torstai 23. elokuuta 2018

Pikkuherra 9 kk

Yhdeksän kuukautta. YHDEKSÄN! En vaan käsitä, mihin tää aika on oikein kulunut!

Yhdeksässä kuukaudessa pikkuinen vauva on muuttunut lapseksi, vaapero lienee se "oikea" termi kuvailemaan tuota konttailevaa ja jutustelevaa iloista pikkuherraa.



9 kk iässä ei tosiaan neuvolaa ollutkaan, joten tuoreita mittoja ei ole tiedossa. Veikkaisin, että pituutta on kesästä muutama sentti tullut, koska etenkin housuja on nyt jäänyt useampia pieneksi. Ja vaikka herra edelleen melko solakka kaveri on, niin uskoisin, että painoakin on kertynyt - alkaa nimittäin käsissä jo tuntua tuo kanniskelu ihan mukavasti...

Ruoka ei viime aikoina ole maistunut yhtä hyvin kuin ennen. Aamupala jää lähestulkoon joka aamu hyvin vähäiseksi - vaikka olen kokeillut eri aamupaloja ja eri ruokailuaikoja; ainoastaan pari tuntia heräämisen (ja aamutorkkujen) jälkeen annettuna aamupuurotkin ovat päätyneet mahaan asti. Tämän lisäksi on päiviä, jolloin pikkuherra elää lähinnä pyhällä hengellä - ja maidolla. Tämä huonoruokaisuus johtunee pitkälti hampaiden tekemisestä; puuhaa, joka tuntuu jatkuvan ikuisesti, eikä vielä ole kuin neljä hammasta läpi...

Maha täytetään (silloin kun täytetään) edelleen pääasiallisesti soseilla, mutta sormiruokaa on tarjolla päivittäin. Helppojen maissinaksujen ja spelttimurojen lisäksi tarjoillaan mm. kurkkua, paprikaa ja pastaa. Sormiruokailtavia olen kokkaillut itsekin (mm. puurorieskaa), mutta kun ne pääsääntöisesti liiskataan pöytään tai syötetään Arttu-hauvalle, en ole kauheasti jaksanut tähän puoleen panostaa...

Pinsettiote on ollut hallinnassa itseasiassa jo 8 kk ikäisestä asti; en vaan ole muistanut sitä aiemmin mainita. Välillä toki edelleen ruuat noukitaan nyrkillä, mutta etenkin talkmurut ja spelttimurot menevät kyllä kovin hienosti suuhun asti pinsettiotteella.

Vaatekaapista löytyy tällä hetkellä itseasiassa kokoja 68-86, sillä kokovaihtelu eri merkkien yms välillä on valtava. Pääsääntöisesti vaatteet kuitenkin ovat 74-80 -kokoa; nyt hiljattain on muutama 74-kokoinenkin jo jäänyt pieneksi.

Vauhti kiihtyy entisestään ja konttaamalla osataan laittaa jo turbovaihde päälle ja edetä supernopeasti. Tukea vasten noustaan seisomaan ihan joka paikkaan - kaikkea mahdollista ja mahdotonta vasten. Vauhtiveikko myös kävelee tukea vasten suhteellisen varmasti. Kävelykärryn kanssa käveleminen on yksi herran mielipuuhista; siihen tarvitaan vaan äitiä kääntämään kärry toiseen suuntaan seinän tullessa vastaan.

Varsinaiseksi "ilman tukea seisomiseksi" en herran taitoja vielä kutsuisi, mutta hän on tosiaan muutamia kertoja jo seissyt kymmenisen sekuntia ilman tukea - ja laskeutunut siitä istumaan mallikkaasti. En usko, että menee kauaa, kunnes hän ilman tukea seisoo; sen verran varman oloista tuo seisominen jo on.

Leluista eniten kiinnostaa autot ja autonrenkaat. Siinä määrin, että mummilavierailulla pikkuherra meni jopa pyörittelemään lipaston nuppeja pitäen brum-brum -ääntä. Ja yhtenä päivänä hän kuljetti dvd-koteloa lattialla samaan tapaan kuin pikkuautoa - jälleen brum-brum -ääntä pitäen. Lelujen ohella myös lamput ja kellot ovat nyt olleet kovin mielenkiintoisia ja niitä katsellaan ja etsitään joka paikasta.

