keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Pieni ihme syntyi 21.4.2014

Kuten edellisestä bloggauksesta ehkä voi päätellä - bloggaustauko on johtunut oman pienen rakkaan syntymästä.

Pitkällisen käynnistelyn ja ponnistelun jälkeen pieni rakas saapui maailmaan maanantaina 21.4. klo 5.30. Painoa 2750 g ja pituutta 47 cm.

Äiti, isi ja isoveli-hauva ovat edelleen onnesta pyörryksissä ja uusi arki vaatii opettelua. Ehkä sitä pikkuhiljaa malttaa keskittyä tännekin kirjoittelemaan - nukkuvan vauvan katselun sijaan. Asiaa ainakin olisi paljon ja olisi mukava saada ajatuksia "talteen" tännekin. :)

perjantai 18. huhtikuuta 2014

H-hetki lähestyy - aiemmin kuin odotinkaan!

Huh. Melkoista menoa ja tunnemylläkkää ollut viime päivät! Mistähän sitä aloittaisi...

No, neuvolassa huomattiin raskausmyrkytysoireita (korkea alapaine ja proteiinia pissassa) jo toissa viikolla. Kumpaakin oiretta on seurattu ja lisäoireista varoiteltu. Lisäoireita ei onneksi ole tullut, mutta kun nuo muut arvot ovat edelleen olleet koholla, sain lähetteen äitiyspolille keskiviikolle.

Jännitys ennen äippäpolia oli aika kova. Tai siis tosi kova. Lähinnä siis siksi, että mitähän siellä mahtaa selvitä. On ehdottoman hyvä, että oireita seurataan, mutta kyllä se seuranta saa oman stressitason ja jännityksen kohoamaan. 

Lisäksi jännitystä nosti mahdollisuus siitä, että siltä reissulta joutuisi jäämään osastolle. Sairaalakassihan oli tarkoitus pakata pääsiäisenä kaikessa rauhassa (ja tehdä siitäkin oma bloggaus), mutta häthätää sitä sitten keskiviikko-aamuna pakkailin kaiken varoilta ja googlettelin, että mitä kaikkea oikeasti tarvii mukaan.

Onneksi kaikki näytti äippäpolilla ihan hyvältä - eikä sairaalakassillekaan ollut tarvetta.

Otettiin (ensimmäistä kertaa) sydänkäyrää vauvasta ja katsottiin vauvan vointia vielä ultralla. Molemmissa oli kaikki kunnossa ja erittäin vilkkaalta ja hyvävointiselta vauva vaikutti. Painoakin oli kertynyt jo reilut 2800 grammaa.

Koska kaikki näytti hyvältä ja vointi oli ok, sovittiin seuraava kontrollikäynti vasta 1,5 vkon päähän. Vaikka pissanäytettä jouduinkin keräämään seuraavan yön (ja sen tulokset saisin vasta torstaina), olo oli aika helpottunut. Vaikka diagnoosi olikin lievä raskausmyrkytys, niin vauvalla oli kaikki hyvin ja minäkin sain tulla kotiin.

Noh. Torstai-iltapäivällä tuli sitten puhelu, jossa vähän niinkuin jokapäiväisten kuulumisten vaihtamisen tapaan kutsuttiin osastolle käynnistämään synnytystä. Ehkä nuo puhelut sairaalassa ovat arkipäivää, mutta itse vähän häkellyin - enkä enää aamulla ollut lainkaan varma, että mitähän siellä puhelimessa oli sanottu. 

Ilta meni sekalaisissa tunteissa; jännitti, pelotti, huolestutti, stressasi - ja kuitenkin fiilis oli (ainakin ajoittain) myös positiivinen.

Valmistautumisaika jäi lyhyemmäksi kuin ajattelin ja tuntui, että hirveästi on vielä tekemättä. Pari kyyneltä tirautin miehelle siitä, että meillä ei ole vielä EDES patjaa, että miten se vauva muka voi vielä syntyä. Oikeastihan siis patja on ehkä ainoa "pakollinen" tavara, joka meiltä puuttuu - ja sekin vaan siksi, ettei sitä löytynyt kaupan hyllyltä ja jouduttiin tilaamaan se erikseen.

