perjantai 27. helmikuuta 2015

Täydellisen maton metsästys

Lastenhuoneen sisustaminen on vaikeaa. Erityistä hankaluutta tuottaa maton valinta. 

En oikein osaa päättää, haluaisinko neutraalia, värikästä vai hempeän vaaleanpunaista. 

Verhot ja lamppu on vielä hankkimatta, muuten sisustus on lyöty lukkoon. Vaaleanpunaista ja valkoista, herkkää ja pikkutyttömäistä. Kenties vähän harmaatakin seassa (verhoissa tai matossa). Lattia tummaa laminaattia.

Jos mattokin on vaaleanpunainen, tuleeko kokonaissisustuksesta liian ällö? Jos matto on värikäs, onko se liian värikäs? Vai tuoko värikäs matto kivan väripilkun muuten vaaleanpunaiseen huoneeseen? Olisiko paras sittenkin neutraali harmaasävyinen matto, jonka kanssa muilla sisustuselementeillä voisi ilotella enemmän?

Kun tosiaan verhotkin on vielä valitsematta, on valinta vielä hankalampi. Jompi kumpi voisi olla jotain muuta kuin vaaleanpunaista unelmaa - mutta kumpi? Verhojen osalta (kohtuuhintaisia) vaihtoehtoja on enemmän, etenkin jos ostaa vaan verhokankaat. Siksi tämä maton valinta on itselleni se vaikeampi.

Käytin hetken Googlen parissa ja kokosin alle omia suosikkejani - vähän samalla myös muistilistaksi itselleni. Voi selkeämmin vertailla, kun on kaikki koottuna yhteen. Jospa näistä se lopullinen matto löytyisi.

Toki täytyy ottaa huomioon, että a) en ole vielä mitannut, minkä kokoinen matto huoneeseen mahtuisi ja b) maton on oltava koiraystävällinen, eli ei kovasti karvoja keräävä, eikä ihan ohut, josta kynnet menevät läpi. Näitä seikkoja en ole vielä alla olevien mattojen osalta ottanut huomioon.

Matot eivät myöskään ole parhausjärjestyksessä, vaan pikemminkin googletusjärjestyksessä. Tosin tuo ensimmäinen matto ehkä on se oma suosikkini - on vaan turhan kallis, kun sadassa eurossa menee ehdoton kipuraja.

Mikä mielestäsi sopisi parhaiten Meean tulevaan huoneeseen? 


Tämä Lauran Lastentarvikkeen matto olisi oikeasti ehkä kaikista ihanin, mutta hinta (140 e) ylittää aika reippaasti budjetin.... Muuten tämä olisi varma valinta - ja tämän kanssa sitten ne verhot vaaleanpunaista unelmaa! 120 x 170 cm.
Ikealtakin löytyi pari potentiaalista vaihtoehtoa neljälläkympillä. Tämä matto  toisi väriä huoneeseen, mutta meneekö liian värikkääksi? Vaaleanpunaiset verhot sopisivat kyllä tähänkin. 133 x 195 cm.
Tämäkin Ikean matto voisi väriensä puolesta sopia. Ehkä turhan räikeä kuitenkin? 133 x 195 cm.
Lekmerin matoista löytyy kolmellakympillä monta kivaa vähän isommalle neidille; toistaiseki kaipaisin jotain vähän yksinkertaisempaa. Tai ainakaan tämän kanssa ei voisi verhot olla kovin kuviolliset.  95 x 133 cm.
Tässä toinen kiva matto Lekmeriltä (30e), tämä ehkä prinsessaa paremmin sopisi meidän pikkuneidille. 95 x 133 cm. 

Sisustushallissa myös tällainen Hello Kitty -matto (43e). Vähän kalliimpi kuin Lekmerin, mutta ehkä neutraalimpi matoksi, kun ei ole niin paljon yksityiskohtia. 95 x 133 cm. 
Ihana tämäkin Sisustushallin, mutta en tiedä meneekö liikaa violettiin - muuta sisustusta ajatellen. 60 e hinta ei ole kovin paha. Jos löytyisi vastaava vaaleanpunaisena, niin tämä olisi ehdottomasti listan ykkösenä.  100 x 150 cm.
ON24:stä voisi löytyä muutakin kivaa kuin matto tilattavaksi. Tässä Hello Kitty -matossa on eri kokoja, esim. 100 x 200 cm 33 e. 
Askon sivuilta löytyi tällainen Espritin matto, joka myös voisi sopia Meean huoneeseen. Tässäkin eri kokoja, esim. 70 x 140 cm 99 e, eli aika lailla siellä budjetin ylärajoilla tämäkin. 
Mattotukun pöllömatto on myös ihana - mutta vähän turhan hintava (120e). 120 x 170 cm.
Jos vastaavanlaisen löytäisi vähän edullisempana (tämä Laura Ashleyn matto maksaa 125 e), niin tämäkin voisi olla hyvä vaihtoehto meille. Ei sen siis tarvitsisi mikään varsinainen lastenmatto olla; raidallinenkin sopivan värisenä olisi oikein bueno.  90 x 120 cm.
Mikä oli paras matto? Vai löytyykö jostain vielä täydellisempi matto meille? Kerro mielipiteesi tai vinkkaa hyvistä matoista (tai mattoverkkokaupoista) kommenttikenttään!

Uusi ihana sadesuoja

Meillä on ollut Britax Affinityissä sekä vaunu- että rataskäytössä tähän asti käytössä niiden omat sadesuojat, jotka tulivat mukana kaupan päälle ostaessa.

Vaunusuojaa tuli kesällä jonkin verran käytettyä ja se toimi minusta hyvin. En tiedä kultaako aika muistot, mutta en ainakaan muista, että sen paikalleen asettamisessa olisi ollut suuremmin ongelmia. 

Rattaiden sadesuojaakin tuli muutamaan kertaan syksyllä käytettyä. Olihan se tiukka - paljon tiukempi paikalleen asetettava kuin vaunujen suoja. Pariin kertaan tulikin tarkistettua, että kumpihan suoja näistä nyt oikeasti on rattaiden ja kumpi vaunujen. No, se kuitenkin oli käytössä syksyn ja palveli ihan ookoo. Syksyllä Britax Affinity -arvostelua kirjoittaessani olin vielä täysin tyytyväinen tähän rattaiden omaan sadesuojaan.

