maanantai 26. helmikuuta 2018

Pikkuherra 3 kk

Kolme kuukautta tuli täyteen 1,5 viikkoa sitten ja mittoja lukuunottamatta naputtelinkin tämän tekstin jo aiemmin melko valmiiksi. Mitat saatiin tänään 3 kk -neuvolassa ja hienosti on pikkumies kasvanut; pituutta käyrien mukaan vielä enemmän kuin painoa, mutta samanmallinen vauva Meeakin oli - ja on vieläkin pitkä ja hoikka tyttö. :)

Vähän reilun 3 kk ikäisen miehen mitat (Suluissa 2 kk mitat):
Paino: 6105 g (5350 g)
Pituus: 65 cm (60,5 cm)
Pään ympärys: 41,8 cm (40 cm)



Kuten ennenkin, Veini on hyvin sosiaalinen ja seurustelevainen vauva. Ääni on kova ja kuuluu kauas - ja sitä käytetään mielellään!

Selältä vatsalleen hän kääntyi ensimmäisen kerran vähän reilu 2 kk ikäisenä ja nyt harjoitellaan kovasti toiseenkin suuntaan kääntymistä. Hän pääsee myös selällään ollessa hilaamaan itseään pitkällekin esim. leikkimatolla makoillessaan; ei ole kyllä vauva koskaan siinä kohdassa, mihin hänet on jättänyt.  Myös mahallaan olisi kova kiire potkutella eteenpäin ja hermo menee hyvin nopeasti, kun ei pääse kunnolla liikkeelle.



Tasan 3 kk iässä alkoi yhtä aikaa hirvittävät hammaskiukkuilut sekä tiheän imun kausi. Ihana yhdistelmä. Hyvät yöunet vaihtuivat melko risaisiin öihin ja päivät vietettiin lähinnä sylissä tissi suussa. Ennen tätä, eli päivää vaille 3 kk ikäisenä ja siitä viikko taaksepäin, hänhän oli juuri ruvennut viihtymään huomattavasti enemmän muuallakin kuin sylissä ja syöntivälit olivat aika kellontarkasti 2,5-3 tuntia. No, se on nyt muisto vain...

Refluksivaivaa on edelleen ja puklailujen takia menee keskimäärin kolme bodya päivässä pyykkiin. Allergia/yliherkkyysitkut ovat hieman vähentyneet; en tiedä onko siihen vaikuttanut aika, sakeuttaja vai oma modattu ruokavalioni. Hampaiden teon vuoksi huudon määrä ei siis varsinaisesti kovasti ole vähentynyt, mutta muuttanut muotoaan.



Mutta melkoinen pikkuhurmuri hän tuntuu olevan. Sukulaisille, tutuille ja tuntemattomillekin väläytellään mahtavia hymyjä naurun kera, ja itkut säästetään vanhemmille.



perjantai 23. helmikuuta 2018

Odotan jo soseiden aloittamista!

Facebookin vauvaryhmässä on ollut viime viikkoina muutamaankin otteeseen puhetta kiinteiden aloittamisesta vauvalle. Vaikka meillä tähän onkin aikaa vähintään kuukausi - todennäköisesti enemmän - odotan innolla soseiden aloittamista!

Meealle tein lähestulkoon kaikki soseet itse, mikä olikin sinänsä hyvä valinta allergia-asioiden kannalta. Myös Veinille olisi tarkoitus kokkailla soseita pakastimeen itse, soseiden kokkausvinkit ovat onneksi vielä hyvin muistissa. :)

Meea ja bataattisose. 

