torstai 30. kesäkuuta 2016

Yrttinen kikherne-perunasalaatti

Tämä äidiltäni saatu salaattiohje on yksi parhaista kesäisen grilliruuan kaveriksi. Maistuu toki muutoinkin, mutta itse tulee tehtyä tätä vaan kesäisin. Tänä kesänä jo kahdesti - viimeksi juhannuksena, jolloin kuvakin on napattu.

Ainoa huono puoli on, että kun ainesosia on paljon, tästä tulee väkisinkin kulhollinen salaattia. Siksi yleensä tulee tehtyä vain silloin, kun on isompi porukka syömässä.



8-15 kpl uusia perunoita
1 punainen paprika
1 suolakurkku
1 vihreä omena
1 dl kevätsipulisilppua
2 valkosipulin kynttä
1 prk kikherneitä
2 dl fetajuustoa
1 sitruunan mehu
tilliä
suolaa

Valuta kikherneet purkin ohjeen mukaan. Keitä kikherneitä n. tunti ja jäähdytä ennen lisäämistä salaattiin.

Keitä perunat ja anna jäähtyä. Kuori ja pilko kuutioiksi.

Kuutioi paprika, suolakurkku, omena ja fetajuusto. Silppua kevätsipuli ja valkosipuli.

Sekoita ainekset keskenään. Mausta sitruunamehulla, tillillä ja suolalla.


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Härmän kylpylässä lomailemassa

Kolmas ja (ehkä) viimeinen osa liittyen kesäkuun reissuumme Härmän kylpylään. Aiemmin olen kirjoittanut kylpyläosastosta sekä Powerparkista - nyt vuorossa on yleisempi bloggaus liittyen Härmän kylpylään.

Nippe-Norsun Vekaraviidakossa riitti puuhaa!

Menimme kylpyläreissulle miehen töiden kautta ja ohjelma viikonlopulle oli osin järjestettyä. Aloitimme tuloinfolla ja aikaisella (klo 10.30) lounaalla perjantaina, jonka jälkeen mies meni muutamaksi tunniksi koulutukseen ja me Meean kanssa vietimme aikaa ns. perheille järjestetyssä ohjelmassa, eli jumppatunnilla ja temppuradalla. Pe-iltana kävimme ensimmäistä kertaa kylpylässä ja muutamaan otteeseen päivän aikana myös kylpylässä olleessa lasten puuhapaikassa (joka oli ihan huippu!).

Lauantaina suuntasimme kylpylän puolelle heti aamupalan jälkeen. Sitten hetki puuhapaikassa, Powerparkkiin päiväksi ja Meean myöhäisten (klo 17-18) päikkäreiden jälkeen puuhapaikan kautta illan pizzabuffetiin - jossa vieläpä soitti tanssiorkesteri taustalla. Sunnuntaina kerkesimme vielä aamusta kylpylään ja puuhapaikkaan ennen lähtöä.

Ohjelmaa täynnä siis koko viikonloppu ja hotellihuoneessa tuli oltua kohtuullisen vähän aikaa.

Taaperon kanssa reissaavana - ja ensimmäistä kertaa kylpylässä/hotellissa yöpyvänä - jännitysmomentteja etukäteen oli kolme. Ruoka, uni ja viihtyminen. Miten niistä selvittiin?

Ruuan osalta syötiin kylpylässä perjantaina lounas ja päivällinen; iltapalaksi piti käydä hakemassa Meealle S-marketilta jogurttia. Lauantaina syötiin kylpylän aamiainen, lounas Powerparkissa, välipalat hotellihuoneessa ja illalla vielä puoli kasilta mentiin kylpylän pizzabuffetiin, joka toimi käytännössä iltapalana. Sunnuntaina vielä aamupala kylpylällä ja lounas kotimatkan varrella Tuurissa.

Kun maitoallergia on nyt selätetty, oli oma huoli ruokien suhteen pienempi. Pystyi luottamaan siihen, että löytyy takuuvarmasti Meealle sopivaa ruokaa, joten en etukäteen niin paljon miettinyt ruokailuja. Vähän kuitenkin mietitytti, mitä Meea suostuu reissussa syömään. Vaikka neiti kotona maisteleekin hyvin erilaisia ruokia (ja on tykännyt ruuista, mistä en olisi uskonut!), välillä iskee nirsoiluvaihde päälle. Valitettavasti se nirsoiluvaihe oli päällä myös viikonloppuna...

En valehtele, jos sanon, että Meea eli viikonlopun ajan nakeilla, kaurapuurolla, leivällä ja ranskalaisilla. Ei hän juuri muuta tainnut syödä.



