Muistinkin blogin luonnoksissa roikkuneen taaperon vahtimiseen liittyvän kirjoituksen - ja päätin kirjoittaa tämän nyt loppuun. Tämäkin aihe kun osaltaan liittyy taaperon vilkkauteen.
 |
| Vilkas taapero miettii, mitä pahaa seuraavaksi tekisi - ja sekös naurattaa! |
Olen itse vanhempi, joka haluaa pitää huolta lapsestaan. En tarkoita, että olisi olemassa iso joukko vanhempia, jotka ehdoin tahdoin haluavat olla pitämättä huolta lapsestaan. Mutta on olemassa iso joukko vanhempia, jotka eivät halua pitää huolta lapsestaan yhtä paljon.
Lähinnä tarkoitan sitä määrää ja laajuutta, miten omaa taaperoa vahditaan. Itse haluan ainakin olla aina ajan tasalla siitä, mitä lapseni tekee ja missä hän on.
Voi olla, että jos neiti ei olisi niin vilkas ja (uhka)rohkea, vahtimisen määrä olisi meilläkin pienempi. Vilkkaan lapsen perässä joutuu juoksemaan enemmän ja kovempaa kuin rauhallisen. Tosin joka tapauksessa haluaisin olla ajan tasalla lapseni tekemisistä - olipa lapsen luonne millainen tahansa.
On oikeastaan kolme syytä, minkä takia itse haluan vahtia omaa taaperoani huolellisesti.
1) Lapsen oma turvallisuus
Vaikka meidän kotimme on yritetty tehdä melko lapsiturvalliseksi, tuntuu tuo taapero kehittyvän niin hurjaa vauhtia, että joka päivä löytyy uusi opittu asia. Vaikkei hän eilen olisi osannut avata keittiön laatikkoa, huomenna voi jo osata. Tai saattaa yhtäkkiä keksiä miten vessanpöntön päältä voisi kiivetä lavuaariin - eikä siinä kokeilussa välttämättä käy hyvin. Siksi ei voi sokeasti luottaa siihenkään, että tutussa paikassa ollessaan lapsen voi antaa touhuta mitä tahansa ilman että vahinkoja voisi sattua.
Tällä hetkellä esimerkiksi meillä on opittu kiipeilyn jalo taito, joka aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä äidille. Mitään haavereita ei - onneksi - ole vielä sattunut, mutta lähellä on ollut. Jos ei äiti olisi muutaman kerran ollut lähellä koppaamassa kiinni, olisi otsassa tai takaraivossa ollut jo melkoisia vekkejä. Parasta huvia on siis kulmasohvaa päästä päähän juokseminen - holtittomasti ja nauraen. Monesti on kielletty, vaan ei auta. Siksi täytyy vahtia.
2) Tuhot ja sotkut
Lähinnä tarkoitan sitä määrää ja laajuutta, miten omaa taaperoa vahditaan. Itse haluan ainakin olla aina ajan tasalla siitä, mitä lapseni tekee ja missä hän on.
Voi olla, että jos neiti ei olisi niin vilkas ja (uhka)rohkea, vahtimisen määrä olisi meilläkin pienempi. Vilkkaan lapsen perässä joutuu juoksemaan enemmän ja kovempaa kuin rauhallisen. Tosin joka tapauksessa haluaisin olla ajan tasalla lapseni tekemisistä - olipa lapsen luonne millainen tahansa.
On oikeastaan kolme syytä, minkä takia itse haluan vahtia omaa taaperoani huolellisesti.
1) Lapsen oma turvallisuus
Vaikka meidän kotimme on yritetty tehdä melko lapsiturvalliseksi, tuntuu tuo taapero kehittyvän niin hurjaa vauhtia, että joka päivä löytyy uusi opittu asia. Vaikkei hän eilen olisi osannut avata keittiön laatikkoa, huomenna voi jo osata. Tai saattaa yhtäkkiä keksiä miten vessanpöntön päältä voisi kiivetä lavuaariin - eikä siinä kokeilussa välttämättä käy hyvin. Siksi ei voi sokeasti luottaa siihenkään, että tutussa paikassa ollessaan lapsen voi antaa touhuta mitä tahansa ilman että vahinkoja voisi sattua.