Koska soseet säilyvät jonkin aikaa pakastimessa, ei mene enää kauaa, että ensimmäisiä soseita voi alkaa kokkailemaan. Toivotaan, että tällä kertaa selvitään ilman pahempia allergioita ja sosehommat sujuvat sulavasti. Lusikalla tarjoiltavat D-tipat tämä pikkuherra ottaa jo puoli-istuvassa asennossa ollessaan suun ammolleen avaten, joten luulisi soseidenkin maistuvan. :)

Myös sormiruokailua olisi mukava testailla enemmän. Meea ei siitä koskaan kovasti innostunut ja siksi itsekin vähän huonosti sormiruokaa tarjoilin. Tällä kertaa saattaisi isosiskon esimerkkiä noudattaen sormiruokakin upota paremmin. Vaikkakin Meea odottaa innolla myös soseiden aloittamista, jotta voidaan useammin kokkailla lämpimäksi ruuaksi hänen herkkuaan, kasvissosekeittoa. :)

torstai 22. helmikuuta 2018

Blogin suosituimmat 2017

Tykkään tilastoista ja seuraan enemmän ja vähemmän aktiivisesti myös blogin analytiikkaa. On mukava nähdä, mikä lukijoita kiinnostaa.

Viime vuosi oli omalta osaltani huono blogivuosi, mutta muutamat bloggaukset nousivat selkeästi luetuimmiksi!



5. Lintulan pikkukodit
Kesälomareissun majoituspaikka oli blogissa esittelyssä heinäkuussa. Tämä oli kyllä niin ihastuttava miljöö, että haluan ehdottomasti yöpyä siellä vielä joskus uudelleen! Jos et ole vielä tätä esittelybloggausta lukemassa, käy tsekkaamassa - ainakin kuvat!

4. 2,5-vuotiaan joululahjat
Lahjavinkkipostaukset ovat kiinnostaneet aina ja myös vuosi sitten kirjoittamani joululahjojen esittely keräsi lukijoita. Viime joululta vastaava bloggaus on tekemättä, mutta täytyy varmaan sekin kirjoitella!

3. Frozen-synttärit
Koska Frozen-synttärit ovat aika monen pikkutytön ykköstoive (meillä kuulemma vietetään Frozen-synttärit myös tänä vuonna!), ei ole sinänsä yllättävää, että tämä bloggaus on suosituimpien joukossa. Itselläkin Google ja Pinterest olivat tehokäytössä synttärijuhlia suunnitellessani. :) Frozen-aiheesta jäi muuten reseptibloggaus julkaisematta (eli viimeistelemättä) viime vuonna; ehkä senkin voisi vielä laittaa julki - etenkin jos/kun meille Frozen-synttärit on tänäkin vuonna tulossa. :)

2. Keittiöpyyhkeet perunapainannalla
DIY-jutut kiinnostavat aina; viime vuonna niitä ei vaan paljoa tullut tehtyä. Tai nämä pyyhkeethän tehtiin jo vuoden 2016 puolella joululahjoiksi, bloggauksen julkaisin vasta tammikuussa. Muutama DIY-juttu viime loka-marraskuulta muuten jäi blogissa esittelemättä, täytynee näistä kasata vielä jokin kuvabloggaus! :) 

(Ai kamala, miten paljon näitä kirjoittamattomia aiheita onkaan... No, onneksi olen luvannut kirjoittaa tänä vuonna enemmän blogiiin - kirjoitettavaa nimittäin riittää!)

1. Nachovuoka
Viime vuoden luetuin bloggaus; nachovuoka! Reseptit toki nousevat korkeille sijoille ahkeran googletuksen vuoksi, mutta nachovuokaan löytyy kyllä aaaaaikapaljon muitakin reseptejä netistä - siksi tämän bloggauksen ykkössija oli itselleni yllätys. Itsellenihän nämä resepti-bloggaukset ovat myös oma digitaalinen keittokirja; ohjeet on aika helppo kaivaa blogista käyttöön - vaikka poissa kotoa ollessakin! Monta lempparireseptiä ja uutta kokeilua blogista puuttuu vielä, joten täytynee alkaa näitä(kin) naputella blogiin lisää!

Mikä sinun mielestäsi oli viime vuoden paras bloggaus?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 19. helmikuuta 2018

Konmaria tarvittaisiin!

En ole edelleenkään ehtinyt Konmaria lukemaan (kerran sen aloitin, mutta jäi aika alkuvaiheessa jo kesken), mutta sen opit tulisivat meillä tarpeeseen.

