tiistai 31. lokakuuta 2017

Vauvatavaraa tallessa esikoiselta

Pikkuhiljaa alkaa vauva-tavaravuori olla kasassa ja nurkat ovat täyttyneet tavaroista. Vauvan syntymä tuntuu koko ajan olevan lähempänä!

Toista lasta odottavana sitä on jo hieman osannut ajatella, että mitä kaikkea tarvitaan, mikä on turhaa - ja varsinkin, että mitkä ovat ns. ehdottomia tavaroita heti alkuun ja mitä voi ostaa sitten myöhemmin, jos/kun on tarvetta. 

Toinen hyvä puoli toisen lapsen syntymässä on se, että jotain tavaraa ja vaatetta on jo esikoiselta tallessa - vaikka ns. isokokoisimmat tavarat itse pääosin olen jo myynyt vauvavuoden jälkeen. Shoppailulta ei siis ole vältytty, mutta yllättävän paljon tavaraa Meean jäljiltä kaapeista löytyi - eikä edes kaikki vaaleanpunaisena!

Mitä kaikkea kaapeista jo valmiina löytyi tulevalle vauvalle?



Vaunut kotiutuneena alkuvuodesta 2014. :)


Yhdistelmävaunut
Tämä on varmaan se rahallisesti isoin menoerä noista esikoiselta säilytetyistä tavaroista. Vaikkei rattaita ole meillä käytetty varmaan vuoteen (?), on niitä silti säilötty varastossa aina tähän asti.

Vaunujen osalta itse asiassa mietin pitkään, että ostetaanko uudet vai mennäänkö näillä. Yksi syy siihen, että vaunut eivät meillä ole vielä päätyneet myyntiin, on myös se, että kesärenkaista on yksi osa rikki ja vaunut hieman puoltavat työnnettäessä - varaosa voisi olla saatavilla, mutta lastentarvikeliikkeen myyjä arveli sen olevan hintava. Koska on tulossa talvivauva, pärjätään kuitenkin useampi kuukausi hyvin talvirenkailla, joten nähtäväksi jää, tilataanko tuota varaosaa edes (riippuu toki hinnastakin). Ja kun uudet turvakaukalotkin travel systemillä napsahtavat kätevästi näihin vanhoihin yhdistelmiin, päätettiin tällä erää säästää hieman rahaa ja käyttää näitä Meean vanhoja ainakin vaunuina.

Meillähän yhdistelminä oli Britax Affinityt, joiden suurin valintaperuste oli pieneen tilaan meneminen. Ainakin silloin 3,5 vuotta sitten nämä olivat varmaan pienimpään tilaan menevät yhdistelmät, joita pystyi työntämään myös hiekkatiellä.  Ja ihan hyvinhän vaunut ovat palvelleet tähän asti. Ratasosaan en välttämättä ole ollut niin tyytyväinen. Tai siis, hyvinhän sekin toimi, mutta ehkä itse valitsisin yhden lapsen kokemuksella hieman eri muotoisen rataspenkin. Nyt kun tuo rengasasia on vielä epäselvä, voi ollakin, että ostetaan sitten keväämmällä pelkät rattaat erikseen. Kokemuksen mukaan kun Affinityjen vaunuosa on sen verran lyhyt, ettei vauva sinne tule kovin kauaa mahtumaan - Meea taisi siirtyä neljän kuukauden iässä vaunuista rattaisiin. Mutta joka tapauksessa ainakin nyt alkuun mennään näillä Affinityillä!

Meean äitiyspakkaus.


Äitiyspakkauksen vaatteet ja tarvikkeet
Kuten aiemminkin kirjoitin, ei otettu tällä kertaa äitiyspakkausta. Suurimpana syynä tosiaan se, että aika pitkälti kaikki tarvikkeet pakkauksesta on edelleen Meealta tallessa ja vaatteitakin iso nippu. Meean osalta äitiyspakkauksessa nimenomaan tarvikkeet olivat ne, jotka eniten tulivat käyttöön. Kylpymittari, huppupyyhe, kynsisakset, hiusharja, kirja... Nämä nyt ainakin olivat Meean pakkauksessa ja ovat edelleen tallessa. Makuupussikin oli 2014-pakkauksessa ihana Aappa-kuosinen; jos vaan sille tulee tarvetta (lämpöpussi ja kaukalopussi kun on nyt talvivauvalle erikseen), niin varmasti otetaan käyttöön!

Lisäksi kaikki ulkovaatteet on tallessa - tosin ne taitavat tälle marraskuiselle olla ensimmäisenä talvena liian isoja ja toisena talvena jo pieniä. (Siinäpä myös yksi syy, miksen halunnut äitiyspakkausta tällä kertaa.) Ja sisävaatteistakin aika monta äitiyspakkauksen vaatetta olin säilönyt muistojen laatikkoon, vaikkei niitä loppupelissä niin paljon tullutkaan käytettyä Meealla. Jospa ne poikavärisinä pääsisivät tällä kertaa enemmän käyttöön. ;)


Kasa muutakin vaatetta
Olen ollut hieman huono myymään/lahjoittamaan eteenpäin Meean pieniä vaatteita. Ihan vauva-aikaan myin kyllä tehokkaasti pienet vaatteet pois, mutta siitä eteenpäin on ollut vähän hiljaisempaa myymisen suhteen. Tämän vuoksi meiltä löytyikin aaaaaaika iso kasa lastenvaatetta ja tämän vuoden mittaan Meean vaatekaappia siivotessa sitä on vaan tullut lisää. Lisäksi olen tallettanut Meean muistojen laatikkoon ihanimpia vauvanvaatteita (ja muutamia ihania isompaakin kokoa) ja sieltäkin otin nipun vaatetta nyt uusiokäyttöön.

