tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kolmoskoon vaipat

Taas on Meuska kasvanut huimasti; otettiin nimittäin jo kolmoskoon vaipat käyttöön! Maanantaina käytettiin vihoviimeinen kakkoskoon vaippa ja nyt kaapista löytyy enää kolmoskokoa.

Kakkoskokoa ei ehditty kauaa käyttämäänkään. Kaksi paketillista vain. Ja niistäkin olisi oikeasti riittänyt 1,5 paketillista; oltaisiin siis voitu siirtyä kokonaan kolmoskokoon jo pari päivää aiemmin. Tai melkein jo suoraan ykkösvaippojen jälkeen kilojen puolesta; hoikalle tytölle kuitenkin 2-koko istui tähän asti paremmin kuin 3-koko.

Kolmoskoon vaipat taitavat sopia yhdeksään kiloon asti, joten niitä saadaankin nyt melko kauan käyttää - Meea kun nyt painaa vajaat 5,5 kiloa.:)

maanantai 21. heinäkuuta 2014

3 kk neuvola

Tänään oli Meean 3 kk neuvola - ja tänään Meea on myös tasan kolme kuukautta vanha!

Oma terveyskeskuksemme on heinäkuun suljettuna, joten jouduttiin ajelemaan naapurikaupunkiin neuvolaan ja eri neuvolantädin vastaanotolle. Täytyy sanoa, että oli harvinaisen huonot opasteet sekä terveyskeskukseen että neuvolaan. No, perille kuitenkin vihdoin löydettiin ja tätikin oli ihan mukava. :)

Iso tyttö


Meea on kasvanut huimasti 1,5 kuukaudessa, kuten eilen kirjoitinkin.

3 kk neuvolan mitat (suluissa 1,5 kk):
Paino: 5290 g (4050 g)
Pituus: 59,5 cm (55,1 cm)
Päänympärys: 39,8 cm (37,4 cm)

Lelua Meea seurasi hyvin, tosin neuvolantädille kujertelu oli pariin otteeseen mielenkiintoisempaa. :) Meea myös näytti mallia päänkannattelusta, kun yritti kammeta itseään selältään ylös hoitopöydältä. Jäntevyydestä tuli kehuja.

Vähän tuo mittailu tuntui olevan kurjaa, kun itku meinasi tulla jo siinä, erityisesti pituuden mittaaminen kenkutti.

No, kiukuttelusta huolimatta neuvolakorttiin täti kirjasi ensimmäiseksi lauseeksi "Ihana pieni prinsessa". <3

Ensimmäiset rokotukset


Saatiin 2 kk iässä jo ensimmäinen rokote rotavirusta vastaan suun kautta. Tänään tuli tehoste sille sekä ensimmäinen piikkirokote.

Ensin annettiin rotatehoste suun kautta. Ensin maistui pahalle, sitten taisi tulla jo nälkä ja loppu lääke syötiin ahmimalla. Ekasta rotarokotteesta tuli 1,5 viikoksi vatsakipuja ja "hajuhaittoja" - toivotaan, että tällä kertaa selvitään vähemmällä. 

Ensimmäisenä piikkirokotteena annettiin yhdistelmärokote, jossa on suoja mm. jäykkäkouristusta ja poliota vastaan. 3 kk rokotteisiin kuuluisi myös pneumokokki-rokote, mutta päätettiin jättää se (ainakin toistaiseksi) väliin, koska se ei tuntunut niin tarpeelliselta, eikä haluta suotta pientä pistellä.

Eka piikkirokote otettiin vastaan isin sylissä - piikkikammoinen äiti koitti katsella sen aikaa jotain muuta kuin piikkiä. Rauhallisesti Meea odotteli rokotetta ja antoi neuvolantädin kosketella jalkaa. Kun piikki annettiin, suu meni ensin mutruun ja sitten ilmoille kajahti sydäntäsärkevä itku. Itku ei kestänyt kauaa ja vaihtui tyytyväisyyteen, kun sai maitopullon suuhunsa. Sitten tulikin uni - joka jatkui loppuneuvolan, kauppareissun ja automatkan ajan. :)

Rokotuksesta jäi muistoksi vain laastari.

Toistaiseksi ei ole rokotteista juurikaan tullut oireita. Vähän normaalia enemmän on väsyttänyt; yleensä nukutaan päivällä max yhdet pidemmät (max 3 tunnin) unet - tänään nukuttiin n. puoli yhdestä kuuteen, herättiin vaan välissä syömään ja sitten taas jatkui unet. Yöunille lähdettiin kasilta ja ennen sitä Meea jaksoi ihan normaalisti seurustella ja touhottaakin. :)

On meillä vaan iso ja reipas tyttö! :)

Ei paljon tuntunut rokottaminen haittaavan enää illalla!

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Huima kehityspyräys

Meea on parin viime viikon aikana kasvanut hurjasti; sekä fyysisesti että muutenkin! Oltiin juuri viikko mummin ja vaarin luona, niin hekin sanoivat, että on viikossakin jo tapahtunut niin hurja muutos kehityksessä; oli lähtiessä ihan eri tyttö kuin kylään tullessa. :)

Nostettiin painoa


Painoa on tullut tasaisesti lisää koko ajan. Neuvolassa käytiin viimeksi kesäkuun puolivälissä, silloin neljän kilon raja meni nipin napin rikki. Ennen lomareissuille lähtöä reilut kolme viikkoa sitten kotipunnituksessa painoa oli 4,7 kiloa. Tänään kotipuntari näytti painoksi huimat 5,5 kiloa!

Huomenna meillä on 3 kk -neuvola, niin saadaan siellä sitten ihan tarkka paino tietoon. Mutta yli viisi kiloa joka tapauksessa!

Ja kyllä se painonnousu jo näkyykin. On nimittäin rimpuloista käsistä ja jaloista tullut melkoista pullataikinaa ja posket ovat pyöristyneet. Mutta sehän on vaan positiivista, että ruokahalu on hyvä - etenkin, kun Meea syntyessään oli pieni kirppu.