Lämpimät ruuat kylpylässä kieltämättä olivat vähän sellaisia, ettei äidillekään meinannut löytyä syötävää; pitkälti itsekin elin salaateilla ja kasvisruokavaihtoehdoilla. Mutta Meealle ei kelvanneet nekään; vaikka kurkku ja tomaatti ovat ykkösherkkuja kotona, ei niitä voinut edes maistaa kylpylässä. Nakit ja leipä olivat ainoat mitä neiti söi perjantaina plus kaupasta ostettu jogurtti iltapalaksi. Lauantain pizzabuffetissakin neiti söi vaan nakkeja ja ranskalaisia - pizzaan ei tainnut edes koskea. Ranskalaiset olivatkin nakkien ohella se toinen viikonlopun "ruoka"; Powerparkin ja Tuurin hamppariaterioilla kun hampurilainen jäi koskemattomaksi ja vain ranskikset kelpasivat neidille.

Aamupaloille kasasin neidille kaikkea mahdollista aamupalaa tarjolle. Leipää, jogurttia, puuroa, hedelmiä, croissantteja, cocktailpiirakoita, nakkeja, kurkkua, leikkelettä... Leipää ja jogurttia hän maistoi, mutta kumpanakin aamuna veteli kasan nakkeja ja lautasellisen puuroa. Puuro toki on erittäin hyvä ja nälkää pitävä vaihtoehto, joten onneksi se kelpasi!

Vaikka Meea päiväkodissa saakin ruokaa vaan silloin kun sitä on tarjolla - eikä kotonakaan ole täysi palvelu ruuan suhteen jatkuvasti - tuo kylpylän valmis aikataulu ruualle oli jotenkin tosi huono Meealle. Lähes joka kerta syömisen jälkeen huoneeseen päästyämme kuului "mulla on nälkä!" - vaikka siis juuri oltaisiin tultu ruokasalista. No, useimmiten hän ei paljoa syönytkään, joten en ihmettele. Välipalana jouduttiin hamstraamaan huoneeseen sitten muutama sosepussi ja välipalakeksi, ettei nälkä johda kiukutteluun.

Pizzabuffetin antimet.


Uni olikin sitten se ruokaa haastavampi osuus tällä reissulla...

En tiedä oliko kylpylän huoneiden ovissa jotain vikaa vai mistä se johtui, mutta käytävän äänet kuuluivat HYVIN selkeästi huoneeseen sisälle. Enkä siis tarkoita, että ne kuuluivat samalla tavalla kuin käytävällä ollessa. Ei, ne kuuluivat paljon selkeämmin! Kovempaa ja kaiun kanssa. Kun etenkin päikkäriaikaan käytävällä kulki lapsiperheitä kiljuvien lapsien kanssa, niin oli melkoisen haastavaa saada neitokainen nukkumaan. Iltaunille meno oli vähän helpompaa (koska meteliä oli vähemmän), mutta kyllähän tuo erilainen ympäristö vaikutti myös nukkumiseen.

Vielä kun tosiaan ensimmäisille päikkäreille mentiin "hieman" myöhässä; heti kun saatiin huone, eli kolmelta (osa porukasta sai siis huoneen heti aamulla saapuessaan, mutta tietenkin meillä oli se huone, joka oli vapaana vasta kolmelta). Neitokainen, joka yleensä menee päikkäreille klo 12-13 aikoihin, oli melkoisen väsynyt siinä vaiheessa - ja unille nukahtaminen haastavaa uudessa oudossa huoneessa, johon ei ollut ehtinyt vielä tutustumaan. Käytävältä kaikuneet äänet eivät helpottaneet asiaa...

Turvallista?

Oli muuten varavuode sijoitettu niin hölmösti, että ei oltu kyllä ajateltu lapsen nukkuvan siinä. Sänky oli television alla - joka jo itsessään on huono paikka lapsen nukkua, jos vanhemmat haluaisivat katsella telkkaria vielä lapsen nukahdettua. Turvallisuusaspektin osalta vielä pahempi; mitäs jos televisio tippuu yöllä - en itsekään haluaisi nukkua television alla! Kaiken huipuksi television johdot roikkuivat sängyn vieressä. Siis niin, että lapsi voisi vetää niistä nukkuessaan. Ei kovin turvallista eikä loppuun asti ajateltua.

Meillä Meea nukkui päikkärit tuossa varavuoteessa (kun itse valvoimme vieressä) ja yöt parivuoteessa meidän välissämme. Kohtuullisen hyvin mahduttiin nukkumaan, vaikka neiti nukkuikin yöt pääsääntöisesti poikittain. :D Mutta hyvin meni yöt, saatiin jokainen unta nukkumisjärjestelyistä huolimatta ja nukahtaminenkaan ei kestänyt montaa tuntia (Meeahan ei yleensä nuku meidän sängyssä, kun ei osaa siihen rauhoittua nukkumaan). Sen verran taisi neitokainenkin yöllä nähdä kylpylästä unia, että yhtenä aamuna herätessä sanoi jo ennen kuin sai edes silmiään kunnolla auki "uima-altaaseen ei tarvitse laittaa vaatteita päälle!" :D



Kolmas etukäteen jännittänyt asia, eli viihtyminen, olikin se kaikista iisein homma.

