keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

#husband

Varovasti ehdotin miehelle osallistumista tähän monissa blogeissa kiertäneeseen poikaystävähaasteeseen. Yllätyksekseni hän suostui - ja vihdoin viikonloppuna ehti vastailemaan haasteen kysymyksiin (ja minä lisäämään omat kommenttini tänään...)

Joten tässäpä meidän #husband-haaste; alla siis miehen vastaukset ja omat kommenttini. :)



1. Jos vaimosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
Salatut elämät

Haha, eihän ne ees tuu kesällä! Meean lempparisarja (tai lähinnä se tunnari); itselle tää on vähän pinttynyt tapa, josta voisi pikkuhiljaa päästä eroon...


2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
Valkosipuli.

Yleensä joo. :)


3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?
Ällöliha. Eli lähes kaikki muu paitsi jauheliha.

Aivan! :D


4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
Joku kanaruoka ja siideri/lonkero.

Koska en syö ällölihaa enkä kalaa, niin kana on yleensä varmin vaihtoehto ulkona syödessä. Juomaksi voisin kyllä illalliselle valita ennemmin lasillisen viiniä. :)


5. Mikä on hänen kengänkokonsa?
38

Jep.


6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?
Jotain astioita.

Voisin kerätäkin - ja oon itse asiassa kerännytkin, mutta nyttemmin se on hieman haastavaa, kun kyseisen sarjan tuotanto on loppunut jo mooooonta vuotta sitten. :D


7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
Sipsejä

Nam!



8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
Suomipoppia. Hanoi Rocks on kyl varmaan lemppari.

Harvemmin tulee kuunneltua mitään muuta kuin radiota ja siellä kanavana on useimmiten Suomipop. Yksittäisistä bändeistä tosiaan Hanoi Rocks on se isoin (ja pitkäaikaisin) suosikki. 


9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
Hömppäleffat

:D


10. Minkä väriset silmät hänellä on?
Vihreät.

Oikein. 


11. Kuka on hänen paras ystävänsä?
Minä

Oikeastaan joo. <3


12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
Jätän tavarat lojumaan epämääräisiin paikkoihin.

Epämääräisiin, eli ihan kaikkiin mahdollisiin paikkoihin... Mur.



13. Missä hän on syntynyt?
Padasjoki.

Joo - tai virallisesti kai Päijät-Hämeen keskussairaalassa.


14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
Suklaakakku.

Eipä näkynyt kakkua, vaikka synttärit oli just! On mies kyllä muutaman kerran kakun leiponut, namnam. 


15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
Aina kun on omaa aikaa, niin blogi!!

Kyllä! Ja jatkossa varmaan myös värityskirja. :D Hohhoi, mitenhän meidän kotitöiden käy...? :D


16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
Organisoida.

Hyvä, että mieskin on sen huomannut - ja ilmeisesti jopa arvostaa tätä taitoa! :)




17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
Lihapiirakka, kahdella KYLMÄLLÄ nakilla.

Ja ketsuppi lautaselle viereen. :D


18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
Kännykkä, kännykkä ja kännykkä.

:D Aika usein joo. :D


19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
Minä.

:D Välillä!


20. Entäs piristymään?
Minä, Meea ja Arttu-koira

<3



21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
Ei mitään hajua.

En mäkään kyllä oikein tiedä...


22. Millainen hän on vaimona?
Ihana

<3


23. Milloin hän tapasi vanhempasi?
Muutaman kuukauden jälkeen.

Eli siis lähes yhdeksän vuotta sitten!


24. Mikä on hänen uusin villityksensä?
Pihakirppis. Pelihuone on niin täynnä kirppiskamaa, että ei pääse pelaamaan.

Onneksi pihakirppis on kohta ohi. :)


25. Millainen on hänen kotilookinsa?
Minun t-paidat.

No en oo ominut kuin yhden kotipaidakseni! :D



Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

1 v 3 kk neidin sanavarasto

Neiti on alkanut höpötellä yhä enemmän ja enemmän, eikä ole tullut tänne blogin puolelle kirjoiteltua neidin puheesta sen tarkemmin - jotain pientä kk-kehityspäivitysten yhteydessä.

Ensimmäinen sana (äiti) tuli jo 7 kk ikäisenä ja 9 kk iässä sanoja oli jo muutama. Ennen 1vee synttäreitä sanavarastossa oli jo kymmenisen sanaa - ja sanojen määrä kasvaa huimaa vauhtia. Paljon neiti myös höpöttää itsekseen kaikennäköistä, jota ei äiti (vielä) ymmärrä; asiaa tuntuu ainakin olevan. Välillä hölötys kuulostaa ihan kiinalta; täytyisi varmaan pyytää tulkkia avuksi. :)

Meea osaa hienosti toistaa perässä sanoja, jotain tosi vaikeitakin, kuten "telkkari". Alla olevaan listaan olen kuitenkin poiminut vaan ne sanat, jotka Meea osaa sanoa oma-aloitteisesti ja kohdentaa ne oikeaan asiaan.



Henkilöt:
äijä = äiti (ja yleensä tämä siis sanotaan huutaen!)
isi/ishi = isi
Aattu/Arttu/Torttu = Arttu
mummu/mummo/munmummu = mummi/mummu (erityisesti mummille tätä on hoettu)
pappa = vaari/pappa/kuka tahansa vanhempi mieshenkilö
täi = täti
tyttö/tyttä = tyttö
Nanna = Anne (naapurin täti)
Mokku = Markku (naapurin setä)

Eläimet:
hauvauvau = koira
kakka = kissa (ennen tämä oli "kissi", mutta nyt muutaman viikon on hokenut kakkaa kissan nähdessään....)
amma = lammas
kukkuu/kukko = kukko
pupu = pupu
peppa = heppa
kaakka = ankka
nntu = lintu
(Lisäksi Meea osaa eläimen nähdessään/kysyttäessä hienosti sanoa, mitä kyseinen eläin sanoo; esim. lammas/mää, kissa/mau, lehmä/ammuu, hevonen/hahhaa, karhu/grr...)

