keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Lasten nukkumaanmenoaika

Raskausaikana - etenkin viime syksynä - olin tosi väsynyt. Koska aamulla oli aikainen herätys töihin, menin illalla usein jo kahdeksan jälkeen yöunille. Kun tätä aikaistettua nukkumaanmenoa kesti useamman kuukauden, myös Arttu-koiramme tottui tähän ja tuli myös kanssani yöunille tähän aikaan. Jos en iltayhdeksään mennessä ollut sängyssä, Arttu oli ihmeissään.

Äitiysloman alettua huhtikuussa ei tarvinut herätä enää niin aikaisin, joten nukkumaanmenoaikakin muuttui myöhemmäksi. Ja vauvan synnyttyä nukkumaan mennessä kello saattoi näyttää mitä tahansa, kun rytmiä vasta opeteltiin - useimmiten sänky kutsui vasta kymmenen ja puolenyön välissä.

Arttu loukkaantui, kun ei enää saanutkaan mennä aikaisin nukkumaan. Pari kertaa pikkuherra tosin hiippaili makuuhuoneeseen yksin kasin-ysin maissa ja hiljentyi itsekseen yöunille.

Nyt kun Meean nukkumaanmenoaika on alkanut vakiintua kahdeksan hujakoille, pääsee Arttu taas ihanneaikaansa nukkumaan. Arttu siis kipittää makuuhuoneeseen nukkumaan heti sen jälkeen, kun Meea on viety unille - joskus jopa jo ennen Meeaa. Siellä ne lapset sitten uinuvat; Meea pinnasängyssään ja Arttu omalla pedillään lattialla. :)

tiistai 28. lokakuuta 2014

Vanhempiensa tyttö

Nykyisestä naamasta ja vauvakuvista on kovasti syynätty, että kumman näköä Meeassa on enemmän. Syntyessäänhän tyttö oli ilmetty isänsä, mutta nyt alkaa äidinkin piirteitä näkymään.

Jännintä on se, että Meea muistuttaa meitä kumpaakin vauvana - vaikka ollaan ihan eri näköisiä vauvoja Markon kanssa oltu. :)

Alla kuvat todisteeksi. :)



Myös kasvua on vertailtu toisiimme ja nyt puolen vuoden rajapyykillä lienee sopiva hetki kirjata nämä ylös.

Meea
Syntymä: 2750 g, 47 cm
6 kk: 8035 g, 70 cm

Marko
Syntymä: 3550 g, 52 cm
6 kk: 8780 g, 70 cm

Teija
Syntymä: 3160 g, 49,5 cm
6 kk: 6800 g, 65 cm

Mainittakoon myös, että omat 9 kk -mittani ovat lähes täsmälleen samat kuin Meealla puolivuotiaana (7910 g, 69,5 cm)  - eli yhtä ruipeloita ollaan molemmat. Meea vaan on kasvanut vähän nopeammin kuin minä.  

lauantai 25. lokakuuta 2014

Lähes totaalinen nounou kaupan soseille

Mainitsin jo aiemmin, että meillä kaupan soseiden maistelu on jäänyt pelkäksi yritykseksi. Nyt hieman lisää asiaa tästä.

Mango, päärynä ja peruna-parsakaali


Olen pääsääntöisesti halunnut tehdä vauvan soseet itse (lue, miksi ja mitä), mutta myönnän, että reissuissa (niin päivän shoppailureissuilla kuin pidemmillä kyläilyilläkin) valmissoseet helpottaisivat elämää huomattavasti. Siksi YRITETTIIN viime viikkoina totutella kaupan soseisiin, jottei matkoilla tarvitsisi aina kokata ruokia itse.

Tätä ennen oltiin maisteltu valmissoseista ainoastaan mangoa, kun ajattelin sen olevan mukavan makea ja maistuva - ja se otettiinkin uutena makuna mukaan jo reilu kuukausi sitten. No, eipä mangosose sopinut Meuskalle; viitisen tuntia soseen syönnin jälkeen lehahti korvat, kasvot ja vaippa-alue tulipunaiseksi. Koska yhdestä kerrasta ei voi olla varma, kokeilin mangoa vielä teelusikallisen verran yhden välipäivän jälkeen - sama homma.