Aamuun mennessä oli sairaalakassi pakattu, vauvan kotiutumisvaatteet (tai kolmet eri vaihtoehdot) valittu, lista puuttuvista asioista/hankinnoista tehty ja hätäkasteen varalta nimet mietitty. Aika paljon hommaa - ei ihmekään, ettei oikein yöllä nukuttanut. ;)

Osastolla oltiin puoli yhdentoista aikaan ja aluksi tehtiin kaikenmoisia kokeita. Lääkärille päästiin ennen yhtä ja sen jälkeen käynnistettiin synnytys lääkkeillä.

Sen jälkeen tää onkin ollut odottelua, syömistä ja sydänkäyrällä oloa. Ei taida vielä tänä yönä ihmeempiä tapahtua, mutta jospa täällä ei kovin montaa päivää tarvisi makoilla. Paino sanalla makoilla, koska raskausmyrkytyksestä johtuen ei hirveästi saa liikkua.


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Synnytysvalmennuksessa käyty

Oltiin eilen keskussairaalalla synnytysvalmennuksessa. Jyväskylässä sellainen järjestetään joka lauantai ja nyt kun raskausviikkojakin on jo kasassa sen verran, oli hyvä hetki käydä siellä kuuntelemassa kätilön kertomusta.

Ennakkoajatukset synnytysvalmennuksesta olivat vähän ristiriitaiset. Toisaalta halusin toki mennä sinne ja saada lisäinfoa tulevaa koitosta varten. Toisaalta mielikuvat synnytysvalmennuksesta oli lähinnä jenkkisarjojen mallia; synnytysvideoita joissa näytetään lähikuvana kaikki ja vähintäänkin yksi pyörtyy joka valmennuksessa.

No, ei se onneksi ollut sellaista. Minäkin melko herkkänä ihmisenä pystyin kuuntelemaan ongelmitta kaiken asian. Eikä niitä videoitakaan näytetty lainkaan. :)

Loppujen lopuksi synnytysvalmennuksesta tuli aika vähän uutta tietoa. Oltiin aiemmin jo saatu neuvolasta pari synnytysesitettä (mm. kivunlievitysvaihtoehdoista ja synnytysasennoista) ja lisäksi olin itse lueskellut keskussairaalan sivuilta löytyviä tietoja. Jotain yksityiskohtia synnytyssalin käytäntöihin liittyen ehkä tuli uutena tietona, mutta kaikkineen aika vähän.

Oikeastaan ehkä tärkein ajatus, joka valmennuksesta jäi mieleen, oli se, miten synnytyskipuun kannattaa suhtautua. Kun normaalisti kipu on elimistön keino kertoa, että nyt tapahtuu jotain pahaa, synnytyksessä asia on päinvastoin; mitä enemmän sattuu, sitä paremmin synnytys etenee. Toivottavasti tämän pystyy pitämään mielessä sitten kun h-hetki koittaa.

Joka tapauksessa oli siellä synnytysvalmennuksessa ihan hyvä käydä. Eipähän ainakaan jää mietityttämään, että olisiko siellä ollut jotain tarpeellista tietoa. Ja jos ei muuta, niin olihan se näky ennen valmennuksen alkua aika hupaisa; kolmisenkymmentä raskaana olevaa naista keskussairaalan aulassa odottelemassa valmennusta - jos itse olisi sattunut paikalle asiasta tietämättömänä, olisi vähän voinut kummastella sitä näkyä. :)

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Sneak peek vauvanvaatteisiin - ihanimmat ihanuudet

Kuten aiemmin kirjoitinkin, nyt on pyykinpesu-silitys-viikkaus-lajittelu -projekti edennyt siihen vaiheeseen, että pienimmät (n. kokoon 62 asti) vauvan vaatteet ovat löytäneet tiensä kaappiin odottamaan uutta käyttäjää. :)

Vaatteita on tullut hamstrattua hirmuinen määrä ja joukkoon mahtuu kaikenlaista ihanaa. Ajattelinkin nyt blogissa raottaa hieman vaatekaapin ovea ja esitellä muutaman ihanimman meiltä löytyvän vauvanvaatteen.

Bodyjen mahtavat kuosit


Bodyissä olen suosinut eniten kietaisubodeja, jotka ainakin pienelle vauvalle tuntuisivat helpoimmalta pukea ja riisua. En tiedä onko sattumaa, että myös ne ihanimmat kuosit löytyivät nimenomaan kietaisubodeista!