Verbit:
kato/tato = kato
tatotatota = katopa tota
tatotaa = katotaan
anna = anna
tahtoo = tahtoo
kukkuu = nukkuu/nukkumaan
ippu = tippui

Esineet/asiat:
kukka = kukka
paa = pallo
popo = mopo
tuto = auto
pomppu = pomppu
kuukkaa = keinu/kiikku (tai siis neiti sanoo näin, kun haluaa keinumaan tai jalan päälle kiikkuun)
pomppo/pumppo = pumppu (eli vanhempieni luona ollut vesipumppu, joka piti ääntä...)
kakkoji= traktori
tokko = kiekko (eli frisbeegolf-kiekko)
nakke = nukke
kakka = kakka
vauvau/vauvva = vauva
tukka = sukka
tasku = tasku
mummo = muumipeikko
appu = lamppu
kuuhku = suihku
pää = pää
kekka/kakka = kenkä

Ruuat:
mammammaa = maito
eipää/epää = leipää
että = vettä
kuukku = kurkku
baba = banaani

Muuta:
ei = ei
too = joo
hoohoo = soosoo
poppu = loppu
namnam = namnam

Onhan niitä paljon, kun ihan listasi nämä - ja voi olla, että jotain unohtuikin tästä (ja varmaan unohtuikin...). Laskeskelin, että viitisenkymmentä sanaa oli tässä listassa! Aika paljon - ja koko ajan tuntuu tulevan lisää. Näistäkin varmaan kymmenen on sellaisia, jotka on opittu sanomaan vasta viimeisen viikon sisällä. 


Pihakirppis viikonloppuna!

Olen kuluttanut kesälomaani projektiin, joka on ollut jo kauan mielessä. Nimittäin pihakirppis.

Se kävi ajatuksissa jo toissa kesänä, kun muutimme omakotitaloon lähiöön. Kun muutto oli toukokuun lopussa, oli ensimmäiselle kesälle kuitenkin paljon muutakin puuhaa. Viime kesänä puuhaa aiheutti muutaman kuukauden ikäinen vauva. Tänä kesänä kuitenkin ajattelin pihakirppiksen järjestää ja loppuviikosta sellainen olisi tarkoitus toteuttaa. 



Olen itse käynyt monilla pihakirppiksillä ja minusta ne ovat loistavia paikkoja tehdä löytöjä. Äitini järjesti kahtena kesänä oman pihakirppiksen, jossa itsekin olin myyntiapuna ja taisi jotain omia kamppeitakin olla siellä myynnissä. 

Suosin kirppis-touhua myös siinä mielessä, että olen ainakin kerran vuokrannut pöydän kirppikseltä (jota en tee ehkä toiste, koska siinä hinnoittelussa oli niin hirveä työ!) ja myynyt paljon tavaraa erilaisilla nettikirppiksillä (jossa siinäkin on kyllä etenkin lastenvaatteiden osalta aika suuri työ, kun jokainen vaate pitää kuvata ja kuvailla erikseen - ja sitten vielä pakata ja postittaa...). 

Olen nyt käynyt läpi meidän kirppikselle joutavia tavaroitamme ja kyllähän niitä on melkoinen pino. 



Suurimpana yksittäisenä asiana varmastikin nuo vauvanvaatteet ja -tarvikkeet; vaikka niistäkin olen jo isoimmat (sitteri, leikkimatto, mobile...) myynyt nettikirppiksillä. Vaatetta on seitsemän täyttä muovikassillista ja ulkovaatteitakin pieni Ikean kassillinen. 

Lisäksi x määrä kaikkea muuta sälää; omia ja miehen vaatteita, äitiysvaatteita, sisustustarvikkeita, dvd:itä, kirjoja, kenkiä... Aika lailla kaikkea mahdollista. Saa nähdä miten saa nuo kaikki tavarat mahtumaan pihalle - ja vielä sateensuojaan, kun sääennuste näyttää aika huonolta. 

Mutta jos olet vailla oikeastaan ihan mitä tahansa, niin tervetuloa meille pihakirppikselle! :D

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Syntymäpäivälahja

Vaikken mikään unikeko olekaan (kiitos Meean!), minulla on tänään syntymäpäivä. Sain mieheltä lahjaksi tavaran, jonka ostamista olen itse miettinyt jo muutamaan otteeseen ja josta olen miehellekin maininnut. Vinkki meni selkeästi perille!

Synttäripaketista paljastui siis aikuisten värityskirja! (Tai siis kuulemma tämä oli vasta ensimmäinen osa; jälkimmäisen osan lahjasta saan loppuviikosta.) 



Olen jo tänään ehtinyt kirjaa selailla ja ensimmäistä kuvaakin väritellä jo tovin Meean megapitkien (2,5 tuntia!) päikkäreiden aikana. Hauskaa puuhaa - ja yllättävän koukuttavaa!

Täytyy jatkossakin yrittää löytää aikaa värittämiselle - vaikka luulenkin, että tämä kirja kestää minulla monta vuotta, koska väritettävää on toooosi paljon! Mutta jos blogi jatkossa hiljenee, niin tiedätte, että olen vaan värittämässä... :D

No ei vaan, eiköhän blogillekin aikaa riitä! Tällä viikolla olisi tarkoitus saada muutama lähes valmiiksi kirjoitettu bloggaus julki; luvassa lähipäivinä siis mm. monissa blogeissa jo kiertänyt poikaystävä-haaste, eli siis meidän tapauksessamme aviomies-haaste. :)

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Milloin ekaa kertaa yökylään?

Meidän neiti ei vielä ole ollut yhtään yötä yökylässä tai erossa äidistä.

Ei ole oikeastaan ollut tarvetta, kun Meean on voinut ottaa jokaiseen kyläpaikkaan ja juhliin mukaan. Jos tällaisia "lapsettomia juhlia" olisi ollut, tilanne voisi olla toinen.

