sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Pikkuherra 1 kk

Pikkuherra täytti ennen joulua kuukauden. Ei voi kun ihmetellä, miten nopeasti on aika mennyt!

Joulukiireistä johtuen tämä bloggaus jäi hieman roikkumaan, joten julkaistaessa herralla ikää on jo lähes 1,5 kk. Parissa viikossa kehitystä on tapahtunut entisestään, mutta pyrin nyt kuitenkin keskittymään siihen parin viikon takaiseen tilanteeseen ja kuukauden ikäiseen pikkumieheen (ja tsemppaan jatkossa, että kk-kehityspostaukset oikeasti tulevat ajallaan!).

Kuukauden ikäisen pikkumiehen tuoreet mitat saatiin ennen joulua neuvolassa. (Suluissa syntymämitat.)
Paino: 4550 g (3676 g)
Pituus: 56,5 cm (52 cm)
Pään ympärys: 39 cm (37 cm)

Iso poika siis jo! Ihan vertailun vuoksi; syntymäpainoltaan lähes kilon pienempi siskonsa oli samoissa mitoissa vasta joskus 2,5 kuukauden iässä.




Suloinen pikkuherra muuttuu päivä päivältä sosiaalisemmaksi ja seuraa tarkasti ympäröivää maailmaa. Vaipanvaihtopaikan hymynaama-kuva sekä kaikki valaisimet ovat ehdottomia lemppareita, joita tuijotellaan päivittäin. Ennen joulua (eli juuri siinä 1 kk ikäisenä) shoppailureissussa Tigerin väriloistossa oli niin paljon katseltavaa, ettei pikkumies meinannut pysyä housuissaan.

Paras paikka on syli, eikä tämä kaveri paljoa meinaa muualla viihtyäkään. Liikkuvat vaunut ja auto kelpaavat, mutta muuten hän olisi aina sylissä. Erityisesti masuvaivoista johtuen sylissä onkin oltu paljon.

Onneksi kuitenkin yöt nukutaan suhteellisen hyvin ja öissä alkaa olla jo jonkinlainen rytmi. Yleensä nukkumaan mennään 22-23 välillä ja pisin unipätkä (n. 4-6 h) ajoittuu alkuun. Sen jälkeen nukutaan tunnin parin pätkiä ja aamuherätys on (esikoisenkin takia) yleensä 7-8 välillä. Yöt ovat onneksi olleet rauhallisempaa aikaa masuitkujen kannalta ja yleensä yöllä vaan syödään ja jatketaan unia.

Täysimetyksellä mennään toistaiseksi ja maito maistuu - välillä äidin mielestä turhankin usein. :D

torstai 21. joulukuuta 2017

Marraskuu on huono kuu saada vauva

Voisin antaa kaikille tuleville vanhemmille vinkin. Älä tee lasta niin, että se syntyy marraskuussa. Ei huonompaa ajankohtaa voisi olla.   

Kun vauvan syntymän aikoihin jouluun on aikaa kuukausi, tulee joulujärjestelyjen kanssa kiire. Vauva-arjen keskellä pitää huolehtia joululahjat, paketoinnit, jouluruuat, joulukortit, koristeet, jouluvalot... Mitä näitä "pakollisia" juttuja nyt onkaan. Vaikka aloitin jouluvalmistelut tänä vuonna jo hyvissä ajoin, jäi aika paljon tekemistä vielä joulukuulle ja ns. viimeisille metreille. Kun joulu lähenee, myös omat stressitasot alkavat nousemaan.

Kuukauden ikäinen pikkutonttu ei ole suureksi avuksi joulujärjestelyissä. ;)

Jouluruokien osalta sain onneksi apua äidiltäni ja esim. valtaosa (perheen ulkopuolisista) lahjoista oli ostettuna jo ennen vauvan syntymää. Kiire näiden jouluhommien kanssa on silti tullut. Erinäisistä syistä (mm. postin hidastelun vuoksi myöhäistoimituksena tulleen joulumekon takia) joulukortitkin lähtivät meiltä matkaan vasta sunnuntaina - ensimmäinen kerta ikinä, kun en ehtinyt lähettää joulukortteja joulumerkeillä...