Nyt talven aikana olen muutamaan otteeseen joutunut turvautumaan sadesuojaan, kun räntä- tai lumisateessa ollaan tarvottu neuvolaan tai kerhoilemaan. Sadesuojasta on ilmennyt kaksi räikeää epäkohtaa. 

1) Sadesuoja ei mahdu paikalleen, jos rattaissa on jalkapussi. Eli jos keli on kovin kylmä ja lumisateinen, pitää käyttöön ottaa joko tai. Jos haluat suojata lasta lumisateelta, joudut jättämään lämpöä tuovan jalkapussin pois. Ja jos haluat lapsen jalkoihin lisälämmikettä, saa hän päälleen myös lunta. Itse valitsin aina tuon sadesuoja-vaihtoehdon - ja toivoin hartaasti, ettei pienelle tule liian kylmä pelkässä toppahaalarissa. Oli meillä lämpöpussikin toki, mutta koskaan lumisadekeleillä ei ollut NIIN kylmä, että sitä olisi tarvittu. 

2) Sadesuoja on todella vaikea saada helposti ja nopeasti paikalleen - etenkään lapsi kainalossa. Ylipäätään lapsen ollessa rattaissa, menee suojan asetteluun tovi aikaa, kun se on niin napakka - juuri tasan näihin rattaisiin tehty, ei ole ylimääräisiä senttejä. Kerhoon mentäessä rattaat joutuu jättämään ulos taivasalle ja monesti halusinkin lumisateen varalta laittaa rattaiden päälle sadesuojan. On mukavampi lähteä kerhosta kotiin kuivien kuin kosteiden vaunujen kanssa. Se se vasta olikin välillä melkoista taistelua. Meea kainalossa (raukka kun ei toppavaatteissa pysynyt istuallaan - eikä häntä oikein lumiseen maahan viitsinyt laskeakaan) yritin yhdellä kädellä taistella suojaa paikalleen; kun sen toiselta puolelta sai paikalleen, toinen puoli napsahti irti. Välillä jätinkin sadesuojan vähän sinne päin rattaiden päälle - suojasi se silti suurimman osan rattaista lumisateelta. 

Parin tällaisen taistelun jälkeen menetin hermot totaalisesti ja päätin tilata hieman löysemmän ja helpommin paikalleen menevän sadesuojan. 

Miellyin eniten Elodie Detailsin ihanuuteen "Apple of my eye". Tämä kuosi on aivan mahtava ja miehenkin mielestä hienompi kuin joku vaaleanpunainen unelma (joka oli toisena vaihtoehtona). 

Sadesuoja testissä eteisessä. 

Sadesuoja kotiutui verkkokaupasta helmikuun alussa ja tämän kuun aikana olen jo kolmesti päässyt tätä ihanuutta testaamaan. Ja voin kertoa, että on aivan loistava! 

Sadesuoja on niin helppo laittaa paikalleen, ei tarvitse yhtään tapella ja nykiä ja miettiä, että onko suoja kutistunut viime sateessa. Se sopii täydellisesti meidän rattaisiin, vaikkei tuoteselostuksen mukaan käykään kuomurattaisiin. 

Ensimmäistä kertaa tositoimissa viime viikon neuvolareissulla!

Edessä on vetoketju, jonka avaamalla lapsen saa pois rattaista ilman, että sadesuojaa täytyy kiskoa irti. Helpottaa tuota kerhoparkkeeraamistakin aika tavalla! Ja sisälle mahtuu aivan mainiosti jalkapussi, lämpöpussi ja vaikka mitä!

Edessä on myös "kurkistusaukko", jossa kolmella nepparilla kiinni muovinen sadesuoja. Jää siis hengitysaukkoa, vaikka muovisuojan laittaisi kiinni. Rattaiden ollessa pystyasennossa, ei suojaa tarvitse edes sulkea - ellei sitten kunnon sademyrskyssä taivalla. :D Suojan saa muuten kätevästi "auki", kun laittaa vastakkaisen sivun nepparin kiinni; ei tipu muoviosa aukon päälle ja ainakin meidän neiti tykkäsi, kun sai paremmin katsella maisemia näin. :)

Iso plussa tälle sadesuojalle - ja erityisen iso plussa tuolle ihanalle kuosille!

torstai 26. helmikuuta 2015

10 kk neuvola

Käytiin viime viikolla 10 kk neuvolassa.

Jännästi siellä(kin) huomasi, miten tuo neiti on kasvanut vauvasta taaperoksi. 8 kk neuvolassa istui koko ajan sylissä, eikä odotusaulassa vielä lelut kovasti kiinnostaneet. Nyt oli kova meno päällä alusta loppuun; sylissä istui vaan hetken ja muun ajan tutkimusmatkaili. Neuvolatädin huoneesta löysi heti lelulaatikon ja purki koko sisällön lattialle. Kahden kuukauden päästä sitten vielä kovempi meno? :)

Itse neuvolakäynnillä ei mitään ihmeempää ollut. Mitattiin ja punnittiin ja täti kyseli kehityksestä ja taidoista. Meidän oma neuvolantäti olikin poissa, joten käytiin nyt ihan vieraalla tädillä. 

Pituuskasvu on vähän rauhoittunut - mikä on ihan hyvä. Painokäyrä oli ihan pikkaisen pompsahtanut ylöspäin, hyvä juttu sekin. 

10 kk mitat alla (suluissa 8 kk):
Paino: 9875 g (8860 g)
Pituus: 76,5 cm (74,5 cm)
Päänympärys: 45,6 cm (44,3 cm)

Odottelemassa vastaanotolle pääsyä.

Syömisistä ja allergioista juteltiin. Tämä täti kannusti kovasti sormiruokailuun; oman neuvolan tädin kanssa en muista, että olisi koskaan ollut siitä ihmeemmin puhetta. Vähän huvitti myös se, ettei tämä täti tiennyt, mitä on kvinoa - vaikka se käsitykseni mukaan on yleinen vaihtoehto (tattarin ja hirssin ohella), jos perinteiset viljat eivät sovi. 

8 kk lääkärikäynnillä lääkäri määräsi meille kontrollikäynnin varvistuksen vuoksi (vaikkei Meea silloin vielä edes seisonut tukea vasten...) ja se todennäköisesti on tehtävä vuoden iän tienoilla, vaikka varvistus on kadonnut. Haluaa kuulemma lääkäri kuitenkin vielä itse todeta sen. Kyynelkanavakontrolliin sentään ei tarvitse mennä, kun syntymästä asti rähminyt kyynelkanava loppuvuodesta aukesi itsestään. 