Sosiaalistumista havaittavissa


Kolme viikkoa sitten Meea aloitti kovan kehittymisen sosiaalisissa taidoissa. Se pikkuvauva, joka vaan nukkui sylissä ja itki nälkäänsä vaihtui energiseksi juttelijaksi, joka kaipaa aktiviteetteja.

Ensin hymyiltiin ja naureskeltiin, sitten varovasti äänneltiin ja sitten jo juteltiin. Nyttemmin jutellaan pitkiäkin pätkiä ja välillä Meea kiljuu itsekseenkin sitteristä roikkuville leluille tai sängyn päällä olevalle mobilelle. Kahtena viime yönä on myös vaihdettu öinen herättäminen itkusta kovaääniseen kiljumiseen - varmaan naapuritkin herää, kun neidistä lähtee sen verran kova ääni! :D

Myös leikkimatto ja sitteri ovat alkaneet kiinnostamaan ihan eri tavalla kuin ennen, niissä viihdytään nyt yksinkin aika hyvin leluille jutellen. Ja oikeastaan ihan kaikki värikäs kiinnostaa ja katseella osataan jo hyvin seurata liikkuvia asioita. Myös musiikki kiinnostaa; äiti onkin saanut laulaa ja soittaa ihan riittävästi. Ja onpa me jo kuvakirjaakin luettu ja katseltu!

Kovaa treeniä


Myös motorinen kehitys on ollut viime viikkoina huimaa!

Päätä kannatellaan nyt jo tosi hyvin; vielä pitää vähän varmistella, mutta melko hyvin pää jo pysyy kropan jatkeena itsestäänkin. Treenaus on ainakin ollut kova, kun Meea yrittää puskea päätä ylös nykyisin melkein koko ajan; jopa makuulta pitää yrittää saada päätä ylöspäin ja itseään istuvampaan asentoon. Vaatteita vaihtaessa neiti on ihan itse opetellut myös nostamaan päätä ylös, kun otetaan paita tai body pois päältä - kyllä on tämä äiti ollut ihmeissään!

Puoli-istuvassa asennossa pään kannattelua on ollut mukavin treenata (mahallaankin ollaan oltu, mutta se ei jostain syystä ole niin mukavaa) ja siinä ohella on löydetty varpaatkin pari viikkoa sitten. Eilen meni ensimmäistä kertaa vahingossa varvaskin suuhun ja tänään otettiin sormilla kiinni varpaasta.

Niin ja tosiaan, suuhun meinaa mennä nykyään ihan kaikki mahdollinen. Lähinnä omat nyrkit tai käsivarret, mutta sen lisäksi kaikki, mitä pienet nyrkit puristavat; harso, paidan helma, äidin sormi...

Huh, ihan kohta tuo pikkuihminen varmaan lähtee jo kävelemään! On tämä melkoista seurattavaa! :)

Ekat lomareissut takana

Viimeisten kahden viikon aikana ei ole paljoa oltu kotona. Kesälomareissut - ja samalla Meean ekat yökyläilyt - ovat nyt takana ja yllättävän hyvinhän tuo reissailu sujui.

Ensimmäinen etappi: mummula


Ensin lähdettiin lomailemaan pohjoisen suuntaan miehen vanhempien, eli mummun ja papan, luo. Vajaassa viidessä päivässä ehdittiin Meean kanssa käydä markkinoilla, uimarannalla, kaupassa ja vaunulenkillä - Meea tosin pääsääntöisesti veteli hirsiä näillä reissuilla. Joka tietysti teki reissailun helpoksi ja mahdollisti muun muassa, että oma talviturkki lähti vihdoin pois. :)

Markkinoilla eläimiä katsomassa. 

Meea pääsi myös ensimmäisiin juhliinsa (jos ei omia ristiäisiä lasketa), kun juhlistettiin Meean isomummun 85-vuotissyntymäpäiviä. Kilttinä juhlavieraana Meea nukkui lähes koko juhlien ajan.

Pieni juhlija.

Olipa Meea myös mummun hoidossa yhden illan, kun käytiin heittämässä frisbeegolfia radalla. Hienosti oli Meea käyttäytynyt; oli siis unessa lähes koko ajan.

Ekan lomareissun jännin juttu oli kuitenkin se, kun Meea löysi omat varpaansa. Niitä muuten ihmeteltiin pitkään ja hartaasti yhtenä aamuna. :) Sen jälkeen onkin sitten pitänyt tuijotella varpaita päivittäin. Ja automatkoilla (jos ei nukuta) pitää säännöllisin väliajoin tarkistaa, että varpaat ovat vielä mukana. :)

Varpaita ihmettelemässä. 

Toka lomareissu heti perään


Kaksi yötä ehdittiin olla kotona ja sitten lähdettiin viikon reissulle, tällä kertaa auton nokka suunnattiin etelää kohden.

Ekat kaksi yötä meni minun vanhempieni, eli mummin ja vaarin, luona. Ehdittiin tänä aikana käydä jo rompetorilla ja huutokaupassa. Koska Meea rakastaa lamppuja (erityisesti meidän olkkarin toista kattolamppua - ei sitä toista, vaikka ne ovat tismalleen samannäköisiä), Meea huusi huutokaupasta lampun eurolla. :)

Huutokaupassa. 

Tässä ajassa mummilassa myös huomattiin, että ne mukaan pakatut yöasut (jotka vielä viikkoa aiemmin ekalle lomareissulle lähtiessä olivat sopivia) eivät enää mahtuneet päälle. Onneksi oli mummi taas ostanut kasan vaatetta, josta löytyi myös pari sopivan kokoista yökkäriä. :)

Lähistöllä asuvat Meean yhdet kummit, joten piipahdettiin välissä myös heidän luonaan. Minä ja Meea oltiin yksi yö, Marko jäi vielä pariksi yöksi auttamaan rempassa. Niin ja Arttu-hauva oli koko ajan mummin ja vaarin luona hoidossa.

