keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Päiväkodin sirkusviikot

Synttäriaiheisia postauksia on vielä tulossa, mutta väliin vähän muutakin - yksi tällainen "kuvia vaille valmis" postaus, joka oli jäänyt luonnoksiin. :)

Pikkuneidin päiväkoti nimittäin muuttui reilu kuukausi sitten kirjaimellisesti sirkukseksi, kun päiväkodilla vietettiin sirkus-teemaviikkoja. Ilmeisesti vastaavia teemaviikkoja on päiväkodilla joka vuosi - tänä vuonna teemaksi oli valittu sirkus, joka varmasti oli lapsille mieluinen teema!

Joka aamu kokoonnuttiin jumppasalissa olleeseen sirkustelttaan ja lapset (sekä aikuiset) saivat halutessaan pukeutua roolivaatteisiin koko teemaviikkojen ajan. Päiväkoti oli koristeltu ihanasti sirkusteemaan sopivaksi; esimerkiksi Meean ryhmän eteisen oviaukon päällä oli iso pellekoriste.

Sirkusteeman ajan päiväkodista löytyi erilaisia "tehtäväpisteitä" niin sisältä kuin ulkoa; ainakin temppurata, kasvomaalausta ja popcorn-kioski. Lisäksi jokainen ryhmä oli valmistellut oman esityksensä, jotka he esittivät vuoroaamuin sirkusteltassa - tämä pienimpien ryhmän esitys on varmastikin ollut hellyyttävimmästä päästä.

Itsehän innostuin kovasti teemasta - tai etenkin siitä, että sai pukeutua ja miettiä roolivaatteita. Aika innoissaan neitikin tuntui sirkusviikkojen asustuksestaan olevan! :)

Ehkä eniten haastetta toi se, että teema kesti 1,5 viikkoa, eli yhteensä kahdeksan päiväkotipäivää. Haastetta erityisesti sen takia, että meillä ei kertaakaan voinut laittaa samaa roolivaatetta seuraavana päivänä päälle; sen verran oli mustikkakiisseliä ja perunamuusia rinnuksissa, että roolivaatteet (kuten vaatekerta yleensäkin pk-päivän jälkeen) päätyivät joka kerta päivän päätteeksi pyykkikoriin. Sen takia meillä samoja asuja kierrätettiin korkeintaan kahdesti; kaikkineen erilaisia asuja oli päällä viisi erilaista.

Mutta ihan hyvinhän meiltä asuja löytyi; ballerinamekon ostin varta vasten (14 eurolla) - kaikki muu löytyi jo ennestään kaapista. Ballerinamekko, tiikeriasu ja norsuasu pääsivätkin päälle kukin kahdesti. Ilmapallomekko + raitasukkikset ja rusettipaita + tyllihame kumpikin kertaalleen.








Roolivaatteiden lisäksi sirkusteemaan kuului myös aiheeseen liittyvää askartelua. Sirkusviikkojen päätteeksi neiti toi kotiin ihastuttavan puupalikasta tehdyn pellen sekä kartonkisen hiuspannan.


Sirkusviikot huipentuivat discoon ja a'la carte -lounaaseen. A'la carte -lounas tarkoitti kuulemma sitä, että a) kaikki söivät ruokasalissa (muutenhan pienempien ryhmät syövät omissa tiloissaan) ja b) jokainen ryhmä oli saanut itse valita mitä haluavat syödä. Arvaattekos mitä Meean ryhmälle oli a'la cartessa tarjolla? Kyllä - nakkeja ja ranskalaisia! :D

Olen useammalta tuttavalta ja ystävältä kuullut, että "Vitsi teillä on kyllä ihana päiväkoti". Omat kokemukseni päiväkodista ovat hyvin vähäiset ja rajoittuvat lähes pelkästään Meean päiväkotiin. Voin silti yhtyä täysillä näihin kommentteihin - ihana päiväkoti, ihanat tädit ja ihania juttuja. <3

Mikä teidän päiväkodissa on ihaninta? Millaisia teemaviikkoja/päiviä teidän päiväkodissa on ollut?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Muumeja katsomassa

Lauantaina Jyväskylän seudulla riittikin tapahtumia, sillä Lastenvaatekarnevaalien jälkeen oli lapsille (ja vähän isommillekin) suunnattuja tapahtumia kahdessakin eri paikassa.

