perjantai 29. elokuuta 2014

Vauvauinti alkaa huomenna!

Huomenna mennään ensimmäistä kertaa polskimaan altaaseen; ensimmäinen vauvauintikerta on siis edessä.

Tosin tämä mama joutuu pettymyksekseen seuraamaan ensimmäisen kerran altaan reunalta. En ole flunssasta vielä täysin parantunut ja vauvoja täynnä olevaan altaaseen ei ole asiaa kipeänä. :(

Vaikka harmittaakin, niin toisaalta tämä helpottaa (ehkä) sitä pukuhuone-suihkutila-rumbaa. Kun ei itse tarvitse käydä pesulla ja vaatteetkin vaihdetaan vaan pikkuneidille, se ruljanssi sujunee hieman sulavammin. Ja ainakin pääsen itkevää vauvaa lohduttamaan lähestulkoon heti, eikä hänen tarvitse olla yksin sillä aikaa kun äidillä on shampoot päässä.

Ja eiköhän se iskä hyvin pärjää vauvan kanssa altaassa. On meistä kahdesta kuitenkin enemmän kotonaan vesi-elementin kanssa ja kylpyhetketkin ovat meillä 95-prosenttisesti isän ja tyttären välisiä - äidillä on yleensä asiaa korkeintaan katsomaan vierestä.

Uutta ja jännittävää


Jännä nähdä, että miten Meea suhtautuu, kun on kuitenkin NIIN erilaista kuin kylvyssä kotona. Uusi ja ehkä vähän pelottava paikka, paljon vauvoja, paljon vettä, varmaan ihan uusia juttujakin tehdään siellä vedessä. Toivotaan, että on kuitenkin positiivinen kokemus. Vaikka olen kyllä varautunut siihenkin, että itkuhan siellä saattaa jossain vaiheessa tulla - ja todennäköisesti tuleekin.

Koska itse en altaaseen pääse, niin minua jännittää ehkä eniten kaikki käytännön asiat. Miten hyvin pukuhuoneessa on tilaa pukea vauvaa, missä päin uimahallia lasten allas on, toimiiko joustofrotee+pyyhe -yhdistelmä hyvin turvakaukalon suojana odotteluaikoina, kannattaako Bumbo ottaa mukaan...

Infosta vain vähän infoa


Ei millään pahalla vauvauinnin järjestävää tahoa kohtaan, mutta ainakin itse olin kovin pettynyt vauvauinti-infon sisältöön (ja itseasiassa koko infon organisointiin). Siksi siis nämä käytännön asiat askarruttavat - edelleen - eniten.

Siis jo se itse tilaisuus oli ihan älytön; erittäin pieneen tilaan ahdettu KAIKKIEN nyt alkavien ryhmien osallistujat vauvoineen ja vetäjä koko ajan pahoittelee, että tila on niin pieni, kun olikin niin paljon osallistujia. Jos alkavia ryhmiä on kolme, jokaiseen mahtuu 14 vauvaa, muutamaa paikkaa lukuunottamatta ryhmät ovat täynnä - ja infoon osallistuu molemmat vanhemmat sekä vauva. Nopealla laskutoimituksella sain osallistujamääräksi n. 80 aikuista ja 40 vauvaa. Ei ihan riitä tila, jossa istuinpaikkoja on parillekymmenelle.

Hälinä oli kova; koko ajan vähintään yksi vauva itki (loppuvaiheessa myös oma), joten puolet infon sisällöstä meni ohi. Heikosti toimivan videotykin ja täyden kokoustilan takia en nähnyt kaikkien slidejen tekstejä - eikä niitä metelistä johtuen kuullutkaan. Se ei toki ollut järjestäjien vika, että kuudelta alkaneeseen infoon saapui porukkaa vielä klo 18.20, mutta ärsyttävää se silti oli. Etenkin kun koko info päättyi n. klo 18.22.

Lisäksi infon sisältö - tai ainakin se, mitä mieheni kanssa siitä kuultiin - oli aika huono. Altaan veden laatu ei liene pääasia ja vauvauinnin hyödyllisyydestä jokainen varmaan tiesi jo entuudestaan jotain. Käytännön asioista ainoat muistiin jääneet asiat olivat a) ei koruja ja b) vauvaa ei tarvitse pestä ennen uintia, mutta vanhempien pitää peseytyä. Niin ja toki sitten loppuvaiheessa - kun info oli oikeastaan jo päättynyt ja porukka alkoi tekemään lähtöä (eli hälinä oli VIELÄ kovempi) - mukana ollut toinen ohjaaja huuteli sivusta pyyhkeiden lukumäärästä, turvakaukalon hyödyllisyydestä yms. Eli siis juuri niistä asioista, joista itse kaipasin eniten tietoa. Varmaan meni suurelta osalta ohi nämä neuvot. Henkilökohtaisesti olen itse löytänyt kymmenkertaisesti enemmän käytännön neuvoja googlesta kuin mitä tuolta infosta tuli.

