maanantai 30. kesäkuuta 2014

Imetyshaasteita

Välillä tuntuu, että meille on osunut kaikki mahdolliset imetyshaasteet mitä vaan voi olla olemassa. Ja siitä huolimatta edelleen imetän - osittain, mutta imetän kuitenkin.

Maito ei riitä


Maidon vähäinen määrä on ollut ongelmana alusta asti. Heti synnytyksen jälkeen sitä ei tullut lainkaan - siis ei pisaraakaan ensimmäisinä päivinä. Määrät ovat olleet pieniä alusta asti ja kasvun varmistamiseksi onkin jouduttu parin viikon iästä eteenpäin antamaan korviketta lisämaitona.

Maitomäärään on vaikuttanut osaltaan myös pienikokoinen vauva, joka ei alussa jaksanut imeä tarpeeksi, osaltaan kohtuun jäänyt istukan pala. Ahkerasta pumppailusta, vedenjuonnista yms huolimatta omaa maitoa ei tule riittävästi, joten kaupasta kannetaan suuret määrät Nan-korviketta Meealle. Kasvu onneksi on nyt hyvää ja painokin alkaa lähennellä viittä kiloa!

Rintakumi ja tuttipullo


Imemisen (ja "huononmallisten" rintojen) avuksi annettiin jo laitoksella rintakumi. Sen avulla rintaruokailu on sujunut edes jotenkin. Tai siis, ilman sitä se ei ennen kahden kuukauden ikää sujunut oikeastaan lainkaan.

Tuttipulloa puolestaan on käytetty pitkälti alusta asti. Laitoksella otettiin siitä luovutettua lisämaitoa ja kotona aluksi pumpattua maitoa, parin vkon iästä eteenpäin myös korviketta.

Rintakumista ja pulloruokinnasta johtuen pelkästä rinnasta syöminen on ollut aika vaikeaa. Välillä tosi vaikeaa. Rintaraivarit ovat edelleen jokapäiväisiä ja toisinaan rinnasta syöminen ei vaan suju. Ei vaikka mitä yrittäisi. Rintakumiata irrottautuminen onkin ollut haasteista suurin - eikä sitä ihan täysin olla vieläkään selätetty.

Meillä oli myös viikon imetystauko (antibioottikuurista johtuen), joka ei ainakaan helpottanut imetyshaasteita. Päinvastoin. Sen jälkeen ei meinannut rintakumikaan kelvata, kun sieltä ei tullut maito yhtä helposti kuin pullosta. Välillä kiukuteltiin pullollekin; maidon olisi ilmeisesti pitänyt vaan valua mahaan, ilman mitään ponnisteluita. Pumppaamisesta huolimatta imetystauko varmaan osaltaan vaikutti negatiivisesti myös tuohon maidon (muutenkin vähäiseen) määrään.

Jos olisin tiennyt imetysasioista enemmän etukäteen, olisin ehkä kieltäytynyt rintakumista ja ainakin yrittänyt ilman sitä aluksi. Nyt kun se työnnettiin avuksi heti, kun imetysote ei ensimmäisellä kerralla onnistunut. Samoin olisin vaihtanut pulloruokinnan hörppyyttämiseen; nyt se on jo liian myöhäistä.

Haasteet on tehty voitettavaksi


Imetyshaasteista huolimatta pärjätään kohtuullisen hyvin. Meea kasvaa hyvin ja ruoka maistuu - vaikkakin siitä valtaosa on korviketta. Välillä on parempia päiviä, välillä tosi huonoja. Kehitystä kuitenkin on tapahtunut; kuukausi sitten olin jo vakuuttunut, että imettäminen loppuu ongelmista johtuen tähän, mutta niin me vaan vieläkin jatketaan.

Yritän olla ottamatta turhaa stressiä, vaikka välillä tuntuu olevan vaikeaa. Imettäminen ei ole minulle mikään elämää suurempi asia, enkä muutenkaan suunnitellut olevani äiti, joka imettäisi lastaan vielä kaksivuotiaaksi asti. Koska äidinmaito kuitenkin edistää vauvan terveyttä, toivoisin voivani sitä vauvalle antaa - edes siihen puolen vuoden ikään asti.

Mutta näillä mennään; voisi asiat toki olla huonomminkin ja voisi olla, ettei olisi alusta saakkakaan pystynyt imettämään lainkaan. Syötetään rinnasta sen verran ja niin kauan, kun maitoa tulee ja se vauvalle kelpaa. Sen enempään ei taida kukaan pystyä.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Ihana bodyn jatkopala!

Tällä viikolla tosiaan siivoilin vaatelipastoa ja oli haikea olo pakkailla sieltä pieniä vaatteita pois. Onneksi kuitenkin muistin yhden keväisen ostoksen, eikä kaikkia pieniä vaatteita tarvinnutkaan vielä pakata pois.

Nimittäin bodyn jatkopala. Ostin sen keväällä vähän ohimennen, äitiystuotteita ostaessani. Ajattelin, että siitä voisi olla jatkossa hyötyä meidän pitkälle ja hoikalle tyttöselle.