Seppälään on rakentumassa uusi Prisma ja viikonloppuna juhlittiin vanhan Prisman päättäjäisiä. Siellä olisi ollut muun muassa Aarne Alligaattori ja jotain muutakin aktiviteetteja lapsille. Koska yhteen päivään ja Jyväskylä-reissuun ei voi mahduttaa kaikkea (kun piti käydä myös syömässä ja ruokakaupassa), eikä aikataulut Aarnen kanssa menneet yksiin, jouduimme nyt jättämään tämän väliin. Harmi, että yhteen päivään on näinkin pienessä kaupungissa osunut monta kivaa tapahtumaa!

Seppälän sijaan suuntasimme Lastenvaatekarnevaalien jälkeen Palokkaan, jossa Palokan kauppakeskus täytti 5 vuotta. Juhlissa oli monenlaista ohjelmaa, joista tärkeimpänä Muumit! 














Kyllä oli pikkuneiti onnessaan - ensin ilmapallostaan, sitten Muumi-esityksen näkemisestä ja lopuksi vielä Muumien halaamisesta! Kyllä siinä riitti pienelle tytölle aika paljon elämystä!

Muumien esitys oli nimeltään "Muumimamman yllätysjuhlat" ja sitä katsellessa sai taas ihastella lasten (tai siis lähinnä oman lapseni) välittömyyttä. Pikku Myyn kysyessä, mitä synttärijuhliin kuuluu, meidän Meea huudahti samantien "kakku!" - ennen kuin kukaan muu lapsi oli ehtinyt sanoa mitään. Muumimamman saadessa lahjaksi maisemataulun, kuului vierestä innostunutta hihkuntaa; "palapeli!" 

Ja toki niistä Muumeista on juteltu paaaaaljon kotonakin. Muumimamma taisi tehdä isoimman vaikutuksen, tai ainakin hän on eniten ollut puheissa. Meea on myös kovasti ihmetellyt, miksei Haisuli ollut joukossa mukana. :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Jyväskylän Lastenvaatekarnevaaleilla käyty



Eilen suunnattiin koko perheen voimin Jyväskylään ja Lastenvaatekarnevaaleille. Kun kerran tällainen tapahtuma oli järjestetty, olihan sinne pakko osallistua ja itse asiassa odotin tapahtumaa aika innolla. Muutama ennestään tuttu merkki, useampi uusi tuttavuus - ja kaikki kotimaista laatua.

Omiin aikatauluihin sopi parhaiten aikainen pyörähtäminen karnevaaleilla ja oltiinkin paikan päällä jo kuusi minuuttia ennen ovien aukeamista. Ja onneksi oltiin! Oli nimittäin sellainen yleisömenestys, että myyjille varattu tila Veturitalleilla oli aivan täynnä porukkaa ja pois lähtiessämme ulkona oli varmaan sadan metrin jono odottamassa! Mies totesikin, että jos oltaisiin siinä vaiheessa tultu, niin ei todellakaan olisi jääty jonottamaan. :D 

Itse en varsinaisesti nauti väenpaljoudesta ja valitettavasti itsellä jäi muutama pöytä sen tarkemmin tsekkaamatta, kun ei vaan jaksanut odotella tai rynniä. Erityisesti Kimperin ja Ommellisen vaatteita olisi ollut mukava tutkia tarkemmin, mutta se oli ihan mahdotonta. Heidän myyntipisteensä oli ns. esiintymislavalla, jonne ensinnäkin joutui jonottamaan portaissa useamman minuutin päästäkseen edes katsomisetäisyydelle. Ja itse esiintymislavalla ei päässyt etenemään kuin korkeintaan suuntaan, jossa ei ollut vaaterekkejä. Jonottelin muiden joukossa esiintymislavalle, mutta se silakkapurkki-fiilis oli sen verran ikävää, että rekkien hypistely jäi kyllä hyvin vähäiseksi. 

Itsellä oli se onnekas tilanne, että mukana oli mies, joka huolehti taaperosta ja suurimman osan ajasta kiersinkin myyntipisteitä yksin. Sääliksi kävi niitä kantorepun kanssa kulkeneita äitejä - väenpaljoudessa kun pienemmät väistämättä jäävät jalkoihin. En tiedä tehtiinkö alkuryntäyksen jälkeen jotain tiukempaa väkimäärän laskentaa, sillä loppuvaiheessa (eli 45 min ovien avautumisen jälkeen) tuntui, että tungos hieman helpotti.  