Toki iso osa Meean vaatteista on ollut melko vaaleanpunaista, jota ei pikkuveljelle viitsi pukea. Mutta koska Meea ei rakenneultrassa halunnut paljastaa sukupuoltaan, myös unisexejä ja poikavärisiä vaatteita löytyi etenkin ihan pienimpiä kokoja melko paljon.

Nyt kun vaatetta on tullut ostettua (tästä huolimatta) melko paljon ja vaatteet olen jo järjestellyt kokojen mukaan laatikoihin ja kaappiin, en ihan tarkalleen osaa sanoa, paljonko Meean vanhaa vaatetta tallessa on ollut. Sanoisin kuitenkin että ainakin Ikea-kassillinen sisävaatetta johonkin 86-kokoon asti. Sen lisäksi isompia kokoja (92 ja 98) on muutamia yksittäisiä vaatteita; aika pitkälti kyllä nämä isoimmat koot ovat jo selkeästi tyttövärityksellä olevia - esimerkiksi harmaat collarit on koristeltu paljeteilla tai pinkillä tehostenauhalla. 


Lakanat, huppupyyhkeet, harsot, kosteussuojat
Jostain syystä kaikki nämä ovat edelleen Meealta tallessa. Pinniksen lakanoista kahdet taisi olla selkeästi tyttökuvioisia, kaikki muut sen verran neutraaleja, että sopivat mainiosti pojankin sänkyyn.

Huppupyyhkeistä ollaan vasta hiljattain siirrytty ns. oikeisiin pyyhkeisiin ja ne otettiinkin lähes suoraan käytöstä tulevan vauvan tarvikepinoon. Harsoja ostin violettisävyisenä nipun Meealle ja ne kelpaavat hyvin pojallekin (okei, ostin vielä muutaman sinisen harson pari viikkoa sitten - harsoja ei voi olla liikaa) ja sänkyyn tulevia kosteussuojiakin näytti olevan iso nippu tallella. 


Vauvalelut
Olen muistaakseni kerran laittanut Meean vauvaleluja myyntiin kirppikselle, mutta niistä ei tuolloin tainnut mennä kaupaksi kuin muutama. Ja sen kyllä huomasi, kun loppukesästä siivoilin yhteen pinoon muutamasta eri paikasta lelukorien aiempien siivoilujen tuloksena löytyneet lelut sekä muistojen laatikkoon talletetut lelut. Kaksi laatikollista (ja aika isoja laatikollisia!!) kertyi vauvaleluja varastoon.

Kun vielä pari viikkoa sitten siivoiltiin Meean johdolla hänen laatikoistaan leluja pois kassillinen - ja Meea sanoi valtaosan olevan menossa pikkuveljelle - uskoisin, että tuleva vauva ei ennen 1-vuotissynttäreitään (eikä ehkä vielä silloinkaan) tarvitse yhtään uutta lelua. :D 


Itkuhälytin
Itkuhälyttimeksi ostimme Meealle Cobran radiopuhelimet. Sillä ajatuksella, että ne palvelevat sitten vauva-ajan jälkeen leikeissä tai miehen metsästysharrastuksessa. No, tosiasiassa radiopuhelimet ovat hautautuneet jonnekin laatikon pohjalle sen jälkeen, kun niille ei itkuhälytin-käytössä enää ollut tarvetta. Olivat kuitenkin erinomaisen toimivat vauva-arjessa; helppo käyttää, pitkä kantama ja erittäin tarpeellinen käytössä!

Hoitoalusta on jo saatu paikalleen kodariin - nuo seinätarratkin ovat muuten Meeallakin olleita. :)


Hoitoalusta
Meealle ostin aluksi ns. pienemmän alustan, joka laitettiin kuitenkin nopeasti myyntiin sen käydessä lyhyeksi. Tilalle löysin ihastuttavan Muumi-alustan, joka on hieman eri mallinen ja palveli käytössä pidempään. Se unohtui varaston tavarapaljouteen vauvavuoden jälkeen ja siellä se onneksi edelleen oli - valmiina käyttöön marrasvauvalle! Vaipanvaihtoalustathan eivät rahallisesti ole se suurin menoerä, mutta tämä alusta oli myös omaan silmään niin hyvän näköinen, että mukava ettei tarvitse alkaa ostamaan uutta! :)

Lisäksi pakko vielä mainita erikseen: matka-vaipanvaihtoalusta! Se oli Meean vauva-aikaan yksi luottovälineistäni! Vakiovaruste hoitolaukussa ja loistava apu ihan missä tahansa vaippaa vaihdettaessa. Kaupoissa vaipanvaihtoalustat löytyy, mutta itse halusin niihinkin laittaa aina jonkun oman suojan; tämä palveli siinä hyvin. Joissain kyläpaikoissa vaippaa piti vaihtaa lattialla tai sängyn päällä, joten suoja oli pakollinen - tämä toi lattiallekin vähän pehmeyttä verrattuna esimerkiksi pelkkään froteealustaan tai harsoon. 


Vaipparoskis ja potta
Meea jätti yövaipan pois kesällä, joten siihen asti vaipparoskis on ollut meillä käytössä - eli sekin näitä tavaroita, jotka menevät ns. suoraan käytöstä käyttöön. Vaipparoskiksesta itse asiassa ajattelin itse ennen vauvan tuloa, että se saattaa olla melkoinen turhake, mutta osoittautui kuitenkin erittäin hyväksi ostokseksi! Pitää hajut sisällään, koiran (ja taaperon) ulkona - eikä tarvitse ihan jokaista vaippaa kiikuttaa erikseen roskikseen, sillä vaipparoskis imee sisäänsä melkoisen määrän vaippoja ilman hajuhaittoja.

