sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Taapero ja harrastukset?

Tämä otsikko on ollut bloggausluonnoksissa jo jonkin aikaa. Kun tällä viikolla bongasin Hesarin artikkelin aiheeseen liipaten, oli pakko viimein kirjoittaa tämä bloggaus loppuun. Tai siis aloittaa; luonnoksissa kun ei ollut muuta kuin otsikko, loput ajatukset olivat toistaiseksi vaan pääni sisällä.

Tyttärelläni, kohta 3 vuotta, ei ole vielä yhtään harrastusta.

Ei mitään viikottain toistuvaa aktiviteettia. Ei kalliita investointeja harrastusvälineisiin. Ei edes yhtä urheilulajia tai muuta tekemistä ylitse muiden, jota voisi harrastukseksi kutsua.

Siitä huolimatta Meealla on runsaasti erilaisia virikkeitä. Jo ihan päiväkotiympäristössä erilaista puuhaa löytyy, mutta kotioloissakin askarrellaan, luetaan, piirretään, hiihdetään, luistellaan, kävellään, retkeillään... Ja kesällä siihen listaan voi lisätä vielä frisbeegolfin, pyöräilyn, uimisen ja monet muut kesäpuuhat.

Niitä kaikkia vaan tehdään silloin kun huvittaa. Ei mitenkään systemaattisesti tai suunnitellusti.

Sosiaalisuutta tulee aivan riittävästi jo päiväkotiryhmän myötä, joten senkään vuoksi mitään "pakkoa" harrastuksiin lähtemiseen ei ole.



Ruuhkavuosien keskellä illat ovat muutenkin lyhyet, joten juuri nyt en edes taipuisi viikottaiseen harrastukseen. Valtaosa harrastusmahdollisuuksista on lähimmässä kaupungissa 30 km päässä - se tarkoittaisi ainakin tunnin ylimääräistä istumista autossa illan aikana. Jos harrastushetki kestäisi tunnin, se ilta olisi siinä. Viikonloppuharrastuksia en ole edes miettinyt, sillä viikonloppuisin tuntuu olevan aina niin paljon menoja, että tiettyyn kellonaikaan sidottu harrastus tuntuu enemmän ahdistavalta kuin mukavalta. Vauva-aikaan käytiin vauvauinnissa lauantaiaamuisin; kun uintia oli joka lauantai peräkkäistä 10-12 viikon ajan, sieltä pakostakin muutama kerta jäi väliin reissailujen takia.

Joskus mietin, että kunhan Meea kasvaa, on pakko ottaa hänellekin joku harrastus. Onpa se sitten joku soitin, urheilulaji tai vaikka kuvataidekerho. Koska onhan joku harrastus nyt oltava. Mutta kun ei ole. Nähtäväksi jää haluaako Meea itselleen harrastuksen - itse en kuitenkaan siihen aio patistaa.



Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

lauantai 28. tammikuuta 2017

Vuosi ruuhkavuosia takana

Aloitin kokopäivätyöt reilu vuosi sitten, tehtyäni ensin puolisen vuotta joustavalla hoitovapaalla 3-päiväistä työviikkoa.

Joustava hoitovapaa oli yksi parhaimmista keksinnöistä ikinä ja toisaalta harmittaa, etten hyödyntänyt sitä kauempaa. Joustavan hoitovapaan ansiosta sain palata töihin pienin askelin; pääsin irrottautumaan äidin roolista ja kotiarjesta, mutta samalla ehdin kuitenkin viettää rauhaisaa kotiaikaa lapsen kanssa. Niitä muutamaa "ylimääräistä vapaapäivää" on kuluneen vuoden aikana välillä kaivannut kovastikin!

Reilu vuosi sitten - vuodenvaihteessa - siirryin joustavalta hoitovapaalta kokopäivätöihin ja arki muuttui kiireisemmäksi. Ja sitä se tuntuu olevan edelleen.

Silmäpussit eivät tästä keväisestä kuvasta ole ainakaan pienentyneet. :D

Kuljemme miehen kanssa samalla (ainoalla) autolla töihin 30 km matkan, joten Meean päiväkotipäivät ovat melko pitkiä. Toimistomme muutto toiselle puolelle kaupunkia lisäsi ajomatkaa entisestään ja aamuheräämiset ovat olleet hyvinhyvin aikaisia.