Yöt ovat olleet ajoittain risaisia, ajoittain melko hyviä. On hyvin vaikea sanoa, millaisia yöt keskimäärin ovat, sillä ne vaihtelevat keskenään niin paljon. Viime viikkojen aikana on ollut yö, jolloin hän nukkui koko yön heräämättä - ja on ollut yö, jolloin hän heräili illan aikaan pari kertaa ja valvoi klo 00.30-3.15 huutaen. Hampaat ovat tuonneet oman mausteensa nukkumiseen, mutta kyllä myös uuden oppiminen vaikuttaa tähän hulinointiin.

Aamu meillä alkaa pääsääntöisesti klo 5.23. Mikäli yö on mennyt hulinoidessa, aamu saattaa sarastaa vähän myöhemmin, mutta ainakin 5/7 päivänä viikossa tuo puoli kuuden herätys pitää paikkaansa. Päikkäritkin ovat muuttuneet aiempaa huonommaksi; tai siis niitä nukutaan yleensä puolen tunnin pätkissä ja 3-4 kertaa päivässä. Tarkoittaa sitä, että en saa päivisin mitään aikaiseksi, kun uniaika on kerrallaan niin lyhyt.

Höpötys ja jutustelu on jatkuvaa ja koko ajan löytyy uusia tavuja ja äänteitä. Äitti/äinii on edelleen varmaan eniten käytössä, mutta myös "tato" (eli kato) "lello" (eli lamppu) ja "too" (eli joo) ovat viime aikoina olleet niitä useimmin kuultuja sanoja. Kovin monia sanoja hän jo tapailee, mutta ihan varma ei voi vielä olla niiden kaikkien tarkoittavuudesta.

8,5 kk iässä hän oppi myös kunnolla morjenstamaan. Kirjoitin tuohon 9kk-kuvaan, että vilkuttamaan - koska se se virallinen vauvan oppimisessa käytetty termi kai on - mutta tämä taito on enemmänkin tosiaan morjenstamista kuin vilkuttamista. Tai siis, osaa hän vilkuttaakin ja liikutella sormiaan, mutta lähtökohtaisesti aina uuden ihmisen nähdessään tai ihmisen tullessa uudelleen huoneeseen, pikkuherra morjenstaa reteästi ja suurieleisesti nostamalla käden ilmaan. Ja jos uusia ihmisiä on kaksi, hän nostaa ilmaan kaksi kättä.





Ihana hurmaava seuramies, joka valloittaa kaikkien sydämet. <3


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.

maanantai 6. elokuuta 2018

Pikkuherra 8 kk

Ai että. Joskus totesin, että on kyllä aivan pakko kirjoittaa nämä kk-postaukset ihan ajallaan. Muuten tuo pikkukaveri kehittyy niin kovaa vauhtia, että on vaikea muistaa, millainen hän juuri tasan kyseisen kuukauden ikäisenä oli.

No, kesäkiireet ja ylipäätään kesä (kuka nyt koneella jaksaisi istua helteellä!) ovat tehneet tehtävänsä ja ei vaan ole saanut aikaiseksi blogata. Tämä blogi on nyt muutenkin jäänyt vähän unholaan; katsotaan syksyn tullen, mikä tulee olemaan blogin kohtalo. Nämä kk-postaukset nyt joka tapauksessa vähintään teen, eli ainakin marraskuuhun asti blogi jossain muodossaan sinnittelee.

Kahdeksan kuukautta tuli täyteen tosiaan jo 17.7. ja neuvolassakin käytiin jo pari viikkoa ennen sitä.




8 kk mitat (suluissa 6 kk mitat):
Paino: 8950 g (7955 g)
Pituus: 73,0 cm (70,5 cm)
Pään ympärys: 45,4 cm (44,1 cm)

8 kk iässä ruoka maistuu edelleen hyvin. Tuttipullo sen sijaan on kamalin kapistus, minkä Veini tietää - korvikkeesta puhumattakaan. Eli äitiä tarvitaan siis maidon vuoksi jatkuvasti. :)

Ruuan osalta vatsa täytetään edelleen soseilla, mutta sormiruokaa maistellaan enenevässä määrin. 8 kk iässä suurimpia herkkuja olivat kurkku ja maissinaksut.

