torstai 23. helmikuuta 2017

Perheen yhteinen ruokailuhetki?

Ajalla ennen lasta söimme miehen kanssa lähes poikkeuksetta kaikki ruuat kotona olohuoneessa, sohvapöydän ääressä. Ostimmepa vielä nykyiseen kotiimme muuttaessa sohvapöydän, jonka kansilevyn pystyy nostamaan - jotta syöminen sohvalla istuen olisi ergonomisempaa. Ruokailujen taustalla pyöri televisio ja päivän kuulumiset vaihdettiin jossain muualla kuin ruuan ääressä.

Pikkuneidin myötä tähän on tullut totaalinen muutos. Kaikki ruuat syödään keittiön pöydän ääressä, koko perheen voimin. Etenkin arkena päivällinen on yksi tärkeimmistä hetkistä, koska päivällislautasen ääressä vaihdetaan kuulumiset, kysellään päiväkotipäivän sujumisesta ja mietitään mitä vielä tulevana iltana tehtäisiin.

Ei hauva oikeasti meillä perheen yhteiseen ruokahetkeen osallistu - tämä vaan oli paras ruokapöytä-aiheinen kuva, minkä löysin. ;)

Ainoan poikkeuksen tekevät herkuttelut ja sairastaminen; tällöin voi poikkeuksellisesti syödä sohvallakin - ehkä jopa lastenohjelmia katsoen. Etenkin sairastaessa syödään siellä, missä ruoka vaan maistuu.

Ruoka-ajoista ja ruokapöydän ääressä istumisesta pidetään kiinni myös viikonloppuisin. Ruoka-ajat jo itsessään ovat meidän arkeen iso muutos, koska aiemmin syötiin viikonloppuisin vaan yksi lämmin ruoka - nyt kun pikkuneiti on arkisin tottunut kahteen lämpimään ruokaan, sama ateriarytmi säilyy pääsääntöisesti viikonloppuisinkin. Enkä kyllä sanoisi, että kaksi lämmintä ruokaa päivässä ja tasainen ateriarytmi olisi huono juttu kellekään meistä!

Ruokailupaikan muutoksesta ei tosiaan ole tehty mitään tietoista päätöstä. Tiedän perheitä, joissa ruokalautaset käydään vain täyttämässä keittiössä ja varsinainen ruokailu tapahtuu jossain muussa huoneessa; myös perheissä, joissa on kohtalaisen pieniä lapsia. Ja vaikka meilläkin ajalla ennen lasta toimittiin useimmiten näin, on muutos ruokapöytään siirtymisestä tullut kuin huomaamatta. Eikä siitä ole tarvinut koskaan liiemmin keskustella; kaikille ollut itsestäänselvää, että näin toimitaan.

Sinänsä tämä on pikkujuttu, mutta kohtuullisen iso muutos arjessa kuitenkin. Hassua, miten lapsi ihan huomaamattakin muuttaa perheen tapoja. Eniten tämän tosiaan huomaa tilanteissa, jolloin on yksin tai miehen kanssa kaksin kotona - silloin helposti tulee syötyä ruoka olohuoneessa television ääressä. En sano, että sekään olisi huono tapa, mutta perheen kannalta kyllä se yhteinen ateriahetki - ilman ulkoisia häiriötekijöitä - on ehdottomasti ihanaa.

Syödäänkö teillä ruuat yhdessä vai erikseen, keittiön pöydän ääressä vai jossain muualla?


torstai 16. helmikuuta 2017

Piirustusten säilöntä

Pikkuneiti tykkää piirtämisestä ja ihania taideteoksia on säilötty milloin minnekin talteen. Viime kuukausina päiväkodista on kuitenkin kotiutunut joka viikko nippu (!!) piirustuksia ja värityksiä. Siihen päälle kun vielä lasketaan kotona etenkin viikonloppuisin syntyvät taideteokset, on tämä äiti ollut vähän ihmeessä sen kanssa, mihin nämä kaikki säilöttäisiin.