Muutenkin ehkä olisi ollut fiksumpaa laittaa powarislidet jokaiselle osanottajalle mailiin, josta sitten voisi niitä itse käydä lukemassa - ja vaikkapa kerrata vielä näin päivää ennen vauvauinnin alkua. Avainrannekkeiden hakua lukuunottamatta minusta ainakin oli aika tarpeetonta tuo käynti uimahallilla etukäteen. Vähän jotenkin samat fiilikset jäi siitä kuin synnytysvalmennuksesta; turhaa, mutta tulipahan tehtyä.

Siitä huolimatta - innokkaasti huomista odottaen ja toivotaan, että vesipetommekin nauttii myös tuosta vähän isommasta "kylpyammeesta"!


Flunssaa ja kuumetta

Yksi äitiyden koettelemuksista on käyty läpi tällä viikolla, kun heräsin keskiviikkoaamuna kurkkukipuun ja kuumeeseen, päivän mittaan oireisiin lisättiin nenän vuotaminen ja aivastelu.

Koska mieheni ei saa (kuten ei varmaan kenenkään muunkaan mies) töistä vapaata minun sairasteluni takia, oli pärjättävä kotona yksin Meean kanssa. Toki mies lupasi lähteä töistä aikaisemmin, jos tilanne sitä vaatii, mutta kyllä me jotenkuten pärjättiin tämä loppuviikko. Jospa sitä viikonloppuna saisi vähän levättyäkin.

Pakko myöntää, että viime päivinä olo on ollut kuin kuivaksi puristetulla rätillä. Flunssa vei kaikki voimat; siitä huolimatta voimia oli pakko kaivaa jostain - vauva ei hoida itse itseään, eikä edes päästä sairastavaa äitiä yhtään helpommalla. Vielä kun meidän vauveli on kadottanut päiväunet lähes kokonaan, niin ei päivisin kovin montaa lepohetkeä löydy.

Flunssa ei ole vieläkään helpottanut kokonaan, mutta parempaan päin ollaan menossa. Tänään on jaksanut jo mm. kirjoitella blogia. ;)

Flunssan toivottavasti pikaisen kaikkoamisen kunniaksi päätin koota pikkuvauvan kanssa sairastamisen ikävyydet top 5, olkaapa hyvät!

"Kun äiti sairastaa, vaikeaa on..." - top 5


5) Itsensä lääkitseminen. Jos asperiini on toisessa paikassa ja vesihana toisessa, voi siinä kestää tuntikin, ennenkuin vauvan kanssa saa lääkkeen kurkusta alas - matkan varrella voi tulla eteen muita tärkeämpiä asioita aina itkukohtauksesta puklukatastrofiin. Varsinkin lämpimän juoman nauttiminen sylivauvan kanssa on haastavaa, koska se täytyy käytännössä tehdä silloin, kun vauva on nukkumassa. Muutaman kerran yritin sitä myös Meean ollessa sitterissä tai leikkimatolla, mutta joka kerta juominen jäi - syystä tai toisesta - kesken ja juoma kylmeni.

4) Kurkkukipuisena vauvan kanssa seurustelu. Meea nykyisin rauhoittuu parhaiten äidin lauluun. Kun kurkku tuntuu raastinraudalta (eikä sitä lämmintä juomaakaan ole saanut nautittua), on jo vauvalle jutustelu kivuliasta - puhumattakaan laulamisesta.

3) Aivastelu ja niistäminen. Nämä kaksi asiaa häiritsevät vauvanhoitoa tehokkaasti.Äidin syliin nukahtanut vauva herää melko nopeasti, kun äiti aivastaa. Puhumattakaan niistä kerroista, kun olen joutunut viemään vauvan itkevänä tai juuri nukahtamaisillaan sänkyyn, ihan vaan siksi, että nenä on vuotanut niin paljon, että on ollut pakko niistää. Ei varmaan tarvitse kertoa, että itku ei ainakaan ole loppunut nenän niistämisen aikana...

2) Käsienpesu. Flunssaisena käsiä pitää pestä koko ajan. Siis IHAN koko ajan. Jos niistät, jos aivastat, jos yskit käsi suun edessä, jos vahingossa hipaiset nenääsi... Käsihygienia on muutenkin tärkeää pienen vauvan kanssa, mutta flunssan aikana se korostui. En vahingossakaan haluaisi tartuttaa flunssaa myös vauvaan - etenkään siksi, että kahdesta flunssapotilaasta huolehtiminen on kaksin verroin raskaampaa.

1) Pusuvaje. Se kaikista vaikein asia oli kuitenkin se, että vauvaa ei pysty pusuttelemaan ja halittelemaan niin paljon kuin haluaisi. Lähinnä siis pöpöjen takia. Ensi viikolla - kun toivottavasti olen jo parantunut - aion korvata pusuvajeen ja helliä Meean hajalle! :)

Niin ja tottakai ihan ylipäätään vaikeinta äidin sairastamisessa on se, että olosta huolimatta, vauvaa on hoidettava. Sylivauva on sylivauva myös äidin sairastaessa!

-----

p.s. Pakko muuten mainita näin off the topic; tätä kirjoittaessa Meea heräsi päikkäreiltä ja tuli syliin istuskelemaan äidin naputellessa bloggausta loppuun. Pikkuneiti kurkottelee sylissä eteenpäin - tuloksena on iiiiiiisot kuolat sormillani ja näppäimistöllä. :)

tiistai 26. elokuuta 2014

Voihan syöttötuoli!