Seuraavana vuorossa siis yksivuotisneuvola - Meean synttäreistä seuraavana päivänä. Aika hurjaa!

Miksi hoitovapaa?

Oma hoitovapaani alkoi helmikuun puolivälissä ja kirjoittelinkin tuolloin jo hieman mietteitä aiheesta. Nyt ajattelin pureutua tarkemmin syihin, miksi meidän perheessä hoitovapaa hyödynnetään.

Ihan alkuun pakko mainita, että on huippuhienoa, että Suomessa tarjotaan mahdollisuus jäädä hoitovapaalle. Vaikkei kotihoidon tuki olekaan suuri (erityisesti isotuloisille äideille harppaus tuloissa alaspäin on valtava), eiköhän silläkin joten kuten pärjää. Kuten eräs kaverini sanoi; raha ei ole tässä pääasia, vaan lapsi. Toki raha pitää ottaa huomioon ja siksi itsekään en aio (lue: pysty) olla hoitovapaalla siihen asti, kun Meea täyttää kolme. Uskon kuitenkin, että ainakin muutaman kuukauden aika moni pystyisi pinnistämään hoitorahalla karsien omia (turhia) menojaan sinä aikana ja jo ennen sitä - "palkinto" on kuitenkin aika ihana.

Itse jäin tosiaan hoitovapaalle helmikuun puolivälissä ja tarkoitus olisi palata töihin toukokuussa. Lokakuulle asti saadaan hoidot järjestettyä ns. omin voimin (kesälomat, isyysloma, isovanhempien hoitoapu), joten vieraalle hoitoon mennessään Meea tulee olemaan suurinpiirtein puolitoistavuotias. 

Syitä hoitovapaaseen


Taaperon vähäiset taidot. 9-10 kk ikäinen lapsi on minusta tosi pieni laitettavaksi vieraalle hoitoon. Etenkään päiväkotiin, jossa lapsia on paljon ja sitä pienintäkin kohdellaan samalla tavalla kuin muita - ilman erityiskohtelua. Kun Meeakaan ei vielä puhu tai kävele, tuntuisi aika hurjalta laittaa hänet hoitoon.

Pikkulapsiaika on niin nopeasti ohi. Tätä hoetaan joka paikassa, mutta se on ihan totta! Vauvasta tuli ihan yhtäkkiä taapero - eikä kehityskululle näy loppua! Tätä aikaa ei saa myöhemmin takaisin, joten siitä on nautittava nyt. Otettava kaikki ilo irti ja vietettävä oman pikkuisen kanssa mahdollisimman paljon aikaa - kohta hän ei enää ole niin pikkuinen!

Äiti-ikävä. Ainakin meillä on viime viikkoina tullut kova äiti-vaihe. Kukaan muu ei kelpaa kuin äiti ja ikävä yllättää jo vartissa. Miten tällaista vaihetta läpikäyvän lapsen saa onnistuneesti aloittamaan hoidon?

Äidin ikävä. Voisi se äidillekin olla kova paikka laittaa pieni hoitoon jo tässä vaiheessa - ainakin tälle äidille. Erityisesti kun tuo äiti-ikävä on fakta, niin en usko, että kumpikaan meistä iloisin mielin hoitopaikan ovea avaisi.

Tärkeiden kohokohtien menettäminen. Tuntuu, että viime päivinä Meea on oppinut lähes päivittäin uusia taitoja - tai ainakin kehittänyt jatkuvasti niitä jo opittuja. Päivät töissä oleva isä missaa monet kohokohdat ja välillä harmittaa hänen puolestaan. Toki hän iltaisin ja viikonloppuisin viettää paljon aikaa pikkuneidin kanssa, mutta eihän se ole sama asia kuin olla 24/7 paikalla. Joka päivä onkin isille jotain uutta kerrottavaa pikkuneidin päivän tempauksista. Päivähoidossa noita kaikkia onnistumisen hetkiä ei varmastikaan jaettaisi vanhemmille samalla tavalla, joten tuntuu, että jäisi jostain paitsi. Erityisesti ensiaskeleet ovat asia, jonka haluan ihan itse todistaa. 

Allergiat. Yksi syy, miksi haluan pääsääntöisesti itse vielä huolehtia Meeasta, ovat hänen allergiansa. Läheskään kaikkia ruokia ei vielä ole ehditty maistella, joten kaikki allergisoivat aineet eivät välttämättä ole vielä tiedossa. Lisäksi maitoallergian osalta olen kuullut sellaisia kauhujuttuja välinpitämättömyydestä, että sen vuoksi kauhistuttaa viedä pikkuneitiä hoitoon - ylipäätään missään vaiheessa. Onneksi meillä oireet maidosta ovat kuitenkin kohtuullisen lieviä, mutta silti...

Tärkeiden läheisten läsnäolo. Kokopäiväisessä päivähoidossa ollessaan lapsesta huolehtii enemmän joku muu kuin lähisukulainen. Päivähoito on tottakai monella perheellä (myös meillä) fakta jossain vaiheessa, mutta mitä pidemmälle sitä pystyy venyttämään, sen parempi. Parin vuoden iässä lapsi varmaan kaipaa myös niitä samanikäisten sosiaalisia kontakteja, joten siinä vaiheessa hoito on hyvä ratkaisu (ellei kotoa löydy samaa ikäluokkaa olevia sisaruksia). Mutta ihan pienenä minusta on tärkeää (ja ihanaa), että lapsen pääasiallinen huolehtija on lähisukulainen - olipa se sitten äiti, isä tai isovanhempi. Meilläkin varmaan olisi yritetty hoitovapaa-aikaa pitkittää vielä muutamalla kuukaudella (ehkä syksyn alkuun), ilman näitä kesäloma/isyysloma/isovanhempi-hoitomahdollisuuksia.

Kotiäitiys ei ärsytä. Ei varsinaisesti syy jäädä hoitovapaalle, mutta syy siihen, miksi voi jäädä. Kaikista ei ole kotiäidiksi, eikä siinä ole mitään pahaa. Jos seinät tuntuisivat kaatuvan päälle tässä vaiheessa, olisin varmaan itsekin harkinnut paluuta töihin ilman hoitovapaata. Toistaiseksi taaperoarki on kuitenkin mukavaa - vaikkakin tosi kiireistä, kun ei tuo pikkuneiti pysy enää sekuntiakaan paikoillaan. On minullakin toki välillä niitä päiviä, jolloin toivoisi arkeen muutakin - ammatillisesti kehittävää - sisältöä. Siksi ehkä minustakaan ei olisi olemaan kotona kolmea vuotta - tämä reilu vuosi tuntuu itselle sopivalta ajanjaksolta. 