Mutta minulla ei ole myöskään ollut sen suurempaa hinkua lähteä mihinkään baariin tai viihteelle. Olen halunnut olla läsnä, enkä oikeastaan olisi edes halunnut aiemmin antaa Meeaa yökylään. Vaikka neiti nukkuukin yönsä pääsääntöisesti hyvin ja imettäminenkin loppui jo viime syksynä. Siitä huolimatta vasta keväällä alkoi tuntua siltä, että Meea voisi viettää yön poissa kotoa.


Tämä pikkutouhottaja voisi olla jo valmis yökyläilemään!

Se, milloin lapsi menee ensimmäistä kertaa yökylään, on perhesidonnaista. Yhtä oikeaa vastausta ei ole, mutta jokainen puolustaa omaa kantaansa.

Tuntuu, että yökyläilyssä on olemassa kolme koulukuntaa.

Ensimmäisenä ne, jotka voivat antaa lapsensa suurinpiirtein heti synnäriltä muiden hoiviin. Tuttujen ja tutuntuttujen joukosta löytyy kaksikin hyvin osuvaa esimerkkiä. Ensimmäisenä nuori pariskunta, joka ilmeisesti yllättyi vauvanhoidon rankkuudesta; kuukauden iässä lapsi oli ollut enemmän isovanhempiensa hoivissa ja alkanut jo vierastamaan omaa äitiään. Toisena esimerkkinä pariskunta, joka todennäköisesti halusi jatkaa elämäänsä entisellään vauvasta huolimatta. Juhannuksena muutaman kuukauden ikäinen vauva oli pitkän viikonlopun mummon hoivissa, kun vanhemmat ystävineen juhlivat juhannusta perisuomalaiseen tapaan. Eikä ollut kyseessä suinkaan ensimmäinen yökyläily, vaan tyyliin kymmenes. Eihän siinä ole mitään väärää, että lapsen vie hoitoon - parempi vauvan on hoidossa olla, jos molemmat vanhemmat nauttivat alkoholia. Mutta minusta ei olisi ollut tuohon; en olisi raaskinut, enkä oikeastaan edes viime kesänä tai syksynä kaivannut biletystä, vaan vauvantuoksuinen arki oli ihanaa. (Meinasin kirjoittaa ensin, että "riitti mainiosti", mutta ilmaus tuntui kovin vähättelevältä - ei riittänyt, vaan en edes halunnut muuta.)

Toinen ääripää ovat sitten ne vanhemmat, jotka eivät anna lapsiaan yökylään ennen kouluikää. Jos silloinkaan. Syitä on monia; vanhemmat (tai äiti) eivät halua olla erossa lapsestaan, lapsi nukkuu huonosti, lapsella on ultimaattinen eroahdistus ja/tai äiti-ikävä, sopivia hoitopaikkoja ei ole olemassa, vanhemmilla ei ole tarvetta antaa lasta hoitoon, lapsella on allergia/sairaus... Lapsen ensimmäinen yökyläily tulee usein vastaan pakon edessä; sairaalareissun vuoksi tai vaikkapa pienemmän sisaruksen syntyessä. Tosin nuorempi sisarus voi olla myös osasyynä yökyläilyttömyydelle; kun ei nuorempaakaan voi vielä päästää yökylään, ei vanhempikaan pääse. Tämän koulukunnan vanhemmat eivät saa moneen vuoteen kahdenkeskistä aikaa; sellaista, joka ei voisi keskeytyä lapsen herätessä keskellä yötä vatsatautiin yltä päältä oksennuksessa.

Sitten ovat ne keskitien kulkijat, joiden lapset ovat yökylässä ensimmäisen kerran jossain tässä välillä; monesti 1-2 vuoden tienoilla. Lapset yökyläilevät epäsäännöllisesti silloin tällöin, muutamia kertoja vuodessa.

Itse lukeudun tähän viimeiseen ryhmään. Meidän neiti kun on menossa tänä viikonloppuna - 1v 3kk ikäisenä ensimmäistä kertaa yökylään! Ja ai että tätä äitiä jännittää!

Ensimmäisenä yökyläilypaikkana toimii mummin ja vaarin koti ja myös Arttu-koira lähtee mukaan. Mummi ja vaari ovat hyvin tuttuja ja läheisiä - ja vahtineetkin Meeaa päiväseltään jo useamman kerran. Mummi on tainnut kahdesti jopa Meean nukuttaa yöunille (toisella kertaa olin viereisessä huoneessa ja toisella kertaa tulin tunti nukutuksen jälkeen takaisin ja vietin yön kuitenkin Meean kanssa). Hyvin sujui molemmilla kerroilla, joten ei liene edes siinä vaikeimmassa, eli unille menossa, sen suurempia ongelmia.

Mummin ja vaarin luona k yläilemässä pari viikkoa sitten. 

Meea on yökylässä joko yksi tai kaksi yötä; lähden hakemaan molemmat lapset kotiin (pienen lomailun jälkeen tosin) joko sunnuntaina tai maanantaina - riippuen siitä miten se ensimmäinen yö on mennyt.

Alunperin ehdotin yökyläilyä tänä kesänä vanhemmilleni lähinnä harjoituksen takia; testataan miten se onnistuu ja ettei tosipaikan tullessa ole ihan mahdotonta yökyläillä. Nyt kun ajankohdaksi sovittiinkin naapuruston kekkeriviikonloppu, tarkoittaa se myös sitä, että pääsee tämä mama ensimmäistä kertaa lähes kahteen (!!) vuoteen viihteelle. Ja jos Meea on hoidossa kaksi yötä, ehdimme myös miehen kanssa viettää laatuaikaa kaksin - sitäkään ei ole hetkeen tapahtunut.