Nykyisin neiti on myös siirtynyt kokonaan potalta pöntölle (aiemmin piti olla vielä potta varalla, kun jotenkin arasteli pöntöllä käymistä), joten potatkin ovat uutta käyttäjää odottelemassa. Toinen potista on tosin pinkki, joten voi olla, että joutuu kuitenkin ostamaan uuden tilalle. :D


Kylpyamme ja kylpylelut
Kylpyamme on Meealla edelleen ajoittain käytössä, mutta hän on luvannut, että pikkuvelikin saa ammetta käyttää. Nähtäväksi jää, miten sopuisasti tämä etenee. Kylpylelut muuten ovat vielä ns. erilliset tuosta lelut-kohdasta ylempänä - kylpylelukasa kun edelleen löytyy meiltä kylppäristä ja ovat saunoessa aktiivisesti käytössä. Kylpynuken tarvikkeineen Meea ehkä pitää itsellään, mutta ankat, veneet ja kipot varmasti päätyvät pikkuveljenkin käyttöön. 


Hoitolaukku
Sattumalta onnistuin valitsemaan reilu 3,5 vuotta sitten täydellisen hoitolaukun. Babymelin Amanda-laukku ruskeasävyisenä. Riittävästi taskuja sekä ulkona että sisällä, hyvän mallinen, hyvä kantaa, saa vaunujen aisaan kätevästi roikkumaan - ja mikä parasta, näyttää kauniilta!

Hoitolaukkua on tullut käytettyä muutama kerta senkin jälkeen, kun Meea on jo kasvanut niin isoksi, ettei sille varsinaisena hoitolaukkuna ole ollut tarvetta. Toki silloinkin laukun sisältö on ollut pääasiallisesti vaippoja, ruokaa ja/tai vaihtovaatetta. Laukku on kuitenkin siis niin hyvännäköinen, että menee ihan tavallisesta isosta käsilaukustakin - ainona erona siis se, että laukku on suunniteltu ns. vauvan ehdoilla, eli siellä on sopivan kokoisia taskuja vaipoille, tuttipullolle jne.

Stokke Tripp Trapp on ollut kyllä yksi parhaista ostoista!


Stokke Tripp Trapp
Tämä ei varsinaisesti ole vauvatavara, mutta liittyy vauva-arkeen oleellisesti. Nimittäin jos ei meillä Tripp Trappia olisi, en olisi vauvalle myöskään hankkinut Stokken Newborn Set:iä. Nyt kun Tripp Trapp (Meean käytössä) vielä on JA Meea on sen verran iso, että on valmis siirtymään "isojen tyttöjen tuolille" ruokailemaan, valjastetaan Tripp Trapp vauvan käyttöön heti alusta asti.

Newborn Setistä itselläni ei varmaan ollut tietoakaan vielä Meean syntyessä - eikä kyllä Tripp Trappiakaan olisi vielä siinä kohtaa hankittu. Newborn Set vaikuttaa kuitenkin älyttömän kätevältä kahden lapsen ja yhden koiran vauva-arkeen. Etenkin kun Meealla välillä ruokailut venähtävät, niin onhan se mukavampaa, että pikkuvelikin saa oleskella sen aikaa ruokapöydässä muiden kanssa. Vähän niinkuin toinen sitteri - Meean aikaanhan välillä nostettiin sitteri pöydälle koiralta turvaan. :D Newborn Set kuulemma on myös hyvä siinä vaiheessa, kun aloitetaan kiinteiden maistelu; toinen vaihtoehto tähän olisi meillä sitteri, mutta Newborn Set on jo kätevästi sopivalla korkeudella. :)


Kasa pikkusälää
Ja tätähän löytyi... Pikkusäläpussiin kokosin loppukesästä varaston siivouksen yhteydessä kaiken mahdollisen vauvakaman, jolle voisi vielä olla käyttöä. Siis aivan kaikkea mahdollista. Käyttämättömiä tutteja pakkauksissaan, tuttinauhoja, liivinsuojia, nokkamukeja, muovisia aterimia, ruokalappuja, bodyn jatkopaloja... Yllättävän paljon kaikenlaista - mutta yllättävän paljon sitä pikkusälää on silti tullut ostettua viime viikkoina. :D


torstai 26. lokakuuta 2017

Ruokavaliohoitoinen raskausdiabetes

Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, tässä raskaudessa kaikenlaiset raskausoireet ovat tulleet aiemmin ja pahempina kuin edelliskerralla. Sama pätee myös raskausdiabetekseen.

Viime raskaudessahan raskausdiabetes-diagnoosia ei varsinaisesti edes ollut.  Loppuraskaudessa näkyi neuvolakäynnillä sokerit koholla, joten sain mittarin sokerien kotimittausta varten. Arvot olivat kuitenkin hyvin matalat, ei tullut yhtään ylitystä siinä n. kuukauden mittausjaksolla.

Edellisen raskauden sokerimittailusta (ja sukurasituksesta) johtuen jouduin tällä kertaa sokerirasitukseen ensimmäisen kerran jo kesäkuun alkupuolella. Tuolloin arvot vielä pysyivät kurissa, mutta toisessa sokerirasituksessa elokuussa raskausdiabetes-diagnoosi napsahti, kun arvot ylittyivät.

(Ihan vaan välihuomiona pakko sanoa, että se sokerirasitus ei kyllä ole mitään herkkua raskaana ollessa. Kun muutenkin on koko ajan huono olo ja nälkä, ei paastoaminen ja "tahallaan" huonon olon hankkiminen sokeriövereillä ole kovin mukavaa. Vielä kun yhdistää tähän sen oman jäätävän neulakammoni, niin huhhuh. No, kahdesta sokerirasituksesta on kuitenkin kunnialla selvitty tässä raskaudessa - vaikka ekalla kerralla päivystyshuoneessa viereisessä sängyssä verhon takana makoili ambulanssilla paikalle tuotu kakova ja oksenteleva mummeli...)

Oma raskausdiabetekseni on onneksi ollut ainakin toistaiseksi mallia lievä ja ilman lääkitystä on pärjätty.