Lisäksi - syynä voisi jossain toisessa tilanteessa olla myös: Imetys. Imetystä suositellaan jatkettavaksi vuoden ikään asti, mutta miten tämä onnistuu, jos äiti palaa töihin? Onnistuessaan se vaatii kovaa pumppailua niin töissä kuin kotona, joka voi muutenkin uuteen elämänrytmiin opettelevalle äidille olla raskasta. Vielä jos yöimetyksiäkin on tässä vaiheessa, voivat tuöaamut valjeta melko väsyneissä merkeissä. Meillähän imetys tosiaan on jo loppunut, joten sen puolesta hoidon suhteen ei olisi ongelmaa - mutta moni äiti imettää vielä 9 kk ikäistä!

Loppuun on vielä sanottava, etten mitenkään tuomitse niitä äitejä, jotka menevät töihin aiemmin tai myöhemmin kuin itse. Hoitovapaan väliin jättäminen ei aina edes ole välttämättä oma valinta, siihen vaikuttaa elämäntilanne ja monet muut asiat. Tiedän äitejä, jotka haluaisivat olla kotona pidempään, mutta raha pakottaa töihin jo aiemmin. Eikä siinä ole mitään väärää.

Suomessa tarjotaan onneksi niin monia vaihtoehtoja vauva-arkeen aina isyysvapaiden, joustavan hoitovapaan ja erilaisten hoitomuotojen myötä, että varmasti jokaiselle löytyy sopiva vaihtoehto!

Löytyykö vielä muita syitä hoitovapaaseen? Kommentoi alle!

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Äitiyspakkaus - mitä tuli käytettyä?

Uuden äitiyspakkauksen julkistuksen jälkeen aloin itsekin pohtimaan, oliko pakkauksesta hyötyä. Paljonko sen tavaroita tuli käytettyä ja olisiko ollut kannattavampaa ottaa äitiysavustus rahana.

Äitiyspakkauksen suurin ongelma on suuret vaatteet. Harvalle vastasyntyneelle (mikään!) pakkauksen vaatteista on sopiva. Meillä reilun kahden kuukauden iässä oli pystytty äp-vaatteista käyttämään vain muutamaa

Nyt kun kaikki vaatteetkin ovat joko sopivia tai pieniä, voi realistisemmin arvioida äitiyspakkauksen hyötyä. Jonkin verran pakkauksen sisältöä kun tuli käytettyä.

Mitä ja miksi?


Toppapuku. Vaikka tämä oli kuosinsa puolesta yksi inhokeistani, tuli tätä käytettyä aika paljon. Toppapuku oli vähän reilu talven tullessa, mutta kääntämällä hihojen ja lahkeiden "tumppuosat" kiinni, haalari menetteli jo silloin. Talven edetessä se oli juuri sopivan kokoinen ja menee meillä varmasti kevääseen asti. Vaikka ostin käytettynä edellisvuoden äp:n haalarin (koska uuden kuosi oli karmea ja sain vanhan haalarin+kaksi villahaalaria vitosella), ei sitä tullut pidettyä päällä kuin kahdesti. Kuitenkin sitten kallistuin aina pukemaan tämän uuden haalarin; aluksi ehkä osittain siksi, että se oli uudesta pakkauksesta. Myöhemmin silmä tottui kuosiin, eikä tuo niin kamalalta (ainakaan kauempaa katsottuna) näytä. Ja haalarinahan tämä on ihan loistava; kaksoisvetoketju, käännettävät tumppuosat, hyvä huppu, jalkalenkit...

Tällä haalarilla on pärjätty hvyin koko talvi!

Toppatumput ja töppöset. Näitä on myös käytetty koko talvi. Muita vastaavia ei edes ole, hanskoistakin vaan rukkasmallisia, jotka on hankalampi pukea. Kun ei neiti vielä kävele, nämä ovat palvelleet hyvin tämän talven ulkoiluissa. 

Vanuhaalari. Syksystä eteenpäin plussakeleillä tai vastaavilla (lue: kelit, jolloin toppahaalari on liian kuuma) on käytetty tätä sekä toista vastaavan paksuista ja kokoista haalaria, jonka ostin kirppikseltä. Vanuhaalari (tai siis ne molemmat) jäi alkuvuodesta pieneksi, mutta siihen asti palveli kyllä erinomaisesti! Syksyllä mahtui villahaalari hyvin alle, niin pystyi kylmemmilläkin keleillä käyttämään.

Vaikka tämä onkin turkoosi, ei näytä yhtään liian poikamaiselta. Ainakaan tähän pipoon yhdistettynä. :)

Makuupussi. Jonkin verran tuli käytettyä makuupussia vaunuillessa, mutta ikävä kyllä käyttö jäi aika vähäiseksi. Meea siirtyi vaunuista rattaisiin syksyllä - eikä kesähelteillä makuupussia tarvittu. Rattaisiin makuupussi ei sovellu, koska siinä ei ole reikiä viisipistevaljaille ja talvea varten ostettiinkin kunnon lämpöpussi. Muistaakseni muualla kuin vaunuissa makuupussi ei ollut käytössä, joten käyttökertoja ei loppujen lopuksi kovin montaa ollut. Käytännössä siis touko-kesäkuun vaunuilut - eli kohtuullisen vähälle käytölle jäi.

Aappa-makuupussi oli käytössä jo ihan pienenä. <3

Yöasut. Vaatteista yöasut olivat meillä varmaan eniten käytössä. Nukkuessa ei poikavärit haittaa? :D Turkoosiraidallinen yökkäri oli itseasiassa yksi lemppareista, heppakuvioista käytettiin vähän vähemmän, kun siinä ei ollut teriä jaloissa.