Vaikka kekkereille olisikin voinut myös ottaa Meean mukaan (hän oli siellä viime kesänäkin), on itse asiassa ihan kiva, että yökyläily järjestyikin juuri tähän kohtaan. Ikäänkuin huvi ja hyöty samalla kertaa. :)

Vaikka olenkin yrittänyt tätä kohtaan henkisesti varautua ja vaikka toisaalta olenkin ihan innoissani omasta vapaastani, saa nähdä miten kova ikävä yllättää. Vähintäänkin täytyy heti illalla kesken kekkereiden kysellä, miten yöunille meno on sujunut. :)


Pientä rakasta tulee varmasti ikävä! <3

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kesän pihaleikit

Viime kesänä Meea oli vielä niin pieni, ettei pihalla tullut juurikaan leikittyä. Talvellakin ulkoiltiin pääasiassa rattailla, joten varsinaiset pihaleikit on meillä startattu vasta tänä keväänä.

Mitkä sitten ovat meidän neidin mielestä parhaat pihaleikit? 

Pihalla juoksentelu
Neiti nappaa lelulaatikosta lapion tai siivilän matkaan ja lähtee juoksentelemaan ympäri pihaa. Välillä pysähdytään ihailemaan kukkia, välillä hypistellään pihatien hiekkaa. Välillä jopa kivutaan terassille tepastelemaan. Hauskinta on kuitenkin kirmailla paikasta toiseen - ja mielellään vielä eri suuntaan kuin äiti on menossa.




Hiekkalaatikko
Kun vihdoin saatiin hiekat laatikkoon, on se ollut yksi lempipaikoista pihalla. Aiemminkin toki oltiin leikkipuistoissa käyty hiekkaleikeissä, mutta nyt hiekkalaatikko löytyy omaltakin pihalta. Tosin kelpasi se hiekkalaatikko leikkimiseen hyvin ilman hiekkaakin. :D Meidän hiekkalaatikossahan on katos päällä kissojen yms varalta; mikäli katos on alhaalla ja neiti haluaa mennä hiekkalaatikolle (vaikka äiti sanoisi "ei nyt, kun mennään ihan just autoon/sisälle/jonnekin"), niin hänhän sitten yrittää kiivetä sen katoksen päälle - eikä auta kuin avata katos. Ja siis riittää, että katos on vähän raollaan; neiti jo ryömii pienestäkin raosta sisään hiekkalaatikkoon. :)



Keinu
Keinu saatiin jo joululahjaksi ja alkuvuosi kiikuttiin sisällä. Isyysloman alkaessa mies sai sen vihdoin kiinnitettyä autokatokseen - piti vähän tehdä sovelluksia kiinnityksen suhteen, kun katto oli niin korkealla. Nyt voi keinutella sitten sateen yllättäessäkin ja kyllähän se neiti on tykännyt keinussaan olla.



Uima-allas
Uima-allas puhalleltiin paikoilleen helteiden saapuessa. Pari senttiä vettä pohjalle ja kyllä neiti kovasti tykkäsi polskutella. Kylpy on ihaninta ajanvietettä sisällä, joten luonnollisesti tuo uima-allaskin kiinnosti. Rannalle ei ole vielä ehditty hellepäivinä, mutta jospa niitä olisi vielä luvassa.



Taaperokärry
Taaperokärryn kanssa kaahaillaan pitkin pihaa ja kuljetellaan tavaraa. Enemmän kärry oli käytössä silloin, kun Meea ei vielä osannut kävellä, mutta kyllä sitä vieläkin työnnellään. Ja hiekkakasaa lapioivasta naapurin sedästä mallia ottaen on myös omalla lapiolla kaavittu pihatien hiekkaa kärryn kyytiin.



Polkupyörä
Tämä ei varsinaisesti ole pihalelu, koska yleensä käydään fillaroimassa asuinalueen ympäri. Ollaan me toki pihassakin taloa ympäri fillaroitu, mutta yleensä käydään tiellä lenkillä. Tämän pyörän kanssa on helppo kuljettaa Arttuakin toisessa kädessä mukana. :)



Taitojen karttumista on vielä odottelemassa pikkuiset kottikärryt sekä Plaston mopo. 

Mitä kesäpuuhaa teidän pihalta löytyy taaperolle? Mikä on kuluvan kesän hitti?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Lapseni tunnistaa lehmän!

Eilinen uutinen neuvolan Lene-arvioinnin kuvaston uudistamisesta herätti itsessäni kummastusta. Neurologista kehitystä arvioivassa testissä yhtenä arviointimenetelmänä on ollut piirros maatilan pihapiiristä. Nyt sen rinnalle otettiin kuva kaupunkimiljööstä - ihan vaan siitä syystä, etteivät kaikki lapset enää tunnista lehmää!

Kuulostaa jotenkin käsittämättömälle. Etenkin se, että neuvolan tädit ovat laittaneet asian merkille jo kymmenen (!!) vuotta sitten. "Osalle lapsista eläimet tuntuivat vierailta."

Ymmärrän kyllä, että kaupunkilaislapselle lehmän näkeminen livenä voi olla melko harvinaista. Voi se olla maalaislapsellekin, koska maatiloja on enää harvassa, eikä niihin välttämättä pääse kovin vapaasti eläimiä ihastelemaan.

Siitä huolimatta ainakin oma lapseni tunnistaa monia sellaisiakin eläimiä, joita ei ole koskaan nähnyt oikeasti.

Miksi? Kuvien ansiosta.

Jutussa pohdittiin, että yhtenä syynä lehmän tuntemattomuudelle voi olla se, ettei kaikissa perheissä ole enää aikaa katsella kuvakirjoja yhdessä ja opetella eläimiä sitä kautta. Onkohan niissä perheissä sitten lainkaan aikaa leikkiä lapsen kanssa?

Meillä ainakin yksi parhaista leikeistä on kirjojen lukeminen - ja nimenomaan yhdessä! Eläinkirjat ovat lemppareita ja omien kirjojen lisäksi onkin käyty kirjastosta hakemassa täydennystä eläinkuvastoon. Meea tunnistaa jo nyt - reilun vuoden iässä - kuvista suurinpiirtein kaikki ns. peruseläimet aina koirasta lampaaseen. Sen lisäksi kirjoja selatessa olemme opetelleet myös eläinten ääniä; hyvin osataan jo ihhahhaat, ammuut ja maumaut.