Olen jo aiemmin ollut sitä mieltä, että meillä on aivan liikaa tavaraa. Nyt kun kotona on viettänyt äitiyslomailun takia enemmän aikaa, tuo tunne on vaan vahvistunut ja tavarapaljous sekä ei-niin-tiptop-kunnossa olevat kaapit ja laatikot ahdistavat päivä päivältä enemmän. Siksi pyrinkin pääsemään ylimääräisestä tavarasta pikkuhiljaa eroon.

Tämä konmarin tapainen projekti alkoi jo kesällä, kun siivottiin varasto ja sen tuloksena myyntiin päätyi paikalliselle fb-kirppikselle pari pahvilaatikollista tavaraa. Jos varaston siivoaisi nyt uudestaan, myytävää löytyisi varmaan enemmän.

Loppuraskauden aikana ei paljoa kaappeja siivoiltu, mutta Veinin syntymän jälkeen olen aloittanut tämän kodinsiivous-projektin helpoimmasta, eli vaatteista.

Lasten vaatekaapit vaativat joka tapauksessa säännöllistä siivoamista ja pienten vaatteiden pois laittamista; Veiniltäkin olen kaappia tyhjennellyt jo kolmesti "pienet pois, isot tilalle" -periaatteella. Viime viikolla siivoilin Meean kaapin perusteellisesti ja yritin jopa saada sieltä tyhjennettyä niitä "no en mä tiiä tuleeko tätä koskaan käytettyä, mutta voishan tää nyt olla varalla" -vaatetta - jota on aivan liikaa ja jota ei yleensä kuitenkaan tule kertaakaan puettua päälle. "Ostin kun halvalla sain" -mentaliteetilla tällaista vaatetta on kertynyt aivan liikaa - ja silti aina päälle tulee puettua vaan ne lempparivaatteet... Luopumisen tuskaa oli muutamien vaatteiden osalta, mutta ison nipun sain kuitenkin vaatteita siivottua kaapista pois. Välikausi- ja kesävaatteet vielä pitäisi siivoilla.

Veinin kaapista tyhjeni ensimmäisten kuukausien aikana tämän verran vaatetta. 


Lastenvaatteiden lisäksi olen siivoillut myös oman vaatekaappini, josta karsin Ikea-kassillisen vaatetta. Toinen kassillinen täyttyi äitiysvaatteista. Miehen mielestä olisi voinut karsia enemmänkin - ehkä vielä voisikin ottaa uudemman siivouksen kevään mittaan.

Ja sitten ne kodin kaikki muut kaapit ja laatikot... Siivouksen tarpeessa, todellakin!

Tavaramäärä ahdistaa ihan toden teolla. Joka paikka on täynnä tavaraa, säilytystila ei riitä ja uudelle tavaralle ei ole tilaa missään.

Muun muassa nämä etsivät jo uutta kotia. :)

Kun tarkoituksena on lähikuukausina muuttaa lastenhuone ja vierashuone toisinpäin, tulee siinä yhteydessä siivottua näiden huoneiden koko sisältö perusteellisesti. Tai no, sanotaanko näin, että haluaisin siivota perusteellisesti, mutta Meea on aika huono luopumaan mistään. "Jos et ole käyttänyt sitä vuoteen, heitä se pois" -ajattelu ei ihan toimi Meealle.

Sen lisäksi keittiön astiakaapit ovat ykkösenä konmari-listallani. Poisheittämisen lisäksi nämä kaapit ja laatikot kaipaavat myös perusteellista siivousta ja järjestelyä, kun nykyisellään astiat tuntuvat olevan aina hujan hajan. Joskin myös tavaran karsiminen auttanee tähän, kun tilaa tulee enemmän.

Koska ainakin aluksi koitan laittaa tavaroita myyntiin fb-kirppikselle (ja ehkä kesällä pihakirppikselle?), toki myös se mahdollinen ekstra-tienesti motivoi tässä siivousprojektissa. Mutta täytyy rehellisesti todeta, että rahaa enemmän tavoitteena on kuitenkin tavarasta eroon pääseminen, joka toivottavasti pidemmällä juoksulla johtaa kodin siistinä pitämisen helpottumiseen. Siksi olen jo nyt jotain tavaraa laittanut suoraan paikalliseen fb:n roskalava-ryhmään. Esimerkiksi juuri äsken eräs puolituttu kävi hakemassa kassillisen ei-niin-priimakuntoisia vauvanvaatteita, jotka viikonloppuna laitoin roskalava-ryhmään tyrkylle.