Neulakammoiselle tämä on ollut taas erinomaista siedätyshoitoa - sujuu siis jo täysin ongelmitta!

Alkuun ei tarvittu edes mitään muutoksia ruokavalioon, vaan arvot pysyivät useamman viikon alle tavoitearvojen kotimittauksissa. Sitten tuli pari ylitystä ja vasta tässä kohtaa edes sain ruokavalio-ohjeet neuvolasta.

Tosin ne ohjeet nyt ovat vähän mitä ovat. Itse sain siis jonkun "koko perheen terveellinen ruokavalio" -nivaskan, jossa ei varsinaisesti raskausdiabetesta mainittu sanallakaan. Google on tähän asti auttanut ruokavalioasioissa enemmän kuin tuo nivaska...

No, ensivaiheessa ainoat muutokset oli sokerin lähes totaalinen poisjättäminen sekä vaalean leivän syönnin lopettaminen. Pelkästään näin pieni muutos toimi, eikä enempää tarvittu! Ja ne ylitykset ennen tätä olivat oikeastaan vaan raja-arvoja - eikä niitä tullut edes joka päivä. 

Kun pari viikkoa sitten arvot jälleen lähtivät nousuun, piti ruokavaliota rukata vielä enemmän. Nyttemmin olen vaihtanut leivät ja pastat yms täysjyvään, lisännyt kasvisten määrää aterioilla ja vähentänyt maitotuotteiden käyttöä. Ruokailujen jälkeiset arvot ovat pysyneet kuuden tietämillä ja ehkä oma väsymyskin (joka tosin on johtunut myös alhaisesta hb:sta) helpottanut.

Vaikkei nykyinen ruokavaliokaan ole mitenkään tiukka, itse olen saanut oikeastaan eniten vinkkejä ruokia varten vuosi sitten tarpomastani Superdieetistä. Hyvää hiilaria, paljon proteiinia ja kasviksia, enemmän kananmunaa ja rahkaa... Ei siis sillä, että tämä oma radi-ruokavalioni olisi lähellekään yhtä tiukka - ei todellakaan - mutta kun SD on itsellä ainoa sellainen ajanjakso, jolloin olen oikeasti kiinnittänyt huomiota proteiinin tai hiilareiden määrään ja laatuun ihan niinkuin ajatuksen kanssa. 

Muutamia ihan uusia reseptejä olen kokeillut, mutta aika pitkälti kotiruoka on pysynyt samana kuin aiemmin. Itselleni vaan enemmän salaattia tai kasviksia lautaselle, ja välillä olen keittänyt itselleni hieman täysjyväpastaa lisäkkeeksi, kun muu perhe on syönyt perunamuusia tai makaronia. 

Jopa ulkona syöminen on radista huolimatta toistaiseksi onnistunut vaivatta. Tämän tiukemman ruokavalioni aikana ollaan nautittu kahdesti muuta kuin kotiruokaa. Hesessä söin hyvillä mielin kanasalaattia muiden maiskutellessa hampurilaista. Paikallisgrillillä olisin ehkä muutenkin valinnut rasvaisten lihapullaperunoiden tai lihiksen sijaan oman uuden lempparini Vegemätön, jossa on. mm falafel-pyöryköitä, kasviksia ja ohraa.

Lähinnä tässä radi-diagnoosissa rasittaa tuo jatkuva mittailu. Pahimmillaan (viimeksi arvojen ylityttyä ja uutta ruokavaliota testatessa) olen mitannut sokereita neljästi päivässä, joka päivä n. viikon ajan. Raskausaikana muisti ei muutenkaan ole ollut kovin timanttinen, joten töitä saa tehdä että muistaa aamulla ensimmäisenä mitata sokerit ja aterioiden jälkeen tasan tunnin päästä käydä napsaisemassa sokerimittarilla. Pari kertaa on unohtunut, myönnän. Ja kun noiden mittailujen vuoksi joutuu hieman ajoittamaan myös erilaisia vitamiineja (joita on kevyesti perusvitskujen lisäksi magnesium, rauta ja toisinaan rennie), tuntuu elämä välillä vaan melkoiselta aikatauluttamiselta...

Mutta eipä tässä enää pitkästi ole raskautta jäljellä. Vaikka ruokavalio on tiukentunut, ei se kuitenkaan ole mitenkään mahdoton - ja mieluummin tosiaan pidän hieman itsekuria kuin että joutuisin käyttämään insuliinia! Tai synnyttämään kuusikiloisen vauvan. :D Ja vaikkei tämä kovin vaikeaa ole ollutkaan, synnärillä aion palkita itseni irtokarkkipussilla ja limsapullolla!

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

DIY-rekki vauvanvaatteille

Kuten Meeakin, myös tuleva vauva tulee aluksi nukkumaan pinnasängyssä meidän makuuhuoneessa. (Ihanaa kyllä - se pinnasänkykin on vihdoin ostettu! On muuten samanlainen Brio Two kuin isosiskollaankin oli; mitäpä sitä hyväksi havaittua vaihtamaan.) 

Meean vaatteille meillä oli tuolloin makuuhuoneen nurkassa varta vasten hankittu lipasto ja muut hoitotarvikkeet säilytettiin kodinhoitohuoneen kaapissa, vaipanvaihtopisteen vieressä.

Hoitotarvikkeille on edelleen tilaa kodinhoitohuoneessa, mutta muualla asunnossa 3,5 vuodessa sisustusratkaisut ovat hieman muuttuneet, joka on aiheuttanut päänvaivaa. Tässä ajassa makuuhuoneeseen on muuttanut tietokonepöytä ja iso vaatekaappi - joita ei siis Meean vauva-aikaan makuuhuoneessa ollut. Ja joille ei oikeastaan nykyisellään muutakaan paikkaa ole; 3,5 vuotta sitten kun meillä oli yksi huone enemmän käytössä, nyt se on Meean omana valtakuntana.