Syöttötuolia testaamassa ekaa kertaa - silloin oli yökkärissä vielä kasvunvaraa. :)

Bodyt. Muiden vaatteiden osalta bodeja käytettiin eniten. Etenkin orava-aiheiset bodyt olivat käytössä, samoin nuo valkoiset. Ällö oranssi bodykin taisi päästä päälle pari kertaa (ainakin kuvista päätellen). Potkarit puolestaan jäivät aika lailla käyttämättä, koska ne olivat sopivankokoisia Meealle vasta puolen vuoden iän jälkeen - jolloin ei enää potkarit olleet se kätevin vaatevaihtoehto. Eikä puolipotkareitakaan taidettu pitää - näitä yksivärisiä tosin oli meillä niin isot pinot, etten ole ihan varma, mitkä oli äitiyspakkauksesta ja mitkä jostain muualta.

Tämmösen bodyn oisin voinut ostaa itsekin.
Oravakuosia. 
Täähän näyttää jopa hyvältä, kun sopii ruokalapun väreihin. Vielä kun ois bataattia sormiruokana. :D

Pikkusukat ja tumput. Nämä sisäkäyttöön tarkoitetut sukat ja tumput olivat ihan parhaat! Ne oli meillä päällä lähes aina Meean ollessa ihan pieni - mitkään muut kun eivät pysyneet päällä. :D Ne paksummat sukat ja tumput taisi ehtiä päälle kerran ja pipot jäivät täysin käyttämättä, kun olivat syksyyn mennessä jo pieniä.

Viiden päivän ikäinen pikkuneiti esittelee tumppujaan. <3

Pussilakana. On ollut käytössä ja on edelleen - yhdessä niiden kymmenen muun pussilakanan kanssa. Ei ehkä lempparipussilakana, mutta kärkikolmikossa - eli tulee aika useasti laitettua sänkyyn.

Kylpypyyhe. Tämän pyyhkeen lisäksi ostin kaksi muuta samanmallista pyyhettä, joita sitten kierrätetään. Vauvauintiaikaan pyyhkeille oli enemmänkin tarvetta (mukaan tarvittiin aina kaksi), nyt pärjäisi kahdellakin pyyhkeellä periaatteella "toinen käytössä, toinen pyykissä".

Pyyhe on tullut tarpeeseen.

Lelut. Äitiyspakkauksen mukana tullutta kirjaa on nyt viime kuukausina luettu (ja leikitty) enemmän. Kuvat ovat ihanan värikkäitä ja kirja onkin Meean yksi lemppareista - ihan jo silloin, kun katsellaan vaan kuvia, eikä lorutella mitään. Purulelu on ollut myös tosi tarpeellinen; alkuperäisen tuhoutuessa (ei kestänyt, kun mies keitti sen kattilassa tuttipullojen kera...) ostettiin toinen tilalle ja myöhemmin saatiin vielä yksi lahjaksi. Huippuhyvä apuväline hampaiden tullessa. :)

Ekojen hampaiden tehdessä tuloaan oli vielä äp:n purulelu hengissä. :)

Tarvikkeet. Yleisesti nämä tarvikkeet ovat ehkä parasta äitiyspakkauksessa. Säästyipähän joltain mietinnältä raskausaikana vauvatarvikkeita ostaessaan - ja pohtiessaan, mikä on tarpeellista. Kynsisakset ja hiusharja ovat olleet varmaan eniten käytössä, mutta kyllä muitakin on käytetty. :) Kylpymittari tosin on nyt jäänyt käytöstä pois, kun veden lämpötilan arviointi onnistuu jo kokemuksen syvällä rintaäänellä. :) Kestovaippa taitaa olla ainoa, joka on vielä tuliterä. Niin ja ne pakkauksen liivinsuojat olivat niin hyvät, että tilasin niitä verkkokaupasta lisää!

Kaikkineen siis äitiyspakkauksessa tavaroita, jotka olisi joka tapauksessa joutunut ostamaan, olivat:
  • toppahaalari
  • toppatumput ja -töppöset
  • vanuhaalari
  • pikkusukat ja tumput
  • kylpypyyhe
  • purulelu
  • kynsisakset
  • hiusharja
  • kylpymittari
  • hammasharja
  • liivinsuojat
Sisävaatteita ja pussilakanaa en tähän listaan laske, koska sitä vaatetta riitti ilman äitiyspakkaustakin - eikä läheskään kaikki vaatteita tullut käytettyä juuri lainkaan. Samaten kirja ja makuupussi eivät olisi olleet ihan välttämättömiä hankintoja.

Joku fiksumpi voi laskea noille suurpiirteisen hinnan. Olinko fiksu ottaessani äitiyspakkauksen vai olisinko 140 eurolla (tms?) ostanut ylläolevien lisäksi vielä muutakin?

Toki tähän täytyy laskea myös tunnearvo mukaan; äitiyspakkauksen säästöön otettavat tavarat tuottavat toivottavasti Meealle vielä aikuisenakin iloa - toisin kuin se 140 euroa.

Mitä tavaroita käytit itse äitiyspakkauksesta? 

Uuden äitiyspakkauksen ihmettelyä

Miljoona muutakin aihetta kirjoitettavana, mutta pakko naputella tämä ensimmäisenä - ennen kuin aihe ehtii vanheta. :) Maltoin sentään eilen kirjoittaa loppuun 10 kk -bloggauksen ennen tätä. :)

Uusi äitiyspakkaus julkaistiin eilen ja pakko oli itsekin käydä tutkimassa, mitä uusi pakkaus pitää sisällään. 

Ensivaikutelma uudesta pakkauksesta ei ole kovinkaan positiivinen. Jotain ihania (= edellistä pakkausta ihanempia) kuoseja siellä on, mutta yleisilmeeltään huonompi kuin edellinen.

Aika poikavoittoinen värimaailma, vai mitä?

Jotenkin tosi retro; en usko, että ihan kaikkien äitien silmää miellyttää. Vaikka retrohan on kai (edelleen) muotia, niin oisi kiva, että pakkaus oikeesti näyttäisi vuodelta 2015, eikä 1985.

Ja taas - jälleen kerran - tosi poikamaisia värejä! Nyt sentään mukana hempeää lilaa ruokalapussa ja vaipassa, mutta silti. Ei niiden vaatteiden tarvitsisi olla mitään vaaleanpunaisia, mutta olisi sitten edes muutama kaunis tyttövärinen vaate - noi keltaiset ja oranssit eivät sitä minun mielestäni ole. Tai vaihtoehtoisesti kaikki oikeesti unisex-värejä, ja ne vihreät ja siniset poissa.