Miehen työt alkavat seitsemältä, joten päiväkodille on aamulla lähdettävä kuuden maissa. Normaalina arkipäivänä ollaan takaisin päiväkodilla vasta neljän jälkeen, joten hyvin pitkiä hoitopäiviä neidille tulee. Yhden auton taloudessa minun myöhempi työpäivän aloituskaan ei juurikaan auttaisi asiaa, sillä bussilla työmatkan kulkeminen vie sen verran enemmän aikaa kuin autolla. Toisinaan olen itse hyödyntänyt etätyömahdollisuutta ja vienyt neidin kävellen hoitoon myöhemmin, puoli kahdeksan maissa.

Aikaiset aamut päiväkotipäivinä. 

Kun ollaan päiväkoti- ja työpäivän jälkeen kotiuduttu, syöty ja vaihdettu kuulumiset, kello on jo lähellä viittä. Kun ottaa huomioon, että Meea menee nukkumaan puoli kahdeksan jälkeen - ja sitä ennen pitäisi syödä iltapala ja hoitaa iltatoimet - on lapsen kanssa vietettävä ilta hyvinhyvin lyhyt. Kovin montaa leikkiä ei ehditä iltasella leikkiä ja esimerkiksi luistelureissu arkipäivinä on jäänyt haaveilun tasolle; pitkän päivän jälkeen ei meistä kukaan taivu enää kovin suuriin suorituksiin.

Yritän painottaa kotitöitä Meean nukkumaanmenon jälkeiselle ajalle ja panostaa yhdessäoloon lapsen kanssa. Toki välillä kotitöitä tai ruokaa (seuraavalle päivälle) on pakko tehdä alkuillan aikana, mutta niitäkin pyrin tekemään lapsen ehdoilla. Meea on myös useimmiten hyvin innokas kotiapulainen; etenkin pyykin tuominen pyykkikoneesta narulle on neidin lempipuuhaa. :)

Koska en haluaisi kokata joka päivä, meillä on viimeisen vuoden aikana syöty kyllästymiseen asti vuokaruokia ja keittoja. Makaronilaatikkoa, lasagnea, nakkikeittoa, kanakeittoa... Helppotekoisia ruokia, joita pystyy tekemään ison satsin kerralla. Ihan joka ilta ei siis tarvitse kokata, mutta aika usein kuitenkin. Vaikka kasvisten määrä ruuassa on huolestuttavan pieni (syystä että pilkkominen vie aikaa), olen kuitenkin ylpeä siitä, että eineksiin ei ole tarvinut turvautua kuluneen vuoden aikana kovinkaan usein. Ranskalaisia ja lihapiirakoita on kyllä syöty toisinaan, mutta esimerkiksi mitään annospakattua valmisruokaa Meea ei ole eläessään maistanut!

Vuokaruokia kyllästymiseen asti.


Meea menee nykyisin nukkumaan yleensä puoli kahdeksan jälkeen, mutta aikaisista aamuista johtuen ei varmaan olisi pahitteeksi vetäytyä unille vieläkin aiemmin. Ilta vaan tuntuu jäävän niin lyhyeksi jo nyt; mutta joululomalla pidempien yöunien aikaan meillä oli kyllä paljon vähemmän uhmaileva ja kiukutteleva tyttö - toki se voi johtua siitäkin, että ehti viettämään ihan kunnolla aikaa vanhempiensa kanssa.

Kuluvan vuoden projektina on pikkuhiljaa saada neiti nukahtamaan yksin - ihan jo siksikin, että saisi itselle lisää aikaa vuorokauteen, kun aikaa nukuttamisessa kuluisi joka ilta maksimissaan pari minuuttia (eli pusujen halien verran).

Ilta lapsen nukkumaanmenon jälkeen on lyhyt ja menee nopeasti. Nukkumaan on mentävä ajoissa, sillä herätyskello soi jo ennen viittä. Rytmi oli sama jo ajalla ennen lasta, mutta univajetta pystyi kuromaan viikonloppuisin - nyt viikonloppuisinkaan harvemmin on saanut nukkua yli seitsemän tunnin unia. Moni ruuhkavuosia elävä tuntuu tinkivän yöunistaan, mutta itse en selviäisi yhtään tätä pienemmällä unimäärällä; etenkin kun neidillä on huonon nukkumisen kausi aina säännöllisen epäsäännöllisesti; silloin äidinkin yöt ovat risaisempia ja vähäunisempia. Muutamaan kiireisempään hetkeen ja/tai Meean huonojen yöunien aikaan elin useamman päivän putkeen alle kuuden tunnin yöunilla ja tuolloin ajatuksetkaan eivät tuntuneet enää pysyvän kasassa.

