torstai 21. kesäkuuta 2018

Pikkuherra 7 kk

Seitsemän kuukautta tuli täyteen viime sunnuntaina. Ihan älyttömästi Veini on kasvanut ja kehittynyt kuukaudessa - uusia taitoja tulee päivittäin. Jo monta juttua sunnuntain jälkeenkin!

7 kk iässä meillä ei neuvolakäyntiä ollutkaan, joten tämän kuun mitat jäi saamatta. Puolivuotiaana mittaa oli reilu 70 cm ja viime viikolla siivoilin valtaosan 68-koon vaatteista kaapista pois, eli mittaa lienee ainakin tullut lisää. Painon osalta hän on edelleen sama solakka itsensä - tällä liikkumisen määrällä ei ainakaan lihomaan pääse. :)



Ruoka maistuu edelleen hyvin. Vadelma ja mango ovat tähän astisista maistelluista olleet ainoat, jotka ovat aiheuttaneet nenän nyrpistämistä - kaikki muu on uponnut erinomaisesti. Etenkin aamu- ja iltapuuro ovat pikkuherran lemppareita ja lähes poikkeuksetta syödään lautanen tyhjäksi.

Ruokaa syödään nyt viidesti päivässä, ihan reilujakin annoksia. Maha täytetään soseilla, mutta vähintään parilla päivän ruokailulla olen antanut myös sormiruokaa maisteltavaksi. Valtaosa sormiruuasta katoaa lattialle (ja sieltä Artun suuhun), mutta on jotain mennyt mahaankin asti. Imetyskertoja on päivässä 7-9 kpl. 7 kk ikään mennessä Veini ei ole vielä korviketta maistanut lainkaan.

Vaatteista käytössä on nyt pääsääntöisesti koko 74. Kaapista löytyy muutamia 68-koon vaatteita sekä muutamia 80-koon vaatteita.

Kuukauden aikana taidot ovat karttuneet roimasti. Pari viikkoa sitten hän oppi ryömimään kunnolla; ensin pieniä matkoja ja jo parissa päivässä vauhti yltyi ja tarpeeksi mielenkiintoisen kohteen (esim. kaukosäädin tai avoin vessan ovi) vuoksi hän etenee hyvinkin ripeästi koko huoneen halki.

Samoihin aikoihin hän oppi myös nousemaan konttausasentoon ja siinä hytkyttelee kovasti. Välillä noustaan jopa karhukävelyasentoon! Konttausasennossa hän ei kuitenkaan - ihan vielä - pääse eteenpäin. Polvet liikkuvat jo oikeaan malliin, mutta kädet eivät lähde mukaan, niin paikallaan pysytään. Niin viittä vaille valmis hän on konttaamaan, että en uskaltanut vielä aamusta kirjoittaa kuukausikuvaan tekstejä, jos poika olisikin oppinut sunnuntain aikana etenemään konttaamalla. Mutta kun ryömimälläkin pääsee kovaa eteenpäin, niin ei sillä konttaamisella niin kiire olekaan (ainakaan äidin mielestä).

Niin ja istumaankin on opittu! Ensin istumaan kunnolla ilman tukea ja sitten vielä nousemaan itse konttausasennosta istumaan. Vähän välillä muksahdellaan vielä, mutta melko tukevasti hän jo itsenäisesti istuu.

Ryömimisen oppimisen myötä Veini on osoittautunut melkoiseksi vauhtiveikoksi ja täystuhoksi. Kaikkein kiinnostavimpia ovat kaikki kielletyt asiat; pistorasiat, Arttu-hauvan lelut, imuri, kaukosäätimet... Avonainen vessan tai tuulikaapin ovi ovat niin hauskoja juttuja, että hän lähtee innosta hihkuen kohti avoimia ovia vaikka toiselta puolelta huonetta. Ryömiessään hän myös löytää joka ikisen kulman ja pöydän jalan - ja menee niitä kohti pää edellä. Vaikka olisi suoraa reittiä menossa oviaukosta sisään, kääntää suuntaa viime hetkellä ja kolauttaa päänsä karmiin. Tai niinkuin eräänä päivänä; kahdesti peräkkäin ryömi päin tv-tasoa - välissä nostin syliin lohduttaakseni pään kolautuksen jälkeen, mutta lattialle päästyään hän toisti saman. No, ehkä vielä jonain päivänä oppii varomaan...

Lelut ovat alkaneet kiinnostaa ihan eri tavalla ja omat lempparilelutkin ovat löytyneet. Omien autojen - ja niiden renkaiden pyörittelyn - lisäksi ehdottomia suosikkeja ovat isosiskon leikki-imuri, leikki-silitysrauta sekä leikkikeittiön kattilat (jotka kolisevat mukavasti lattiaan hakatessa). Isosisko on ehdoton idoli ja Veini on välillä pelkkää hymyä, kun saa siskon kanssa touhuta.

