sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Schärin gluteenittomat leivät ja keksit

Pääsin Buzzadorin ominaisuudessa lokakuussa testailemaan Schärin gluteenittomia tuotteita, jotka olivat itselleni uusia tuttavuuksia. Gluteenittomia tuotteita on ylipäätään tullut käytettyä aika vähän; lähinnä hinnan takia. Vaikka uskon gluteenittomien vaihtoehtojen sopivan omalle(kin) vatsalleni paremmin, ovat ne jääneet kaupan hyllylle korkean hintansa takia. Itse olen kyllä monesti leiponut gluteenittomana, mutta valmiita tuotteita on tullut maisteltua aika vähän.

Tämä buzzaus olikin itselleni oikein mieluinen, sillä mitään näistä tuotteista en ollut aiemmin maistanut!

Buzzattavat leivät ja keksit. 

Pakko myöntää, että leipien osalta ennakkoluulot olivat aika korkeat. Ei sinänsä gluteenittomuuden takia - vaan siksi, että leivät olivat tyhjiöpakattuja. En muista, että olisin koskaan tyhjiöpakattuja leipiä syönyt! Vähän jo ajattelin, että ei vitsi, tuleekohan nämä leivät meillä oikeasti syötyä...

Pakettia avatessa itse asiassa tuntui hieman kosteutta (joka oli omiaan kasvattamaan sitä ennakkoluuloani entisestään), mutta kosteus ei kyllä maistunut leivissä lainkaan. Päinvastoin; leivät olivat erinomaisen makuisia - kaikki ne kolme makua, joita buzzador-paketin myötä päästiin maistelemaan. 

Meillä tärkein raati oli 2,5-vuotias nirso pikkuneiti. Jolle kaikki maut kelpasivat erinomaisesti; yhtenä iltana hän taisi syödä jopa kolme viipaletta (!!!) leipää iltapalaksi - ja se on paljon meidän neidille. Oma suosikkini oli moniviljaleipä, mutta muutkin olivat kyllä maukkaita - etenkin paahdettuna!

Taaperon hyväksymä - peukku annettu! :)

Leipien osalta päiväykset olivat pitkät - näissäkin pitkälle marraskuulle. Siinä mielessä tosi kiva juttu, että leipää voisi ostaa kotiin isommankin määrän ns. jemmaan - eikä sitä tarvitsisi välissä pakastaa, jotta se säilyisi. Pakkauksessa luki, että avattu leipäpussi pitäisi käyttää parin päivän sisällä ja sitä lyhyttä käyttöaikaa hieman harmittelin etukäteen. Leivät olivat kuitenkin niin maukkaita ja pakkaukset kohtuullisen pieniä, että ei tullut ongelmaa sen suhteen - avatut leipäpaketit eivät 1,5 päivää kauempaa meillä säilyneet. :D

Tyhjiöpakattu leipä oli uutta itselleni. 

Parasta paahdettuna!

Keksejä en juuri koskaan osta itse kotiin, enkä muutenkaan ole mikään suuri keksien ystävä. Buzzauksen merkeissä keksejäkin piti maistella (muutama on vielä paketissa jäljellä...) ja maisteluun pääsivät siis suklaakeksit ja vaniljakeksit. Yleensä vaniljatäytteiset vaaleat keksit eivät to-del-la-kaan ole suurinta herkkuani, joten voitte kuvitella kuinka yllättynyt olin, kun ensimmäistä kertaa otin kumpaakin keksilaatua yhtäaikaa maisteluun. Vaniljakeksi nimittäin päihitti suklaakeksin aivan sata-nolla! Ei se suklaakeksikään pahaa ollut, mutta vaniljakeksiin verrattuna aika mitään sanomatonta. Uusi keksilemppari on siis löytynyt!

Keksikaksikko vertailussa.

Uudet lempparikeksini! :)

Itsehän olen yrittänyt vähentää leivän syömistä (onnistuneesti ja epäonnistuneesti) sen aiheuttaman turvotuksen vuoksi; varsinaisia vatsavaivoja leipä ei aiheuta, mutta senttejä vyötärölle turvotuksen myötä. Mittanauhaa en käyttänyt tämän leipäkokeilun aikana, mutta sanoisin, että gluteeniton leipä ei samalla tavalla turvottanut kuin normaali leipä.

Kaikki buzzatut tuotteet olivat sellaisia, että maun ja kokemuksien puolesta voisin ehdottomasti ostaa näitä uudestaankin. Saa nähdä tuleeko kuitenkaan ostettua, sillä nämä ovat kuitenkin aika paljon kalliimpia kuin tavallinen leipä - kuten allergiaruuat yleensäkin.

Oletko maistanut Schärin tuotteita? Mitä pidit?



torstai 27. lokakuuta 2016

Mukana Kaksplussan kauneimman lastenhuoneen äänestyksessä!

Kaksplus järjestää kauneimman lastenhuoneen äänestyksen, johon valittiin mukaan 18 bloggarin lähettämät lastenhuone-kuvat. Myös Pirppunen-blogi ja Meean huone on mukana kisassa!



Meidän lastenhuonehan ei ole vielä valmis (voiko se ikinä olla?), eikä todellakaan mikään sisustuslehtien mukainen - mutta aika hienoa, että tultiin valituksi mukaan kisaan!

Aika kovassa seurassa kyllä ollaan; mukana on blogeja joilla on paaaaaaljon enemmän lukijoita kuin tällä blogilla. Lisäksi kisailemassa on aivan uskomattoman ihastuttavia lastenhuoneita; meinasin kirjoittaa tähän, mikä on oma suosikkini (Meean huoneen ohella tietysti), mutta en osannutkaan valita. :D Tosi ihania yksityiskohtia monessakin lastenhuoneessa!

Koska taso on kova, tässä ei todellakaan olla kisailemassa voitosta. Mutta onhan se nyt silti hauskaa saada vähän näkyvyyttä blogillekin Kaksplussan sivuilla. :)



Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa - meinasin itse asiassa itse jättää osallistumatta koko kisaan, kun en osannut valita sopivaa kuvaa. Siis vaan yhdellä kuvalla pitäisi näyttää koko huone! Toki mukaan sai kirjoittaa tekstinpätkän, mutta voi olla, ettei kovin moni noita tekstejä käy edes lukemassa. Omasta tekstistäni jouduin jättämään pois laajemman selostuksen oman lapsuuteni retropöydästä, kätevästä lelujen säilytyksestä Kallax-hyllyssä, koiran ja taaperon yhteisestä naapurikyttäyspaikasta sekä uusimmasta lisäyksestä huoneen sisustukseen pilvihyllyjen muodossa - koska kyseiset asiat eivät tuossa kisakuvassa näy! Vaikka tärkeitä juttuja pikkuneidin huoneen sisustuksessa ovatkin.

Omassa blogissa on kuitenkin mahdollisuus useammallekin kuvalle, joten tässä vielä alla muutama kuva pikkuneidin lastenhuoneesta. Tuoreimman lastenhuone-aiheisen bloggauksen voit lukea täältä.









Äänestysaikaa lastenhuonekisassa on 3.11. asti - käy äänestämässä omaa suosikkiasi täältä.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Neiti 2,5 vuotta

Pikkuneiti täytti viime viikolla 2,5 vuotta ja on taas kehityspäivityksen aika. 

Viimeksi kirjoittelin vastaavaa päivitystä puoli vuotta sitten - sitä ennen vähän tiuhempaankin tahtiin.



Iso tyttö - aivan yhtäkkiä


Jotenkin tämän syksyn aikana on tuntunut, että Meea on kasvanut isoksi tytöksi. Ihan yhtäkkiä ja huomaamatta.

