Yhdeksässä kuukaudessa pikkuinen vauva on muuttunut lapseksi, vaapero lienee se "oikea" termi kuvailemaan tuota konttailevaa ja jutustelevaa iloista pikkuherraa.
9 kk iässä ei tosiaan neuvolaa ollutkaan, joten tuoreita mittoja ei ole tiedossa. Veikkaisin, että pituutta on kesästä muutama sentti tullut, koska etenkin housuja on nyt jäänyt useampia pieneksi. Ja vaikka herra edelleen melko solakka kaveri on, niin uskoisin, että painoakin on kertynyt - alkaa nimittäin käsissä jo tuntua tuo kanniskelu ihan mukavasti...
Ruoka ei viime aikoina ole maistunut yhtä hyvin kuin ennen. Aamupala jää lähestulkoon joka aamu hyvin vähäiseksi - vaikka olen kokeillut eri aamupaloja ja eri ruokailuaikoja; ainoastaan pari tuntia heräämisen (ja aamutorkkujen) jälkeen annettuna aamupuurotkin ovat päätyneet mahaan asti. Tämän lisäksi on päiviä, jolloin pikkuherra elää lähinnä pyhällä hengellä - ja maidolla. Tämä huonoruokaisuus johtunee pitkälti hampaiden tekemisestä; puuhaa, joka tuntuu jatkuvan ikuisesti, eikä vielä ole kuin neljä hammasta läpi...
Maha täytetään (silloin kun täytetään) edelleen pääasiallisesti soseilla, mutta sormiruokaa on tarjolla päivittäin. Helppojen maissinaksujen ja spelttimurojen lisäksi tarjoillaan mm. kurkkua, paprikaa ja pastaa. Sormiruokailtavia olen kokkaillut itsekin (mm. puurorieskaa), mutta kun ne pääsääntöisesti liiskataan pöytään tai syötetään Arttu-hauvalle, en ole kauheasti jaksanut tähän puoleen panostaa...
Pinsettiote on ollut hallinnassa itseasiassa jo 8 kk ikäisestä asti; en vaan ole muistanut sitä aiemmin mainita. Välillä toki edelleen ruuat noukitaan nyrkillä, mutta etenkin talkmurut ja spelttimurot menevät kyllä kovin hienosti suuhun asti pinsettiotteella.
Vaatekaapista löytyy tällä hetkellä itseasiassa kokoja 68-86, sillä kokovaihtelu eri merkkien yms välillä on valtava. Pääsääntöisesti vaatteet kuitenkin ovat 74-80 -kokoa; nyt hiljattain on muutama 74-kokoinenkin jo jäänyt pieneksi.
Vauhti kiihtyy entisestään ja konttaamalla osataan laittaa jo turbovaihde päälle ja edetä supernopeasti. Tukea vasten noustaan seisomaan ihan joka paikkaan - kaikkea mahdollista ja mahdotonta vasten. Vauhtiveikko myös kävelee tukea vasten suhteellisen varmasti. Kävelykärryn kanssa käveleminen on yksi herran mielipuuhista; siihen tarvitaan vaan äitiä kääntämään kärry toiseen suuntaan seinän tullessa vastaan.
Varsinaiseksi "ilman tukea seisomiseksi" en herran taitoja vielä kutsuisi, mutta hän on tosiaan muutamia kertoja jo seissyt kymmenisen sekuntia ilman tukea - ja laskeutunut siitä istumaan mallikkaasti. En usko, että menee kauaa, kunnes hän ilman tukea seisoo; sen verran varman oloista tuo seisominen jo on.
Leluista eniten kiinnostaa autot ja autonrenkaat. Siinä määrin, että mummilavierailulla pikkuherra meni jopa pyörittelemään lipaston nuppeja pitäen brum-brum -ääntä. Ja yhtenä päivänä hän kuljetti dvd-koteloa lattialla samaan tapaan kuin pikkuautoa - jälleen brum-brum -ääntä pitäen. Lelujen ohella myös lamput ja kellot ovat nyt olleet kovin mielenkiintoisia ja niitä katsellaan ja etsitään joka paikasta.
Aamu meillä alkaa pääsääntöisesti klo 5.23. Mikäli yö on mennyt hulinoidessa, aamu saattaa sarastaa vähän myöhemmin, mutta ainakin 5/7 päivänä viikossa tuo puoli kuuden herätys pitää paikkaansa. Päikkäritkin ovat muuttuneet aiempaa huonommaksi; tai siis niitä nukutaan yleensä puolen tunnin pätkissä ja 3-4 kertaa päivässä. Tarkoittaa sitä, että en saa päivisin mitään aikaiseksi, kun uniaika on kerrallaan niin lyhyt.
Höpötys ja jutustelu on jatkuvaa ja koko ajan löytyy uusia tavuja ja äänteitä. Äitti/äinii on edelleen varmaan eniten käytössä, mutta myös "tato" (eli kato) "lello" (eli lamppu) ja "too" (eli joo) ovat viime aikoina olleet niitä useimmin kuultuja sanoja. Kovin monia sanoja hän jo tapailee, mutta ihan varma ei voi vielä olla niiden kaikkien tarkoittavuudesta.
8,5 kk iässä hän oppi myös kunnolla morjenstamaan. Kirjoitin tuohon 9kk-kuvaan, että vilkuttamaan - koska se se virallinen vauvan oppimisessa käytetty termi kai on - mutta tämä taito on enemmänkin tosiaan morjenstamista kuin vilkuttamista. Tai siis, osaa hän vilkuttaakin ja liikutella sormiaan, mutta lähtökohtaisesti aina uuden ihmisen nähdessään tai ihmisen tullessa uudelleen huoneeseen, pikkuherra morjenstaa reteästi ja suurieleisesti nostamalla käden ilmaan. Ja jos uusia ihmisiä on kaksi, hän nostaa ilmaan kaksi kättä.
Ihana hurmaava seuramies, joka valloittaa kaikkien sydämet. <3
Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!