7 kk iässä Veini oli oppinut nukkumaan täysiä öitä klo 20-5/6; korkeintaan kerran-pari yössä piti käydä laittamassa tutti suuhun. Päikkärirytmi on vakiintunut pitkälti kaksiin päikkäreihin; aamulla lyhyemmät 0,5-1h ja keskipäivällä pidemmät 1-3h. Mikäli keskipäivän päikkärit jäävät lyhyiksi, nukkuu hän vielä lyhyemmät 15-45 min unet iltapäivällä/alkuillasta.



Vauhtiveikko ja täystuho ovat tällä hetkellä ne sanat, jotka kuvaavat pikkuherraa parhaiten. Ihan hirveä meno ja touhu koko ajan, ei tippaakaan itsesuojeluvaistoa ja valtava määrä energiaa. Ihana pieni vauhtipakkaus! <3


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Neiti 4 vuotta

Viime aikoina on tullut runsaasti kirjoiteltua kehitysaiheisia päivityksiä pikkuherrasta, mutta nyt on aika kirjoitella myös 4-vuotiaasta pikkuneidistä. 

Tai no, aika olisi ollut jo huhtikuun lopussa, mutta tämän kirjoittaminen vähän jäi - ja jäi ja jäi ja jäi. Ja kun se oli venynyt jo niin pitkälle, niin ajattelin odotella eiliseen neuvolalääkäriin asti tekstin viimeistelyn kanssa, jos sieltä saisi lisäsisältöä bloggaukseen (no ei saanut). Mutta nyt vihdoin ja viimein tämäkin teksti julki! :)




Iso tyttö jo


Aina vaan tuntuu siltä, että pikkuneiti kasvaa isommaksi ja isommaksi.

Vauvan syntymä on varmasti vaikuttanut tähän tunteeseen, mutta kyllä hän on muutenkin monessa asiassa kasvanut paljon itsenäisemmäksi, reippaammaksi (vaikka on reipas aina ollutkin) ja toimeliaammaksi tytöksi.

Reipas, rohkea ja silti samalla myös todella herkkä. Etenkin uudet asiat jännittävät joskus niin paljon, että vievät jopa yöunet. Tai jonkin tuhmuuden/vääryyden tekemisestä tulee niin paha mieli jälkikäteen, että itkettää.

Hän on myös pitkälti hyvin neuvotteleva luonne. Meillä toki vanhemmat määräävät asiat loppupelissä, mutta Meean kanssa pystyy jo paljolti neuvottelemaan ja keskustelemaan asioista. Toki aina ei mene putkeen, eikä hän aina täysin ymmärrä neuvottelujen lopputulosta (esim vaikka tietäisi itse tehneensä väärin, ei silti välttämättä aina ymmärrä, miksi "menettää" jotain mukavaa huonon käytöksensä takia). Ja tuo alkuvuodesta alkanut kunnon uhmakausi hieman vaikeutti tätä keskusteluyhteyttä; kun tähän asti riitatilanteet on ratkottu keskustelemalla, ei nykyään se välttämättä onnistukaan, vaan lopputuloksena on Meean puolelta huutoa, raivoamista ja ovien paiskomista.




Puhelias neiti


Sanavarasto Meealla on aina ollut laaja - ja sitä se on vieläkin. Hänelle jää mieleen kaikenlaisia sanoja ja sanontona, joita sitten käyttää sujuvasti sopivissa kohdissa. Esimerkkinä tältä viikolta, kun neiti oli rakentelemassa legoilla: "teen tähän vielä yhden silauksen!" 

Hän myös kuuntelee hyvin tarkkaan mitä puhutaan, yhdistelee asioita ja on selvillä kaikesta. Välillä tämä on huonokin asia; esimerkiksi silloin, kun 4v neuvolassa juteltiin siitä, miten Meea ei haluaisi nukkua omassa sängyssään. Nykyään kun aihetta sivutaan, Meea siteeraa neuvolantätiä "ei lasta saa pakottaa!" 

Meea on myös tosi utelias kaiken suhteen ja kyselee välillä äidiltä turhankin vaikeita kysymyksiä. Etenkin kaikki luontoon liittyvä kiinnostaa ja vaunulenkeillä keskustaan hän kyseleekin kirjaimellisesti kaiken maan ja taivaan välillä. Ihan aina ei äiti osaa vastata...