Tämä on yksi ehdokas vauvan kotiintulo-vaatteeksi. Pirteä kuosi, pieni koko ja vieläpä kietaisumalli. 

Yksi ehdottomasti pirteimmistä bodeista, joita meidän kaapeista löytyy. Vaikka tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, niin omalla listalla tämä nousee ehdottomasti bodyjen kärkisijoille.

Bongasin tällaiset samaa sarjaa olevat bodyt; pojalle tai tytölle - kumpi sitten tuleekaan. Nämäkin on aika kivat. 

Pirteitä kuvioita tässäkin. :)

Pirteät pöksyt


Housuja on enemmän niissä isokokoisemmissa vaatteissa (niissä, joita en ole vielä silittänyt ja joita ei siksi voinut vielä kuvata), mutta jotain kivoja löytyi näistä pienikokoisistakin.

Kesäiset raitapöksyt.

Näitä velour-housuja meiltä löytyy monessa eri värissä - tässä ei läheskään ole vielä kaikki!

Olen mieltynyt enemmän yhdistelmään body+puolipotkarit kuin body+potkarit; siksi meiltä löytyykin puolipotkareita aika paljon (no joo, on niitä potkuhousujakin kyllä). Puolipotkarit ovat pääsääntöisesti "tylsiä" yksivärisiä, mutta tässä yhdet aika kivannäköiset. :)


Yöpuvuista ihanimmat


Yöpukuja löytyi valtavat kasat - en ymmärrä, miten niitä(kin) on kertynyt niin paljon. Aika monet ovat aika "tavallisia" ja valtaosa tori.fi:stä shopattuja. Mutta pari yökkäriä sieltä nostin ns. ylitse muiden - kumpaakaan en tosin ole itse ostanut.

Muumi-yökkäri saatiin joululahjaksi. Vaikka Muumi-kamaa on hirveästi myynnissä, niin tämä taitaa itse asiassa olla ainoa Muumi-juttu, jota vauvalle on hankittu!

Tämäkin yöhaalari taisi tulla joululahjaksi - tai sitten muuten vaan lahjaksi. Kuvasta ei välity kankaan ihana pehmeys - tämä on varmaan kaikista pehmein vaate, joka meiltä löytyy!


Haalareita ulkokäyttöön


Äitiyspakkauksen isojen haalareiden lisäksi meiltä löytyy muutamia pienempiä haalareita. Kokoero niihin äitiyspakkauksen haalareihin on kyllä melkoinen!

Tämä on ihan pientä kokoa, eli hyvin todennäköisesti tämä lähtee sitten laitokselle mukaan ja vauva saa tämän päälleen ensimmäisenä ulkovaatteena. 

Karhupuku oli ihan pakollinen hankinta. :)

Tämä ihana ja lämmin haalari saatiin kaveriltani lahjaksi; tämä toiminee ulkokäytön lisäksi myös ns. välihaalarina talvella (jos/kun vielä mahtuu päälle silloin). 


Tytölle tai pojalle


Koska vuodenvaihteessa olleessa rakenneultrassa napanuora oli jalkojen välissä eikä sukupuoli selvinnyt, on vaatteiden shoppailu ollut toisinaan haastavaa. Siksi suuri osa vaatteista onkin sitä valko-beige-harmaa -linjaa - joka tosin on minusta ihan kauniin näköistä.

Katselin alkuvuodesta yksityisen ultran hintoja, josko oltaisiin käyty selvittämässä sukupuoli sitä kautta. Hinta oli sen verran suolainen, joten päätin, että sillä rahalla voin shopata tyttö- ja poikavaatteita - ei sitten harmita niin paljon, kun jommatkummat jäävät käyttämättä. Ja ei niitä tosiaan ole vielä tullut shopattua niin paljon kuin ultra olisi maksanut, eli olen siis selkeästi säästänyt rahaa! :D

No, itse asiassa vaikka osa vaatteista onkin shopattu vain toista sukupuolta silmällä pitäen, periaatteessa lähes kaikki ns. poikavaatteet käyvät kyllä tytöllekin. Tyttövaatteista noita kaikkein vaaleanpunaisimpia ei ehkä voi pojalle pukea - mekoista puhumattakaan. ;)

Nämä haalarit olivat oikeastaan ainoat (kuvaukseen päässeistä), jotka ehkä sopivat ainoastaan pojalle. Tämän lisäksi poikavaate-kasassa on pari vaaleansinistä auton kuvilla varustettua vaatetta, jotka jättäisin tytön vaatekaapista pois.