Kun soseetkin on jo aloitettu, alkaa syöttötuolin hankinta olla ajankohtaista. Toistaiseksi syöttötuolin virkaa toimittaa Bumbo tai sitteri - ihan oikeassa syöttötuolissa kun Meea ei ihan vielä osaisi istua. 

Piakkoin se syöttötuolikin on hommattava - mutta se se vasta onkin vaikea valinta.

Eri vaihtoehtoja olen pyöritellyt viime päivinä (viikkoina), mutta en ole kyllä vielä lopputulokseen päätynyt. Malli on suurinpiirtein selvillä ja värinä joko valkoinen tai musta (tai ihan tummanruskea).

Tällä hetkellä todennäköisin vaihtoehto on Emma Easy, mutta en ole ihan varma. Sitä ihan perinteisen näköistä syöttötuolia meille ei ainakaan tule, joten edes jotain on karsittu vaihtoehdoista pois. :)

Mikä näistä sitten olisi paras? Jätä oma mielipiteesi tai käyttökokemuksesi kommenttikenttään ja auta minua tämän päätöksen kanssa! :)

Stokke Tripp Trapp


Stokke Tripp Trapp. Paras, mutta liian kallis!

Tämähän nyt siis oikeasti olisi se ykkösvaihtoehto, jonka ostaisin heti, jos löytyisi käytettynä hyväkuntoinen kohtuuhintaan. Uutena hinta on niin suolainen, etten ole valmis maksamaan syöttötuolista tuollaista summaa. Etenkään kun niitä saa puolet halvemmalla.

Tripp Trappin sanotaan olevan ylivoimaisesti paras. Tukeva, ei keiku, kestää vuosikymmenet. Olen kuitenkin kuullut juttuja myös lapsista, jotka ovat saaneet tämänkin tuolin hajalle. Ja sitä paitsi, siinä vaiheessa kun lapsi jotenkuten osaa jo istua tuolilla, hän useimmiten haluaa istua oikealla tuolilla , eikä missään "pikkuvauvojen tuolissa". Siksi myyntipuheet vuosikymmenten käytöstä eivät uppoa; minulle riittää muutaman vuoden kestävyys.

Minusta Tripp Trappissa maksaa enemmän merkki kuin laatu. Toki tuoli varmasti on laadukas, mutta en jaksa uskoa sen olevan kaksinkertaisesti laadukkaampi kuin muut. Niinkuin siis hinnasta voisi päätellä. Siinä vaiheessa, jos oma lapsi olisi se poikkeus, joka saa Tripp Trappin hajalle, harmittaisi että on niin suuren summan tuoliin investoinut.

Ja sitten tosiaan se, että Tripp Trappissa KAIKKI pitää ostaa erikseen; baby set, pehmusteet, tarjotin... Ehkä sen 179 e voisi vielä maksaakin syöttötuolista, jos siihen sisältyisi kaikki - mutta kun (pakollisten) lisävarusteiden kanssa hintaa tulee varmaan saman verran lisää.

---

No, sitten on Tripp Trapp -kopiot. Näitähän riittää. Livenä olen nähnyt vain kolme. Tai siis kaksi edullista; myös Brio Sit ja Treppy ovat samanmallisia, mutta hinnaltaan samaa luokkaa Tripp Trappin kanssa, joten ne eivät ole meidän harkintalistalla.

Emma Easy


Emma Easy. Tämän hetken todennäköisin vaihtoehto.

Emma Easy vaikutti "Tripp Trapp -kopioista" tukevimmalta. Pakko siis myöntää, että kyllä se ehta tavara oli tukevin - mutta myös hintavin.

Emman tuoli myös näyttää hyvältä ja googletettujen mielipiteiden perusteella myös tuntuu ajavan asiansa. Bonusta (kirjaimellisesti!) on se, että tämän tuolin saa ostettua myös Prismasta, joten siitä saa bonukset tilille.

Oikeastaan ainoa syy, miksi tätä vielä pohdin, on se, että tähän tuoliin ei (kai?) saa tarjotinta kii. Se olisi minusta kätevä etenkin sormiruokaillessa. Mutta ei sitä ilmeisesti moneenkaan tämän malliseen tuoliin saa. Ja Tripp Trappissakin se tarjotin on älyttömän hintainen.

Pikku Piia Star


Pikku Piia Star. Turvakaarta lukuunottamatta tää on ehkä jopa kivemman näköinen kuin Stokke.

Pikku Piia on ehkä kopioista viimeisellä sijalla omassa arvojärjestyksessäni. Ihan vaan tuon turvakaaren muotoilun takia; tukevuudeltaan tämä oli lähes yhtä tukeva kuin Emma. Aika samanoloisiahan nämä kaikki Stokke-kopiot ovat. 

Sit Up


Sit Up. Tässäkin ulkonäkö on kohdillaan. 

Sit Up -tuoli löytyi myös Jyväskylän lastentarvikeliikkeistä katsottavaksi. Tässä bonuksena on nuo turvavaljaat, jotka ainakin pienelle vauvalle ovat hyödylliset. Tässä myös turvakaaren muoto on enemmän omaa silmää miellyttävä. 