Valkoinen-musta-harmaa-ruskea -yhdistelmällä saisi oikeasti aika kivan näköisiä vaatteita; kenties violettia ja turkoosia VÄHÄN mukaan. Tiedän, etten ole yksin mielipiteeni kanssa - siksi tämä pakkauksen värimaailma jaksaa ihmetyttää.

Inhokit ja (harvat) suosikit


Toppahaalari on jotenkin ällön värinen - eikä ainakaan tytölle kiva. Kätevää on, että haalarin saa makuupussiksi; ehkä vähän pidentää tämän käyttöikääkin, kun pussimalliseen voi laittaa jo vähän pienemmänkin vauvan.



Makuupussista en oikein tiedä, onko se ihana vai hirveä. Vähän kumpaakin. Joka tapauksessa edellisvuoden Aappa-pussi on hienompi. :) Tää kuosi olisi voinut toimia paremmin ehkä jossain bodyssa?



Vanupuku sekä sisäsukat ja -lapaset ovat väreiltään kivemmat ja neutraalimmat kuin edellisvuotisessa. Nämä edustaa sitä unisexiä, mitä itse toivoisin pakkaukseen lisää!




Myös pöllökupsi vaatteissa on kiva. Etenkin tuo kuolalappu on tosi herkullisen näköinen!




Pilvipotkari - vaikka onkin aika poikavärinen - on myös kiva. Samaten ruokalappu on kiva - ihan vaan sen takia, että se on edes vähän tyttövärinen. :D




Loput kuosit ovatkin sitten joko karmeita tai liian poikavärisiä. En tykkää.






Pyyhkeeseen on sentään saatu neutraalimman värinen reunus.



Muista tarvikkeista eniten ihmettelen purulelua. Edellisvuotinen oli hyvä peruspurulelu, miksihän se on haluttu vaihtaa? Meillä äp:n purulelu tuhoutui syksyllä (ei kestänyt, kun mies keitti sen tuttipullojen kanssa...) ja tilalle löytyi Prismasta samanmoinen - lahjaksi saatiin vielä myöhemmin kolmas. Yksi hyvä juttu onkin myös se, että hyväksi havaittuja tuotteita voi kohtuullisen helposti hankkia itsekin lisää. Itse ostin purulelun lisäksi myös pakkauksessa olleita liivinsuojia lisää verkkokaupasta.



Edellisvuoden pakkauksestakin löytyi inhokit ja suosikit, mutta osaan inhokeista silmä kuitenkin tottui. Yllättävän vähän äitiyspakkauksen vaatteita on tullut pidettyä päällä - tarvikkeita sen sijaan on kyllä käytetty kovasti. Toki varmaan jokainen pakkauksen vaate oli päällä edes kerran, mutta mieluummin puin silti pikkuneidille itse ostamani vaaleanpunaisen bodyn kuin pakkauksen vihreäsävyisen. Nyt varmaan alkaa kaikki pakkauksen vaatteet olla oikean kokoisia (tai pieniä), niin pitäisikin kirjoitella jatkoa aiemmalle bloggaukselle ja kertoa, mitä meillä tuli käytettyä. :)

Mitkä ovat omat suosikkisi uudesta äitiyspakkauksesta? Millaisia kuoseja toivoisit seuraavaan pakkaukseen?


tiistai 24. helmikuuta 2015

Neiti kymmenen kuukautta

Aika kuluu kohisten ja lauantaina tuli täyteen taas pyöreitä kuukausia. Millainen on meidän neiti kymmenen kuukauden iässä?

Neiti kymmenen kuukautta. <3

Kohta se jo kävelee!


Pikkuneiti kulkee edelleen pääasiassa kontaten. Vauhti on kova ja välillä tuntuu, että neiti ottaa käyttöön turbovaihteen. Etenkin silloin, kun hän on matkalla määrätietoisesti tiettyyn paikkaan, hän konttaa kyllä niin hirveällä vauhdilla, että välillä omat jalatkaan eivät pysy mukana - ihan kuin etenisi pikakelauksella. :) 


Ei jaksa poseerata, lähden konttaamaan! :)

Niin ja kontatessa monesti mukana pitää olla joku lelu. Lelu suuhun ja menoksi; en tiedä onko tämä Arttu-hauvalta opittu taito. :) Edelleen neiti tutkimusmatkailee ympäri taloa. Lempipaikoiksi ovat viime aikoina muodostuneet lehtikori, takan edusta (joka on kielletty paikka), kodinhoitohuoneen lattialla oleva kylpyleluvati sekä etenkin iltaisin Arttu-hauvan oma peti. Yhtenä erikoisuutena on myös kontata keittiön pöydän alta pöydän toiselle puolelle; neiti on oppinut jo, ettei siellä voi nousta istumaan, joten useimmiten hän konttaa määrätietoisesti päätä alaspäin painaen pöydän leveyden. Ja se se vasta hauskaa onkin, kun äiti sattuu olemaan pöydän toisella puolella vastassa. :)

Keittiön pöydän alla.

Neiti osaa jo nousta tukea vasten seisomaan ja se onkin mieluista puuhaa. Mihin vaan pystyy nousemaan, neiti nousee! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis riittää, kun tukena toimivat mm. koira, keittiön laatikot (joissa ei kaikissa ole lukkoja...) sekä omat vaunut. 


Tueksi kelpaa mikä vaan. :)

Tukea vasten osataan jo kävellä ja aika rohkeasti irroitellaan käsiäkin tuesta seistessä (tai esim. vaihtaessa tukea sohvasta rahiin). Välillä meinaa mennä hermot, kun itseluottamus on korkeammalla tasolla kuin taidot. Taaperokärryn kanssa pikkuneiti menee kovaa vauhtia, eikä enää tarvita edes äitiä viereen varmistamaan kaatumisen varalta. Kiljuminen vaan kuuluu, kun kärryn kanssa lähdetään matkaan. Taaperokärryn lisäksi tueksi kävelemiseen kelpaa myös lelukori, jota neiti välillä työntää ympäri kämppää. 