Pinnasängyn kera makuuhuone on melkoisen ahdas, mutta kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole. Nurkkaan olisi ehkä mahtunut pieni lipasto (pienempi kuin Meealla oli), mutta se olisi entisestään lisännyt makuuhuoneen ahtautta. Sain raivattua makuuhuoneen vaatekaapista (jossa siis säilytetään lähinnä pyyhkeitä, lakanoita ja verhoja - varsinaiset vaatteet ovat vaatehuoneessa) hyllyllisen tilaa vauvanvaatteille ja pienellä järjestelyllä saatiin kaappiin vielä yksi uusi hyllylevy. Kaksi hyllyllistä riittivät mainiosti pystyviikatuille vaatteille, mutta esim. hupparit ja jumpsuitit vievät kohtuuttoman paljon tilaa viikattuina.

Siitä se ajatus sitten lähti ja valjastin miehen mallikuvien pohjalta nikkaroimaan makuuhuoneen nurkkaan DIY-rekin vauvanvaatteille.



Ja siitä tuli kyllä ihana, vaikka itse sanonkin! Vähän vielä kaipaa makuuhuone järjestelyä mm. kapeampien yöpöytien nimissä, jotta tilanahtautta saadaan taklattua entisestään. Nykyiset yöpöydän virkaa toimittavat baarijakkarat kun ovat sen verran leveät ja korkeat, että yöpöydän ja pinnasängyn välistä tuonne rekin luokse on hieman hankala päästä. No, idea yöpöytiinkin on jo olemassa (tai oikeastaan kaksi - pitää vähän mittailla, kumpi vaihtoehto olisi parempi), mutta siitä sitten lisää myöhemmin. :)

Eilen illalla tosiaan saatiin rekki nurkkaan ja itse olisin voinut fiilistellä sitä tyhjänä vielä jonkin aikaa. Tomera 3,5-vuotias kuitenkin totesi, että nyt laitetaan niitä vauvanvaatteita sinne ja auttoi äitiä henkaroimaan kassillisen vaatetta rekkiin. :)

Ja kyllähän tuo nurkassa roikkuva rekillinen vauvanvaatteita jo luo tiettyä tunnelmaa huoneeseen.




Tällä hetkellä rekissä on siis 50-62 koon vetoketjulliset paidat ja pusakat, hupparit, jumpsuitit ja muut vastaavat, unipussit sekä ulkovaatteista ohuemmat haalarit. Huppareita ainakin on sen verran monta, että tuskin tulee pulaa! :D

Vaatteita rekkiin laittaessani sanoin miehelle, että ei nämä kaikki taida tähän mahtua (no mahtuivat ne kuitenkin nippanappa) ja mies alkoi jo visioimaan rekin yläpuolelle toista kapeampaa rekkiä. Silloin saisi alempaan rekkiin roikkumaan paksummat ulkovaatteetkin - ja ylempään mahtuisi vastaavasti nykyisten huppareiden ja paitojen lisäksi ehkä kaikki loputkin pitkähihaiset paidat. Mutta tämä vielä ajatuksen asteella, koska en ole vielä varma näyttäisikö toinen rekki hyvältä vai ei.

Mitä mieltä; olisiko tuplarekki hitti vai huti? Ja mitä mieltä ylipäätään tästä DIY-rekistä?


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Massukuvia - vihdoin!

Viimeisten parin viikon ajatuksissa (lue: ahdistuksissa) on ollut massukuvaukset.

Meeaa odottaessa raskauskuvaus-sessio (eli sellainen, jossa minä olen miettinyt etukäteen miten ja missä kuvataan, ja pakotan miehen olemaan kameran takana ja näpsimään miljoona kuvaa, jotta edes yksi onnistuisi) pidettiin jo 2 kk ennen laskettua aikaa. Nyt ollaan selkeästi myöhässä tämän(kin) suhteen, sillä peiliselfieiden ohella ensimmäiset kunnon masukuvat otettiin vasta eilen, kuukausi ennen laskettua aikaa. No, onneksi sentään oli vielä massu, josta kuvia ottaa! :)

Koska syksyinen luonto on viime viikkoina ollut niin kaunista, halusin ehdottomasti suunnata ulos kuvia ottamaan. No, ihan niin keltasävyisiä kauniin syksyisiä kuvia tällä kertaa ei tullut, sillä ensilumi oli satanut maahan. Mutta ihana luonto näissä silti on taustalla! Ei tarvita filttereitä! :)

Tällä kertaa oman lisähaasteensa masukuviin toi 3,5-vuotias villikko, jonka kanssa yritimme ottaa yhteiskuvia. Ehkä joskus teen tänne vielä "ei mennyt kuin Strömsössä" -osion niistä ei-niin-onnistuneista kuvista eiliseltä, mutta nyt esillä vaan parhaimmisto kuvista. Ei käy kateeksi kyllä yhtään lapsikuvaajia, on kyllä melkoista show:ta ja maanittelua tuo kuvien ottaminen lapsen kanssa. :D Tai koiran - joka tällä kertaa kyllä suosiolla jätettiin kuvista pois. Muistelen, että viimeksi tarkoitus oli ottaa myös sellaisia söpöjä koira+vauvamasu-kuvia, mutta niistä ei kyllä tullut yhtään mitään. :D

Pidemmittä puheitta - alla kunnon kuvaspämmi (eikä tässä ole läheskään kaikki kuvat!), olkaa hyvät! :)














Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Tänä vuonna joulukalenteri koostuu ketuista

Kuten blogiani seuranneet tietävät, omatekoinen joulukalenteri on meidän perheessä ehdoton juttu.