Vielä kesällä hän tarvitsi paljon enemmän apua päivittäisiin toimiin, eikä ollut yhtään niin omatoiminen kuin nykyään.

Nyt hän siis pääsääntöisesti pukee (ja valitsee!) kaikki vaatteet itse, vie roskat itse suoraan roskikseen, vie likaiset pyykit pyykkikoriin, ottaa tavarat itsenäisesti kaapeista ja laatikoista (esim. lusikan) - ja niin edelleen. Yksi niistä kerroista, kun oma suuni loksahti auki, oli silloin, kun Meea ensimmäistä kertaa meni yksin ja ilman apua pesemään kädet vessaan. Avasi oven, laittoi valot päälle, otti jakkaran, kääri hihat, laittoi hanan päälle, pesi kädet, kuivasi pyyhkeeseen, laittoi jakkaran takaisin paikalleen, sammutti valot ja laittoi oven kiinni. Mihin tässä oikein äitiä enää tarvitaankaan?

Hänestä on tullut niin iso tyttö; itsenäinen ja omatoiminen!



Uhmaa havaittavissa


Meealla uhmaikä on kestänyt koko iän, mutta etenkin kesällä se uhma alkoi kyllä näkymään ihan toden teolla. Nyt on itse asiassa pari viikkoa ollutkin vähän seesteisempi vaihe, mutta en usko, että ihan näin helpolla päästiin uhmailusta ohi.

Esimerkiksi pukeminen on välillä melkoinen show. Ensin kiukuttaa, jos äiti yrittää auttaa. Sitten kiukuttaa, kun äiti ei enää autakaan. Ja lopuksi kiukuttaa ihan muuten vaan; kiukuttamisen ilosta!

Keskustelemalla monesti saa asiat neuvoteltua ja tilanne ei ainakaan ihan aina etene siihen, että neiti huutaa täyttä kurkkua tai yrittää lyödä. Mutta kyllä tässä monesti on ollut niitä tilanteita, missä äidin pitää laskea kymmeneen ja vähän puhallella.

Lohduttavaa, että pahempaa on varmasti vielä luvassa. :D



Kova tyttö puhumaan


Meea on höpöttänyt jo pitkään ja juttujen määrä ei ainakaan ole vähentynyt. Päinvastoin. 

Hän kertoo tosi fiksuja juttuja, osaa yhdistellä eri asioita, muistaa aivan kaiken ja osaa jopa juksata! Meea osaa myös jo kertoa itse satuja; välillä hän tosiaan lukee äidille kirjaa ja kertoo tarinaa kuvista sekä muistamistaan asioista - monesti luetaan kirjoja niin, että ensin lukee äiti ja sitten lukee Meea. 

En voi sanoa, että Meea osaisi KAIKKI sanat - mutta ainakin hän osaa kaikki ne sanat, jotka on joskus kuullut. Ja hienosti toistaa perässä kaikki vaikeatkin sanat; hiljattin doping-uutisista jutellessamme mies sanoi "testosteroni" ja Meea heti perässä toistamaan. Siitä sitten lähtikin leikki, jossa miehen piti sanoa kaikenlaisia vaikeita sanoja ja Meea parhaansa mukaan toisti perässä. Hienosti tuli stetoskoopit, devalvaatiot ja araknofobiat neidin suusta - muutama kirjain saattoi mennä väärin. ;)

Vaikkakaan nuo vaikeat sanat eivät vielä puheeseen jääneet käyttöön, aika moni sana jää. Ja jos Meea ei jotain sanaa muista, hän osaa kyllä hienosti selittää, mitä tarkoittaa. Viime viikolla hukassa oli kaulakoru-sana ja Meea selitti "sitten minä laitan sinne juhliin sen, mikä se äiti onkaan, se mikä laitetaan tästä päästä läpi näin, minkä voi laittaa mekon kanssa, se mikä se olikaan".

Ja ne pikkuneidin jutut - ne ovat ihan omaa luokkaansa! Yksi viimeisimmistä hassutteluista oli, kun kysyin Meealta yhtenä päivänä "Oletko sinä ihan höpötintti?" ja neiti vastasi aivan pokkana "Titityy!" :D Ei siinä voinut kuin nauraa!



Kielenkehitystä


Synonyymejä Meea käytti jo 2-vuotiaana ja niitä käytetään edelleen; myös vastakohtien kautta. "Se ei ole paha, se on kiltti. Ei se ole tuhma." Noita synonyymejä tulee arjessa vastaan melkein päivittäin, kun Meea vastaa äidin jutteluun toisella synonyymillä.

Väreistä Meea tunnistaa useimmat, tunnetiloista tutuimmat hän osaa pukea sanoiksi ja myös laskeminen luonnistuu kymmeneen asti (joskus saattaa jäädä jokin numero välistä).

Sanoja hän osaa taivuttaa monesti aivan oikein, mutta selkeästi myös itse yrittää hahmottaa kielioppia taivuttamalla sanoja ns. väärin. Siis kieliopillisesti väärin, koska suomen kieli on niin vaikea - mutta päättelykyvyn perusteella aivan oikein. Näitä esimerkkejä on lukuisia, mutta tätä kirjoittaessa tulee äkkiseltään mieleen vaan "luketaan", eli luetaan. Niin ja mies-sanan kanssa on myös ollut vähän hankaluuksia, koska se taipuu niin jännissä muodoissa; esimerkiksi yhtenä päivänä puhuin jotain käyttäen sanaa "miehiä" ja myöhemmin Meea kyseli "onko isi miehiä?".

Meillä on nyt alkanut myös kunnon kyselykausi. Miksi, miksi ja miksi. Toistaiseksi kelpaa vielä "Äiti ei tiedä" -vastaukset, mutta luulen, että ne eivät kauaa kelpaa. Välillä kysymykset liittyvät sanoihin, joita Meea on kuullut eikä ymmärrä - "hirvikolari" oli vielä helppo selittää, mutta selitäpä "liikenne" 2,5-vuotiaalle... Vaikeampia kysymyksiä ovat sitten ne miksi-kysymykset. "Miksi ulkona on pimeää?", "Miksi äidin pitää mennä töihin?" ja kaiken huippuna vielä "Mistä minut on ostettu?".



Muisti


Muisti, se on aivan uskomaton! Toissa viikonloppuna puhuttiin ystäväpariskunnan kanssa Ähtäristä, niin Meea heti heitti väliin "Me käytiin kesällä Ähtärissä eläinpuistossa!". Käytiin siellä siis elokuun alussa - eikä ole Ähtärin reissusta puhuttu ainakaan 1,5 kuukauteen mitään! Muutenkin hän välillä kaivaa muistinsa syövereistä juttuja pitkänkin ajan takaa! Ja jos tänään sovitaan, että tehdään huomenna jotain - Meea kyllä takuuvarmasti muistaa sen; yleensä jo heti aamulla herätessään, ennen kuin on edes kunnolla saanut silmiä auki. :)

Muistin tasosta kertoo osaltaan myös se, kuinka paljon Meea osaa lastenlauluja ja loruja ulkoa! Aivan uskomattoman määrän! Aiemmin (kuten 2-vuotisbloggauksessakin mainitsin) Meea muisti pätkiä lauluista, muutamia sanoja sieltä täältä ja yhdessä laulaessa ehkä osasi laulaa pidemmällekin. Nyt hän laulaa ihan itse jo useamman laulun aika lailla kokonaan! Ja lauluvalikoima lisääntyy koko ajan; välillä hän oppii ihan yhtäkkiä niitä lauluja, joita on kotona laulettu - välillä mukaan tulee selkeästi päiväkodissa lauletut laulut (niistä kun osa on täysin vieraita äidille). Myös päiväkodin ruokalorut ja jopa aamupiirin "vakiosanat" (muun muassa: nyt mennään aamupiiriin, hyvää huomenta kaikille, tänään on keskiviikko ja jumppasalipäivä) ovat iskostuneet neitokaisen päähän niin hyvin, että niitä toistellaan usein kotonakin.