Arttu vahtii kävelytreenejä. :)



Juttelua ja vilkuttamista


Meea on jo pitkään jutellut, mutta nyt hän on alkanut juttelemaan IHAN KOKO AJAN. Juttelemaan, kiljumaan, hihkumaan, tirskumaan, päristämään, naksuttelemaan, puhaltamaan... Ihan kaikennäköistä ääntä kyllä tuosta neidistä lähtee nykyään! Ja välillä siis täydessä unessakin päristelee sängyssään. :D


Oikeita sanoja on äidin ja isin lisäksi ainakin "mammammaa" eli maito ja "pääää" eli leipää. Lisäksi on tullut monia sanoja vain kerran tai pari kertaa, joten niistä en (vielä) uskalla sanoa, että olisivat oikeita sanoja. Näitä siis "appu" (eli lamppu), "nukke", "aatu" (eli Arttu-hauva)... 

Meea myös ymmärtää hyvin paljon sanoja. Noita edellä mainittuja hän osaa katsoa kysyttäessä tyyliin "Missä lamppu?" Lisäksi ainakin "tule" ja "silitä" (Arttua) ovat tiedossa. Niin ja tietysti "ei", mutta siihen reagoiminen yleensä jotain muuta, kuin mitä äiti toivoisi. :D

Innokas neiti. :)

Viime viikkojen juttu on ollut vilkuttaminen. Meea on osannut vilkuttaa jo jonkin aikaa, mutta nyt hän vilkuttaa ihan koko ajan. Vaikkei kukaan poistuisi tai tulisi huoneeseen, Meea voi silti yhtäkkiä alkaa vilkuttamaan. Ja unilta herätessään pitää vilkuttaa ihan kaikille mahdollisille; yleensä siis äidin sylistä ensin isille ja Artulle - ja sitten seuraavaksi lampulle. Ja se vilkuttaminen on siis sellaista, että neiti nostaa käden pystyyn ja alkaa tekemään kämmenellä sellaista "tuiki tuiki tähtönen" -liikettä. 

Parhaat lelut ja leikit


Leluista hitti on tällä hetkellä joululahjaksi saatu "luukkulelu". En tiedä mikähän tuon virallinen nimi mahtaisi olla. :D Mutta siis sellainen lelu, josta nappi painamalla avautuu luukku josta ponkaisee hahmo esiin - ja sitten ne luukut pitää laittaa kiinni. Meea ei itse osaa vielä kaikkia luukkuja avata, joten tällä leikkiminen monesti vaatii hieman äidin tai isin vieressä istumista ja avaamista. Kiinnilaittamisessa Meea on jo mestari ja luukut pitääkin siis sulkea mahdollisimman pikaisesti! 



Lempilelun kimpussa.

Toinen lempilelu on laulava koira - joululahja sekin. Koirasta siis lähtee ääniä ja musiikkia, kun painaa sen jalkaa, kättä, korvaa... Meean lemppareita ovat tottakai ne laulut; osuessaan sellaiseen nappiin neiti nostaa heti kädet ilmaan ja alkaa hytkymään musiikin tahdissa. :)

Kirjatkin ovat edelleen pop, mutta niillä leikkimistä on vähän jouduttu rajoittamaan. Kahdeksanhampainen (!!) pikkuneiti kun käytti kirjoja enemmän puruleluna kuin lukemisena. Noilla naskaleilla saa jo ihan hyviä palasia irti...Viime päivien lempilelu on ollut myös pallo, jota Meea on oppinut heittämään. Heittotyylistä päätellen yrittää myös saada palloa pomppimaan. :)

Kirjaa voi lukea näinkin. :)

Ihan älyttömästi neiti ei ole edes viime päivinä omilla leluilla leikkinyt. Enemmän kiinnostaa tämä taloa pitkin konttailu, seisominen ja kaikkeen kiellettyyn koskeminen. Lempipuuhaa on nyt ollut myös lehti- tai pyykkikorin tyhjentäminen lattialle, pyykinpesukoneen nappien painelu (kerran myös koneen ollessa päällä - meni kone ihan totaalisesti jumiin!), Artun kupissa olevien raksujen heittely, kenkien syöminen sekä meidän sängyn petarin nostelu.

Operaatio lehtikorin tyhjennys. 

Niin joo, taaperokärryhän on myös tottakai yksi lempparileluista. Sen kanssa kävellään päivittäin rundia olohuoneessa. Toinen hyvä lelu on myös kirpparilta löytynyt potkuauto, jonka kyydissä Meea tykkää istuskella. Ei siis itse osaa vielä sitä potkutella, mutta kyydissä istuminenkin tuntuu olevan riittävän hauskaa. :)

Paras leikkikaveri on edelleen oma Arttu-hauva, jonka seurassa Meea saa kyllä ajan kulumaan. Neiti tirskahtaa joka kerta, kun Arttu tulee näkyviin ja etenkin, jos Arttu nuolaisee naamasta. Tämän hetken kovin juttu on Artun silittäminen, eli taputtaminen. Välillä on vähän kovakouraistakin se taputtelu, mutta ihmeen hyvin Arttu on kestänyt. Yhtenä päivänä Meea koitti jopa leikkiä "kukkuu"-leikkiä Artun kanssa, mutta Arttu ei ollut mukana leikissä. :D 



Parhaat ystävykset. 

Viime päivinä ovat myös leikkineet samalla (Artun) lelulla; Arttu pureskelee lelua, Meea vetää sitä pois ja Arttu vetää takaisin. Ja vain kerran on tässä leikissä päässyt itku, kun Meea veti lelun aika kauas ja Arttu hyökkäsi vauhdilla vetämään sen takaisin - yhtä kovaa - ja Meea kaatui lattialle. Pienen itkun jälkeen neiti halusi heti mennä takaisin leikkimään. :)


Arttu on tärkeä. 

Musiikki (eli Robin ja Fröbelin Palikat), kylpy ja "kukkuu"-leikki ovat myös niitä lempijuttuja. Ollaan vähän koitettu nyt katsella YouTubesta myös lastenohjelmia, mutta eivät kovin kauaa jaksa Meeaa kiinnostaa. Teletapeista alkua, Muumeista tunnari (joka on tosi kiva!) ja Hello Kittystä pari minuuttia. Sitten alkaa kitinä ja pitää jo jatkaa matkaa. Robinin Kesärenkaita neiti kyllä jaksaisi katsella YouTubesta vaikka viidesti putkeen! :D

Ruokaa ja kasvua


Meea syö yleensä viisi kertaa päivässä kiinteitä. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. 


