keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Isyyspakkaus

Isänpäivä oli ja meni (omalta osaltani influenssan kourissa), mutta aiheeseen liittyvä bloggaukseni jäi luonnos-vaiheeseen ja julkaisematta. Koska lahja oli niin huippu, tätä vaan ei voi jättää julkaisematta!

Tein nimittäin tänä vuonna lahjaksi miehelleni isyyspakkauksen. Kun vauvan laskettu aika oli pari viikkoa isänpäivän jälkeen, sopi isyyspakkaus ajankohdan puolesta erinomaisesti lahjaksi.







Isyyspakkauksesta löytyi monenlaista tavaraa ja sen kokoaminen oli tosi hauskaa puuhaa!

Mieskin tuntui olevan mielissään ja tähän mennessä aika montaa pakkauksen tavaroista on jo käytetty.







Isyyspakkauksen kruunasi "kirje Kelalta", eli parin netistä löytämäni mallin mukaan väsätty Kelan lähettämäksi naamioitu kirje.

Kirjeestä löytyi muun muassa pätkä "lakitekstiä":

Isyysavustuslaki § 1-3

Isyysavustukseen on oikeutettu jokainen Suomessa asuva mieshenkilö, jonka puoliso on oikeutettu äitiysavustukseen - mikäli hänen puolisonsa katsoo tämän asialliseksi ja/tai hänellä on ylimääräistä aikaa tällainen toteuttaa.

Isyyspakkaus on henkilökohtaisesti suunniteltu vastaamaan saajan tarpeita. Isyyspakkaus on vaivalla toteutettu, eikä sen eteenpäin myyminen ole soveliasta.

Puolison kiittäminen tulisi toteuttaa välittömästi pakettiin tutustumisen jälkeen joko halauksilla tai suukoilla.


Ainoa huono puoli tässä isänpäivälahjassa on se, että sitä on hyvin hankala ylittää tulevina vuosina!



Maidoton ruokavaliokokeilu

Meidän perheessä maidoton ruokavalio on suhteellisen tuttu Meean maitoallergian kautta ja edelleen meillä osa ruuista kokkaillaan täysin maidottomana. Tässä kuussa oli kuitenkin uuden opettelua maidottomuudenkin saralla, sillä olin itse pari viikkoa maidottomalla imetysdieetillä, joka juuri päättyi.

Lääkärin ehdotuksesta testasin siis maidotonta ruokavaliota, jos siitä olisi ollut apuja vauvan refluksioireisiin ja kipuitkuihin. Meealla kun on maitoallergiataustaa, tämä olisi voinut olla melko todennäköinen syy vauvan huudoille. Koska kuitenkin nautin päivittäin suurin piirtein saman määrän maitoa - ja masuitkujen määrä vaihtelee päivittäin; on hyviä päiviä, on huonoja päiviä ja on erittäin huonoja päiviä - itse hieman epäilin voiko se johtua maidosta, vaikkakin se Meean maitoallergian takia tuntui loogiselta vaihtoehdolta.

Pari viikkoa olin maidottomalla (ja samaan aikaan myös kananmunattomalla) ruokavaliolla, mutta valitettavasti se ei tuonut helpotusta. Ihan yhtä lailla huudatti kuin aiemminkin, joten maito tuskin oli syypää.

Maidoton ruokavalio sen sijaan jälleen yllätti vaikeudellaan. Meillä kun Meean suhteen tilanne on nykyään se, että vatsa kestää jo pieniä määriä maitoa - käytännössä kypsennettynä maitotuotteet on ok ja esim. jäätelöä voi pienissä määrin syödä maidollisena; ruokajuoma-maidot ja jogurtit meillä menee edelleen kauraversioina, niin vältytään vatsanpuruilta. Tuoteselosteista ei kuitenkaan enää pitkään aikaan ole tarvinut syynätä maitoproteiinin olemassaoloa - siksi se taas yllätti, miten monessa sitä maitoa onkaan...