Lempiohjelmistaan Meea muistaa jo kaikki henkilöhahmot (paremmin kuin äiti, joka on myös vähintäänkin sivusilmällä niitä ohjelmia aika paljon katsellut!) ja paljon katsellusta Frozen-elokuvasta jopa mitä elokuvassa seuraavaksi tapahtuu!

Ja myös ne tehdyt asiat säilyvät muistissa pitkään. Etenkin ihan tuoreita juttuja - kuten vaikka parin viikon takaista metsäretkeä ja hirviöjahtia - Meea jaksaa muistella useamman viikon; hän muistaa mitä tehtiin, missä käytiin ja ketä nähtiin. Tarkemmat aikakäsitteet eivät vielä ole hanskassa, mutta menneisyys ja tulevaisuus kuitenkin osataan jo hyvin erottaa. Ja välillä kun Meealle sanoo, että "sitten kun nukut yhdet päikkärit ja yhdet yöunet", niin jotain tapahtuu, hän muistaa heti yöunilta herätessään että noniin, nyt pitäisi tapahtua! :D




Parhaat lelut ja leikit


Parhaista leikeistä kirjoitinkin juuri oman bloggauksensa, joka kertoo aika hyvin siitä, mikä neitiä tällä hetkellä viihdyttää eniten. 

Päiväkotiarjessa illat ovat edelleen lyhyitä (3-3,5 tuntia valveillaoloaikaa, jona aikana syödään ruoka, iltapala ja hoidetaan iltatoimet - ei siinä hirveästi jää leikille aikaa), joten yleensä leikit ovat iltaisin aika rauhallisia, eikä montaa leikkiä ehditä leikkimään. Viime päivinä on luettu kirjaa, leikitty lääkärileikkejä, rakennettu plusplussilla ja leikitty piilosta. 




Vaikka neiti ei edelleenkään hirveän itsenäinen leikkien suhteen ole (sitä päivää odotellessa!) ja palapelejäkin tehdessä äidin pitää olla lähietäisyydellä, jos sattuisi tarvitsemaan apua - on leikkimisessä selkeästi näkyvissä myös se syksyn mittaan kasvanut omatoimisuus. Meea päättää itse mitä leikitään ja miten leikitään - esimerkiksi mitä rakennetaan Duploista. Hän myös itse saa leikin aikaiseksi hyvinkin pienestä, eikä siihen välttämättä tarvita edes oikeita leluja; juuri pari päivää sitten hän rakenteli torneja täysistä hernekeittopurkeista ja viihtyi niiden parissa pitkään. :D

Lastenohjelmat ja iPad-pelit ovat kasvattaneet suosiotaan etenkin pottaharjoittelun myötä, mutta mitään älyttömiä määriä aikaa niihin ei kuitenkaan käytetä edelleenkään. Enemmänkin varsinaisten lelujen ohelle on tullut entistä enemmän myös sellainen puuha, mihin ei leluja tarvitse - piilosilla olo, kotitöissä auttaminen sekä tietysti askartelu, piirtäminen ja maalaaminen.

Myös tietynlainen prinsessakausi on alkanut näkymään. Frozen on hittijuttu, neiti haluaa pukea (juhla)mekon päälleen kotioloissaankin ja ihastuttavat Frozen-korut ovat varmaan tärkein esine tällä hetkellä. Kaiken pitäisi olla vaaleanpunaista ja pinkkiä; viimeisimpänä neiti alkoi vaatimaan huoneeseensa pinkkiä sänkyä - koska nykyinen on ihan tyhmä, koska se ei ole pinkki... Niin ja viime viikolla neiti vastasi Meea-huuteluihini "Minä en ole mikään Meea! Minä olen Alentelin linsessa Anna!" Selvä... :D




Maitoallergia selätetty


Ilokseni voin sanoa, että ruoka-allergiat ovat nyt erittäin hyvällä tolalla! Maitoallergia ja lähes kaikki muutkin aiemmat allergiat on nyt selätetty. Tällä hetkellä kananmuna-allergia on ns. pahin; Meea sietää kananmunaa ruuan seassa (esim. pullassa tai makaronilaatikossa), koska määrät ovat niin pieniä. Mutta pelkältään nautittuna kananmuna (etenkin valkuainen) aiheuttaa edelleen vatsanväänteitä ja unettomia öitä. Mustapippurista tulee ihottumaa, joten sitä en ole oikeastaan mausteena käyttänyt. Ja sitten on nippu ruoka-aineita (esim. pähkinä ja äyriäiset), joita neiti ei ole toistaiseksi vielä maistanut - etenkään pähkinän osalta ei ole pidettykään mitään kiirettä ihan tarkoituksella, koska itselläni on pähkinäallergia.



Ruokaa Meea söisi aina ja yleensä paljon. Nirsoilukausia on, mutta pääsääntöisesti ruoka maistuu hyvin. Nyt ollaan jo päästy siihen tilanteeseen, että jokaista ruokaa vähintäänkin maistetaan! Tällä hetkellä kasvikset ovat eniten yök ja välillä lämpimän ruuan joukosta joutuu erottelemaan pois porkkanat, paprikat ja muut vastaavat, että neiti suostuu syömään. Kurkku ja tomaatti sen sijaan ovat lemppareita; niitä Meea söisi vaikka kuinka paljon!

Lämpimistä ruuista lemppareita ovat tällä hetkellä varmaankin nakkikeitto, makaroni, perunamuusi ja hodarit. Kaikki ruuat kyllä maistuvat nykyään aika hyvin, en muista milloin viimeksi olisi ruoka kokonaan jäänyt syömättä. Jopa toissa viikonlopun nachovuokaa neiti söi kovalla innolla!

Kaikenlaiset herkut kiinnostavat yhä enenevässä määrin. Kohtuullista linjaa on pidetty yllä edelleen, mutta etenkin kaupassa mukana ollessaan neiti kyllä osaa monesti neuvotella ostamaan itselleen jätskin tai karkin. Mehut juodaan edelleen sokerittomana ja limsaa neiti ei ole vielä saanut, mutta jätski, karkki, popcorn ja sipsit ovat jo hyvinkin tuttuja juttuja. Sokerin määrä on kuitenkin edelleen sen verran pieni, että sokeriöverit ovat kyllä tuttu käsite silloin, kun herkkuja saa - kuten viime viikonlopun 1-vuotisjuhlien täytekakun, keksien ja karkkien jälkeen... Sanotaanko, että vauhtia riitti!




Iso iso tyttö


Täälläpäin ei 2,5-vuotisneuvolaa ole - itse mittasin neidin viimeksi viime sunnuntaina, kun kyläpaikan seinältä bongasin mitan. Mittaa oli kertynyt tuon mukaan n. 96 cm. Tätä ennen olen mitannut Meean elokuussa; kahden kuukauden takaiset mitat olivat 93,8 cm ja 14,3 kg, jalan pituus 14,8 cm. Kasvu on tasoittunut, mutta huomaa kyllä, että mittaa on tullut lisää, koska hiljattain tosiaan ne 92-koon vaatteet (jotka ovat olleet käytössä parhaimmillaan jo vuoden!) on pääosin siivottu kaapista pois. 2-vuotiaana mitat olivat 89,6 cm ja 13,6 kg, joten ihan hyvin on neiti kasvanut puolessa vuodessa.