Kirjaimet ja numerot kiinnostaa


Meea on hyvin kiinnostunut kirjaimista ja numeroista. Aakkosista hän osaa vierasperäisiä kirjaimia lukuunottamatta kaikki. Hän osaa kirjoittaa nimensä ja luettelun/mallin mukaan mitä tahansa sanoja. Hän tunnistaa kaikki numerot ja osaa laskea kahteenkymmeneen. Meea osaa myös tehdä yksinkertaisia plus- ja miinuslaskuja, esim. "jos sinulla on neljä omenaa ja annat niistä kaksi pois, montako sinulle jää?". 

Viikonpäivät hän on osannut jo pitkään; meillä kotona on käytössä viikkokalenteri, johon merkitään viikon "tähtihetket" (eli mm. kerhot, kyläilyt ja saunapäivät) - sitä katsellaan pitkin viikkoa ja kiinnostavien tapahtumien osalta lasketaan montako yötä vielä pitää nukkua. 

Viimeisimpänä kiinnostuksen kohteeksi on tullut kellon opettelu. Se on vielä hyvin alkuvaiheessa, mutta nyt on selkeä innostus sitä(kin) kohtaan. 




Ylpeä nelivuotias


"Oon nelivuotias, oppimaan innokas..." Tämä pitää ehdottomasti paikkaansa ja sen lisäksi Meea on myös ylpeä nelivuotias.

Jotenkin tämä neljän ikävuoden täyttäminen oli niin iso juttu, että hänen iästään puhutaan melkein päivittäin! "Muistatko äiti silloin kun minä olin kolmevuotias, niin..." tai "Kerran ollaan käyty siellä, kun olen ollut neljävuotias".

Hieman häntä myös harmittaa se, ettei ole enää päiväkodissa - siellä kun neljävuotiaat pääsevät isoon kiippariin; johon Meea ei siis vielä koskaan ole päässyt!

Nelivuotiaana hän on alkanut myös pohtimaan paljon tulevaisuuttaan, etenkin tulevan ammatin osalta on käyty kiivaita pohdintoja. Vaikean valinnan (lääkäri, sairaanhoitaja vai tirehtööri) päätteeksi hän on päätynyt lääkärin ammattiin. Koska lääkärit tienaavat enemmän kuin sairaanhoitajat, niin lääkärinä hän pystyy ostamaan kaikki hahmot Ryhmä Hau -vahtitorniin. Lisäksi hän ei aio ikinä muuttaa pois kotoa ja menee isona naimisiin Veinin kanssa. :D




Itsenäisiä leikkejä


Meea on aina ollut melko huono leikkimään yksin. Nyt tämäkin on muuttunut. Okei, edelleen hän haluaisi äidin tai isin seuraa leikkiessään - ja aika monesti hän nykyään leikkii Veinin kanssa kaikennäköistä. Mutta lisäksi hän on oppinut hienosti leikkimään yksin - ja keksii mitä mielikuvituksekkaampia leikkejä!

Tällä hetkellä leikeistä parhaimpia ovat luonnollisesti ulkoleikit. Lämmin kevät ja alkukesä on otettu ilolla vastaan ja neitokainen olisi aivan jatkuvasti hiekkalaatikolla, keinumassa, uimassa, leikkimökissä ja pyöräilemässä - sekä tietysti naapurin trampoliinilla. 

Lelujen osalta ihan omat "yhdistelyleikit" tuntuvat olevan parhaita. Siis sellaiset, että otetaan yksi lelu sieltä ja toinen täältä ja tehdään siitä leikki. En oikeastaan edes osaa nostaa yhtä leikkiä/lelua ylitse muiden, aika tasaisesti hän leikkii kaikenlaisilla leluilla. Ehkä nukkekoti ja keittiöleikit ovat ne kiinnostavimmat tällä hetkellä, jos jotain pitäisi nimetä. 

Piirtäminen ja värittäminen ovat nousseet melko suosituksi puuhaksi viime aikoina - voi myös johtua siitä, että niiden parissa on helppo kuluttaa aikaa, kun äiti imettää. 

Imetyksen aikaan myös lastenohjelmia on tullut viime kuukausina katseltua huomattavasti aiempaa enemmän - Netflixin lisäksi ollaan nyt tutustuttu myös Ruudun ja Areenan tarjontaan; suosikeiksi ovat nousseet Ryhmä Hau, Oktonautit, Retki-Roope, Ritariprinsessa Nella ja Rusty Rivets. 



Ruoka maistuu vaihtelevasti


Allergia-asioiden osalta edelleen mennään osittain maidottomalla ruokavaliolla. Tilanne on se, että jonkin verran maitoa pikkuneiti jo kestää, mutta ei täydellisesti. Ruuissa kypsennettynä maidosta ei ole haittaa, mutta esim. jäätelöiden ja jogurttien osalta voi nauttia max yhden maidollisen version per päivä, jotta vältytään vatsakivuilta. Ruokajuomana hänellä onkin kauramaito ja myös ne jogurtit ostetaan (juotavia juguja lukuunottamatta) maidottomana versiona.

