Lastentaudeista vuorossa parvorokko

Minulla on ollut huono tuuri sairastamisen suhteen ja kaikki Meealla jyllänneet taudit ovat lähes poikkeuksetta tarttuneet minullekin. Syksyllä jopa kärsin THE lastentaudista, kun lääkärisedän luona vuoronperään Meean kanssa tarkastettiin flunssan aikana korvat; minulla oli korvatulehdus, Meealla ei.

Nyt tämä epäonni on ilmeisesti muuttunut ihan kunnon kiroukseksi. Vuodenvaihteen tienoilla nimittäin sairastin parvorokon!

Meea oli ennen joulua kipeänä pari päivää. Kuumetta nousi vain yhdeksi yöksi, mutta posket punottivat pidempään. Päiväkodin täti pohti, että olisikohan kyseessä voinut olla parvorokko - sitä kun kuulemma oli liikkeellä kunnan toisessa päiväkodissa. Parvorokko oli itselleni vieras tauti, mutta pienen googletuksen jälkeen se kuulosti hyvin todennäköiseltä vaihtoehdolta.

Parvorokon oireet ovat niin moninaiset, että vaikea varmaksi sanoa, oliko Meealla parvorokkoa vai ei. Toisaalta toivoin, että olisi ollut - se kun on vaan kerran eläessään sairastettava tauti, niin olisi ainakin päässyt pikkuneiti helpolla sen suhteen.

No, parvorokko unohtui ja Meeakaan ei kärsinyt edes punottavista poskista enää joulun tienoilla. Vuodenvaihteen aikoihin itselleni ilmaantui ihottumaa käsivarsiin. Samaan aikaan alkoi kelit viilenemään, joten atoopikkona ajattelin ihottuman liittyvän pakkasiin ja ihon kuivumiseen. Kun parin päivän päästä yhtäkkiä nousi kuume ja kokonaisvaltainen huono olo, aloin googlettamaan parvorokon oireita. Kun illan myötä nilkkoja ja polvia alkoi jomottamaan niin paljon, että meinasi tulla itku, oli aika selvää, että tämä taitaa olla parvorokkoa. Ja taisi olla sitä Meeallakin muutama viikko aiemmin.

Nuutunut äiti vuodenvaihteessa.

Kärsin ihottumasta vajaan viikon, nivelkivuista saman verran (tosin eri aikaan) ja kuume onneksi meni ohi parissa päivässä. Töihin palasin vuodenvaihteen jälkeen kylmägeeli ja Voltaren laukussa; nilkkakivut eivät sinänsä estäneet työntekoa. 

Parvorokko vaan on siitä ikävä tauti, että oireet voivat kadota ja palata uudestaan. Luulin tämän koskevan vaan ihottumaa, mutta ilmeisesti kaikki muukin. Viikko sitten - viikon tauon jälkeen - oli nimittäin sama rumba edessä. Jo viime viikonloppuna käsivarret olivat täynnä kutisevaa ihottumaa, sunnuntai-iltana nousi kuume ja yön aikana järkyttävät nivelkivut palasivat. Kaksi päivää sairaslomaa sohvan nurkassa horroksessa maaten, edelleen muistona taudista ovat kävelyn jälkeen hoosiannaa huutavat nivelet ja muutama ihottumajälki käsivarressa. Pahimmillaan nivelkivut voivat kuulemma jatkua viikkoja, kuukausia - jopa vuosia. Toivottavasti ei!

Vesirokon olen kuulemma sairastanut, joten sitä ei ainakaan pitäisi tähän omaan "aikuisiän lastentaudit" -sarjaani tulla. Saa nähdä, mikä tauti on seuraavana vuorossa.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.