Powerparkissa taaperon kanssa

Viikonlopun kylpyläreissusta löytyy aineksia useampaan bloggaukseen, mutta päätin aloittaa kirjoittamisen nyt huvipuistokäynnistämme.

Vietimme siis pitkää viikonloppua miehen töiden myötä Härmän kylpylässä ja lauantaille saimme rannekkeet koko perheelle Powerparkkiin. Kukaan meistä kolmesta ei ollut koskaan vielä Powerparkissa käynyt - eikä Meea ikinä edes huvipuistossa - joten tämä oli uusi elämys jokaiselle.

Viime lauantain sääennuste oli lievästi sanoen huono. Mekin pohdimme etukäteen, että lähdemmekö huvipuistoon ollenkaan ja tarkastelimme lauantaiaamun sääennusteita miettien optimaalisinta huvipuistoaikaa; mennäänkö heti aamupäivästä vai vasta myöhemmin iltapäivällä. Koska lounaalle oli pakko lähteä ja potentiaalisimmat lounaspaikat olivat Powerparkin suunnalla, päätimme samalla kertaa mennä jo sisään huvipuistoalueelle.

Olimme Powerparkilla klo 11.30, joka osoittautuikin hyväksi valinnaksi. Kahteen asti keli oli mitä mainioin, siitä eteenpäin jopa kuuma ja hiostava. Ennen neljää tuli kova sadekuuro ja sen jälkeen sateli hieman vettä silloin tällöin. Vähän ennen viittä lähdimme takaisin kylpylälle ja illalla sitten satoikin kaatamalla...

Ajatuksena oli suunnata heti ensimmäisenä syömään, mutta Meea olikin simahtanut vartin matkalle autoon. Rattaisiin siirrettäessä neiti heräsi ja eihän hän sitten enää nukahtanutkaan - "ooo" ja "katso" -huudahduksia vaan kuului rattaista, kun neiti huomasi huvipuistolaitteet. Eikä se ruokakaan innostanut enää, joten kierrettiin pari laitetta ennen "terveellistä" lounasta (eli hamppareita ja ranskalaisia).

Powerparkin miljöö oli minusta hauska. Aakeeta laakeeta peltomaisemaa, jossa oli parkkipaikat. Pellon vieressä joki, jonka takaa aukeni huvipuistomaisemat - korkeita torneja ja vuoristoratoja, musiikkia ja ilonkiljahduksia. Joen yli siltaa pitkin kävellessä tuntui, että siirtyi siitä rauhallisesta pohjanmaalaisesta peltomaisemasta johonkin aivan toiseen sfääriin.

Huvipuistoalueella oli lukuisia Meealle soveltuvia laitteita. Laskeskelin, että pituutensa (alle 100 cm) puolesta Meea olisi päässyt kaikkineen 16 laitteeseen. Meea kävi 11 eri laitteessa (ja muutamassa useampaankin kertaan), eli aika reippaasti neitokainen siellä laitteita kiersi!

Alle 100-senttisen laitteet jaottelin käyntimme perusteella kolmeen osioon.

"Turvallisimpia" olivat ne laitteet, joihin lapsi voi mennä joko yksin tai aikuisen kanssa. Näitä oli kuusi kappaletta (Chuck Wagon, Crazy Horse, Dino Safari, Mini Tea Cup, Rio Grande Train ja Time Machine). Jokaisessa laitteessa oltiin jompi kumpi mukana ja nämä kaikki laitteet olivat aika tasaista kyytiä; karuselleja ja junia. Ehkä tuo "minimaailmanpyörä" Chuck Wagon oli näistä hurjin - siinä Meea kävi toisena laitteenaan ja ei kyllä pelottanut yhtään - neiti vaan totesi "äiti, me lennetään!".

Lentämässä "minimaailmanpyörässä".

Dino Safarilla Meea pääsi ratin taakse.

Dino Safarin kuski.

Time Machinessa vaunua sai itse pumpata ylöspäin. 

Äiti ja tytär Time Machinen kyydissä.

Isi kelpasi teekuppiseuraksi. 

Junan kyydissä. 

Laitteita, joihin aikuinen ei päässyt mukaan, oli Powerparkissa viisi kappaletta. Näistä kaksi (vedessä kulkeva Mill River ja lentokonevaunuista koostuva Red Baron) olivat sellaisia, joihin ei Meeaa uskaltanut päästää yksin. Hän ei välttämättä olisi pysynyt penkissä (ainakaan jos olisi tullut itku), joten jätettiin nämä suosiolla väliin.