Toinen hyvä paikka eläinten katseluun ovat olleet YouTube-videot. Sieltä on ihasteltu ainakin koiria, kissoja, lampaita ja Korkeasaari-reissun jälkeen jopa leijonia. Jos ei ole aikaa lukea kirjaa, voisi ainakin olla aikaa laittaa eläinvideo pyörimään?

Eikä se oikeasti ihan älyttömästi ponnisteluja vaatisi, jotta eläimet pääsisi näkemään livenä. Kotieläinpuistoja on Suomessa pilvin pimein ja Helsingissäkin Korkeasaari, jossa harvinaisempien eläinten lisäksi myös niitä tavallisia; tänä kesänä ainakin kana, kukko, pupu ja heppa.

Meidän reilun vuoden ikäinen on nähnyt jo satoja eläinlajeja, kun olemme kiertäneet viime viikkoina sekä Orimattilan kotieläinpuiston että Korkeasaaren. Oman koiran lisäksi tuttujen luona tutuksi ovat tulleet ainakin kissa, hamsteri, marsu ja akvaariokalat; lisäksi neiti on eläintarhojen ulkopuolellakin nähnyt livenä lampaita ja hevosia. Eikä ole vaatinut juurikaan ponnisteluja näiden eläinten näkeminen...


Prisman puuhapaikka

Jyväskylän Seppälän Prismaan aukesi alkukesästä lasten puuhapaikka. S-etukortilla ilmainen sisäänpääsy ja kätevästi ruokakaupan vieressä - kuulosti kokeilemisen arvoiselta jutulta!

Emme viime viikkoina olekaan olleet paljoa Jyväskylässä Meean kanssa, ruokakauppareissutkin on hoidettu työmatkan varrella Meean ollessa kotona. Ja sen ainoan kerran kun viimeisten parin viikon sisään olimme kaupungissa koko perheen voimin, ei puuhapaikka ollutkaan juuri sinä päivänä auki.

Mutta tällä viikolla pääsimme tutustumaan Prisman puuhapaikkaan shoppailureissun yhteydessä!




Mikä ihmeen puuhapaikka?


Puuhapaikka on ainakin Jyväskylässä ainoa laatuaan; en tiedä löytyykö vastaavia muiden kaupunkien Prismojen yhteydestä. 

S-etukortti antaa ilmaisen sisäänpääsyn; tosin itse en nähnyt henkilökuntaa sisäänkäynnin yhteydessä eikä kortin perään kyselty missään vaiheessa. Leikkijämäärä on rajattu; kun eteisaulassa ei enää ole tyhjiä lokeroita kenkäsäilytykseen, on leikkipaikka täynnä. Mutta kun ei sitä henkilökuntaa sisäänkäynnin yhteydessä näkynyt, eipä tätäkään varmaan kukaan valvonut...  Ainakin meidän mennessämme oli osa kengistä myös viskottu pitkin lattiaa. 

Puuhapaikassa lapset ovat vanhempiensa vastuulla ja valvonnassa. Sääntöjen, ikärajojen ja muiden turvallisuusmääräysten noudattaminen on siis vain vanhempien vastuulla.



Taaperolle puuhapaikasta löytyi itse asiassa hyvin vähän puuhaa. Ikänsä puolesta Meea olisi päässyt vain kahteen kuudesta osa-alueesta. Neiti viihtyi sen verran hyvin siinä ensimmäisessä osa-alueessa, ettei liikuttukaan sieltä minnekään. :)

En nyt enää muista tämän alueen nimeä, olisikohan se ollut joku Puuhapuisto. Joka tapauksessa se oli tarkoitettu 0-6 -vuotiaille ja sieltä löytyi mm. muovinen leikkitalo ja liukumäki. Ja nehän ne Meeaa eniten kiinnostivat.

Se toinen alue, jonne Meea olisi päässyt, oli autorata. Jätimme kuitenkin väliin, koska a) paikka oli koko ajan täynnä ja b) Meea ei välttämättä olisi osannut niillä autoilla vielä edes ajaa.

Näiden lisäksi puuhapaikasta löytyi poniratsastusalue, pomppulinna, pelialue sekä piirustus/askartelutila.




Kuten yleensäkin, tämäkin paikka olisi ollut mukavampi vähän vanhemmalle lapselle. Toki Meeakin sieltä puuhaa löysi, mutta meinasi jäädä isompien jalkoihin. Etenkin kun monet lapset ryntäilevät paikasta toiseen tönien, eivätkä välillä meinanneet edes huomata, että paikalla on vähän pienempikin lapsi.

Tämän osalta tuo "vahtiminen vanhempien vastuulla" -osio ei oikein toimi. Moni vanhempi kun ei koko ajan tuolla lastaan vahtinut - etenkään jos vahdittavana oli useampi lapsi. Siksi olisikin kaivannut paikalle myös henkilökuntaa rauhoittamaan leikkejä ja vahtimaan sääntöjen noudattamista. Nyt paikalla oli (kai?) yksi henkilökunnan edustaja, joka hänkin istui koko meidän leikkiajan pöydän ääressä askartelemassa muutaman lapsen kanssa.

Mutta ihan hauskaa Meealla tuntui tuolla olevan, innoissaan pikkuemäntä järjesteli leikkitalon sisällä ollutta keittiötä ja kuljetti keittiövälineitä tohkeissaan paikasta toiseen.




Olin ehkä itse ajatellut, että paikka olisi enemmän HopLopin kaltainen, mutta enemmänkin siitä tuli mieleen huoltoasemien tai hampurilaisravintoloiden lasten leikkipaikka - vähän vaan isommassa mittakoossa. Ihan hyvä idea kuitenkin Prismalta ja tuo ilmainen sisäänpääsy on ehdottomasti plussaa.