Mitään kiirettä en aio tämän projektin kanssa pitää, eikä se tässä (syli)vauva-arjessa olisi edes mahdollista. Mutta jospa tämän vuoden nimissä saisi kodin kaapit ja laatikot käytyä läpi ja tavaravuorta pienemmäksi edes muutaman pahvilaatikollisen verran, olisin oikein tyytyväinen!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

tiistai 13. helmikuuta 2018

Joulukalenterin sisältö 2017

Olen perinteisesti esitellyt tavarajoulukalenterin sisällön blogissa - jospa sitä löytyisi ideoita jollekin seuraavaa joulukalenteria tehdessä.

Vuoden 2017 joulukalenteriin yritin löytää mahdollisimman paljon edullisia ja/tai joka tapauksessa ostettavia juttuja. Esim. hammastahna olisi joka tapauksessa pitänyt ostaa ennen joulua ja itse ommelluille ponskareille ei tullut kappalehintaa kuin 15 senttiä. Laskeskelin, että kokonaisuudessaan joulukalenterin yllätyksille tuli hintaa n. 35 euroa.



Joulukalenterin luukut: 

1. Pilviponskarit
2. Tikkari
3. Spinneri
4. My Little Pony -pinnit
5. "Imetyskoru"
6. Frozen-karkkipussukka
7. Koiraponskarit
8. Hammastahna
9. Pinnit
10. Kaja-viitta ja naamio
11. Harmaakuviolliset ponskarit
12. Huulirasvat
13. Koiraponskarit
14. My Little Pony -pinnit
15. Sulkaponskarit
16. Kynsien hoitotarvikkeet
17. Kynsitarrat
18. Pinnit
19. Hammasharja
20. Pilviponskarit
21. Hammasharjateline
22. Kruunuponskarit
23. Tikkari
24. Frozen-kello





Täältä löydät myös edellisten kalenterien sisällön:
Joulukalenteri 2016
Joulukalenteri 2015


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

perjantai 9. helmikuuta 2018

Ideaali ikäero?

Pari viikkoa sitten bongasin artikkelin liittyen lasten ikäeroon. Bloggaus ikäeroon liittyen on ollut mielessäni; nyt kun aihe on myös ajankohtainen, täytyi tarttua tähän aiheeseen suhteellisen pikaisesti.

Artikkelissa viitataan tuoreeseen tutkimukseen, jonka mukaan alle 2,5 vuoden ikäero lisää sekä fyysisiä riskejä että lasten aiheuttamaa kuormitusta perheessä. Terveysasioihin en ota kantaa, mutta arjen sujuvuuden osalta pienempi ikäero varmasti kuormittaa enemmän kuin suurempi ikäero. Väittäisin kuitenkin, että oli lasten ikäero mikä tahansa, siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Jos ikäero on kovin pieni, lapsista on paremmin leikkiseuraa toisilleen, mutta etenkin vauva-aika on paljon rankempaa äidille. Mitä isompi ikäero on, sitä enemmän vanhemmasta lapsesta voi olla apua vauvanhoidossa, mutta vastaavasti lasten yhteiset leikit jäänevät vähäisemmiksi.

Meillä lapsille ikäeroa tuli 3 vuotta ja 7 kuukautta. Monessa suhteessa se vaikuttaisi olevan hyvä ikäero - ainakin jos vertaa siihen, että ikäero olisi ollut tätä pienempi.



Vaikka joskus aiemmin ajattelinkin, että lapset pitäisi tehdä todella pienellä ikäerolla juuri siksi, että heistä on seuraa toisilleen, ei Meean syntymän jälkeen toisen lapsen hankinta ollut todellakaan kovin nopeasti mielessä. Vaikka Meean vauva-aika olikin helppoa, allergiajutut veivät sen verran jaksamista ja yöunia, ettei siinä kohtaa energia olisi riittänyt raskauteen tai toisen vauvan hoitoon - eikä kyllä se synnytyskään (yhden vaikean jälkeen) hirveästi innostanut. Hatunnosto kaikille niille, jotka pystyvät hankkimaan toisen lapsen edellisen ollessa vielä vauva - itselleni se ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Olen myös tyytyväinen siihen, että kerkesin tässä välissä käymään myös töissä; näin en ihan täysin mökkihöperöitynyt äitiyslomaillessa ja pystyin jopa kehittämään itseäni ammatillisesti melko paljon lasten syntymän välissä.