Ajattelin, että Meealla on mangoallergia ja siirryttiin sitten muihin makuihin.

Nyt sitten toissa viikolla - valmissoseita harjoitellessa - syötiin ensin päärynää, joka maistui hyvin, eikä oireitakaan tullut. Seuraavana iltana maistettiin myös peruna-parsakaalisosetta - kumpikaan maku ei aiemmin (omatekoisena) ollut aiheuttanut oireita. Nyt kuitenkin aamuun mennessä oli tasan ne samat oireet kuin mangon jälkeenkin!

Syynäsin tarkkaan kaikkien kolmen valmissoseen ainesosat - pelkkä teollinen tuotanto ei allergiaoireiden syynä voinut olla, koska päärynäsoseesta ei tullut oireita. Ja löytyihän sieltä allergiasoseista yksi yhteinen ainesosa, jota ei päärynäsoseessa ollut.

Kiitos riisitärkkelys!


Kuten väliotsikkokin kertoo, allergiaoireet aiheutti todennäköisesti riisitärkkelys. Sitä kun sekä mangososeesta että peruna-parsakaalisoseesta löytyi.

Google kertoi riisin olevan erittäin harvinainen allergisoija, mutta mahdotonta sekään ei ole.

Monet riisiallergiset tosin kestävät riisitärkkelystä, mutta puhdas riisi aiheuttaa oireita. Meeahan ei vielä riisipuuroa ole syönyt, joten pelkän riisin aiheuttamat oireet eivät ole tiedossa. Neuvolan mukaan sitä riisiäkin uskaltaa kuulemma kokeilla; hyvällä tuurilla se voikin sopia, kun riisihiutaleet ovat ns. puhtaampaa riisiä kuin teollisesti tuotettu riisitärkkelys. Huonolla tuurilla se sitten aiheuttaa vielä pahemmat iho-oireet.

Vain harvat ja valitut valmissoseet


Ehkä vielä kolmannen kerran pitäisi testata, jotta tosi tulee sanotuksi - mutta aika varmasti siis MIKÄÄN riisitärkkelystä sisältävä ruoka ei Meealle sovi. Monesti riisiallergiset ovat myös maissiallergisia, joten voi olla, ettei maissitärkkelyskään sovi - maissiakaan ei ole vielä maistettu. Samaten vilja-allergiatkin voivat tulla herkästi; viljoistahan on maisteltu vasta kauraa ja ohraa, joista jälkimmäistä vaan kaksi päivää, kun aiheutti pieniä oireita. Tosin ei ole ihan varmaa, oliko ne oireet ohrasta vai flunssasta; täytyy lähiaikoina ottaa tuo ohra uudelleen maisteluun.

Mutta tämä todennäköinen riisiallergia ja mahdollinen maissiallergia on ratkiriemukasta erityisesti sen takia, että n. 80 % valmissoseista on jompaa kumpaa tärkkelystä. Eli aika harvassa ovat ne valmissoseet, joita Meea pystyy syömään. Ei se sinänsä minua haittaa, koska kuitenkin olin ajatellut soseet tehdä itse - mutta olisihan se nyt helppoa reissuissa (tai vaikka kipeänä, jos pakastinvarastot ovat ehtyneet), kun voisi välillä turvautua kaupan hyllyjen tarjontaankin.

Pääasiassa valmissoseista löytyy hedelmäsoseita, jotka Meeallekin sopivat. Itse asiassa listasin kaikki tällä hetkellä valmistettavat riisi- tai maissitärkkelystä sisältämättömät soseet. Jos niitä "välipalapusseja" ja puuroja ei lasketa, niin valmissoseita 6 kk ikäisille löytyy yhteensä (viideltä eri valmistajalta) 29 kpl; näistä viisi on sellaista, joissa on myös lihaa mukana. Ja jos sattuisi osumaan kohdalle vielä vehnäallergiakin, niin tuosta joukosta putoaa vielä viisi valmissosetta pois. Valmisruokien lukumääristä tietämättömille; keskimäärin yhdellä valmistajalla on varmaan tuo 29 kpl eri makuja 6 kk ikäisille tai sitä nuoremmille.