Ja olihan siitä! Nuo 50-koon bodyt ovat alusta asti olleet leveydeltä melko löysiä ja vasta nyt viime viikkoina alkaneet olla suht koht napakoita. Sellaisia, etteivät enää pyöri päällä. Kun pituutta neitosella kuitenkin oli 2 vkoa sitten neuvolassa jo 55 cm, alkoi 50-koon bodyissä pituus loppua. Mutta bodyn jatkopala pelasti!

Jatkopalan avulla ne bodyt ovat nyt juuri sopivan kokoisia! Leveydeltään napakoita hoikalle tytölle ja pituus riittää palan avulla. Nyt muutoin käytössä olevat 56-koon bodyt ovat myös pituudeltaan nyt suht ok, mutta leveyden osalta bodyyn mahtuisi vielä pulskempikin tyttö. Jatkopalan avulla siis saadaan pidennettyä bodyjen käyttöikää aika paljon!

Tämä body päällä tultiin laitokselta kotiin - ja sopii edelleen!

Ainoa miinus jatkopalassa on se, ettei se näytä kovin kauniilta. Jatkopala ei välttämättä soinnu bodyn väriin ja vaippa tursuaa näkyviin. Mutta ei kai sillä niin väliä, kun bodyn päällä kuitenkin lähes aina on jonkinlaiset housut peittämässä jatkopalan.

Ehdottoman hyvä ostos, jota voin lämpimästi suositella kaikille!

Ensimmäiset pienet vaatteet!

Meidän pikkuvauva on kasvanut niin isoksi, että ensimmäiset vaatteet ovat käyneet pieniksi. Uskomatonta, mutta totta!

Aika kauanhan siinä meni - neiti kun on jo 2 kk. Mutta kun oli vastasyntyneenä niin pienikokoinen, että 50-koon vaatteetkin pyörivät päällä. :)

50-koon vaatteet olivat tosiaan aika pitkään isoja. 44-koon vaatteita en tullut ostaneeksi etukäteen, enkä sitten enää syntymän jälkeenkään niitä ostanut, kun ajattelin, etteivät ne montaa päivää sopisi. No, olisi niille varmaan viikon-pari ollut käyttöä. 


50-koon potkarit ja body olivat vähän reiluja ensimmäisinä viikkoina.

50-koon vaatteet alkoivat olla sopivia noin kuukauden iässä ja ristiäisviikolla ensimmäiset vaatteet alkoivat kiristää. Kesäkuun alussa jo otettiin käyttöön 56-koon vaatteita ja tätä kirjoitettaessa on käytössä sekä 56 että 62-koon vaatteita. Se kokolapussa oleva numero kun ei aina kerro koko totuutta.


Slim fit -farkut näyttivät lähinnä lökäreiltä kesäkuun alussa. 

Ja ainakin meillä kun neiti on niin hoikka, housut tuntuvat vieläkin olevan kaikki vyötäröstä liian isoja. Puolipotkareissa loppuu joissain 56-koon housuissa lahkeen mitta, mutta vyötäröltä ovat vielä löysähköt. Sama homma bodeissa, mutta ne ovat kuitenkin pysyneet päällä löysyydestä huolimatta.

Vanhat ulos, uutta sisään


Tällä viikolla kävin kaikki Meean pienimmät vaatteet läpi. Pois menevien kasaan päätyi pari bodya (suurin osa on vielä käyttökelpoisia bodyn jatkopalan ansiosta), neljät potkarit, kaksi mekkoa, unipussi, yöpuku ja muutama hattu. 

Tuli jotenkin haikea olo, etenkin kun näitä ensimmäisiä vaatteita on käytetty jo 2 kk - useinhan ensimmäinen vaatekerta menee vauvalle vain muutaman viikon. Mun pikkuvauva on jo iso tyttö!

Koska vaatteita lähti kasa pois, piti tietysti tilalle saada uusia. Vaikkakin meillä 62-koossa on kaikista eniten vaatetta, joten ihan tulenpalavaa tarvetta ei olisi ollut. Mutta perustelin uusien vaatteiden ostamisen itselleni kahdella hyvällä syyllä - tai oikeastaan kolmella. 

1) Lähes kaikki vaatteista on sukupuolineutraaleissa väreissä, koska sukupuoli ei selvinnyt ultrassa. Koska Meea-neidille olisi mukava pukea myös kaikkea ihanaa vaaleanpunaista, on ihan ookoo ostaa muutama tyttövärinenkin vaate. 

2) Bodeja ei voi olla liikaa, koska niitä menee meillä nykyään päivässä vähintään yksi pyykkiin puklailujen takia. Sitä paitsi sehän säästää pyykinpesukustannuksissa, kun vaihtovaatetta on runsaasti, niin ei tarvitse pestä puolityhjiä koneellisia. 