Ruuan osalta muuten on meneillään melkoinen nirsoiluvaihe. Kaikki kasvikset on yök ja ylipäätään aika moni ruokalaji on yök. Välillä kokatessa ensi kertaa maistaessa joku ruokalaji saattaa olla ihan ok, mutta kun sitä tarjotaan seuraavana päivänä toista kertaa, se onkin jo maailman pahinta ruokaa.

Makaronia ja jauhelihaa (huom! jauhelihaa - ei jauhelihakastiketta) hän söisi varmaan aina. Sen ohella lempiruuikseen neitokainen listaa ranskikset, kasvissosekeiton, tortillaveneet, makaronilaatikon ja tonnikalavuuan.





Ihana nuori neiti


4-vuotisneuvolassa käytiin jo heti synttäreiden tienoilla, mutta neuvolalääkäri oli tosiaan vasta eilen.

Mitat nelivuotiaalla olivat 107 cm ja 17,4 kg. Meea itse asiassa mitattiin jo joulukuussa ja tammikuussa pikkuveljen neuvolakäyntien yhteydessä. Joulukuussa mittaa oli 104 cm ja tammikuussa 105 cm, joten aika huimaa vauhtia neitokainen kasvaa mittaa!

Ja kyllä sen huomaa vaatteissakin - niin paljon on jäänyt vaatetta pieneksi. Vuodessa on tullut mittaa siis 8 cm ja painoa melkein 2 kg.

Vaatteissa käytetään kokoa 110/116 ja kengät ovat 28/29-kokoa. Jalka ei olekaan niin paljon kasvanut, sillä kesäkengistäkin jalkaan meni vielä osa viimevuotisista.





Rakastava isosisko


Päikkärit vielä pääsääntöisesti nukutaan, vaikka Meea haluaisikin jo toisinaan jättää ne pois. Selkeästi kuitenkin vielä tarvitsee päikkäreitä; ilman päikkäreitä hän on seuraavan aamupäivän to-del-la kiukkuinen! 

Meea jäi pois päiväkodista maaliskuun lopussa ja nyt ollaan pyöritetty tätä vauva-arkea kotona muutama kuukausi. Kun ollaan paljon kerhoiltu, leikkipuistoiltu, kyläilty ja kutsuttu kavereita kylään,  ovat päivät kuluneet rattoisasti.

Meea on ottanut isosiskonsa roolin vastaan mahtavasti ja hän onkin erittäin ihana isosisko! Hän huolehtii aina Veinistä ja näillä kahdella on jo nyt ihan erityinen suhde. Isosisko on Veinin idoli ja Meea puolestaan rakastaa pikkuveljeään varauksetta. Vaikka välillä kiukuttaakin (välillä jopa Veinin olemassaolon takia), hän ei ole vielä purkanut kiukkuaan Veiniin, vaan kiukunpuuskista ovat saaneet kärsiä vain äiti ja isi. Ja hyvä niin! 

Tällä hetkellä voisikin sanoa, että tärkeintä Meean elämässä on Veini. Joka päivä löytyy yhteisiä leikkejä ja joka päivä Meea seuraa innolla Veinin kasvua ja kehitystä. Nyt hän on esimerkiksi opettanut omalla esimerkillään Veiniä konttaamaan ja juttelee usein Veinille "Voi miten sinä oletkaan niin kasvanut. Rakas, sinä olit niiiiiin pikkuinen, kun sinä tulit meille!"

Jotain omistautumisesta kertoo myös se, että Meean masussa kasvaa hänen oma vauvansa. Silja-vauvan on määrä syntyä heinäkuussa, laskettu aika on kuulemma 11.7. Saa nähdä, miten Meealta sitten enää liikenee aikaa Veinille, kun hänestä tulee äiti. ;)  




Hän on reipas ja tomera nelivuotias. Nokkela ja kekseliäs tyttö, joka vähintään viikottain yllättää vanhempansa fiksuudellaan. Huolehtiva ja rakastava isosisko, jolle pikkuveli on tärkeintä maailmassa.

Ihana ja täydellinen nelivuotias!




Jos blogin lukijoissa on muita samanikäisten lasten vanhempia, olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia? Miten kova on vauhti ja mikä on mielipuuhaa teillä? :)



Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.



Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Sisarukset kuvattavina



Eilen ikuistettiin lapsukaiset filmille ammattikuvaajan toimesta. Maalaisromanttisissa tunnelmissa aivan upeassa miljöössä Petäjäveden vanhan kirkon pihapiirissä.