Kummien luona yökyläillessä ehdittiin käyttää Meeaa myös iso-isovanhempiensa (jotka asuvat samalla paikkakunnalla) luona kylässä. Ja pääsi Meea käymään myös kummitädin työpaikalla autokorjaamolla, uusia elämyksiä siis saatiin taas.

Kummitädin kanssa autokorjaamolla.

Lomailua mummilassa


Kummi-vierailun jälkeen jatkettiin tosiaan lomailua mummilassa vielä useamman päivän ajan. Meea näki sukulaisia ja naapureita, pääsi vaunulenkeille ja muutenkin ulkoilemaan. Uusista elämyksistä jännin taisi olla eka käynti kirjastoautolla - vaikkakin tyttönen (taas) veteli hirsiä lähes koko ajan.

Kirjastoautolla. 

Myös mummin hoitoon jätettiin Meea pariksi tunniksi, kun käytiin kiertämässä frisbeegolfrata. Lähes koko ajan oli tuolloinkin ollut unilla, eli varsin helppo hoitolapsihan Meea taitaa olla. :)

Ja koska ekalla lomareissulle löydettiin varpaat, piti tokallakin lomareissulla oppia jotain uutta. Opittiin kääntymään sängyssä poikittain - ja kun se opittiin, niin käännyttiin joka yö! Lisäksi opittiin juttelemaan pitkiä pätkiä. Oltiin me jo pari viikkoa sitten juteltu ensimmäisen kerran, mutta nyt asiaa riitti pitkäksi toviksi - useita kertoja päivässä.

Tyylinäyte nukkumisesta. :)

Vaikeinta yökyläilyssä


Pääsääntöisesti yökyläilyt sujuivat hienosti, eikä Meea ainakaan joka yö herätellyt koko taloa nälkähuudoillaan. Sopeutui joka paikkaan, eikä vierastanut ketään. Ja vaikka sopivasti ekana reissupäivänä alkaneet helteet vähän ahdistivat, hyvin niistäkin selvittiin.

Äkkiseltään tulee mieleen vain kaksi sellaista vähän hankalampaa asiaa lomareissujen aikana.

1) Unirytmi
Reissut sijoittuivat parin tunnin ajomatkan päähän; tasainen autokyyti nukutti yleensä koko autossa olon sekä monesti vielä vähän sen jälkeen. Pitkät päikkärit asettuivat joka kerta muuhun kuin "oikeaan" kohtaan (eli puolenpäivän tienoille), joten ne hieman sekoittivat päivärytmiä. Tai lähinnä yöunia. Onneksi suht ajoissa päästiin kuitenkin joka ilta nukkumaan, eivätkä yön valvomisjaksotkaan venyneet kohtuuttoman pitkiksi.

2) Kakkavaipan vaihto
Jokaisessa kyläpaikassa "vaipanvaihtopiste" sijaitsi ei-niin-lähellä vesipistettä, joten kakkavaipanvaihto oli melkoista taiturointia. Joko siirrettiin vaippatarpeet väliaikaisesti eri paikkaan (ja vaipanvaihdon jälkeen taas takaisin) tai sitten kiikutettiin paljaspyllyistä vauvaa huoneesta toiseen ja toivottiin, ettei tule vahinkoja lattialle matkalla. Yhdessä kyläpaikassa jouduttiin todella soveltamaan, kun lämmintä vettä ei aina tullut; kerrankin keitettiin lämmintä vettä pesua varten ja pestiin pyllyä kattilasta kaatamalla. No., hyvin saatiin kaikki kakkavaipat vaihdettua, vaikka jokainen vaihtokerta vaatikin vähintään kaksi henkeä vaippaa vaihtamaan. :)

Summa summarum, sekä reissaaminen että yökyläily Meean kanssa sujui loistavasti, eikä kellekään jäänyt traumoja. Tästä on hyvä uskaltautua jatkossakin reissailemaan lisää! :)

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Vauvauintiin syksyllä!

Nyt on loppuvuodeksi hankittu harrastus koko perheelle - ilmoittauduttiin nimittäin vauvauintiin!

Meean mielestä kylpeminen on ihanaa ja ammeessa loiskutellaan kerta kerralta enemmän. Siksi ajattelinkin, että vauvauinti voisi olla Meealle mieluinen harrastus.

Ensimmäinen uintikerta on elokuun lopussa ja kaikkineen polskuttelemassa käydään 15 kertaa. Voi olla, että altaan reunalla äitiä jännittää enemmän kuin Meeaa. :)

torstai 3. heinäkuuta 2014

Jälkiviisautta hankinnoista

Hankin paljon tavaroita ennen vauvan syntymää - ja toisaalta taas muutama hankinta jäi ihan viime tippaan (jopa niin viime tippaan, että mies kävi niitä ostamassa, kun minä olin vauvan kanssa laitoksella).

Nyt muutaman kuukauden vauva-arkea eläneenä voisin jälkiviisaana todeta, että jotkut hankinnat olivat aika turhia - ja joihinkin toisiin olisi voinut panostaa enemmän. Mitä siis tekisin toisin?