3) Koska tein nämä hankinnat FB-kirppareilta ja Tori.fi:stä säästin runsaasti rahaa - ja koska aion laittaa pieniä vaatteita itsekin kyseisiin paikkoihin myyntiin ajan myötä, niin käytännössähän nämä vaatteet olivat ilmaisia. :D

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Ristiäiset, done!

Vaikka siinä tuntuikin kamalasti hommaa olevan, niin saatiin pidettyä ristiäiset kunnialla ja kaikki valmistelutkin tuli ajoissa tehtyä. :)

Ristiäiset oli tosiaan vko ennen juhannusta, meillä kotona. Ristiäisiin kutsuttiin vaan isovanhemmat, iso-isovanhemmat ja kummit, mutta olihan sitä porukkaa siinäkin. Parikymmentä henkeä meidän olkkarissa on aika paljon. :)

Kastetilaisuus


Itse kastetilaisuus meni oikein mallikkaasti. Pirppu otti kunnon itkupotkuraivarit hetki ennen yhtä ja ajattelin, ettei tästä tule mitään. No, tankattiin massu täyteen ja kymmentä yli yksi päästiin aloittamaan - ja Pirppu oli oikein kiltisti koko ajan, ihan lopussa vaan meinasi vähän tulla itku. Pään kastelu vedelläkään ei itkettänyt, taisi päinvastoin olla mukavaa. :) Kovasti oli kuulemma kasteen ajan killitellyt sylikummi-Lauraa ja näyttänyt kieltä. :)

Täytyy myös mainita, että Meean lisäksi myös Arttu-hauva yllätti kiltillä ja erikoisen rauhallisella käytöksellä. Meidän hulivili-ihmisrakas hauveli oli kuin olisi ihan normaalia, että on tupa täynnä porukkaa ja malttoi kasteen aikana jopa vetää sikeitä juhlavieraiden jaloissa. :) Ainoastaan virsien laulaminen ei ollut Artusta mukavaa; kummankin virren aikana lähti vaeltelemaan ympäri olkkaria ja vähän vinkui, ekalla kertaa jopa hyppäsi minua vasten. Ei ilmeisesti ollut kauniin kuuloista meidän laulaminen? :D

Päivänsankarin asustus


Kastemekko olisi saatu kummankin suvusta lainaan, mutta valittiin miehen kastemekko, koska omani oli sen verran kellastunut. Yli 10 lasta taitaa olla jo tuossa - miehelleni alunperin tehdyssä - kastemekossa 30 vuoden aikana kastettu, nyt myös meidän Meea.

Meea Taika Amanda <3 

Juhlamekoksi löysin ihanan punaisen mekon, joka sopi kyllä Meealle täydellisesti. Ostin vielä eri paikasta mekkoon sopivat kengät ja hiuspannan, mutta hiuspanta oli sen verran iso, että piti jättää se pois juhla-asustuksesta. Eikä Meea edes hirveästi tykkää hiuspannoista, ei ilmeisesti tunnu mukavalta päässä. Mutta hyvin tyylikäs leidihän hän oli tässäkin varustuksessa. :)

Neiti juhlatunnelmissa. 

Ruuat, ohjelmat ja muut jutut


Varsinaista ohjelmaahan ristiäisissä ei kasteen lisäksi ole, mutta kyllä silti piti kiirettä, että ehdittiin tekemään kaikki "pakollinen" ennen kuin vieraat lähtivät kotimatkalle.

Ensinnä oli tietysti kahvittelut. Koska pappia lukuunottamatta kaikki vieraat tulivat pitkän matkan takaa, oli kahvipöytä painottunut suolaisiin tarjoiluihin. Kanapasta-salaattia, kinkkupiirakkaa ja cocktail-piirakoita munavoilla sekä aurajuustolevitteellä. Makealta puolelta löytyi kakun lisäksi keksejä, muffinsseja ja "punapaloja", eli mokkapaloja vaaleanpunaisella kuorrutteella. :) Hyvää oli ja hyvin maistui - taisin itsekin santsata ainakin kahdesti. :)

Namnam. :)

Kakku oli konditoriasta tilattu ja juuri sellainen kuin pitikin! Ulkoasun lisäksi myös maku oli kohdillaan. :) Ja hienosti tuosta 20 hengen kakusta jäi vielä pari palaa yli; ne odottavat nyt pakastimessa herkuttelua. :)

Juuri sellainen kuin pitikin. :)

Kahvien jälkeen sitten ratkottiin nimiveikkauksen voittaja. Oikeastaan "ohjelma" siis alkoi jo ennen ristiäisiä, kun pistettiin pystyyn nimiveikkaus viikko ennen h-hetkeä. Vinkiksi annettiin kirjaimien lukumäärä sekä se, että etunimellä ei ole nimipäivää. Hyviä veikkauksia tuli, muttei yhtään oikeaa. Jännää oli se, että samoja nimiä veikattiin useamman kerran! Paula Helena -yhdistelmä nyt on aika looginen, kun ne ovat äitiemme nimet. Mutta myös Tuulia-nimeä veikkasi moni - en tiedä miksi.

Nimiveikkauksia. 