Kuvat otti luottokuvaajamme Studio Varjon Pasi, joka on ottanut myös Meean puolivuotiskuvat sekä 1v-kuvat (jotka otettiin itse asiassa kahdessa erässä; toinen erä Arttu-hauvan kera). Koska tykkään Pasin kuvaustyylistä - ja hän on itselleni tuttu jo vuosien takaa töiden kautta - eipä muita kuvaajia tarvinnut edes harkita. Eikä valinta mennyt vikaan tälläkään kertaa; on kyllä niin huippua, kun huomaa, miten Pasilla innostus lähtee päälle kesken kuvausten ja fiilis on katossa.

Meeakin jännitti kovasti kuvauksia, mutta jännitys karisi, kun kuvaaja oli niin mukava ja pikkuneiti olikin oikein oiva assistentti ja malli; hän itse asiassa nyt pohtii tulevaisuuden ammattivaihtoehtoinaan (lääkärin, sairaanhoitajan ja tirehtöörin ohella) myös mallin tai valokuvaajan uraa. :) Veiniltä ei meinannut hymy irrota kuin siskon naurattaessa - mutta se lienee ihan ymmärrettävää, kun pikkuherralla tuli ihkaensimmäisen hampaan kulma läpi ikenestä vain tunteja ennen kuvauksia. Ja vuorokautta myöhemmin hampaita oli läpi toinenkin - ei siinä paljoa hymyilyttäisi!

Kun miljöö on upea ja kuvaaja loistava - ja lapsetkin aika ihania - niin eipä niistä kuvistakaan voi huonoja tulla!



Otettiin samalla kertaa sisaruskuvien lisäksi myös Veinin puolivuotiskuvat ja Meean 4v-kuvat, eli kuvattavaa riitti ja kuvia saatiinkin roppakaupalla. Yritä näistä nyt sitten valita parhaita paloja.... No ei onnistunut, joten kuvatulva luvassa. :D

Saatiin tosiaan kuvat jo samana päivänä - oli kyllä erittäin nopeaa palvelua! Kuvaukset loppuivat klo 16 ja kuvat olivat sähköpostissani illalla ennen kahdeksaa. Mutta hyvä näin - en olisi malttanutkaan näitä ihanuuksia kauaa odotella. <3




















Ihania kuvia ja ihania muistoja. Niin monta ihanaa kuvaa, että tulee todellinen valinnan vaikeus sen suhteen, että mitä teettäisi hyllyn päälle kotia koristamaan. <3



p.s. Pakko laittaa vielä loppuun pari tilannekuvaa kuvauksista. Nämä tiivistävät hyvin kuvausten leppoisan tunnelman ja kauniin kesäpäivän. :)




Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 21. toukokuuta 2018

Pikkuherra 6 kk

Puoli vuotta! Ihan älytöntä - aika on mennyt niin nopeasti! Ei kyllä uskoisi, että siitä on jo puoli vuotta, kun keuhkokuumeen kourissa kärvistelin synnytyssalissa ja sain syliini ensimmäisen kerran tämän suloisen pienen pojan. <3

Kun tämä puoli vuotta on mennyt näin huimaa vauhtia, tuskin se seuraava puolikaskaan yhtään hitaammin menee - eli ihan kohta vietetään jo ekoja synttäreitä. :D

Puolikkaan vuoden kunniaksi käytiinkin neuvolassa ihan silloin virallisena päivänä, eli viime torstaina.

6 kk mitat (Suluissa 5 kk mitat):
Paino: 7955 g (7600 g)
Pituus: 70,5 cm (68,5 cm)
Pään ympärys: 44,1 cm (43,5 cm) 



Pitkä ja hoikka poika siis! Itse asiassa hän on vielä pidempi ja hoikempi kuin isosiskonsa; Meean puolivuotismitat nimittäin olivat 8035 g ja 70,0 cm. Mutta aika samoissa mitoissa nämä kuitenkin kasvavat. Ja kun alkuun Veini meni Meeaa kuukauden edellä (toki syntyikin melkein kilon isompana), nyt alkavat olla samankokoisia kasvujen osalta. Pienenä sirpulana syntynyt ja vasta 2 kk iässä vaatekokoon 56 siirtynyt Meea siinä puolen vuoden iässä ottikin ikätovereitaan kiinni ja meni kasvuissa jopa ohi - taitaa Veinistä tulla siskonsa tavoin samanlainen pitkä hoikkeliini. :)

Ruoka on kyllä alkanut maistumaan sen verran, että pikkuherralle ehti jo ilmestyä kunnon masukumpu. Nyt on viime päivinä ollut niin paljon menoa ja melskettä, että masukin on ehkä vähän pienentynyt - kun liikkuu paljon, ei lihokaan paljon. :D