Lasten ikäero haluttiin kuitenkin pitää sen verran pienenä, että lapsista voisi olla seuraa toisilleen. Viiden vuoden ikäero olisi omissa ajatuksissani aivan maksimi leikkiseura-ajatuksen kannalta. Toki ikäero-asiat ovat niitä, mihin ei aina pysty itse vaikuttamaan - meillä onneksi päästiin aika lailla toivottuun ikäeroon.

Parin kuukauden kokemuksen perusteella nykyinen ikäero onkin kohtuullisen hyvä. Lähinnä siksi, että Meea on jo sen verran iso, että osaa tehdä paljon asioita yksin ja itsenäisesti, eikä tarvitse äidin apua aivan kaikkeen. Siis esimerkiksi pukemiset, pissalla käynnit yms sujuvat hyvin yksikseen - vaikkapa vuosi sitten tilanne olisi ollut toinen. Nyt kun äiti on (aivan liian) monesti ollut kiinni imettämisessä Meean pyytäessä johonkin apua, hän on myös "joutunut" reipastumaan ja opettelemaan aika paljon. Mikä ei ole monessakaan asiassa ollut huono juttu; päinvastoin, neiti on nauttinut kun on saanut enemmän vastuuta ja kun on kehuttu onnistumisista. Vauva-arjen myötä minäkin olen yrittänyt kehitellä arkea helpottavia kikkoja, mm. illalla aamupalan tekeminen valmiiksi jääkaapin alahyllylle neidin ulottuville tai tyhjän lasin jättäminen keittiön pöydälle jotta neiti voi itse käydä hakemassa juomavettä hanasta. Reippaasti ja ylpeänä neiti onkin kaikkea uutta opetellut, eikä äidin apua juuri enää tarvita.

Samaten tämä ikäero mahdollistaa myös sen, että Meean voi ottaa mukaan vauvanhoitoon ja hänestä oikeasti on myös apua siinä! Alussa hän toimi virallisena pyyhkeenpitelijänä vauvan kakkapyllyä pestessä. Nyt parasta puuhaa on "vahtia" vauvaa sängyssä sekä valita vauvalle vaatteet. Lisäksi Meea aina kanniskelee harsoa puklailevalle vauvalle ja yhtenä päivänä jopa oma-aloitteisesti haki talouspaperia ja pyyhkäisi vauvan puklun pois lattialta. :D Välillä myös hän itse keksii mitä kummallisempia juttuja, miten voi vauvanhoidossa auttaa - omasta mielestään tärkein toimi on putsata vauvan varpaanvälejä; tämän putsausoperaation hän tekee useita kertoja viikossa. :)

Uskon myös, että suurempi ikäero olisi ollut hankalampi "ainoan lapsen syndroomassa". Kun Meea on vajaat neljä vuotta ollut ainoa lapsi, hän on tottunut saamaan kaiken huomion, eikä mitään ole tarvinut jakaa kotona. Vaikka tätä työstetään meilläkin, voisi tilanne olla pahempi, jos lapsi olisi vaikka jo lähellä kouluikää.

Toistaiseksi varsinaista leikkiseuraa heistä ei toisilleen ole ollut; vaikkakin Meea mielellään heiluttelee vauvan leikkimaton leluja, "lukee" kirjaa tai ilveillen naurattaa vauvaa - ja Veinin mielestä isosisko on aivan parasta seuraa! Kunhan vauva vähän kasvaa, oikeitakin yhteisiä leikkejä alkaa varmasti löytymään.



Jos tässä reilun 3,5 vuoden ikäerossa on paljon hyvää, ei se täysin ideaali ole - eikä varmaan mikään ikäero ole.