Ensimmäisenä joulunaan Meea oli vielä sen verran pieni, että tyydyttiin kuvakalenteriin, mutta 2015-jouluna otettiin jo käyttöön tavara-joulukalenteri. Sellainen, johon äiti keksi sisälle yllätyksiä ja pikkuneiti sai ilahtua joka aamu. Paljon parempi kuin suklaakalenteri. :)

Ensimmäisen joulukalenterin virkaa 1,5-vuotiaalle meillä toimitti äitini ostama joulupukki-kalenteri. Ajatuksissa saattoi olla omatekoinen askarreltu, mutta kun äitini ennätti tällaisen ostamaan, pääsin ensimmäisellä kerralla helpommalla. ;)

Viime jouluna idea joulukalenteriin löytyi Pinterestistä. Pienistä lahjapaketeista koostunut joulukalenteri oli ihastuttava sisustuselementti keittiön seinällä ja maalattu oksa on edelleen varastossa tallella, mikäli jonain tulevana jouluna haluaa samankaltaista ideaa hyödyntää.  

Tänä syksynä aloitin joulukalenteri-asian pohdinnan melko ajoissa. Ajatuksissani oli koota pienistä paperipusseista kuusen muotoinen kalenteri keittiön seinälle ja kävin selailemassa eBaytä, josko sieltä olisi löytynyt halpoja pussukoita tätä varten. Mutta löytyi jotain paljon parempaa! DIY-tyyppisiä paperipussukka-joulukalentereita, joista itse ihastuin valtavasti kettuaiheiseen kalenteriin.

Tilaus lähti sisään ja leikkaa, liimaa, taittele -tyyppisesti valmistui siis tämänvuotinen joulukalenteri pikkuneidille.





Koska joulukalenteri on yksi niistä "todo ennen vauvaa" -listani asioista, olen hyvinhyvin ajoissa asian suhteen tänä vuonna. Varsinainen joulukalenteri on jo valmis ja ehkä puolet joulukalenteripussukoiden yllätyksistä on joko ostettu tai olemassa idean tasolla. Ehkä jopa yli puolet, koska lauantain shoppailureissullakin tarttui mukaan ainakin viidelle päivälle yllätys. Josko ehtisi suunnata joku päivä Tigeriin, sieltä varmaan löytyisi useampaan pussukkaan täytettä!

Nyt siis suurimmat haasteet joulukalenterin suhteen ovatkin a) laittaisiko joulukalenteripussukat seinälle kii kuusen muotoon vai mukana tulleeseen nauhaan roikkumaan pienillä pyykkipojilla SEKÄ b) kuinka aikaisin joulukalenterin voi seinälle laittaa. :D




Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Raskausajan luottovälineet

Raskausaika on kaikessa ihanuudessaan ja kamaluudessaan aikaa, jolloin mielellään ottaa kaiken mahdollisen avun vastaan. Siis ihan ihmistenkin avun, mutta myös erilaiset "apuvälineet", jotka helpottavat arkea.

Omien raskauksieni myötä olen todennut muutaman tavaran olevan ihan ehdottomia raskausajasta selviämiseen; osa oli käytössä jo esikoista odottaessa. Siispä raskausajan luottovälineet esittelyyn!





1) Turvavyönalennin

Esikoista odottaessa tajusin tällaisen olemassa olon vasta paljon myöhemmässä vaiheessa raskautta; tällä kertaa turvavyönalennin taisi olla ihan ensimmäisiä vauvantuloon liittyviä ostoksia jo keväällä!

Kun vatsa tuntui olevan iso jo heti alusta alkaen, autossa istuminen tuntui tuskaiselta vyön kiristäessä vatsaa. Ja kun myöhemmässä vaiheessa vielä erinäiset selkäkivut ovat alkaneet vaivaamaan, ei autoilusta tulisi yhtään mitään ilman turvavyönalenninta!


2) Vartalotyyny tai iso imetystyyny

Vartalotyyny minulla oli käytössä jo ensimmäisessä raskaudessa, silloin sain sen ystävältä lainaksi raskausajaksi. Ja se helpotti nukkumista kyllä erittäin paljon! Siksipä vartalotyyny oli myös niitä ensimmäisiä ostoksia varmaan samoihin aikoihin turvavyönalentimen kanssa keväällä. Vartalotyynyjähän on ajoittain Lidlissä superhalvalla myynnissä, mutta itse en malttanut odottaa mahdollista tyynyjen myyntiin tuloa (no niitähän tuli kyllä kesällä/syksyllä), joten tilasin omani netistä. Ja on kyllä ollut ihan ehdoton väline nukkumisessa - jopa kesälomareissuille oli pakko pakata tyyny mukaan, sillä ilman sitä nukkuminen ei vaan olisi onnistunut.

Loppukesästä bongasin fb-kirppikseltä Doomoon ison imetystyynyn, jonka ostin jemmaan vauvaa varten. Vauvaryhmässä sitä kehuttiin kuitenkin liitoskipujen lievittämiseen nukkuessa, joten pitihän sitäkin testata. Ja kyllä, tämäkin toimii erinomaisesti! Vielä paremmassa käytössä imetystyyny on itselläni ollut sohvalla makoillessa ja istuessa, toimii siinäkin liitoskipujen lievittäjänä mainiosti.

Nyttemmin kun nukkuminen on ollut hieman haastavaa, olen toisinaan yön mittaan vaihdellut näitä kahta tyynyä keskenään, jolloin pystyy suurinpiirtein koko yön nukkumaan sängyssä.

Eli suositukset lähtee kyllä molemmista tyynyistä; en tiedä kumpi kannattaisi ostaa, jos vaan toisen päätyisi ostamaan. Imetystyynyllä toisaalta on ehkä enemmän käyttöä jatkossa (ihan siinä imetyksessä, johon se nyt oikeasti on tarkoitettu), mutta toisaalta ajattelin itse tuon vartalotyynynkin jatkojalostaa käyttöön joko koko perheen tyynynä meidän sängyssä (nyt kun taapero hyvin useana yönä kapuaa väliin nukkumaan) tai sisustustyynynä pedatun sängyn päällä. Eli hukkaan ei mene kumpikaan tyyny raskauden jälkeenkään!