Itse kun teen asiat mieluummin hyvissä ajoin kuin viime tipassa, on nyt joutunut joustamaan aika paljon. Ja jättämään jotain asioita pois tai pienemmälle panostukselle; esimerkiksi tontun jouluoven olisin hirveästi halunnut tehdä, mutta tajusin sentään sen jättää pois omista suunnitelmistani.

Kaiken lisäksi joulu tuli tänä vuonna nopeasti ja huomaamatta. Tämän siis olen kuullut monelta muultakin kuin tällaisessa vauvahuumassa eläviltä. Meillä mieskin viime viikon alussa havahtui joulustressiäni ihmetellessä "Ai onko jouluaatto jo ensi viikolla?". Niinpä...

Joulutekemistä on vielä jäljellä ja hyvin pahasti näyttää siltä, että joudun käyttämään yöuniaikaa lahjojen paketointiin. Ehkä jo ensi yönä - eipä tässä montaa yötä enää ole jäljellä!

Kuusi on sentään jo koristeltu pikkuneidin avustuksella. :)

Ja mikä pahinta (tai ainakin stressiä lisäävintä) tähän marraskuussa syntyneeseen vauvaan liittyen - joulun sijoittuminen tähän kohtaan syö aikaa ja jaksamista myös ristiäisjärjestelyiltä! Kun kuluvan viikon "ylimääräinen" aika pitää käyttää paketointiin, joulukuusen koristeluun ja jouluruokien kokkaamiseen JA useampi päivä aaton liepeillä rauhoitutaan joulun merkeissä (silloin en oikeasti aio ottaa stressiä mistään!), tarkoittaa se käytännössä, että ristiäisajatukset jatkuvat aikaisintaan välipäivinä. Jolloin juhliin on enää pari viikkoa aikaa. Stressi!

Toinen vaihtoehto toki olisi ollut järjestää ristiäiset ennen joulua, mutta siitä vasta se stressi olisi tullutkin! Etenkin kun sitä nimeä ei vieläkään ole - ja voi olla, ettei ole tammikuussakaan... 

Bloggaaminenkin on jäänyt hyvin vähälle - vaikka luonnoksissa edelleen on niitä puolivalmiita ennen vauvan syntymää aloitettuja bloggauksia mm. isänpäivälahjaan, loppuvuoden pikkuneidin lahja-askarteluihin sekä talvivaatteisiin liittyen. Voi kuitenkin olla, että palaan isommin blogin ääreen vasta ristiäisten jälkeen. 1kk-bloggauksen olisin halunnut saada julki näinä päivinä, mutta sekin taitaa venyä joulun jälkeiselle ajalle, vaikka ensimmäinen kuukausi pikkuherralla tuli täyteen jo viime sunnuntaina. Ei vaan riitä vuorokaudessa tunnit kaikkeen - ja kun ei ihan joka tunti pysty tekemään, kun vauvan (unien) ehdoilla mennään ja itsekin olisi mukava joskus nukkua.

Luotan siihen, että ristiäisten jälkeen aikaa blogille ja muille harrastuksille on huomattavasti enemmän, kun arki alkaa tasaantua. Joten tammi-helmikuussa blogikin tullee päivittymään tiuhempaan tahtiin - vaikka sitten niiden hieman vanhempien aiheiden myötä.

Nyt kun pikkuherra EHKÄ nukkuu vielä hetken (paino sanalla ehkä), menen kiireesti paketoimaan muutaman joululahjan. Kolme yötä jouluun ja n. 90 % lahjoista vielä paketoimatta - saattaa tulla kiire! :D

Muutama paketti sentään saatiin postiin jo viikonloppuna - mm. nämä kummipojan paketit. 