Äidin pieni apulainen. <3


Johtuen kiireisestä arjesta, ollaan myös yritetty vähentää viikonloppureissuja. Se ei johdu siitä, etteikö enää haluaisi käydä kyläilemässä sukulaisten ja ystävien luona, vaan enemmänkin siitä, että on pakko olla viikonloppuja kotona, jotta ehtii tekemään jotain. Vaikka meille tulisi vieraita viikonlopuksi, saadaan silti jotain aikaan viikonlopun aikana verrattuna siihen, jos oltaisiin viikonloppu jonkun luona; pakkaamiseen ei mene aikaa, viikonloppuna ehtii vähintäänkin siivota ja sunnuntai-iltanakin on ihan eri tavalla jaksamista kun aikaa ei ole kulunut autossa istumiseen. Toki siis se autossa istuminenkin on itselleni hyvää aikaa mm. bloggaamiseen ja somettamiseen, kun ei tarvitse yleensä olla kuskin roolissa - mutta kotona ollessa saa jotain muutakin aikaiseksi. :)

Arki-iltaisin ei oikeasti ehdi tekemään kovinkaan paljoa. Etenkin joulukuussa, kun todo-listalla oli lahjojen paketointia, joulukortteja, jouluruokia ja kodin laittamista joulukuntoon, tuntui olo aika väsyneeltä. Melko sumussa sitä on taidettu loppuvuosi mennäkin, sillä jouluajan pidemmät (keskimäärin 8 tuntia, muutamana yönä siis jopa lähempänä yhdeksää) yöunet eivät riittäneet taltuttamaan univelkoja.

Olen yrittänyt ratkaista asiaa kiinnittämällä vähemmän huomiota kodin kunnossapitoon ja kotitöihin. Ei sinänsä toimiva idea, koska asioilla on taipumus kasautua ja silloin joutuu tekemään enemmän kerralla. Olen kuitenkin yrittänyt ummistaa silmäni keittiön tiskikasalta ja jättää jokaisen ruuanmurun pyyhkimättä erikseen pöydältä.

Omia "projekteja" ei meinaa ehtiä edistämään juuri koskaan; iltaisin on liian väsynyt ja viikonloppuisin riittää puuhaa ihan vaan lapsen kanssa leikkiessä - sitäkään kun ei ehdi arkena tekemään riittävästi. Mielessä olisi vaikka mitä tekemistä; muun muassa sisustus-, diy- ja käsityöjuttuja. Esimerkiksi ompeluharrastus on jäänyt kokonaan taka-alalle, koska tarvitsisin sitä varten aikaa viikonlopulta, jotta voisin keskittyä asiaan edes tunnin verran täysillä. Arkena tuntia ennen nukkumaanmenoa ei ole fiilistä alkaa ns. opettelemaan uutta - eikä se ompelukoneen kanssa touhuaminen varmaan väsyneenä olisikaan kovin fiksu idea. Ideoita ja ajatuksia olisi hirveästi, mutta vuorokaudesta loppuu tunnit kesken.

Oman ajan puutteen näkee hyvin myös blogin kirjoitustahdista. Vuonna 2015 bloggauksia oli keskimäärin 18 kpl kuukaudessa. Vuonna 2016 vastaava luku oli 11; keskiarvoa nostivat hieman kesäkuukaudet lomailuineen. Luonnoksia on tälläkin hetkellä kymmeniä, joita en vaan ole ehtinyt kirjoittaa loppuun - osa on vielä ihan otsikkotasolla.

Vain muutama "projekti" on vuoden aikana valmistunut; yhtenä näistä tuubihuivi neidille.


Vaikka vuosi on ollut tietyllä tavalla rankka ja "työ haittaa vapaa-aikaa", olen myös nauttinut suunnattomasti työnteosta. Kuluneen vuoden aikana olen kehittynyt omassa työssäni, edennyt ja sekä saanut että ottanut enemmän vastuuta. Vaihdoin työni painopistettä äitiysloman jälkeen ja olen joutunut opettelemaan paljon uutta - tässä ruuhkavuosien keskellä ja äitiyden haurauttamassa pääkopassa se on ollut itselleni hieno saavutus.

Työ on ollut välillä hyvinkin hektistä ja on joutunut venymään; jopa Meean sairastaessa on välillä pitänyt tehdä illalla miehen kotiuduttua töitä, kun hommat on vaan ollut pakko saada tehtyä ja delegointi ei ole onnistunut. Siitä huolimatta työ on ollut hyvin palkitsevaa - jopa palkitsevampaa kuin edellinen toimenkuvani, jossa saavutetut tulokset eivät ole aivan yhtä selkeästi näkyneet. Loppuvuodesta saatu - ensimmäistä kertaa työpaikallamme jaettu - kuukauden työntekijä -pysti lämmitti mieltä todella paljon.