Tää oli ihan must-ostos, kun tuli kirpparilla vastaan. Ei nimittäin varmaan toista kertaa tule vastaan samanlaista. :)

Pari muutakin mekkoa on ollut "pakko" ostaa. Vaikka valtaosa niistä onkin vaaleanpunaisia, niin silti valikoin kuvaan tämän, jossa vaaleanpunaista on vaan ihan vähän. :)

No, löytyy sitä vaaleanpunaistakin tietty. Ihanat yöhaalarit tytölle.


Muuta ihanaa


Ja sitten vielä loppuun muutama muukin ihana vaate. Nämä tulevat varmasti käyttöön! :)

Ihana ja pirteä setti - tosin tämä on niiiiiin pientä kokoa, että saa nähdä mahtuuko tämä ollenkaan vauvan päälle.

Kirpparilta bongattu mehiläishaalari, jossa ihanat "Buzz"-yksityiskohdat jalkapohjissa.

Ihanat yksityiskohdat jaloista löytyy myös eräästä toisesta haalarista. 

Tämä kesähaalari on jotenkin tosi söpö.

Lähes kaikki myssyt (joita on siis kymmeniä!) ovat niitä ihan perus-valkoisia pienellä kuvalla tms. Pari vähän erikoisempaakin joukosta löytyi.

Vaikka tässäkin oli jo kovasti vaatetta, niin voin kertoa, että kuvasin ainoastaan murto-osan vaatteista! Mutta onpahan nyt ne ihanista ihanimmat vaatteet jo kuvattu muistoksi - jos sattuu käymään niin, että joku näistä jää kokonaan käyttämättä tai ei tule kuvattua käyttäjänsä päällä. :)

Aiheellinen äitiysloma

Viimeisinä työpäivinä ennen äippäloman alkua tuntui siltä, että kyllähän tässä olisi vielä hyvin jaksanut olla töissä. Toimistotyö kun ei fyysisesti kovin rankkaa ole ja töitä ainakin olisi riittänyt. Toki koko ajan alkoi tuntumaan, että yleiskunto on heikentynyt eikä jaksaminen enää ole ihan samaa luokkaa kuin ennen - mutta kuitenkin sellainen, että töissä olisi jaksanut hyvin vielä olla. Rankinta työnteossa taisi olla portaiden kipuaminen yläkerran toimistolle ja sekin suureksi osaksi raskauden aikana kertyneen lisäpainon takia.

Vielä äitiysloman alettua mietin, että ehkä se äitiysloman aloittamisajankohta olisi voinut olla pari viikkoa myöhemmin.

Nyt kun äitiyslomaa on reilu viikko takana, voi vaan todeta, että äitiysloma tuli juuri oikeaan kohtaan!

Verenpaineet lähtivät nousuun viime viikolla, josta johtuen on joutunut nyt ottamaan vähän rauhallisemmin. Mutta pakko myöntää, että joka tapauksessa olisi joutunut ottamaan rauhallisemmin; ei vaan enää jaksa ihan niin paljoa touhuta.

Kun normaalisti nukun 7-8 tunnin yöunia, nyt 9 tuntia on ollut aika lailla vähimmäismäärä - parhaimmillaan on tainnut tulla yhtäjaksoisesti nukuttua äitiyslomalla lähes 12 tunnin yöunet. Ja siihen päälle vielä päikkärit lähes joka päivä. Se on uskomatonta, miten paljon voikaan väsyttää. Ja miten helposti voikaan nukahtaa; vaikka menisi sohvalle tai sänkyyn vaan vähän lepäilemään, niin yleensä sitä havahtuu hereille täydestä unesta vasta tunnin päästä.

Nojoo, onhan sitä toisinaan ollut myös niitä nukkumishaasteita ja olen muutamana aamuyönä viettänyt pari tuntia olohuoneen sohvalla valvoen ja nettiä iPadilla selaten. Mutta myös tästä syystä äitiysloma on erityisen hyvä (ja aiheellinen) asia; jos yöunet jäävät vajaiksi, unia voi hyvällä omallatunnolla jatkaa päiväsaikaan.

