 |
| Valmiina päiväkotielämään! |
Itsehän olen ollut töissä joustavalla hoitovapaalla jo toukokuusta lähtien ja hoito työpäivieni ajan on saatu tähän asti järjestymään ns. omin voimin. Omat ja miehen lomat sekä isovanhempien apu sai "kotihoidon" järjestymään näin pitkälle saakka.
Päiväkodin aloitukseen on tähdätty mahdollisimman pitkäjänteisesti ja pienin askelin - pyritään tekemään siitä mahdollisimman helppoa ja kivutonta!
Meea on harjoitellut äidistä erossaolemista toukokuun lopulta asti, parina päivänä viikossa töideni ajan. Vaikka hoitajat ovat olleet tuttuja ja hoitopaikkana oma koti, on tässäkin ollut opettelemista. Aluksi kun tulin kotiin, Meea ei huomioinut minua lainkaan tuntiin - ja sitten loppuilta purettiin pahaa mieltä lyömällä, repimällä ja raapimalla. Aluksi etätyöiltoinani isin kanssa nukkumaanmeno itketti hysteerisesti, mutta viikko viikolta sekin on ollut helpompaa - nyt Meea vaan iloisesti vilkuttaa, kun sanotaan, että äiti menee nyt töihin.
Päiväkotiin on käyty tutustumassa lukuisia kertoja. Ensimmäistä kertaa jo ennen päivähoitopäätöksen tekoa syyskuun alussa ja sen jälkeen neljästi viime viikkojen aikana - viimeksi eilen. Yksi tutustuminen on luvassa vielä ensi viikon keskiviikkona, päivää ennen hoidon alkua. Silloin ollaankin vähän pidempi pätkä ja harjoitellaan ruokailuakin!
Tutustumassa ollaan oltu nyt suunnilleen klo 9-11. Yleensä aluksi ollaan sisällä leikkimässä ja muutamalla kerralla myös jumppasalissa, kun on osuttu paikalle jumppapäivänä. Useimmiten on liitytty myös kymmenen maissa mukaan ulkoilemaan pihalle.
Olen yrittänyt jättäytyä taustalle, mutta vakuutusasioista johtuen Meea ei saa varsinaisesti olla yksin päiväkodin tiloissa ennen hoidon virallista aloituspäivää. Eli samassa huoneessa olen koko ajan ollut, mutta mahdollisimman kaukana ja huomaamattomana. :D
Enenevissä määrin Meea onkin uskaltautunut olemaan minusta erossa. Ensimmäisellä kerralla hän vietti aikaa jopa äidin sylissä ja jatkuvasti äidille leluja kantaen. Ei oikein uskaltanut ottaa kontaktia päiväkodin täteihin ja aika vähän muihin lapsiinkaan. Reippaasti kuitenkin meni hakemaan leluja ja tutustumaan tiloihin heti ensi kerrasta lähtien; lähti jopa itse vaeltelemaan ympäriinsä.
Eilisellä tutustumiskerralla mentiin ensimmäisenä jumppasaliin, jossa muut ryhmäläiset jo olivat - Meea juoksi heti ovelta jumppasalin takaosaan pomppimaan patjoilla ja äiti unohtui samantien. Siellä neiti mennä viiletti muiden lasten seassa ja äidin luona käytiin vain kerran koko jumppatuokion aikana. Niin ja ennen jumppasaliin menoa oli jo yksi pk-tädeistä pessyt Meean kanssa kädet ja laittanut tossut jalkaan - ihan hyvin sujui, eikä Meeaa ujostuttanut yhtään! Leikkihuoneessakin neiti leikki pääasiassa muiden lasten kanssa, muutamia leluja kantoi äidille.
Päiväkotiin on käyty tutustumassa lukuisia kertoja. Ensimmäistä kertaa jo ennen päivähoitopäätöksen tekoa syyskuun alussa ja sen jälkeen neljästi viime viikkojen aikana - viimeksi eilen. Yksi tutustuminen on luvassa vielä ensi viikon keskiviikkona, päivää ennen hoidon alkua. Silloin ollaankin vähän pidempi pätkä ja harjoitellaan ruokailuakin!
 |
| Lähdössä tutustumaan päiväkotiin pari viikkoa sitten. |
Tutustumassa ollaan oltu nyt suunnilleen klo 9-11. Yleensä aluksi ollaan sisällä leikkimässä ja muutamalla kerralla myös jumppasalissa, kun on osuttu paikalle jumppapäivänä. Useimmiten on liitytty myös kymmenen maissa mukaan ulkoilemaan pihalle.