Työt lohkaisevat ison osan ajasta nykyisin.


Viimeiseen vuoteen on mahtunut paljon ihania juttuja. Pikkuneidistä on kasvanut iso tyttö; reipas, tomera ja ehkä hieman pikkuvanha. Meea on viime vuoden aikana muuttanut isojen tyttöjen sänkyyn nukkumaan ja päässyt vaipoista eroon (yövaippaa lukuunottamatta). Puhe on kehittynyt valtavalla tavalla, neitokaisella on nykyään uskomaton muisti ja todella hauskat jutut. Maitoallergia on selätetty keväällä ja sen myötä arki edes hieman helpottui kokkailun osalta. On järjestetty synttärit, laitettu pihaa ja kasvimaata kuntoon, vedetty läpi superdieetti, tehty diy-joulukalenteri ja sisustettu kotia.  Ollaan vietetty aikaa koko perheen kesken; on ehditty käymään mm. kahdesti Hoplopissa, Powerparkissa, Linnanmäellä, Ähtärin eläinpuistossa, kylpylässä, Muumi-esitystä katsomassa - sekä lukuisissa paikallisissa kesätapahtumissa. Ollaan ehditty viettää parisuhdeaikaa pariin otteeseen mm. ravintolan, leffojen ja frisbeegolfin merkeissä. Ollaan oltu viihteellä yhdessä ja erikseen; olen myös ollut ensimmäistä kertaa raskauden jälkeen tyttöjen viikonloppureissulla (Tallinnassa). Ollaan ehditty käydä myös niillä viikonloppureissuilla ja kyläilemässä sukulaisten ja ystävien luona.

Olen myös oppinut vuoden loppua kohden ottamaan - ja vaatimaan - omaa aikaa itselleni. Loppuvuoden aikana olen muun muassa ehtinyt lukemaan elämäni ensimmäisen e-kirjan, saanut muutaman käsityön valmiiksi, ehtinyt katsella Netflixiä (!!!) sekä viettänyt muutaman illan ihan vaan koneella istuen ja blogia näpytellen - miehen huolehtiessa seuraavan päivän ruuan kokkaamisesta.

Vaikka yllä oleva näyttää hienolta, ei kulunut vuosi ole todellakaan ollut elämäni helpoin tai ruusuisin. Väsymys on usein ollut vallitseva olotila, riitoja on tullut helpommin kuin koskaan ennen ja stressitasot niin kotona kuin töissä ovat olleet toisinaan pilvissä.

Kokopäivätyöt ja päiväkotiarki jatkuu entisellään, joten uusi ruuhkavuosi on alkamassa. Kun yhdestä vuodesta on selvitty kunnialla, ei kai tämä tulevakaan voi ainakaan pahempi olla? ;)

Perusarkea toimistolla.


Omat uudenvuoden lupaukseni listasin aiemmin, mutta niihin voisi lisätä vielä kolme tärkeää lupausta.
1) Enemmän kiireetöntä aikaa lapselle.
2) Enemmän omaa aikaa äidille (ilman sitä, että "oma aika" liittyy lapseen).
3) Enemmän parisuhdeaikaa ja yhteistä tekemistä (pariskuntana tai perheenä).

Koska yöunista en edelleenkään halua tinkiä, eikä lisätunteja vuorokauteen taida mistään ilmestyä (töitäkään ei voi jättää tekemättä), tämä tarkoittanee myös vähemmän somea (jonka lupasinkin jo aiemmin - ilkeä aikasyöppö tuo some!), vähemmän kotitöitä (tai enemmän kotitöitä miehelle) sekä parempaa asioiden organisointia (excel-taulukko viikon todo-listasta jaettuine vastuineen ei olisi huono juttu!).

Parhaat vinkit ruuhkavuosista selviytymiseen otetaan vastaan kommentti-osiossa!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Pieni päivitys lastenhuoneeseen

Joulun jälkeen tehtiin pientä päivitystä pikkuneidin huoneeseen. Ei mitään suurta - eikä juurikaan mitään uutta. Pikkujutuilla kuitenkin sai huoneesta toimivamman - ja tilavamman tuntuisen!