Fyysinen jaksaminen on sitten vielä asia erikseen. Kun kävely talon toisesta päästä toiseen jo tuntuu urheilusuoritukselta, ei kotitöitä tms ole ihan hirveästi jaksanut tehdä. Tiskit, pyykit ja ruoka yhden päivän aikana alkaa olemaan jo maksimisuoritus. Istuallaan tehtäviä kotitöitä on aika harvassa, joten kyllä ne hommat ovat jääneet (ja tulevat seuraavat pari viikkoa jäämään) aika lailla Markon harteille.

Mutta jos tuosta unen määrästä laskee, niin enhän edes kovin montaa tuntia päivässä ole valveilla, joten ei tässä edes kovasti ehtisi mitään tehdäkään. :D

Onneksi minulla on päivisin hyvä karvainen seuralainen - joka myös osaa ottaa ilon irti nukkumisesta ja lepäilystä. :)

Arttu on hyvää lepäilyseuraa. :)

torstai 10. huhtikuuta 2014

Silitysurakka takana

Silitysurakan ensimmäinen (ja ainoa pakollinen ennen vauvan syntymää) vaihe on nyt tehty. Kaappi täyttyi kahdesta (!!) hyllyllisestä vauvan vaatteita.

Aloittelin itse silitysurakkaa jo vähän tiistaina, mutta suurimman työn teki äitini eilen ja tänään. Suuret kiitokset äiti! :)

Vanhempani kävivät siis meillä kyläilemässä ja äiti tarjoutui samalla auttamaan silittämisessä. No, tässä kahtena päivänä sitten äiti silitti ja minä viikkasin. Vaatteita tosiaan tuli kaksi melko täyttä hyllyllistä kaappiin + "varastoin" vielä laatikkoon pelkät tyttö- ja poikaväriset vaatteet. Koska rakenneultrassa napanuora oli jalkojen välissä, niin sukupuoli ei vielä ole täysin varma; siksi ei uskaltanut vielä kaappiinkaan laittaa kumpiakaan noista vaatteista.

Silitysvuorossa bodyt.

Nyt on sitten silitetty kaikki pienimpien kokojen vaatteet. En nyt ihan tarkkaan tiedä mihin kokoon asti, koska nuo vaatteethan ei ole järjestetty kokomerkintöjen mukaan vaan todellisen koon mukaan - niissä kokomerkinnöissä kun on aika huimasti vaihtelua. Mutta suurinpiirtein johonkin kokoon 62-68 saakka on nyt vaatteet pestynä, viikattuna ja silitettynä kaapissa. Sitä isommat ovat vielä kahdessa kasassa odottamassa silittämistä. Mutta niillä ei ole mikään kiire, kun nuo loput vaatteet lienevät sopivan kokoisia vasta aikaisintaan loppukesästä.

Vaikka olenkin vähän pitänyt kirjaa siitä, että mitä kaikkia vaatteita meillä on, missä koossa ja mitä vielä puuttuu - kyllä tässä vaiheessa konkretisoitui todella se määrä. Jonka totesin ehkä joidenkin vaatekappaleiden osalta hieman liialliseksi. No, potkuhousuja ja myssyjä ei meillä ainakaan tarvitse ihan joka päivä (tai edes joka viikko) pyykätä; sen verran paljon niitä näyttäisi olevan. Hups.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Tasan kuukausi laskettuun aikaan

Vaikka tässä äippälomaillessa onkin ihan sekaisin päivämääristä ja viikonpäivistä, niin sen verran sentään olen kalenteria katsonut, että tänään on TASAN kuukausi laskettuun aikaan. Aika jännää.

Harvoinpa se vauva juuri laskettuna päivänä syntyy, mutta kuitenkin. Melko vähiin tässä odotusaika joka tapauksessa käy. 

Hassua, koska ei tosiaankaan tunnu, että tätä raskautta olisi kestänyt vielä niin kauaa. Ne ajatukset synnytyksestä (ja jopa äitiyslomasta) ovat olleet aika kaukaisia, mutta pikkuhiljaa se synnytyskin väistämättä lähenee. 

