Neiti 5 vuotta

Viime kuussa tuli täyteen meidän pikkuneidillä viisi vuotta. V-I-I-S-I vuotta. Ihan uskomattoman nopeasti on aika mennyt!

Nuori neiti

En tiedä millä nimellä tätä meidän esikoista enää kutsuisi, kun hän on jo niin iso tyttö. Pikkuneiti tuntuu jo hieman liian nuoren nimitykseltä hänelle.

Lueskelin vuoden takaista kehityspäivitystä täältä blogista ja ihmettelin, miten paljon vuodessa on tapahtunut. Miten isoksi hän onkaan kasvanut. <3

Meea on superreipas, rohkea ja kaikkien kanssa toimeentuleva neitokainen.

Kasvamiseen on kuulunut viimeisen vuoden aikana myös paljon kasvukipuja. Vähän fyysisiäkin, mutta enimmäkseen henkisiä. Uhma on pahimmillaan, kiukunpuuskia tulee päivittäin ja rajoja koetellaan etenkin äidin kanssa to-del-la paljon. Osittain tähän varmasti vaikuttaa kotona vietetyn ajan määrä; mikäli eläisimme päiväkotiarkea, yhteenottoja ei ehtisi tulla niin paljon.

Meean arki onkin ollut viimeisen vuoden ajan hieman erilaista kuin aiemmin, sillä Meea jäi kokonaan pois päiväkodista viime vuonna maalis-huhtikuun vaihteessa. Kevään ja kesän hän sai nauttia rajattomasti minun ja pikkuveljensä seurasta, syyskuussa alkoi neidin oma kerho, jonne hän suurella ylpeydellä asteli. 2,5h kerhoilua kahdesti viikossa on tehnyt erittäin hyvää meidän perheelle; Meea nauttii täysillä ikätovereidensa seurasta, Veini nauttii äidin sataprosenttisesta huomiosta ja äiti nauttii vaan yhden lapsen huolehtimisesta (etenkin kun toinen kerhokerta ajoittuu Veinin päikkäriaikaan).

Oman kerhon lisäksi on vietetty muutenkin kohtuullisen aktiivista elämää, sillä pääsääntöisesti joka viikko käydään lisäksi yhdessä perhekerhossa sekä avoimen päiväkodin jumpassa. Lisäksi Meea aloitti syksyllä ensimmäisen oikean harrastuksensa, kansantanssin, jossa hän kävi kevätkauden loppuun asti maaliskuulle. Pari viikkoa sitten neiti aloitti jalkapallokerhon, jossa käy kerran viikossa harjoittelemassa lajin saloja parinkymmenen muun 5-6 -vuotiaan kanssa.

Höpöttelijä, jota kiinnostaa kirjaimet

Meea on aina ollut ikäistään edellä puheen osalta ja sanavarasto on ollut hyvin laaja pienestä pitäen. Sitä se on edelleen ja Meea nauttii puhumisesta. 

Nykyään se puhuminen - tai pikemminkin höpöttely - on mennyt jo sille tasolle, että neiti jää jokaisella kauppareissulla tms suustaan kiinni. Milloin hän kyselee kassaneidiltä kassan takana näkyvien valvontakameroiden kuvista ja milloin hän kertoo karkkihyllyllä vieraalle mummelille millaisista karkeista tykkää eniten. Hän ei todellakaan ujostele jutustella ventovieraille - eikä taatusti jää missään tilanteessa sanattomaksi. 

Kirjaimet (ja numerotkin) ovat kiinnostaneet jo pitkään ja se on ihan pienestä kiinni, että Meea osaisi lukea. Hän osaa jokaisen kirjaimen; tunnistaa ne tekstistä ja osaa kirjoittaa ne ulkomuistista. Hän osaa tavata helppoja sanoja miettimällä, mitä kirjaimia siihen tulee - eli periaatteessa osaa lukea tositosihelppoja sanoja. Kirjainten yhdistely sanoiksi ei ole kuitenkaan vielä ihan aukotonta ja vaikeimpien äänteiden kohdalla se ei vielä onnistu. Hän osaa kirjoittaa oman nimensä lisäksi kymmenisen nimeä (mm. Veini, äiti, isi) ja kyselee lähes kaikesta näkemästään tekstistä esim. autojen kyljissä tai kaupan hyllyn reunassa, että mitä siinä lukee. 

Meea on melko herkkä ja tietyllä tavalla haaveilija. Hän toisinaan pohdiskelee asioita hyvinkin pitkäjänteisesti ja tarkkaan; välillä kyselee sellaisiakin asioita, mitä en itse ole koskaan sen tarkemmin ajatellut. Hän lähes päivittäin haastaakin minut (liian) vaikeilla kysymyksillään ja välillä on pitänyt turvautua googleen vastausten tukena... 