Tällä hetkellä esimerkiksi meillä on opittu kiipeilyn jalo taito, joka aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä äidille. Mitään haavereita ei - onneksi - ole vielä sattunut, mutta lähellä on ollut. Jos ei äiti olisi muutaman kerran ollut lähellä koppaamassa kiinni, olisi otsassa tai takaraivossa ollut jo melkoisia vekkejä. Parasta huvia on siis kulmasohvaa päästä päähän juokseminen - holtittomasti ja nauraen. Monesti on kielletty, vaan ei auta. Siksi täytyy vahtia.
 |
| Välillä meno on vähän holtitonta... |
2) Tuhot ja sotkut
Olen sen verran materialisti - ja laiska siivoaja - että pyrin olemaan kartalla lapseni tekemisistä myös tuhojen ja sotkujen välttämiseksi.
Voisin toki jättää lapseni vahtimatta ja antaa hänelle vapaat kädet tehdä, mitä haluaa. Toivoisin, että tekeminen rajoittuisi omiin leluihin, mutta valitettavasti se ei useinkaan menisi näin. Ja vaikka menisi, niin luultavasti ne lelut vain leviteltäisiin ympäri kämppää.
Luultavammin Meea menisi kuitenkin tekemään jotain kiellettyä. Mikäli en kävisi välillä vaikkapa ruokaa laittaessani vilkuilemassa neidin leikkejä (joka muuten on tosi rasittavaa), voisi olohuoneessa olla takan luukku auki ja tuhkat matolla, dvd-soitin epäkunnossa ja televisioruudussa nokkamukista valutetut maidot. Tai kodinhoitohuoneessa koiran vesikuppi kaadettu lattialle ja pyykinpesukone pyörimässä.
Tämä tuhojen vahtiminen korostuu entisestään kyläpaikoissa, koska en halua itselle kallista laskua neidin jäljiltä. Ei ole tosiaankaan yleensä mitään leppoisia lomareissuja. Aika pitkälti kyläpaikoissa vahditaan toki myös lapsen oman turvallisuuden takia (aina ei itselläkään tule mieleen, mikä kaikki voisi Meealle olla vaarallista), mutta myös materian takia. Esimerkiksi Meean toisten kummien luona jatkuvassa vahdinnassa on heidän akvaarionsa - jonka puolesta olen välillä pelännyt aika kovasti...
 |
| Äiti kävi vessassa, neiti siivosi vaatekaappiaan... |
3) Lemmikit ja leikkikaverit
Ja se kolmas syy, joka liittyy osittain siihen, että Meea on vielä sen verran pieni, ettei aina tiedä/muista, mitä saa ja ei saa tehdä.
Ja se kolmas syy, joka liittyy osittain siihen, että Meea on vielä sen verran pieni, ettei aina tiedä/muista, mitä saa ja ei saa tehdä.
Kotioloissa vaaravyöhykkeellä on koiramme, jolle Meea antaa välillä vähän turhan rajua rakkautta. Okei, on meillä potkuautokin ollut monta viikkoa jäähyllä syystä, että neitokainen kaahaa sillä täysillä Arttu-hauvan päälle... Yleensä Arttu saa kuitenkin kärsiä rajuista hellyydenosoituksista, jotka voivat pitää sisällään rutistushalauksia, kovakouraista silittelyä ja jopa päällä makoilua. Meea ei tarkoita pahaa, mutta välillä ihmettelen, mistä koiramme on saanut noin hyvät hermot.