Voittaja ratkaistiin renkaanheitolla, josta pääsivät kisailemaan mummelit - he kun olivat ainoat, joiden etunimiveikkaus alkoi oikealla kirjaimella. Oma äitini vei voiton tiukassa kisassa - ja sai palkinnoksi sen renkaanheittopelin. :)

Sitten availtiin lahjat; Meea veti sikeitä, mutta onneksi isoveikka-Arttu auttoi availussa. Kaikkea ihanaa pikkuneiti sai lahjaksi! Lahjojen jälkeen ohjelmassa oli valokuvausta, ennen kuin ensimmäisten vieraiden piti lähteä. Hienoja potretteja saatiin pihalla otetuksi. :)

Pakko muuten vielä mainita, vaikkei se varsinaista ohjelmaa ollutkaan. Mutta tein lahjapöydän koristeeksi nimitaulun, jossa oli pienet tekstinpätkät jokaisesta nimestä. Luonnollisesti se laitettiin näytille vasta kasteen jälkeen, koska kukaan ei tiennyt nimeä etukäteen. :) Bongasin idean netistä, kun etsin kastepöydän koristeluista kuvia ja pakkohan se oli toteuttaa itsekin. :)

Nimitaulu oli esillä lahjapöydässä. 


Niin ja se kastepöytä. Se näytti tältä. Halusin kukkakoristeeksi perinteisen maljakon sijaan kukkakranssin - jotain vähän erilaista ja näyttävää. :)

Kastepöytä.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Meea Taika Amanda

Ristiäisistä on nyt selvitty kunnialla ja juhannustakin juhlittu. Miehen palatessa 1,5 vkon saikulta töihin meilläkin on tänään ollut todellinen "paluu arkeen". Joka on tarkoittanut pyykinpesun ja siivoamisen lisäksi myös sitä, että ehtii uhrata muutaman ajatuksen blogillekin. :)

Koska viime viikkojen the juttu on olleet ristiäiset, on pakko nyt kirjoittaa ensimmäinen postaus liittyen siihen. Viimeksi pohdin nimenannon vaikeutta - nyt kun ristiäiset ovat ohi, niin tämäkin vaikeus on selätetty.

Kuten otsikko jo kertoi, pikku-Pirppu sai 15.6. nimekseen Meea Taika Amanda.


Vaikka nimeä pohdittiin melkein viime hetkeen asti (no okei, ristiäisviikon tiistaina se kirjattiin ylös papin virallisiin papereihin), oli se kuitenkin melko selvä jo varmaan kuukauden ajan. Tai oikeastaan kaikki nuo nimet olivat niitä erittäin vahvoja vaihtoehtoja jo ennen syntymää - eivätkä ne siitä miksikään muuttuneet.

Nimillä ei nyt varsinaisesti ole mitään tarinaa, mutta kaikki tosiaan olivat pitkään meidän (tai minun) kivoimpien nimien listalla kärkipäässä.

Meea-nimi oli listalla jo aiemmin, mutta se oikeastaan nousi yhdeksi suosikikseni vasta pari viikkoa ennen synnytystä. Kaappaus keittiössä -ohjelmassa kun oli Meea-Maarit tai Meea-Maaria -niminen pikkutyttö ja jotenkin tuo nimi jäi sieltä mieleen todella vahvasti.

Taika oli oma suosikkini jo vuosien takaa; olen siis joskus aikoinaan sanonut miehelle "Jos meille joskus tulee tyttö, sen nimeksi tulee Taika Aurora." No, tämä nimiparihan edelleen oli minun ehdotuksena, mutta mies ei lämmennyt sille. Taika-nimikin oli jo lähes hylätty, mutta sitten laitoksella mies alkoi vauvaa katsellessa puhumaan, että olisikohan vauvan nimi sittenkin Taika. Pitkään mietittiinkin, että kummin päin kaksi ensimmäistä nimeä laitetaan, mutta päädyttiin sitten tähän järjestykseen - lähinnä sen takia, että Taika Metso olisi kuulostanut vähän hassulta.

Kolmanneksi nimeksi halusin itse jonkin vähän pidemmän nimen (samoin kun haluisin ensimmäiseksi nimeksi jonkun lyhyemmän) ja Amanda oli sitten lopulta miehen valinta. Amanda tulee itse asiassa minun suvusta, mutta oli kyllä suosikkinimien listoilla ihan muusta syystä, ihan vaan kauneutensa takia. Amanda oli yksi miehen suosikeista alusta asti ja ennen synnytystä yksi niistä harvoista nimistä, jotka olivat molempien mielestä kivoja; Amanda itse asiassa oli meidän hätäkaste-nimenäkin lappuun merkittynä. Loppusuoralla kolmanneksi nimeksi oli myös Aurora ja Olivia, mutta mies sitten teki sen lopullisen päätöksen ja valitsi Amandan - minä kun tavallaan olin jo "päättänyt" nuo kaksi ensimmäistä nimeä.