Oman ruokavalioni osalta tietynlaisena yllätyksenä tuli myös se, miten hankalaa onkaan olla ilman juustoa - ja miten paljon juustoa sitä tuleekaan käytettyä... Maidon jättäminen pois ruokajuomana oli ihan helppoa (ja itse asiassa en ole vieläkään ostanut itselleni jääkaappiin maitoa!), mutta juustottomuus on kyllä tuottanut tuskaa.

Leipä maistui pahalle ilman juustoa, eikä maidoton juusto ollut mikään menestys. Moni vakioresepteistä jäi kokkaamatta, koska olisivat vaatineet onnistuakseen juustoraastetta tai sulatejuustoa. Viikonloppuna haaveilin fetasta tortilloiden täytteeksi, mutta tyydyin vihanneksiin. Aamupalalla vaihdoin pitkän tauon jälkeen leivän tuorepuuroon (maidottomana) ja muutenkin normaali ruokavalio hieman muuttui maidottomuuden takia.

Maidoton juusto - ei mitään herkkua, mutta pakko syödä loputkin siivut, kun oli niin kallis paketti. :D


Tästä huolimatta - täytyy antaa pisteet ruokavalmistajille siitä, että maidottomien tuotteiden valikoima on muutamassa vuodessa kasvanut roimasti! Maitoja ja jogurtteja oli kohtuullisen hyvin tarjolla Meean pahimpaan maitoallergia-aikaankin, mutta muistan tuolloin, ettei juustolle eri muodoissaan löytynyt juurikaan korvikkeita. Nyt kaupan hyllyllä oli juustosiivuja, palajuustoa, tuorejuustoa maustamattomana ja yrttiversiona, juustoraastetta, fetan tyylistä juustoa... Puhumattakaan kasvirasvapohjaisista ruokakermoista; näitä meillä on käytettykin lähes koko ajan satunnaisesti (koska Plantin maustetut kermat vaan ovat niin hyviä!), mutta tämäkin valikoima tuntuu kasvaneen. Ja oli jogurttipuolellekin tullut jotain uutuuksia, ainakin joku kookospohjainen jogurtti (jota en tosin päässyt vielä maistamaan, kun on aina ollut kaupasta loppu...).

Maidottomuus taitaakin olla vähän trendijuttukin nykyään, ilman allergioitakin. Vaikkei meillä maidottomuudella ollut juurikaan vaikutusta imetyksen kautta vauvan oloon, omassa olossa huomasi hieman eroa tämän kokeilun myötä. Ei niin suurta eroa, että olisin valmis ihanista juustoista luopumaan itseni takia, mutta maidon juonnin aion toistaiseksi jättää melko vähälle; laskeskelin että kalsiumin tarpeeni kuitenkin täyttyy mainiosti juustojen ja jogurttien myötä.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

tiistai 30. tammikuuta 2018

Ekat pienet vaatteet siivottu pois

Kun vauvan vaatekaapista joutuu siivoamaan ensimmäiset pienet vaatteet pois, tarkoittaa se haikeaa oloa äidille. Meea oli onneksi niin pieni syntyessään, että ensimmäisiä pieniä vaatteita siivoiltiin pois vasta 2kk iässä. Sen verran kokoaeroa näillä muutenkin on, että kun Meean kohdalla siirryttiin kakkoskoon vaippoihin reilun 2kk iässä, Veinin osalta samassa iässä siirryttiin jo kolmoskoon vaippoihin! Ykköskoon vaipat taisivat olla käytössä vain muutamia viikkoja.

Veinille kaikkein pienimmät vaatteet eivät ehtineet päälle kuin kerran tai kaksi, ja vaatekaapin suursiivous on 2kk ikäisenä tehty jo pariin otteeseen (ja lisäksi yksittäisiä vaatteita olen laittanut pienten pinoon pyykkikorin kautta "nyt tää on viimeistä kertaa päälle" -periaatteella).