1) Vähemmän vaatteita

Ostin vaatteita vähän sieltä sun täältä, erityisesti tori.fi:stä ja FB-kirppiksiltä. Vaikka pidinkin kirjaa siitä, mitä vaatteita on ostettu ja paljonko, niitä kertyi silti jo ennen syntymää valtavat määrät. On ihan hyvä, että meiltä löytyy muutama vaatekerta jopa sinne kokoon 74 asti (!!), mutta varmaan vähempikin etukäteisostelu olisi riittänyt. 
Kun isomman koon vaatteet ostaa vasta myöhemmin, tietää mitkä vaatetyypit ovat itselle mieluisampia. Esimerkiksi potkuhousuja meillä on aika paljon ja itse olen todennut ne aika epämieluisiksi pidettäviksi; mieluummin puen bodyn kanssa puolipotkarit tai housut. Samaten huomaisi, että minkämallisia vaatteita kannattaa ostaa; esimerkiksi meidän kapealle mutta pitkälle tytölle monet bodyt ovat olleet valtavan leveitä ja housut puolestaan lyhyitä. 
Ja koska meillä ei ollut tiedossa rakenneultran jälkeen, kumpaako sukupuolta tulokas on, jouduin ostelemaan pääosin vaatteet unisex-väreissä. Ihania kuoseja ja vaatteita niistäkin löytyy, mutta nyt kun sylissä on tuo ihastuttava pikkuneiti, niin mieluusti hänet pukisi vaaleanpunaiseen, keltaiseen ja violettiin niiden harmaiden, ruskeiden ja mustavalkoisten vaatteiden sijaan. On myöskin ihanaa ostaa niitä uusia vaatteita nyt, kun vauva on jo olemassa. Ihanaa se oli silloin aiemminkin, mutta nyt tulee ostettua enemmän oikeanlaisia vaatteita. 

2) Enemmän pientä kokoa

Kaikki tuntuivat hokevan, ettei ihan pieniä vaatteita kannata ostaa, koska niitä ei kuitenkaan käytetä kauaa - oikeastaan ei varmaan edes kannata ostaa mitään kokoa 50. Tästä huolimatta ostin laskujeni mukaan kolme bodya, kahdet potkarit, yhden yöasun ja yhden takki+housut -setin koossa 50. 
Olisi pitänyt ostaa enemmän. Olisi pitänyt ostaa etukäteen myös jokunen vaate koossa 44. 
Meillä oli käytössä koko 50 kaksi kuukautta, joten muutamia sen koon vaatteita piti ostaa vielä syntymän jälkeen. Ensimmäiset tosiaan jo silloin kun itse vielä makasin laitoksella; mies meni hakemaan parit bodyt ja potkarit lisää, jotta pärjätään alkupäivät ilman jatkuvaa pyykinpesukoneen pyöritystä. 
Ulkohaalareita olin "fiksuna" ostanut vaan isompia kokoja, pienin taisi olla kokoa 62. Että on sitten kasvunvaraa. No, olihan sitä, kun tyttö hukkui haalariin - nyt alkaa vasta olla ne 62-koon haalarit sellaisia, että pystyy käyttämään. 
Vaikkeivät kaikki vauvat olekaan yhtä pieniä kuin meidän, hankkisin silti varoilta vähän enemmän niitä ihan pieniäkin vaatteita. 

3) Ei leluja

Ostin muutamia leluja (ja äitini osti kassillisen lisää) jo ennen vauvan syntymää. Siellä ne lelut ovat vielä käyttämättä ja FB-kirppiksiä selaillessa tekisi vaan mieli ostaa lisää - vaikkei niitä taideta vielä hetkeen tarvita. Mobile, leikkimatto ja soiva laulukirja ovat ainoat lelut, joita on käytetty tähän mennessä - ja niitäkin ensimmäisiä kertoja vasta n. kuukauden iässä. 
Leluissa vähän sama kuin vaatteissa; kun kuitenkin vauvan synnyttyä tekee mieli ostaa jotain, niin lelut ovat hyvä kohde tuhlata rahaa vauvaan. :)

4) Mieti, mikä on tarpeellista

Kaikki, mitä netistä löytyvissä listoissa väitetään tarpeelliseksi, ei ole sellaista. 
Se, mikä jollekin on ehdottoman tärkeä ostos, voi jollekin toiselle olla täysin turha. Etkä tiedä, mikä juuri sinulle ja sinun vauvallesi on tärkeää, kuin vain ajan myötä.
Esimerkiksi meillä kylvetystukea ei ole käytetty kertaakaan (ei siis edes kokeiltu), vaikka se monessa paikassa todettiin "välttämättömäksi" ja "arkea helpottavaksi" kapistukseksi. Samaten vauvarasvojen osalta käsketään ostamaan hoitovoidetta, sinkkivoidetta, kosteusvoidetta, talkkia ja vaikka mitä rasvoja - loppujen lopuksi pelkällä Bepanthenilla pärjäisi jo melko pitkälle.

Arttu-hauva tykkää vauvasta

Yksi asioista, joka mietitytti vauva-arjessa, oli koiramme suhtautuminen vauvaan. Ensi viikolla 5 vuotta täyttävä Arttu-hauva kun on tähän asti ollut perheemme vauva ja keskipiste; saanut jakamattoman huomiomme. Arttu on kyllä onneksi ihmis- ja lapsirakas - mutta toisaalta taas ei ole paljoa ollut tekemisissä vauvojen kanssa.

Artun ja Meean yhteiselo on kuitenkin onneksi sujunut hyvin - yllättävän hyvin. Paljon paremmin kuin odotin.

Arttu vahtii neljän päivän ikäisen vauvan vaipanvaihtoa.

Toki ensimmäiset päivät olivat vähän vaikeita; olin ollut poissa kotoa viikon ja sitten meille tuodaan pieni huutava nyytti, joka saa paljon huomiota ja johon ei saa koskea. Ensimmäisenä tai toisena päivänä Arttu pari kertaa haukahti vauvalle ja yritti ärtyneenä haukata varpaista - ja heti sen perään kadutti ja hävetti. Ja siihen se Artun suurempi uhmakkuus sitten jäikin.

Alussa Arttu ei ymmärtänyt yhtään, että mikä kapistus vauva oikein on. Ihminen, lelu vai jotain muuta? Sen Arttu kuitenkin ymmärsi, että vauva on tärkeä ja sitä pitää suojella. Koko ajan käydään tarkistamassa, että missä vauva on ja voiko se hyvin - etenkin alussa joutui muutamaan otteeseen kieltämään Arttua hyppimästä pinnasänkyä vasten. Ja lenkillä vauvan vaunuja pitää tietysti suojella ohimeneviltä autoilta ja lenkkeilijöiltä.