Tämä muutos oikeastaan lähti liikkeelle joulukuusesta. Joulukuusta varten huoneeseen piti raivata tilaa ja kun joulukuusi vietiin pois, oli sopiva sauma miettiä huonejärjestystä vähän uusiksi.

Ajatuksia oli useita, mutta loppupelissä ne kaikki kaatuivat siihen, että sängylle ei yksinkertaisesti ole muuta paikkaa kuin nykyinen. Talon ulkonurkkaus voi kovilla pakkasilla olla kylmä ja toisessa laidassa huonetta sänky olisi ulko-oven vieressä. Sängyn on siis pakko olla siinä, missä se nyt on. Mies ei myöskään ollut kovin innoissaan siirtämässä Kallax-hyllyä kokonaan toiselle seinälle, joten tehtiin nyt nämä lastenhuone-muutokset kohtuullisen pienellä vaivalla.

Mitä kaikkea tehtiin?
1) Kallax-hyllyn siirto (parikymmentä senttiä)
2) Pöytä toiseen paikkaan
3) Talohylly toiseen paikkaan
4) Nukensängylle paikka
5) Lukunurkkaus

Lastenhuone ei ole koskaan valmis - ei nytkään. Meinasin ensin pitkittää tätä bloggausta siihen asti, että seuraavat (nyt jo mielessä olevat, mutta "tarvikkeiden" vuoksi tekemättä jääneet) sisustustoimenpiteet on tehty. Nykyisellä tahdilla siihen saattaa kuitenkin mennä aikaa, joten lienee parempi julkaista tämä bloggaus nyt; ja tarvittaessa uusi sitten seuraavien pikkumuokkausten jälkeen. Koska lastenhuone ei todellakaan ole koskaan valmis, siitä riittää materiaalia myös hyvinhyvin moneen bloggaukseen! (p.s. Katso aiemmat lastenhuone-aiheiset bloggaukset tästä.)

Yleisnäkymää huoneesta.

Meea sai joululahjaksi Frozen-viltin, josta tein DIY-päiväpeitteen. Kelpasi. :D Myös kuvan Frozen-tyyny ja unipöllö ovat joululahjoja.
Jatkopuu-sängyn hyllylle olisi ihana koota pehmoleluja, mutta ne eivät siinä kauaa saa olla... Siksi yleensä korkeintaan yhden lelun siihen asettelen aamuisin. :D Joululahjaksi saatu nuken kehto - ja tietenkin itse nukke - piti ehdottomasti saada oman sängyn viereen.

Sen verran huoneen sisustus on vielä kesken, että hyllyt pitäisi siirtää lukunurkkauksen takaa jonnekin. Varmaan siis sängyn kohdille ja taulu ehkä toiselle seinälle. Nurkkaukseen minulla olisi yksi seinämaalaus-ideakin, mutta toistaiseksi vielä vaan idean asteella... 

Mummi osti jo jokin aika sitten neidille prinsessakatoksen. Siitä tehtiin lukunurkkaus säkkituolilla varustettuna. :)

Tärkeimmät pehmolelut ja tärkein vauvanukke. <3

Huone on - yllättäen - aika vaaleanpunainen, joten verhot ja Stuva-penkin päällinen tuovat vähän väriä huoneeseen. Joskus mietin huoneen sisustuksen muuttamista enemmän musta-valkoinen-keltainen -väritykseen, mutta tuo vaaleanpunainen tuntuu olevan niin tärkeä väri pikkuneidille, että ei uskalla muuttaa. :) 

Kallaxin siirron myötä saatiin piirustusnurkkaus. Oma retropöytäni ei oikein istu huoneen sävyihin - mutta kun ei sitä oikein raaskisi maalatakaan! (p.s. Bongaatko kuvasta pikkuluurangon yökkärissään?)

Kallax kaipaa pienempiä säilytyslaatikoita pikkuhilpetöörälle (Ikeasta bongasin jo sopivia!), niiden myötä varmaan muutama vaaleanpunainen laatikko jää ylimääräiseksi; osa niistä onkin jo aika kärsineitä. Pöydästä meinasin tehdä kunnon piirustuspisteen; pöydän yläpuolelle visioin kynäpurkkitelineitä seinään kiinnitettynä ja mahdollisesti hyllyjä muille tarvikkeille.

Talohyllylle löytyi oiva paikka sängyn päädystä. Sängyssä seisten on kattoa pitkin hyvä ajeluttaa autoja lattialle. :)

Harvoin näin siistinä. ;) Yksi niistä keskeneräisistä asioista on vielä säilytyslaatikot - Kallaxiin meinasin tosiaan ostaa Ikeasta valkoisia kannellisia laatikoita, mutta ainakin pikkueläimille aion tehdä säilytyskorin itse vaaleanpunaisesta ontelokuteesta. 