Noin kuukauden ajalta päiväkodista kotiutuneet piirustukset.

Pakko myöntää, että viime viikonlopun siivousoperaatiossa lajittelin useampia värityssivuja takassa poltettavien pinoon. Kun piirustuspino oli niin suuri, totesin ettei niitä ihan jokaista Elsa-värityskuvaa tarvitse säilöä; etenkin kun monessa oli vaan yksi tai kaksi punaista viivaa vedettynä keskelle paperia. Toisinaan neitokainen tuntuu ajattelevan piirrosten osalta "ei se laatu, vaan määrä". 

Vaikka nyt - ensimmäistä (!!) kertaa ikinä - osan piirustuksista laitoinkin takan sytykkeeksi, jäi muistoksi talletettavaa vielä roppakaupalla. Heikkouteni on se, etten osaa luopua ja heittää pois. Konmari-kirja on siis edelleen lukematta, mutta etenkin näihin lapseen liittyvien asioiden osalta haluan säästää mahdollisimman paljon pikkuneidille myöhemmin tutkittavaksi ja muisteltavaksi. 

Koska tähän asti piirustukset ovat olleet hujan hajan säilössä vähän siellä sun täällä, viimeistään nyt oli aika laittaa tämäkin asia järjestykseen. 

Ostin muutaman kansion, joihin olen nyt käynyt niitä moninaisia piirustuskasoja läpi. Voi olla, että jostain vielä yksi kasa ainakin löytyy.

Suurinpiirtein aikajärjestyksessä olen yrittänyt piirustuksia säilöä; yhteen kansioon päiväkodin taideteokset, toiseen kotona tehdyt piirrokset ja maalaukset. Muovitaskujen avulla kansioon saa talteen myös ne teokset, joita ei halua/voi rei'ittää - isommat kansion väliin sopimattomat askartelut ajattelin tallettaa erilliseen laatikkoon (joka on siis vielä hankkimatta).

Pari kansiollista taidetta. <3

Tämä kansiojuttu oli oikeastaan todella mainio ratkaisu. Piirustukset menevät kohtuullisen pieneen tilaan, pysyvät järjestyksessä ja siististi nipussaan. Niitä on myös helppo ja mukava jälkikäteen katsella. Jos/kun säilöttävien piirustusten määrä tästä radikaalisti kasvaa (niinkuin varmaan tulee tapahtumaan), on kansioita helppo ostaa lisää ja säilöä tarvittaessa vaikka varastoon. 

Niin ja tosiaan; ajalla ennen kansioita käytin hätävararatkaisuna "säilönnässä" jouluvalojakin. Olohuoneen seinällä kun oli joulukoristeena jouluvaloissa roikkuvat joulukortit; kun nuo joulukortit tammikuussa vihdoin otin pois seinältä, näytti pelkkä jouluvalo turhan yksinäiseltä (ja liikaa jouluun viittaavalta). Ripustin joulukorttien tilalle pikkuneidin taidetta ja olohuone sai väriä! 

Olohuoneen taidenäyttely. 

Miten teillä säilötään piirustuksia - vai säilötäänkö lainkaan?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Kanaa kookosmaidossa

Toissapäivänä kirjoittelin taaperon lempiruuista. Siltä listalta pitää nostaa ihan reseptin muodossa blogiin yksi meidän perheen perusarkiruuista - joka maistuu myös taaperolle.

Tätä olen itse kokannut varmaan koko aikuisikäni; tämä oli siis jo opiskeluaikoina yksi suosikeistani. Helppoa, nopeaa ja suhteellisen edullista. Ja kaiken lisäksi vielä superhyvää!

Tosi simppelit ainekset ja tosi simppeli ohje. Tätä voisi lähteä varioimaan mihin suuntaan tahansa (esim. lime, ananas tai paprika sopisivat hyvin joukkoon), mutta tässä nyt aivan perusohje - kanaa kookosmaidossa.