Jos ja kun en blogin pariin enää ennen joulua palaa (kuin korkeintaan blogin FB-sivun puolella), toivottelen tässä samalla ihanaa ja rentouttavaa joulua kaikille blogin lukijoille!

p.s. Meidän tämänvuotinen joulukorttikuva luvassa FB:n puolelle viikonlopun aikaan - jos et vielä ole tykännyt blogin FB-sivusta, käy tykkäämässä nyt! 

perjantai 15. joulukuuta 2017

Rankempi aloitus vauva-arkeen

Niinkuin aiemmin jo aihetta sivusin, meillä aloitus vauva-arkeen oli tällä kertaa hieman normaalia rankempi mm. influenssan takia.

Lyhyesti: tilanne oli siis se, että sairastuin itse viikkoa ennen vauvan syntymää ja synnytyksen käynnistyessä olin keskussairaalan infektio-osastolla hoidettavana. Diagnoosina keuhkokuume ja influenssa.

Ei varmaan tarvitse kamalasti kuvailla, millainen olo on pelkästään tuon taudin ansiosta. Siihen päälle vielä loppuraskaus liitoskipuineen sekä edeltävä valvottu viikko kipeän esikoisen kanssa. En ole varmaan ikinä voinut yhtä huonosti. Ja tällaisessa tilanteessa sitten se synnytys käynnistyi...

Synnytyksen jälkeen toipumiseen menikin vähintään tupla-aika, eikä ihan täysin ole toivuttu vieläkään. Synnytys oli omalla kohdallani jälleen kerran melko rankka; siis ihan jo ilman keuhkokuumetta ja influenssaa. Kun tämän tautikaksikon lisää vielä siihen päälle, niin huhhuh. Keuhkokuumeen aiheuttama kova yskä on kadonnut kokonaan vasta hiljattain ja synnytyksen osalta jännätään vielä mahdollisia "jälkioireita". 

Mutta eipä se meidän ns. rankempi alku tietenkään jäänyt tähän, sillä myös mies sairastui influenssaan. Hänellä oireet alkoivat synnytyssalissa ja lopulta hän ei vauvan syntymän jälkeen synnärille enää päässytkään tartuntavaaran vuoksi. Eikä kyllä olisi jaksanutkaan. Kotiin päästiin vasta tiistaina (kun vauva syntyi perjantaina) ja tuon ajan olin yksin synnärillä. Vaikka koti-ikävä oli suuri, kotiinpaluu jännitti vauvan terveyden kannalta, koska mies oli edelleen potentiaalinen influenssan tartuttaja. 

Vauvan sanottiin saaneen minulta vasta-aineet influenssaa vastaan, mutta siitä huolimatta vauvan ensimmäisinä kotipäivinä minä vastasin vauvanhoidosta 100%, eikä mies edes ottanut vauvaa syliinsä.

Kotiutumista odotellessa. 

Vauva-arkeen opettelussa olisi ollut ihan riittävästi puuhaa, mutta sairastaminen ja toipuminen näyttelivät isointa roolia meidän ensimmäisissä kotipäivissä. Ensimmäisinä kotipäivinä hoidettiin todellakin vain välttämättömin. Esimerkiksi ruuanlaiton suhteen mentiin siitä, mistä aita on jo kaatunut... Vieraitakin otimme vastaan vasta vauvan ollessa muutaman viikon ikäinen - suurimpana syynä oli influenssaan liittynyt sairaalankin määräämä varoaika, mutta ei myöskään olisi jaksanut yhtään aiemmin laittaa kotia vieraskelpoiseen kuntoon.

Suoraan sanottuna; ihan täysi kaaoshan meillä oli monta päivää. Kun mies oli synnärillä oloni aikana sairastanut kotona yksin jaksamatta laittaa tiskejä, viedä roskia jne, kotikin oli melkoisessa kunnossa jo valmiiksi. Lisäksi hoidosta palanneen Meean laukut sekä oma ja vauvan sairaalakassi odottivat eteisen nurkassa aaaaaika monta päivää purkamista. 