Meillä oli sen verran touhua läpi viikonlopun, että hotellihuoneessa tuli vietettyä hyvin vähän aikaa. Nukkumisten lisäksi ei kovin montaa hetkeä huoneessa oltu; esimerkiksi lauantaina minun meikatessani ennen Powerparkiin lähtöä mies oli Meean kanssa puuhapaikassa. Ne vähät hetket, kun huoneessa oltiin ja ei nukuttu, Meea viihtyi erinomaisesti ipadin ja mukaan otettujen kirjojen avulla. Sen lisäksi hän mm. levitti kaikki ulkovaatteensa kassista ympäri lattioita ja keräsi pöydällä olleita roskia roskikseen. Ei tullut kyllä kertaakaan mitään "täällä on tylsäääääää!" -hetkiä huoneessa.

Perjantaina oltiin tosiaan pari tuntia järjestetyssä ohjelmassa ja siellähän se aika kului hyvin. Vaikkakaan Meea ei siihen ohjattuun toimintaan ihan koko aikaa jaksanut keskittyä ja kertaalleen jouduttiin käymään käytävällä jäähyllä, oli ihan mukavaa, että oli jotakin tekemistä. Etenkin kun tosiaan saatiin se huone vasta kolmelta (ja tultiin kylpylään jo ennen kymmentä); olisi voinut tekeminen loppua kesken ilman järjestettyä toimintaa. Oma ajatukseni tosin oli etukäteen, että jumppatunnin jälkeen lähtisin nukuttamaan Meeaa rattaisiin, sillä temppurata oli ennakko-ohjelmassa kirjattu 4-10 -vuotiaiden aktiviteetiksi. No, "onneksi" satoi, niin jäätiin sisätiloihin ja mentiin tsekkaamaan se temppurata - ja se olikin oikeastaan paljon parempi aktiviteetti 2-vuotiaalle kuin "koko perheen jumppahetki", jossa oltiin ennen sitä.

Oli siellä muitakin yhtä pieniä lapsia mukana - Meea vaan oli ainoa, joka uskaltautui etunenässä tutustumaan temppurataan. :) 

Temppuradan paras kohta. :)

Kaikkea en tajunnut kuvata, mutta rata kiersi siis jumppasalin reunoja pitkin keskustan telttaan asti.

Nippe-Norsukin kävi meitä tervehtimässä!


Meillä aktiviteetteja oli viikonlopun aikana paljon (edellä mainitun lisäksi sunnuntaina 5,5h Powerparkkia), mutta hiljaisissa hetkissä palveli hyvin kylpylän puuhapaikka; Nippe-Norsun Vekaraviidakko. Siellä käytiin monenmonta kertaa viikonlopun aikana ja se oli oikeasti tosi kiva paikka - niin äidin kuin lapsenkin mielestä.

Vaikka toki sielläkin välillä näkyi se sama ilmiö kuin kaikissa "vahtimattomissa" puuhapaikoissa, eli vanhemmat istuvat eri puolella tilaa ja lapset saavat tehdä mitä haluavat. Mutta muutamaan otteeseen oltiin puuhapaikassa ainoina (tai lähes ainoina), joten kovin pahaa hermojen menetystä vanhempien takia ei itselleni tullut.

Meean lempparit olivat pallomeri, silta, nukkekoti ja liukumäki, joista on puhuttu paljon vielä kotonakin. Ja ihan yllärinä; pikkulegojen rakentelupöytä kiinnosti Meeaa kovasti ja hän malttoi istua paikoillaan pitkiäkin aikoja (eli yli viisi minuuttia) legoilla rakennellen. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä tuli itselle fiilis, että tultiin puuhapaikkaan, jotta äiti pääsee lepäämään - yleensä puuhapaikat kun eivät ole minulle mikään lepopaikka; harvemmin edes ehdin istahtaa.







Ihan mahtava paikka - kuvassa näkyy ehkä puolet aktiiviteeteista!



Äiti ihastui nukkekodin kalusteisiin. :)


Neidin ihan itse rakentama!


Summa summarum; kylpyläreissu oli oikeasti kiva ja aktiviteetteja riitti. Reissuviikonlopusta kotiuduttuamme Meealla alkoi univelkojen nukkuminen sekä nakkitauko. Onneksi kuitenkin edes jokin ruoka maistui ja yöunet eivät olleet katkonaiset; tämä lisää luottamusta vastaavanlaisten reissujen onnistumiseen jatkossakin!

Miten teidän lomareissut taaperon kanssa ovat sujuneet?


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Kylpylässä taaperon kanssa

Viime viikolla kirjoittelin Powerpark-reissusta, mutta pitää kirjoittaa vielä varsinaisesta kylpyläreissustakin. Ajattelin ensin kirjoittaa kaiken yhteen bloggaukseen, mutta tekstiä tulikin (taas) sen verran, että jaetaan tämä kahtia.