Ainekset:
400 g broilerisuikaleita
1 sipuli
1 prk kookosmaitoa
mausteita
perhospastaa

Kuutioi sipulit. Paista kanat ja sipulit pannulla kypsäksi; lisää loraus kookosmaitoa, niin eivät kärähdä. :)

Mausta kana-sipuliseos. Mausteet laitan itse "mitä sattuu kaapista löytymään" -periaatteella. Esimerkiksi curry ja paprikamauste toimivat hyvin tässä.

Lisää kookosmaito. Kiehauta ja anna hautua pari minuuttia.

Tarjoa keitetyn perhospastan kera (maistuu toki hyvältä myös muunlaisen pastan tai riisin kanssa).


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Jos taapero saisi valita mitä meillä syödään

Meidän perheen ruokalista on muuttunut melkoisesti viimeisen vuoden aikana.

Osittain jo siksikin, että haluan kokata enemmän kerralla - vuokaruokia ja keittoja, jottei tarvitsisi häärätä hellan ääressä aivan joka päivä. Vapaa-aika kun on rajallista.

Mutta osittain myös siksi, että kodissamme asuu nirso taapero. Uskon, että nirsous johtuu osittain allergiataustasta. Mausteita on käytetty aika rajallisesti (pippuri allergisoi edelleen) ja erikoisempia ruoka-aineita olen ottanut mukaan ruuanlaittoon aika maltillisesti. Mutta on siis mukana myös ihan normaalia lapsen nirsoilua; kasvikset on yök, kala on yök, erikoiset struktuurit on yök... Ja nirsoilun kohteet voivat vaihtua; tänään tomaatti on suurinta herkkua, mutta huomenna siihen ei voi koskea pitkällä tikullakaan.

Mietin, että mitähän meillä syötäisiin, jos taapero saisi päättää ruokalistan. Keksin sieltä seitsemän ruokalajia, jotka ovat ylitse muiden. Osaa kokataan meillä usein, osaa harvemmin. Kaikkien ruokien osalta lautanen tyhjenee nopeasti ja pyydetään lisää.




Maanantai - makaronia ja jauhelihaa
Ihan ehdoton lemppariruoka. Ei todellakaan mikään ravitsevin tai nälkää pitävin vaihtoehto - eikä myöskään äidin suosikki. Siitä huolimatta neiti voisi syödä tätä varmaan vaikka joka päivä; ja koska myös isi tästä perusruuasta tykkää, on tätä nyt viime kuukausina muutamaan otteeseen kokattu. Välillä myös varioitu laittamalla makaronin kaveriksi keitettyjä nakkeja. Ai että, kunnon gourmet-ruokaa! :D

Tiistai - kasvissosekeitto
Tämä taas on sitten sellainen ruoka, josta isi ei tykkää, mutta äiti ja Meea rakastavat. Koska useinkaan ei jaksa kokata kahta erillistä ruokaa (ei, mies EI suostu kasvissosekeittoa syömään lainkaan - ei edes pekonin kera!), kasvissosekeittoa on tehty aika harvoin. Meean sosevaiheessa kokkasin tätä todella usein itselleni ja vielä joustavan hoitovapaan aikaan (kun vapaa-aikaa oli enemmän) kasviksia tuli useammin pilkottua ja soseutettua keittoa varten. Oma vakkari sosekeitto-ohjeeni koostuu maitoallergia-aikojen kunniaksi kaurafraichesta; sitä tuli käytettyä sosekeittojen joukossa neidin allergian takia ja se maistuu erinomaiselta sosekeitossa edelleen! Itse tuunaan sosekeiton monesti fetalla, mutta neiti arvostaa keittoa pelkiltään.