Kaiken kaikkiaan tapahtuma itsessään oli mukava piristysruiske Jyväskylään ja ainakin itse olin erittäin innoissani ja positiivisella mielellä tapahtumaan menossa. Aivan mahtavaa, että tällainen on järjestetty - niin kotimaisten käsityöyrittäjien kuin meidän asiakkaidenkin puolesta! Itse ainakin sain sieltä monta vinkkiä merkeistä, joiden tarjontaa aion tulevaisuudessa tutkia vähän tarkemminkin - ilman Lastenvaatekarnevaaleja ne varmaan olisivat jääneet tuntemattomiksi, sillä itse tuskin käyttäisin aikaa pienempien merkkien etsintään. Itse kun en mikään merkkivaate-äiti ole, niin nämä pienemmät merkit ja niiden ihanuudet tuntuvat itselle luonnollisemmilta valinnoilta kuin massasuosiossa olevat Mini Rodinit ja muut (mikä nyt sitten edes tällä hetkellä on se kaikkein kuumin merkki...?).

Tapahtuman järjestelyissä sinänsä ei ollut mitään vikaa; ainoastaan kävijämäärä oli turhan kova noin pieneen tapahtumaan - en tiedä tuliko yleisöryntäys yllätyksenä järjestäjillekin. Instan mukaan kävijöitä oli kaikkineen 1400 ja pihan jono helpotti vasta puoliltapäivin! Tilat vaan olivat aivan liian pienet ja kiinnostuksesta päätellen myyjiäkin olisi voinut olla enemmän (myyntipaikat kun ilmeisesti oli myyty loppuun jo hyvissä ajoin).

Etukäteen hämmästelemäni "vaunukieltokin" kävi järkeen tapahtumapaikalle päästyäni; eihän siellä tosiaan olisi päässyt mihinkään liikkumaan, jos mukana olisi ollut vielä jokaisella vaunut tai rattaat. Plussaa siitä, että vaunukiellosta tiedotettiin hyvin etukäteen; muuten mekin ilman muuta oltaisiin tultu rattaiden kanssa - nyt jätettiin ne autoon ja käveltiin parkkihallista. Vaunuja ei siis sisätiloihin saanut viedä tilojen rajallisuuden takia, ulos oli järjestetty erillinen vaunuparkki tätä silmälläpitäen.

Toivottavasti tästä tulee pysyvä tapahtuma Jyväskylään ja ensi vuonna paikkana olisi vaikkapa hieman paremmin messuiluun sopiva Paviljonki. Kustannuskysymyksiähän nämä ovat, mutta yleisömäärän perusteella kiinnostusta ainakin löytyy!

Ja vaikka nimi tosiaan oli Lastenvaatekarnevaalit, löytyihän sieltä paljon kaikkea ihanaa myös äideille! Aika monen merkin valikoimassa oli lasten- ja naistenvaatteita, ja ihania vaatteita olikin. Vaikka ne omaan budjettiin aika hintavilta tuntuvat, onhan se hienoa pyrkiä tukemaan kotimaista käsityöyrittäjyyttä - etenkin jos vastineeksi saa ihastuttavia vaatteita! Aika hienoa myös se, että suomalainen käsityö selkeästi kiinnostaa - sen kertoo jo valtava kävijämäärä ja kävijöiden innostuneisuus!

Oli tarkoitus ottaa enemmänkin kuvia paikan päältä, mutta en viitsinyt ryhtyä kuvailemaan sen väkimäärän keskellä selkiä ja olkapäitä - eikä niitä vaaterekkejäkään päässyt kunnolla kuvailemaan ihmisten parveillessa. Ehkä se liika väkimäärä tosiaan vähän latisti omia kuvausfiiliksiäni. Lastenkarnevaalien sivuilta ja Instasta löytyy onneksi enemmänkin tunnelmia tapahtumasta. Nämä ovat kuvani tapahtumapaikalta rajoittuivat kuviin lasten leikkipaikasta. Tapahtumassa kun oli Taidepiilon järjestämä Vapputeltta, jossa oli puuhaa lapsille. Meea oli innoissaan palloista ja kankaista - kuten kuvista huomaa. 



Ja sitten ne ostokset. Päätin jo ennen paikalle menoa olla tuhlaamatta paljoa. Se väenpaljous ja nopeasti hupenevat oikeat koot myös hieman veivät shoppailufiilistä. Jotain oli kuitenkin "pakko" ostaa ja ei tätä ostosta oikeastaan tarvinut edes harkita. Tai no, harkitsin hieman hihattoman ja pitkähihaisen mekon välillä, mutta kun hintaeroa oli vaan 5 euroa, valinta oli aika selvä.