Ja sitten ne muut leikkikaverit. Meea saattaa halata, taputtaa tai ottaa lelun kädestä. Haluan seurata näitä kontakteja jo siitäkin syystä, että voin opastaa Meeaa toimimaan oikealla tavalla. Oikeastaan minua raivostuttaa ne leikkipuisto-äidit, jotka jättävät lapsensa - ja sen, että hän lyö muita lapsia leluilla - huomioimatta puhuessaan kännykkään tai tehdessään jotain muuta yhtä tärkeää.
Taaperoilla menohaluja riittää, kaikkea uutta pitää kokeilla ja jänniltä näyttävät asiat kiinnostavat vähän liikaakin. Taaperoilla ei kuitenkaan ole vielä järkeä päässä, kuten ehkä muutaman vuoden vanhemmilla lapsilla jo on. Toki vanhemmatkin lapset tekevät vielä kaikkea tyhmää ja uhkarohkeaa - mutta taaperoilla se meno on joskus ihan holtitonta.
 |
| Välillä Arttu-hauva saa aika rajua rakkautta... |
Vaikka minulla on kiire, eikä aina jaksaisi vahtia - tiedän silti aina, missä oma lapseni menee. Se saattaa jonkun mielestä olla ylihuolehtimista, itse kutsun sitä turvallisuudeksi. Etenkin tässä iässä opitaan joka päivä uutta - ja keksitään kaikennäköistä tyhmää. Kaikki ei ole välttämättä vaarallista, mutta vähintäänkin ylimääräistä työtä äidille aiheuttavaa.
Meillä myös tuntuu olevan nyt sellainen vaihe, että aina kun äiti kääntää selkänsä, voi tehdä pahaa. Yleensä se tarkoittaa sitä kulmasohvalla juoksemista, mutta välillä muutakin. Tuntuu, että Meea oikein ajattelee "Jes, nyt äiti ei nää, voi tehdä jotain kiellettyä!" Vaaratilanteilta on onneksi vältytty, mutta sekin on lähinnä sen vilkuilun ja vahtimisen ansiota.
En tiedä montako kertaa meillä olisi laitettu jo uuni ja pyykinpesukone päälle, jos ei äiti juoksisi perässä - kun siitäkin huolimatta, ne ovat menneet monesti päälle. Tai jos äiti siivoaisi toisella puolella taloa vartin ja neiti kiipeäisi sillä aikaa (tyhjään) takkaan - sitäkin kun on yritetty. Tai availisi keittiön kaapit ja kaivaisi sieltä kaiken mahdollisen pois. Tai avaisi ulko-oven ja päästäisi koiran karkuun - ja menisi itse perässä. Onhan näitä.
Meillä myös tuntuu olevan nyt sellainen vaihe, että aina kun äiti kääntää selkänsä, voi tehdä pahaa. Yleensä se tarkoittaa sitä kulmasohvalla juoksemista, mutta välillä muutakin. Tuntuu, että Meea oikein ajattelee "Jes, nyt äiti ei nää, voi tehdä jotain kiellettyä!" Vaaratilanteilta on onneksi vältytty, mutta sekin on lähinnä sen vilkuilun ja vahtimisen ansiota.
En tiedä montako kertaa meillä olisi laitettu jo uuni ja pyykinpesukone päälle, jos ei äiti juoksisi perässä - kun siitäkin huolimatta, ne ovat menneet monesti päälle. Tai jos äiti siivoaisi toisella puolella taloa vartin ja neiti kiipeäisi sillä aikaa (tyhjään) takkaan - sitäkin kun on yritetty. Tai availisi keittiön kaapit ja kaivaisi sieltä kaiken mahdollisen pois. Tai avaisi ulko-oven ja päästäisi koiran karkuun - ja menisi itse perässä. Onhan näitä.
Taaperoilla menohaluja riittää, kaikkea uutta pitää kokeilla ja jänniltä näyttävät asiat kiinnostavat vähän liikaakin. Taaperoilla ei kuitenkaan ole vielä järkeä päässä, kuten ehkä muutaman vuoden vanhemmilla lapsilla jo on. Toki vanhemmatkin lapset tekevät vielä kaikkea tyhmää ja uhkarohkeaa - mutta taaperoilla se meno on joskus ihan holtitonta.