Olen yrittänyt jättäytyä taustalle, mutta vakuutusasioista johtuen Meea ei saa varsinaisesti olla yksin päiväkodin tiloissa ennen hoidon virallista aloituspäivää. Eli samassa huoneessa olen koko ajan ollut, mutta mahdollisimman kaukana ja huomaamattomana. :D
Enenevissä määrin Meea onkin uskaltautunut olemaan minusta erossa. Ensimmäisellä kerralla hän vietti aikaa jopa äidin sylissä ja jatkuvasti äidille leluja kantaen. Ei oikein uskaltanut ottaa kontaktia päiväkodin täteihin ja aika vähän muihin lapsiinkaan. Reippaasti kuitenkin meni hakemaan leluja ja tutustumaan tiloihin heti ensi kerrasta lähtien; lähti jopa itse vaeltelemaan ympäriinsä.
Eilisellä tutustumiskerralla mentiin ensimmäisenä jumppasaliin, jossa muut ryhmäläiset jo olivat - Meea juoksi heti ovelta jumppasalin takaosaan pomppimaan patjoilla ja äiti unohtui samantien. Siellä neiti mennä viiletti muiden lasten seassa ja äidin luona käytiin vain kerran koko jumppatuokion aikana. Niin ja ennen jumppasaliin menoa oli jo yksi pk-tädeistä pessyt Meean kanssa kädet ja laittanut tossut jalkaan - ihan hyvin sujui, eikä Meeaa ujostuttanut yhtään! Leikkihuoneessakin neiti leikki pääasiassa muiden lasten kanssa, muutamia leluja kantoi äidille.
Ihan hienosti Meea päiväkodin tutustumiskäynneillä on ollut. Vähän lisäjännitystä tosin tähän päiväkodin aloitukseen tuo se, että Meealla on tällä viikolla ollut joku totaalinen kiukkuviikko ja uhmatuhmailu. Aiemminkin on uhmailtu, mutta maksimissaan päivä kerrallaan - nyt koko viikko. Päiväkodissakin piti kiukutella; ensin kun ei itse päässyt kiipeämään kiikun päälle - ja sitten kun autettiin. :D En tiedä johtuuko tämä kiukkuilu kellojen kääntämisestä vai onko kyseessä joku uusi vaihe - hyvää tuuria joka tapauksessa, että tämä osui juuri tähän päiväkodin aloituksen alle...
Eilen vietiin jo ensimmäiset tavarat päiväkotiin; kypärämyssy, villatumput ja rasva atooppista ihoa varten. Tossut ja villasukatkin oltaisiin voitu jo jättää päiväkotiin, mutta en ollut vielä ehtinyt nimikoimaan niitä! Vaippapakettikin odottaa jo lähtöä, mutta sitä en rattailla alkanut päiväkotiin raahaamaan.
Alkaa pikkuhiljaa tuntua todelliselta tämä päiväkodin aloitus! Hassua, kun koko ajan on ajatellut, että se alkaa sitten joskus ja onhan siihen vielä aikaa. Mutta eipä ole enää kuin viikko!
Onneksi nyt kun itsekin on käynyt tutustumassa paikkoihin ja ihmisiin, voi siinä mielessä ihan hyvillä mielin jättää Meean sinne hoitoon. Ryhmäkin on mukavan pieni ja siinä tosiaan on 1-3 -vuotiaita, eli omanikäistä seuraa.
Mutta onhan se silti aika jännittävää, että miten se aloitus lähtee sujumaan - sitä kun ei voi etukäteen tietää. Itseä jännittää eniten se ikävän määrä (puolin ja toisin!), ruoka-allergiajutut sekä tottakai se hoitopäivien pituus; tulee pienelle tytölle todella pitkä päivä erossa äidistä. Mutta onpa näistä muutkin selvinneet, niin eiköhän mekin. :)
Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.