Nyt kun mittaa on reilut 60 cm, on todella se koosta 56 kokoon 62 siirtyminen käynnissä Tai siis, kokolappuhan ei kerro mitään; pienten pinossa on jo myös muutama koon 62 vaate ja kaapissa taitaa tällä hetkellä olla vaihtelevasti kokoja 56, 62 ja muutama jopa 68.

Ihanimmat vaatteet olen ottanut Veinille talteen muistojen laatikkoon. Koska blogissa en toistaiseksi ole vauvanvaatteita juurikaan Veinin osalta esitellyt, nyt on sopiva hetki kuvailla ne ihanimmat ihanuudet, jotka myös sinne muistojen laatikkoon ovat jo päätyneet. :)

Tämä Newbien body on ollut ehdoton lemppari ja harmittaa, että se jäi nyt pieneksi. Niiiiin ihana kuosi! <3

Popin body istui bodeista parhaiten päälle - ja on myös iiiiihanan näköinen. 

Alkuaikojen ihania bodeja on näiden lisäksi muutama muukin, mutta siivoilin kaapista pois nyt vaan nämä kapoisimmat; muita bodeja voi vielä käyttää jatkopalan avulla. 

Tämä paita harmillisesti ehti päälle vain pariin kertaan, kun ihan vastasyntyneellä en vielä viitsinyt paitoja pitää. 

Sain naapurilta kasan vaatetta, jossa myös nämä ihanat housut - vaikka niissä on pinkkiä, olivat yhdet meidän lempparihousuista. <3

Nämäkin housut olivat kovassa käytössä - etupuolelta siniset, takapuolelta harmaat. 

Nämä housut olivat myös runsaasti käytössä - hyvän mallinsa takia. 

Ja vielä yhdet paljon käytössä olleet housut, nämäkin taisivat olla naapurilta saatujen vaatteiden joukossa. 


sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Huonejärjestyksen vaihto edessä!

Meillä on omakotitalossamme kolme makuuhuonetta. Tällä hetkellä yksi on meidän makuuhuoneena, yksi Meean huoneena ja yksi ajaa vierashuoneen/pelihuoneen virkaa.

Jälkimmäisenä mainittu on selkeästi isompi kuin Meean huone ja olenkin jo jonkin aikaa miettinyt, että nämä huoneet voisi vaihtaa päikseen ja Meea saisi isomman huoneen itselleen.

Koska mies ei (ainakaan vielä) halua luopua pelihuoneestaan, tulee myös pikkuveli jossain kohtaa muuttamaan samaan huoneeseen Meean kanssa - sitten kun hän nyt äidin ja isin makuuhuoneesta muualle muuttaa. En usko, että yhteinen lastenhuone on kovin pitkäaikainen ratkaisu (kun ikäeroa on 3,5 vuotta ja sukupuoli on eri, en usko, että he kovin kauaa viihtyvät huonetta jakaen), mutta ainakin toistaiseksi toimiva. Ja perustelee entisestään sitä, miksi lastenhuone tulisi olla tässä hieman isommassa makuuhuoneessa.

Muuton yhteydessä haluan ehdottomasti jotenkin stailata ja uudistaa lastenhuonetta. Eniten minua houkuttelisi päästä eroon isosta Kallax-hyllystä ja hankkia tilalle jotain matalampia hyllyjä ja kalusteita. Tai vaikka edes kaksi erillista Kallaxia, joista vain toinen olisi neljän hyllyneliön korkuinen ja toinen matalampi, sisältäen laskutilaa leikeille. Yhtenä vaihtoehtona olisi myös vaihtaa säilytysjärjestelmä kokonaan Stuvaan - jota meillä olisi jo yksi osa Meean huoneessa.