I'coo Pharo


I'coo Pharo. Kaunista muotoilua tässäkin. 

Lisäksi nettikaupasta bongasin I'coo Pharon, joka miellyttäisi omaa silmää - turvakaaren muotoilua lukuunottamatta. Sitä ei valitettavasti täällä ole missään myynnissä, joten en ole päässyt hypistelemään kyseistä tuolia. Syöttötuoli kuitenkin on sen verran käytetty kapistus, etten ihan sokkona haluaisi sitä ostaa. 

Hinnaltaan nuo kopiot ovat suurin piirtein samanhintaisia; alennuksesta jonkun saattaa saada kympin halvemmalla. Mutta siis hinnalla ei sitä pysty ratkaisemaan, että minkä näistä ostaisi. Jos (ja todennäköisesti kun) se syöttötuoli joku Stokke-kopio tulee olemaan. 

Ikea Antilop


Ikea Antilop. Ihan kamala - ja silti niin hyvä!

Vaikka tämä tuoli näyttää ihan kamalalta, olen alkanut harkita tätäkin vaihtoehdoksi. Vähintäänkin kakkos- ja matkasyöttötuoliksi.

Tämä tuoli on kuulemma tukeva, menee pieneen tilaan, on helppo puhdistaa, saa tarjottimen kiinnitettyä, helppo kasata osiksi matkalle mukaan... Kaikki hyvät ominaisuudet - ulkonäköä lukuunottamatta - löytyvät tästä tuolista.

Jos lähiviikkoina saadaan aikaiseksi Ikea-reissu, tämä tuoli taatusti tulee löytymään ostoskorista. Hintakaan kun ei päätä huimaa!

Kukkakaali on nam!

Aloitettiin soseet perjantaina ja melkoista sotkemistahan se on ollut. Onneksi ensimmäiseksi mauksi valittiin kukkakaali, joka ei hirveästi sotke eikä haise.

Nyt on siis viidettä päivää annettu kukkakaalia ja se alkaa pikkuhiljaa maistumaan. 

Ensimmäiset kolme päivää kukkakaali oli yök ja lusikka suussa oli vielä enemmän yök. Kukkakaalia oli enemmän leuassa kuin suussa - ja silloin kun sitä eksyi suuhun, ilme kertoi kaiken. Ensimmäisenä päivänä vieläpä puklailtiin loppupäivä, ilmeisesti uudesta ruokailutavasta johtuen; vaatteet meni vaihtoon kolmesti perjantai-iltapäivän aikana. :D

Ekaa kertaa sosetta!

Maanantaina kukkakaali alkoi maistua. Tai itse kukkakaali ei vissiin vieläkään ollut ihan lempparia; naama kääntyi joka lusikallisen jälkeen hetkeksi irvistykseen. Mutta siitä huolimatta ruoka maistui ja lusikoita odotettiin suuhun lisää. Annoin ennen ja lusikoinnin välissä myös maitoa pullosta ja loppuvaiheessa pullo ei enää kelvannut, ainoastaan lusikoitu ruoka. Ensimmäistä kertaa syötiin koko jääpalallinen ruokaa! Eihän sitä edelleenkään ollut kuin teelusikallisen verran, mutta eipä ne annokset sen isompia alussa olekaan. 

Tänään vielä maistellaan kukkakaalia ja huomenna otetaan seuraava maku maisteluun. Vuoroon taitaa päästä bataatti, joka todennäköisesti makeutensa vuoksi uppoaa kukkakaalia paremmin. Ehkä. On tämä jännää aikaa. 

Niin ja pakko liputtaa itse tehtyjen ja pakastettujen soseiden puolesta. Nyt kun annokset ovat kovin pieniä, ei ruokailu voisi olla helpompaa! Aamulla vaan yksi kukkakaali-jääpala sulamaan lautaselle ja aamupäivällä sitten vähän korviketta sekaan, lautanen mikroon ja syömään. Ihanan helppoa - eikä hukkaankaan mene paljon, vaikkei ruoka oikein maistuisi. Jotenkin ne kaupan purkit tuntuvat (ainakin vielä) suhteettoman suurilta.

torstai 21. elokuuta 2014

Meea-neiti pankissa

Meea-neiti on nyt jo niin iso tyttö, että hänellä on oma tili pankissa. Käytiin maanantaina avaamassa Meealle tili ja samalla hoidettiin muutama muukin pankkiasia.

Meea oli niin kiltti tyttö, että tutkaili hiljaa kaukalossaan pankkitädin huonetta siihen asti, kunnes hänen tilinsä oli avattu. Sitten alkoi huuto - ei kai niillä muilla asioilla enää ole väliä, kun omat asiat on jo hoidettu. :D

Meea sai pankista lahjaksi ilmaisen henkivakuutuksen vanhemmilleen vuodeksi, ruokalapun sekä säästölippaan. Ruokalappua päästään kohta jo käyttämään ja säästölippaaseenkin äiti laittoi jo tänään ensimmäiset kolikot.

Meea ja Meean lahjukset.