Vaatekokona on pääsääntöisesti 98. Jotkut 92-koon vaatteet vielä mahtuvat päälle ja esim. tunikat ovat käyttökelpoisia aika pitkään. Neiti on vieläkin sen verran hoikka, että mitta loppuu yleensä ensimmäisenä hihoista tai lahkeista. Muutama 104-koon vaatekin on jo kaapissa ja etenkin leggingseissä 104-koko on monesti parempi kuin 98. Kengät ovat kooltaan 26-28, vähän kengästä riippuen. Itse uskoin, että viime talven kengät mahtuisivat vielä jalkaan, mutta 26-koon Kuomiin ei kyllä jää käyntivaraakaan paljoa - villasukkavarasta puhumattakaan!

Hiuksetkin ovat vähän kasvaneet; Meeallahan aina hiukset ovat olleet aika lyhyet ja ohuet. Niistä on siis leikattu vaan tasauksen omaisesti pois ja siltikään ne eivät ole kasvaneet kuin nippanappa olkapäille asti tämän 2,5 vuoden aikana. Meea ei ole myöskään koskaan erityisemmin tykännyt siitä, että hänen hiuksiinsa kosketaan - siksi ponnareita on tähän mennessä pidetty aika vähän (ei sillä, että noin lyhyisiin hiuksiin mitään suurempia kampauksia olisi saanut tehtyäkään...). Mutta nyt tosiaan hiuksiakin saa jo kammata ja laittaa ponnaria - osittainen ponnari Meealla onkin nyt ollut ihan päivittäin päiväkodissa; ja useimmiten jopa pysynyt koko päivän menossa mukana! Tällä viikolla hiuskoristeena on olleet pinnit, jotka neiti itkun kanssa maanantaiaamuna halusi päähänsä (koska muillakin tytöillä on...) ja nekin ovat pysyneet päivän päässä; aiemminhan pinnit olivat ehdoton nounou, koska Meea repi ne viidessä minuutissa irti hiuksista. :)




Muuta kehitystä


Päivärytmi on hyvin selkeä. Meea herätellään arkisin ennen kuutta ja tämä rytmi säilyy viikonloppuisinkin. Meea menee nukkumaan 19.30-20 aikoihin ja viikonloppuisinkaan meillä harvoin nukutaan puoli seitsemää pidempään. Yöunien kesto on 9,5-11 tuntia, päikkäreitä neiti nukkuu vaihtelevasti 0,5-2 tuntia (vähän riippuen yöunien pituudestakin).

Päiväkodissa olemisesta Meea tykkää - siksi se on vanhemmillekin helpompaa jättää neiti sinne aamuisin. Hän on sielläkin niin omatoiminen ja reipas; aamun rutiinitkin ovat niin hyvin selvillä ja jos vaikka aamulla tekee jonkin asian päiväkodin eteisessä eri järjestyksessä kuin yleensä, neiti huomauttaa siitä samantien. 

Pottailussa oli herkkyyskausi muutama viikko sitten, mutta se taisi mennä ohi. Kahden viikon ajan Meea oli pitkiäkin aikoja ilman vaippaa (myös päiväkodissa!) ja ansaitsi useita tarroja pottatauluun - nyt ei pariin viikkoon ole halunnut lainkaan mennä potalle tai pöntölle. Kehittymistä kuitenkin jo tapahtunut - ja neiti mm. tunnistaa pissa- ja kakkahädän - joka on jo ihan hyvä juttu sekin!

2-vuotisbloggauksessa olin kuvannut Meeaa adjektiiveilla touhukas, huumorintajuinen, iloinen, kohtelias, vilkas ja kujeileva. Tätä kaikkea hän on edelleenkin; lisäisin listaan vielä omatoiminen, reipas, tomera ja nokkela. 

Aivan ihana 2,5-vuotias pieni neiti!



Jos blogin lukijoissa on muita samanikäisten taaperoiden vanhempia, olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia? Miten kova on vauhti ja mikä on mielipuuhaa teillä? :)


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Top 10: 2,5-vuotiaan lempileikit

Meidän neiti on kahden päivän päästä tasan 2,5-vuotias ja sain aikaiseksi kirjoittaa loppuun lempileikkejä koskevan bloggauksen. Mitkä leikit meillä ovat kiinnostaneet eniten kuluneen syksyn aikana?

Esittelyssä siis 2,5-vuotiaan neidin lempileikit, top 10 (tosin ei välttämättä missään järjestyksessä).


1. Palapelien tekeminen
Palapelit ovat olleet yksi lemppareista jo pitkään ja pikkuhiljaa on siirrytty yhä vaikeampiin ja vaikeampiin palapeleihin. Tällä hetkellä tehdään 15-20 palan pelejä, jotka onnistuvat erinomaisesti ja pitkälti neiti osaa tehdä ne yksinkin. Yhtä vähän vaikeampaa (olisikohan n. 35 palan?) palapeliä ollaan tehty yhdessä ja yhä useammin neiti valitsee nimenomaan tämän palapelin tehtäväksi - ja joka kerta sen teko onnistuu vaivattomammin!

2. Junaradan kokoaminen
Meea sai junaradan osia joululahjaksi vuosi sitten ja junarata oli alkuvuodesta yksi parhaimmista leluista - sitten se oli pitkään laatikossa leikkimättä ja nyt syksyn myötä se on taas kaivettu esiin yhä useammin. Monesti kun Meealta kysyy "mitäs me leikittäisiin?", ensimmäinen spontaani vastaus on "junaradalla!" Junaratapalikoiden määrä ei päätä huimaa, mutta saa siitä sentään jonkinlaisen radan aikaiseksi; Meealla vaan on tapana kasvattaa radan pituutta niin paljon, että palikat eivät enää riitä takaisinpäin. :D

3. Askartelu, piirtäminen ja värittäminen
Kuten aiemmin kirjoitinkin, askartelu on kasvattanut suosiotaan ja neiti on innokas askartelija. Varsinainen askartelu on valitettavasti toistaiseksi ollut melko vähäistä (Sinellin tilaus on onneksi jo matkalla kotiin!), mutta sitä on tarkoitus kasvattaa lähiaikoina. Kynät sen sijaan kaivetaan esiin vähintään joka toinen päivä ja joko taiteillaan paperille tai väritetään värityskirjan kuvia. Ihan ei vielä neiti pysy viivojen sisällä, eikä itse asiassa jaksa siihen värittämiseen keskittyä kauaa (ja viimeistään sitten menee hermo, jos häntä yrittää neuvoa värittämisessä!), mutta selkeästi neiti kyllä nauttii tästä!

4. Lääkärileikit
Kesästä asti yksi lempparileikeistä. "Minä olen lääkäri, päivää! Mikä äitiä vaivaa?" Vuoron perään ollaan potilaita ja lääkäreitä; välillä jopa ollaan Meean kanssa kumpikin potilaita ja maataan vierekkäin sohvalla isin ollessa lääkäri. Jokainen väline lääkärinlaukusta täytyy käyttää ja potilas saada kuntoon. Meean lempparina on ottaa tikku pois vatsasta, antaa lääkettä sekä mitata veripaine. Hyvin ammattitaitoisesti hän selostaa aina mitä on tekemässä ja paljonko on ollut kuumetta ja milloin potilas on terve. :)



5. Kotitöiden tekeminen
Kyllä - ihan oikeasti! Neiti haluaa auttaa leipomisessa ja kokkaamisessa, pöydän kattamisessa, tiskien ja pyykkien laittamisessa sekä siivoamisessa... Hänellä on oma rättinsä, jolla hän pyyhkii pöytiä ja ovia; sen mukaan, mitä äitikin tekee. Puhtaiden tiskien laittaminen on niin kivaa puuhaa, että neiti alkaa välillä jopa ihan oma-aloitteisesti tyhjentämään tiskikoneen sisältöä kaappeihin ja laatikoihin!