3) Tukivyö

Nykyisessä raskaudessa tämä on ollut ehdoton apuväline, pahoista liitoskivuista johtuen. Kävin siis alkusyksystä fyssarilla liitoskipujen takia ja jumppaohjeiden lisäksi sain lainaksi kunnon tukivyön. Näitähän on kaikenlaisia versioita, halvempia ja kalliimpia. Yhtä kankaista kevyttä tukivyötä testailin kesällä, kun bongasin sellaisen 4 eurolla käytettynä, mutta siitä ei ollut itselle mitään hyötyä. Fyssarilta saatu tukivyö on ns. kunnon kamaa, joten siitä on ihan eri tavalla ollut apuakin.

Itselläni tukivyö ei auttanut alkuperäiseen tarkoitukseensa (eli tietokoneen ääressä istumiseen ja toimistotyön tekemiseen), mutta kävelyyn ja kotitöihin siitä on ollut apua. Pieni miinus on toki se, että istuessa en tukivyötä pysty käyttämään ollenkaan - näin ollen esim. kauppaan mennessä tukivyötä ei voi käyttää, koska automatkalla sitä ei voisi pitää ja tukivyön asetteleminen takin ja/tai paidan alle täydellä parkkipaikalla ei ole kovin helppo juttu. Mutta lenkkeilyyn koiran kanssa tai kotitöiden tekemiseen ja erityisesti kyykistelyyn tukivyö on tuonut kyllä hyvän avun. Edelleenkään en noita toimia kovin paljoa pysty tekemään, mutta ilman tukivyötä en varmaan lainkaan.


Mitkä ovat olleet omat luottovälineesi raskausaikana?


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

torstai 5. lokakuuta 2017

Viimeinen työpäivä!

Viimeinen työpäivä. Se oli eilen.

Virallisesti äitiysloma alkaa vasta vähän myöhemmin, mutta kun käytän muutamia lomapäiviä vielä pois ennen äitiysloman alkua, eilinen oli omalta osaltani viimeinen työpäivä tälle vuodelle. Ja ehkä ensi vuodellekin - ainakaan ennen tulevan vauvan 1-vuotissynttäreitä ei ole tarkoitus palata työelämään.

Aika on kyllä mennyt niin hurjan nopeasti, että ei todellakaan tunnu, että äitiysloman aika voisi vielä olla. Ja no, eihän se virallisesti olekaan - mutta ei montaa päivää enää siihen viralliseen aloituspäiväänkään ole! Josta voi toki päätellä, että ei siihen vauvan syntymäänkään enää kovin pitkää aikaa voi olla!

Viimeksi tein äitiyslomalle jäädessäni pitkän todo-listan tehtävistä asioista - sillä listalla oli muun muassa tämän blogin aloittaminen. Raskausmyrkytyksen, vuodelevon ja käynnistyksen vuoksi silloin todo-listalta jäi monta asiaa tekemättä, ja varsinainen äitiysloma ennen vauvan syntymää ei ollut kovin pitkä.

Tähän äitiyslomaan olen myös varautunut todo-listalla, joka ei varmaan ole ainakaan lyhyempi kuin edelliskerralla. Viime kerrasta oppineena, aion kuitenkin myös olla armollisempi itselle; tehdä todo-listalta "tärkeimmät" tai mukavimmat ensin, jättää joka päivä runsaasti aikaa lepäämiselle ja panostaa myös nukkumiseen. Nukkuminen on muuten tärkein vinkki, jonka sain jo ennen edellisen äitiysloman alkua - tosin silloin en siihen vinkkiin uskonut.

Arttu-herran kanssa käännettiin tänään lomamoodi päälle - hän on siinä taitavampi kuin minä. :)


Koska todo-lista on pitkä ja tekisi mieli tehdä vaikka mitä - mutta samaan aikaan kroppa ei meinaa jaksaa jatkuvaa ahertamista - aion tehdä joka päivä vähän jotain. Isoimmat projektit jaan useammalle päivälle ja otan vain yhden pikkuhomman "pakolliseksi" tehtäväksi per päivä. Pikkuneidin jäädessä päiväkodista enenevässä määrin kotiin pyritään leikkien ohella myös tekemään sellaisia juttuja omalta todo-listaltani, joissa Meea voi olla avuksi. Ainakin päiväkodin tätien joulumuistamiset ovat listan kärjessä ja taaperoaskarreltava ideakin niitä varten valmiina.

Mikäli kaikki menee hyvin - oma jaksaminen riittää ja vauva malttaa pysyä massussa vielä puolitoista kuukautta - lähiviikkojen aikana oma aikani tulee kulumaan mm. loppujen vauvatarvikkeiden shoppailun, pikkuneidin joulukalenterin tekemisen, joululahjojen shoppailun, joululaatikoiden tekemisen, leipomisen, bloggaamisen sekä käsitöiden, ompelun ja DIY-juttujen tekemisen parissa.

Tänään aion kuitenkin keskittyä pelkästään lepäämiseen ja voimien keräämiseen - apujoukkonani toimii Babyboxista saatu Viaplayn kahden kuukauden ilmaiskoodi, jonka otin juuri käyttöön!

Näissä tunnelmissa äitiysloma alkuun!


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Liitoskivut haittaavat elämää

Aiemmin jo hieman sivusin aihetta liitoskivut, mutta ajattelinpa kirjoitella tästä ihan kokonaisen bloggauksen verran. Etenkin kun se on aihe, joka hieman nykyisellään haittaa tätä bloggaamista(kin)...