Ihastuin kovasti Höö Designin kuoseihin ja linjoihin - jo edellisiltana myyjien tarjontaa netistä selaillessani. Nämä mekot olivat niin ihastuttavia, että ei vaan voinut jättää rekkiin! Meille siis kotiutui äärettömän suloinen liehuvahelmainen mekko. Kokoa 98/104, joten toivottavasti on pitkäikäinen meidän pitkälle neidille.

Nämä kuulemma ovat sellaisia mekkoja, että kun lapsi kerran tajuaa, miten ihanasti helma heiluu pyöriessä - ei pyörimistä enää voi lopettaa. Saa nähdä, miten meille käy. :)







Jos raaskisi laittaa enemmän rahaa lastenvaatteisiin - ja etenkin omiin vaatteisiin - olisi mukaan varmasti tarttunut jotain muutakin. Kuten sanottua, mielelläni tuen kotimaista käsityöyrittäjyyttä ja maksan laadusta, mutta kun ostosten euromäärä on niin suuri, pitää ostosten kanssa käyttää hieman enemmän harkintaa kuin markettikamassa.

Tässä muutama suosikkini, joita myyjien sivuilta selailin perjantai-iltana.



Kaunevella oli ihania kuoseja, kuten tämä violetti tunikamekko. Samoin Är Är oli yksi suosikeistani etukäteen - valitettavasti moni vaate näytti melko pieneltä meille (en tosin sen tarkemmin tutkinut, sillä siihenkin pöydälle oli sen verran jonoa).

Ommellinen oli ainoa, joka vähän jäi kaihertamaan. Koska etenkin naisten tunikarekillä oli niin älytön tungos, en käynyt tutkimassa tarkemmin tarjontaa. Näitä tunikoita olen kyllä ihastellut jo aiemminkin ja voi olla, että ainakin yksi tällainen täytyy kaappiin jossain vaiheessa hankkia. Ihania ovat!

Ja tosiaan tämä Höö Design, joka oli itselle uusi tuttavuus, mutta yksi myyjäsuosikkejani jo etukäteen. Niin ihania vaatteita oli verkkokaupassakin, että voi olla, että "joutuu" ainakin jotkut sukkahousut neidille tilaamaan...




Kävitkö sinä Jyväskylän Lastenvaatekarnevaaleilla? Mitkä olivat omat suosikkisi?


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Synttärilahjaksi Puky-potkupyörä

Alun perin ajattelin potkupyörän olevan yksi monista turhakkeista. Ei sellaista meille tarvita - ei etenkään, kun neidiltä löytyy jo 1vee-lahjaksi saatu työntöaisallinen kolmipyörä.

Kuulin paljon hyvää potkupyöristä ja törmäsin pariin positiiviseen arvosteluun potkupyöriin liittyen. Kun tuli aika pohtia synttärilahjatoiveita, googletin lisäinfoa potkupyöristä ja vakuutuin, että potkupyörä olisi hyödyllinen. Varsinaiset hyödyt löydät itsekin googlella, joten en niitä ala sen tarkemmin luettelemaan. Itselle tärkeimpänä oli kuitenkin motoristen taitojen ja tasapainon kehittyminen.

Pitkällisten googlettelujen jälkeen ehdottomasti parhaaksi valinnaksi osoittautui Puky-potkupyörä.



Ja onneksi googlettelin; itse en ehkä olisi tajunnut tsekata tangon korkeutta eri pyörissä. Pukyn satulaan kun on taaperon huomattavasti helpompi kiivetä kyytiin kuin monien kilpailijoidensa. Tämä oikeastaan oli se ratkaisevin syy Pukyn valintaan.

Puky-potkupyörä kirjattiin synttärilahja-toivelistalle ja oma äitini sen sitten lupautuikin ostamaan lahjaksi pikkuneidille. 

Koon valinta meidän pitkälle neidille aiheutti hieman päänvaivaa ja ryhdyinkin selvittelemään asiaa lahjanantajan puolesta - jotta saadaan sitten mahdollisimman sopivan kokoinen pyörä käyttöön.