Jos miettii aikaa kuukausi taaksepäin, niin sehän oli ihan äskettäin. Tai oikeastaan vaikka miettisi aikaa neljä kuukautta taaksepäin, niin ei siitäkään vielä kauaa ole. Ja on ne syksyn aamupahoinvoinnitkin vielä melko tuoreena mielessä - ei voi muuta sanoa kuin, että on kyllä raskausaika mennyt todella nopeasti!

Nyt sitten enää jännitetään sitä vauvan oikeaa syntymäpäivää. Siis sitä, että pääsenkö viettämään ensimmäistä äitienpäivää tänä vai ensi vuonna (laskettu aika on kaksi päivää ennen äitienpäivää) ja saako vauva jakaa syntymäpäivän isäni kanssa (isän syntymäpäivä kun on neljä päivää lasketun ajan jälkeen). 

Lisäksi Marko kuulemma jännittää sitä, että kuinka paljon ehtii katsella jääkiekkoa isyyslomalla; MM-kisat kun starttaavat laskettuna päivänä, eli melko tarkasti on Marko intohimoisena jääkiekkofanina ajoittanut vauvan syntymän. :) 

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Yhdistelmävaunut - Britax Affinity

Yhdistelmävaunut kieltämättä oli vaikein päätös. Tai siis yhdistelmävaunut + turvakaukalo + telakka -setti.

Rahallisesti suurin hankinta ja varmaan myös jatkossa (ehkä pinnasängyn jälkeen) käytetyin ostos. Ja kuten sanottua; kun ei kokemusta tai tietämystä näistä ollut etukäteen, niin aika paljon tätä joutui pohtimaan.

Toivotut ominaisuudet:

  • Menee kokoontaitettuna pieneen tilaan 
  • Soveltuu sekä asfaltille että hiekkateille
  • Helposti kokoontaitettava
  • Travel system
  • Hyvä hinta-laatu -suhde
  • Värivaihtoehdoissa jotain muutakin kuin mustaa

Tuo ensimmäinen kriteeri karsi pois jo aika monta vaihtoehtoa. Ja se oli kyllä ehdottomasti tärkein kriteeri. Vaikkakin meillä on tila-auto (ja vaunupohdintaa aloitettaessa oli farmari), niin reissuun lähdettäessä takakonttiin pitää vaunujen lisäksi mahtua myös yksi keskikokoinen (mutta isolla egolla varustettu) hauva. Mitä pienempään tilaan vaunut menevät, sen parempi.

Käytiin vaunuja katsomassa kolmesta eri liikkeestä; molemmista Jyväskylän lastentarvikeliikkeistä sekä kavereiden luona talvilomalla vieraillessa myös yhdestä Vantaalla sijaitsevasta liikkeestä. Jonka jälkeen käytiin vielä siinä toisessa Jyväskylän liikkeessä uudemman kerran. Ja silti tuntui olevan tosi vaikeaa tehdä se ihan lopullinen päätös; itse asiassa kertaalleen jo oltiin muka tehty se toisten vaunujen hyväksi, mutta vaihdettiinkin sitten vielä mallia.

Tein kaikista varteenotettavista yhdistelmävaunuista exceliin vertailutaulukon, jonka avulla sitten pähkäiltiin tätä valintaa. Ja toki testaamalla vaunujen työnnettävyyttä ja helppokäyttöisyyttä myymälöissä. Thank god, että lastentarvikeliikkeissä on osaavat ja palvelualttiit myyjät auttamassa!

Loppusuoralle päätyi kolmet vaunut, joista sitten se paras (?) vaihtoehto löytyi ja on jo kotiutunut meille.

Brio Go

Brio Go.

Laadukkaat, pieneen tilaan menevät ja kaikin puolin oikein näppärän oloiset vaunut. Näissä erityisenä plussana olisi ollut toki tuo merkki, sillä Brion ainakin satavarmasti tietää olevan laadukas.

Lopullisesti nämä karsiutuivat kuitenkin valinnasta pois hintansa takia; vaikka vaunut varmasti ovatkin erittäin laadukkaat ja hyvät, niin ne kahdet muut vaihtoehdot olivat edullisempia.

Mutsy Evo

Mutsy Evo.


Vahva suosikki ja melko varma valinta vaunuiksi. Loppusuoralla kuitenkin vielä vaihdettiin. Merkki oli tuntematon, mutta googlettelun perusteella käyttökokemukset tuntuivat tästä merkistä ja tästä mallistakin ihan hyviltä.

