Rehelliset kommentit omasta pikkupiltistä

Yksi päiväkotielämän ehdottomasti parhaita puolia ovat päiväkodin tädeiltä saatavat rehelliset kommentit omasta lapsesta ja hänen kehityksestään.   

Tarkoitan siis sitä, että kun itse katselee omaa lastaan varmastikin aika ruusunpunaisten lasien läpi, eikä osaa lastaan arvioidessa olla kovin puolueeton. Etenkin kun kyseessä on esikoinen. Kaikki mitä hän tekee, osaa tai oppii, on ihmeellistä. Joka suhteessa ajattelee oman lapsensa olevan kaikkein paras (ja niinhän hän onkin!) ja etevä ja fiksu ja mahtava ja ihana ja vaikka mitä muuta.

Henkilöt, jotka vanhempien lisäksi viettävät lapsen kanssa niin paljon aikaa, että pystyvät konkreettisia arvioita lapsen kehityksestä antamaan, pitävät päässään useimmiten niitä samoja - hieman vääristäviä - laseja. Esimerkiksi isovanhemmat. Kehitysaskeleet nostetaan korkeammalle isovanhempien silmissä ja voi olla, että kehitystä suhteessa lapsen ikätasoon liioitellaan - olipa se sitten totta tai ei.

Niiltä vähemmän aikaa lapsen kanssa viettäviltä, esimerkiksi omilta ystäviltä, ei ehkä niin konkreettisia kommentteja omasta lapsesta saa. Tai ne ovat tasoa "onpas hän etevä" - ja voi olla, että ne sanotaan ihan muuten vaan. Tai että ne sanottaisiin riippumatta siitä, mitä lapsi tekisi.

Mutta se päiväkoti ja ne päiväkodin tädit. He viettävät tunteja lapsesi kanssa, parhaimmassa (tai pahimmassa?) tapauksessa joka arkipäivä. He ovat mukana ruokailussa, nukuttamisessa, leikkimisessä, ulkoilussa... He elävät arkea lapsesi kanssa ja varmasti huomaavat kaikki pienimmätkin muutokset kehityksessä. Vaikka lapsiryhmässä olisi monta lasta, on jokaisen lapsen kehitystaso huomioitava jo ihan työnkin puolesta. Ja kun viettää päivät samassa seurassa, lasten (erilaiset) luonteenpiirteet tulevat hyvinkin tutuiksi.

Ja parastahan tässä on vielä se, että päiväkodin tädit ovat taho, joka oikeasti tietää, mistä he puhuvat! Joku lapseton ja lapsien kanssa vähän tekemisissä ollut voisi ihastella sitä, että 3-vuotias osaa viedä omat astiansa tiskipöydälle tai että 1,5-vuotias osaa kävellä. Vaikkeivät ne nyt ikäluokan yleiseen kehitykseen nähden ole niin yllätyksellisiä asioita.

Päiväkodin tädit sen sijaan ovat lasten - ja vieläpä samaa ikäluokkaa olevien - kanssa tekemisissä päivittäin. He ovat työnsä puolesta nähneet vaikka mitä ja varmasti heillä on hyvä tuntuma siitä, millainen on kunkin ikäluokan kehitystaso. He myös osaavat nostaa esille niitä asioita, jotka oikeasti ovat merkittäviä. Siksi ne päiväkodista saadut kommentit omaan lapseen ja hänen kehitykseensä liittyen ovat olleet todella mukavaa kuunneltavaa. Eivät he siis vertaa tai sano "Meea osaa tämän jutun kyllä paljon paremmin kuin muut ikäisensä". Eikä pidäkään. Mutta päiväkodin tädit kertovat asioita, joita ovat huomanneet ja arvioivat missä asioissa Meea on hyvä.

No mitä ne päiväkodin tädit sitten ovat Meeasta sanoneet?

Ainakin puheenkehitykseen on kiinnitetty nyt runsaasti huomiota; "puhe on kehittynyt todella nopeasti ja joka päivä huomaa kehityksen". Ihan samaa mieltä olen itsekin. Meean puheenkehityshän koki jättiloikan joulun aikaan ja loppiaisen jälkeen töihin palannut pk-täti sanoikin "kun ei kahteen viikkoon olla nähty, niin oikein korostuu, miten valtava kehitys puheessa on tapahtunut!" Ja nyt on vielä menty aimo harppaus eteenpäin loppiaisesta!

Meeaa on myös kuvailtu reippaaksi, omatoimiseksi ja jopa tutkimusmatkailijaksi. "Jos ei täällä käytävällä olisi portit ja ovet kiinni, niin Meea olisi varmaan jo todella pitkällä." Kuulostaa hyvin tutulta.

Eräänä päivänä pk-täti totesi "Meea on hirveän kekseliäs". Odotin, että seuraavaksi tulee juttua siitä, miten Meea on keksinyt jotain ilkeyksiä. Mutta ei, täti jatkoi "Meea keksii vaikkapa legoille hirveän monia käyttötarkoituksia ja osaa rakennella niistä monenlaisia juttuja". Äidin sydän meinasi pakahtua ylpeydestä - ymmärrätte varmaan, että miehen tai isovanhempien sanomana tämä ei olisi tuntunut ihan niin hyvältä ja tärkeältä.

Ja onhan sieltä vähän tullut kommentteja uhmaa ja minäitse-vaiheeseen liittyenkin. Silloin äiti ei ole ollut ihan niin ylpeä - mutta tunnistanut kyllä tyttönsä kuvauksista. Jos suututtaa, niin tavarat lentelee ja kiukuttaa, mutta Meea ei ole pitkävihainen. Kaikki pitäisi saada tehdä itse ja auttaa kaikessa mahdollisessa. Ehkä paras esimerkki on se, kun tädit olivat laittamassa cd-soittimesta musiikkia soimaan ja Meea olisi halunnut painaa soittimen nappeja, mutta täti oli todennut, että täällä ei lapset saa ollenkaan koskea cd-soittimeen, vaan se on aikuisten hommaa. "Meea katsoi minua juuri sen näköisenä, että älä sinä minulle rupea." Kuulostaa niin tutulta ja voin hyvin kuvitella tilanteen!

Meidän pk-ryhmässä on myös se ihana puoli, että niitä kommentteja oikeasti saa - joka päivä. Aina hakiessa pk-täti kertoo vähintäänkin "tänään on mennyt tosi hyvin ja ruoka on maistunut, tänään syötiinkin makaronilaatikkoa ja siitä Meea tykkäsi, mutta lisukkeena ollutta salaattia ei halunut syödä" tai "nyt iltapäivällä on Meea vähän huudellut äidin ja isin perään ja odottanut teitä hakemaan, mutta muuten ei ole ikävöinyt ja tänäänhän meillä oli jumppapäivä, niin oltiin jumppasalissa ja leikittiin palloilla ja ehdittiin sitten vielä sen jälkeen ulkoilemaankin". Ja nämä olivat siis niitä "vähintään"-esimerkkejä.

Millaisia kommentteja teidän taaperoista on tullut päiväkodista? Tai tuleeko kommentteja ylipäätään?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.