Mutta joo. Sympatiseeraan kyllä kaikkia allergisten lasten vanhempia. Vaikkei meidän allergiat ole toistaiseksi kovin vakavia (ihon punoitus on aika pientä hengitysvaikeuksien yms rinnalla), niin ei tämäkään kovin mukavaa ole.

Onneksi kuitenkin vauva-ajan ruoka-allergiat yleensä katoavat iän myötä, eli ei tämä elinikäistä riisituomiota automaattisesti tarkoita. Onneksi.

perjantai 24. lokakuuta 2014

6 kk neuvola

Neiti täytti puoli vuotta tiistaina ja tänään oli vuorossa puolivuotisneuvola. Ja sepäs se olikin Meuskan mielestä kivaa touhua!

Ihan paras paikka


Vähän epäilin neuvolareissusta tulevan pelkkää itkua. Meea heräsi aamulla niin aikaisin, että torkahti aamu-unille vähän ennen lähtöä. Jouduin herättelemään 20 min nukkuneen tytön pukemaan, että päästiin ajoissa lähtemään; viime päivinä Meea on siis nukkunut 2 tunnin aamu-unet, joten jäi aika vähäiseksi tämän aamun uni.

Ennen lähtöä ei maistunut enää maito - eikä matkalla maistunut uni. Puolen tunnin kävelymatkan neiti sinnitteli hereillä; silmät lupsahtivat kiinni, kun käännyttiin terveyskeskuksen pihaan! :D Ja silmät aukesivat, kun astuttiin tk:n ovista sisään. :)

Odotustilassa oli Meealla ihmeteltävää, kun siinä oli kaksi muutakin (vähän isompaa) lasta. Käytiin myös tutustumassa leluihin (helmienkuljetusradasta otettiin TIUKKA ote, eikä meinattu päästä millään irti) ja ihasteltiin hoitopöydällä ollutta värikästä Nalle Puh -vahakangasta. Maito ei tietenkään maistunut vieläkään, kun ympärillä oli niin paljon ihmeteltävää. 

Neuvolan tädin huoneeseen kun päästiin, niin sittenhän se riemu vasta repesikin!

Nostin Meean seisomisasentoon sylissäni ja siitä pikkuneiti tuijotti neuvolan tätiä ja hihkui innoissaan. Kädetkin jännittivät innosta, kun oli niin mukavaa! :) Hirveästi piti touhottaa ja katsella ympärilleen - ja välillä kujeilla neuvolan tädille. 

Iiiiiiiiso tyttö


Neuvolan täti päivitteli Meean kasvua jo ennen mittauksia. Ja kyllähän se neiti tuntuu koko ajan vaan kasvavan. Nyt oli mennyt 8 kg ja 70 cm rajat rikki!

Puolivuotiaan mitat:
Paino: 8035 g
Pituus: 70,0 cm
Pään ympärys: 43,4 cm
(5 kk mitat löytyy täältä.)

Tällä kertaa neuvolan täti jo uskoi Meean pituuteen; ei tarvinnut kahteen kertaan mitata, kuten edellisillä kerroilla. :)

Pääasiassa tuo neuvolakäynti olikin tällä kertaa vain mittailua. Vähän juteltiin ruokajutuista ja allergioista, flunssasta, hampaasta ja nukkumisesta. 