Ja kyllähän niitä muitakin nimiä oli listoilla, mutta loppujen lopuksi päätös oli aika helppo ja alusta asti melko selkeä - noita kolmea nimeä ollaan syntymästä asti eniten pyöritelty. :) Ja useampi viikko ennen ristiäisiä jo ehdittiin vauvaa Meeaksi kutsumaankin ja vähän testailemaan, että miltä se nimi tuntuu. :) Ei ole ollut ihan niin vaikea nyt sitten irrottautua siitä Pirppu-kutsumanimestä ja vaihtaa Meea-nimeen - tosin kyllä tuo vauveli edelleen melkoinen pikku-Pirppu on. :)

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Nimenannon vaikeus

Huh. Voin todeta nimen päättämisen olevan yksi vaikeimmista asioista, jonka eteen olen joutunut.

Nättejä nimiähän on runsaasti, mutta kun vauvan nímenannossa pitää sen lisäksi huomioida monta muutakin juttua.

Ihan ensimmäisenä listoilta piti karsia ne nimet, jotka jollain tutulla on jo käytössä. Sukulaiset, kaverit ja tuttavat - sekä etenkin heidän lapsensa. Erikoisten nimien osalta myös puolitutut, mikäli nimestä tulee liian elävästi mieleen kyseinen henkilö. Tai jos jollain (ärsyttävällä) julkkiksella on sama nimi, ei sitä voi harkita vauvan nimeksi.

Seuraava etappi on sitten se, että nimiehdotuksista oma ja miehen maku kohtaavat. Meillä homma meni niin, että itse laadin pitkän listan kivoista nimistä ja mies valitsi tästä joukosta omat suosikkinsa. Tai siis lähinnä sanoi ehdottoman ei:n noin puolelle näistä nimistä. Itse kun halusin valita jonkin edes vähän erikoisemman nimen maijojen ja liisojen sijaan - miehen mielestä osa ehdotuksistani oli liian erikoisia. Muutama molempien mielestä tositositosi kiva nimi löytyi ja pikkuneidin nimet valittiinkin tästä joukosta.

Sopiiko nimi joukkoon?


Eipä ne nimenvalinnan vaikeudet ihan tähän päättyneet. Vielä kun piti ottaa huomioon nimen yhteensopivuus. 

Siis ensinnäkin ensimmäisen, toisen ja mahdollisen kolmannen nimen sopivuus toisiinsa. Ei ihan mitä tahansa nimiä voi laittaa peräkkäin, vaikka ne kuinka kauniita olisivatkin. Meillä arvottiin pitkään ensimmäisen ja toisen nimen välillä, että kummin päin ne laitetaan; kumpi olisi kivempi etunimi ja kuulostavatko nimet fiksuilta peräkkäin kummassa tahansa järjestyksessä. Lisäksi pohdittiin, että tarvitaanko kolmatta nimeä perään vai riittäisikö tämä kaksikko.

Sen lisäksi pitää ottaa huomioon nimen sopivuus sukunimeen. Meillä sukunimi karkotti muutaman nimivaihtoehdon pois, koska ne eivät olisi matchanneet sukunimeen ja/tai yhdistelmästä olisi tullut mieleen jotain muuta. Jo ennen vauvan syntymää vitsailtiin Meri-nimen antamisesta, vaikkakaan tuo nimi ei oikeasti ollut koskaan listoilla, mutta se nyt ehkä räikeimpänä esimerkkinä yhteensopimattomasta parista.

Ja sitten vielä lopuksi piti tottakai testata nimenkäännöksillä (eli esim. Maija Mehiläinen - Meija Mahilainen), ettei lapsesta tule koulukiusattua. :D 

Nimi valittu!


Vaikeasta prosessista huolimatta nimi on nyt vihdoin valittu ja kaikki edellä mainitut kriteerit täytetty. Haastavaa kyllä oli, koska tyttönen joutuu kuitenkin kantamaan tätä nimeä loppuikänsä (tai ainakin aikuisikään asti, jolloin voi halutessaan nimeä vaihtaa) - eikä ole saanut valintaan vaikuttaa. 

Vaikeaa se oli, mutta nyt on valittu! Tai tekisi mieli sanoa, että ehtiihän sitä vielä vaihtaa, kun ristiäiset ovat vasta edessäpäin. Mutta koska eilen ryhdyin tekemään nimitaulua ristiäiskoristeluksi ja pappi kirjoitti nimen tänään virallisiin papereihin, niin kyllä näissä nimissä täytyy nyt pysyä. :)

Mikä se nimi sitten on? Se jääköön vielä salaisuudeksi ainakin viikon ajaksi - ei olla edes mummeleille kerrottu nimeä tai nimivaihtoehtoja runsaista uteluista huolimatta. :) Nimiveikkaukset kyllä on parhaillaan sunnuntaihin asti käynnissä. :)

Näillä mennään ja jo viikon kuluttua Pirppua voi kutsua muuksikin kuin Pirpuksi! :)

maanantai 9. kesäkuuta 2014

JYP-tyttö

Voihan JYP.