Kolmesta muusta laitteesta Mini 12 eli keinut olivat Meean ehdoton lemppari ja neiti kävikin tässä laitteessa ainakin kolmesti. Jump Aroundin pomppivissa autoissa tuli itku - ainoa kerta, kun neidiltä huvipuiston aikana itku pääsi. Ja TagaJ:n "pallokarusellista" Meea tuli kesken pois; oli siellä karusellissa muiden lasten kanssa heittelemässä palloja siihen asti, kunnes ovea oltiin laittamassa kiinni ja neiti päätti, että haluaakin pois. Nämä viisi laitetta eivät mitkään olleet sinänsä kovin hurjia tai vatsanpohjaa kutittelevia, mutta suurin jännitysmomentti taisikin olla se, että niihin piti mennä yksin - ilman aikuisen tukea ja turvaa.

Meea rakastaa keinumista muutenkin - siksi tämä olikin hänen lempparilaitteensa!

Vielä naurattaa pomppuautojen kyydissä - hetkeä myöhemmin tuli itku.

Kolmas ryhmä oli ehkä ne kaikista hurjimmat, eli laitteet joihin pääsi vain aikuisen kanssa. Mine Train -vuoristorata näytti sen verran hurjalta, että se jätettiin väliin. Captain Hookiin ja Lion Kingiin Meea ei jostain syystä halunnut (eikä sitten muistettu enää toista kertaa käydä kokeilemassakaan). Maailmanpyörässä käytiin koko porukalla ja se taisi olla hurjempi kokemus hieman korkeanpaikankammoiselle äidille kuin Meealle. Myös Balloon Tower alkoi olemaan jo hieman hurjempi laite; minähän siihenkin tietenkin "jouduin" Meean kanssa ja meinasi itseäkin alkaa huimaamaan siellä korkeuksissa alaspäin katsellessa. Meeallekin melkein tuli itku, kun laite pysyi niin kauan ylhäällä, eikä neidin käskyistä huolimatta laskeutunut alas.

Balloon Towerissa lähdössä ylöspäin. 

Menossa maailmanpyörään.

Isin sylissä oli turvallista katsella maisemia maailmanpyörästä.

Osassa noista pienten laitteista oli Kroko-tunnus, eli aikuinen pääsee laitteisiin mukaan veloituksetta, jos lapsella on ranneke. Koska meiltä koko porukalta ranneke löytyi, en sen tarkemmin muista, että mihin laitteisiin ilman ranneketta olisi päässyt - kyllä niitä Krokon kuvia kuitenkin aika monen laitteen kohdalla näkyi! Powerparkin sivuiltakaan tätä tietoa ei löydy (toisin kuin esim. Lintsin); voisi olla ihan hyödyllinen tieto monelle pienen lapsen kanssa huvipuistoon suuntaavalle - rannekkeen hinta aikuiselle kun on aika suolainen.

Näin jälkikäteen pienten huvilaitteita sivuilta selatessani huomasin, että puistossa olisi ollut myös pomppulinna ja puhallettava liukumäki - en ainakaan itse tällaisia kyllä bongannut. Eikä ne kyllä olleet ainakaan tuossa kohdassa, missä sivuilla oleva kartta väittää (itse asiassa muutamaa muutakin laitetta on tuosta kartasta siirretty, eli sivuilla lienee vielä vanha kartta). Pirate Ship -kiipeilyalue sentään löydettiin ja siellä Meea hetken olikin - laitteet kuitenkin kiinnostivat enemmän.

Oheistoiminnoista kokeiltiin myös narunvetoa, vaikka se olikin ihan riistohintaista (4 euroa!!!). Oli kuitenkin luvattu Meealle, että saa lelun - ja halvemmalla varmaan loppupelissä päästiin narunvedossa kuin lelukaupassa (sellainenkin kyllä alueelta löytyi). Vaikkakin palkinnoksi osui pienenpieni keltainen ankka-pehmolelu. :D

Varsinaisten huvipuistolaitteiden lisäksi Powerparkista löytyy myös Röllin Satumaa, jota odotin itse eniten. Ajattelin sen olevan joka tapauksessa Meealle mieluinen paikka - siis jos huvipuistolaitteet olisivat osoittautuneet liian pelottaviksi.