Puuron suhteen tehtiin stoppi reilu viikko sitten ja on pitänyt löytää vaihtoehtoja aamu- ja iltapalalle. Nyt on testailtu jo kaurajogurttia, smoothieta ja kvinoapuuroa - kaikki maittoivat oikein hyvin. Viikonloppuna kelpasi iltapalaksi jo vanha tuttu kaurapuurokin pienen tauon jälkeen. Muita lemppareita ovat nyt hedelmäseiska, banaani, avokado ja bataatti. Tosin yleensä kaikki ruoka neidille maistuu!


Virnuilija. :)

Maitoallergia todettiin vihdoin ja viimein virallisesti, joten Meea juo apteekin korviketta. Allergiaoireetkin ovat onneksi rauhoittuneet, joten arki sujuu vähän helpommin. 

Sormiruokailu on alkanut sujua paremmin. Tai siis tähänkin asti pikkuneiti on osannut kyllä ottaa ruuan käteen, laittaa suuhun ja jopa pureskellakin, mutta sen jälkeen sylkenyt kaiken ulos. Nyt on alkanut menemään jotain kurkusta alaskin. Banaania Meea syö jo hyvin kokonaisesta banskusta, myös leipää tuntuu sylkemisen ohella riittävän nieltäväksikin asti.

Ruokailujen yhteydessä juodaan nokkamukista tai mukista; vähän päivästä riippuen, kumpi kelpaa paremmin. Maidot - jotka ovat pääosin unimaitoja - juodaan edelleen pullosta. 

Tuoreet mitat saatiin 10 kk neuvolasta; pituutta on 76,5 cm ja painoa 9,875 kg. Käytössä on pääosin koon 80 vaatteet, muutamat kokoa 74 olevat mahtuvat vielä päälle. Taitaa vaatekaapista löytyä myös muutama kokoa 86; niin paljon nämä kokomerkinnät heittelevät. :)

10 kk neuvolassa. 

Pottatreenit aloitettiin muutamaa päivää ennen kuin 10 kk tuli täyteen. Ei ole mikään Meean lempipaikka, joten nyt pidettiinkin pari päivää taukoa - eilenkin istuskeli potalla vain vaatteet päällä. Mutta pikkuhiljaa. :)

Ensimmäistä kertaa potalla. :)


Muuta kehitystä


Yöt nukutaan yleensä heräämättä, 10-12 tunnin yöunilla. Illalla unille mennään 19-20 aikoihin ja aamulla herätään seitsemän tienoilla. Päikkäriajat ovat entisellään, eli kahdet päikkärit; toiset aamupäivästä ja toiset iltapäivästä. Meea nukkuu vielä meidän makuuhuoneessa, mutta tarkoitus olisi lähiviikkojen (varmaan siihen 11 kk mennessä) saada neidin oma huone kuntoon ja opetella nukkumaan yksin. :)

Päivittäiset rutiinit on nyt saatu aika lailla kuosiin ja kumpikin tietää, mitä tapahtuu mihinkin aikaan. Päikkärien pituudet (tai siis lyhyydet) vähän sotkevat rytmejä, mutta pääasiassa arkirutiinit ovat tosi hyvin kasassa. Ja valtaosa hereilläoloajastahan menee leikkimiseen ja tutkimusmatkailuun, sylissä neiti viihtyy vain väsyneenä. :)

Nyt on ollut vähän sellainen äiti-vaihe, että välillä ei kelpaa kukaan muu kuin äiti. Ainakaan väsyneenä. Viihtyy kyllä isin seurassa suht kitisemättä sen aikaa kun vaikka käyn suihkussa tai Arttu-hauvan kanssa lenkillä. Mutta äidin ilmestyessä taas näköpiiriin, on päästävä heti syliin tai vähintäänkin viereen. Ja se "isi vahtii Meeaa ja äiti tekee jotain muuta" toimii vain, jos olen eri paikassa - muutoin Meea konttaa jatkuvasti minun luokseni. 
Vaunuilemassa - tai siis rattailemassa - käydään ehkä joka toinen päivä, etenkin näillä nykyisillä lumisadekeleillä. Lenkit hoituvat nykyään - onneksi - pääsääntöisesti Artun kera, joten pääsee äitikin helpommalla lenkkeilyjen suhteen. Nukuttaminen rattaissa ei enää yleensä onnistu; jos kävellään kerhoon se puolen tunnin matka, niin tuurilla Meea saattaa loppuvaiheessa nukahtaa. Yleensä on hereillä koko ajan ja katselee ihmeissään ympärille. :)


Lenkillä lasten kera. 

Autossa otettiin käyttöön isojen tyttöjen turvaistuin viikonloppuna; käyttökokemusta on toistaiseksi vaan reissulta lähikauppaan ja takaisin. Mutta hyvin tuntuisi viihtyvän. Niin iso tyttö jo, että ei voi enää kyllä vauvasta puhua. :)


Ekaa kertaa uudessa turvaistuimessa. 

Hampaita löytyy yhteensä kahdeksan, neljä ylhäällä ja neljä alhaalla. Kulmahampaat ovat tulossa seuraavaksi ja ne vähän jo tuntuvatkin. Niin tiuhaan tahtiin neiti tekee hampaita (tänä vuonna tullut jo kolme!), että tuntuu, että ne vaikuttavat koko ajan käytökseen, nukkumiseen ja syömiseen. 


Tasan kymmenen kuukautta. :)

Tuntuu, että neiti päivä päivältä kasvaa ja sosiaalistuu - myös vauhti tuntuu kasvavan. Päivittäin opitaan uusia juttuja ja kehitetään vanhoja taitoja. Monesti miehen kanssa juttelut alkavat "ootko huomannut, että Meea osaa..." Myös vuorovaikutustaidot kehittyvät koko ajan ja Meea tuntuu ymmärtävän entistä enemmän. 

Välillä tuntuu myös, että pikkuneidillä on uhmaikä - jo nyt. Neiti on opetellut jopa tekoitkun; erityisesti ruokapöydässä kieltäessä ruuan heittelyn lattialle, neiti alkaa "itkemään", lopettaa sen kuin seinään ja katsoo ilmeellä "riittikö?".  

Ihana, touhukas ja temperamenttinen tyttö. Oma rakas. <3

Pitkästä aikaa otettiin 10 kk kunniaksi myös äiti-tytär-selfieitä. :)

Pikkuneidin kuulumiset yhdeksän kuukauden iässä löydät täältä.


Jos blogin lukijoissa on muita samanikäisten taaperoiden vanhempia, olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia? Miten kova on vauhti ja mikä on mielipuuhaa teillä? :)