Niin ja tietenkin myös vähän väänneltiin ja käänneltiin Meeaa ja testattiin taitoja. Meeasta oli ihanaa, kun täti nosteli istumaan ja seisomaan - makuulla olo ei ollut niin mukavaa, vaikkei Meea siitäkään pahastunut. Selkää Meea kannattelee kuulemma jo niin hienosti, että syöttötuoliin saa siirtyä istumaan vaikka samantien. Jämäkkä ja jäntevä olivat edelleen ne sanat, joilla Meeaa monesti kuvailtiin. :)

Meea pysyi iloisella päällä loppuun asti; esittelipä neiti kaikki osaamat äänensäkin neuvolan tädille käynnin aikana. Vähän kiljuttiin, hihkuttiin, muristiin ja jokelleltiin. Neuvolakortissa lukeekin "Olet löytänyt oman äänesi, kiljahtelet suloisesti."

Seuraava käynti onkin sitten vasta 8 kk lääkärissä, tosin kun se 8 kk tulee täyteen joulun aikoihin, niin mennään neuvolaan jo pari viikkoa aiemmin. Mutta 1,5 kuukautta pitää nyt odottaa, että seuraavan kerran näkee mitat! :)

maanantai 13. lokakuuta 2014

Miksei kaikki tee vauvan soseita itse?

Nyt kun ollaan yritetty totutella myös kaupan soseisiin (kerron myöhemmin, miksi tämä on jäänyt yritykseksi...), on mieleen tullut lähinnä yksi ajatus.

Miksei kaikki tee soseita vauvoilleen itse? Miksi joku tahtoo antaa vauvalleen vain ja ainoastaan kaupan soseita?

En halua provosoida ketään - ihmettelen vaan. Miksi - alla syyni tähän ihmetykseen.

1) Annoskoot
Erityisesti näin alkuvaiheessa, kun annoskoot ovat lusikallisen verran, ovat nuo kaupan soseiden purkit melkoisen isoja. Ne toki säilyvät pari päivää jääkaapissa, mutta kyllä meillä maisteluvaiheessa olisi jostain porkkanasoseesta siltikin mennyt puoli purkkia roskiin. Omatekoista sosetta voi tehdä ja tarjota vaikka kuinka pienen määrän, eikä tarvitse heittää ruokaa roskiin. Kotitekoisissa soseissa pienin annoskoko on jääpalallinen ja puuroakin on helppo keittää vaikka kuinka pieni annos - ja kun puuro tehdään oikeista hiutaleista (jotka on vaan pilkottu pienemmäksi blenderissä etukäteen), voi samalla keittää helposti itselleen aamupuurot. 

2) Helppous
Nettikeskusteluissa moni vetoaa siihen, ettei OSAA tehdä vauvalle soseita. Melkoisen uusavuton pitää olla jos ei osaa - silloin ei varmaan osaa kyllä tehdä mitään ruokaa! Soseiden teko kun on uskomattoman helppoa. Jostain luin tämänkaltaisen ohjeen: 1) Laita kattilaan vettä ja anna kiehua. 2) Lisää rehu(t) ja keitä kypsäksi. 3) Soseuta. No eipä se tuon vaikeampaa ole! Ja sama ohje toimii myös lihoille - eikä puuron keittämiseenkään tarvita ravintola-alan koulutusta. Ja kun soseet pakastaa jääpalarasioihin, myös niiden tarjoilu on uskomattoman helppoa; edellisenä päivänä halutunkokoinen annos sulamaan jääkaappiin, lämmitys mikrossa ja ei muuta kuin suömään! Eli sitä ruokaa ei tarvitse valmistaa edes joka päivä, noin kerran viikossa riittää ainakin alussa mainiosti. 

3) Edullisuus
Kotiruoka on aina valmisruokaa edullisempaa - niin myös tässä. Vaatii vähän vaivaa (tässä tapauksessa tosi vähän!), mutta lompakko kiittää. Ja viitaten ykköskohtaan; kun ruokaa ei tarvitse heittää hukkaan niin paljon, tulee tässäkin säästöä. 

4) Raaka-aineet
Kun soseet tekee itse, voi olla varma siitä, että lapsi syö vain puhtaita raaka-aineita. Ja ns. "sitä itseään"; kaupan soseissa kun on monesti sen varsinaisen ruuan lisäksi kaiken maailman lisäaineita. Koska en itse ole muutenkaan mikään valmisruuan ystävä, miksi lapsenikaan pitäisi sitä joutua syömään?