En vaan tiedä, että monestiko jatkossa tullaan tuolla käymään - ainakaan ennen kauppareissua. Oli nimittäin sen verran kiva paikka, ettei olisi malttanut lähteä pois ja kaupassa itketti. No, onneksi Meea ei ollut ainoa. Muutama lapsi veti itkupotkuraivarit Prisman eteisaulan lattialla maaten ja kaupassakin oli itkeviä lapsia vähän joka paikassa. Eli hyvä idea, mutta toimii vain silloin, jos puuhapaikassa käydään kaupan jälkeen tai toinen vanhempi käy kaupassa sillä aikaa kun toinen on puuhapaikassa. :)


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Päivä Korkeasaaressa

Pikkuneiti pääsi ensimmäistä kertaa Helsinkiin, kun käytiin Meean toisten kummien kanssa Korkeasaaressa viime lauantaina.

Reissu Korkeasaareen oli itsellekin vasta toinen laatuaan; ensimmäisen kerran kävin Korkeasaaressa kuusi vuotta sitten. Korkeasaari onkin näistä lasten kesäpaikoista yksi parhaimmista, koska siellä riittää nähtävää ja koettavaa myös aikuiselle!

Meidän neidille elämykset alkoivat itse asiassa jo ennen Korkeasaarta. Neidin kummien eli omien ystävieni luo Helsinkiin rantauduttiin jo perjantaina, joten yhden illan neiti sai juosta iiiiihanan kissan perässä.

Toinen elämys ennen Korkeasaarta oli matkustaminen, kun kuljettiin Malmilta Korkeasaareen julkisilla. Pikkuneiti oli ensimmäistä kertaa junassa (tosin unessa koko menomatkan...) ja paikallisbussissa, jossa onneksi malttoi - todennäköisesti suuresta ihmismäärästä johtuen - istua kiltisti aloillaan sylissä koko matkan. 

Korkeasaari on ihana


Tykkään itse kovasti Korkeasaaresta - vaikken tosiaan olekaan käynyt siellä ennen tätä kuin kerran aikuisiällä. Jotenkin se miljöö heti saapumisen sillasta lähtien on omaan makuuni. Vähän vielä ihmisvilinää pois, niin voisin viettää kaiken aikani siellä. :)

Kunnon turisteina kierrettiin saarta kartta kädessä Meean kummitädin toimiessa kartturina. Tehokkaasti saatiin kierrettyä Korkeasaari päivän aikana; kartasta taisi jäädä rastittamatta vain pesukarhu ja Borealia - ne olivat jääneet kiertäessä väliin ja emme lopuksi enää jaksaneet lähteä toiselle puolelle aluetta... 

Alueella aikaa vierähti kaikkineen kuutisen tuntia. Ihan hyvät reippailut siis päivän aikana!

Ryhmä rämä. :)


Lempparieläimet


Pikkuneidin lempparieläimiä tuntui olevan paljon! Niitä kun asiasta kysyneelle tutulle listasin, niin tuntui lista vaan jatkuvan ja jatkuvan. No, onhan siellä Korkeasaaressa aika monta eläinlajiakin!

Yhdet ehdottomat suosikit olivat vapaana kuljeskelleet linnut. Niitä neiti osoitteli innostuneena jatkuvasti - ja niiden perään hän myös säntäsi päästyään rattaista jalkeille. Riikinkukko vähän taisi myös jännittää, etenkin äännellessään.

Kissalaakson asukkaista Meea tykkäsi myös kovasti. Meeahan edeltävänä viikonloppuna jostain ihmeellisestä syystä vaihtoi aiemmin osaamansa "kissi"-sanan "kakka"-sanaan ja sanookin nykyään AINA "kakka" kissasta puhuttaessa (myös kummiensa kissa oli "kakka"). Olikin oikein mukavaa Kissalaaksossa pyöriä, kun neiti osoitteli häkin sisällä olleita leijonia ja tiikereitä sekä niiden kuvia ja hoki kovaan ääneen "kakka, kakka!". :D




Sääennusteesta huolimatta päivä oli sen verran aurinkoinen, että aika moni eläimistä vietti päivää nukkuen - niin tämä tiikerikin. 


Söpöjä eläimiä olivat Meean mielestä myös pikkupanda, visentti ja skunkki. Tai ainakin näitä ihasteltiin kovasti huokaillen. Tutuista eläimistä suosikkeja olivat tottakai "peppa" eli villihevonen ja kulaani sekä "pupu" eli kaniini. Karhut loikoilivat ikävä kyllä aika kaukana, mutta ilmeisesti Meea nekin sen verran tunnisti, että sanoi "grr" karhuaitauksen luona. :)



Vaikka sitä kuvasta onkin vaikea bongata - karhua tässä katsellaan. :)

Lähestulkoon kaikkia eläimiä tosiaan ihasteltiin ja ainoastaan sisällä taloissa olleet eläimet jäivät vähän vähäisemmälle huomiolle. Africasia kierrettiin nopsaan läpi, mutta ei ihan hirveästi jääty eläimiä katselemaan, kun Meea ei näistä niin perustanut - eikä äiti uskaltanut katsella käärmeitä, hämähäkkejä ja muita inhokkieläimiään. :D Amazoniassakin käytiin, mutta tultiin pois heti kun löydettiin ensimmäinen uloskäynti; oli nimittäin sen verran kuuma olla helteisenä päivänä tuolla trooppisessa ilmastossa, että Meea alkoi kapinoida vastaan hetimmiten. Oltiin muutenkin tässä vaiheessa jo tekemässä lähtöä poispäin ja Meeaa alkoi väsyttää, joten senkin vuoksi talot tuli kierrettyä suhteellisen nopeasti.


Eläinhäkkeihin!