Näkymää huoneen ovelta sisään. Ihastuttavat pilvihyllyt bongasin Tigerista syksyllä ja ne sopivat mainiosti Kallaxin päätyyn. Jompaan kumpaan päätyyn meinasin ostaa vielä lehtitelineen värityskirjoille. :)

"Minulla on pinsessahuone!" on ihan vakiolause meillä nykyisin. Ja onhan se ihan totta! <3

Parastahan tässä on se, että pikkuneiti on aivan innoissaan uudesta huoneestaan. Talohyllyn lelut ovat leikeissä mukana jatkuvasti - etenkin noista ulottuvilla olevista kirjoista neiti on tosi innoissaan. Lukunurkkaus on ihana paikka ja Frozen-sänky luonnollisesti neidin mieleen. Neiti välillä ihan vaan onnellisuudestaan hokee "Minulla on pinsessahuone, minulla on pinsessahuone!" <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Minun sukuni - ihana kirja täytettäväksi!



Ostin Meealle joululahjaksi ihastuttavan Minun Sukuni -kirjan.

Tämä oli sinänsä heräteostos, sillä se osui silmiini kerran aikaa kaupungilla kuluttaessa. En kuitenkaan ostanut kirjaa tuolloin; mutta se jäi siinä määrin mieleen, etten voinut jättää kirjaa ostamatta.

Samalla hyllyllä oli muutama muukin vastaava kirja, mutta nopean selailun tuloksena tässä kyseisessä kirjassa oli selkeästi "parhaat" kysymykset. Tämähän on oikeasti tarkoitettu vähän vanhemmalle lapselle; täytettäväksi itse sukulaisia haastatellen. Tästä johtuen ihan joka sivua kirjasta tuskin tulee (ainakaan vielä) täytettyä. Idea oli kuitenkin aivan ihastuttava - vaikka muutaman tyhjän sivunkin kanssa. :)

Kirjan täyttämistä on jo hieman aloiteltu, mutta aika tyhjinä ovat vielä sivut. Mukavaa on ollut itsestäkin näitä tietoja kerätä; minä kun tällä kertaa olen pikkuneidin sijaan haastattelijana toiminut. :)









Löytyykö teiltä vastaavia suvun muistoja koottuna yksien kansien sisään?


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Suklaa-banaanihyydykekakku

Tehtiin Meean kanssa viikonloppuvieraille suklaa-banaanihyydykekakkua ja siitä tuli sen verran herkullista, että on laitettava ohje jakoon.

Meean yhdet kummit tosiaan olivat meillä viikonloppuna kylässä ja Meea halusi leipoa heille jotain. Käytiin sen tiimoilta keskustelua, joka eteni suurinpiirtein näin:
- Mitäs sä haluaisit leipoa?
- Kakun!
- Minkähän makuinen se kakku voisi olla?
- Suklaa, namnam, suklaa on hyvää.
- Pitäiskö siinä olla jotain muutakin makua? Mikäs muu on hyvää suklaan lisäksi?
- Hmm... Bansku!

Kuuliaisesti tämä äiti etsi suklaa-banaanikakulle ohjetta ja lopulta päädyin yhdistelemään pariakin ohjetta. Tästä tulikin oikeastaan suklaa-banaani-oreohyydykekakku; yllättävän hyvin sopivat maut yhteen ja yli vuorokauden jääkaapissa oltuaan mautkin olivat tasoittuneet niin, että kakku oli vielä parempaa!

Ja tässä ohjeessahan hyvää oli se, että kun ohje oli suhteellisen yksinkertainen, pääsi pikkuneitikin auttamaan aika paljon. Meea nimittäin murskasi lähes kaikki keksit, paineli keksiseoksen vuuan pohjalle, muussasi vähän banaania (voimat eivät riittäneet kovin pitkään), sekoitteli aineksia keskenään sekä hoiti koristelun lähes kokonaan!



Pohja:
n. 150 g Digestive-keksejä
n. 150 g Oreo-keksejä
100 g voita

Täyte:
2 banaania
2,5 dl kuohukermaa
2 prk Ehrmannin tuplasuklaavanukasta
0,5 dl banaanijogurttia
150 g maitorahkaa
5 liivatelehteä
vettä

Koristeet:
taloussuklaata
Oreo-keksejä
Makea Rapea Suolainen -herkkuja
suklaarusinoita


Murustele keksit. Sulata voi. Sekoita keksimurut ja voisula keskenään.