6. Piilosilla olo
Päiväkodissa ovat kuulemma leikkineet jo hippaakin, mutta toistaiseksi kotioloissa on tyydytty vaan piilosilla oloon. Ja se on muuten leikki, jota neiti jaksaisi harrastaa vaikka kuinka kauan! Oikeasti - niin kauan, että äidiltä loppuu jo jaksaminen. :D "Mä menen piiloon, laske sinä!" kuuluu meillä kotona to-del-la usein; välillä vaihdetaan piiloon menijää ja neiti laskee kovaan ääneen viiteen. Kotona parhaat piilot ovat omassa sängyssä peiton alla, olohuoneen verhon takana sekä oman huoneen Kallax-hyllyn sivuun jäävässä kolosessa.

7. Pukeminen ja esittäminen
Yksi neidin suosikkipuuha nykyisin on hienoksi neidiksi laittautuminen. Hänen käsityksensä mukaan siihen kuuluu mekko (joka on saatava päälle vaikka itkun kanssa), Frozen-korut (jotka hän sai palkinnoksi pottaan tulleesta kakasta - ja jotka ovat ehkä tällä hetkellä tärkeimmät tavarat, joita neiti omistaa!) sekä useimmiten myös kengät (välillä juhlakengät, välillä Kuomat :D ). Toisinaan asuun yhdistetään myös Frozen-laukku, joka on pakollinen varuste myös kaupungille lähdettäessä. Näitä hän sitten pukee päälleen ja keikistelee; monesti sanoo vielä juhlivansa synttäreitä ja odottaa äidin leipovan kakun. :D Tämän ohella toinen Meean "harrastus" on esittäminen; hän kaivaa esitysvaatteet (eli lippalierin ja jonkun pikkulaukuistaan) esille ja sanoo "nyt minä esitän, katsopas!". Useimmiten hän ei edes tee mitään ihmeempää, kunhan vaan laittaa esitysvaatteet - mutta välillä laulaa, tanssii (kanapolkkaa) tai kertoo jotain tarinaa eläytyen. Niissä tilanteissa ei voi muuta kuin nauraa ja ihmetellä, että mistä ihmeestä hän tämänkin on keksinyt.



8. Kotileikit
Leikkikeittiö on ollut viime aikoina vähän vähemmällä leikkimisellä, mutta luokittelisin sen silti yhdeksi parhaista leikeistä. Sillä kun voi leikkiä myös ns. ohimennen ja leikkikeittiö on tosiaan käytössä jo siinä määrin, että neiti käy likaiset kätensä pesemässä leikkikeittiön hanan alla... :D Myös tietynlainen hoivausvietti näkyy päivä päivältä enemmän ja nukkeja hellitään kovasti. Varmaan eniten huolenpitoa saa Meean kylpynukke, jota Meea kylpyammeessa ollessaan pesee sienellä, syöttää ruokaa vauvalusikalla ja käyttää pissalla "potalla". "Minä pesen vielä silmätkin!" neiti totesi viimeksi kylvyssä, kun kyselin, että joko vauvanukke on pesty. :)

9. Kirjojen lukeminen
Olen aiemmin (ehkä blogissakin) valitellut sitä, miten harmi on, ettei Meea malta istua paikoillaan kuuntelemassa satuja - minä kun niin mielelläni lukisin hänelle kirjoja. Nyt tässäkin asiassa on tapahtunut muutos, sillä lyhyitä kirjoja (siis sellaisia, missä on vain lause tai kaksi per sivu) Meea malttaa jo hienosti kuunnella ja seurata tarinaa keskittyneesti. Itse asiassa niin keskittyneesti, että hän sitten monesti lukee nuo kirjat myös äidille - kertoen tekstistä ne jutut, mitkä ovat jääneet muistiin sekä kertoen hieman lisää kuvien tapahtumista. :)

10. Ulkoilu ja metsäretket
Ihan parasta puuhaa viikonloppuisin! Vielä eväät mukaan, niin kyllä neiti nauttii! Pariin otteeseen ollaan käyty läheisellä laavulla ja pari kertaa myös tuossa lähimetsässä. On katseltu luontoa, keräilty materiaalia (mm. käpyjä) askarteluja varten ja nautittu eväitä metsän siimeksessä. Niin ja metsästetty hirviöitä. :D



Mikä teillä on lempipuuhaa just nyt? 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

torstai 13. lokakuuta 2016

FB:n huutokauppakirppiksen satoa

Oletko koskaan shoppaillut ns. huutokauppakirppiksellä Facebookissa?

En tiedä mikä tämän myyntitavan virallinen nimi on (tai onko sellaista edes?), mutta tarkoitan siis sellaista FB-ryhmää, jonka yksi ihminen (tai jopa kaksi) on perustanut ja myy siellä omia tavaroitaan huutokauppaperiaatteella. Tietty aloitushinta tuotteille ja tietty aika, jolloin huudot loppuvat.

Olen itse törmännyt tällaiseen FB-kirppikseen ensimmäisen kerran Meean vauva-aikana. No okei, Meean vauva-aikana (ja jo raskausaikana) nuo FB-kirppikset ylipäätään alkoivat kiinnostaa enemmän kuin ennen, enkä ennen sitä kovin runsaasti kirppiskauppaa tehnytkään.

Syksyllä 2014 ostin ensimmäiset huutokauppakirppisostoni ja sen jälkeen olen muutamalta tällaiselta kirppikseltä tehnyt löytöjä. Muun muassa vanhaan kännykkääni "teinikuoret" vitosella, Meealle kilpikonna-palikkalelun 20 sentillä, Kivat-pipon 50 sentillä ja kasan vaatteita Meealle kpl-hintaan 0,10-2e.

Hintaa 20 senttiä - ei paha!

Toki hintoihin lisätään postikulut, mutta nämä huutokauppakirppikset ovat kivoja siinä mielessä, että samalta myyjältä pystyy ostamaan enemmänkin tavaraa. Etenkin tavaroita ostaessa kun postikulut yleensä kipuavat aika korkeiksi ja edullinenkin yksittäinen tavara tulee tosi kalliiksi postikulujen takia.

Huutokauppakirppiksellä pystyy valikoimaan enemmänkin tavaraa pakettiin ja kun postikulut jakautuvat useamman tavaran kesken, ei summa tunnu niin isolta. Itse olenkin näiltä kirppiksiltä lähtenyt huutamaan ei-kirjekuoreen-mahtuvia tavaroita vaan, jos tarjolla on useampia sellaisia, joita haluaisin ostaa. Toki oman jännityksensä tuo se, mitkä huudot sattuu voittamaan.

Oma päällimmäinen ajatus huutokauppakirppisten suhteen on edullisuus, joten tietyn kipurajan yli mentäessä en enää lähde huutoani korottamaan - vaikka olisi kyse kuinka ihanasta tavarasta (niinkuin viimeisimmän huutokauppakirppiksen Frozen-mekko, jolle hintaa taisi tulla yli 20 euroa!).