Uutuutena Korkeasaaressa olivat tänä vuonna tarhapolut, eli kävijät päästettiin sisälle kolmeen eri eläinten häkkiin! Tottakai tämä mahdollisuus piti hyödyntää ja 2/3 häkkiä tulikin kierrettyä.

Kolmanteenkin eli kilpparihäkkiin meinattiin mennä, mutta kilpikonnat olivat ihan eri puolella häkkiä kuin polku, joten ne näki häkin ulkopuolelta paljon paremmin. :)

Kengurukujalle pääsyä odottelemassa - jännää tuntui olevan!

Vierailumme alkupuolella pääsimme heti vierailemaan Kengurukujalla, joka oli avoinna klo 11-13. Aika lailla ensimmäisten joukossa pääsimme kujalle kävelemään ja ihastelemaan kenguruita lähietäisyydeltä - ilman suojaverkkoja.

Meea katseli kenguja ihmeissään (varmaan miettien, että mitähän nämä ovat) ja me muut ihastelimme erityisesti poikasta pussissaan kantavaa kengurua - josta en ikävä kyllä ehtinyt napata kunnon kuvaa.






Toinen häkkien sisälle vierailu tapahtui iltapäivällä, kun pääsimme Vikunjaväylälle. Kyseinen väylä oli avattu vasta edellisviikolla ja kerrallaan häkkiin otettiinkin vain kymmenen henkeä. Olimme paikalla hetki väylän avautumisen jälkeen (väylä oli auki tunnin) ja kolme ryhmää pääsi sisään ennen meitä - eli jonoa oli jo kertynyt ihan hyvin - ja näytti meidän jälkeemmekin vielä pari-kolmekymmentä jäävän odottamaan sisäänpääsyä.

Meeahan simahti päikkäreille hetkeä ennen jonoon menoamme ja veti sikeitä koko Vikunjaväylän ajan. Jäipähän ainakin kuvia muistoksi, että voi vanhempana näyttää "Näin lähellä oot ollut vikunjoita!" :D







Ruokaa nassuun


Yksi tärkeä juttu koko päivän reissussa on tottakai ruoka. Mekin lähdimme Meean kummien luota matkaan puoli kymmenen maissa ja taisimme palata takaisin vasta kuudelta, joten takana oli pitkä päivä.

Olin etukäteen sähköpostitse yhteydessä Korkeasaareen muiden asioiden tiimoilta ja sain samalla sieltä (pyytämättä!) vinkkejä mm. ruokailuun liittyen. Meille vinkattiin ruokapaikaksi Ravintola Karhun ulko-osaa; käytännössä kyseessä oli katettu lisäosa Ravintola Karhulle. Tähän ulko-osaan toimi tarjoilu ravintolasta - pihalla oleviin varjon alla olleisiin pöytiin kuulemma ei. Lisäksi ulko-osassa oli ikkunat Karhulinnaan, josta karhuja pystyi tarkkailemaan ruokailun ajan. Kaikin puolin ihan loistava paikka.

Me saimme pöydän vielä ihan reunasta, ikkunan vierestä. Saatiin rattaat kätevästi parkkiin pöydän viereen ja näköalapaikka Karhulinnaan. Karhut tosin eivät kovin paljoa liikkuneet; toinen nukkui koko ajan paikallaan luolassa ja toinen loppuvaiheessa vähän venytteli takajalkojaan. :D

Ainoa kuva, joka tuli otettua Ravintola Karhussa... Oli vissiin jo sen verran nälkä itse kullakin, ettei tullut kuvien napsiminen mieleen. :)

Ruokalista oli ehkä vähän suppea, mutta jokainen seurueestamme löysi sieltä kyllä itselleen syömistä. Meealle mukaan oli pakattu omat eväät allergioiden takia. Neiti popsikin omat eväänsä meidän odotellessa annoksia - ja sitten jälkkäriksi ranskiksia ensin kummitädin ja sitten äidin lautaselta.

Lapsiperheille voin kyllä ehdottomasti suositella Korkeasaaren ruokavaihtoehdoista Ravintola Karhua ja nimenomaan tätä kyseistä ulko-osaa. Erityisesti rattaiden kanssa kulkeville, koska mihinkään muualle ns. sisätiloihin kun rattaita ei saa viedä! Ihan loistava paikka, eikä ruuassakaan ollut mitään moittimista. Itse asiassa meidän seurueelta ainoat moitteet taisi tulla (muistaakseni kaikilta) paikan metallituoleista, jotka eivät istumismukavuudellaan yltäneet kovin korkealle...

Ravintola Karhun lisäksi piipahdettiin myöhemmin hetkeksi myös saaren keskellä olevaan ulkoilmakahvilaan juomille/jätskeille. Siellä ei kauaa tullutkaan allekirjoittaneella vietettyä pöydässä, koska pikkuneiti halusi tepastella ympäriinsä - osan aikaa onneksi neiti viipotti myös isin ja kummitädinkin kanssa, niin ehti äitikin hetken istua pöydässä. :) Ihan mukava paikka tämäkin, oli ainakin helppo lähteä lapsen kanssa tutkimaan ympäristöä ja palata taas takaisin pöytään.




Korkeasaari taaperon kanssa


Taaperolle Korkeasaari oli aivan loistava paikka! Emme ole vielä huvipuistoissa käyneet (enkä tiedä käydäänkö ollenkaan tänä kesänä), joten sinänsä vertailukohtaa siihen ei vielä löydy. Uskoisin kuitenkin, että ainakin Meealle eläinten näkeminen on paljon antoisampaa kuin laitteissa pyöriminen.

Korkeasaaressa oli tosi kätevä kulkea rattaiden kanssa. Yhdet portaat taidettiin joutua nostamaan rattaat ylös; Kissalaakson reunasta ylös heppoja katsomaan, kun olisi muuten jouduttu kiertämään aika kaukaa. Muuten rattaiden kanssa pääsi hyvin joka paikkaan.