Sopuisaa yhteiseloa. :)

Varovaista tuttavuutta on jo alettu tekemään. Naamaa ei saa nuolla (tosin on sekin tehty pariin otteeseen), mutta kädestä ja jalasta voi nuuskutella ja lipaista. Välillä Arttu on vaan niin innoissaan, ettei noista tutustumisista meinaa tulla mitään. Nyt vauva kuitenkin alkaa olemaan jo niin arkipäiväinen juttu, ettei sitä tarvitse ihan joka kerta nähdessään yrittää nuolasta. Toki vauva-arki olisi varmaan helpompaa ilman koiraa (voisin tehdä oman postauksensa tästä...), mutta ihan hyvin meillä on sujunut.

Vähän Arttu on välillä mustasukkainen, etenkin Markosta. Mutta kun muistaa antaa tarpeeksi huomiota ja hellyyttä (joka päivä!) myös Artulle, niin yhteiselo sujuu paremmin. Ja vaikka Artusta on varmasti mukavaa olla kaksin kotona Markon kanssa vaunulenkin ajan, niin huoli vauvasta on kuulemma kova. Vauva on rakas ja tärkeä, vaikka sille välillä vähän mustasukkainen pitääkin olla.

Arttu on huolehtivainen isoveikka, joka on aikuistunut viimeisen kahden kuukauden aikana uskomattoman paljon!

Niin ja vauvan itkuunkin on jo totuttu! Aluksihan Artulle tuli hirveä hätä vauvan itkiessä. "Älkää kiusatko sitä! Auttakaa nyt äkkiä, kun vauvalla on hätä!" Vieläkin Arttu saattaa olla ensimmäisenä pinnasängyn vieressä itkun raikuessa, mutta enää siitä ei tule niin hirveää paniikkia. Eikä Arttua myöskään ärsytä itku; ensimmäisinä öinähän hauva kampesi itsensä loukkaantuneena sängyn alle murjottamaan, kun itku ei tuntunut loppuvan. 

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Ekaa kertaa yökylään

Ollaan miehen kesäloman startatessa lähdössä ensimmäistä kertaa yökylään vauvan kanssa. Ollaan tässä parin viikon sisällä menossa itse asiassa kolmeenkin eri paikkaan, joten tulee reissailtua vähän enemmän. Viimeksi onkin oltu yö poissa kotoa joskus maaliskuussa, kun ei ison mahan eikä pienen vauvan kanssa viitsinyt suuremmin reissata.

Viikonloppureissuille tuntuu muutenkin aina olevan auto täynnä tavaraa (omat ja miehen vaatteet sekä koira ja sen tarvikkeet), joten vähän pelottaa, että miten ne tavarat nyt mahtuu mukaan. Kun mukaan pitäisi mahtua vauvan tavarat ja vaunut - ja kun mennään kuitenkin useammaksi päiväksi reissuun, joten vaatteitakin on oltava enemmän mukana. Ja vielä kun se turvaistuin vie yhden istumapaikan autosta. Voi olla Arttu-hauvalla hieman ahdasta takakontissa. :)

Pikkuhiljaa olen jo alkanut pohtimaan, että mitä kaikkea sitä tarvitsee mukaan, jottei mitään oleellista jää ottamatta. Mitä löytyy kyläpaikoista? Mitä kaikkea tarvitaan? Mitä saatetaan tarvita? Paljonko vaatteita on riittävästi? Millaiset kelit tulee olemaan, eli tarvitaanko mekkoja vai karvahaalareita - vai molempia?

Pakkauslista (josta ei tosin ole mustaa valkoisella) on melko pitkä ja Meean upouusi (pinkki!) laukku odottaa pakkaamista. Voi olla, ettei se tavarapaljous itkuhälyttimistä tuttipulloihin ja hoitoalustoista kantoreppuihin tule ihan yhteen kassiin mahtumaan. Voi myöskin olla, että mukaan tulee paljon sellaista, mitä ei tarvita - mutta ehkä näin ensimmäiselle reissulle parempi niin.

Onneksi tässä on tosiaan useampi reissu tiedossa. Jospa sitä ensimmäisen reissun jälkeen olisi viisaampi sen suhteen, että paljonko on tarpeeksi, eikä pakkaisi liikaa.

Ihanimmat ihanuudet käytössä, vol 1

Ennen Meean syntymää esittelin blogissa ihanista ihanimpia hankkimiani vaatteita. Nyt noista osaa - sekä muutamia Meean syntymän jälkeen hankittuja iiiiihania vaatteita - on päässyt jo käyttämään ja ajattelin, että täytyyhän niitä esitellä blogissa myös neitosen päällä.

Koska kaikki aiemmassa postauksessa olevat vaatteet eivät vielä ole sopivia - ja koska uusia ihanuuksia on hankittu sen postauksen jälkeen - näitä vastaavia bloggauksia tulee varmastikin useampi. Tässä siis ensimmäinen osa niistä ihanuus-vaatteista. :)

Ikävä kyllä kaikkia niistä ihanista vaatteista, joita on jo pidetty, en ole tajunnut valokuvata. Täytyykin vissiin alkaa nyt pitämään Meean kanssa muotikuvauksia ja ottamaan muistoksi kuvat niistä pienistä ihanimmista vaatteista - ennenkuin jäävät liian pieneksi. :)


Äidiltäni saatu röyhelöinen haalariasu oli kovassa käytössä hellepäivinä.

Ripaus juhlaa arjen keskelle - testattiin uusia vaatteita. :)

Alaosa, jossa on yhdessä hame ja leggingsit on yksi lemppareistani. Yläosakin on ollut ahkerassa käytössä. :)

Meean ensimmäiset farkut. 

Ristiäisten juhlamekko oli toki yksi ihanimmista vaatteista. :)

Toinen hellepäivien suosikki oli tämä söpö haalari. 

