Neiti 1,5 vuotta

Lopetin Meean kuukausi-kehityspäivitykset 14 kk ikään ja ajattelin kirjoittaa niitä jatkossa puolivuosittain. 1,5 vuotta tulee täyteen keskiviikkona, joten on aika kurkistaa pitkästä aikaa pikkuneidin kehitykseen.

Mitä meidän 1,5-vuotias neiti osaa ja mitkä ovat hänen lempijuttujaan? :)

Meidän pieni tättähäärä. <3

Vauhti on kova

Kävelytaito löytyi reilun vuoden ikäisenä ja nykyään meno on aika vauhdikasta. Juostaan, pompitaan, tanssitaan, kiipeillään...

Tuo kiipeileminen onkin viime viikkoina opittu taito, jota harjoitetaan jatkuvasti. Toki aiemminkin Meea on kiivennyt mm. sohvalle, mutta viime aikoina myös vessanpöntön päälle, syöttötuoliin, rattaisiin... Onneksi ruokapöydälle ei ole vielä tajunnut kiivetä! 

Ruokapöydällä olevat tavarat sen sijaan kiinnostavat valtavasti. Meea on niin pitkä tyttö, että nykyään ei voi edes keittiön tasojen tai saarekkeen reunalle jättää tavaraa, sillä hän ylettyy ottamaan ne. Puhumattakaan keittiön pöydästä.

Fyysisistä taidoista viime aikoina on juoksemisen ja kiipeilyn lisäksi harjoitettu runsaasti varpaillaan kävelyä ja hyppäämistä. Ja jostain syystä myös selällään maassa makaaminen on tosi hauskaa. 

Tänään kasattiin tornia. :)

Ymmärtää ihan kaiken!

Sanavarasto käsittää lähemmäs sata sanaa (tarkempi sanavarasto-bloggaus mulla on työn alla, joten tästä lisää myöhemmin!) ja neiti osaakin jo ilmaista itseään todella hyvin! Ihan kaikkia sanoja ei äiti aina heti ymmärrä - ja välillä on vaikea tietää, mitä neiti tarkoittaa, kun sama sana voi tarkoittaa montaa eri asiaa. Aika kauan meni esimerkiksi tajuta, että "hähhää" tarkoittaa vaaria - sitten kun neiti oli toistuvasti kuvasta näyttänyt vaaria sanoen "hähhää", äitikin tajusi. :)

Käytetyimmät sanat ovat ehdottomasti "äijä" (=äiti), "Arttu", "hauvva", "heppa", "tahtoo", "anna" ja "popo" (=mopo tai muu vastaava sekä pyykinpesukone). Näitä siis kuuluu joka päivä _useita_ kertoja. 

Popo-mekko on Meean ehdoton lempparivaate!

Ymmärtäminen on ihan älyttömän hienoa! Meea osaa tehdä varmaan kaiken mitä häneltä pyytää; antaisitko tuon, veisitkö tämän sinne, missä on se ja se... Ja ymmärtää asioita monilla eri ilmauksilla, esimerkiksi ruokapöydässä; otatko leipää, haluatko leipää, antaako äiti sinulle leipää... 

Myös muiden tekemisten matkiminen on jo jonkin aikaa ollut mielipuuhaa. Kaikki tehdään samalla lailla perässä ja matkitaan sellaisiakin tapoja, joita itse ei ole huomannut tekevänsä. Meea myös "oppii" nämä välillä ihan kerrasta, ei tarvita monia toistoja. :)

Parhaat lelut ja leikit

Leluja on huone täynnä, mutta silti vaan muutamat lelut ovat niitä, joilla leikitään päivittäin.

1) Palikat. Megabloksit ja Duplot eivät tällä hetkellä kiinnosta juurikaan, mutta palikat ovat the juttu. Palikkaämpäriä säilytetään lipaston päällä, jotteivät palikat (ehkä) hukkuisi ja sieltä Meea sen vaatii itselleen joka aamu. Palikoilla rakennellaan torneja tai niitä laitetaan kannessa olevista rei'istä takaisin ämpäriin. Päivän mittaan palikat keräillään yleensä useamman kerran takaisin ämpäriin ja nostetaan lipaston päälle (Meea yrittää ensin itse ja antaa sitten ämpärin äidille).

Palikoiden järjestely on tarkkaa puuhaa. Huomaa taustalla palikkakeitto. :D

2) Pikkueläimet. Löysin jostain kaapin pohjalta alkusyksystä muutaman muovisen pikkueläimen, joita näytin Meealle ajatuksella "oppiipahan lisää eläinten nimiä". Neiti otti lelut heti omakseen ja niistä on tullut ehdottomia lempileluja - ja neiti on molemmilta isovanhemmiltaan saanut näitä muovieläimiä nipun lisää. Nyt taitaa olla jo viitisentoista muovieläintä aina koirasta heppaan ja sorsasta vuoheen. Niitä kuljetellaan mukana pitkin päivää, lastataan autojen kyytiin, keinutetaan keinuhepan selässä, näytetään Arttu-hauvalle, laitetaan lelulaatikkoon nukkumaan, pusutetaan keskenään...