Ja verrattuna Orimattilan kotieläinpuistoon - jossa myös kävimme viime viikolla - Korkeasaaressa esteettömyys oli otettu huomioon huomattavasti paremmin myös häkkien rakenteiden osalta; oikeastaan kaikki eläimet näkyivät myös rattaista katsellen. Emme tainneet eläinten näkemisen takia ottaa Meeaa pois rattaista kuin lumileopardien ruokintahetkessä, jolloin edessä oli sen verran ihmisiä, ettei matalalla rattaissa ollut neiti nähnyt yhtään mitään. Orimattilassahan siis neiti kulki pääsääntöisesti sylissä, koska rattaista hän ei olisi nähnyt varmaan yhtään eläintä. Meillähän oli varoilta Manducakin mukana Korkeasaaressa, mutta sitä ei tarvittu lainkaan; neiti oli 90-prosenttisesti rattaissa; ja loput 10 % sylissä tai kävellen.

Huippuhyvä juttu oli myös jokaisen häkin luota löytyvät isot ja todentuntuiset kuvat eläimistä. Niissäkin häkeissä, joissa eläin lymyili piilossa (esim. metsäkissa ja ilves) pikkuneiti tavallaan pääsi näkemään eläimet näistä kuvista. Ja kyllä niitä kuvia innoissaan katseltiinkin!

Lumileopardien ruokintaa katselemassa ihmisjoukon keskellä. 

Näin innoissaan neiti katseli kameleita - ja hyvin näkyi rattaista!

Ainoa miinus oli tosiaan rattaiden osalta oli nuo ruokapaikat, joihin ei - Ravintola Karhun ulko-osaa lukuunottamatta - päässyt sisälle rattaiden kanssa. Ymmärrän kyllä, että rattaat veisivät ravintolatilasta suuren siivun (etenkin kun rattaita on tällaisessa paikassa joka toisella seurueella...), mutta jokin säilytysratkaisu voisi helpottaa tilannetta. Nythän siis esim. Korkeasaaren keskellä olleen ravintola Pukin edessä oli ns. vaunuparkki, eli vaunut ja rattaat jätettiin vain rakennuksen eteen odottamaan ruokailun ajaksi.

Vaikka se olisikin melkoista epäonnea, jos juuri ne omat rattaat varastettaisiin tuosta joukosta, en silti olisi halunnut jättää omia rattaita siihen parkkiin. Niitä ei olisi välttämättä nähnyt ruokapaikasta ja lisäksi meillä ainakin kulkee rattaissa mukana paljon kaikennäköistä tavaraa; vakiovarusteiden lisäksi nytkin esimerkiksi rattaiden alla oleva kori oli täynnä takkeja, vaihtovaatteita (neidille) sekä evästä. Jonkinlainen säilytyslokero-tyyppinen vaunuparkki voisi olla toimiva - vaikka toki vaatineekin aika paljon enemmän vaivaa ja rahaa kuin nykyinen käytäntö.




Muiden taaperoon liittyvien asioiden osalta täytyy vielä mainita lastenhoitohuone, jossa kävimme Ravintola Karhun läheisyydessä. Itse nimittäin en ole aiemmin törmännyt tällaiseen ns. avoimeen lastenhoitohuoneeseen. Yleensähän lastenhoitohuoneet ovat lukollisia koppeja, joissa on vaippapiste, potta ja tavallinen wc-pönttö - eli jossa on yksi lapsi/perhe kerrallaan. Korkeasaaressa käytössä oli ainakin tässä yhdessä paikassa (sisäänkäynnin luona oli ns. normaalia mallia oleva lastenhoitohuone) yhteissysteemi, eli lastenhoitohuoneen ovea ei lukittu ja siellä oli parhaimmillaan neljäkin lasta/perhettä vaippaa vaihtamassa. Itse vaihdoin vaipan ja pesin pyllyn vaipanvaihtopisteessä, jona aikana seuraava isä oli jo jonottamassa vaippaa vaihtamaan - itse asiassa hän heittikin meidän vaipan roskiin odotellessaan ja me siirryimme huoneessa olleelle sohvalle pukemaan loput vaatteet, jotta vaippapiste saatiin seuraavalle käyttöön. Näiden lisäksi huoneessa oli vielä päädyssä lukollinen vessakoppi, josta ilmeisesti löytyi pottakin. Ihan näppärä systeemi kyllä tämäkin - vähän vaan tuntui jännältä siinä tilanteessa ollessa!

Kaiken kaikkiaan Korkesaari oli paikka, jonne varmasti tullaan vielä uudestaan. Korkeasaaren eläimet ovat pääosin niin harvinaisia, että ne antavat runsaasti elämyksiä aikuisellekin. Vaikka se pääsääntöisesti lapsiperheiden paikka onkin, aika paljon siellä näkyi myös pariskuntia ja kaveriporukoita - ollaanhan me itsekin miehen kanssa käyty Korkeasaaressa kaksin kuusi vuotta sitten ja ihan mahtava reissu oli!

Muistoksi Korkeasaaresta jäi roppakaupalla kuvia (joita on jo selattu puhelimesta läpi Meean kanssa useaan kertaan), hyviä muistoja sekä Meealle ostamani leijona-pehmolelu (jota muuten yllättäen kutsutaan nimellä "kakka"...). Seuraavaksi kerraksi jäi vielä koettavaa eläintalojen kiertelyssä (ne kun jäivät nyt aika vähäiselle), lasten leikkipaikoissa (jotka jäivät kokonaan väliin) sekä mahdollisesti myös veneretkessä - nytkin oli tarkoitus palata Helsinkiin vesibussin kyydissä, mutta kello oli lähtiessämme kotimatkalle jo sen verran, ettei 45 minuutin reissun kasvattaminen enää tuntunut houkuttelevalta... Oli jo sen verran väsynyttä porukkaa, että kyllä illallakin uni tuli aika nopeasti itse kullekin! :)

Erittäin onnellinen (ja väsynyt) tyttö päivän päätteeksi. 
Paluumatkalla bussissa otettiin rennosti. :)
Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.