Sinänsä näissäkään ei ollut mitään vikaa - ja taisivat olla tämän top kolmosen edullisimmat vaunut - mutta renkaat eivät vaikuttaneet ihan niin hyviltä kuin noissa muissa.

Britax Affinity

Britax Affinity. Meidän valinta - ja vieläpä tämän värisenä. 

Tämä vaunumalli meille sitten lopulta valittiin. Kohtuullisen laadukas merkki, hyvän tuntuiset vaunut, helppo kasata ja vaivaton työntää.

Näiden seikkojen lisäksi päätökseen vaikutti se, että travel systemillä runkoon kiinnittyvä turvakaukalo oli tosi turvallisen oloinen. Ja lisäksi saatiin talvirenkaat kaupan päälle. :)

Arttukin malttoi hetken poseerata uusien vaunujen kanssa.
Vielä ei ole ikiomilla vaunuilla tehty testityöntöjä muuta kuin olohuoneesta eteiseen, mutta onhan nämä tosi hyvän oloiset vaunut. Täytynee vielä ennen vauvan syntymää käydä testaamassa vaunuja tuossa kadulla, että miten työntäminen onnistuu; ihan vierestä löytyy sekä asfaltti- että hiekkatie, joten kovin pitkälle ei tarvitse testausta varten kävellä.

Samalla pitänee testata vaunujen asettuminen autoon (Artun kera) ja voisihan myös tuon Isofixin jo viritellä paikalleen autoon. Sitten ainakin saadaan taas yksi kokemus siitä, että oliko tämä vaunumalli hyvä valinta - lopulliset kokemukset tulee sitten kevään ja kesän mittaan.

Sitteri – TinyLove Rocker Napper 3-in-1


Myös sitteri oli yksi niistä tavaroista, joka päätyi tarkkaan syyniin jo ennen joulua; kuten pinnasänky, myös sitteri saatiin joulupukilta.

Sitteri aiheutti ehkä enemmän päänvaivaa kuin pinnasänky. Johtui varmaan siitä, että tarjontaa ja erilaisia lisähärpäkkeitä oli sen verran enemmän tarjolla. Ja kun tosiaan omat käyttökokemukset ovat rajalliset, niin se toi oman haasteensa.

Sitterin osalta meillä ei ollut niin suuria kriteerejä ja itse asiassa tuo meille päätynyt malli on nyt hienompi kuin ajateltiinkaan. Mutta ihan hyvältä kyllä vaikuttaa – ja ainakin on monipuolinen.

Toivotut ominaisuudet:

  • Leluja mukana
  • Menee pariin asentoon
  • Tukeva
No, nykyisessä sitterissähän on sitten paljon kaikkea muutakin! Suoraan tuote-esittelystä kopioituna:

TinyLove Rocker Napper 3-in-1 on uusi, innovatiivinen tuote, jossa yhdistyvät sitterin, keinun ja kehdon ominaisuudet. Rocker Napper on keinuva babysitteri, jossa on rauhoittava värinätoiminto.

Sitteriä voidaan käyttää joko keinuvana tai paikalleen lukittuna. Vauvan nukahtaessa sitteri on helposti muunneltavissa turvalliseksi kehdoksi. Kehtoasennossa sitterin pohja säätyy tasaiseksi ja sivuille nousee suojaavat laidat.

Pehmeällä patjalla ja turvavaljailla varustettu selkänoja on säädettävissä kolmeen eri asentoon. Irrotettava lelukaari, jossa on hauskat lelut; helisevä etana ja rapiseva aurinkopeili. Lelut voidaan irrottaa muihin leikkeihin. Lelukaaressa on musiikkitoiminto, jossa yhdeksän erilaista sävelmää.

TinyLove Rocker Napper 3-in-1. 

Halvempia ja varmasti yhtä toimivia vaihtoehtoja olisi varmaan löytynyt, mutta jotenkin tämä malli kolahti. Sitä paitsi ainakin ne ihan halvimmat tuntuivat olevan sellaisia himpuloita, etten kyllä vauvaa uskaltaisi sellaiseen laittaa. Käytiin joskus marraskuussa jouluostoksilla Tuurissa ja siellä tutkailtiin myös sittereitä, josko olisi löytynyt hyvä ja halpa. Halpoja löytyi, mutta ei hyviä – suurimpana ongelmana nimenomaan se, että sitterit eivät vaikuttaneet kovinkaan tukevilta.