Vaatteista käytössä on edelleen pääsääntöisesti koko 74. Kesävaatteissa oli muutama 80-kokoinenkin, jotka ovat vielä vähän reiluja, mutta käyttökelpoisia.

Vauhti on jälleen kuukaudessa kiihtynyt; konttausasentoon opittiin nousemaan jo 7kk ikään mennessä ja 7,5 kk iässä hän pääsi liikkeellekin; nyt konttaamalla päästään jo täyttä häkää eteenpäin. Aika pian konttaamaan oppimisen jälkeen opittiin myös nousemaan tukea vasten seisomaan - ja sekös se vasta on mukavaa. Etenkin kun tuossa 8 kk tienoilla seisominen oli niin hauskaa, että piti innosta hihkuen päästää aina kädet irti - ja muksahtaa kumoon.

Pari päivää ennen 8 kk ikää Veini oppi myös kulkemaan pieniä matkoja tukea vasten kävellen. Lähinnä siis sohva päästä päähän oli kävelyreittinä tuolloin.

Vauhtiveikkous ja täystuhous kasvaa vaan - ihan mahdoton veijari tämä pojanviikari kyllä on! Kaikki kielletty on kivaa ja ihan jokainen asia pitää laittaa ensimmäisenä suuhun.

Toinen kiva juttu Veinin mielestä on ehdottomasti vesi ja vedessä polskiminen. Kunnon helteet alkoivat vähän ennen Veinin 8kk-päivää, joten uima-altaassa ja rannalla tuli niillä paikkeilla vietettyä aikaa. Vedessä polskiminen oli Veinille niin mieluista, että hän alkoi komentamaan kovaäänisesti aina nähtyään oman uimapukunsa!

Leluista eniten kiinnostivat isosiskon imuri, megablocksit sekä dinosauruslelu. Myös pallonheittely oli oikein mieluista tekemistä. Kaikista ihmisistä isosisko tuntuu olevan rakkain ja tärkein - edelleen.

Taitojen karttuessa myös nukkuminen vaikeutui. Tai no, en tiedä johtuiko tämä nyt sitten uuden oppimisesta, helteistä vai hampaista (joita muuten tehtiin monta pitkää viikkoa - tänään vihdoin toinen niistä on tullut läpi!), mutta nukkuminen on ollut tosi rikkonaista jo monta viikkoa - alkoi siis juurikin siinä vähän ennen 8kk ikää. Aiemmat täydet yöt vaihtuivat 2-4 yöheräämiseen ja vaikeuteen nukkua omassa sängyssä. Huolimatta yöheräilyjen määrästä tai illan nukkumaanmenoajasta, aamun heräämisajaksi vakiintui klo 5.23. Kellonaika, jolloin äidillä vielä unta riittäisi. Kahdet päikkärit vaihtuivat kolmiin - välillä ne ensimmäiset nukutaan jopa ennen kuin aamupuuroa on edes ehditty keittää.

Ensimmäiset sanat ovat alkaneet löytymään. 7kk tienoilla ääntelyssä alkoi olla ätti/äinii -tyyppisiä sanoja, mutta pistin ne vielä sattuman piikkiin. Kun juhannuksena (reilun 7kk iässä) pikkuherran hermostuessa takapenkiltä kuului päättäväisesti "ÄINII!", oli minunkin pakko uskoa, että siinä se ensimmäinen sana nyt oli. Äidin lisäksi monentyyppisten tavujen joukossa on oikeiksi sanoiksi erotettu/tunnistettu namnam tai mammam, joka tarkoittaa maitoa/ruokaa, sekä väpä, joka tarkoittaa jostain kumman syystä isiä.





8 kk on sitä aikaa, jolloin äiti kauhuissaan odottaa tulevaa. Vauhtiveikolla on toisinaan hieman turhan kova vauhti; vähempikin riittäisi - etenkin äidille! Vauhti on kova, mutta se tullee tästä vielä kiihtymään! :)


Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.