Keskiviikko - jauheliha-perunasoselaatikko
Tätä tehdään harvoin (ja ajalla ennen lasta en ole tehnyt tätä varmaan koskaan!), mutta tämähän on varmaan kaikkien pienten lasten suosikki. Muusi muutenkin on pikkuneidin mieleen - ja vielä kun sen yhdistää jauhelihaan (joka myös on neidin herkkua), tämähän on ihan täydellinen ruoka pikkulapselle! Ihan sattumalta tätä on meillä ruuaksi tänään, joten piti laittaa keskiviikon kohdalle ruokalistaankin. ;)

Torstai - kaalilaatikko
Yllättävä valinta, mutta ihan oikeasti neidin uusimpia herkkuruokia. Olen nyt lähiaikoina kahdesti tätä tehnyt ja molemmilla kerroilla upposi erinomaisesti. Ottipa neiti vielä puolukkahilloakin kaveriksi - sitä en olisi uskonut! Hän kyllä kertoi, että ovat päiväkodissakin tätä syöneet monesti, joten ehkä se makumaailma oli tuttua sieltä.

Perjantai - nakkikastike ja muusia
Nakit ovat herkkua ja nakkikastikkeen muodossa parhaimmillaan. Ja se muusi; kuten aiemmin jo totesin, niin sehän on lähes yhtä hyvää kuin makaroni neidin mielestä. Nakkikastikkeen huonona puolena näin äidin näkökulmasta on vaan se, että nakkejahan ei pienille lapsille saisi kovin paljoa syöttää. Päiväkodin ruokalistalla on kerran viikossa nakki/makkararuoka, joten käytännössä viikon nakkiannos tulisi jo sitä kautta täyteen. Siitä huolimatta nakkikastiketta (tai jotain muuta nakkiruokaa; myös nakkikeitto on herkkua) kokataan keskimäärin kerran kuukaudessa - ja siihen päälle vielä toisinaan ranskisten tai makaronin kanssa syötävät nakit. :D

Lauantai - ranskalaiset
Lauantain herkutteluun ranskalaisia. Ranskiksethan ovat se ruoka, jota pikkuneiti yleensä toivoo, kun kysytään, että mitä syötäisiin. Ranskalaisten kaverina on useimmiten nakkia (vaikka se onkin huono lisäke!), toisinaan myös nugetteja. Minä ja mies syömme ranskis-päivinä muitakin lisäkkeitä (muun muassa omia suosikkejani, cheddar-jalapenoja!), mutta neidille ei oikein kelpaa mikään muu kuin nakit tai nugetit lisäkkeeksi. Niin ja ketsuppi - suuri määrä ketsuppia!

Sunnuntai - kanaa kookosmaidossa
Meinasin ensin kirjoittaa tähän vaan "kanakastike", koska lemppariruokien joukkoon lukeutuu varsin monenlaiset kanakastikkeet riisin tai pastan kanssa tarjoiltuna. Kunhan vaan kastikkeen joukossa ei ole ananasta - pikkuneidin inhokkia. :D Ylipäätään kanaruuat ovat neidin herkkua, joten piti yksi kanaruoka tähänkin nostaa esille. Kana kookosmaidossa on se kanakastike, jota kaikkein useimmiten teen ja se onkin yksi vakioresepteistäni (pitäisikin jakaa se tänne blogiinkin joskus).

Todellisuudessa meillä syödään useimmin makaronilaatikkoa, lasagnea, kanakeittoa ja muita kerralla-paljon -tyyppisiä ruokia. Eivät nekään mitään neidin inhokkeja ole - mutta ylläoleva lista sellainen, joka kaikkein parhaiten neidille maistuisi. :)

Miltä teidän taaperon ruokaviikkolista näyttäisi?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Pitkä ja kivinen tie vaipoista eroon

Vaipattomuus on ollut meillä hyvinhyvin pitkä ja kivinen tie.