Tässä "ensimmäisessä osassa" juttua varsinaisesta kylpyläreissusta - jälkimmäisessä bloggauksessa sitten yleisemmin Härmän kylpylästä.

Kylpylä itsessään oli varmaan yksi reissun jännimmistä jutuista. Meea ei ole koskaan aiemmin käynyt kylpylässä. Uimahallissakin viimeksi vauvauinnissa - ja siitä on jo aikaa.

Olimme kylpylässä pe-aamusta su-aamupäivään, joten kylpyläosastolla ehdittiin käydä kaikkineen kolmesti; pe-iltana, la-aamuna ja su-aamuna. Ilman Powerpark-reissua olisi ehditty käydä varmaan vielä kertaalleen la-iltana.

Kylpylä oli ensimmäisellä käyntikerralla erittäin jännä paikka, mutta kun paikka kävi tutuksi, niin myös Meean jännitys hälveni. Tai siis; ensimmäisellä kerralla hän seisoi suihkutilassa tiiviisti paikallaan ihan koko ajan ja halusi pitää kädestä kiinni tai olla sylissä, mutta viimeisellä kerralla lähti jo itse vaeltelemaan oman suihkuni aikana poispäin. En tiedä jos olisimme käyneet vielä useamman kerran, olisinko lopulta joutunut juoksemaan lapsen perässä allasalueelle ilman uikkaria. :D

Kylpylä oli Meean mielestä ihana paikka. Härmän kylpylässä, jossa olimme, on yksi lasten allas, kaksi isompaa allasta ja yksi "keidasallas", jonka yhteydessä on mm. pieni lasten allas liukumäellä ja poreallas. Sunnuntaina uimakoulu valtasi sen pienen lasten altaan (plus ne isot altaat), mutta muutoin lasten allas oli Meean mieluisin paikka. Siinä oli sen verran vähän vettä, että pystyi kävelemään itse ja leikkimään leluilla. Vaikkakin Meean meno oli sellaista kohellusta, että hänestä piti lähes koko ajan pitää kiinni siinä lasten altaassakin...

Paljon oltiin myös siinä keidasaltaassa ja alun jännityksen lievennyttyä myös se liukumäki oli ihan paras paikka. Aluksihan Meea nosti polvet koukkuun ja jarrutti jaloillaan, kun jännitti. Pikkuhiljaa alkoi suoristamaan jalkansa aiemmin ja aiemmin - sunnuntaina jo suoristi jalat heti liukumäkeen tullessaan ja vauhti oli kova! "Uudestaan!" kuului yleensä joka kerta liukumäki-laskun jälkeen.

Kuvia ei valitettavasti kylpylästä ole (koska äitikin halusi päästä uimaan!), mutta voitte kuvitella hymy huulillaan olevan pienen neidin ilonkiljahduksineen. :)

Ainoa kylpyläaiheinen kuva - ja pienin saatavilla ollut kylpytakki. :D 


Saunat jätettiin kokonaan väliin, kun ei Meea halunnut. Itku tuli joka kerta kun edes raotin ovea, joten lopulta en enää edes yrittänyt. Kieltämättä; onhan se aika pelottavan näköinen paikka - pimeä ja kuuma huone täynnä ihmisiä.

Se kylpylässä suoriutuminen (vilkkaan) taaperon kanssa oli asia, joka jännitti eniten. Kylpyläaltaissa oli mies apuna, mutta suihkutiloissa ja pukukopissa piti suoriutua yksin. Vauvauintiaikaan homma sujui paljon helpommin, kun neiti ei vielä päässyt karkuun.

Altaaseen meno sujui kohtuullisen helposti, kun jätimme vaatteet huoneeseen ja menimme kylpylään pelkät kylpytakit päällä. Takit pukukoppiin, vaippa roskikseen ja suihkuun peseytymään; sen jälkeen uikkarit päälle - ensin minulle, sitten Meealle (ja Meealle itseasiassa vielä uimavaippa sinne alle). Tämän aikaa Meea suurin piirtein malttoi olla paikallaan.

Ajatuksenani oli altaissa uimisen jälkeen peseytyä suihkutilassa (omat pesuaineetkin oli pussissa mukana) ja rientää huoneeseen kovaa vauhtia, koska en ottanut Meealle uutta vaippaa mukaan. Suihkutiloissa oli kuitenkin sen verran jonoa, että totesin Meealle, että mennään uikkarit päällä huoneeseen suihkuun. Jälkikäteen totesin sen olleen aivan loistava taktiikka - ja näin tehtiin siis seuraavillakin kerroilla. Etenkin siinä vaiheessa, kun suljin silmäni shampoota huuhdellessani eikä minulla ollut hetkeen aavistustakaan a) missä taapero on ja b) mitä taapero tekee, tajusin tämän olevan paras vaihtoehto meille juuri tähän hetkeen. Sanotaanko vaikka näin, että omassa (suljetussa) huoneessa suihkussa käydessä taaperon kanssa tuli äitikin pestyä paljon huolellisemmin kuin olisi kylpylän suihkutilassa "uskaltanut".

