Työelämään palaaminen oli iso muutos arkeen. Kun vietti reilun vuoden kotona, oli moni työelämän asia unohtunut. Pelkästään se, että sai syödä lounaan rauhassa - ja lämpimänä - tuntui todella oudolta. Vähäinen hivuttautuminen pelkästä äidistä työntekijäksi oli kyllä erinomainen ratkaisu; pienin askelin niin minulle kuin Meeallekin.
Joustava hoitovapaa on ihan loistava keksintö ja mahdollisuus. Ainakin itselle se oli paras mahdollinen vaihtoehto viime vuodelle.
Kun kotipäiviä ja työpäiviä oli arkena suurinpiirtein saman verran, jäi kummallekin riittävästi aikaa. Töissä pystyi - heti kun työasiat palautuivat mieleen - panostamaan työhön täysillä kolme päivää viikossa, mutta myös taaperon kanssa touhuiluun jäi aikaa. Kun työpäivät sijoittuivat pääosin loppuviikkoon, päästiin myös alkuviikosta käymään kerhoissa Meean kanssa. Aika paljon myös vietettiin aikaa ihan vaan kotioloissa, kahdestaan. Koska se vaan on ihan parasta!
Paljon kasvua ja kehitystä olisi jäänyt näkemättä ja kokematta, jos olisin ollut kokopäiväisesti töissä jo toukokuusta lähtien. Yhteistä aikaa - etenkin sitä kahdenkeskistä - olisi ollut huomattavasti vähemmän.
Osa-aikatyön ja taaperoarjen yhdistäminen onnistui loistavasti ja olen hyvin onnellinen, että töihin palaaminen sujui näin kivuttomasti.
Nyt Meea on ollut pari kuukautta päiväkodissa, sopeutunut sinne mainiosti ja itsekin olen päässyt taas työntekoon melko hyvin kiinni. Äidin pikkumurusta on kasvanut iso tyttö ja minäkin olen hetkittäin jotain muutakin kuin äiti.
Ensi viikolla luvassa onkin jälleen kerran uuden arjen opettelu, kun minä aloitan kokopäivätyöt ja Meea kokopäivähoidon. Itselläni myös työnkuva jokseenkin vaihtuu, joten sekin tuo oman haasteensa alkuvuoden opetteluun. Ja vielä kun niitä työpäiviä onkin jatkossa viikossa kolmen sijaan viisi!
Meealle tulee miehen & minun yhteisistä työajoista sekä pitkästä työmatkasta johtuen pitkiä päiviä päiväkodissa, mutta onneksi hän viihtyy siellä loistavasti. Eniten kuitenkin jo etukäteen harmittaa se, että aikaisten herätysten takia myös illalla pitää mennä ajoissa nukkumaan - siksi yhteinen aika jääneekin aika vähäiseksi arkena. Onneksi viikonloppuisin voi ottaa menetetyssä ajassa takaisin!
Vähän jännittynein mielin suunnataan alkavaan vuoteen. Nähtäväksi jää, miten paljon blogia ehtii kirjoittamaan - saati jääkö minulle ylipäätään vapaa-aikaa töidenteolta, lapsenhoidolta ja kotitöiltä. Uudenvuoden lupauksissa kun oli vielä liikunnan lisäämistä ja terveellisen ruokavalion ylläpitoa JA useampi käsityöprojekti odottaa toteuttamistaan. Saa nähdä, miten käy ja aika riittää. :)
Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!