Lisäksi jo pakostakin - pojan muuttaessa myös tähän huoneeseen - huoneen vaaleanpunaisia sisustuselementtejä pitää hieman karsia. Uutta värimaailmaa on saatava. Musta-valko-harmaata, keltaista tai minttua. Jotain sellaista, joka käy sekä pojalle että tytölle.

Tämänhetkisessä ilmeessään lastenhuone taitaa olla turhan vaaleanpunainen Veinille.

Huoneiden vaihtoprojekti tullee vaatimaan ainakin yhden Ikea-reissun, lelujen suursiivouksen sekä maalaus- tai tapetointihommia. Toistaiseksi uuden huoneen ilme ei ole kovin selkeänä visiona mielessä, vaikka Pinterest on käynyt kuumana viime päivinä. Ideoita on liikaa ja budjetti tulisi kuitenkin pitää mahdollisimman pienenä.

Aikataulun osalta ei sinänsä ole kiirettä, koska Veini ei ihan heti ole meidän makuuhuoneesta pois muuttamassa. Olisi kuitenkin periaatteessa kiva, jos ainakin Meea asuisi uudessa huoneessaan synttäreihinsä mennessä, eli muutama kuukausi tässä vielä olisi aikaa tehdä muuttoa.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

perjantai 26. tammikuuta 2018

DIY-tuttinauhat

Kun unohdin imetyskoru-postaukseen laittaa mukaan kuvat DIY-tuttinauhoistani, niin tehdäänpä sitten oma bloggaus niistä. :)

Tuttinauhojen teko vei hieman enemmän aikaa imetyskoruihin verrattuna; helmiä tulee enemmän, sommittelu vie aikaa ja solmujen tekeminen vaatii kärsivällisyyttä. 

Solmujen tekeminen olikin näissä haastavinta, sillä solmun tulee olla erittäin kestävä! Solmu pitää myös saada ns. tiukalle, eli ettei tyhjää nauhaa jää näkyviin. Itse olin tässä ehkä turhankin tarkka, jotta tuttinauha on myös esteettinen, eivätkä helmet pääse liikkumaan. Harjoittelua se vaati, mutta itse onnistuin hyvien ohjeiden avulla. :)

Solmuna käytin Palomar-solmua, jota monessa tuttinauhaohjeessa suositeltiin. Kuvalliset ohjeet kyseiseen solmuun löytyvät täältä. Itse kuitenkin pääsin parhaiten jyvälle solmun tekemisestä tämän ohjevideon avulla; video on mielestäni paljon selkeämpi ohjeistus kuin tuo kuvasarja. 

Tähän mennessä tuttinauhoja on syntynyt kaksi kappaletta, kumpainenkin loppuraskauden aikana. Söpö mintun sävyinen tuttinauha sekä miehen isyyspakkaukseen päätynyt jalkapallo-aiheinen nauha.



Tämän viikon silikonihelmitilauksestani löytyi tarpeita myös pariin uuteen tuttinauhaan, jotka olisi tarkoitus yrittää ehtiä lähiviikkoina näperrellä. Tuttinauhojen (ja etenkin imetyskorujen) teko on siitä mukavaa, että tekeminen on suhteellisen nopeaa eikä vaadi paljoa tilaa - ja tarvittaessa sen voi helposti jättää keskenkin.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

torstai 25. tammikuuta 2018

Ristiäistarjoilut esittelyssä

Ristiäisjärjestelyissä suurin homma oli varmaan tarjoiluissa, sillä tehtiin kaikki itse. Apuja sain kyllä äidiltäni sekä yhdeltä Veinin kummitädiltä, mutta mitään ei ns. tilattu valmiina leipomosta tms.

Koska olen juhlatarjoilujen suhteen "ennemmin överit kuin vajarit" -tyyppiä, hommaa riitti juhlatarjoiluissa ja pöydästä löytyikin monenlaista.