Kaikkineen kyllä sujui se kylpylässä käynti vilkkaankin taaperon kanssa kohtuullisen hyvin. Toki paras tilanne olisi, jos pukukopissa (tai ainakin suihkutilassa) olisi apukädet, mutta hyvin me suoriuduttiin näinkin. Ja vaikka edellinen oma kokemukseni yleisistä suihkutiloista yms lapsen kanssa olikin joulukuulta 2014, jolloin Meea liikkui hyvin paljon vähemmän, sujui kaikki yllättävän hyvin. Tai siis; paljon paremmin kuin olin etukäteen ajatellut.

Voisin jopa harkita lähteväni kylpylään Meean kanssa uudelleen - se kertoo varmaan riittävästi!

Oletko käynyt taaperon kanssa kylpylässä tai uimahallissa? Miten reissut ovat sujuneet?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Powerparkissa taaperon kanssa

Viikonlopun kylpyläreissusta löytyy aineksia useampaan bloggaukseen, mutta päätin aloittaa kirjoittamisen nyt huvipuistokäynnistämme.

Vietimme siis pitkää viikonloppua miehen töiden myötä Härmän kylpylässä ja lauantaille saimme rannekkeet koko perheelle Powerparkkiin. Kukaan meistä kolmesta ei ollut koskaan vielä Powerparkissa käynyt - eikä Meea ikinä edes huvipuistossa - joten tämä oli uusi elämys jokaiselle.

Viime lauantain sääennuste oli lievästi sanoen huono. Mekin pohdimme etukäteen, että lähdemmekö huvipuistoon ollenkaan ja tarkastelimme lauantaiaamun sääennusteita miettien optimaalisinta huvipuistoaikaa; mennäänkö heti aamupäivästä vai vasta myöhemmin iltapäivällä. Koska lounaalle oli pakko lähteä ja potentiaalisimmat lounaspaikat olivat Powerparkin suunnalla, päätimme samalla kertaa mennä jo sisään huvipuistoalueelle.



Olimme Powerparkilla klo 11.30, joka osoittautuikin hyväksi valinnaksi. Kahteen asti keli oli mitä mainioin, siitä eteenpäin jopa kuuma ja hiostava. Ennen neljää tuli kova sadekuuro ja sen jälkeen sateli hieman vettä silloin tällöin. Vähän ennen viittä lähdimme takaisin kylpylälle ja illalla sitten satoikin kaatamalla...

Ajatuksena oli suunnata heti ensimmäisenä syömään, mutta Meea olikin simahtanut vartin matkalle autoon. Rattaisiin siirrettäessä neiti heräsi ja eihän hän sitten enää nukahtanutkaan - "ooo" ja "katso" -huudahduksia vaan kuului rattaista, kun neiti huomasi huvipuistolaitteet. Eikä se ruokakaan innostanut enää, joten kierrettiin pari laitetta ennen "terveellistä" lounasta (eli hamppareita ja ranskalaisia).

Powerparkin miljöö oli minusta hauska. Aakeeta laakeeta peltomaisemaa, jossa oli parkkipaikat. Pellon vieressä joki, jonka takaa aukeni huvipuistomaisemat - korkeita torneja ja vuoristoratoja, musiikkia ja ilonkiljahduksia. Joen yli siltaa pitkin kävellessä tuntui, että siirtyi siitä rauhallisesta pohjanmaalaisesta peltomaisemasta johonkin aivan toiseen sfääriin.



Huvipuistoalueella oli lukuisia Meealle soveltuvia laitteita. Laskeskelin, että pituutensa (alle 100 cm) puolesta Meea olisi päässyt kaikkineen 16 laitteeseen. Meea kävi 11 eri laitteessa (ja muutamassa useampaankin kertaan), eli aika reippaasti neitokainen siellä laitteita kiersi!

Alle 100-senttisen laitteet jaottelin käyntimme perusteella kolmeen osioon.

"Turvallisimpia" olivat ne laitteet, joihin lapsi voi mennä joko yksin tai aikuisen kanssa. Näitä oli kuusi kappaletta (Chuck Wagon, Crazy Horse, Dino Safari, Mini Tea Cup, Rio Grande Train ja Time Machine). Jokaisessa laitteessa oltiin jompi kumpi mukana ja nämä kaikki laitteet olivat aika tasaista kyytiä; karuselleja ja junia. Ehkä tuo "minimaailmanpyörä" Chuck Wagon oli näistä hurjin - siinä Meea kävi toisena laitteenaan ja ei kyllä pelottanut yhtään - neiti vaan totesi "äiti, me lennetään!".

Lentämässä "minimaailmanpyörässä".