Vuoraa irtopohjavuuan pohja leivinpaperilla. Levitä keksiseos tasaisesti irtopohjavuuan pohjalle.

Laita liivatteet kylmään veteen.

Muussaa banaanit.

Sekoita muussatut banaanit, suklaavanukas, banaanijogurtti ja maitorahka keskenään.

Vatkaa kerma vaahdoksi.

Kuumenna kiehuvaksi pari ruokalusikallista vettä. Purista liivatteista liika vesi ja liuota ne tilkkaan kiehuvaa vettä. Lisää liivateneste ohuena nauhana täytemassaan, sekoita koko ajan.

Lisää kermavaahto täytemassaan ja sekoita huolellisesti (mutta varovasti).

Kaada seos vuokaan keksimurun päälle. Tasoita pinta.

Suojaa irtopohjavuoka esim. kelmulla ja nosta kakku jääkaappiin hyytymään. Anna hyytyä useita tunteja (mielellään yön yli; parhaimmillaan maku oli reilun vuorokauden päästä syötynä).

Koristele kakku ennen tarjoilua. Omassa kakussani koristeena oli raastettua taloussuklaata pohjalla ja sen päälle aseteltuna Oreo-keksejä, Makea Rapea Suolainen -herkkuja sekä suklaarusinoita.

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

torstai 12. tammikuuta 2017

Seinäkalenteri 2017

Olen useampana vuonna tilannut omilla kuvilla varustetun seinäkalenterin. Ajalla ennen lasta taisi olla parinakin vuonna koiran kuvilla varustettuja kalentereita; vuodesta 2015 saakka kalenteria ovat koristaneet Meean kuvat. Vuoden 2016 ja tämä tuore 2017 kalenteri on peräti saatu suunniteltua tasan vuoden takaisilla kuvilla; siis että tammikuu 2017 -kalenterilehdessä on kuva tammikuulta 2016, helmikuu 2017 -kalenterilehdellä helmikuussa 2016 napattu kuva - ja niin edelleen.

Vaikka olinkin nyt kalenterin kanssa aika myöhässä (tilaus lähti matkaan vasta vuoden viimeisinä päivinä), toimitus oli supernopea ja kalenteri saapui postissa alkuviikosta. Ehtii siis yli puoli kuukautta olemaan tammikuun kuvakin seinällä!

Joskus olen värkkäillyt kalenterin kanssa enemmänkin, nyt menin siitä mistä aita on matalin - valmiilla pohjilla ja useimmiten vain yksi kuva per kuukausi. Kalenterin olen tilannut jo monena vuonna Vistaprintiltä; laatu on ollut hyvä ja kalenterin tekeminen helppoa. Vahva suositus siis Vistaprintille - eikä ole edes maksettu mainos!

Vaikka suht pienellä vaivalla kalenterin teinkin, kuvien valikoinnissa meni kyllä aikaa. Muutama hyvä kuva jäi käyttämättä ja toisaalta joillekin kuukausille ei meinannut löytyä mitään käyttökelpoista. Perfektionisti itsessäni kun ei antanut joustaa, että 31.1. otettu kuva olisi voitu laittaa helmikuun kalenterikuvaksi...

Vaikka kalenteri tuleekin ilostuttamaan meitä tulevana vuonna, tämä tiivistää myös hyvin muistoja kuluneelta vuodelta. <3

Tammikuun ulkoiluja; tämä kuva yhdistyy omissa muistoissani vahvasti päiväkotiarjen alkamiseen. 

Ihastuttavan kirsikkamekon kanssa tuli napsittua eräänä helmikuisena päivänä useampikin (hyvä) kuva. 

Pieni pääsiäisnoita - hän oli kyllä niin tomerana ja täpinöissään lähdössä virpomaan!

Pikkuneidin 2-vuotissynttäreiltä. <3

Päiväkodin kevätjuhlissa. 

Ihana kaksikko landepaukkuina mummin ja vaarin luona hoidossa; näyttää kyllä siltä, että mitähän pahaa seuraavaksi tehtäisiin. :D

Heinäkuussa vietettiin pitkä viikonloppu kaksin kotona, kun mies oli mökkeilemässä - kelit suosivat ja terassi oli meidän vakiomesta. 

Tällöin tajusin ensimmäistä kertaa, että hänestä on tullut ihan virallisesti iso tyttö. <3

Päiväkodin kuvauksien satoa. 