4 kk neuvola

Meea täytti tänään neljä kuukautta ja tiistaina käytiin 4 kk neuvolassa sekä lääkärintarkastuksessa. Meillä on jo niin iso tyttö!

Piiiiiitkä tyttö


Huimasti oli taas neiti kasvanut! Mittaa oli tullut niin paljon, että neuvolan tädin piti mitata uudelleen, kun ei uskonut tulosta. :) Mutta ihan oikein se oli jo ensimmäisellä kerralla; Meea on hoikka ja pitkä tyttö.

4 kk strategiset mitat:
Paino: 6240 g
Pituus: 64,0
Päänympärys: 41,1 cm

3 kk:n mitat läytyvät täältä; melkoisesti on siis kuukaudessa tullut kasvua.
Pituudessa tosiaan oltiin käyrällä otettu melkoinen harppaus. Ei ihme, että 62-koon vaatteissa loppuu mitta kesken, vaikka vielä leveydestä olisivat reiluja. (Ihanaa, että on olemassa bodyn jatkopaloja!)

Soseita, jee!


Neuvolan tädin kanssa visiitti oli aika lyhyt. Mittauksien lisäksi juteltiin vähän syömisestä, sen jälkeen vietettiin loppuaika lääkäritädin luona.

Saatiin tosiaan lupa aloittaa soseet vaikka heti. Koska oltiin neuvolan jälkeen yksi yö reissussa ja tänään on illalla vauvauinti-info, otetaan aloitus huomiselle. Äiti taitaa olla enemmän täpinöissään kuin tyttö! Lautaset ja lusikat ovat jo valmiina odottamassa! :)

Lisäksi saatiin lupa nukkua. :D Tähän asti on siis yöllä herätty syömään - jos ei Meea ole herättänyt, niin sitten herätyskellon kanssa. Ehkä noin puolet öistä on nykyisin sellaisia, että herätyskelloa on tarvittu. Osittain tämä on ollut Meean pienen koon takia, osittain sen takia että imetys on onnistunut vain öisin. Tästä eteenpäin saadaan sitten nukkua niin pitkään kuin nukuttaa.

Vaikka meillä yöt onkin menneet aika loistavasti, on se silti ihan mukava, kun mahdollisesti kohta saa äitikin pitkiä pätkiä tauotonta unta. Toisaalta samalla myös vähän haikeata; todennäköisesti tämä tarkoittaa siis myös imetyksen loppumista. Jos yöheräily jää pois, niin loogisesti samalla jää myös yösyöminen. Tosin, eipä sitä maitoa enää kovin paljoa ole tullutkaan (pumppaamisesta huolimatta), jos/kun Meea suostuu rinnasta syömään max kerran vuorokaudessa. No, toisaalta ne soseiden aloitukset tulee nyt sitten erittäin hyvään saumaan. :)

Lääkärintarkastuksesta puhtaat paperit


Neuvolan tädin luota kiidettiin lääkäritädin luo. Nyt olikin eri lääkäri kuin aiemmin, kun paikalla oli sijainen.

Lääkäri tarkisti jos vaikka mitä. Ainakin heijasteet, karsastuksen, maksan, pernan, lonkat, sydämen sivuäänet, kuulon... Kovasti jutteli ja höpötti Meealle - ja Meea hymyili ja höpötti takaisin. Vaikka höpötystä ja iloa oli tarkastuksen aikanakin jo paljon, niin todellisen näytteen Meean iloisuudesta lääkäritäti sai vähän myöhemmin; sillä aikaa kun hän kirjoitti Meean neuvolakorttiin, me mentiin katsomaan peilistä näkynyttä vauvaa. Kyllä muuten lähti ääntä Meeasta, kun ilosta hihkuen naureskeli peilivauvalle. :)

Meealla kädet ja jalat sätki niin paljon makuulla koko lääkärintarkastuksen ajan, että lääkäri ennusti, että tyttö lähtee kävelemään viimeistään 10 kk iässä. Itse olen oppinut kävelemään 11 kk iässä ja mies 9 kk iässä, joten tuo 10 kk olisi sopiva kompromissi. :) Lääkäri myös sanoi, ettei mene kauaa, kun Meea oppii konttaamaan; nythän siis pikkuiselle tulee kiukku, kun laitetaan vatsalleen - tekisi niin kovasti mieli jo lähteä eteenpäin, mutta kun ei ihan vielä osaa.

Lääkärin sanoin voi nyt todeta; meillä on hyvin kehittynyt, hymyilevä ja aktiivinen tyttö! :)

lauantai 16. elokuuta 2014

Kohta opetellaan syömään!

Neljän kuukauden rajapyykki lähestyy ja kohta meilläkin opetellaan syömään - ihan oikeasti!

Ekat soseet pakastin jo tiistaina. Tällä viikolla olen kokannut Meealle pakastimeen porkkanan lisäksi bataattia, kukkakaalia ja parsakaalia. Jokainen omiksi jääpalan kokoisiksi annoksikseen, niin on sitten helppo yhdistellä eri makuja. :)

Uskomattoman helppoa ja nopeaa - onnistuu melko hyvin vauvanhoidon lomassakin; joko päikkäreiden (jopa niiden lyhyiden!) aikana tai sitten Meean istuskellessa Bumbossa tai makoillessa hoitoalustalla sen aikaa. Ei vaadi ihmeempiä kokkaustaitoja ja pienellä vaivalla saa melko ison satsin (siis vauvan annosmäärään suhteutettuna) valmiiksi.