Sosiaalinen tyttö ja ihana isosisko

Meea on hyvin sosiaalinen tyttö, joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Ihan oikeasti, kaikkien. Tämän olen huomannut erityisesti kerhoissa, joissa käydään yhdessä. Toki Meean "omassa" kerhossakin hän on ns. kaikkien kaveri ja leikkikaverit vaihtuvat kerhokerrasta toiseen; Meea saa aikaan hyvät leikit jokaisen kerhokaverinsa kanssa. Perhekerhossa ikäskaala on kuitenkin laajempi - aina vastasyntyneestä syksyn eskarilaisiin - ja silti neiti 5vee löytää sieltä aina leikkiseuraa. Välillä hän toimii vauvakuiskaajana ja silittelee kerhon pienimpiä vauvoja. Välillä hän leikkii omanikäistensä kanssa melko villejäkin leikkejä. Välillä hän leikkii kotoa tuttuja leikkejä Veinin ikäisten poikien kanssa. Välillä leikkikaverina on 2-vuotias tyttö tai 3-vuotias poika. Ei taida kerhon vakiokävijöissä ollakaan sellaista lasta, jonka kanssa Meea ei jossain vaiheessa olisi leikkinyt. 

Meea on myös - uhmailuistaan huolimatta - aivan mahtava isosisko. Hän on jo sen verran iso, että hänestä on ollut paljon apua Veinin "hoidossa"; milloin hän antaa veljelleen tutin hyllyn päältä, milloin riisuu Veinin vaatteet vaihtamista varten, milloin tuo uuden vaipan minulle vaihtamista varten, milloin syöttää veljelleen banaania välipalaksi. Meea ottaa (useimmiten) mielellään Veinin mukaan leikkeihin ja heillä on kahdestaan niin mahtavat leikit välillä. He tanssivat yhdessä, rakentavat dubloilla yhdessä, ajeluttavat autoja sohvatyyny-liukumäkeä pitkin... Oma suosikkileikkini on, kun he perustavat etsintäpartion ja kulkevat huoneesta toiseen suurennuslasien ja taskulamppujen kanssa peräkanaa. 

Toki Meea kaipaa myös "omaa aikaa" ja omia leikkejään, joihin Veini ei voi osallistua. Silloin hän osaa kasata pikkulegot, hama-helmet tai vaikkapa värityskirjat keittiön pöydälle ja leikkiä yksin siellä, minne Veini ei yletä. 


Meea on hyvin temperamenttinen (liittyy osittain kiukutteluunkin) ja omaa vahvat mielipiteet. Kavereiden kanssa aina ei uskalla näyttää omia mielipiteitään, vaan myötäilee muita - mutta tässä perhepiirissä kyllä omat mielipiteet kuulutetaan kovaan ääneen. Hänestä on myös tullut tarkka pukeutumisen ja hiustenlaiton suhteen - aivan kaikki äidin ehdotukset eivät enää kelpaakaan.

Parhaat leikit

Leikeistä puheen ollen... Edelleenkin ulkoleikit ovat meillä se kaikkein suosituin leikki. Tällä hetkellä ykkösjuttuna on leikkipuistoon pyöräily. Meeaa ei ole aiempina vuosina pyöräily kiinnostanut pätkääkään, mutta nyt on kunnon inspiraatio pyöräily-harjoittelua kohtaan iskenyt. Suurimpana motivaattorina taitaa olla apupyörien poissaanti (koska muutamalla kaverilla jo on otettu pois), mutta vielä me alkukesä ainakin treenaillaan. 

Pyöräilyn ohella hiekkalaatikko ja keinuminen ovat sitä mukavinta tekemistä meidän pihassa. Ja talvella mäenlasku, mäenlasku ja mäenlasku. Hiihtämistä ja luisteluakin kokeiltiin muutamia kertoja, mutta mäenlasku oli se ihan ykkösjuttu - piti jopa pihaankin tehdä neidille oma pieni mäki laskettavaksi. 

Sisäleikeistä kivoimpia ovat varmaankin askartelu, legot, piirtäminen, värittäminen, nukkekoti, barbiet... Pikkuveljen kanssa yhdessä rakentavat dubloilla tai megablokseilla ja leikkivät autoilla. Aika paljon erilaisia leikkejä Meea leikkii yhdenkin päivän aikana, eikä leikkeihin aina tarvita edes leluja. Kaikenlainen "pikkusälä" ja erinäiset pikkulelut (LOL-nuket, Hatchimalsit yms) kirvoittavat aikaan erinomaisia leikkejä!

Meea on myös kehittynyt piirtämisen saralla ihan uskomattomasti viime kuukausina. Piirtää kohta jo paremmin kuin äitinsä! Jos Meea aiemmin piirsi sekasotkun lisäksi lähinnä ihmisiä ja kukkasia, nyt hän piirtää erilaisia eläimiä, maisemia, ruokia, veneitä... 