Kun sairastelua meidän perheessä oli ollut jo pari viikkoa ennen vauvan syntymää, oli osa "vauvajutuista" vielä tekemättä/laittamatta - eikä ensimmäisinä päivinä niihin jaksanutkaan panostaa. Esimerkiksi likaiset vaipat laitettiin monta päivää ovenkahvassa roikkuneeseen muovipussiin, kun ei jaksanut lähteä etsimään vaipparoskista varaston syövereistä.

Ekalle vaunulenkillekin selvittiin vasta itsenäisyyspäivänä. Vaunutkin kun olivat laittamatta valmiuteen ennen vauvan syntymää...

Muutamaan otteeseen huvittuneena miehelle totesinkin, että hieman on nyt eri lähtötilanne vauva-arkeen kuin 3,5 vuotta sitten. Tuolloinkin osa vauvajutuista oli tekemättä ennen vauvan syntymää, mutta koiravahtina olleet vanhempani ja mies laittoivat kaiken kuntoon osastolla oloni aikana. Kotiutuessamme kotona oli joka paikka puhtaaksi puunattu, pakastin oli täynnä ruokaa ja ensimmäiset viikot pystyi keskittymään täysin vaan vauvaan. Toista oli nyt. 

Niin ja jottei nyt liian helppoa olisi ollut, niin pakko mainita vielä äiti-ikävää potenut isosisko. Isosisko, joka rakastaa vauvaa yli kaiken ja on yllättävän hyvin sopeutunut vauva-arkeen (kiukuttelu on alkanut vasta hiljattain). Mutta joka joutui olemaan viikon erossa äidistä ja isistä - ja reagoi siihen kotiuduttuaan mielettömällä äiti-ikävällä. Varmaan kaiken sen ajan, kun vauva ei ollut sylissäni, Meea oli. Ja vauvankin ollessa sylissä Meea oli monesti kainalossa. Yöt hän nukkui alkuun kokonaan meidän sängyssä ja esim. yhtenä yönä heräsin siihen, että Meea nukkui pitkää pituuttaan mahani päällä. Nyt ikävä on onneksi jo alkanut hellittää, mutta aika pitkään sitä oireiltiin. 

Hieman rankemmasta alusta huolimatta vauva-arki on lähtenyt hyvin käyntiin ja nyt ovat olotilat itse kullakin tasaantuneet. Mies palasi tällä viikolla isyyslomalta töihin ja todellinen opettelu arkeen kahden lapsen kanssa on alkanut!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Viikkokalenteri käytössä

Meea on jo pitkään ollut kiinnostunut viikonpäivistä, kuukausista ja vuodenajoista. Viime aikoina myös käsitteet "huomenna" ja "eilen" ovat tulleet oikeaoppisesti käyttöön ja myös päivien lukumäärän (siis esimerkiksi "kolmen päivän päästä") laskeminen on tullut ajankohtaiseksi.

Tämä opettelu on varmasti omalta osaltaan tehostunut syksyllä käyttöön otetun viikkokalenterin myötä.





Viikkokalenteri-pohjan tein jo kaaaaauan sitten (joskus keväällä?), mutta varsinaisten kuvakkeiden tekeminen ja viikkokalenterin käyttöönotto jäi syksyyn. Viikkokalenterin kuvakkeet olen etsinyt googlen kautta ja niiden sisältö onkin vaihtelevaa. Sekä itse kalenteripohja että kuvakkeet on päällystetty kontaktimuovilla, jotta käyttöikä olisi pidempi.

Viikkokalenteri on ollut meillä käytössä elokuusta asti ja edelleen se on yksi huippujutuista pikkuneidin mielestä. Jääkaapin oveen sijoitettuna se on kohtuullisen keskeisellä paikalla ja sinitarran avulla kuvakkeita on helppo siirtää ja vaihtaa. 

Joka sunnuntai (tai viimeistään maanantai) kootaan alkava viikko esille kalenteriin. Vähintäänkin päiväkoti- ja kotipäivät merkitään kalenteriin omilla kuvakkeillaan; niiden lisäksi mm. kylpypäivät, kauppareissut ja kavereiden kyläilyt merkitään kalenteriin oikeille viikonpäiville. Erityisesti silloin kun viikon mittaan on jotain mukavaa odotettavaa, viikkokalenteria tutkitaan ja jäljellä olevia päiviä lasketaan tiuhaan tahtiin.

