkit. Postiin saaminen olisi mennyt niin myöhäiseksi, etteivät olisi ennen maanantaita lähteneet matkaan kuitenkaan. Loppujen lopuksi tiputin kortit postilaatikkoon sunnuntain shoppailureissun ytheydessä.
Ilmeisesti ehtivät kuitenkin ajoissa perille, hyvä niin!
Sen verran iso homma oli tuossa joulukorttien askartelussa, että todennäköisesti ensi vuonna meillä turvaudutaan siihen perinteiseen kuvakorttiin. Seuraavat askarrellut joulukortit lähetetään vasta sitten, kun Meea osaa (ja haluaa) ne itse askarrella alusta loppuun! :D
Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.
Suloiset kortit. :)
VastaaPoista