Dino Safarilla Meea pääsi ratin taakse.

Dino Safarin kuski.

Time Machinessa vaunua sai itse pumpata ylöspäin. 

Äiti ja tytär Time Machinen kyydissä.

Isi kelpasi teekuppiseuraksi. 

Junan kyydissä. 


Laitteita, joihin aikuinen ei päässyt mukaan, oli Powerparkissa viisi kappaletta. Näistä kaksi (vedessä kulkeva Mill River ja lentokonevaunuista koostuva Red Baron) olivat sellaisia, joihin ei Meeaa uskaltanut päästää yksin. Hän ei välttämättä olisi pysynyt penkissä (ainakaan jos olisi tullut itku), joten jätettiin nämä suosiolla väliin.

Kolmesta muusta laitteesta Mini 12 eli keinut olivat Meean ehdoton lemppari ja neiti kävikin tässä laitteessa ainakin kolmesti. Jump Aroundin pomppivissa autoissa tuli itku - ainoa kerta, kun neidiltä huvipuiston aikana itku pääsi. Ja TagaJ:n "pallokarusellista" Meea tuli kesken pois; oli siellä karusellissa muiden lasten kanssa heittelemässä palloja siihen asti, kunnes ovea oltiin laittamassa kiinni ja neiti päätti, että haluaakin pois. Nämä viisi laitetta eivät mitkään olleet sinänsä kovin hurjia tai vatsanpohjaa kutittelevia, mutta suurin jännitysmomentti taisikin olla se, että niihin piti mennä yksin - ilman aikuisen tukea ja turvaa.

Meea rakastaa keinumista muutenkin - siksi tämä olikin hänen lempparilaitteensa!

Vielä naurattaa pomppuautojen kyydissä - hetkeä myöhemmin tuli itku.


Kolmas ryhmä oli ehkä ne kaikista hurjimmat, eli laitteet joihin pääsi vain aikuisen kanssa. Mine Train -vuoristorata näytti sen verran hurjalta, että se jätettiin väliin. Captain Hookiin ja Lion Kingiin Meea ei jostain syystä halunnut (eikä sitten muistettu enää toista kertaa käydä kokeilemassakaan). Maailmanpyörässä käytiin koko porukalla ja se taisi olla hurjempi kokemus hieman korkeanpaikankammoiselle äidille kuin Meealle. Myös Balloon Tower alkoi olemaan jo hieman hurjempi laite; minähän siihenkin tietenkin "jouduin" Meean kanssa ja meinasi itseäkin alkaa huimaamaan siellä korkeuksissa alaspäin katsellessa. Meeallekin melkein tuli itku, kun laite pysyi niin kauan ylhäällä, eikä neidin käskyistä huolimatta laskeutunut alas.

Balloon Towerissa lähdössä ylöspäin. 

Menossa maailmanpyörään.

Isin sylissä oli turvallista katsella maisemia maailmanpyörästä.


Osassa noista pienten laitteista oli Kroko-tunnus, eli aikuinen pääsee laitteisiin mukaan veloituksetta, jos lapsella on ranneke. Koska meiltä koko porukalta ranneke löytyi, en sen tarkemmin muista, että mihin laitteisiin ilman ranneketta olisi päässyt - kyllä niitä Krokon kuvia kuitenkin aika monen laitteen kohdalla näkyi! Powerparkin sivuiltakaan tätä tietoa ei löydy (toisin kuin esim. Lintsin); voisi olla ihan hyödyllinen tieto monelle pienen lapsen kanssa huvipuistoon suuntaavalle - rannekkeen hinta aikuiselle kun on aika suolainen.

Näin jälkikäteen pienten huvilaitteita sivuilta selatessani huomasin, että puistossa olisi ollut myös pomppulinna ja puhallettava liukumäki - en ainakaan itse tällaisia kyllä bongannut. Eikä ne kyllä olleet ainakaan tuossa kohdassa, missä sivuilla oleva kartta väittää (itse asiassa muutamaa muutakin laitetta on tuosta kartasta siirretty, eli sivuilla lienee vielä vanha kartta). Pirate Ship -kiipeilyalue sentään löydettiin ja siellä Meea hetken olikin - laitteet kuitenkin kiinnostivat enemmän.

Oheistoiminnoista kokeiltiin myös narunvetoa, vaikka se olikin ihan riistohintaista (4 euroa!!!). Oli kuitenkin luvattu Meealle, että saa lelun - ja halvemmalla varmaan loppupelissä päästiin narunvedossa kuin lelukaupassa (sellainenkin kyllä alueelta löytyi). Vaikkakin palkinnoksi osui pienenpieni keltainen ankka-pehmolelu. :D



Varsinaisten huvipuistolaitteiden lisäksi Powerparkista löytyy myös Röllin Satumaa, jota odotin itse eniten. Ajattelin sen olevan joka tapauksessa Meealle mieluinen paikka - siis jos huvipuistolaitteet olisivat osoittautuneet liian pelottaviksi.