Lastenohjelmia katsotaan vaihtelevasti - jonain päivänä enemmän, jonain päivänä vähemmän. Ainoat ohjelmat, joita Meea odottaa ja joiden lähetysajat hän muistaa, ovat Ryhmä Hau, Tarinoita puumajasta sekä Putous. Tämä varmasti onkin Meean kolmen kärki lempi-ohjelmissa. Näiden lisäksi suosikkeja ovat Ritariprinsessa Nella, My Little Pony (jonka hengessä juhlittiin synttäreitäkin) ja Muumit. Niin ja noroviruksen telkkariähkyssä tutuksi tulleen LOL-unwrap -videot YouTubesta ovat sellaisia, joita Meea jaksaisi katsoa varmaan kuinka kauan tahansa...

Meea on alkanut kiinnostua myös musiikista ja lempikappaleet ovat selkeät. Ykkösenä on Haloo Helsingin "Kaksi ihmistä", kakkossijalla Marcuksen ja Martinuksen "Plystre på deg". Myös Eino ja Aapeli sekä Risto Räppääjän biisit pyörivät soittolistalla (Robin on jo ihan out).

Ruoka maistuu vaihtelevasti

Allergia-asioiden kanssa on kamppailtu kuluneet vuodet, mutta nyt mennään niidenkin suhteen hyvässä vaiheessa. Käytännössä jäljellä on enää vaan maitoallergia, joka sekin on helpottanut kovasti. Meea on jo pitkän aikaa kestänyt maitoa kypsennettynä ruuan seassa. Lisäksi vatsa kestää (ainakin) yhden jätskin/jugun per päivä. Viimeksi testatessa kahdesta annoksesta per päivä tuli itkuinen yö, mutta tästäkin on jo aikaa. Nyt mennään kuitenkin siinä vaiheessa, että kaverisynttäreille ilmoittautuessa ei tarvitse mainita maitoallergiaa, ja neiti saa huoletta syödä kaikkea tarjolla olevaa. Kun kauramaitoa on ruokajuomana juotu jo näin pitkään, luulen, että se ei ihan helposti tule neidin maitolasista väistymään - onhan kaurajuoma maultaan tosi erilaista tavalliseen maitoon verrattuna...

Ruuan osalta jo 4-vuotiaana valloillaan ollut nirsoilu jatkuu edelleen. Kaikki aina toteavat "no se on vaan vaihe", mutta meillä tämä vaihe on kestänyt kohta 1,5 vuotta... Kaikki hiemankin uusi ruoka sekä lähes kaikki kasvikset ovat pahimpia Meean mielestä. Vähän on vuodessa päästy eteenpäin, mutta edelleenkin Meea esim. salaatista napsii vain kurkkuja lautaselleen, eikä suostu muuhun koskemaan...

Lempiruokia ovat tortillat, makaronilaatikko sekä avokadopasta.

Ihana nuori neiti

5-vuotisneuvola-aika saatiin vasta tälle viikolle, kuukausi synttäreiden jälkeen.

Mitat 5-vuotiaalla olivat 115,5 cm ja 19.7 kg. Pituutta on vuodessa tullut 8,5 cm ja painoa 2,3 kg, joten ei ihmekään, että vaatteet tuntuvat käyvän jatkuvasti pieneksi etenkin pituuden osalta!

Vaatteissa ollaan siirtymässä kokoon 122 ja jotain sitä tai hieman isompaakin kokoa on jo otettu käyttöön. Tällä hetkellä vaatekaapista taitaakin löytyä vaatetta kokovälillä 110-134. Kengissä käytössä on koko 31-32, vähän kengästä riippuen.

Meealla on parhaillaan menossa "päikkärit vai ei päikkärit" -vaihe, enkä tällä hetkellä oikein tiedä, kannattaisiko hänen päikkäreitä nukkua vai ei. Meea ei pääsääntöisesti enää päikkäreille haluaisi, mutta toisiaan (etenkin kerhopäivien jälkeen) on sen verran väsynyt, että lepo tekisi hyvää. Nyt ollaankin sovittu, että Meea menee joka päivä puoleksi tunniksi lepäämään - välillä väsy yllättää, välillä neiti makoilee sängyssään sovitun ajan ja nousee tasan puolen tunnin päästä leikkimään. Mikäli päikkärit nukutaan, ne venyvät helposti melko pitkiksikin - joka osaltaan sitten venyttää illan nukkumaanmenoaikaa, eikä Meeaa meinaa saada millään nukahtamaan. Toisaalta, mikäli päikkärit jäävät väliin, on ilta välillä melkoista kiukuttelua, kun väsymys ottaa vallan.

Hän on reipas ja temperamenttinen viisivuotias. Kekseliäs ja asioista kiinnostunut tyttö. Pahimmassa uhmaiässä oleva kiukuttelija, mutta samalla niin herkkä. Sanavalmis tyttö, joka ei turhia ujostele.

Ihana ja täydellinen viisivuotias!

Jos blogin lukijoissa on muita samanikäisten lasten vanhempia, olisi kiva kuulla teidänkin kuulumisia? Miten kova on vauhti ja mikä on mielipuuhaa teillä? :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.