Melkoista mittailua ja seurantaa

Kun on ikänsä ollut kohtuullisen perusterve, eikä lääkärissä juurikaan ole tarvinut juosta flunssaa kummemman takia, on tämä raskausaika saanut kyllä tähän asiaan ihan uuden ulottuvuuden. Vaikkakaan mitään kovin vakavia raskausoireita tai -vaivoja ei ole toistaiseksi ollut, niin kyllä terveyskeskus ja erilaiset toimenpiteet ovat tulleet tutuiksi.

Terveyskeskuksessa oloa on tullut kohtuullisen paljon ihan siis jo siksikin, että neuvolakäyntejä on ollut muutaman viikon välein, plus tietysti erinäisiä raskauteen liittyviä toimenpiteitä; ultrat ja sokerirasituskoe. Siihen päälle vielä ns. normaalit lääkärikäynnit; syksyn päänsärkyjen takia olleet lääkäri- ja fyssarikäynnit sekä alkuvuoden flunssa-aalto.

Nyt sitten viime viikkojen aikana on joutunut tekemään noita toimenpiteitä ihan kotioloissakin.

Sokerien seurantaa

Kävin sokerirasituskokeessa jo alkuvuodesta ja arvot olivat onneksi hyvät. Vaikka luulinkin, että raskausaikana tullut makeanhimo olisi voinut sokeriarvoja nostaa. Mutta puhtailla papereilla päästiin ja jäätelön syömistäkin sai jatkaa - ja omenalimpparin, suklaan sekä keksien. :)

No, nyt sitten maaliskuussa neuvolan yhteydessä otetussa näytteessä näkyi sokeri yhdellä plussalla ja neuvolan täti passitti sokeriarvojen kotiseurantaan. Eli siis kolmena päivänä viikossa - kolmesti päivässä - pitää ottaa verikoe sormenpäästä. Tosi helppo homma neulakammoiselle.

Välineistö sokerien seurantaan.

On se onneksi alkujärkytyksestä huolimatta onnistunut ihan hyvin. Kun on tullut siedätyshoitoa, niin ei enää edes tunnu kovinkaan ikävältä.

Ja mikä positiivisinta; arvot ovat olleet poikkeuksetta alle suosituksen - huolimatta siitä, että sitä makeaakin on tullut syötyä. Nyt sainkin viime viikon neuvolakäynnillä (tai siis sillä kotikäynnillä) luvan harventaa mittaamista kahteen päivään viikossa.

Verenpaineetkin seurantaan

No, vaikka sokeriarvot olivat  ok, vaihteeksi sitten verenpaineet olivat pompsahtaneet ylös.

Sain verenpainemittarin lainaksi ja kahdesti päivässä (vähintään) pitää mitata paineet. Verenpaineen mittaaminen onneksi on huomattavasti mukavampaa kuin sokeriarvojen mittaaminen.

Siitä huolimatta aluksi jännitti se tulos niin paljon, että alapaineet nousivat jo normaaliakin korkeammalle. Siis jännitti siksi, että korkea alapaine voi olla merkki raskausmyrkytyksestä ja neuvolan täti ohjeisti lähtemään heti päivystykseen, jos alapaine menee rajan yli. Ja kun en niistä lääkäreistä ja terveyskeskuksista niin paljon tykkää - ja huoletti, että vauvalla on jokin hätänä - niin jännitti, että mikähän se tulos mahtaa olla. Hieno kierre, kun jännittää että verenpaine on korkealla, vaikka tietää että jännitys nostaa verenpainetta…

Verenpainemittari lainassa.

Alapaineet kyllä vähän laski loppuviikosta, kun ei menty rajan yli ja yritin ajatella mittaushetkellä muuta kuin sitä tulosta. Eli kun jännityspaineet lähti pois, niin saatiin varmaan oikeampi tuloskin. Eilisen kokkailun jälkeen tosin oli alapaineet taas kohonneet ja oli vielä tänä aamunakin. Tänään olenkin sitten ottanut rauhallisemmin, niin alapaineet olivat tunti sitten mitattuna parhaat koskaan kotimittauksessa - nyt jo samaa tasoa niiden alkuraskauden paineiden kanssa.

Ihan hyvä, että pidetään huolta ja seurataan vointia, mutta vähän ehkä itseä ahdistaa, kun tuntuu, että koko ajan pitää olla jotain mittaamassa - ei riitä, että neuvolassa pitää käydä usein. Tai jos ei mittaamassa, niin ottamassa lääkettä; päivittäin kahdesti rautaa (hemoglobiinit olleet alhaalla koko raskausajan ja tuplarauta-annoksesta huolimatta edelleen anemian puolella) ja siihen päälle vielä normaalit raskausvitamiinit ja omega-kolmoset. Raskaus ei ole sairaus, mutta kun ei tällaiseen ole tottunut, niin siltä se kyllä välillä tuntuu. Onneksi kuitenkin pääsääntöisesti raskaus on ollut ihanaa aikaa - ja tosiaan nämä suurimmat vaivat ja mittaustarpeet ovat tulleet vasta nyt ihan loppuraskaudesta.