Karhuasu on meillä nyt ulkohaalarina kylmillä keleillä; siinä on vielä vähän kasvunvaraakin onneksi. :)

Kuva on huono, mutta asu hyvä. :) Tämä mekkobody ehti jäädä jo pieneksi.
Pikku amppari. :) Näissä eläinasuissa muuten nukuttaa kaikista parhaiten! :)
Koira-asuisella Meealla oli hauskaa mobilea katsellessa. :)

Isolla tytöllä oli yhtenä päivänä päällä jo paita bodyn sijaan. :)

Orastava päivärytmi

Vaikka päivät vauvan kanssa ovat aina erilaisia, eikä esim. päiväunien pituutta pysty vielä ennakoimaan, meillä alkaa pikkuhiljaa olla jo jonkinlaista päivärytmiä. Yöunien osalta on menty tällä tavoin jo useampi viikko ja päiväunienkin pituus ja ajankohta alkavat asettua tiettyyn kohtaan lähes joka päivä.

Nythän tietenkin sitten kesälomareissailujen myötä tämä orastava päivärytmi varmaan ehtii mennä sekaisin. :D Mutta tällaiselta meidän normipäivä toistaiseksi näyttää:

Herätys klo 6.30-7.30 jo koko kesäkuun ajan; kerran on nukuttu yli kasiin ja parina aamuna noustu jo kuudelta. Mutta aika tarkasti tuo herätys on (vauvan toimesta) joka aamu samaan aikaan.

Heräämisen jälkeen mennään juomaan aamumaito, vaihdetaan vaippa ja yövaatteet pois. Sen jälkeen vauva viihtyy 10-30 min sängyssä katselemassa mobilea (tai joskus sitterissä); siinä ajassa ehtii itse käydä vessassa, vaihtaa vaatteet ja pumpata. Joskus ehdin syödä aamupalankin rauhassa mobile-hetken aikana, joskus on vauva sylissä. 

Sitten aamulla vähän sylitellään ja syödään lisää maitoa. :) Väsy iskee uudelleen suunnilleen 9 maissa, jolloin nukutaan puolen tunnin tirsat. Nykyisin jos uni ei ole kymmeneen mennessä tullut, niin yritän nukuttaa vauvan; ilman aamutirsoja kun ne kunnon päiväunet ovat yleensä vaikeammat aloittaa, kun vauva on jo niin väsynyt. Yleensä tähän nukuttamiseen toimii parhaiten musiikki; joko tanssitaan Cheekin tahdissa (vauvan lempiartisti!) tai lauletaan Soivan laulukirjan tahdissa (saatiin tää ristiäislahjaksi ja on ollut kovassa käytössä!).

Vauvan herättyä syödään taas ja sitten vähän touhuillaan jotain yhdessä. Tällä hetkellä parasta viihdettä on tiskikoneen täyttö ja ympäriinsä kuljeskelu. Myös neuvolasta saatu hymynaama on ihana ja sitä tuijotellaan hoitoalustalta vaipanvaihtojen yhteydessä. 

Puolenpäivän maissa on sitten päikkäreiden vuoro, yleensä syödään ennen sitä. Monesti ollaan (sateisia päiviä lukuunottamatta) käyty vaunuilemassa, niin uni tulee sitten hyvin vaunulenkin aikana. Nää on ne pisimmät päiväunet, jotka kestää nykyisin 1,5-3 tuntia. Saa tämä mammakin vähän hengähdystaukoa ja omaa aikaa (lue: kotitöiden tekoa ja bloggausta). 

Sitten taas touhuillaan ja mieskin tulee töistä kotiin, yleensä tässä on se pisin valvomispätkä. Ennen iltaunia otetaan vielä yhdet (yleensä vajaan tunnin mittaiset) päikkärit. Jos ei meinaa väsyttää, niin lähden vielä vaunulenkille nukuttamaan. Vaunuissa kun 90-prosenttisesti uni tulee aina - tosin välillä se uni kestää vain vaunuilun ajan.

Jos on kylpypäivä (2-3 kertaa viikossa), niin kahdeksan maissa mennään kylpyyn. Tämä on useimmiten isin ja tyttären hetki, itse olen kylvettänyt vauvan vain kolmesti. 

Yöunille mennään 21-22 aikoihin. Joskus nukahtaminen on helppoa ja joskus vähän vaikeampaa; erityisesti jos iltaunet jäävät lyhyiksi tai vatsavaivat kitisyttävät, niin voi olla vaikeaa rauhoittua yöunille. Mutta enää ei paljoa yli kymmeneen tarvitse valvoa ja odottaa unta tulevaksi.

Yöllä herätään kerran syömään 2-3 aikoihin. Vauvan väsymyksestä riippuen valvotaan yöllä (syöminen mukaanlukien) vartista reiluun tuntiin; hyvin usein se menee lähelle tuntia, ennenkuin vauva malttaa nukahtaa. Mutta erittäin hyvin meillä yöt nukutaan! :)

Ja sitten taas herätys aamulla klo 6.30-7.30 ja päivä lähtee uudelleen käyntiin. :)

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Äitiyspakkaus ja isot isot vaatteet

Heti alkuun mainittakoon - jottei tule väärinymmärryksiä - että olen erittäin kiitollinen siitä, että Suomessa tarjotaan avustusta äitiyspakkauksen muodossa. Siitä huolimatta, olen henkilökohtaisesti vahvasti sitä mieltä, ettei pelkän äitiyspakkauksen kanssa pärjäisi vastasyntyneen kanssa.

Tarvikkeiden osalta ehkä pärjäisikin, mutta vaatteista valtaosa on niin isoja, etten tiedä ovatkohan ne meidän pienikokoiselle vauvalle käyttökelpoisia edes tämän vuoden aikana!

Äitiyspakkauksessa on vain muutama koon 50 vaate - ja nekin ovat aika reilua kokoa, lähempänä kokoa 56. Tai ainakin meillä nuo ensimmäiset äitiyspakkauksen vaatteet otettiin käyttöön vasta reilun kuukauden iässä ja silloinkin olivat vähän isoja. Jos olisi yritetty vaatteiden puolesta pärjätä pelkällä äitiyspakkauksella, meidän vauva olisi varmaan ollut nakupellenä ensimmäisen kuukauden? 