Ruoka tosiaan maistuu erinomaisesti. Tähän astisista maistelluista ainoastaan vadelma on aiheuttanut nenän nyrpistystä - kaikki muu on maistunut. Peruna jätettiin vatsavaivojen takia tauolle (perunaan hän on reagoinut imetyksen kauttakin); maissi ja kala saivat aikaan näppylöitä kasvoille, mutta siedättämällä nekin katosivat. Ruokaa syödään nyt neljästi päivässä ja imetyskertoja on 6-8 kpl. Ihan jatkuvaa syömistä siis! :D

Vaatteista käytössä on nyt pääsääntöisesti koko 74. Muutamia 68-koon vaatteita vielä on käytössä, etenkin housuista tälle hoikkeliinille mahtuu vielä aika monet. Kesävaatteeksi olen ostanut 74-80 kokoisia.

Kuten mainitsin, menohalut ovat kovat. Varsinaiseksi ryömimiseksi en vielä pikkuherran etenemistä kutsuisi, mutta jotain sinnepäin. Lattialla ollessaan hän kyllä keksii keinot päästä etenemään tavalla jos toisella, eikä siis ole hetkeäkään paikoillaan. Nyt kun on keksitty, miten mahallaan pääsee hieman eteenpäinkin (tai välillä taakse tai sivulle), se mahallaan olokaan ei enää niin paljoa kiukuta.

Istumista on jo hieman treenattu; jäntevä kaveri sai jo 5kk neuvolassa luvan istumiseen. Hän on kuitenkin niin menevä kaveri, että istuessaan meinaa aina lähteä liikkeelle eteenpäin ja ilman edessä olevaa tukea hän olisikin lattialla nenällään... Mutta ehkäpä Veinikin vielä jossain kohtaa malttaa keskittyä istumiseenkin. :)

Isosisko on ihan paras tyyppi edelleen ja näillä kahdella onkin aivan erityinen suhde. Joka päivä hassuttelevat ja leikkivät yhdessä; aika monesti meillä on myös niin sanotut iltavillit, jolloin Meea hauskuuttaa Veiniä ja Veini nauraa höröttää vaikka kuinka pitkään. Kesän myötä Veini on saanut kokea myös uusia jänniä juttuja Meean johdolla, esimerkiksi saippuakuplat olivat erittäin jännä juttu Veinin mielestä.

Päikkäreitä Veini nukkuu nyttemmin oikeastaan jo joka päivä. Yleensä yhdet pidemmät (1-2 h unet) ja hyvinä päivinä myös 1-2 pikku-unet (n. 30 min) siihen lisäksi. Muutaman kerran viikossa saan lapset päikkäreille jopa samaan aikaan - ihan luksusta, kun itselle jää päiväsaikaan tunti-pari sitä kuuluisaa omaa aikaa! Aina ei tosin onnistu; esim. torstaina kumpikin lapsista nukkui kahden tunnin päikkärit, mutta yhtä aikaa vain viisi minuuttia. :D

Yöt menevät maksimissaan yhdellä herätyksellä. Nyt viime viikkojen ajan rytmi on oikeastaan ollut melko sama - kahdella eri variaatiolla. Veini nukahtaa klo 20-21 aikoihin ja joko nukkuu siitä aamuun asti heräten klo 5 aikoihin tai herää yöllä kolmen maissa syömään ja nukkuu sitten aamuun klo 6-7 asti. Pari viikkoa sitten unirytmiä hieman häiritsi sairastettu vauvarokko (viiden päivän korkea kuume ja vähäiset pilkut), mutta nyt rytmi on taas tasaantunut tähän.



Alun muutaman itkuisen refluksi/koliikki/allergiakuukauden jälkeen Veinistä on kyllä kuoriutunut ihana ilopilleri. Hän on huomattavasti tyytyväisempi nykyään; ei paljon turhia itkeskele ja viihtyy aina enemmän ja enemmän muuallakin kuin sylissä. Naureskelee, juttelee, höpöttelee ja touhuaa kaikennäköistä. Hurmaava ja valloittava herrasmies!




Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Ihanimmat imetystunikat

Kevään korvilla ja imetyksen edelleen jatkuessa havahduin siihen, että vaatekaappini tunikaosio huutaa tyhjyyttään. Vanhoja tunikoita kyllä löytyy, mutta harva niistä soveltuu imettämiseen - kaula-aukot ovat liian tiukkoja ja tunikan helmaa on hankalahko nostaa.  Talvipakkasia lukuunottamatta tunika+leggarit (ja kesällä tunika+caprit) -yhdistelmä on arkipukeutumistani parhaimmillaan - enkä halunnut siitä luopua imettämisen takia.