Viime viikon kuvakkeet.


Viikkokalenteri-pohjaan tein viikonpäivät yleisesti käytössä olevien värien mukaan ja värit ovatkin helpottaneet viikonpäivien oppimista. Nyttemmin viikonpäivät osataan luetella jo ilman "väriapua", mutta alkusyksystä viikonpäivät menivät kohdalleen värejä muistellen.

Toistaiseksi kalenterikuvakkeita on ollut vain muutamia erilaisia, mutta käytön myötä mieleen on tullut lisää kuvakkeita, joita kalenterista pitäisi löytyä. Työn alla onkin parhaillaan lisäkuvakkeiden tekeminen. Jatkossa kalenterista tulee löytymään myös mm. siivous, mäenlasku ja päiväkodin lelupäivä. Kunhan tämä äiti ehtii leikkaus- ja päällystyshommiin. :)

perjantai 1. joulukuuta 2017

Joulukalenteri - nyt saa avata!



Väläyttelin jo aiemmin hieman ennakkotunnelmia siitä, miltä tämän vuoden tavarajoulukalenteri tulee näyttämään. Ihana kettukalenteri koottiin seinälle eilen. Kuusen muotoon seinälle kiinnitetty kalenteri herätti kiinnostusta koko eilisen ja neiti odotti malttamattomasti tätä aamua, että sai avata ensimmäisen pussukan (josta muuten paljastui ponskareita). Sen verran taisi vielä olla joulukalenterin idea muistissa vuoden takaa, että neiti itse totesi "Ja huomisaamuna saa sitten avata toisen!"

Tänä vuonna joulukalenterin avaamiseen tuleekin tuplailoa, koska ensimmäistä kertaa pikkuneidillä on myös suklaakalenteri! Mies halusi sellaisen Meealle vielä tavarakalenterin oheen ostaa, joten kettupussukoiden lisäksi meillä availlaan aamuisin myös Ryhmä Hau -kalenteria - molemmat kalenterit koristavat keittiötämme joulukuun ajan.



p.s. Niin ja jottei joulukalentereita olisi vaan liian vähän, oli mies ostanut myös meille yhteiseksi Mars-joulukalenterin. En edes muista, milloin viimeksi itselläni olisi joulukalenteri ollut - ei varmaan koskaan aikuisiällä! Namnam! :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

Innokas isosisko

Aloitin tämän bloggauksen kirjoittamisen jo ennen vauvan syntymää - otsikolla "malttamaton tuleva isosisko". Sairastelusta ja hieman odotettua aiemmasta synnytysajankohdasta johtuen bloggaus jäi hieman kesken - siksi sitä onkin nyt hyvä hieman täydentää isosiskon ajatuksilla vauvan syntymän jälkeen!

Isosisko ja pikkuveli. <3

Ennen vauvan tuloa tuleva isosisko siis odotti hyvinhyvin innoissaan tulevaa rooliaan. Hän ei olisi millään malttanut odottaa, että vauva syntyy. Voi tosin olla, että hänellä oli turhan ruusuinen kuva vauvan syntynän jälkeisestä elämästä ja mieli tulee vielä muuttumaan - mutta joka tapauksessa mieliala on ollut innokkaan odottava.

Kaikki vauvaan liittyvät jutut olivat meillä hittijuttuja, etenkin mitä pidemmälle talvea kohti mentiin. Meea olisi auttanut äitiä siivoiluissa ja järjestämisissä vaikka kuinka paljon, jos ne vaan liittyivät vauvaan. Tutit, vauvalelut, pienet vaatteet - kaikki ovat niiiiin ihania Meean mielestä. Yhtenä viikonloppuna jopa järjesteltiin yhdessä vauvan bodeja kokojärjestykseen kaappiin - kyllä oli innokas apuri!

