Raskauskilot jämähti - miksi?

Raskauskiloja kertynee aika monelle äidille. Osa pääsee niistä eroon helposti, osa vaikeasti - osalle ne jäävät kroppaan loppuiäksi.

Itselleni raskauskiloja kertyi raskauden aikana kaikkineen 17 kiloa - vähän muuallekin kuin mahaan. Yhdeksän kiloa tippui laitoksella ja kaksi ensimmäisten kotipäivien aikana. Sen jälkeen kilot ovat tippuneet vain väliaikaisesti ja pikemminkin niitä on tullut lisää. Tällä hetkellä ns. lähtötilanteeseen on kuutisen kiloa ylimääräistä - enkä kyllä raskauden alkaessakaan ollut kaikkein timmeimmässä kunnossa.

Toivon kuuluvani ryhmään, jolle kilojen tiputtaminen on vaikeaa - ei mahdotonta. Kun kohta on kulunut jo puolitoista vuotta synnytyksestä, tuntuu, että pitäisi tosissaan tsempata, jotta kilot katoaisivat lopullisesti. Samaan aikaan arki tuntuu olevan koko ajan vaan kiireisempää.

Miksi se raskauskilojen tiputtaminen sitten on vaikeaa? Omalla kohdallani olen päätynyt kuuteen syyhyn.


1) Raskausajan huono liikunta

En ole koskaan ollut kovin aktiivinen liikkuja, mutta etenkin raskausaikana liikunta jäi tosi vähäiselle. Läpi raskauden oli huonoa oloa; välillä pahoinvointia, välillä järkyttäviä päänsärkyjä. Liikunnan harrastaminen ei tuntunut houkuttelevimmalta vaihtoehdolta ja liikunta olikin pitkälti koiran kanssa lenkkeilyä. Loppuraskaudesta pystyin hädin tuskin lyhyisiin kävelylenkkeihin nivuskipujen vuoksi. Liikunnan harrastaminen oli haastavaa ja oma yleiskuntoni tippuikin raskauden aikana huomattavasti.
Kun yhdeksään kuukauteen ei ole kunnolla liikkunut, on liikuntaan vaikea päästä kiinni jatkossakaan. Erityisesti, kun liikunta ei muutenkaan ole ollut itselle kovin aktiivinen harrastus.

2) Raskausajan herkuttelu jää päälle

Itse söin paljon raskausaikana kolmesta syystä. Pahoinvointi, ainainen nälkä ja ei-haittaa-vaikka-lihoo -asenne.
Pahoinvoinnin takia välillä piti syödä tunnin välein - jottei se huono olo yllättäisi. Sen lisäksi aina tuntui olevan nälkä; vaikka juuri olisi syönyt jotain, pystyi syömään heti perään jotain muuta. Ja kun maha muutenkin kasvoi - eikä ne extrakilot muuallakaan näkyneet niin helposti kuin yleensä - tuli syötyä aika paljon huolettomammin ja kaloreita laskematta. Myös sitä epäterveellistä ruokaa.
Sanomattakin on selvää, että tapa jää päälle. Etenkin väsyneenä ja uuteen arkeen opetellessa oli vaikea päästä ei-haittaa-vaikka-lihoo -asenteesta eroon. Välillä on tullut syötyä ihan samaan tahtiin kuin raskaana ollessankin! :D

3) Synnytyksestä toipuminen 

Jos ei raskausaikana voinut liikkua, niin ei kyllä heti synnytyksen jälkeenkään. Vaikkei minulle tehty sektiota, oli synnytys muuten sen verran rankka, että toipuminen vei aikaa. En voi kuin ihmetellä äitejä, jotka jumppaavat täydellä teholla pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Itse pääsin siinä vaiheessa jotakuinkin rauhallisille kävelylenkeille vaunujen kanssa.

4) Väsymys

Vauvavuosi on vähäuninen ja väsymys on jatkuva olotila. Vaikka vauva nukkuisi hyvin, uusi arki ja siihen totuttelu väsyttää.
Ja kun väsyttää ja olisi pakko jaksaa, on turvauduttava johonkin piristysaineeseen. Itse en juo kahvia ja imettäessä energiajuomaakaan ei voinut ottaa, joten oma salainen aseeni oli suklaa. Ei kovin hyvä vaihtoehto kilojen kannalta, mutta auttoi väsymykseen. Niinä vähäunisempina hetkinä minulla oli jopa yöllä suklaata yöpöydällä odottamassa; siitä pystyi nappaamaan palasen pysyäkseen hereillä keskellä yötä, vauvan syödessä.

Väsymys ei ole oikeastaan vieläkään kadonnut, vaikka suklaan käyttö (onneksi) on vähentynyt. Nyt yöt nukutaan hyvin, mutta päivät ovat sen verran vauhdikkaita taaperon seurassa, että energiatasot laskevat ja väsy meinaa välillä yllättää.

5) Ei ehdi
Ei ehdi liikkumaan, eikä ehdi syömään. Ihan konkreettisesti.
Toki minäkin liikuin vauvavuotena aika paljon, etenkin kun autottomana piti kävellä neuvolaan ja kerhoihin puolen tunnin matka (ylämäillä varustettuna!). Mutta sellainen kunnon jumppaaminen on jäänyt lähes kokonaan tekemättä - parin kerran taaperojumppayrityksetkin ovat kariutuneet sulaan mahdottomuuteen. Meean päikkäreiden aikana mieluummin lepää kuin hikoilee ja iltaisin ei enää jaksa. Kuntopyörä-raukkakin on ollut nurkassa täysin käyttämättömän jo pitkän aikaa.
Sen lisäksi ei ehdi syömään riittävän terveellisesti - mukamas. Mukamas sen takia, että olenhan kuitenkin ehtinyt kokkaamaan soseet itse Meealle ja tekemään hänelle vaikka mitä omaa ruokaa allergiaversiona soseista normaaliin ruokaa siirryttäessä. Lapsen terveellisestä ruokavaliosta olen huolehtinut tunnollisesti, mutta oma ruokailu on jäänyt toissijaiseksi. Välillä se kokkaamiseen käytettävä aika on kortilla ja on turvauduttava eineksiin tai pikaruokaan - vaikka ei pitäisi.

6) Kotona oleminen
Etenkin ruokavalion kannalta kotona oleminen on yksi pahimmista asioista. Ihan siis siksi, että kotona on helppo ottaa välipalaa, muutama sipsi, lasillinen limpparia tai voileipä ihan milloin tahansa. Ja silloin väsyneimpänä aikana etenkin sitä suklaata tuli napsittua tasaiseen tahtiin pitkin päivää, jotta saisi verensokerit korkeammalle. Minulla on myös niin huono itsekuri, että jos jotain on tarjolla, en pysty kieltäytymään.
Itse asiassa kotona olemisen lihottamisen puolesta puhuu myös se, että aloitettuani työt, on painoa tippunut huomaamatta pari kiloa. Vielä keväällä ylimääräisiä kiloja oli yhdeksän - nyt vain kuusi. Ja siis ihan vaan sen takia, että töissä syön (ja pystyn syömään) vähemmän välipaloja kuin kotioloissa.

Löytyykö sinulta vielä raskauskiloja? 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.