Iän puolesta Meealle sopisi pienempi pyörämalli, mutta pituus ja jalan sisäpituus alkoivat olla jo isomman pyörän mitoissa. Pituuden sijaan nimenomaan tuo jalan sisäpituus onkin ilmeisesti potkupyörässä ratkaisevampi mitta; jos ei jalat yltä maahan, ei potkuttelu onnistu. Meeahan on aika pitkäjalkainen, joten tämä tuotti hieman haastetta. Onneksi sain Pikkusiili.fi;n asiakaspalvelusta nopean ja kattavan vastauksen - joka auttoi myös lopullisessa koon valinnassa. Apua oli nimittäin pakko kysyä, kun en itse uskaltanut tehdä ratkaisua pyörämallista suuntaan tai toiseen.

Yleensä kuulemma tässä rajalla olevat lapset - jotka potkupyöräilevät ensi kertaa - pitävät pienemmästä pyörästä. Pienin koko, Puky LR M, menee noin metrisille lapsille, joten hyvällä tuurilla sillä potkutellaan meillä vielä kesällä 2017. Seuraava pyöräkoko menee n. 110 cm mittaisille lapsille, joten ihan älyttömän suurta eroa näissä pyörissä ei koon puolesta ole. Siksi se kevyempi malli tuntui ehdottomasti parhaalta; pienemmällä ja kevyemmällä pyörällä kun varmastikin on mukavampi lähteä potkupyöräilyä harjoittelemaan.

Äidin kanssa valittiin pyörään lisävarusteeksi vielä jalka ulkosäilytystä silmällä pitäen sekä kantohihna pidempiä lenkkejä varten (jos/kun taaperoa sattuu kiinnostamaan muukin kuin potkuttelu).



Pakko vielä kehaista Pikkusiili.fi:tä erittäin nopeasta palvelusta! Vastaus sähköpostiin tuli samana päivänä ja toimituskin oli supernopea. Teimme tilauksen lauantaina klo 12.42 ja lähetyksen seurantakoodi tuli mailiini samana päivänä klo 14.05; itse pyörä oli perillä tiistaina! Eräs ystäväni nimittäin teki tilauksen viikko-pari ennen minua (eri verkkokaupasta) ja sai pyörän postissa vasta samana päivänä kuin minäkin!

Pyörän neiti sai lahjapaketista viime sunnuntain synttäreillä ja mielissään tuntui neiti pyörästä olevan. Potkupyörää testailtiin vähän jo juhlien tuoksinassa, mutta aika haparoivaa tuntui meno vielä olevan. Meea kun on aiemmin vaan istunut kolmipyörän kyydissä (polkimet eivät ole tänäkään keväänä vielä kiinnostaneet), joten on sinänsä uusi juttu, että pyörä pitää saada liikkeelle itse. Pootkupyöräilystä puhuttaessa Meea onkin yleensä kysynyt "kuka työntää?", eli vähän vielä on tekemistä tässä neidin asenteen muuttamisessa. :)

Käyttökokemukset ovat toistaiseksi olleet hyvinhyvin vähäiset; arki-illat synttäreiden jälkeen ovat menneet nopeasti, eikä päiväkotipäivien jälkeen olla ehditty ulkoilemaankaan. Eilen oltiin päivä Jyväskylässä (josta lisää blogissa myöhemmin!) ja tänään suuntana ovat 3v-synttärit. Eilen käytiin iltapäivällä ulkoilemassa pyörän kanssa, mutta neiti halusi mieluummin leikkiä hiekkalaatikolla. "Meea ei kokeile", neiti ilmoitti. No, eipä sitä viitsi pakottaakaan - katsotaan, jos ensi viikonloppuna sujuisi paremmalla menestyksellä.





Käyttökokemuksista tulossa siis juttua myöhemmin - kunhan niitä ehditään kerätä. Onneksi tämä kevät näyttää kelien puolesta sen verran erikoiselta, että suotuisat potkupyöräilykelitkin antavat odottaa itseään - tätä kirjoitettaessa nimittäin sataa lunta...

* Puky-potkupyörästä saatu alennusta yhteistyössä Pikkusiili.fin kanssa.


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

torstai 21. huhtikuuta 2016

2-vuotias

Tänään on päivä, jolloin saa uppoutua muistoihin. Kahden vuoden takaisiin hetkiin, vauvantuoksuihin ja rakkaudentäyteisiin tunnelmiin.



Meea syntyi tasan kaksi vuotta sitten. Maanantaina 21.4.2014, kello 5.30.