Toisaalta se huutokauppa-fiilis tuo oman lisänsä näihin kirppiksiin. Facebookin äärellä pitää olla siihen aikaan, kun huutokauppa päättyy ja omia huutojaan pitää loppuvaiheessa korottaa 5 minuutin säännön voimin ties kuinka myöhään iltaan. Nyt näiltä viimeisimmiltä kirppiksiltä tähtäimessäni on ollut hankkia Meealle ensimmäiset pikkulegot (joululahjaksi) hieman edullisemmin kuin uudet paketit kaupasta; vielä huutokaupan loppumispäivänä minulla oli voittavia huutoja useampaankin lego-kohteeseen (niitä oli siis yhteensä varmaan päälle 150 ja minulla voittavia huutoja 10-15 kohteeseen), mutta luonnollisesti huutojen määrä alkoi tihentyä määräajan lähentyessä. Yhdestä legopaketista "taistelin" kymmenen aikaan illalla vielä pitkään toisen huutajan kanssa, mutta kun oma kipurajani 10 euroa ylittyi, luovutin. Vaikkakaan 10 euroa ei oikeasti olisi ollut paljon siitä paketista - uutena legot ovat älyttömän kalliita - mutta Meea ei kuitenkaan vielä NIIN paljon pikkulegoja kaipaa, että äiti olisi raaskinut investoida niihin niin paljon. Edullisuus säilyi onneksi pääajatuksena tässäkin - vaikka vähän harmittikin hävitä kyseinen paketti...

Tässä oma lego-saaliini viimeisimmiltä huutokauppakirppiksiltä. Yhteensä hintaa postikulujen kanssa reilut 20 euroa - ja noita pikkulegoja on kyllä P-A-L-J-O-N!

Hyviä löytöjä tuli viimeisimmiltä huutokauppakirppiksiltä tehtyä - vaikka muutama voittava huuto olikin ylitetty ihan viime minuuteilla. Jatkossa huutokauppakirppiksiä varten taktiikkanani onkin tehdä omat huudot vasta viimeisenä päivänä ja valikoida huudettavaksi ainoastaan ne tuotteet, joissa a) sen hetkinen hinta on suhteellisen alhaalla ja b) jotka oikeasti haluan ostaa. Aiemminhan olen laittanut huutoja vähän sinne sun tänne jo heti alkuvaiheessa ja etenkin nyt viime kirppiksellä se kostautui huutojen loppuessa, kun ilmoituksia uusista huudoista tuli joka kohteeseen - myös niihin, joita en enää siinä kohtaa hinnan tms takia ollut kiinnostunut ostamaan...

Viimeisimmiltä kirppiksiltä sain itselleni tällaisen kasan; kyseessä oli siis sama kirppis, mutta ostot kahdessa erässä, koska kirppishuudotkin olivat kahdessa erässä. Kahdet postikulut tietysti vähän kirpaisivat, mutta kohtuullisen halpaa silti:
- iso kasa legoja (yhteensä viisi kohdetta) 16 e
- fleecetakki 2 e
- kaksi tunikaa 0,10e/kpl
- paita itselleni 6 e
Siihen kahden paketin postikulut päälle, niin koko setti reilu 30 euroa. Ei nyt hirveän kallista?


Oletko itse tehnyt löytöjä tällaisista huutokauppakirppiksistä?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Taaperolle pelejä iPadille

Pikkuneiti osaa jo sujuvasti käyttää iPadia ja välillä itsekin yllätyn, miten näppärästi hän osaa laittaa Netflixin päälle ja valita sieltä haluamansa lastenohjelman katseltavakseen.

Meillä ei mitään "iPad-aikoja" toistaiseksi ole; käyttö on pysynyt kohtuullisena ja iPad säilytetään pääsääntöisesti pikkuneidin ulottumattomilla. Se on siis kapistus, jonka käyttöön pitää pyytää lupa - ja voi olla, että aina lupaa ei (itkusta huolimatta) saa. Pottaillessa iPadia on tullut viime aikoina annettua käyttöön enemmänkin, mutta normaalisti on välillä saattanut mennä jopa päiviä ilman iPadia.

Viime aikoina pikkuneiti on halunnut käyttää iPadia enemmänkin Netflixin tai Youtuben katselemiseen, mutta videoiden lisäksi iPadilta löytyy muutamia App Storesta ladattuja taaperoille suunnattuja pelejä, joita olen joskus ladannut. Ensimmäiset on ladattu varmaan Meean ollessa noin vuoden ikäinen ja viimeisimmät joskus alkuvuodesta. Ihan mistään tuoreesta jutusta ei siis ole kyse, mutta ei ole tullut aiemmin tästä blogiin kirjoitettua. :)

Vaikka moni iPadin käyttöä kritisoi, minusta lasten pelit ovat kehittäviä - ainakin kehittävämpiä verrattuna pelkkään ruudun tuijottamiseen ja lastenohjelmiin. Meidän peleissä ainakin koordinaatio- ja päättelykyky kehittyvät; tabletille ladatut pelit ovatkin varmaan osasyynä myös siihen, miksi iPadin käyttö sujuu pikkuneidiltä niin mainiosti. Omaan tai miehen puhelimeen pelejä ei ole ladattu, vaikka välillä olenkin miettinyt, että yksi peli puhelimessa voisi kaupungilla ollessa ns. tiukoissa tilanteissa hiljentää neidin tehokkaasti. Toistaiseksi ollaan tosin pärjätty puhelimen Youtuben avulla, mutta pelitkin voisivat olla arkea helpottavia myös puhelimessa.

Ajattelinkin nyt esitellä muutaman äidin ja tyttären suosikin iPadille ladatuista peleistä. Meillä ei toistaiseksi ole euroakaan uhrattu iPad-peleihin, joten nämä kaikki alla esiteltävät ovat for free -versioita, jotka ainakin App Storesta löytyvät ilmaiseksi (tai ovat löytyneet silloin 1-1,5 vuotta sitten, kun näitä on ladattu).



Lego Duplo -pelit

Nämä ovat ehdottomia suosikkejani - ja myös Meean mielestä kivoimpia pelejä söpöjen eläinhahmojen takia. Äitiä viehättää ajatus siitä, että pelaamista voidaan harjoitella jo muusta yhteydestä tuttujen hahmojen ja muotojen - eli Duplojen - avulla. Duplo-pelit ovat pääsääntöisesti helppoja ja herttaisia; muutama vaikeampi kohta, jossa äidin täytyy vielä toistaiseksi auttaa, mutta tosi nopeasti neiti on kyllä hoksannut, mitä missäkin kohtaa pitää tehdä.

Lego Duplo -pelejä on useampia ja itse olen ladannut iPadille kaikki mitä löysin. Lemppareita ovat Forest (jossa matkataan karhun synttäreille) ja Ice Cream (jossa pupu haaveilee jätskistä).

Circus (jossa käydään sirkuksessa) ei ole Meeaa niin kovasti kiinnostanut ja Trains (jossa rakennetaan ja ohjataan junaa) puolestaan tuntuu vielä hieman vaikealta. Meillä oli iPadilla myös se viides Duplo-peli, Lego Duplo Food, mutta jostain syystä se joka kerta jumittui kesken pelin, joten poistin tuon kokonaan iPadilta.

Näitä pelejä Meea pelasi jo vuosi sitten taitavasti, joten Duplo-pelejä uskallan suositella hieman nuoremmallekin lapselle!




Kapun Metsä

Duplo-pelien ohella tämä on äidin ehdoton suosikki. Meea ei yleensä itse koskaan valitse tätä peliä pelattavaksi; mutta äidin valitessa kiinnostuu kyllä kovasti ja pelaa pitkiäkin aikoja.

Kapun Metsän tehtävät ovat pääosin niin helppoja, että Meea osasi pelata niitä jo reilun vuoden ikäisenä ihan ilman äidin apua; tämä tosiaan olikin yksi ensimmäisiä pelejä iPadilla. Kapun Metsässä on useita pikkupelejä, joissa seikkailee eri eläimiä. Osa peleistä on sellaisia, ettei Meea jaksa keskittyä niin kauaa, että pohtisi, mitä pitää tehdä - mutta esimerkiksi marjojen syöttäminen ketulle ja käpyjen syöttäminen oravalle on niin mukavaa puuhaa, että niitä neiti jaksaa pelata useamman pelin putkeen.