Viime syksyyn kuuluivat metsäretket eväineen. 

Ensimmäistä kertaa hiihtämässä. 

Aatonaaton kuvausten satoa. 




Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Omat retrobarbiet ja yksi tavoittamaton unelma




Viikonloppuna kaivettiin mummilassa minun vanhat barbieni esille ja Meean leikittäväksi. Niitä oli vielä laatikollinen jäljellä ja kylläpä tuli nostalginen olo laatikon sisältöä katsellessa. Myös Meea oli kovin innoissaan barbeista; hänellä kun ei vielä sellaisia itsellään ole. Viikonloppukyläilyn päätteeksi pakattiin vielä muutama (huonompi) barbie ja parit vaihtovaatteet pikkuneidille mukaan kotiin, niin saa barbieleikit jatkua.

Retrobarbeista innostuneena aloin kaivelemaan netin syövereistä kuvia niistä omista parhaista barbeistani. Netistä löytyneiden kuvien perusteella näyttää, että ihan kaikki vaatteet eivät ole kyseisillä barbeilla enää tallella - mutta kylläpä palautui mieleen paljon hyviä muistoja barbielaatikkoani ja googlesta löytyneitä kuvia katsellessani. <3


Yllä on kaksi lempparibarbiani yhdistettynä. Hawaii-barbie tarvikkeineen (osa puuttuu) sekä Totally Hair -barbien asu. Pitkähiuksinen barbie on kadoksissa, samoin Hawaii-barbien bikinien alaosa ja hulahulamekko. Näillä kahdella sitä on tullut lapsuudessa leikitty aaaaika paljon; nämä olivat kyllä sellaisia aarteita!

Hawaii-barbie paketissaan.

Tämä oli vaan niiiin hieno barbie silloin 90-luvulla!

Toinen ehdoton lempparini. 

Nää hiukset oli vaan niiiiin ihanat! :D


Barbie-nukkejen lisäksi laatikosta löytyi myös retroakin retrompia barbien vaatteita. Etenkin tuo bilehileasu (josta puuttuu alaosa - en yhtään muista millainen se edes oli...) on varmastikin jopa kasaria. Ja tuo karvahupullinen takki on todella ihana; jotain tällaisia voisi seuraavien vuosien aikana koittaa Meean barbeillekin itse näpertää. :)



Tämän juhlabarbien yläosa oli kateissa ja barbie-nukkekaan ei itse asiassa ole oikea (oikea barbie myöhemmin toisessa juhla-asussaan), mutta tämä oli myös niitä ihanimpia barbieitani. Tuolla alla oli vielä vaaleanpunainen minimekko (joka myöskin oli vielä tallessa) iltabileitä varten.


Mä niin muistan, miten jännä tuo naamiokin tässä barbiessa oli!




Tätä toista juhlabarbieta en valitettavasti löytänyt googlen kautta mistään. Minkään barbien oikeita (pakkauksessa lukevia) nimiä en siis muista, joten ihan tuurilla nuo ylemmätkin sieltä löytyivät. Ei ole myöskään muistikuvaa, millainen yläosa tällä barbiella oli, mutta kaksiosainen mekko ja irtohihat olivat sentään tallella. Jos tiedät tämän barbien nimen, vinkkaa kommenttikenttään!



On kyllä huippua, että näitä on vanhempieni luona säilötty kaikki nämä vuodet - barbieleikeistä on nimittäin muutama vuosi aikaa! Niin paljon muistoja, hetkiä ja ystäviä tuli kyllä mieleen näiden barbien myötä. <3

Niin ja pakko vielä tähän loppuun nostaa esiin se yksi tavoittamaton unelma. Eli barbie-tarvike, jota en koskaan saanut. 

Toki myös barbien auto ja barbien talo olivat toivelistallani (enkä niitäkään saanut), mutta tämä kaakaobarbie oli jotain aivan ihanaa - muistan vieläkin, miten katselin näitä kuvia lelulehdestä ja haaveilin. Omissa muistoissani tämä kulki siis nimellä "lasketteleva kaakaobarbie". Todellisuudessa kyseessä oli kahvila, jossa laskettelemassa olleet barbiet voivat käydä kaakaolla. Tuolla voi siis ihan oikeasti tehdä kaakaota TAI suklaatikkareita muotteihin! Ja penkit ovat mukeja! On kyllä niin uskomattoman hieno - edelleen! :D



*Osa kuvista lainattu netistä.*

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.