5) Allergiaepäilyt
Se, mitä olen eniten ihmetellyt kaupan soseissa, on tämä allergia-asia. Valtaosassa kaupan soseista on muutamaa eri kasvista/hedelmää/marjaa (siis vaikkapa peruna-parsakaalisose tai puolukka-banaanisose). Sen lisäksi niistä löytyy muitakin ainesosia; riisi- tai maissitärkkelystä, rypsiöljyä ja muita vastaavia. Pääsääntönähän on antaa vauvalle yhtä makua kerrallaan aina 4-5 päivän ajan ja sitten vasta ottaa uusi maku mukaan - näin on helpompi selvittää mahdollisten allergiaoireiden tullessa, että mille vauva on allerginen. Kaupan valmissoseiden kanssa tämä olisi kyllä todella vaikeaa. Mistä sitä sitten tietäisi, onko allerginen perunalle, parsakaalille vai kenties riisille? Ja miten sen voisi edes selvittää, jos pelkkää perunasosetta ei kaupan valikoimissa ole tarjolla? 

6) Ruokaa aina tarjolla
Toki sitä ruokaa olisi aina tarjolla, kun sitä kaupasta vaan kantaisi kotiin. Ja pitäähän ne hedelmät ja kasviksetkin kaupasta roudata kotiin ja vieläpä valmistaa ennen tarjoilua. Mutta kun tekee isoja satseja kerralla pakastimeen, sieltä löytyy piiiitkäksi aikaa evästä. Meillä kaappipakastimessa on nyt yksi laatikollinen lähes täynnä Meean evästä - kyllä näillä aika monta viikkoa elettäisiin. Ja lisäksi puurolaatikot, joita on nyt kolmea eri makua - niistäkin riittää aamupuurot aika monelle aamulle. 

7) Tulevaisuutta ajatellen parempi vaihtoehto
Neuvolan täti toi esille vielä yhden pointin, joka ei itselle heti tullut mieleen. Kuulemma omatekoisia soseita syövien lasten on helpompi siirtyä aikanaan tavalliseen kotiruokaan kuin purkkisoseita syöneiden. Loogisen kuuloista ja varmasti pitää paikkaansa. Kun ei sille leikki-ikäiselle lapsellekaan kuitenkin (yleensä) anneta mitään mikroaterioita, niin miksei sitä kotiruokaa tarjoaisi jo vauvasta asti omatekoisten soseiden muodossa?


Jos olet eri mieltä ja vannoutunut kaupan purkkisoseiden ystävä, kuulisin mielelläni mielipiteesi! Itse olen toistaiseksi löytänyt niistä ainoastaan yhden hyvän puolen; ne ovat käteviä reissussa. Mitä muita syitä on olemassa (pelkkään) kaupan soseiden tarjoamiseen? 

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Ikea tykkää vauvoista

Olin jo aiemmilla Ikea-käynneillä - siis aikana ennen vauvaa - huomannut Ikean lapsiystävällisyyden. Nyt kun tehtiin viikonloppuna reissu Ikeaan, pääsin todistamaan sen myös omakohtaisesti.

Ikeassa käyneille lapsiperheille (joita varmasti on lukuisia) tämä on ihan tuttua huttua - mutta koska minulle tämä oli uutta ja ennen kaikkea hienoa, ajattelin että tämäkin ansaitsee oman bloggauksensa. :)

Vaivatonta liikkumista


Yksi parhaista vauvoille suunnatuista jutuista Ikeassa oli ehdottomasti ostoskärryjen turvakaukalo. Nahkaiseen, tukevan oloiseen ja ennen kaikkea siistiin kaukaloon laittoi vauvan ilomielin. Tähän mennessä olen kaupoissa törmännyt lähinnä kaukaloihin, joissa on päällä jostain reunasta lepattava nuhjuinen kangaspehmuste - nämä Ikean kaukalot olivat ihan toista luokkaa.