Tätä kirjoittaessani huomasin googlesta, että peliin on ilmestynyt myös jatko-osa; Kapun Planeetta. Tämä on maksullinen, mutta ehkä sen voisi käydä lataamassa Meealle testattavaksi... Niin ja bonuksena vielä; nämä Kapu-pelit ovat tosiaan suomalaisia!




Pelejä Lapsille

Kolmanneksi nostan pelin nimeltä "Pelejä Lapsille", jonka Meea ehkä useimmiten itse valitsee pelattavaksi. En tiedä löytyykö tämä AppStoresta tällä nimellä, mutta ehkä yllä oleva kuvakaappaus kertoo jotain. :) Tässä pelissä tosiaan tehdään eräänlaisia palapelejä vähän luovemmalla tavalla - ja kootut palapelit muuttuvat oikeaksi peliksi, jossa otetaan poliisiautolla rosvoja kiinni tai ongitaan veneellä.

Tähän peliin on saatavilla myös maksullisia lisäkenttiä ja se onkin yksi suurimmista eroista verrattuna kahteen edellä mainittuun; äidin näkökulmasta ne pelit, joissa ei ole mainoksia tai maksullisia kenttiä, ovat paljonpaljon mukavampia. Vaikkei Meea osaakaan vielä vaatia äiti ostamaan (eikä tosiaan ole euroakaan vielä laitettu näihin peleihin!), ne ostomahdollisuudet sekottavat pientä lasta ja aika usein ihmetyttää, että miksei tässä olekaan kuin kaksi kenttää ja miksei noita kuvia voi painaa, missä on lukko päällä. Harmillisesti valtaosa ilmaispeleistä on tällaisia, joissa tyrkytetään ostamaan lisäkenttiä...




Pukuleikki

Muumien Pukuleikki-peli on varmaan yksinkertaisin näistä esitellyistä peleistä; ja silti niin kovin pelattu. Se toimii siis vähän samalla periaatteella kuin perinteiset paperinuket; Muumipeikolle tai Niiskuneidille saa vaihtaa haluamansa vaatteet ja valita sopivat asusteet. Parhaista asukokonaisuuksista voi ottaa kuvan talteen galleriaan - ja sitten vaihtaa taas toisenlaiset vaatteet.




Animals

Tämäkin peli on siitä kiva, että tässä on monenlaisia pelejä saman pelin sisällä (ja vielä useampia, jos lataisi noita maksullisia osia). Eläinten kuljettamista omalle paikalleen. helppoja palapelejä sekä ruokien ja eläinten yhdistämistä keskenään. Koska tehtäviä on paljon, osa on haastavampia ja osa helpompia; mutta onneksi Meea myös osaa hyvin pyytää apua, jos sitä tarvitsee. Joskus toki menee hermot, kun ei minäitse-neidillä meinaa millään onnistua. ;)

Tämä on tosiaan taas siinä neidin listalla korkealla sijalla, äiti ei ehkä niin usein kyseistä peliä valitsisi pelattavaksi - juurikin noiden sekavien maksullisten lisäkenttien takia.




Pikku Kakkonen
Harmillisen vähän ollaan Pikku Kakkosen sovellusta käytetty, vaikka sieltähän löytyisi myös vaikka mitä kivaa. Jotenkin se tuolla pelien paljoudessa hukkuu ja Meea ainakin tulee valinneeksi aina jonkun muun pelin kuin Pikku Kakkosen.

Nallen palikkapelit ja laatikkoetsintä ovat Meean suosikit tässä - lisäksi Pikku Kakkosen sovelluksesta löytyy paljonpaljon kaikenlaista puuhaa; jo siitä reilun vuoden ikäisestä lähtien. Sanoisinkin, että Pikku Kakkonen -sovellus itsessään on yksi parhaista valinnoista, jos ei kovin montaa appia halua puhelimeen/iPadille ladata, sillä tämä toimii varsinaisen pelaamisen lisäksi myös hyvänä ajanvietteenä ylipäätään!

-----

Näiden lisäksi meidän iPadilta löytyy muutama muukin lasten peli, mutta ne ovat vähäisemmässä käytössä tai eivät minun mielestäni esittelyn arvoisia.

Pitkään aikaan (siis yli puoleen vuoteen) en ole iPadille pelejä ladannutkaan; vinkkejä hyvistä taaperolle soveltuvista peleistä otetaan vastaan! iPadillämme olisi vielä tilaa muutamalle pelille ja neitikin varmaan olisi mielissään uusista peleistä - voisi ehkä jopa uhrata muutaman euron noihin peleihin ja taas vähän kehittää neidin taitoja iPad-pelien kautta.

Mitkä ovat teidän taaperon lempipelit? Vai pelataanko teillä lainkaan?

lauantai 8. lokakuuta 2016

Askarteluinnostusta ilmassa

Meidän neiti alkaa olla jo siinä iässä, että kaikenlainen askartelu, maalaus ja muovailu on alkanut kiinnostamaan. Edelleen hän on luonteeltaan aika hätäinen, eikä yhteen asiaan jaksa keskittyä kovin kauaa. Mutta onneksi hän on myös aina innokas auttamaan jälkien siivoamisessa askartelutuokion jälkeen.

Pakko myöntää, että ollaan askarreltu tähän mennessä aika vähän. Enemmänkin ollaan piirretty ja väritetty, joitain kertoja myös maalattu tai tehty sormiväreillä. Mutta varsinainen askartelu ja ns. esittävä taide on ollut kyllä vähäistä.

Osittain ajanpuutteesta johtuen (päiväkotipäivän jälkeen ilta on niin lyhyt ja väsynyt, että askartelurupeama ei ole ensimmäisenä mielessä), osittain neidin innostuksen puutteesta (välillä siis piirtäminenkään ei ole innostanut) ja osittain myös äidin mielikuvituksen puutteesta. Suurimmaksi osaksi askartelut ovat painottuneet joulu-, äitienpäivä- ja isänpäivälahjoihin, mutta olisi mukava ottaa askartelu osaksi viikottaista elämää.

Päiväkodissa Meea on toki askarrellut muiden kanssa - ja onpa sieltä viime lukuvuoden aikana kotiinkin tullut muutamia ihastuttavia töitä.

SIrkusviikoilla askarreltu pelle. 

Viime joulun ihastuttavin joulukoriste. 

Kesällä päiväkodista kotiutunut toukka.



Kaikki Meean omine kätösineen tekemä herkistyttää äidin ja siksi olenkin aika innoissani siitä, että tämä askartelupuoli on nyt alkanut kiinnostaa kotioloissakin.

Kuluneen syksyn aikana Meea onkin päiväkodin ulkopuolellakin saanut aikaan vaikka mitä!

Mummin ja vaarin luona hoidossa ollessaan neiti teki ihastuttavia sementtilehtiä. 

Mummi osti tarpeet myös kammottavien hämähäkkien tekemiseen - näillä on muuten kiva pelotella äitiä!


Viime viikonloppuna käytiin metsäretkellä ja liimailtiin retkellä kerättyä materiaalia syksyiseksi tauluksi. 

Myös muovailuvaha (jota kotiin on hankittu vasta tänä syksynä!) on ollut kovassa käytössä. 