MM-kisojen finaalin kunniaksi sonnustin Pirpun jääkiekkotunnelmaan JYP-bodyn ja -tutin selä Suomi-pupun myötä. Kyseinen tutti otettiin käyttöön tuolloin ja sen oli tarkoitus olla lähinnä kuvausrekvisiittaa. Toisin kävi.

JYP-tyttö.

JYP-tutti maistui niin hyvin, että sitä maiskuteltiin loppuilta. Tämän jälkeen eivät sitten muut tutit kelvanneetkaan...

JYP-tutti on hieman erimuotoinen kuin muut meillä olevat tutit. Ilmeisesti siis paremmanmallinen. Kun Pirppu oli päässyt JYP-tutin makuun, ne kaikki muut tutit vaan syljettiin suusta pois itkun kera. Muutamien kokeilujen jälkeen en edes viitsinyt koittaa tarjota enää muita tutteja.

Pärjättiin joten kuten yhden tutin voimin, mutta viikonlopun shoppailureissun ostoslistalla oli myös tutti. Ihan siis jo siksikin, että ristiäisissä voitaisiin käyttää muutakin kuin JYP-tuttia. :D Lastentarvikeliikkeestä etsittiin myyjän kanssa mahdollisimman samanmuotoista tuttia ja löydettiinkin hieno ristiäismekon väreihin sointuva glitter-tutti, joka oli suurinpiirtein samanmallinen.

"Suurinpiirtein" ei näemmä vaan riitä Pirpulle.

Uudesta tutista seuraa sama itkukonsertti kuin kaikista niistä meidän vanhoista tuteista. "Tahdon JYP-tutin, tämä ei ole yhtä hyvä!" Tilasin netistä vielä testiin yhden vaihtoehdon, josko se kelpaisi JYP-tutin sijaan. Ja onhan tässä vielä muutama päivä ennen ristiäisiä aikaa totutella uuteen tuttiin. Jospa saataisiin Pirpun suussa pysymään muukin kuin isin lempijoukkueen tutti. :)

torstai 5. kesäkuuta 2014

Ristiäiset - piece of cake?

Jotenkin ajattelin etukäteen, että ristiäisten järjestäminen on ihan helppo juttu, johon ei paljoa aikaa ja vaivaa tarvita. Tai ehkä pikemminkin - en oikeastaan ollut edes ajatellut sen kummemmin koko ristiäisasiaa.

Nyt kun ristiäisiin on enää puolitoista viikkoa ja paljon hommia tekemättä, ei se ihan palalta kakkua enää tunnu...

1) Ajankohta


Kaksi kuukautta vauvan syntymästä on juhannus, joten juhlat on pidettävä ennen sitä. Vaikkei meille ole tulossa paljoa ristiäisvieraita, ovat kaikki sen verran oleellisia, että päivän oli sovittava kaíkille. Siksi ajankohta pitikin varmistaa etukäteen vierailta.

Onneksi sekä meille, kummeille että isovanhemmille sopiva päivä löytyi kohtuullisen helposti; heti ensimmäisellä ehdotuksella. Ja päivä sopi myös papille, joten ensimmäisestä etapista selvittiin vaivatta. 

Ristiäiset siis ovat viikkoa ennen juhannusta, joten paljoa aikaa ristiäisjärjestelyille ei enää ole.

2) Kutsut


Joku muuhan olisi laittanut kutsut tekstarilla tai soittanut vieraat läpi. Varsinkin kun vierasjoukolta kuitenkin kysyttiin päivän sopivuudesta etukäteen. Perfektionisti halusi kuitenkin lähettää kutsut postissa.

Sen verran myönnyin, etten lähtenyt askartelemaan kusuja itse, vaan tilasin ne valmiiseen pohjaan valokuvaliikkeestä netistä. Näin jälkikäteen en tosin tiedä, olisiko askartelemalla päässyt helpommalla.

Kaikki kun ei mennyt kuten Strömsössä, sillä kutsukorttien kuvien laatu oli ala-arvoisen huonoa ja ne lähtivät asiakaspalautuksena takaisin. Koska en uskaltanut tilata uusia kortteja enää samasta paikasta, hätäratkaisuna naputtelin tilauksen toisaalle ja toivoin parasta. Uudet kortit olivat laadultaan huomattavasti paremmat, vaikkei valmis korttipohja ollutkaan yhtä hieno kuin alkuperäinen. Tärkeintä kuitenkin lienee se, että saatiin kutsut postiin - vaikkakin vasta kaksi viikkoa ennen juhlia.

3) Tarjoilut


"Kakku ja jotain muuta tarjottavaa." Niin, mutta mitä muuta? Ja mistä kakku?

Koska ristiäiset ovat vasta edessä, jätetään toistaiseksi kertomatta, mitä tulee olemaan tarjolla. Mutta täytekakku tosiaan ainakin. En siis tosiaankaan olisi haluamaani kakkua osannut tehdä, joten aikaa meni kakun tilaamiseenkin. Laittelin tarjouspyyntöjä useampaan paikkaan ja täytyy sanoa, että hintaerot olivat valtavat. Samoilla spekseillä hinnoissa oli eroa halvimman ja kalliimman välillä jopa 60 euroa. Ja halvin kuitenkin oli ihan oikea konditoria!