Etukäteen puhuttiin aika paljon vauvan syntymästä ja yritettiin valmistella Meeaa tulevaan. Iso elämänmuutos arkeen tämä kuitenkin tulee olemaan - mutta ainakin siitä on jo paljon juteltu. Lähinnä siitä, miten vauvanhoito vie äidin aikaa ja Meean pitää olla reipas tyttö. Viimeisinä viikkoina ennen vauvan syntymää Meea itse totesikin odottavansa eniten sitä, että saa auttaa äitiä ruuanlaitossa vauvan syntymän jälkeen. :D

Jo kesästä asti myös Meean masussa on asunut vauva. Vauva joka potkii kovasti ja joka syntyy samaan aikaan kuin äidin masussa oleva vauva. Välillä on siis kauppareissullakin joutunut pysähtymään, kun Meean masuun on alkanut sattumaan - kun vauva potkii. :D Parasta oli kerran keskustellessamme vauva-arjesta ja mainitessani, että äiti ei sitten ehdi enää ihan niin paljon Meean kanssa leikkimään. Neiti vilkaisi minua tuohtuneena ja tokaisi "No kuule äiti, en minäkään ehdi sitten ihan aina olemaan sinun kanssasi ihan koko aikaa, kun minun pitää hoitaa omaa vauvaani!" :D Marraskuussa hän alkoi myös miettimään montako päivää joutuu itse olemaan sairaalassa kun hänen vauvansa syntyy ja miten se vauva ylipäätään syntyy.

Jotain tulevan isosiskon innokkuudesta kertoo myös se, että jo lokakuun puolella hän oli päiväkodissa kertonut vauvan syntyneen. Mies kun meni hakemaan Meeaa hoidosta, hän sai Meean ryhmän lastentarhanopettajalta vuolaat onnittelut. "Kiitos, mutta mistä?" Meea oli vienyt tätejä sata-nolla ja kertonut vauvan syntyneen ja vastannut kysymyksiin vauvasta ihan suvereenisti. "Ei se vauva paljoa itke, mutta sitten kun itkee, niin äiti antaa vauvalle maitoa tissistä." Meealle oli myös laulettu onnittelulaulu tuoreen isosiskouden kunniaksi. Kotona kun tätä käytiin läpi, niin ilmeisesti hän vaan niin malttamattomasti odotti pikkuveljeä syntyväksi. Ja onhan se ollut pitkä odotus!


Nyt kun vauva vihdoin syntyi, on isosisko ollut kyllä erittäin huolehtivainen, rakastava ja reipas. Reippaudesta ja uuteen ei-niin-huomion-keskipisteenä-olemisen rooliin sopeutumisesta voisin kirjoittaa jossain kohtaa ihan omankin bloggauksen (jottei tästä tule aaaaaivan niin pitkä), mutta sen verran täytyy mainita, että Meea tuntuu kasvaneen parilla vuodella - niin fyysisesti kuin taidoiltaankin. 

Kun mies ja Meea tulivat hakemaan minua sairaalasta kotiin, pikkuneiti oli yhtä hymyä koko kotimatkan, kun sai olla takapenkillä kahdestaan pikkuveljen kanssa. Pikkuveli on ollut maailman tärkein Meealle siitä asti ja meillä usein kuultu lause onkin "Ei hätää, isosisko on tässä ihan lähellä."

Isosisko on erittäin hyvä vauvanhoitoapulainen. Valitsee vaatteet kaapista, ojentaa vaipan ja pyllypyyhkeen sekä kiikuttaa harsoja tarvittaviin paikkoihin. Hellästi silittelee ja halailee vauvaa, ja haluaisi aina pitää vauvaa sylissä. Isompia mustasukkaisuuksia ei ole toistaiseksi tullut, vaikka äiti-ikävä olikin viikon erossa olon jälkeen hirmuinen. 

Äidin sydän suli totaalisesti, kun tuore isosisko sanoi "Kiitos äiti, kun synnytit ihanan poikavauvan minulle." <3