Broileripastasalaatti
Koska vieraat tulivat ns. pitkän matkan takaa, panostin suolaisiin tarjottaviin. Perinteisesti ne ovat aina menneet meidän juhlissa parhaiten kaupaksi - ja niin tälläkin kertaa.
Salaatiksi mietin aluksi tee-se-itse -tyyppistä vihersalaattia, joss ainekset olisivat omissa kipoissaan ja jokainen saisi koota mieluisensa salaatin. Astioiden rajallisuus käänsi kuitenkin ajatukseni ruokaisan pastasalaatin suuntaan ja kokkailin broilerisalaatin samalla reseptillä kuin 3,5 vuotta sitten Meean ristiäisiin - pienellä twistillä alkuperäiseen ohjeeseen.

Voileipäkakku
Voileipäkakkua saa juhlissa nykyään aivan liian harvoin - ja silti se on hyvin monen lemppari. Myös minun lempparini nykyään; nuorempana en tykännyt voileipäkakusta lainkaan, mutta nyttemmin voisin syödä sitä vaikka kuinka paljon. Itse en kuitenkaan vielä ole koskaan uskaltautunut voileipäkakkua tekemään (pitäisi kyllä joskus kokeilla!), mutta onneksi äidilläni on luottoresepti ja hyvä taito voileipäkakun tekoon. Hän siis teki voileipäkakun myös ristiäisiin - itse lätkin koristeet päälle ristiäisaamuna.



Savulohirieskarullat
Kun tarjolle oli suunnitteilla jo kanaa ja lihaa, halusin kolmanneksi tarjottavaksi jotain kalaa. Googletellessa vastaan tuli ajatus rieskarullista; sellaisia en itse asiassa koskaan aiemmin ollut tehnykään! Ohje löytyi netistä; tosin itse laitoin tuorejuustoa hieman enemmän (300 g) ja pilkoin kylmäsavulohisiivut tuorejuuston sekaan.

Cocktailpiirakat + munavoi ja aurajuustolevite
Suolaisten osalta cocktailpiirakat olivat ns. varma ja helppo valinta. Hyvää ja maistuu lapsillekin - eikä vie runsaasti aikaa kokkailla. Cocktailpiirakoiden kaveriksi tein munavoita sekä aurajuustolevitettä (jota on ollut jo monissa monissa juhlissamme tarjolla aiemmin!).



Kinkkupiirakka
Kahvipöytä kaipasi vielä jotain suolaista ja leipomisavuksi lupautuneelta Veinin kummitädiltä löytyi taskusta luottoresepti kinkkupiirakkaan. Sillä mentiin - ihan jo siksikin, että pääsin itse taas hieman helpommalla juhlajärjestelyissä. :)

Täytekakku
Juhlapöydän kruunu on aina täytekakku ja minulla on aina hirveä stressi sen onnistumisesta. Meean ristiäisiin täytekakku tilattiin valmiina, mutta nyt muutamia synttärikakkuja harjoiteltuani uskaltauduin kokeilemaan ristiäiskakun tekemistä itse.
Vaikka jossain kohtaa näyttikin pahalta, kakku onnistui lopulta yli odotusten! Ombrevärjätty sokerikreemikuorrute, minttusuklaatäyte ja koristeena itsetehtyä marenkia ja macaronseja (jotka tosin olivat Lidlin pakastealtaasta) sekä nimiviiri. Näytti hyvältä ja maistui hyvältä - olin kyllä tyytyväinen! Ja se sokerikreemikuorrute - oli niin helppo tehdä ja hyvännäköinen, että menee ehdottomasti jatkoon!