Ensinnä on tietenkin se, että vaikka Meea on jo iso tyttö ja osaa ja ymmärtää paljon, hän ei kuitenkaan ymmärrä aivan kaikkea. Tarkoitan siis, että vaikkapa kouluikäinen ymmärtäisi paremmin, miksi vauva vie niin paljon huomiota ja miksei äiti pysty vauvan syödessä tekemään kaikkea mitä esikoinen haluaisi. Toki Meeakin ymmärtää paljon, mutta äidin läheisyydenkaipuu purkautuu usein kiukutteluna ja tietynlaiset mustasukkaisuuden oireet ovat vahvemmat kuin mitä ne ehkä vanhemmalla lapsella olisivat.

Toinen juttu on sitten uhmaikä. Ihan järkyttävä uhmaikä. Toki uhmaikää on lapsilla monessakin iässä, mutta juuri tässä iässä ilmeisesti on yksi paha uhmaiän vaihe. Luulin ensin, että tämä uhmailu on vaan oireilua vauvasta - ja voihan se sitä tietyissä määrin olla. Mutta tuolla meidän huhtikuisten ryhmässä on keskusteltu, että samanlaista menoa on monella muullakin samanikäisellä - eli eiköhän tämä ole ikään liittyvä juttu! Se uhmailu on meillä välillä siis niin pahaa, että epäilen lapsen vaihtuneen! Kun aiemmin Meean kanssa pystyi keskustelemalla selvittämään useimmat ongelmatilanteet, nyt alkaa kurkku suorana huutaminen ennenkuin ehtii kunnolla edes aloittaa keskustelua. Tähän uhmailuun kun yhdistää sen, että äidillä on lapselle vähemmän aikaa ja myös vauva vie äidin jaksamista, ovat päivät välillä melkoisia.

Siitä huolimatta, tämä ikäero on juuri se paras meille. Arki sujuu kuitenkin - uhmailusta huolimatta - suhteellisen hyvin ja kummallekin lapselle sisarus on selkeästi kovin tärkeä. Odotan jo innolla aikaa muutaman kuukauden päästä, kun Veini hieman kasvaa ja alkaa kunnolla innostumaan leikkimisestä - mitä kaikkea nämä kaksi tulevatkaan saamaan yhdessä aikaan!



keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Veini Eemi Oliver

Kirjoittelin jo ennen vauvan syntymää, miten vaikeaa pojan nimen keksiminen on. Niin vaikeaa, että meinasi poika jäädä nimettömäksi.

Mitä lähemmäs ristiäiset tulivat, sitä suuremmaksi ahdistus kasvoi. Mikään nimi ei tuntunut oikealta ja sopivalta. Mikään nimi ei ollut ylitse muiden.

Reilu viikko ennen ristiäisiä sanoin miehelle, että nyt, nyt päätetään se nimi. Tavoitteena oli saada nimi päätettyä ristiäisiä edeltävän viikonlopun loppuun mennessä. Ja kyllä sitä nimeä pohdittiinkin päivittäin. Viikonloppuun mennessä jäljellä oli periaatteessa kaksi etunimivaihtoehtoa, joiden välillä pohdittiin. Etunimi lyötiin lukkoon lauantaina päivällä ja lauantai-iltaan mennessä koko nimi oli päätetty.

Ja hyvä nimi siitä tulikin! <3



VEINI

Etunimi oli se kaikkein haastavin. Alunperin minulla oli pitkä listä etunimiehdotuksia, joita aika ajoin esittelin miehelleni. Valtaosan nimistä hän sivuutti "liian outoina". Veini-nimi jäi listalle, koska jääkiekkoilija Veini Vehviläisen ansiosta tämä nimi ei ollut täysin vieras nimi miehelle - vaikka se melko harvinainen nimi onkin.
Tosi moni on kysynyt, että tuleeko Veini-nimi meidän jomman kumman suvusta. Ei tule, ihan on uusi nimi meidän suvuissa. Sinänsä jännä kysymys, koska ei Meeankaan nimi tule suvussta - ja kuitenkin itse ajattelisin nimet valittavan jollain tapaa ns. samalla periaatteella.
Veini oli yksi vahvimmista nimiehdokkaistani ennen vauvan syntymää, mutta olin jo hylkäämässä sen, kun ei vauva näyttänyt yhtään Veiniltä. Loppupelissä kärkikahinoissa mukana oli Veini ja Eemi, joiden välillä pohdittiin. Valinta kohdistui lopulta yksimielisesti Veiniin ja kyllä se vauvakin alkaa jo hieman Veiniltä näyttämään. :)
Kun odotusaikana vauvan nimeksi vitsailtiin tulevan Eino, on Veini vähän sellainen "moderni" versio Einosta (vaikkakin toki oikeasti Veini on aika vanha nimi). Lisäksi se on aika lähellä Meean ehdottamaa nimeä Veeti Alvar Orja. :D