Meillä itseasiassa toisena vahvana vaihtoehtona oli BabyBjörnin Balance-sitteri, jota on myös kovasti kehuttu kaikissa arvosteluissa. Se varmasti on vieläkin tukevampi ja kestävämpi kuin tuo meillä nyt oleva, mutta päädyttiin tähän valintaan erityisesti noiden lisäominaisuuksien vuoksi. Kun hinta oli kuitenkin aika lailla sama, niin kyllä tuo kehdoksi muuntautuminen ja musiikki olivat sellaiset, jotka käänsivät meidät Rocker Napperin puolelle.

Molemmista mummuloista löytyy sitten onneksi semmoiset vähän perinteisemmät sitterit (lähinnä siis siksi, ettei sitteriä tarvitse raahata mukana kyläreissuille), joten jos tuo erikoisempi sitteri osoittautuu virhehankinnaksi, niin sieltä varmaan saa sitten toisenmallisen sitterin tilalle. Nähtäväksi jää, mitä vauva tuumii sitterivalinnasta. :)

Pinnasänky – Brio Two

Pinnasänkyjä vertailtiin jo ennen joulua, koska se oli yksi joululahjatoiveista. Hyvältä tuntuva malli löytyi kohtuullisen helposti – tai sitten aika kultaa muistot ja se vaan tuntuu siltä. :)

Toivotut ominaisuudet:

  • Laskettava laita
  • Pariin tasoon saatava pohja
  • Valkoinen väri
  • Laadukas ja kestävä

Aika äkkiä kyllä sitten löytyi tuo varteenotettava vaihtoehto, eli siis Brion Two-pinnasänky.

Brio Two –pinnasänky.

Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että kun tuo vaihtoehto löytyi, ei mikään muu enää tuntunut yhtä hyvältä. Siinä kun oli kaikki tarvitut ominaisuudet ja kaiken lisäksi vielä merkkinä Brio, joka on sekä tuttu että taatusti laadukas.

Vähän harkittiin myös sellaista pinnasänkyä, josta saisi laidan kokonaan pois ja voisi hyödyntää sänkyä myös vähän isomman taaperon sänkynä. Mutta päädyttiin siihen, että pelkkä laskettava laita riittänee – ostetaan sitten siinä vaiheessa uusi sänky siihen käyttöön. Muutenkin tuntuu hurjalta ostaa tavaroita tyypille, jota ei vielä edes ole olemassa – saati että ostaisi niitä hänen käyttöönsä niin moneksi vuodeksi eteenpäin.  

Käyttökokemuksia ei vielä ole muuta kuin tavarasäilytyksestä (vauvatavaroiden säilytyspaikkana pinnasänky ainakin on ollut erinomainen), mutta uskoisin sängyn olevan oikein kelpo tarpeeseensa.

Hankintojen arviointia

Koska kaikissa lukemissani vauvablogeissa kerrotaan kovasti siitä, millaisia tarvikkeita vauvalle on hankittu ja miksi, taidan minäkin tehdä niin.

Vaikkakaan omassa blogissani ei mitään sponsoreita ole, eikä sinänsä syytä hehkuttaa tai kehua niitä ostettuja tuotteita ja merkkejä. Ehkä se sponsorien puuttuminen on toisaalta ihan hyvä juttu ja antaa uskottavuutta tälle blogille – ainakin sellainen fiilis tuli itselle, kun jokin aikaa sitten luin tämän bloggauksen blogi-yhteistyökumppanuuksiin liittyen. (Tosin ei minulla sinänsä mitään blogi-sponsoreita vastaankaan olisi, vinkvink! :D )

Saapahan näillä hankintojen arvioinneilla ainakin lisäsisältöä tähän blogiin näin alkuun, ettei näytä ihan niin tyhjältä kirjoitettujen tekstien määrä. :)

Seuraavaksi siis luvassa omat bloggauksensa niistä tähän mennessä tehdyistä suurimmista hankinnoista; pinnasängystä, sitteristä ja yhdistelmävaunuista. Käyttökokemus-bloggaukset varmaankin luvassa sitten, kun sitä käyttökokemusta oikeasti on. :)