Satumaa oli periaatteessa ihan mukavasti rakennettu paikka, mutta jäi minun mielestäni jokseenkin vaisuksi. Olin ehkä odottanut sieltä löytyvän enemmän tekemistä ja kokemista - mutta Satumaassa olikin oikeastaan vaan näkemistä. Röllikylän asumukset olivat kivoja ja yksityiskohtia oli mietitty. Mutta eihän tuollainen 2-vuotias niihin vielä osaa sen kummemmin huomiota kiinnittää. Röllin Tölliin sijoitettu Rölli-kuvien kokoelma kiinnostanee eniten todellisia Rölli-faneja ja töllissä pyörivää Röllin sydän -elokuvaa tuskin malttaa kovin moni lapsi rauhoittua kesken huvipuistopäivän katsomaan.

Parasta Satumaassa olikin Röllin ja Milli Menninkäisen tapaaminen; hahmot ilmeisesti tulivat näytille puolen tunnin välein. Meea ei uskaltautunut kumpaakaan hahmoa halaamaan, mutta heidän näkeminenkin taisi itsessään jo olla jännä kokemus.

Olin pakannut huvipuistoreissuun mukaan synttärilahjaksi Meealle ostamani valjasrepun; se ei ole vielä ehtinyt käyttöön, mutta ajattelin sen soveltuvan huvipuistomiljööseen mainiosti. Otimme kuitenkin mukaan rattaat (ihan jo päikkäreitäkin ajatellen - vaikka loppujen lopuksi Meea malttoikin nukahtaa vasta iltaviideltä huvipuistoreissun jälkeen autoon...) ja yllättäen Meea viihtyikin rattaissa oikein mainiosti. Välillä kun rattaisiin meneminen (etenkin monesti peräkkäin) on melkoista tappelua.

Koska neiti pysyi tallessa rattaiden ansiosta, jäi valjasreppukin toistaiseksi testaamatta. Mikäli rattaat eivät olisi olleet mukana, uskoisin valjasrepusta olleen hyötyä vilkkaasti liikkuvan taaperon kanssa. Tosin kävelyä päivän aikana tuli sen verran (aktiivisuusrannekkeen mukaan itselleni koko lauantain aikana 18 000 askelta ja reilut 12 kilometriä), että Meea ei varmaan olisi edes jaksanut kävellä itse koko aikaa.

Koska rattaat olivat mukana ja (epätoivoisesti) yritettiin kahden jälkeen saada vihdoin innokasta tyttöä päiväunille, teimme pienen lenkin huvipuistoalueelta Road House -kauppakeskuksen puolelle. Nettisivujen perusteella ymmärsin kauppakeskuksen olevan huvipuistoalueella, mutta se olikin erillinen oma rakennuksensa - parkkipaikkojen (eli pellon) toisella puolen. Ilman nukutusreissua tuskin olisi siellä tullut reippailtua. Kauppoja ei ollut montaa eikä kesken huvipuistoilun malttanut edes jäädä tutkimaan tarjontaa sen enempää.

Mutta summa summarum; Powerpark itsessään oli hyvä paikka. Tarpeeksi paljon laitteita (myös taaperolle!), kohtuullisen tiiviillä alueella ja miljööhän oli mitä mainioin!

Jos jostain asiasta pitäisi antaa risuja, se olisi asiakaspalvelu, jonka laatu näyttäisi olevan vähän kehno. Itse kyselin aspasta alueelta poistumisesta, vuokrarattaista sekä ruokapaikoista jo 1,5 viikkoa sitten - vastausta ei ole kuulunut vieläkään. Ei sillä; en sitä vastausta perjantain jälkeen enää olisi tarvinnutkaan (kuten aspan viestiinkin kirjoitin), mutta kummallista, että sähköposteihin jätetään kokonaan vastaamatta. Hätätapauksessa olisi puhelimellakin voinut näitä toki kysellä, mutta itseäni mietityttävät asiat onneksi selkenivät ilman aspan vastaustakin.

Heppakarusellin kyydissä oli kivaa!

Ja entäs sitten se meidän taapero? Ihan superreipas ja superrohkea tyttö! Innoissaan meni kaikkiin laitteisiin ja jopa yksin uskalsi olla useammassa laitteessa! Ja valtaosassa niistä missä oltiin yhdessä, ei jännittänyt lainkaan - ihan innoissaan vaan oli. Ylipäätään se huvipuistotunnelma oli Meean mielestä mahtavaa; neiti hihkui moneen kertaan vuoristoradoille ja kaikille mahdollisille muille hurjemmille laitteille. Eiköhän tästä melkoinen vauhtihirmu kasva!

Lintsi-reissu tälle kesälle on vahvasti harkinnassa; jos vaan sopiva viikonloppu löytyy, niin eiköhän me sinnekin suunnata!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.