Siispä etsintähommiin. Imetystunika on nimittäin sellainen harvinaisuus, jota ei imetysvaatteiden luottopaikoistani - fb-imetyskirppikseltä ja H&M:ltä - meinannut löytyä! Yhden H&M:n imetystunikan olen fb-kirppikseltä ostanut, mutta sekin on sen verran kulahtanut, ettei kelpaa kuin kotikäyttöön.   

Hyvin vähällä etsinnällä löytyi kuitenkin ihanat (siis IHANAT!!!) tunikat ostettavaksi. Useamman suosittelun perusteella valintani kohdistui Handmade by MamaBeaniin ja kahteen ihanaan Milky Mama -imetystunikaan.

Handmade by MamaBean oli itse asiassa minulle jo "vanha tuttu" vauvaryhmän kautta, sillä näiden ihanien imetysvaatteiden äiti Hanna on myös Veinin ikäisen vauvan äiti ja hänen ompelemansa tunikat olivat tulleet vastaan jo aiemmin. Tuolloin tyydyin vaan ihastelemaan, sillä en vielä luottanut imetyksen jatkumiseen, enkä näin ollen raaskinut tilausta tehdä. Nyt kun imetys on sujunut hyvin ja jatkunee vielä useamman kuukauden, halusin imetysvaatteisiinkin panostaa. 

Itse tilasin Handmade by MamaBeanilta kaksi imetystunikaa. Valitsin molempiin laadukkaat Noshin kankaat; kun imetystunikaa oletettavasti joutuu pesemään kohtuullisen usein (terveisin puklailevan pojan äiti...), halusin panostaa myös kankaan laatuun. Esimerkiksi tilaamaani mustaan imetystunikaan halvempi kangas olisi tehnyt tunikasta kympin halvemman, mutta uskon että Noshin kankaan myötä tunikan käyttöikä on huomattavasti pidempi.




Toisen Milky Mama -tunikan tilasin kokomustana. Timanttitaskutunika on mielestäni hieman Kanto-mekkohenkinen - mutta imetysaukolla varustettuna. Aivan ihana päällä ja tämä malli on armollinen myös niille vatsaan jääneille raskauskiloille. :D Ja koska imetysaukko on niin huomaamaton (etenkin kun otin alemman kankaankin mustana), uskon, että tätä tunikaa tulee käytettyä vielä kauan imetyksen jälkeenkin!

Toiseksi tunikaksi tilasin A-linjaisen lyhythihaisen Anywhere-tunikan; hieman kustomoituna, leveämmällä helmalla. Noshin kankaalla tämäkin; sekä Lumo-kuosin että Noshin laadukkuuden takia.



Kankaiden valinta olikin oma operaationsa; Handmade by Mamabeanin kangasvalikoima kun on älyttömän laaja. Sivuilla on esillä muutamia kangasvaihtoehtoja, mutta niiden lisäksi valittavissa on mm. koko Noshin ja Verson Puodin kangasvalikoima, ihan mitä kangasta haluaakaan. Takuulla siis persoonallista ja omannäköistä tunikaa saatavilla! Itselleni tämä oli siis vaikea rasti siinä mielessä, että ihania kankaita on liikaa ja vain yhden (tai tässä tapauksessa kahden) valinta on supervaikea; pari iltaa menikin päätöstä tehdessä.

Tunikoiden lisäksihän valikoimasta löytyy mm. imetystoppeja, -huppareita ja äitiysleggareita. Jos olisin tiennyt näistä jo raskausaikana, olisin tilannut yhdet Noshin kankaista ommellut leggarit itselleni!

Koska vaatteet ovat tilaustuotteita, ne istuvat omalle kropalle erinomaisesti! Koska sovitusmahdollisuutta ei ole, materiaalit ovat joustavia, niin istuvat varmemmin päälle. Valmistuksessa on mahdollista ottaa huomioon erityistoiveet, esim. tilaajan pituus/lyhyys tai muokata vaikka kaula-aukon muotoa tms. Esimerkiksi tosiaan omassa lyhythihaisessa tunikassani helmaa on hieman levennetty normimallistosta. Kuulemma kaikenlaiset muutostoiveet ja uudenlaisetkin tilausideat otetaan ilolla vastaan, sillä se antaa samalla myös mahdollisuuden laajentaa mallistoa entisestään! Tulevaisuudenhaaveena valikoimiin on kuulemma myös lastenvaatemallisto. 

Handmade by MamaBeania suosittelen itse lämpimästi ihan jo senkin takia, että näitä vaatteita ostamalla voi tukea paitsi kotimaista käsityötä, niin myös kotiäitiyttä; kotiompelimo kun mahdollistaa sen, että Hanna pystyy olemaan kauemmin lastensa kanssa kotona. <3 Tilauksen teko oli vaivatonta, asiakaspalvelu loistavaa ja itse tunikat ovat a-i-v-a-n ihanat!