Onhan siinä joo enemmän vaivaa kuin ostaa kaupasta purkkiruokaa. Mutta mieluummin minä itsekin ruuaksi syön kotiruokaa kuin eineksiä; miksei sitten samaa ajattelutapaa noudattaisi vauvan kohdalla? Etenkin kun pakastamisen ansiosta ei tosiaankaan tarvitse kokata joka päivä! Alussa annokset ovat niin pieniä, että me pärjätään näillä nykyisillä kokkailuilla varmaan kuukausi tai kaksi. :)

Vielä ei tosiaan ole soseita annettu; odotellaan ainakin tiistaiseen neuvolaan asti. Mutta tänään käytiin shoppailemassa ruokailua varten jo vähän tarvikkeita. Mukaan tarttui muutama lusikka, kannelliset kulhot/lautaset sekä tulevaisuutta varten jo nokkamukikin. Näillä päästään hyvin alkuun ja täydennellään astiavarastoja sitten kun tuo ruokailu alkaa sujumaan.

Nämä odottavat käyttäjäänsä. :)

Syöttötuolikin pitäisi ostaa; tänään käytiin jotain malleja jo katsomassa, mutta valinta on vaikea. Mutta siitä enemmän sitten ihan omassa bloggauksessaan tuonnempana. :)

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Ekat soseet pakastettu!

Vaikka kaupan valikoima vauvan ruuissa on huima, aion tehdä itse ainakin osan soseista Meuskalle. Tässä alkuvaiheessa ihan jo senkin takia, että soseruokaa kuluu kerrallaan aluksi niin pieniä määriä, että kaupan vauvanruokapurkkien annoskoko on moninkertaisesti liian suuri. Mutta myös siksi, että ne tuntuvat terveellisemmältä ja turvallisemmalta vaihtoehdolta; tietääpähän ainakin, mitä pienen suuhun oikeasti laitetaan.

Ja onhan tuo pienen ihmisen makumatka aika jännää myös äidille. Olen oikeastaan jo ihan täpinöissäni siitä, mistä kaikesta soseita voi tehdä ja mitä kaikkia kasviksia, hedelmiä ja marjoja me tullaan lähiviikkoina maistelemaan!

Porkkanasosetta pakastimessa


Kuten otsikkokin kertoo, nyt on ensimmäiset soseet laitettu pakastimeen talteen!

Eikä mennyt kauaa aikaa; porkkanoiden kuorinta, keittäminen, soseutus yleiskoneella ja kaato jääpalarasiaan. Kokonaisuudessaan aikaa meni alle puoli tuntia - ja tästä ajasta yli puolet oli keittoaikaa, jonka aikana ehdin laittaa tiskit, siivoilla keittiötä ja seurustella Meean kanssa.

Meea auttoi porkkanoiden kuorinnassa. :)

Viidestä pienestä porkkanasta tuli jääpalarasiallinen sosetta, joka nyt odottelee pakastimessa. Pakastan soseet tosiaan ensin jääpalarasiassa, josta siirrän jäätyneet palat sitten muovipussiin. On sitten kätevän kokoisia annospaloja sulatettavaksi.


Valmis sose.

Meillä se kriittinen soseidenantoikä, eli 4 kk, tulee täyteen ensi torstaina ja 4 kk -neuvola on sopivasti tiistaina. Täytyy siellä kysellä, että joko voitaisiin alkaa pikkuhiljaa soseita aloittelemaan. Ja jos lupa myönnetään, niin sitten täytyy ruveta tositarkoituksella soseita väsäämään pakastimeen. :) Vaikkakin bataatti on jo jääkaapissa odottelemassa ja kukkakaali & parsakaali (sekä toinen jääpalarasia) lukee kauppalistalla. :)

Sose odottaa syöjäänsä!

maanantai 11. elokuuta 2014

Kadonneet unet

Joku on käynyt varastamassa meiltä päiväunet - ja pienen pätkän yöuniakin. Epäilen syylliseksi tulossa olevaa hammasta. Toivottavasti syyllinen tulisi pian esiin!

Eli siis toisin sanoen; ensimmäinen hammas tekee (kai) tuloaan ja sen vuoksi Meeaa ei oikein nukuta.

Ja juuri kun meillä alkoi olla jo kohtuullinen päiväunirytmi. Ja sitten tulivat ne kiusalliset kutisevat ikenet ja pilasivat kaiken. 

Viime rytmin mukaan nukuttiin neljät päiväunet; klo 8-9 maissa puolisen tuntia, klo 10-11 maissa puolisen tuntia, klo 12-13 maissa 2-3 tuntia ja klo 17-18 maissa vielä tunnin verran. Päiväunta kertyi 4-5 tuntia. Yöunille klo 19-20 aikoihin ja aamuherätys lähes kellontarkasti joka aamu kuudelta.