Tuntuu, että on kokeiltu matkan varrella aivan kaikkea. Pottataulu, johon sai liimata tarroja. Pottapalkinnot. Vaatteet päällä potalla istuskelu. Pöntöllä istuminen. Pöntöllä istuminen supistajan kanssa. Ajan kanssa rauhassa eteneminen ja taukojen pitäminen. Säännöllisesti potalla istuttaminen. Potta vessassa. Potta olkkarissa. Potta ulkona. Ilman vaippoja pelkillä pikkareilla. Yhtä aikaa pissalla käyminen. Äidin tai isin kehuminen hienosta pissasta. Kirjan lukeminen potalla. Ipadin katselu potalla. Muiden lasten esimerkkien katsominen. Pottalaulu.

Mitähän vielä jäi puuttumaan listasta? Kuten sanottua; kaikkea on kokeiltu!

Varmaan ensimmäistä kertaa pottaan tutustumassa. :D

Pitkäjänteisimmin vaipoista irrottautumista treenattiin kesälomalla, kun oli aikaa, oltiin kotona ja pystyi olemaan ulkona (jossa pissavahinkojen siivoaminen ei aiheuta yhtä suurta työtä kuin sisätiloissa). Käytännössä siis vaan otin vaipat pois päivällä ja muistuttelin potasta usein. Lopputuloksena oli aika monet pissaiset housut ja itkuinen tyttö, joka parkui "Tahdon vaipan, mua pissattaa!!!" Ei päästy vaipoista eroon kesälomalla.

Syksyn edetessä totesinkin, että ollaan selkeästi edetty siihen vaiheeseen, että hän tunnistaa hädän, mutta ei vaan yksinkertaisesti halua mennä potalle. Potalla istumiset olivat lyhyitä tai olemattomia. Monesti neitokainen totesi "Nyt tulee pissa", mutta ei joko ehtinyt tai halunnut potalle. Tai pöntölle - sitäkin siis kokeiltiin.

Pottailua testattiin säännöllisen epäsäännöllisesti. Välillä pidettiin taukoa, välillä istutettiin ennen ja jälkeen ruuan, ulkoilun tai nukkumisen.

Loppusyksystä oli yksi hyvä viikko. Pikkuneiti hiffasi pottailun idean; pissat tulivat lähes poikkeuksetta pottaan ja tarrataulun tarramäärä kasvoi huimasti. Kakkaamista varten hän vaati vaipan - ja se lienee ehkä lopulta se syy, miksi tämä pottailu lopulta koki totaalisen stopin. Neiti parkui, että tahtoo vaipan, kun pissattaa ja kakattaa. Mikään maanittelu ei auttanut, enkä halunnut tehdä potasta mörköä - joten vaippa oli laitettava. Lopulta oltiin taas siinä tilanteessa, että vaipat oli oltava ja pikkareista tuli vaan itku. Jatkettiin säännöllisen epäsäännöllistä harjoittelua.

Uusi pottataulu alkuvaiheessaan - joulutarrat (ja pari muutakin tarraliuskaa) saatiin hyvin kulumaan tähän.

Joulukuussa eräänä viikonloppuna homma lähti jälleen liikkeelle. Aivan yhtä yllättäen kuin loppusyksystäkin - tällä kertaa jopa vieläkin intensiivisemmin. Pottaan kakkaamisen kanssa ei ollut mitään ongelmaa ja kun vanha tarrataulu oli täynnä, neiti sai käyttöönsä modatun uuden tarrataulun, johon pissatarrat tulivat eri sarakkeeseen kuin kakkatarrat. Toimi aivan loistavasti ja siitä se sitten lähti. Vaipattomuus. Ihan oikeasti.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että vaippa laitetaan vaan yöunille ja pidemmille (yli 100 km) automatkoille. Ei siis enää edes päiväunille tai ulkoilemaan.