Eilen vietiin jo ensimmäiset tavarat päiväkotiin; kypärämyssy, villatumput ja rasva atooppista ihoa varten. Tossut ja villasukatkin oltaisiin voitu jo jättää päiväkotiin, mutta en ollut vielä ehtinyt nimikoimaan niitä! Vaippapakettikin odottaa jo lähtöä, mutta sitä en rattailla alkanut päiväkotiin raahaamaan.
 |
| Nämä jäi tänään päiväkotiin. |
Alkaa pikkuhiljaa tuntua todelliselta tämä päiväkodin aloitus! Hassua, kun koko ajan on ajatellut, että se alkaa sitten joskus ja onhan siihen vielä aikaa. Mutta eipä ole enää kuin viikko!
Onneksi nyt kun itsekin on käynyt tutustumassa paikkoihin ja ihmisiin, voi siinä mielessä ihan hyvillä mielin jättää Meean sinne hoitoon. Ryhmäkin on mukavan pieni ja siinä tosiaan on 1-3 -vuotiaita, eli omanikäistä seuraa.
Mutta onhan se silti aika jännittävää, että miten se aloitus lähtee sujumaan - sitä kun ei voi etukäteen tietää. Itseä jännittää eniten se ikävän määrä (puolin ja toisin!), ruoka-allergiajutut sekä tottakai se hoitopäivien pituus; tulee pienelle tytölle todella pitkä päivä erossa äidistä. Mutta onpa näistä muutkin selvinneet, niin eiköhän mekin. :)
Miten teillä on sujunut päiväkodin aloitus? Mitä asioita teillä on tehty uuden arjen helpottamiseksi?
Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.
Meillä sama homma pian edessä ja voi että kun jännittää. Tutustumassa on käyty mutta lapsi on aika tavalla roikkunut minussa eikä ole hoitajille juuri huomiota suonut. Vähän on toki leluja katsellut itsekseen ja ulkona laskenut liukumäkeä jne mutta on ollut jotenkin paljon varautuneempi kun aiemmin kerhoissa.
VastaaPoistaTäytyy sanoa että itselle tuli valitettavasti vahvasti tunne kun on käyty päiväkotiin tutustumassa että ei se kyllä ole alle 3-vuotiaan paikka. Hoitajat ei mitenkään ehdi kaikkea näkemään tai kaikkeen väliin. Joillakin lapsilla oli aika kovan näköiset otteet ja nyrkit viuhui :(
Hirvittää. Perhepäivähoitajalle olisi ollut kiva lapsi saada mutta vapaita paikkoja ei ollut.
Mutta jospa lapsi ajallaan tottuisi.
Tsemppiä teillekin!!
Oi, onpa kurjaa että on jäänyt tuollaiset fiilikset. :( Meidän ryhmässä en ole lyömisiä (onneksi) huomannut ja muutenkin kiva, kun vanhimmat ryhmässä ovat vasta 3-vuotiaita - ja valtaosa tyttöjä. Lisäksi moni käy hoidossa osapäiväisenä, eli ryhmäkoko ei yleensä ole niin suuri kuin ryhmässä yhteensä on lapsia.
PoistaOnhan se totta, että jos yhdellä hoitajalla on 3-4 lasta katsottavanaan, niin kaikkea ei välttämättä ehdi näkemään - mutta sama homma se olisi pph:llakin. Ja välillä äidilläkin. :D
Meilläkin siis pph toiveissa, mutta ei ollut paikkoja. Kuulin juuri yhdeltä toiselta äidiltä, että pienellä paikkakunnallamme olisi ylipäätään vain kaksi pph-paikkaa olemassa - aika vähän!
Ihmisethän sen homman pitkälti tekevät (ja tilat antavat mahdollisuuksia); sen puolesta olen onnellinen, että Meean tulevan ryhmän tädit vaikuttavat mukavilta ja sinänsä uskaltaa heille lapsensa jättää. :) Itselle tutustumiskäynnit ovat luoneet luottamusta; johtuen varmaan myös siitä, että mitään nyrkkien heiluttelua tai muita välikohtauksia ei ole näkynyt.
Niin ja tsemppiä aloitukseen teillekin! :)
Poista