keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Pikkuherra 10 kk

Kymmenen kuukautta täynnä! Alkaa kuukausikuvien ottaminen olemaan haastavaa, kun ei tämä vaapero suostu pysymään paikoillaan selällään. Ei tule enää hymykuvia, ei - hyvä kun ylipäätään tulee jotain kuvia! :D



10 kk neuvolassa käytiin pari päivää merkkipäivän jälkeen ja hyvinhän pikkuherra taas oli kasvanut. Kahdessa kuukaudessa painoa oli tullut 620g ja pituutta 2,5 cm. Melko samoissa mitoissa herra menee kuin isosiskonsakin tässä iässä - aika samoilla käyrillä ovat kasvaneet koko ajan. Tosin pikkupirpulana syntynyt sisko otti kasvuspurttia juuri näihin aikoihin ja onkin mittojen puolesta ollut 10 kk ikäisenä hieman veljeään isompi.

Ruuan osalta edelleen mennään syötettävillä ruuilla, mutta soseet eivät lämpimänä ruokana enää kelpaa. Välipalaksi edelleen syödään toisinaan hedelmäsoseita, mutta ruuan osalta soseet on jo vaihdettu kunnon miesten ruokaan. Makaronilaatikko, kalakeitto ja bolognesekastike ovat tämänhetkiset herkkuruuat.

Vaatekoko meillä on pääsääntöisesti 74/80, muutama 86-kokoinenkin kaapista löytyy. Vaikkei mittaa olekaan tullut kahdessa kuukaudessa kuin pari senttiä, on tässä ajassa kuitenkin siivottu kaapista iso pino pieniä vaatteita pois, kun hihat ja lahkeet ovat jääneet lyhyiksi.

Tällä hetkellä kävelyharjoittelu on kiivaasti käynnissä. Kävelykärryn kanssa on huristeltu jo pitkään ja se on edelleen mieluista puuhaa. Nyttemmin myös kävelyttäminen äidin/isin/siskon kädestä kii pitäen on päivittäistä hupia; tasapaino on jo niin hyvä, että kävelyttäminen onnistuu vain yhdellä kädellä kii pitäen. Ilman tukea Veini seisoo jo pitkiäkin aikoja; jopa tanssii ja hytkyy ilman tukea seisoessaan, eli melkoisen vakaata se seisominen jo on. Periaatteessa varmaan taidot kävelemistä varten alkavat olla kasassa, mutta uskallus ei ihan vielä riitä ilman tukea kävelemiseen.

Lelujen osalta pehmoleluista on tullut nyt tärkeitä, etenkin yksi Meean aikoinaan kummeiltaan lahjaksi saama musta pehmolelukoira on tullut Veinille todella tärkeäksi. Kaikkien pehmolelujen joukosta hän kaivaa aina sen halailtavakseen. Ja haleja tämä poika antaa paljon! Pehmoleluille, ihmisille, Arttu-hauvalle, tyynyille... Ihana halipoika.

Yöt ovat olleet lähinnä vähäunisia - lähinnä siis minulle. Uskon, että kävelyharjoittelu vaikuttaa uniin (ja on tässä taas yksi uusi hammaskin tullut) ja herättyään on entistä vaikeampi rauhoittua takaisin nukkumaan. Useamman kerran yössä hänet joutuu nostamaan sängystä syliin - ja kun tätä poikaa ei yhtään haittaisi nukkua vaikka läpi yön äidin sylissä...

Aamuheräämiset ovat hieman myöhäistyneet, sillä nyt meillä saatetaan hyvänä aamuna nukkua jopa seitsemään! Tosin aika monesti aamumaidolle herätään jo ennen kuutta ja torkutaan sitten vielä äidin sylissä tunnin verran.

Päikkärirytmi vielä vähän hakee itseään, sillä isosiskon kerhoaikataulut vähän hankaloittavat päikkärien ajoittamista; ihan ei joka päivälle saa päikkäreitä millään samaan ajankohtaan. Pääsääntöisesti meillä nukutaan kahdet unet; toiset aamusta 8-10 välillä (yleensä puoli tuntia) ja toiset 12-15 välillä (1-1,5 tuntia). Muutaman kerran aamu-unet ovat jääneet välistä, mutta kyllä silloin se lounaaseen asti hereillä sinnittely on melko haastavaa.

Sanoja on alkanut pikkuhiljaa tulemaan; jotain vanhempia aiemmin opittuja sanoja on jo unohtunutkin, mutta uusia tulee joka viikko lisää. Tällä hetkellä käytetyin sana on varmaankin "anna", jota kyllä hoetaan painokkaasti (ja usein vihaisena) päivittäin. Yöimetyksien vähennysyritysten yhteydessä etenkin tämä kovaa keskellä yötä äidin tissille huudettava "anna!" on tullut hyvinkin tutuksi... Meeaa huudellaan joko "Miia" tai "Eea", äiti on "äinii" tai "äitti" ja Artunkin olen ollut tunnistavinani "Ätää". Isiä vielä(kin) odotellaan. :D Lisäksi ainakin maito, kirja, keila, pallo, lamppu ja kello kuuluvat pikkuherran sanavarastoon.

Myös tietynlainen ymmärtäminen on kasvanut huimasti viime aikoina. Sen lisäksi, että hän osaa hyvin jo ilmaista itseään (etenkin sillä anna-sanalla), Veini myös ymmärtää paljon kaikenlaista. Tai välillä ymmärtää, mutta tekee silti ilkeyksiä nauraen. :D

Tanssiminen on yksi hittijutuista tällä hetkellä. Lempibiisinä on - isosiskon innoittamana - Marcuksen & Martinuksen "Elektrisk". Jonka Veini siis tunnistaa jo alkurytmeistä ja alkaa innoissaan hytkymään. Ollaan tätä jonkin verran nyt kuunneltu telkkarin kautta YouTubesta ja halutessaan tanssia Veini jo meneekin oman kaukosäätimensä kanssa television viereen, osoittelee telkkaria ja alkaa hytkymään - jos ei musiikkia ala kuulumaan, niin aletaan komentamaan äitiä, että laittaisi "pikkupojat" soimaan. Muutenkin Veini tykkää musiikista ja tanssiminen musiikin tahtiin on mennyt jopa sille tasolle, että hän alkoi kerran tanssimaan jo silloinkin, kun Meea soitti nokkahuilulla. :D

Tästä pikkuherrasta on myös kuoriutunut melkoinen täystuho. Hän menee joka paikkaan ja tekee kaikki pahat, mitä keksii. Tv-tason edessä meillä on vakio-sisustuselementtinä tällä hetkellä pahvilaatikko - syystä että minulla loppui jaksaminen olla 5000 kertaa päivässä ottamassa Veiniä pois hakkaamasta televisiota. Olohuoneen nurkassa on senkki, jonka kaapeissa on maljakot - Meea ei varmaan tähän mennessäkään ole tajunnut, että siinä on kaapin ovet, mutta Veini on jo nyt monesti käynyt noista ovia availemassa. Samaten hellan nuppien pyörittäminen, tiskikoneessa roikkuminen ja takan rappauksen raaputtaminen ovat arkipäivää. Pyykinpesukoneen osalta hän on sekä ryöminyt vyötäröä myöden koneeseen sisään rummuttamaan JA laittanut itse pyykinpesukoneen (tyhjänä) pyörimään.




Vaikka tämä kaveri pitää äidin kiireisenä ja väsyneenä, on hän silti melko ihana vesseli!