Satumaa oli periaatteessa ihan mukavasti rakennettu paikka, mutta jäi minun mielestäni jokseenkin vaisuksi. Olin ehkä odottanut sieltä löytyvän enemmän tekemistä ja kokemista - mutta Satumaassa olikin oikeastaan vaan näkemistä. Röllikylän asumukset olivat kivoja ja yksityiskohtia oli mietitty. Mutta eihän tuollainen 2-vuotias niihin vielä osaa sen kummemmin huomiota kiinnittää. Röllin Tölliin sijoitettu Rölli-kuvien kokoelma kiinnostanee eniten todellisia Rölli-faneja ja töllissä pyörivää Röllin sydän -elokuvaa tuskin malttaa kovin moni lapsi rauhoittua kesken huvipuistopäivän katsomaan.

Parasta Satumaassa olikin Röllin ja Milli Menninkäisen tapaaminen; hahmot ilmeisesti tulivat näytille puolen tunnin välein. Meea ei uskaltautunut kumpaakaan hahmoa halaamaan, mutta heidän näkeminenkin taisi itsessään jo olla jännä kokemus.










Olin pakannut huvipuistoreissuun mukaan synttärilahjaksi Meealle ostamani valjasrepun; se ei ole vielä ehtinyt käyttöön, mutta ajattelin sen soveltuvan huvipuistomiljööseen mainiosti. Otimme kuitenkin mukaan rattaat (ihan jo päikkäreitäkin ajatellen - vaikka loppujen lopuksi Meea malttoikin nukahtaa vasta iltaviideltä huvipuistoreissun jälkeen autoon...) ja yllättäen Meea viihtyikin rattaissa oikein mainiosti. Välillä kun rattaisiin meneminen (etenkin monesti peräkkäin) on melkoista tappelua.

Koska neiti pysyi tallessa rattaiden ansiosta, jäi valjasreppukin toistaiseksi testaamatta. Mikäli rattaat eivät olisi olleet mukana, uskoisin valjasrepusta olleen hyötyä vilkkaasti liikkuvan taaperon kanssa. Tosin kävelyä päivän aikana tuli sen verran (aktiivisuusrannekkeen mukaan itselleni koko lauantain aikana 18 000 askelta ja reilut 12 kilometriä), että Meea ei varmaan olisi edes jaksanut kävellä itse koko aikaa.

Koska rattaat olivat mukana ja (epätoivoisesti) yritettiin kahden jälkeen saada vihdoin innokasta tyttöä päiväunille, teimme pienen lenkin huvipuistoalueelta Road House -kauppakeskuksen puolelle. Nettisivujen perusteella ymmärsin kauppakeskuksen olevan huvipuistoalueella, mutta se olikin erillinen oma rakennuksensa - parkkipaikkojen (eli pellon) toisella puolen. Ilman nukutusreissua tuskin olisi siellä tullut reippailtua. Kauppoja ei ollut montaa eikä kesken huvipuistoilun malttanut edes jäädä tutkimaan tarjontaa sen enempää.

Mutta summa summarum; Powerpark itsessään oli hyvä paikka. Tarpeeksi paljon laitteita (myös taaperolle!), kohtuullisen tiiviillä alueella ja miljööhän oli mitä mainioin!

Jos jostain asiasta pitäisi antaa risuja, se olisi asiakaspalvelu, jonka laatu näyttäisi olevan vähän kehno. Itse kyselin aspasta alueelta poistumisesta, vuokrarattaista sekä ruokapaikoista jo 1,5 viikkoa sitten - vastausta ei ole kuulunut vieläkään. Ei sillä; en sitä vastausta perjantain jälkeen enää olisi tarvinnutkaan (kuten aspan viestiinkin kirjoitin), mutta kummallista, että sähköposteihin jätetään kokonaan vastaamatta. Hätätapauksessa olisi puhelimellakin voinut näitä toki kysellä, mutta itseäni mietityttävät asiat onneksi selkenivät ilman aspan vastaustakin.

Heppakarusellin kyydissä oli kivaa!

Ja entäs sitten se meidän taapero? Ihan superreipas ja superrohkea tyttö! Innoissaan meni kaikkiin laitteisiin ja jopa yksin uskalsi olla useammassa laitteessa! Ja valtaosassa niistä missä oltiin yhdessä, ei jännittänyt lainkaan - ihan innoissaan vaan oli. Ylipäätään se huvipuistotunnelma oli Meean mielestä mahtavaa; neiti hihkui moneen kertaan vuoristoradoille ja kaikille mahdollisille muille hurjemmille laitteille. Eiköhän tästä melkoinen vauhtihirmu kasva!

Lintsi-reissu tälle kesälle on vahvasti harkinnassa; jos vaan sopiva viikonloppu löytyy, niin eiköhän me sinnekin suunnata!



Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Pitkästä aikaa huvipuistoon!

