Arttu-hauva tykkää vauvasta

Yksi asioista, joka mietitytti vauva-arjessa, oli koiramme suhtautuminen vauvaan. Ensi viikolla 5 vuotta täyttävä Arttu-hauva kun on tähän asti ollut perheemme vauva ja keskipiste; saanut jakamattoman huomiomme. Arttu on kyllä onneksi ihmis- ja lapsirakas - mutta toisaalta taas ei ole paljoa ollut tekemisissä vauvojen kanssa.

Artun ja Meean yhteiselo on kuitenkin onneksi sujunut hyvin - yllättävän hyvin. Paljon paremmin kuin odotin.

Arttu vahtii neljän päivän ikäisen vauvan vaipanvaihtoa.

Toki ensimmäiset päivät olivat vähän vaikeita; olin ollut poissa kotoa viikon ja sitten meille tuodaan pieni huutava nyytti, joka saa paljon huomiota ja johon ei saa koskea. Ensimmäisenä tai toisena päivänä Arttu pari kertaa haukahti vauvalle ja yritti ärtyneenä haukata varpaista - ja heti sen perään kadutti ja hävetti. Ja siihen se Artun suurempi uhmakkuus sitten jäikin.

Alussa Arttu ei ymmärtänyt yhtään, että mikä kapistus vauva oikein on. Ihminen, lelu vai jotain muuta? Sen Arttu kuitenkin ymmärsi, että vauva on tärkeä ja sitä pitää suojella. Koko ajan käydään tarkistamassa, että missä vauva on ja voiko se hyvin - etenkin alussa joutui muutamaan otteeseen kieltämään Arttua hyppimästä pinnasänkyä vasten. Ja lenkillä vauvan vaunuja pitää tietysti suojella ohimeneviltä autoilta ja lenkkeilijöiltä.

Sopuisaa yhteiseloa. :)

Varovaista tuttavuutta on jo alettu tekemään. Naamaa ei saa nuolla (tosin on sekin tehty pariin otteeseen), mutta kädestä ja jalasta voi nuuskutella ja lipaista. Välillä Arttu on vaan niin innoissaan, ettei noista tutustumisista meinaa tulla mitään. Nyt vauva kuitenkin alkaa olemaan jo niin arkipäiväinen juttu, ettei sitä tarvitse ihan joka kerta nähdessään yrittää nuolasta. Toki vauva-arki olisi varmaan helpompaa ilman koiraa (voisin tehdä oman postauksensa tästä...), mutta ihan hyvin meillä on sujunut.

Vähän Arttu on välillä mustasukkainen, etenkin Markosta. Mutta kun muistaa antaa tarpeeksi huomiota ja hellyyttä (joka päivä!) myös Artulle, niin yhteiselo sujuu paremmin. Ja vaikka Artusta on varmasti mukavaa olla kaksin kotona Markon kanssa vaunulenkin ajan, niin huoli vauvasta on kuulemma kova. Vauva on rakas ja tärkeä, vaikka sille välillä vähän mustasukkainen pitääkin olla.

Arttu on huolehtivainen isoveikka, joka on aikuistunut viimeisen kahden kuukauden aikana uskomattoman paljon!

Niin ja vauvan itkuunkin on jo totuttu! Aluksihan Artulle tuli hirveä hätä vauvan itkiessä. "Älkää kiusatko sitä! Auttakaa nyt äkkiä, kun vauvalla on hätä!" Vieläkin Arttu saattaa olla ensimmäisenä pinnasängyn vieressä itkun raikuessa, mutta enää siitä ei tule niin hirveää paniikkia. Eikä Arttua myöskään ärsytä itku; ensimmäisinä öinähän hauva kampesi itsensä loukkaantuneena sängyn alle murjottamaan, kun itku ei tuntunut loppuvan.