EEMI

Eemi oli toinen vahva ehdokas etunimeksi - ja ilman kahta lähisuvusta löytyvää to-del-la samantapaista nimeä, tämä olisi varmaankin valittu etunimeksi. Kovasti pohdittiinkin, että meneekö nimi liikaa sekaisin näiden kahden suvun nimen kanssa ja häiritseekö itseä se, että nimi olisi niin lähellä näitä kahta nimeä (koska periaatteessa mikäänhän ei olisi estänyt antamasta vaikka ihan samaa nimeä kuin lähipiirissä jo on).
Lopulta valinta kohdistui Veiniin - tämän syyn(kin) takia. Kakkossuosikki Eemi sopi loistavasti toiseksi nimeksi.
Tässä muuten toteutui sama periaate kuin Meeankin kohdalla; hänestä olisi ehkä muuten tullut Taika, mutta tuo nimi ei sopinut oikein sukunimeen - siksi Taika valittiin toiseksi nimeksi. 

OLIVER

Kolmannen nimen osalta mentiin vähän samalla kaavalla kuin Meeankin kolmannen nimen suhteen, eli kun kaksi ensimmäistä oli saatu lyötyä lukkoon, alettiin vasta kunnolla miettimään kolmatta nimeä, joka sopisi siihen perään. Kolmannen nimen osalta oli muutamia vaihtoehtoja, mutta Oliver sointui kaikkein parhaiten kahteen ensimmäiseen nimeen.





Veinin, Eemin ja Oliverin lisäksi oma nimilistani oli hyvinhyvin pitkä. En ala kaikkia nimiä luettelemaan tähän, mutta muutaman muun vahvan suosikin ajattelin mainita. 

Kuten jo kirjoitin, kolmannen nimen osalta valinta tehtiin muutamasta vaihtoehdosta ja valinta oli lopulta aika yksimielinen. Listalla oli loppuvaiheessa Oliverin lisäksi Anton (liian lyhyt), Kaspian (liian outo miehen mielestä), Sebastian ja Viljami. 

Ensimmäisen ja toisen nimen osalta ajatuksena oli lyhyehkö (3-6 kirjainta) nimi ja moni etunimeksi miettimäni olisi sopinut loistavasti myös toiseksi nimeksi, joten käytännössä ensimmäisen nimen vaihtoehdoista olisi valittu myös se toinen nimi.

Oman listani kärjessä oli (Veinin ja Eemin lisäksi) Kosmo, mutta se ei käynyt miehelle millään. Ei edes toiseksi nimeksi. Muita "liian outoja" miehen mielestä olivat Miiko ja Kouta. Mies ehdotti Nikiä, joka on periaatteessa kiva, mutta ei minusta "tarpeeksi kiva". Molemmat tykättiin myös Eeli-nimestä - mutta Eemistä kuitenkin enemmän. Meean hätäkaste-nimenä ollut Anton oli myös listoilla sekä Meean ehdottama Veeti oli ihan oikeastikin hyvin vahvasti harkinnassa etunimeksi.

Mutta - loppu hyvin, kaikki hyvin. Lapselle saatiin nimi ja kaunis nimi siitä loppupelissä tulikin. Isovanhemmille sen opettelu ja muistaminen on kuulemma aiheuttanut harmaita hiuksia, mutta ehkä hekin nimen oppivat - jospa edes siihen mennessä, kun Veini menee kouluun. :)