Suklaa-kinuskikakku
Kuivakakku ei olisi ollut ykkösvalintani kahvipöytään. Koska kuitenkin olen yrittänyt madaltaa (omaa) vaatimustasoani ja hiljentää perfektionistiluonnettani, tässäkin päätin mennä sieltä, missä aita on matalin. Satuin nimittäin joulun aikaan voittamaan arpajaisista suklaa-kinuskikuivakakun. Se laitettiin pakastimeen odottamaan syömistä ja äitini puolivitsinä heitti, että senhän voi laittaa ristiäispöytään tarjolle. No, näin tehtiin!
Tarkoituksena oli tehdä vielä mintunvärinen kuorrute kuivakakulle edellispäivänä, mutta juhlajärjestelyissä aika loppui kesken ja jostain piti tinkiä.
Jälkikäteen totesin myös, että ihan hyvä, etten lähtenyt mitään makeaa leivonnaista enää tämän lisäksi tekemään tai edes sitä kuorrutetta. Kuten mainitsin; suolainen tarjottava on meidän juhlissa aina perinteisesti tehnyt paremmin kauppansa - niin myös tällä kertaa. Kuivakakusta oli kadonnut juhlien aikaan vaan pari palasta - ja kuulemma mieheni oli syönyt kaksi palaa kuivakakkua, eli en tiedä oliko kukaan vieraista edes tätä kakkua maistanut. :D

Varvaspiparit
Yksi Veinin kummitädeistä lupautui auttamaan leipomisessa ja sälytinkin hänelle homman, joka näyttäisi kivalta tarjolla, mutta johon oma aikani ei olisi riittänyt. Nimittäin ihastuttavat varpaan muotoiset piparit mintunvihreällä kuorrutteella. Oli kuulemma melkoinen työmaa - eli ihan hyvä, etten itse tähän hommaan enää lähtenyt. :D

Marengit
Marengit sen sijaan tein itse - itse asiassa kokkailin marenkeja nyt ensi kertaa itse! Oikeastihan tein nämä marengit siksi, että kaupasta ei löytynyt mintunvärisiä marenkeja ja sellaisia oli pakko (!!!) saada täytekakun koristeeksi. Joten oli pakko tehdä itse. Ja kun yhdestä marenkisatsista tuli melko paljon marenkeja, laitettiin loput juhliin tarjolle - samalla sai juhlien väriteemaa esiin juhlatarjottavissa.

Vaahtokarkit
Ja vielä viimeinen tarjottava, joka valikoitui tarjolle ihan pelkästään värin takia. Pienet vaahtokarkit. Kyseisessä pussissa on neljän värisiä vaahtokarkkeja; Meea 3,5 vee teki suuren (ja mieluisan!) työn ennen juhlia lajitellessaan kaksi pussillista vaahtokarkkeja värien mukaan. Juhlapöytään tarjolle päätyivät valkoiset ja mintunvihreät vaahtokarkit.




Vieraita meillä oli parisenkymmentä ja tästä ruokamäärästä tarjottavaa jäi jonkin verran yli. Joka siis minusta on hyvä - olisi kamalaa, jos jokin loppuisi kesken juhlien aikana!

Kutsuttiin illalla vielä muutama naapuri kahvittelemaan rääppiäisiin ja tuonkaan jälkeen ainoastaan cocktailpiirakat loppuivat - kaikkea muuta jäi jäljelle vielä seuraavan kahden päivän evääksi ja välipalaksi (ja aamupalaksi ja iltapalaksi).





Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

DIY-imetyskorut

Kun ei siihen ompeluun ja sen opetteluun edelleenkään ole kunnolla riittänyt aika, piti raskausaikana kehitellä jotain helpompiakin DIY-projekteja. Innostuin kokeilemaan silikonihelmistä näpertelyä ja tämä puuhastelu osoittautuikin erittäin mukavaksi ja helpoksi!

Loppuraskaudessa ihan ensimmäisenä kokeiluun menivät imetyskorut - ne kun tuntuivat aloittelijallehelpommilta tehdä kuin tuttinauhat (joita myös muutaman väsäsin).