Nyt onkin aika myös äidin ryhdistäytyä tämän saralta ja alkaa keksimään, mitä me voitaisiin askarrella yhdessä! Tämä saattaa vaatia myös visiittiä askartelukauppaan; kunhan nyt ensin vähän suunnittelen ja etsiskelen ohjeita, mitä kaikkea askartelupöydälle voitaisiin laittaa. Toki siis askartelu voi olla ihan vaan sitä, että leikataan lehdestä kuvia ja liimataan paperiin - mutta kiva olisi tehdä välillä jotain myös ihan ajatuksen kanssa. :)

Joulukorttien ja -lahjojen suhteen meillä onkin jo aika selvät sävelet ja joulukorttien askartelu on hieman jo aloitettukin. Näissä puuhissa neiti saa olla pääosassa ja äiti vaan avustamassa; tulee sitten ainakin meidän näköiset kortit ja lahjat. Mikä siis on minusta se pääasia lapsen kanssa askarrellessa!

Näiden lisäksi lähempänä joulua haluaisin ehdottomasti askarrella Meean kanssa jotain joulukoristeita kotiin. Ja ennen sitäkin jotain helppoa ja ihanaa - ottaen huomioon miten mahtavia juttuja Meea on päiväkodissa (ja kotonakin) saanut aikaiseksi, niin kyllä häneltä taitoa ja innostusta asiaan löytyy, kunhan vaan tehdään yhdessä! Yhdessä askartelu on myös mainio yhdessä tekemisen muoto!

Ja onhan niitä kaikenlaisia kortteja ja lahjoja askarreltu jo aiemminkin; jo 1,5-vuotiaana!

Kummeille lähti joululahjaksi viime vuonna tällaiset. 

Viime vuotisissa joulukorteissa äiti vielä aika paljon auttoi. ;)

Mummeleiden äitienpäivämuistaminen oli viime keväänä kukkapainotteinen. 


Omasta lapsuudestani - toki muutaman vuoden vanhempana - muistan positiivisena asiana askartelun. Meillä oli kotona "askartelulaatikko", eli pahvilaatikko, jossa oli kaikkea mahdollista askarreltavaa aina kartongeista piipunrasseihin. Hyvän ystäväni kanssa yleensä AINA hänen tullessaan kylään kaivettiin tuo laatikko esiin ja askarreltiin mitä mahtavimpia juttuja. Ja ihan ilman ohjeita.

Tätä samaa haluan tulevaisuudessa myös Meealle. Että askartelusta ja käsillä tekemisestä tulisi mukava juttu; sellainen, jota voisi tehdä kotonakin tylsyyden iskiessä, eikä vaan ja ainoastaan päiväkodissa/kerhossa/koulussa. Täytyy varmaan itsekin jo kerätä kaikki mahdollinen jo kotoa löytyvä askartelumateriaali yhteen laatikkoon ja inspiroitua askarteluideoiden suhteen materiaalien kautta.

Parhaat vinkit ja ohjeet 2,5-vuotiaan kanssa askarteltaviin juttuihin voi heittää kommentti-osioon! 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

torstai 6. lokakuuta 2016

Nosh-ihastus

Ensimmäinen kosketukseni Noshiin tuli melkein kaksi vuotta sitten, kun ostin Meealle ensimmäiset Noshin vaatteet käytettynä. En merkkivaatteista niin paljon perusta (etenkään hinnan vuoksi!), mutta bongasin käytettynä muutamia kohtuullisen edullisia Noshin vaatteita Meealle.

Vaatteiden laatu oli hyvä, vaikka niitä oli jo käytetty paljon - ja kun nämä kyseenomaiset mahtavat kirppislöydöt olivat vielä edullisempia kuin uutena ostetut H&M:n ensimmäisessä pesussa haalistuvat vaatteet, jäi merkki mieleen - ja bongasin vielä senkin jälkeen muutaman edullisen Noshin Meealle.




Pikkuhiljaa oma tietämys merkkivaatteista väistämättä kasvoi; vaikken edelleenkään niitä uutena Meealle ostanut, niin jotenkin kummasti äitiyden myötä oppii kaikennäköistä uutta! Nosh osoittautui kyllä yhdeksi ihanimmista vaatemerkeistä kuosiensa puolesta.

Vuosi sitten olin ensimmäistä kertaa Nosh-kutsuilla ja ihastuin tähän merkkiin todenteolla. Ostin Meealle housut ja itselleni tunikan. Meean baggyhousut olivat yhdet parhaista; istuivat loistavasti jalkaan, olivat kestävän oloista materiaalia ja säilyivät hyvinä pesusta toiseen.

Puhumattakaan sitten siitä omasta tunikastani, josta tuli ehdottomasti yksi käytetyimmistä vaatteistani! Ja sitä se on edelleen - vuosi käyttöä takana, eikä nukan nukkaa näkyvillä!



Kun pikkuhiljaa olen alkanut osaamaan ostaa myös itselleni vaatteita, Nosh on muodostunut kyllä yhdeksi ehdottomaksi suosikiksi. Viimesyksyisen tunikan lisäksi omasta vaatekaapistani löytyy tällä hetkellä yksi mekko ja yhdet leggingsit, jotka ovat siellä käytetyimpien vaatteiden listalla hyvin korkealla. Heti kun vaan taas raaskin investoida omaan vaatekaappiini, Noshilta löytyisi ainakin jakkuja ja mekkoja, jotka sopisivat omaan tyyliini.

Meealle tilasin kesällä yhdet Noshin leggingsit ja muutama käytettynä ostettu Noshin vaate. Lisäksi hänellä on myös muutama Noshin kankaista tehty (ei itse) vaate, jotka ovat ihan lemppareita!



Vaikka olen aiemmin sanonut, etten niin perusta merkkivaatteista, olen siinä mielessä hieman pyörtänyt mielipidettäni - voin ostaa niitä itselleni ja ehkä yksittäisiä pitkäkestoisia vaatteita myös Meealle. Sen verran vielä se "ei raaski ostaa itselle" -ajattelu tässä taustalla on, että kovin montaa Noshin vaatetta en ole toistaiseksi ostanut; ovat ne kuitenkin hintatasoltaan sen verran arvokkaampia vaikkapa H&M:ään verrattuna.

Mutta ovatpa ne myös paljon kestävämpiä ja laadukkaampia! Ja eettisemmin tuotettuja! Joka kerta H&M-tyylisen vaatteen ostaessani totean parin käyttökerran ja nukkaantumisen jälkeen, että ei enää ikinä...



Ja mitä lastenvaatteisiin tulee; voisin kuvitella ostavani Noshia Meealle jatkossakin muutaman vaatteen verran. Ihan vaan siksi, että kun on itse päässyt kokeilemaan saman valmistajan vaatteita päälleen, tietää miten ihanalta ne tuntuvat - ja on valmis maksamaan siitä ilosta vähän enemmän.

Mitään merkkivaateäitiä minusta ei tule (niin omien kuin Meeankaan vaatteiden osalta), mutta joissain sisävaatteissa olen valmis maksamaan hieman enemmän laadusta. En sinänsä niinkään merkistä tai supersuositusta kuosista - eikä vaatteen todellakaan tarvitse olla uusinta mallistoa tai sitä tarvitse hankkia vaan muille näyttämisen vuoksi.

"Onneksi" siis edelleenkin suurin osa lasten merkkivaatteiden kuoseista on minun silmääni enemmänkin rumia kuin ihastuttavia - enkä todellakaan viitsi maksaa euroakaan vaatteista, jotka eivät omaa silmääni miellytä. Ainakaan vielä; voi olla, että tämäkin asia muuttuu, kun Meea saa enemmän sananvaltaa vaatekaupassa - nythän hän haluaisi vaan pinkkiä ja Frozenia, jota ei valitettavasti tuolta Noshin tarjonnasta löydy. :D

Onneksi nämä Noshin kuosit ovat niin raikkaita, että Meeakin kyllä niistä tykkää - kuten alla olevasta kuvasta näkyy. :)



Onko teillä vaatemerkkilemppareita?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.