Lapsi on AINA vanhempansa vastuulla. Niin hyvässä kuin pahassa.
Kuinka paljon teillä vahditaan taaperoa?
Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.
Mun molemmat lapset ovat aika rauhallisia. Varsinkin kun ollaan muualla kun kotona.
VastaaPoistaPienempi ei osaa pitää puoliaan kyllä yhtään. Jos joku ottaa hänen kädestään lelun ei tee mitään. Ikää on pian 1,5v.
Mutta kovasti vahdin silti. Opetan juuri sitä että toisten käsistä leluja ei oteta jne.
Kotona rauhallisuus kuitenkin aina väistyy...ja sitten on sitä että juostaan sohvalla kun silmä välttää...tongitaan roskiksia jne.
Mun kaveri joskus sanoi että heidän ei tarvinnut koskaan nostaa hyllyiltä mitään tavaroita pois taaperon tieltä....ja ei koskaan mennyt luvatta keittiökaapeille kun kerran oli kielletty. Että on niitä lapsia erilaisia 😊
Jep, vahtimisessa on tosiaan monta puolta. Kaikilla vahtimisessa ei ole kyse siitä, että kieltäisi tai estäisi lasta tekemästä jotain asioita - tai siitä, että varjelisi lasta kolhuilta hysteerisesti. Ehkä juuri tuo toisten huomioiminen ja käytöstapojen oppiminen onkin itsellekin se tärkein asia vahtimisessa. Jos ei lapsen touhuja seuraa, niin mistäs sitä sitten tietää opastaa häntä oikeaan suuntaan?
PoistaHeh, meillä ainakin on niin jääräpää (en tiedä onko tullut äitiinsä vai isäänsä... :D), että kiellot kaikuvat yleensä kuuroille korville. Välillä tietää tekevänsä väärin ja heiluttaa itselleen sormeaan ja sanoo "soosoo" - ja yleensä sitten jatkaa sen asian tekemistä. :)
Tottakai tulee vahdittua, nuroin on meillä "jo" 2v6kk, joten ei nyt enää koko ajan ole silmät selässä kuitenkaan :D Otettiin juuri turvaportti yläkertaan vege ja se on nyt taas suurentanut meidän taaperonkin tannerta :) Mutta toisaalta meillä on tosi kompakti koti, ja alakertakin yhtä isoa tilaa + yläkertaan näkee parven kautta hyvin, eli silleen pysyy kuitenkin lähes koko ajan katseen alla.
VastaaPoistaUlkona saa kyllä olla ne silmät selässäkin!! :)
Meidän kodissa yksi ongelmakohta on kyllä tuo olohuone-keittiö -alue. Ne ovat siis yhtenäistä tilaa, mutta välissä on väliseinä niin, että esimerkiksi hellan edessä häärätessään ei nää oikeastaan ollenkaan olohuoneeseen. Ja jos vaikkapa sinne takan edustalle haluaa nähdä, täytyy oikeastaan tulla keittiöstä kokonaan olkkarin puolelle. Helpottaisi kyllä tuota keittiössä työskentelyä, jos sieltä käsin voisi helpommin pitää vahtia. :)
PoistaJoo ja ulkona oleminen sitten onkin asia erikseen! Vielä (!!) on pysytty onneksi kotipihan rajojen sisällä ja hyvin iskostui päähän äidin opit siitä, että roskakatoksen kohdalla pitää ottaa kädestä kiinni (pikkuneiti oli ojentanut kättään asiasta tietämättömälle isillekin kesällä). Mutta kun autotie (vaikkakin taajaman rauhallinen tie) menee aika lähellä, ei ulkona kyllä voi jättää vahtimatta hetkeksikään.