Ja superhelppojahan nämä olivatkin! Helmet nauhaan, pari solmua ja valmista! Niin ja halpaa myös - nettikauppojen koruilla hintaa on 20-25 euroa; näille omatekoisille koruilleni hintaa tuli alle 5 euroa kappale (plus 2,95e postikulut helmitilaukselle, mutta toki tilasin tarpeita useampaankin koruun ja tuttinauhaan samoilla postareilla).

Omat imetyskoruni. 

Äidin ja tyttären. 


Itse näpertelin alkuun kaksi korua itselleni ja yhden korun Meealle (joulukalenterin yllätykseksi). Mutta koska imetyskoruja ei voi koskaan olla liikaa, tilasin juuri tällä viikolla lisää silikonihelmiä ja ainakin kaksi uutta korua on tarkoitus tehdä. :)

Vauveli tosiaan on ns. ottanut imetyskorut omakseen. Hän näpertelee koruani syödessään ja välillä kesken imetyksen nukahtaessaan roikkuu tiukasti korussani kiinni. :) Yösyötöillä hän välillä ihmessään koittaa korua etsiä ja suihkun jälkeen täytyy aina muistaa laittaa koru kaulaan, jotta vauvalla on näperrettävää syödessään; ei tarvitse roikkua paidassa tai hiuksissa kiinni. :D Ainakin meillä näistä koruista on siis - kauniin ulkomuodon lisäksi - ollut todellista hyötyäkin!



maanantai 22. tammikuuta 2018

Tänä vuonna leikitään Leon luona!

Jyväskylässä Leon Leikkimaa sijaitsee Seppälässä.

Käytiin viikonloppuna ensimmäistä - muttei todellakaan viimeistä - kertaa Leon Leikkimaassa. Ystäväni vinkkasi ennen joulua, että kyseiseen paikkaan on jouluun asti vuosikortit 50% alennuksessa. Koska Meealta puuttui vielä ns. isompi joululahja, sujautettiin joulupakettiin Leon vuosikortti. Laskeskelin, että jos vuoden aikana Leikkimaassa käy kuudesti, kortti on maksanut itsensä takaisin. Ei varmaan ole ongelmaa saada kuutta käyntikertaa täyteen. :)

Leon Leikkimaa aukesi Jyväskylään marraskuussa (itse asiassa Veinin synttäripäivänä!) ja ei oltu vielä ehditty tätä uutta leikkipaikkaa katsastaa. Joululahjaostos olikin ns. sika säkissä - mutta olin kyllä kuullut kehuja paikasta!

Vauhti oli kova!


Kuva ei tee oikeutta, mutta leikkialue oli valtavan suuri!


Ensivisiitin perusteella Leon Leikkimaa onkin kyllä mahtava paikka!

Kuin Hoplop, mutta parempi! Huomattavasti isompi, kahvilan sijainti järkevämpi, paljon istuintilaa vanhemmille myös leikkien keskellä... Ja mikä parasta; kiipeilyjutuissa mahtuu kulkemaan ilman kumara-asentoa!

Alle vuoden ikäiset ja aikuiset pääsevät leikkimään ilmaiseksi, joten nämä ovat meille vuosikortin ansiosta käytännössä ilmaisia reissuja seuraavat 10 kuukautta.




Jokaisessa vessan ovessa oli eri eläin - ja vessaan kuului eläimen ääntelyä kaiuttimesta. Onneksi Meea halusi valita seepran, eikä vaikka gorillaa...


Ainoa huono puoli oli suhteellisen pienet (aikuisten) ateriat. Nälkä ei kunnolla lähtenyt. 

Lasten ateria sen sijaan oli melko sopivan kokoinen ainakin vajaa 4-vuotiaalle. 


Vuosikortin ansiosta täällä tullaan viettämään aikaa jatkossa ja voi olla, että kirjoittelen muitakin Leo-aiheisia postauksia. Ainakin yksi aihe on itse asiassa jo mielessä, mutta odotetaan nyt ainakin seuraavaan vierailukertaan sen kanssa. :)



Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.