No, nytkin saatetaan (hyvänä päivänä) nukkua neljät, viidet tai jopa kuudet päikkärit, mutta ne ovat kestoltaan yleensä max puoli tuntia. Tai oikeastaan lähes aina aika tarkasti puoli tuntia.

Pitkät päikkäritkin tulee kyllä joskus; viimeistään siinä vaiheessa, kun tyttö on jo niin väsynyt, ettei vaan jaksa olla valveilla. Mutta ne eivät tule joka päivä ja niitä edeltää kova taistelu. Yleensä ne pitkät unet tulevat (ja nukutaan) sylissä; muutenkin sylissä tuntuu nukuttavan paremmin kuin sängyssä. Esimerkiksi eilen nukutin rättiväsynyttä tyttöä ensin 2 h sylissä, jonka jälkeen unta riitti vielä tasan sen maagisen puolen tunnin verran sängyssä. Harmi vaan, että ihan kaikkia unia ei voi sylissä nukkua. 

Yöunille lähdetään nykyisin 20-21 aikoihin ja herätys on edelleen tasan kuudelta. Yöllä herätään onneksi edelleen vaan kerran. Mutta jos ennen valveilla oltiin yöllä puolesta tunnista tuntiin, nyt muutamana yönä on valvottu yli kolmekin tuntia!

Karkeasti laskien unta tuli ennen 15 tuntia ja nyt päivittäinen unimäärä on kymmenen tunnin luokkaa. Ei siis ihme, jos meillä on tällä hetkellä vähän kiukkuinen ja kitisevä tyttö! 

Tämän viikon tavoitteena on kuitata univelkaa. Tänään keskitytään Meeaan, joka tätä kirjoittaessa nukkuu sylissä - levottomasti, mutta nukkuu kuitenkin. Ehkä jo huomenna tai ylihuomenna tai yliylihuomenna päästäisiin myös äidin univelan kimppuun; oma nukkuminen kun ei oikein luonnistu, jos vauva suostuu nukkumaan vain sylissä. Mutta onneksi meillä on aiemmin nukuttu niin hyvin yöt ja päivät, että eiköhän tämän valvomisen kestä. Toivotaan, että tämä on oikeasti hampaista johtuvaa - ja menee pian ohi. 

Hampaat tulossa?

Viime viikkoina on merkit alkaneet viitata siihen, että Meuskan ensimmäiset hampaat ovat tulossa. Vielä ei ole hampaita näkynyt (eikä edes tuntunut), mutta jotkut vauvathan saattavat tehdä ensimmäisiä hampaitaan kuukausia. Tosin toisinaan tuntuu, että pikkuvauvalla kaikki vähänkin normaalista poikkeava pistetään hampaiden tulon piikkiin. :) Mutta ehkäpä ne sieltä ovat tulossa!

Joka tapauksessa, tässä niitä "oireita", joita meille on ilmaantunut:

Valtava kuolaaminen. Ihan järkyttäviä määriä tulee kuolaa joka päivä. 

Kaikki menee suuhun. Lähinnä siis sormet, hihat ja harso. Myös äidin ja isin sormet. 

Purulelu maistuu. Olen sitä tarjonnut jo aiemminkin, mutta ei ole kelvannut. 1,5 viikon ajan sitä on maiskuteltu päivittäin. Tosin isin karheat sormet ovat Meean mielestä vielä parempi purulelu. :)

Tutilla ja tuttipullolla leikitään. On ihanaa hangata tuttia kutisevia ikeniä vasten. Ja tuttipullo se vasta mukava onkin; välillä ei malttaisi millään keskittyä syömiseen. 

Ruoka ei maistu. Joinain päivinä syödään ihan normaalisti, mutta joinain päivinä vähän huonommin. Rinnasta syöminen on ollut muutenkin vaikeaa, mutta nyt ei aina meinaa ruoka maistua pullostakaan tarjoiltuna. 

Nukkuminen on vaikeaa. Päiväunet ovat kadonneet lähes täysin ja iltaunille menokin on vaikeampaa. Kahtena viime yönä myös yöunet ovat olleet hankalat; ekana yönä valvottiin klo 1.30-5, tokana yönä klo 3-5. Ja siis herätyshän on lähes kellontarkasti klo 6 - jonka jälkeen ei pariin tuntiin väsytä yhtään. 

Kiukuttaa ja kitisyttää aiempaa enemmän. Siis huomattavasti enemmän. Osittain tämä liittyy varmaan siihenkin, kun ei pikkuinen ole saanut riittävästi unta. Ei se ole ihmekään, jos kiukuttaa. 

Vatsa on sekaisin. Ripulikin kuulemma voi johtua hampaista. Meillä vatsa on ollut löysällä suunnilleen siitä asti, kun muutkin hammasoireet alkoivat.