Kahdessa kerroksessa olevassa Ikeassa liikkuminen oli helppoa tilavien hissien ansiosta. Lähes joka paikkaan pääsi isojen ostoskärryjen (eli vauvan) kanssa - muutamassa kohtaa piti jättää kärryt parkkiin, mies vahtiin ja pujotella yksin hyllyjen väliin.

Innokas pieni shoppailija. 


Ja vaikkei meidän Meea vielä päässytkään käyttämään kaupan sisällä olevia leikkipisteitä tai lapsiparkkia, on hienoa että tällaisetkin on olemassa! Sujuupahan sitten muutaman vuodenkin päästä Ikea-reissut yhtä vaivattomasti!

Helppoa ruokailua


Myös ravintola-alue oli vauvaystävällinen. Meillä oli omat eväät (namnam päärynää!) mukana, mutta kahvilan puolelta olisi vauvan murkinaakin saanut ostettua. 

Ns. lasten puoli ravintolasta oli sijoitettu mahtavasti a) vessojen eli hoitopisteiden sekä b) ostoskärryparkin viereen. Näin ei tarvinut kanniskella vauvaa pitkiä matkoja, vaan liikkuminen sujui kätevästi. 

Syöttötuoleja oli tarjolla roppakaupalla ja nekin kovin siistissä kunnossa (esim. joissan pikaruokapaikoissa olen huomannut, että tuolit ovat niin kuluneen näköisiä, ettei niihin välttämättä uskaltaisi lastansa laittaa). Tosin nämähän olivat Ikean omia syöttötuoleja, joten ne varmaan vaihdetaan upouusiin hieman tiuhempaan tahtiin kuin tavallisissa ruokapaikoissa.

Meea ei ihan vielä osaa kunnolla istua, mutta tueksi laitetun ulkohaalarin (ja tukena olleen äidin käden) avulla joten kuten pysyi syöttötuolissa. :)


Ehkä ainoa miinus minkä löysin, oli se, että ruokajonossa vauvaa piti kanniskella sylissä. Ostoskärryt eivät jonoon mahtuneet, eikä meillä rattaita ollut kaupassa mukana lainkaan. Vaihtoehtona tietysti olisi ollut mennä istuskelemaan pöytään vauvan kanssa ja jättää ruokien haku miehen tehtäväksi, Mutta kun halusin kuitenkin itse tulla valitsemaan, mitä ruokaa otan ja mitä salaattia haluan lautaselleni, niin vauva piti olla sylissä sen ajan. Mutta tämä nyt oli pienenpieni miinus näiden kaikkien plussapuolien keskellä. Etenkin kun tarjotinkärryjen ansiosta ruokien ottaminen kuitenkin sujui vaivatta vauva sylissäkin. :)

Hoitopisteitä pilvin pimein


Best for last.

Vauvan hoitoalustat löytyivät sekä miesten että naisten vessasta - lisäksi oli erillinen hoitohuone. Ja näin siis ilmeisesti jokaisten vessojen yhteydessä. Kyllä oli helppoa käydä vaihtamassa vaippa!

Erityisesti tuo hoitohuone lämmitti mieltä, koska siinä kiteytyi se, miten Ikeassa on otettu huomioon lapset. Hoitohuone kun palveli monia eri tarkoituksia ja monen ikäisiä lapsia.

Tukevalla ja aika isolla hoitopöydällä oli kätevä vaihtaa vaippa. Hieman isommille lapsille oli tarjolla potta, jossa voi käydä tarpeillaan kaikessa rauhassa omassa huoneessaan. Nurkassa oli nojatuoli imettäviä äitejä varten. Paras yksityiskohta oli kuitenkin pieni pöytä ja sen päällä olleet lelut - vauvaperheessä myös isompi lapsi voidaan ottaa huoneeseen mukaan, eikä aika tule pitkäksi. 