Tunikat sain postissa muutama viikko sitten ja ne ovat ehdottomasti olleet käytetyimmät vaatteeni siitä asti. Itse asiassa niin hyvät, että tässä parhaillaan suunnittelen tilaavani vielä pari kesätunikaa lisää!

* Tunikoista saatu alennusta blogiyhteistyön merkeissä. *


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

tiistai 8. toukokuuta 2018

Frozen-synttärit, vol 2

Frozen-synttärit vuosimallia 2018 juhlittiin pitkälti samalla kaavalla kuin Frozen-synttärit vuosimallia 2017.

Tarjoilukortteina hyödynsin viimevuotisia kortteja, joten se määritti pitkälti tarjottavat - toki ne valmistettiin hieman uudella twistillä. Ja täytekakut (kaksin kappalein) tein täysin erilaiset kuin vuosi sitten.

Uutta viime vuoteen verrattuna oli myös kaverisynttärit, jotka olivat lajissaan ensimmäiset meidän taloudessa. Kaverisynttäreiden lisäksi juhlittiin perinteiseen tapaan myös kummien ja sukulaisten kera. Meillä juhlat järjestettiin eri päivinä ja Frozen-huumassa elettiinkin muutaman päivän verran koristeiden yms muodossa.


Kaverisynttäreille Meea kutsui kuusi parasta ystäväänsä; neljä tyttöä ja kaksi poikaa.

Vaikka kaverisynttärit jännittivätkin, hän oli oikein tomera pikku emäntä. <3

Kaverisynttäreiden kakuksi valmistui Elsa-kakku - päivänsankarin toiveiden mukaisesti! Jääkarkit tehtiin itse, Elsa-figuuri löytyi valmiina pikkuneidin leluhyllystä.

Elsa-kakkuun testasin ensimmäistä kertaa pinata-tyylistä täytettä - onnistui yllättävän hyvin!

Tarjolla tuttuun tapaan mm. Svenin papanoita ja Olafin käsivarsia.

Svenin herkuiksi tein kaverisynttäreille dippikasvikset teeman mukaisesti lumiukko-muodostelmaan. Oli muuten hyvä, että käytin niin paljon aikaa tämän kokoamiseen; tästä katosi synttärijuhlissa lasten suihin kaksi (2) kurkkutikkua. :D 

Pikkuneiti kirjoitti itse paikkakortit juhliin. <3


Kaverisynttäreiden ohjelmanumerona toimi aasinhäntä-henkisesti "Kiinnitä Olafille nenä" -peli.

Tässä lopputulos kaverisynttäreiden jälkeen. :)

Sukulaissynttäreitä juhlittiin pari päivää kaverisynttäreiden jälkeen; tarjoiluissa osa uutta, koristeet samat vanhat. Juhlakoristeena ollut Frozen-pallo toimitti myös vappupallon virkaa, eli helpolla päästiin tämän osalta! :D

Täytekakku oli myös sukulaissynttäreillä pikkuneidin valitsema; koska hän ei halunnut kahta Elsa-kakkua, tehtiin toisesta kakusta Olaf-kakku. Ensi kertaa pääsin testaamaan myös Kitkat-reunuksen tekoa!

Edellisvuonna "Annan ja Hansin voikkarit" -nimellä tarjottiin kolmioleipiä, tänä vuonna äitini tekemiä voileipäkakkuja. Anna koristi lohikakkua.

Ja pienen ajatusvirheen takia kinkkukakkua koristi Hansin sijaan Kristoff kaverinaan Sven. Hups. No, ei tainnut tätä mokaa kukaan juhlissa huomata - ei ainakaan päivänsankari. 

Kakut tekivät hyvin kauppansa; lisäksi pöydästä löytyi mm. Olafin porkkanapiirakkaa ja Arendelin muffineita.

Kynttilöiden puhaltaminen oli yksi juhlien kokokohdista.

Lightboxiin kuvat valitsi neiti neljä vee itse. :)

Synttärijuhlia viihdytti myös halvalla (eurolla) löytämäni naamaripaketti. Pikkuelsoja ja pikkuannoja löytyikin meiltä kaverisynttäreiltä useampi kappale. :) 

Myös pikkuveli joutui pukeutumaan teeman mukaisesti. :D

Juhlat ohi, mutta hymy ei hyydy. Äiti ja pieni päivänsankari. <3

Olaf ja pikku-Olaf. :)

Isosisko-Elsa ja pikkuveli-Olaf. <3

Ihana oma rakas nelivuotiaani! <3


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.