3) Kirjat. Kirjat ovat edelleen pop; tosin Meea ei enää jaksa innostua paksusivuisista kirjoista - nehän ovat ihan vauvojen juttu. Pitäisi aina saada lukea ohutsivuisia kirjoja ja yleensä vielä paria tiettyä kirjaa. Ja kun niitä ei äiti anna vielä lukea yksin (kirjojen) turvallisuussyistä, vietetään päivittäin aikaa sylikkäin kirjoja lukien.

4) Pehmolelut ja nuket. Näitä Meea hoitaa, laittaa nukkumaan ja juottaa tuttipullosta maitoa. Pehmoleluista pari nallea on muodostunut erityisen rakkaaksi ja viime viikkoina Meealla on ensimmäistä kertaa ollut nalle unilelunakin; tähän asti äidin käsi on ollut paljon tärkeämpi kuin mikään lelu.

Lisäksi leikkeihin mukaan pääsee ajoittain erilaiset soittimet, palikkalaatikko, autot, valokuva-albumit ja leikkikeittiö. Eniten Meea rakastaa järjestelyä ja esineiden laittelemista paikasta toiseen. Myös siis siivoaminen on kova juttu; joka ilta neiti auttaakin hienosti siivoamaan omat lelunsa koreihin ennen nukkumaanmenoa. :) 

Ulkona ollaan itse asiassa nyt kelien viilennyttyä aika vähän varsinaisesti leikitty; lähinnä vaan ulkoiltu ja kolmipyörä on ollut kovassa käytössä. Ollaan myös sairasteltu tänä syksynä älyttömän paljon (parhaillaankin yksi flunssa päällä...), joten sekin on vähän vaikuttanut ulkoilun määrään...

Terassilla touhuilemassa.

Lastenohjelmia neiti on alkanut seuraamaan enemmän. Mikä on sinänsä ihan hyvä, että äitikin saa hengähdystauon - eivät ne ohjelmat siis yleensä 5-10 minuuttia kauempaa jaksa kiinnostaa. :) iPadilla Netflixistä katsottuna lemppari on Mimi ja Kuku - joka on äidistä aika ärsyttävä, mutta aika usein sitä silti katsotaan. :D Dvd:istä ehdoton lemppari on Fröbelin palikat eli "pööpei". Neiti menee lipaston luo osoittamaan dvd-soittimen kaukosäädintä ja hokee "pööpei, pööpei, pööpei" niin kauan, että Fröbelit laitetaan pyörimään. Sen verran on Fröbeleitä tullut katseltua, että äiti ja tytär osaavat jo kappaleet ulkoa; äiti sanat ja tytär tanssiliikkeet. Meeahan siis jopa joidenkin kappaleiden kohdalla muistaa, mikä kappale tulee seuraavaksi ja joko sanoo kappaleen nimen tai alkaa tanssimaan kyseistä tanssia, ennenkuin kappale alkaakaan. :)

"Pööpei" pyörimässä ja välipala pöydällä. :)

Lisäksi yksi "lempileikki" on kodinhoito. Nykyään meidän päivät kuluvatkin tiskejä ja pyykkejä laittaessa. Meea siis haluaisi tehdä tätä ihan koko ajan ja välillä itkee lohduttomasti pesukoneen vieressä, kun ei laitetakaan pyykkejä pyörimään. :D

Meea siis auttaa äitiä parhaansa mukaan etenkin tyhjentämisessä ja on ihan täpinöissään tästä. Astianpesukoneen osalta vasta hiljattain keksin Meeallekin riittävän turvallista hommaa, mutta pyykkikoneen kanssa Meea on auttanut jo kesästä saakka. Lisäksi Meea pyyhkii pöytää aina löytäessään jonkin talouspaperin palan tai muun rättiä muistuttavan, kantaa roskat ylpeänä äidille (roskikseen hän ei niitä itse saa) ja vie oman vaippansa vaipparoskikseen itse.