Pieni, mutta tärkeä, plussa myös siitä, että vaipan unohtuessa niitäkin olisi Ikeasta saanut! 

Kaiken kaikkiaan siis erittäin positiivinen kokemus - ja varmaan tähän astisista kauppareissuista vauvan kanssa se paras! :)

tiistai 7. lokakuuta 2014

Itkua ja hampaan kiristelyä

Ensimmäinen hammas on vihdoin läpi! Jippii ja kolminkertainen jee! :)

Kuten tuuletuksistakin voi päätellä, ei ollut ihan helpoimmasta päästä tämä hampaan teko.

Piiiiitkä prosessi


Hampaiden teko aloitettiin oikeastaan jo kesällä, jolloin kuolaaminen lisääntyi yhtäkkiä huomattavasti. Elokuun alussa alaikenessä alkoi hieman tuntua kovaa ja samoihin aikoihin alkoi kaikki (lelut, omat ja muiden sormet, tutti, tuttipullon tutti) hakeutua suuhun ja niitä hangattiin ientä vasten. 

Myös pientä kiukkuilua oli ilmassa, mutta saattoi kyllä johtua muustakin kuin hampaasta.

Viikko sitten alkoi nimittäin ne todelliset kiukkuilut ja itkut. Pahimmillaan kenkuttelu oli iltaisin, mutta kyllä sitä kiukkua on riittänyt ympäri vuorokauden viimeisen viikon ajan.

Ikävä hammas


Päiväunet katosivat totaalisesti, eikä edes ulkona meinannut nukuttaa. Yksin lattialla viihtymään oppinut vauveli ei enää halunnut olla yksin - lähinnä kai siksi, että hammaskipu saattoi iskeä milloin vaan. Ja ne sydäntäsärkevät itkut tosiaan tulevat ihan yllättäen, eikä niihin auta mikään. :( 

Ruokakaan ei meinannut maistua. Tuttipullossa kiinnosti enemmän tutin hankaaminen; syöminen aloitettiin yleensä vasta itkun kautta - kun oli jo ehtinyt tulla liian kova nälkä. Soseet eivät maistuneet lainkaan, kunnes neuvolatädin vinkistä kokeilin antaa jääkaappikylmää ruokaa, joka onkin maistunut.

Purulelu maistuu jo heti aamusta.

Pahinta ovat kuitenkin olleet illat ja yöunille meno. Iltakiukuttelut ovat muutenkin olleet toisinaan tuttuja, mutta viimeisen viikon ajan nukuttaminen on ollut joka ilta vaikeaa. Osaksi johtuu hampaasta, osaksi yliväsymyksestä (joka tosin varmaan johtuu myös hampaasta). Parhaimpana - tai pahimpana - iltana neiti oli olemuksensa perusteella ihan valmis yöunille jo kuudelta; uni tuli puoli kymmeneltä. 

Yöunet onneksi ovat olleet hampaasta huolimatta suhteellisen pitkät. Onneksi. Tosin kun normaalisti nukutaan 10-12 tunnin yöunia ilman yöheräämisiä, niin nyt yöunet olivat vain 8-9 tunnin luokkaa. Yöheräämisiäkin mahtui kuluneen viikon ajalle muutama.

Hammas läpi - vihdoin!


Tänään aamulla vielä tuntui vasta pieni kulma ikenestä läpi - se on jo viikonlopusta asti tuntunut. Lyhyiden päikkäreiden jälkeen tuli muutamia itkukohtauksia ennen päiväruokaa. Päiväruualla sitten huomasin, että hammas oli tullut läpi, kun lusikka mukavasti siihen kolisi. :) Piti sitten kokeilla sormellakin ientä, ja kyllä - komea terävä hampaanreuna sieltä oli puskenut esille. 

Itkut eivät vielä ole loppuneet - ja saattavat ilmeisesti vielä useamman päivän kestää - mutta onneksi sentään jo edistystä tässä hammas-asiassa! Toivotaan, että hammas kasvaa koko komeuteensa pian!

Seuraavia hampaita odotellessa...