Vaikka jokainen lapsi kehittyy yksilöllisesti ja Meea nyt vaippoja lukuunottamatta on ollut hyvin monessa asiassa ikäluokkaansa edellä kehittymisen suhteen - pakko silti todeta, että VIHDOIN! Tuossa nopeasti laskeskelin, että vaippoihin on kaikkineen siinä 2 v 7 kk aikana mennyt n. 1200 euroa rahaa. Se on aika iso summa se! Jos laskisi, että neiti olisi oppinut päiväkuivaksi vaikkapa vuoden aiemmin, olisi rahaa säästynyt nelisensataa.

Nyt kun yksi vaippapaketti (pelkästään yövaippoina käytettynä) kestää kaksi kuukautta, ovat vaippakustannukset hieman toista luokkaa - laskeskelin, että kuussa säästyy keskimäärin 27 euroa. Mihinhän sitä tämän kaiken säästyneen rahan oikein käyttäisi? :D

Summa summarum; lohdutuksen sana kaikille niille, jotka tuskailevat vaippojen kanssa. Vaikka itse on saattanut jo luovuttaa ja ajatella, että "jos se nyt kouluikään mennessä oppisi", lapsi saattaa yllättää. Herkkyyskausi ei ole mitään höpöhöpö-juttua, vaan totista totta. Ainakaan meillä pakottaminen ei olisi toiminut - piti vaan odotella, kunnes aika on kypsä.

Ja pakko myöntää, että kyllä minua edelleenkin hieman kauhistuttaa lähteä autolla 30 km päähän kaupunkiin vaipattoman lapsen kanssa ja en jotenkin pysty uskomaan, että hän ei ihan oikeasti tarvitse vaippoja tai varahousuja jokaiselle lähikauppareissulle. Vaikka neiti onkin ollut totaalisen päiväkuiva 1,5 kuukautta (yhdet pissat on tulleet housuun päiväkodissa tänä aikana!), ajatus vaatii äidiltä hieman totuttelua. 2-3 kuukautta sitten kun tilanne vielä oli se, että potta oli kamalin paikka ikinä ja ilman vaippoja oleminen sai aikaan lähinnä kiukkukohtauksen.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Nachovuoka

Aina ennen meidän perheessä "herkutteluruokana" toimi tortillat. Pikkuneiti ei tortilloista paljoa perusta (tai siis, haluaisi syödä pelkkää tortillalevyä ilman täytteitä...), joten viime aikoina tortilloita on tullut tehtyä kohtuullisen harvoin. Ehkä niihin on jo tietyllä tapaa kyllästynytkin.

Viime aikoina paras herkutteluruoka onkin ollut nachovuoka, joka maistuu koko perheelle. Ja joka on aivan superherkullista!

Tämä perus-resepti on aivan paras nachovuokaan - toki sitä on nyt jo sen verran monesti meillä tehty, että kenties pian pitää alkaa modaamaan ja testailemaan muunkinlaisia nachovuokia. Mutta tämä vaan on niin superhyvää!



Ainekset:
nachoja (Huom! Ehdottomasti niitä kolmion muotoisia!)
400 g jauhelihaa
1 sipuli
1 pss tacomaustetta
1 prk salsaa
1 prk cheddar-juustokastiketta
150 g juustoraastetta
1-2 prk creme fraichea

Kuutioi sipuli. Paista jauheliha ja sipulikuutiot pannulla. Mausta tacomausteella.

Levitä nachot limittäin leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Pieni nachopussillinen kokonaan, isommasta pussillisesta reilu puolet.

Ripottele nachojen päälle jauheliha tasaisesti. Levitä päälle kökkäreinä tasaisesti ensin salsaa, sitten cheddarkastiketta. Ripottele koko komeuden päälle juustoraastetta.

Paista 175 C n. 10-15 min, kunnes juustoraaste on sulanut.

Levitä päälle ennen tarjoilua creme fraichea tasaisesti (kuvasta creme fraiche vielä puuttuu). Tarjoa salaatin kera.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.