Pieni pirpana tuli maailmaan melkein kolme viikkoa suunniteltua aiemmin. Painoa oli vain 2750 g ja pituutta 47 cm. Täyttä kultaa.

Kaksi vuotta myöhemmin tuosta pienestä pirpanasta on kasvanut iso tyttö - niin kokonsa kuin taitojensakin puolesta. Nyt painoa on 13,6 kg ja pituutta 89,6 cm. Neiti ei ole enää mikään vauva, vaan hyvin reipas, itsenäinen, vilkas, utelias, kekseliäs ja rohkea taapero. Äidin rakkain. <3



Miten tuosta pikkuisesta vauvasta onkin voinut kasvaa kahdessa vuodessa näin ihastuttava pieni neiti?



Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

p.s. Tarkempaa "kehityspostausta" on luvassa heti, kun ehdin pukea ajatukset sanoiksi ja kirjalliseen muotoon.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Maidoton ja munaton täytekakku

Meealla on allergioista jäljellä edelleen maito- ja kananmuna-allergia. Neiti on joutunut aika paljon joustamaan ruokailujen suhteen etenkin kyläillessä. Siksi olikin itsestäänselvää, että neidin 2-vuotisjuhlissa aivan kaikki tarjottavat ovat sellaisia, joita hänkin pystyy syömään. Eli siis maidotonta ja munatonta ruokaa.

Äidille se tuotti hieman haasteita etenkin täytekakun suhteen, koska täytekakkujen teko menee muutenkin omalle epämukavuusalueelle - ja nyt kun vielä piti tehdä kakku maidottomana ja munattomana. Vielä kun valitsin kakuksi sellaisen hieman haastavamman, niin olihan se pakko testikakku tehdä viikkoa ennen juhlia.

No, testikakussa maku oli kohdillaan ja ulkonäön osalta sävelet muokkaamista varten selvillä, joten suhteellisen luottavaisin mielin kuitenkin synttärikakun tekoon lähdettiin.

Ja ihan hyvähän siitä loppujen lopuksi tuli!





Jos joku pohtii maidottoman/munattoman täytekakun tekoa TAI ombre-kakun tekoa - tässä yksityiskohtaiset ohjeet molempiin! Oma versioni syntyi yhdistelemällä erinäisiä netistä löytyneitä ohjeita (joista kaikki eivät ole enää edes tallessa), joten jätän lähdeviittaukset tässä kohtaa tekemättä.

Maidoton ja munaton ombre-täytekakku a'la Teija - olkaapa hyvät!


Kakun teko luonnollisesti aloitettiin pohjasta. Ohje väitti, että tästä tulisi kaksi pohjaa (eli voisi leikata halki kahtia), mutta testikakussa erikseen tehdyistä pohjista tuli niin ohuet ja hatarat, että päätin tehdä kokonaisella ohjeella yhden kakkupohjan kahden sijaan. Kakkupohjat olivat ehkä hieman normaalia paksummat - mutta toisaalta munaton kakkupohja on sen verran hatarampaa, että paksuus ei haitanne.

Pohja: 
3,5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2, 5 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
100 g Flora Culinessea
1 dl omenahilloa
2 dl vichyä

Sekoitin aluksi kuivat ainekset keskenään, sitten lisäsin joukkoon rasvan ja hillon. Lopuksi vielä vichy varovasti sekoittaen.

Tein pohjia kolme kappaletta näillä aineksilla ja lisäsin jokaiseen pohjaan hieman eri määrän punaista elintarvikeväriä. Näin sain kolme eriväristä - tavallaan liukuvärjättyä - kakkupohjaa.
Koska vichy antaa kuohkeutta hieman huonommin kuin kananmuna, kannattaa kakku yrittää saada vichyn lisäämisen jälkeen uuniin mahdollisimman nopeasti. Ensimmäisen kakkupohjan kanssa hidastelin ja siitä tulikin matalampi kuin muista.




Itse paistoin nämä pellin ja leivinpaperin päällä irtopohjavuuan sisällä. 175-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.

Verrattuna "normaaliin" kakkupohjaan nämä olivat hieman tahmaisempia ja rakenteeltaan heikompia. Tosin kananmunattomuuden lisäksi siihen saattoi vaikuttaa myös tuo elintarvikeväri.