Liitoskivuista en tosiaan ensimmäisessä raskaudessa tiennyt juuri mitään. Ihan loppuraskaudesta alkoi tulemaan nivusiin kohdistuvaa kipua pidempien kävelylenkkien jälkeen, se ilmeisesti oli sitä kuuluisaa liitoskipua. Ei suuremmin häirinnyt elämää ja pystyin kyllä kävelemään kohtuullisen hyvin nivuskivusta huolimatta.

Tässä raskaudessa sen sijaan liitoskivut ovat tulleet hyvinkin tutuiksi! Kevyempikin tutustuminen aiheeseen olisi itselle riittänyt...

Liitoskivut alkoivat jo kesäkuussa, eli melko aikaisin. Aluksi nivusiin ja selkään kohdistunutta kipua tuli pidempien kävelyiden jälkeen. Esimerkiksi pari tuntia ostoksilla ja loppupäivästä ei tarvinut edes ajatella nousevansa sohvalta. Nämä olivat enemmänkin sellaisia päiväkohtaisia; silloin kun oli kävellyt enemmän tai unohtanut töissä tauottaa istumista, kivut kyllä muistuttivat olemassaolostaan viimeistään illalla.

Sittemmin kivut ovat vaan vahvistuneet ja kesälomastakin valtaosa kului sohvan nurkassa, kun muuhun ei pystynyt. Meeallekin on jo tullut tutuksi käsite "sohvaleikit", koska äiti ei ole enää pariin kuukauteen pystynyt "lattialeikkejä" leikkimään, sillä lattialla ei pysty paria minuuttia kauempaa istumaan ilman kipuja. Onneksi aika montaa leikkiä pystyy leikkimään sohvallakin. :)

Tällainen pallo jo kannateltavana - rv 32.

Liitoskivut ovat siitä jänniä, että ne eivät tule pelkästä rasituksesta. Itselläni istuminen on yksi pahin liitoskipujen aiheuttaja! Toki siis jos on paljon kävellyt, kyykistellyt tai muuten rehkinyt, se vaikuttaa liitoskipuihin. Mutta ihan perus-työnteko toimistotyössä ja tietokoneen ääressä istuminen (jopa runsaiden taukojen kanssa!) aiheutti itselleni myös kovin pahat liitoskivut. Nykyisin kipuilua tulee jopa ruokapöydässä istumisesta, ei ole helppoa...

Ja nukkuminen! Raskausaikana nukkuminen voi olla muutenkin vaikeaa, mutta liitoskipujen kanssa supervaikeaa. Oikean asennon löytäminen on haaste, mutta yöllä sängyssä kääntyminen se vielä haastavampaa onkin. Aamulla ylösnoustessa on kankeampi kuin rautakanki ja liikkeelle lähtiessä meinaa päästä itku.

Liitoskivut ovat haitanneet elämää siinä määrin, että perusarjen lisäksi liitoskivut ovat vaikuttaneet myös työntekoon. Meeaa odottaessa ei ollut mitään ongelmaa istua toimistolla 8 tuntia päivässä ja jaksoi vielä iltasella kotonakin tehdä jotain. Nyt jo pari tuntia istumista tuottaa tuskaa ja olenkin nyt syksyn ajan ollut enemmän ja vähemmän etätöissä ja sairaslomalla vuoron perään.

Ennen ensimmäistä sairaslomapätkää liitoskivut menivät jo niihin sfääreihin, että jo tunnin istumisen jälkeen alkoi toinen jalka puutua ja kävellessä tuntui, että menee jalka alta. Sittemmin kun on tajunnut (ja saikun myötä "joutunutkin") oikeasti levätä ja viettää valtaosan vuorokaudesta siellä sohvankulmassa, ovat kivutkin hieman hellittäneet.

Myös kuukausi sitten fyssarilta lainaan saatu tukivyö ja jumppaohjeet ovat helpottaneet oloa hieman. Ainoa huono puoli tukivyössä on se, etten pysty pitämään sitä kahta minuuttia kauempaa istuessa; alkaa ahdistamaan ja tulee huono olo, kun vyö painaa vatsaa - siksi siitä ei varsinaiseen työntekoon olekaan ollut oikeastaan hyötyä.

Koska tietokoneella istuminen on yksi pahimmista jutuista, on luonnollisesti myös bloggaaminen jäänyt aika vähäiseksi. Puhelimella ja ipadilla oleminen toki onnistuu siellä sohvannurkassakin ilman kipuja, mutta itseäni rasittaa alkaa kirjoittelemaan pitkiä tekstinpätkiä ilman näppäimistöä. No, siihenkin on joutunut nyt taipumaan, jotta blogiin edes joskus saisi jotain sisältöä ja itsellä olisi päivisin muutakin tekemistä kuin Facebookin selaaminen ja Whatsapp-viestien kirjoittaminen. Vaikkakin melko harvakseltaan sitä sisältöä tänne blogiin tulee - osittain johtuen myös siitä, että harvoin jaksan kirjoittaa yhdellä kertaa tekstiä valmiiksi asti näillä nykyisillä "välineillä".

Mutta jos joku on ihmetellyt blogin hiljaista päivitystahtia, tässä syy. Etenkin lomaillessa kirjoittamisaikaa olisi ja aiheitakin blogiin on otsikkotasolla tälläkin hetkellä useita. Mutta kun ei vaan pysty.

Neuvolalääkärin lohduttavat sanat kuukausi sitten olivat "joillain auttaa lepo, joillain ei oo muuta apukeinoa kuin synnytys". Itse kun kuulun nähtävästi enemmän tuohon jälkimmäiseen ryhmään (vaikkakin lepo toki helpottaa, mutta ei vie kipuja kuitenkaan kokonaan pois), on luvassa piiiiiitkät kaksi kuukautta. Mutta on se varmastikin sen arvoista! :)


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.