Kakkua lukuunottamatta kaikki tarjottavat on tarkoitus tehdä itse, joka luonnollisesti vie vähän aikaa, vaikkei vierasmäärä ole suuri. Onneksi osa on jo valmiina pakastimessa ja loppujen osalta melko selvät sävelet ristiäislauantain työlistalla.

4) Vaatteet


Oltiin etukäteen mietitty, että hankitaan uusi kastemekko. Ihan vaan siksi, että mekot oli tarjolla molempien suvuista, eikä haluttu loukata kummankaan sukua valitsemalla se toinen. No, koska nopealla googlettelulla ei löytynyt hienoa kohtuuhintaista mekkoa, päätettiin kuitenkin turvautua suvun tarjontaan. Päätös olikin sitten melko helppo, koska oma mekkoni oli 30 vuodessa kellastunut melkoisesti. Joten päädyttiin miehen suvun kastemekkoon. Eikä oma sukunikaan jää täysin paitsioon, koska käyttöön pääsee siltä puolelta kasteliina.

Koska kastemekkoa ei voi pitää koko juhlan ajan, Pirppu tarvitsi myös juhlamekon. Ja kengät. Ja hiuspannan. Ja sukkahousut. 

Siinä etsimisessä sitten olikin hommaa. Tai lähinnä juhlamekon osalta, koska nettikaupoissa oli a) melko pienet valikoimat nättejä juhlamekkoja ja b) olemattomat valikoimat koon 56 juhlamekkoja. Mekko löytyikin lopulta FB-kirpparin kautta, tuli postissa perille eilen ja odottaa parhaillaan vielä kokeilua päälle. Kenkiä olen ostanut kahdet (sekä kastemekon että juhlamekon väriset), hiuspantoja on kaikkineen neljä eri vaihtoehtoa ja tarpeeksi pienet ja juhlavat sukkahousutkin löysin alkuviikosta. Saattoi lähteä vähän käsistä tältä äidiltä? :D

Normaalisti tässä kaiken kiireen keskellä olisin itse varmaan turvautunut johonkin vanhaan mekkoon. Mutta koska raskauskiloja on vielä jäljellä - ja niistä 90% mahassa ja 10% tisseissä - en edes yrittänyt ahtautua vanhoihin juhlamekkoihin. Joten tilasin netistä pari potentiaalista vaihtoehtoa. Vaan eipä mennyt sekään kuin Strömsössä; näteimmässä mekossa oli reikä etuosassa, joten ei muuta kuin palautusta ja uutta tilausta tekemään. Uusi samanlainen mekko ehti onneksi jo tulla, joten nyt on juhlavaatetus kunnossa. Parturiin ei taida enää ehtiä, mitta eiköhän näillä hiuksilla jotenkin pärjätä.

5) Koristelu


Kastemalja, kynttilä ja pöytäliina olivat hoidossa jo alusta asti, mutta kaikkeen muuhun koristeluun olen herännyt vasta nyt. Tai siis ylipäätään siihen, että kahvipöytään voisi laittaa jotain muutakin kuin pöytäliinan ja astiat.

Millaiseen kynttilänjalkaan kynttilä laitetaan? Millaiset kukat kastepöytään? Tarvitseeko kahvipöytään kukat? Mitä muita koristeita kahvipöytään? Missä on meidän vihkiraamattu? Mistä astiat 20 hengelle? Voisiko ruokiinkin saada jotain vaaleanpunaista? Mistä löytyisi kivat lautasliinat?

Osa kysymyksistä on selvitetty, osa on vielä vastaamatta (ja hoitamatta). No, onhan tässä vielä reilu viikko aikaa...

6) Kirkolliset asiat


Keskusteluapapin kanssa ei ole vielä ollut, joten kasteen kulkuun liittyvät asiat on vielä totaalisen auki.

Sylikummi on valittu, mutta kaikki muu on vielä mysteeri. Vaikka useammissa ristiäisissä olen ollut (myös kummin ominaisuudessa), en oikein muista, mitä kaikkea ristiäiskaavaan kuuluu - enkä ole vielä muistanut sitä edes googlettaa. En edes tiedä minkä virsien joukosta laulettava virsi (vai virret?) pitää valita.

7) Siivous


Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä. Siivous, eli helppo nakki sylivauvan kanssa päivät viettävälle. Tiskien laitto onnistuu mainosti vauva sylissä, mutta kaikki muu on vähän hankalaa.

Kunnon suursiivousta ja tavaroiden uudelleenjärjestelyä/sisustamista ollaan vähän jo aloitettu viime viikkoina. Lähestyvät ristiäiset ovat olleet hyvä keino keskeneräisten asioiden loppuunsaattamiselle; mm. viime kesänä hieman kesken jäänyt jätekatos sai nurkkalaudat ja viimeiset silaukset maalia viime viikonloppuna ja pelihuoneeseenkin saatiin vihdoin televisio (eihän se mikään pelihuone ilman telkkaria ja pleikkaria ole?).