Täyte:
1 prk GoGreen kaurapohjainen vispikerma
1 prk Alpron Go On -passionhedelmärahka

Täytteeksi valitsin erittäin yksinkertaisen - mutta erittäin maukkaan - vaihtoehdon. Purkillinen vatkattua vispikermaa, purkillinen passionhedelmän makuista rahkaa. Nämä sekaisin ja siinäpä se täyte jo onkin valmiina.



Jos et ole käyttänyt kauravispikermaa aiemmin, pienenä vinkkinä; kyllä, se on kivikovaa ja kyllä, joutuu käyttämään voimaa saadakseen sen pois purkista. Itsehän varmistin vielä FB:n allergiaryhmästä, että kuuluuhan tämän olla tällaista vai onko pilaantunutta. Kyllä kuuluu.

Itse kostutin kakkupohjat vichyllä (koska sitä oli pohjataikinasta vielä jäljellä), mutta esimerkiksi kauramaito olisi varmaan toiminut myös aika hyvin. Ja siihen päälle vaan kermavaahtorahka lusikalla suurinpiirtein tasaisesti.



Kakku olisi oikeastaan ollut ihan kaunis jo tällaisenaankin, jos reunoja vaan olisi hieman siistinyt. Mutta koska päässä oli vielä hienompi visio, laitettiin päälle vielä hieman enemmän koristetta.

Kreemi:
125 g Keijua
1 tl vaniljasokeria
2,5 dl tomusokeria
1,5 dl mansikkatomusokeria
1 rkl vettä

Kreemiä varten pehmensin Keijua hieman vatkaimella (ei tarvinut paljoa, koska tämä leivän päälle tarkoitettu levite on jo itsessään melko pehmeää) ja lisäsin sekaan vaniljasokerin sekä tomusokerin. Käytin sekä mansikkatomusokeria että tavallista, jotta kreemistä tuli vaaleanpunainen - mutta ei liian vaaleanpunainen (eikä makea). Lopuksi vielä ruokalusikallinen vettä vatkaten joukkoon, niin kreemistä tuli aika lailla täydellistä.

Kreemi varmaan olikin kakun teossa helpoin osa, sillä ainekset olivat suht koht samanlaiset kuin maidollisessa/munallisessa kakussa.



Kermavaahto:
1 prk GoGreen kaurapohjainen vispikerma
0,5-1 dl tomusokeria

Täytyy myöntää, että tomusokerin määrä on kermavaahdossa itsellekin mysteeri. Heitin sitä sekaan vaan suoraan purkista - ja hieman eri määrän eri kermavaahtoihin - joten tuo desimäärä on lähinnä suuntaa antava.

Tein tosiaan kolme eriväristä kermavaahtoa, asteittain tummemman vaaleanpunaisia. Kaura-vispikerma on kuulemma jämäkämpää kuin vastaava soijakerma, joten siksi valitsin pursotuksia varten samaisen kaurakerman, jota tuli täytteeseenkin. Jotta kerma olisi mahdollisimman jämäkkää, laitoin vaahdotetun kerman vielä hetkeksi jääkaappiin jähmettymään ennen pursottamista.



Pursotuksia varten jauhemainen elintarvikeväri olisi ollut paras, mutta koska olin asian kanssa hieman myöhään liikkeellä, jouduin käyttämään nestemäistä markettitavaraa. Yllättävän hyvin sekin kuitenkin toimi! Lisäsin joukkoon myös hieman tomusokeria jämäköittämään kermaa; mitä enemmän elintarvikeväriä, sitä enemmän tomusokeria.
Jokaista kermavärivaihtoehtoa oli saman verran, mutta käytin niitä kakkuun eri verran; tumminta vähiten ja vaaleinta eniten.



Kermavaahdot pursotuspussiin ja ei kun pursottamaan. Yritin olla sen verran pro, että ostin tätä varten Confetista ihan kunnon välineet - kertakäyttöisiä pursotinpusseja, muutaman erilaisen pursotinpään (joista käytin vaan yhtä) sekä välikappaleet näille.

Pursottaminen oli yllättävän helppoa ja ruusukkeet syntyivät kuin itsestään. Kyllähän siitä kakusta "virheitä" löytyy lähemmällä tarkastelulla, mutta kohtuullisen hyvännäköinen siitä tuli. Ottaen huomioon, että tämä oli ehkä elämäni seitsemäs täytekakku ja elämäni toinen maidoton/munaton täytekakku (ensimmäinen oli viikkoa aiemmin tehty testikakku).










Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.