Parin vaatteen lisäksi jotain tarvikkeita (kuten kynsisakset ja kylpymittari) on käytetty, mutta valitettavasti valtaosa vielä odottaa käyttöä - etenkin siis niistä kovin isokokoisista vaatteista. Eniten meillä on käytetty Aappa-makuupussia, joka olikin yksi äitiyspakkauksen suosikeistani. Makuupussi on jo nyt ollut tosi hyvä lämmike vaunuissa kylmemmällä kelillä ja sitä varmasti tullaan käyttämään vielä pitkään!

Arttu koekäytti makuupussia keväällä.

Laskin, että äitiyspakkauksessa on yhteensä 52 tuotetta. Reilun kahden kuukauden aikana meillä on ollut niistä käytössä 14 kappaletta. Aika pieni osuus.

Näitä meillä on siis tähän mennessä käytetty:

  • Makuupussi
  • Pienet lapaset
  • Pienet sukat
  • Oranssit pilkkupotkarit
  • Valkoinen body
  • Vihreä-valkoraidalliset potkarit
  • Aluslakana
  • Kylpypyyhe
  • Hiusharja
  • Kylpylämpömittari
  • Hoitovoide
  • Kynsisakset
  • Kestoliivinsuojat
  • Kuolalappu
Terkut kylvystä! 

p.s. Mielelläni olisin laittanut enemmän kuvia tähän postaukseen, mutta kun... Äitiyspakkauksen vaatteista on käytetty vain muutamia - ja ne eivät ole sattuneet koskaan olemaan päällä silloin, kun neitiä on kuvattu.

Raskaudenjälkeinen vaateongelma

Aiempaan raskauskilo-postaukseeni liittyen. Yksi ärsyttävimmistä asioista synnytyksen jälkeen oli ja on edelleen vaatteet.

Äitiysvaatteita ei voi enää pitää, koska ne ovat liian isoja. Ehkä viikon-pari synnytyksen jälkeen muutamat vaatteet olivat ihan ok päällä, nyt kaikki äitiysvaatteet on jo siivottu pois vaatehuoneesta.

Omat vaatteet puolestaan ovat pääsääntöisesti liian pieniä. Minulle ei edelleenkään mahdu yhdetkään farkut jalkaan, joten olenkin joutunut pärjäämään pääosin verkkareilla. Lämpimillä keleillä voi pitää leggingsejä ja mekkoja - mutta tunnetusti niitä lämpimiä päiviä on ollut aika vähän... Paidoista löysää mallia olevat käyvät, kovin tiukkoja paitoja ei voi tai kehtaa pitää päällä vielä.

Miehen paidat olisivat suurinpiirtein oikeankokoisia, mutta ei niitä kehtaa pitää kuin kotona. Ja paidat tosiaan ainoita miehen vaatteita, joita voi lainata - housuissa on liian pitkät lahkeet ja mekkoja tai hameita ei jostain kumman syystä miehen vaatekaapista löydy.

Imetyspaitoja olin hankkinut ennen synnytystä pari ja synnytyksen jälkeen pari. Ne ovat kuitenkin sen verran hintavia (ja voi olla, että ilmenneiden imetyshaasteiden takia jäisivät melko vähälle käytölle), että kovin montaa ei niitäkään viitsi ostaa. Se on muuten uskomatonta, miten vaatteet, joissa on etuliite "äitiys", "raskaus" tai "imetys", saavat myös hintalappuun muutaman kympin lisää.

Olen sitten ostanut muutaman isompaa kokoa olevan paidan, jotta on edes jotain mitä pitää. Aika vähillä vaihtoehdoilla kuitenkin mennään paitojen suhteen. Uusia housuja en ole vielä ostanut, koska verkkareilla ja leggingseillä pärjännee hyvin kesän - mutta ellei tämä maha syksyyn mennessä katoa, pitänee investoida yksiin sopivan kokoisiin farkkuihin.

Vaateongelmat kyllä osaltaan motivoivat siihen raskauskilojen pudotukseen - odotan jo innolla, että saan kaikki kivat omat vaatteeni taas käyttöön. Kohta on jo vuosi siitä, kun niitä on viimeksi päässyt käyttämään!

Raskauskiloista eroon!

Projekti "raskauskiloista eroon" on viime viikolla startattu - tositarkoituksella. Onhan niitä kiloja toki karissut aiemminkin, mutta pitkä synnytyksestä toipumisaika sekä ristiäisjärjestely-kiireet eivät ole toistaiseksi antaneet suuremmin urheilla kiloja tiputtaakseni. Mitään suurta paniikkia tai kovaa rehkimistä ei vieläkään ole, mutta jospa ne muutamat ylimääräiset kilotkin tästä pikkuhiljaa alkaisivat kadota.

Kiloja, kiloja, kiloja


Minulle tuli raskauden aikana painoa lisää 17 kiloa. Huima määrä - ja kyllä se alkoi jo loppuraskaudesta tuntuakin. Erityisesti rampatessa työpaikalla useamman kerran päivässä yläkerrasta alakertaan ja alakerrasta yläkertaan.

Viimeisen parin kuukauden ajan lyhyt kävelylenkkikin tuntui liian raskaalta urheilusuoritukselta ja etenkin nivuset kipeytyivät kaikessa fyysisessä tekemisessä. Kun ottaa huomioon myös sen, että alkuraskaudesta oli lähes 24/7 todella huono olo ja oksetti, niin ei raskausaikana ylipäätään ihan hirveästi tullut urheiltua.

Koska liikunta jäi vähäiseksi, varmaan myös kilo tai pari tuli lisää tästä syystä. Toisen mokoman aiheuttivat varmaankin raskaudenaikaiset mielihalut; karkkia, suklaata, pullaa, limpparia - oikeastaan kaikkea makeaa. Ja minä kun en muuten edes hirveästi syö karkkia, ennemmin sipsejä tai muuta suolaista naposteltavaa. Lisäksi joka ikinen (!!) aamu piti aloittaa isolla lasillisella tai kahdella omenalimpparia - muuten tuli oksennus.