Mikäli ei sada kaatamalla (kuten sääennusteen mukaan valitettavasti vaikuttaisi), olemme menossa huomenna Powerparkkiin ja pakko myöntää, että olen aika innoissani! Tai no, sääennuste hieman laimentaa intoa, mutta ainakin toistaiseksi voi uskoa ennusteen vielä muuttuvan...

On nimittäin vierähtänyt muutama vuosi viimeisestä huvipuistoreissusta, joten tuntuu aika jännittävältä lähteä käymään huvipuistossa. Ei onneksi ihan niin montaa vuotta kuin alla oleva kuva antaisi olettaa!

Ei, se ei ole Meea, vaan minä - Puuhamaassa pomppimassa "muutama" vuosi sitten.

Tämä reissu tosin tulee olemaan aika erilainen kuin ne viimeisimmät, aikuisiällä koetut, sillä nyt kaikista hurjimmat laitteet jää väliin. Todennäköisesti joihinkin laitteisiin pääsen (tai "pääsen") Meean kanssa mukaan, mutta onhan se possujuna nyt aika eri tyylinen kuin vuoristorata. Vuosien huvipuisto-tauon jälkeen voi sekin kuitenkin olla ihan riittävän hurja minulle!

Nyt kun meillä miehen kanssa molemmilla olisi rannekkeet Powerparkkiin periaatteessa voisi jossain hurjemmassa laitteessakin käydä - mutta ainakaan itse en kyllä sinne yksin uskaltaudu ja Meeaa ei oikein voi jättää laitteen viereen odottelemaan siksi aikaa, kun äiti ja isi piipahtavat laitteessa. :D

Laitteista huolimatta, huvipuiston tunnelma on minusta aika kiva. En suoranaisesti nauti väkijoukosta tai jonottamisesta, mutta kesällä sekin menettelee eri tavalla (olettaen, että kelit nyt olisivat kesäiset...).

Sitä paitsi huvipuiston tungosta voi vähän vältellä menemällä omaan tahtiin; jättää ne pisimmät jonot väliin ja liikuskella vain väljemmillä alueilla. Piipahtaa nälän yllättäessä kahvilla tai syömässä jossain ihan siinä vieressä olevassa paikassa. Nyt kun maitoallergia on selätetty, ei edes se ruokailupuoli stressaa, eikä tarvitse kantaa omia eväitä mukana. Jos ja kun ei ole mitään must-paikkoja eikä kiire mihinkään, huvipuistoreissukin sujunee mainiosti!

Oman jännitysmomenttinsa reissuun toki tuo meidän vilkas ja uhmakas taapero - mutta eiköhän tästäkin reissusta selvitä. :)



keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Kanaruukku

Tämä on ruoka, jota nautin ensimmäistä kertaa ystäväperheen luona kyläillessämme lähes neljä vuotta sitten. Resepti oli sen verran herkullinen, että piti pyytää se itsellekin. Vähän olen tätä tuunannut ja tämä on yksi meidän perheen herkkuruuista - muutamaan otteeseen tullut kokattua vieraillekin tätä herkkua.



400 g broilerisuikaleita
1 tl broilerimaustetta
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä (tai valkosipulitahnaa)
1 (pieni) kesäkurpitsa
2,5 rkl vehnäjauhoja
1 dl appelsiinimehua
2 dl vettä
2 dl ruokakermaa
0,5 tl pippuria
150 g juustoraastetta
150 g auramurua

Silppua sipuli ja valkosipuli, kuutioi kesäkurpitsa. 

Kuullota sipulit pannulla. Lisää joukkoon kesäkurpitsa ja paista hetki. Siirrä kuullotetut kasvikset syrjään odottamaan. (Jos käytät valkosipulitahnaa, voit joko lisätä sen tässä vaiheessa kasvisten joukkoon tai mausteeksi vasta myöhemmässä vaiheessa, ennen ruokakerman lisäämistä.)

Paista kanat kypsäksi samalla pannulla. Mausta. 

Sekoita kanasuikaleiden joukkoon vehnäjauhot. Lisää joukkoon mehu ja vesi, keitä hetki. Lisää kuullotetut kasvikset ja anna kiehua hetki. Kaada joukkoon vielä ruokakerma ja lämmitä kastike kuumaksi. Mausta pippurilla. 

Kaada kanaseos uunivuokaan. Sekoita joukkoon 3/4 auramuru ja n. puolet juustoraasteesta. Ripottele loppu auramuru ja sen päälle loput juustoraasteet. 

Gratinoi uunissa. 225 C, n. 10 min.

Tarjoile keitetyn riisin tai lohkoperunoiden kanssa. Meillä yleensä tehdään eka satsi (kotona syötävä päivällinen tai vkonlopun lounas/päivällinen) lohkoperunoiden kanssa ja seuraaville ruokailukerroille (yleensä evääksi) keitetään riisiä kaveriksi.



Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.