Vielä riittää järjestelyhommaa ensi viikonlopulle ihan riittävästi - mutta sittenpähän on koti hyvässä kunnossa, kun saadaan ylimääräiset tavarat vihdoin paikoilleen. Voidaan sitten loppukesä ottaa lunkisti ja lepäillä. :)

---
Ja jos ei yllä olevassa vielä ollut tarpeeksi hommaa, niin toki vielä pitäisi päättää se vauvan nimi. Huh. Vahva vaihtoehto on onneksi jo olemassa, mutta ihanihan lopullista päätöstä ei vielä ole tehty. Onneksi nimeä ei ole tulossa esim. kakun päälle, niin voidaan vielä venyttää päätöksen tekoa loppumetreille asti. :)


maanantai 2. kesäkuuta 2014

Pirpanan lempimusiikkia

Raskausaikana luin jostain, että vauvalle voi soittaa musiikkia jo masuun. Parhaassa tapauksessa vauva muistaa kuulemansa musiikin ja rauhoittuu siihen jatkossakin.

Rauhoituskappale


Otin vinkistä vaarin ja loppuraskaudesta ainakin parina iltana viikossa rauhoituttiin yöunille saman kappaleen merkeissä. Oli sen verran rauhoittava kappale väsyneelle odottajalle, että pari kertaa heräsin kun kappale oli jo loppunut ja kaivoin youtube-sivulla olevan kännykän mahani vierestä yöpöydälle. :)

Tuo kappaleen valinta oli aika vaikea - etenkin, kun en kärsimättömänä halunnut uhrata aikaa sen valintaan, vaan päästä heti testaamaan. Kappaleen piti olla sellainen, josta oikeasti tuli minulle hyvä olla ja joka rauhoitti minuakin. Halusin kappaleen olevan myös melko rauhallinen (monet oikeat lempikappaleet ja -artistit jäivät pois listalta) sekä sellainen, jota jaksaa kuunnella (tämä puolestaan tiputti lastenlaulut pois vaihtoehdoista).

No mikä se kappale sitten oli? Tietysti häätanssimme - joka herkistää edelleen. :)


Odotusaikana vauva aloitti bileet masussa aina nukkumaan mennessä. Kun tätä biisiä oli kuunneltu iltaisin sängyssä muutaman kerran, iltabileetkin rauhoittuvat. Yleensä potkut vähenivät ja vauva tuntui nukahtavan viimeistään kertosäkeeseen mennessä.

Ja melko sama vaikutus biisillä on nytkin! Ensimmäistä kertaa kuunneltiin Tauskia Pirpun ollesa noin viikon ikäinen. Itku loppui kuin seinään, kun Pirppu jäi suu auki kuuntelemaan musiikkia - ja sitten tuli uni. Ihan näin tainnuttavasti biisi ei joka kerta toimi, mutta joka tapauksessa saa vauvan edes vähän rauhoittumaan.

Ehdoton lempikappale


Tauskin ohella masuasukilla oli toinenkin kappale, joka selkeästi tunnistettiin. En tiedä miksi, mutta joka kerta kun kyseinen kappale tuli radiosta, masussa alkoivat kovat potkuttelut. Ja keväällähän tämä biisi melkoisesti soi radiossa!


Tämä ei varsinaisesti ole mikään lempibiisini, mutta tuli tätä "masuasukin pyynnöstä" kuunneltua muutaman kerran odotusaikana muutenkin kuin radiovirrasta.

Ja vaikka JVG & Anna saivat aikaan masussa raivoisat potkut, nyttemmin tämä(kin) biisi toimii enemmän rauhoitusvälineenä. Vatsanväänteet eivät itketä läheskään niin paljon, jos saa kuunnella mielimusiikkiaan. :)

Lastenlaulujakin vähän


Vaikka meillä luukutetaan nykyään eniten näitä kahta kappaletta, ollaan toki kuunneltu myös Pirpun ikäiselle paremmin soveltuvaa musiikkiakin. Eli siis lastenlauluja. Ne eivät tunnu Pirpun mielestä olevan ihan yhtä hyviä, mutta kaksi suosikkia sieltäkin on löytynyt.

Nimittäin Ihhahhaa ja Hepokatti maantiellä. Ne toimivat itkujen rauhoittamiseen parhaiten äidin laulamana, joten noita on tullut muutama kerta veisattua. Valitettavasti en (edelleenkään) muista Hepokatista ulkoa kuin pari säkeistöä, joten aika tylsäksi käy tuo laulaminen. Onneksi tuohon yksinkertaiseen melodiaan on kohtuullisen helppo keksiä omiakin sanoituksia. Suosituin taitaa olla jotain sen tyylistä kuin "Nyt ei äiti muista enää sanoja, jala jalla jala jala vei. Mutta keksitään jotain uusia, jala jalla jala jala vei." :)