Kiloja on jo lähtenyt


Raskauskiloista kymmenisen oli tippunut, kun kotiuduin laitokselta. Pari kiloa tippui ensimmäisinä päivinä kotona "itsestään". Mutta siihen sitten jäätiinkin. Tai itse asiassa tehtiin vielä vähän takapakkia, kun väsyneinä öinä ja päivinä pidin itseäni hereillä vauvan kanssa suklaan voimin.

Nyt ylimääräisiä kiloja on vielä kuusi, jotta oltaisiin lähtötilanteessa. Todellisuudessa luku on muutama enemmän, koska en raskauden alkaessa ollut ihan kaikkein timmimmässä kunnossa - itse asiassa tuolloin oli suunnitteilla hankkia syksyksi kortti kuntosalille, mutta aamun olotiloista johtuen se jäi vain ajatukseksi.

Kuusi kiloa ei kuulosta kovin paljolta ja kohtuullisen normaaleissa mitoissa tässä jo ollaan. Kuusi kiloa on kuitenkin tarpeeksi paljon siihen, ettei mitään tiukkoja paitoja kehtaa pitää tai etteivät yhdetkään raskautta ennen pitämäni farkut mahdu jalkaan. Kuusi kiloa kun tuntuu olevan jakaantunut niin, että kolme kiloa on vatsassa, kaksi kiloa reisissä ja kilo rinnoissa. Tosin yleistä turvotusta taitaa olla ihan kauttaaltaan kropassa vieläkin, koska vihkisormus ei edelleenkään mahdu sormeen - olen nyt joutunut jo puolisen vuotta kulkemaan ilman sitä!

Eli ihan mielelläni siitä kuudesta kilosta pääsisin eroon!

Hiljaa hyvä tulee


Menneet kaksi kuukautta olen ottanut liikunnan suhteen tosi varovaisesti. Koska pohjakunto tippui aika alas raskauden aikana (eikä se koskaan mikään himoliikkujan kunto ole ollutkaan) ja synnytyksestä toipuminen vei kauemmin aikaa kuin luulinkaan, en alussa juurikaan liikkunut. Varovaisilla vaunulenkeillä käytiin miehen isyysloman aikana ehkä joka toinen päivä ja lyhyet koiran pissatuslenkit siihen päälle. Mutta siinäpä se. 

Pikkulenkkejä olen tehnyt pari viikossa (poislukien sateiset päivät) ja kotityöt neljän kilon puntti kainalossa ovat ehkä osaltaan kasvattaneet kuntoa. Nyt alkaa kunto ja olo olla jo sellainen, että liikunta voisi maistua.

Ensimmäinen "rankempi" fyysinen suorite oli pari viikkoa sitten, ennen ristiäisiä, kun jouduin ajamaan nurmikon; mies oli saikulla selän takia ja viidakkoa pikkuhiljaa muistuttanut nurmikko oli saatava kuntoon ennen ristiäisiä. Hiki siinä tuli - olisi tullut varmaan vaikka kunto olisi ollut hyvä - mutta tuntui hyvältä. Ja hyötyliikuntahan on sitä parasta liikuntaa!

Viime viikolla olen lisännyt lenkkien määrää huomattavasti. Nyt olen käynyt lähes joka päivä kahdella puolen tunnin lenkillä; toisen vaunujen ja toisen koiran kanssa (edelleenkin poislukien sateiset päivät kuten eilinen). Siihen vielä lyhyemmät koiran pissatuslenkit päälle. Lisäksi viikonlopun aktiviteetteihin kuului nurmikon ajo (joka tosin jäi kesken su-illan sateen takia) ja tutustumiskierros frisbeegolf-radalle.

Kuntopyörä ja pleikkarin Move Fitness odottavat päiviä, jolloin Meea nukkuu pitkät päiväunet tai isi on hoitovuorossa. Myös lenkkeily tullee jatkumaan samalla tahdilla, ellei sadekelit yllätä. Jospa ne kilotkin pikkuhiljaa lähtisivät tippumaan!

Isommat vaipat käyttöön!

Vähän huvitti itseänikin, kun aloin tätä bloggausta kirjoittamaan. Pieniä - mutta tärkeitä - on nämä vauva-arjen ilot.

Meillä nimittäin vaihdettiin nyt isompaan vaippakokoon. Ensimmäistä kertaa!

Alusta asti on ollut käytössä Liberon 1-koon vaipat, jotka on tarkoitettu 2-5 -kiloisille. Meea on ollut niin pieni, että ne vaipat ovat olleet ihan sopivia nämä ensimmäiset kaksi kuukautta. Yleensähän tätä vaippakokoa eivät vauvat kovin kauaa käytä (minkä on huomannut esimerkiksi siitä, ettei ykkösen vaippoja ole saatavilla isoissa pakkauksissa...) ja moni käyttää jo laitoksellakin suoraan kakkoskoon vaippaa. No, meidän neiti onkin vähän pienempi. :)

Nyt kun viiden kilon rajapyykki on lähestymässä, aloin jo viime viikolla katselemaan isompia vaippoja.

Liberolla koon 2 vaipat ovat 3-6 -kiloisille ja koon 3 vaipat 4-9 -kiloisille. Nyt kun painoa on (kotivaa'an mukaan) 4,8 kiloa, periaatteessa mikä tahansa näistä kolmesta vaipasta sopisi.

Kakkoskoon vaipat meillä on ollut jo muutaman päivän käytössä yövaippoina ja nyt sitten ihan koko ajan. Kolmosvaippaakin kokeiltiin, mutta se tuntui vielä hieman löysältä (etenkin reisistä) hoikalle tytöllemme. Luulen kuitenkin, että jää aika lyhyeksi tuo 2-vaipan käyttöikä meillä; eihän tässä ole kuin kilon verran aikaakaan sitä käyttää - eikä siinä tällä syömistahdilla varmaan kauaa mene, että kuusi kiloa on täynnä.