Neiti kodinhoitaja. <3

Meean paras kaveri on Arttu, jota Meea rakastaa aivan valtavasti. Päivän mittaan Arttu saa niin monta halia, ettei tosikaan! Ja jos Arttu on hetken eri huoneessa, pitää "Arttu! Hauva!" -huutojen saattelemana mennä jo etsimään, että missäs se Arttu onkaan. :)

Best friends. <3

Ruokaa ja kasvua

Ruuan suhteen on siirrytty täysin ns. oikeaan ruokaan. Kasvissosekeitto on edelleen yksi lemppareista ja sitä usein tehdäänkin - etenkin kun äitikin syö samaa keittoa fetalla höystettynä. Mutta muuten ruokavalio alkaa näyttää jo melko monipuoliselta, vaikka useimmat ruuat teenkin erikseen Meealle allergiaversioina.

Ruuan suhteen on kausia, jolloin ruoka maistuu paremmin - ja toisinaan taas huonommin. Välillä liittyy hampaiden tuloon, mutta ei edes aina. Meea haluaisi syödä kaiken itse, mutta taidot eivät ihan kaikkeen riitä - soseet, jogurtit, puurot ynnä muut vastaavat Meea osaa jo lusikoida itse suuhun (tai sinne päin) ja aika paljon hän myös sormiruokailee.

Ravintolassakin on jo voinut (tietyin rajoituksin) useimmiten tilata Meealle oman ruuan, jonka hän syö yleensä pitkälti itsenäisesti. Vähän tietysti nuo allergiahommat ovat ilmeisesti vaikuttaneet siihen, että Meea on aika nirso ja epäluuloinen kaikkea uutta kohtaa. Esimerkiksi lohta ei meinannut suostua millään maistamaan - mutta kun vihdoin uskalsi, niin sehän on yksi lempiherkuista!

Buffassa päivällisellä.

Meean lemppareita ruokien osalta ovatkin ehdottomasti uunilohi, nakkikeitto, kinkkukiusaus - ja se jo mainittu kasvissosekeitto. Aamupalana syödään jogurttia ja leipää, iltapalana puuroa. Välipaloista suosikkeja ovat banaani, talk-murut, maissinaksut (uusi tuttavuus, koska maissi ei enää allergisoi!) sekä kurkku. Inhokeista suurin on kana - joka sitten taas on äidin herkkua ja meillä ruokalistalla hyvin usein.

Allergioiden osalta tosiaan maissi on saatu selätettyä (ja riisikin sopii jo pienissä määrissä), mutta muut tuntuvat jatkuvan. Päiväkodin aloituksen lähestyessä on siis näitä kotioloissa testailtu toistamiseen - ja yritetty saada uusiakin ruokia mukaa ruokavalioon. Toistaiseksi ei onneksi ole tullut lisää allergioitakaan, vaikka viime viikkoina on uutena syöty muun muassa hernettä, tonnikalaa, paprikaa ja muutamia mausteita.

Äiti kokkaa, neiti siivoaa laatikoita...

Päivämaidot jätettiin pois elokuun alussa ja muutama viikko sitten vihdoin (sairastelujen jälkeen) jäi yö-unimaito ja sen myötä kokonaan tuttipullo pois. Meni yllättävän kivuttomasti; yksi ilta lohdutonta huutoa ja parin tunnin nukutus. Sen jälkeen neiti on nukahtanut melko helposti, eikä ole enää maidon perään edes kysellyt. Tämän myötä siis korvikkeen juominen on jäänyt kokonaan pois (vajaa korvikepurkki vielä on tallessa ns. pahan päivän varalle) ja Meea juo pääsääntöisesti kauramaitoa ja vettä. Muutaman kerran on saanut myös pillimehua, mutta aika harvakseltaan - hyvä jos kerran kuussa.

Pikkuneiti bussissa - oli kivaa. :)

Vaatekokona meillä on 86 tai 92. Kotimittauksella neidillä on mittaa 85-87 cm, mutta on niin pitkäraajainen, että etenkin housuista jää 86-koossa lahkeet lyhyeksi. Talvivaatteet olen ostanut kokoa 92, koska 86 ei varmastikaan menisi koko talvea. Itse asiassa juuri sain nipun 98-koon vaatetta ja testasin niistä yksiä housuja jo Meean jalkaan; ihan vähän on kasvunvaraa, mutta eivät nekään mitenkään isoilta näytä - olivat siis H&M:n slimfit-mallia, eli vyötäröltä jo ihan sopivat Meealle. Painoa Meealla on kotimittauksella 12 kg - neuvolamitat saadaan keskiviikkona!

Kengän koko Meealla on jo 25; talvikengät ostin kokoa 26, jotta niissä on villasukkavara. Melko kovaa tahtia tuo jalka kasvaa! Niin ja hiukset ovat myös kasvaneet huimaa tahtia! Nyt saa jo hienosti ponnarillekin; neiti ei vaan anna pitää päässä kuin tuollaista pään päällä heiluvaa töyhtöä. Äiti koittaa kyllä sitkeästi harjoitella - ja pohtii kuumeisesti, että pitäisiköhän tuo aina sekaisin oleva takatukka käydä leikkauttamassa parturilla lähiaikoina...