Kuumetta ei (vielä) ole tullut, mutta jotakuinkin kaikki muut hammas-merkit ovat nyt ilmassa. Vielä kun tulisi se hammaskin. :)


perjantai 1. elokuuta 2014

Kasa vaatteita - sopivia ja pieniä

Viime viikolla urakoin Meean vaatteiden parissa - siinä sitä urakkaa riittikin! Järjestelin nimittäin kaikki toistaiseksi isot, odottamassa olleet, vaatteet koon mukaan odottamaan käyttöä. On sitten vähän helpompi kaivaa jatkossa isompaa vaatetta esille, kun ei tarvitse käydä koko kasaa läpi. Jonkin verran sain jo uutta - nyt päälle sopivaa - vaatetta Meean vaatelipastoon; samalla siivoilin sieltä pienet pois.

Järkytyin taas siitä vaatemäärästä. Nyt suurinpiirtein sopivia vaatteita on nelilaatikkoinen lipasto täynnä ja lipaston päällä vielä laatikollinen paksumpia potkareita, yöasuja ja villavaatetta. Ja ulkovaatteet sekä juhlamekot roikkuu vielä erikseen naulakossa. Isompaa vaatetta on odottamassa äitiyspakkauslaatikollinen. Lisäksi on pieni Ikean kassillinen ulkovaatetta. 

Vaatteissa isoimmat koot ovat 74 tienoilla. Nyt on siis käytössä 62 ja pieni 68. Että varmaan pitäisi vaatteiden puolesta pärjätä aika hyvin ainakin seuraavat pari kuukautta? :D Täytyy tämän äidin vaan koittaa hillitä itsensä ostelulta. :)

Pientäkin vaatetta löytyy


No, vielä enemmän olin järkyttynyt siitä, kuinka suuri määrä sitä jo pieneksikäynyttä vaatetta löytyy. Ja koko ajan tulee lisää!

Olen pieniä vaatteita viime viikkoina heitellyt pelihuoneen nurkassa olevaan isoon Ikean kassiin. "Järjestelen nää sit joskus..." Viimeviikkoisen siivouksen jälkeen tuntui, että "joskus" pitää olla lähipäivinä. 

Alkuviikosta sitten kävin kasan kimppuun ja olihan siinä vaatetta. Eikä kaikkia oltu ehditty edes pitää päällä!

Meean pienet vaatteet!

Kun kasasta oli lajiteltu pois Meean mummilta, mummulta ja tädiltä saadut vaatteet (jotka palautan takaisin; on siis esim omalta äidiltäni saadut vaatteet minun vauvavaatteitani!), oli kasa silti suuri. 

Valikoin sieltä muutamia ihanimpia ja eniten pidettyjä vaatteita Meealle talteen; on sitten vanhempana mukava muisto itselle. :) Niitäkin tuli nyt säilöttyä jo melkoisesti, vaikka yritin melko kriittisesti valikoida. Etenkin kun noista isommistakin ko'oista varmaan tulee jatkossa vielä jonkinverran säilömisen arvoista vaatetta. 

Ne loput sitten ovatkin vähän ongelma. Suuria määriä en vaatteita viitsisi säilöä, eikä ole tuttavapiirissä tiedossa uutta pitäjääkään vaatekasoille. Osan jo laittelin FB-kirppikselle myyntiin, mutta tuntuu että sielläkin on niin valtavasti sitä vaatetta tarjolla, että saa nähdä, meneekö mikään kaupaksi. Että jos jollain on vauvanvaatteille tarvetta, niin täältä löytyisi edullisesti - hyväkuntoista, ehjää ja jopa ihan käyttämätöntä! :)

Kääntöpaikkakekkerit

Täytyy kyllä todeta heti tämän bloggauksen alkuun, että Meea on tosi kiltti ja reipas tyttö! :)

Oltiin nimittäin lauantaina naapuruston legendaarisilla (ja jokakesäisillä) Kääntöpaikkakekkereillä. Kuumuudesta - ja illan edetessä myös metelöinnistä - huolimatta Meea jaksoi tosi hyvin olla kekkeröimässä mukana. Ja pahimmilta kitinöiltäkin vältyttiin.

Mentiin kekkereille viiden jälkeen ja kotiuduttiin puoli kahden aikoihin. Siinä välissä käytiin tosin kerran kotona (juhlapaikka kun oli meidän tien toisessa päässä, niin matka ei ollut pitkä), kun aurinkovarjosta huolimatta keli kävi turhan kuumaksi Meuskalle. Vilvoiteltiin kotosalla tunnin verran ja sitten taas jaksoikin Meea juhlia - aurinkokin oli jo vähän laskenut sillä aikaa.

Illalla ei meinannut Meea millään nukahtaa; vasta puoliltaöin tuli kunnon yöuni äidin sylissä. Siinä osasyy siihen, miksi viihdyttiin juhlissa niin pitkään; kun ei uni kuitenkaan tullut, niin sama se oli kanniskella ja nukuttaa vauvaa kotona tai ulkosalla. Ja kun uni tuli, sitä sitten riittikin pitkälle aamuyöhön asti - vaikka ensin oltiin metelissä, sitten kipattiin vaunuihin, kotona vähennettiin vaatetta ja laitettiin sänkyyn. Hyvät unenlahjat on neidillä. :)

Meuska tutustui kekkereillä myös lajitoveriinsa, naapurin puolisen vuotta vanhempaan tyttöön. Lupasivat tulevaisuudessa kontata kilpaa meidän tietä pitkin - kunhan Meea oppii konttaamaan. :)