Töyhtö-ponnari on ainoa, joka pysyy päässä.

Potalla käydään säännöllisen epäsäännöllisesti, eli silloin kun äiti muistaa ja neiti haluaa. :) Nyt Meea on oppinut sanomaan "kakka" kakan tullessa - mutta yleensä siinä vaiheessa, kun kakka on jo vaipassa. Aina Meean sanoessa "kakka" kyllä juostaan kovaa vauhtia potalle, mutta toistaiseksi ei ole tällä taktiikalla yhtään kakkaa tullut pottaan. Itse asiassa neiti otti tästä hiljattain itselleen leikin; sanoi vartin välein "kakka" ja lähti juoksemaan vessaan kohden. :D Pitihän sitä sitten aina varoilta potalle mennä, mutta aika turhauttavalta tuntui jo. :D 

Muuta kehitystä

Päivärytmi on aika selkeä, ollut nyt jo elokuusta ja päivämaidon lopettamisesta lähtien aika lailla sama - silloin siis jäi toiset päikkärit tässä yhteydessä pois. 

Meea herää aamuisin klo 6-7 aikoihin (paitsi silloin, jos ollaan lähdössä aamusta jonnekin ja pitäisi herätä aikaisin, unta riittäisi pidempään). Aamupala syödään heti heräämisen jälkeen ja välipala 9-10 aikoihin. Lounas syödään 11-11.30 ja monesti lounaan jälkeen käydään ulkoilemassa ja pissattamassa Arttu-hauva. Päiväunille Meea menee klo 12.30-13.30 välillä - välillä syödään pieni välipala ennen päikkäreitä. 

Unet ovat se vaihtelevin osuus päivässä; välillä ne kestävät puoli tuntia, välillä (harvoin) kaksi tuntia. Ja välillä itse nukahtamisessa voi mennä lähes tunti. Vaikea siis arvioida, moneltako Meea herää päikkäreiltään. :) Heräämisajasta riippuen syödään joko heti välipalaa tai hetken päästä päivällistä; päivällinen syödään yleensä sitten kun isikin on kotiutunut töistä, eli 16-17 aikoihin. Iltapuuro on oikeastaan ainoa, joka on muuttunut viime päivinä yö-unimaidon poisjätön myötä; aiemmin puuroa keiteltiin jo kuuden maissa ja Meea joi sitten vielä unimaidon ennen nukkumaanmenoa. Nyt puuro on vasta seitsemän aikoihin ja siitä mennäänkin jo iltatoimien kautta nukkumaan. Unille Meea menee kahdeksan aikoihin ja nukkuu pääsääntöisesti yöt heräämättä. Syksyn mittaan on tosin ollut niin paljon sairasteluja ja hampaantekoja, että rikkonaisia öitäkin on riittänyt. Yöunien pituus on 10-11 tuntia. 

Kerhoissa käydään keskimäärin kerran viikossa.

Meealla on tällä hetkellä 16 hammasta; etuhampaat, kulmahampaat ja joka puolella yksi poskihammas. Muutama kulmahammas ei vielä ihan täyteen mittaansa ole kasvanut. 

Meea on melkoinen äidin tyttö ja sylivauva - erityisesti se korostuu työpäivieni jälkeen. Töistä johtuen touhutaankin paljon vapaapäivinä yhdessä ja nautitaan täysillä yhdessäolosta. Pahin äiti-vaihe on selätetty ja isinkin nukutus onnistuu nykyään ilman lohdutonta itkua ja "äijä"-huutoja. Silti välillä on päiviä, jolloin kukaan muu ei kelpaa kuin äiti ja äidin syli. 

Duplot ja neidin ikioma (äidin retro) pöytä+tuoli.

Lähiviikkojen isoin uusi asia tulee olemaan päiväkodin aloitus, jota allekirjoittanut odottaa jännityksellä. Vielä muutama tutustumispäivä luvassa ennen tositoimia, aika jänskää!

Viimeksi kirjoitin Meean olevan touhukas, huumorintajuinen, iloinen ja kujeileva neiti. Sitä hän on vieläkin ja tuntuu, että huumorintaju on vain entisestään kehittynyt - samoin se kujeileminen. Tämän lisäksi Meea on kohtelias, auttavainen, reipas ja melkoisen vilkas. Ihana pakkaus - täynnä rakkautta. <3

Pikkuneidin kuulumiset neljäntoista kuukauden iässä löydät täältä. 

Äiti ja tytär. <3

Jos blogin lukijoissa on muita samanikäisten taaperoiden vanhempia, olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia? Miten kova on vauhti ja mikä on mielipuuhaa teillä? :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.