No, neuvolassa huomattiin raskausmyrkytysoireita (korkea alapaine ja proteiinia pissassa) jo toissa viikolla. Kumpaakin oiretta on seurattu ja lisäoireista varoiteltu. Lisäoireita ei onneksi ole tullut, mutta kun nuo muut arvot ovat edelleen olleet koholla, sain lähetteen äitiyspolille keskiviikolle.
Jännitys ennen äippäpolia oli aika kova. Tai siis tosi kova. Lähinnä siis siksi, että mitähän siellä mahtaa selvitä. On ehdottoman hyvä, että oireita seurataan, mutta kyllä se seuranta saa oman stressitason ja jännityksen kohoamaan.
Lisäksi jännitystä nosti mahdollisuus siitä, että siltä reissulta joutuisi jäämään osastolle. Sairaalakassihan oli tarkoitus pakata pääsiäisenä kaikessa rauhassa (ja tehdä siitäkin oma bloggaus), mutta häthätää sitä sitten keskiviikko-aamuna pakkailin kaiken varoilta ja googlettelin, että mitä kaikkea oikeasti tarvii mukaan.
Onneksi kaikki näytti äippäpolilla ihan hyvältä - eikä sairaalakassillekaan ollut tarvetta.
Otettiin (ensimmäistä kertaa) sydänkäyrää vauvasta ja katsottiin vauvan vointia vielä ultralla. Molemmissa oli kaikki kunnossa ja erittäin vilkkaalta ja hyvävointiselta vauva vaikutti. Painoakin oli kertynyt jo reilut 2800 grammaa.
Koska kaikki näytti hyvältä ja vointi oli ok, sovittiin seuraava kontrollikäynti vasta 1,5 vkon päähän. Vaikka pissanäytettä jouduinkin keräämään seuraavan yön (ja sen tulokset saisin vasta torstaina), olo oli aika helpottunut. Vaikka diagnoosi olikin lievä raskausmyrkytys, niin vauvalla oli kaikki hyvin ja minäkin sain tulla kotiin.
Noh. Torstai-iltapäivällä tuli sitten puhelu, jossa vähän niinkuin jokapäiväisten kuulumisten vaihtamisen tapaan kutsuttiin osastolle käynnistämään synnytystä. Ehkä nuo puhelut sairaalassa ovat arkipäivää, mutta itse vähän häkellyin - enkä enää aamulla ollut lainkaan varma, että mitähän siellä puhelimessa oli sanottu.
Ilta meni sekalaisissa tunteissa; jännitti, pelotti, huolestutti, stressasi - ja kuitenkin fiilis oli (ainakin ajoittain) myös positiivinen.
Valmistautumisaika jäi lyhyemmäksi kuin ajattelin ja tuntui, että hirveästi on vielä tekemättä. Pari kyyneltä tirautin miehelle siitä, että meillä ei ole vielä EDES patjaa, että miten se vauva muka voi vielä syntyä. Oikeastihan siis patja on ehkä ainoa "pakollinen" tavara, joka meiltä puuttuu - ja sekin vaan siksi, ettei sitä löytynyt kaupan hyllyltä ja jouduttiin tilaamaan se erikseen.
Aamuun mennessä oli sairaalakassi pakattu, vauvan kotiutumisvaatteet (tai kolmet eri vaihtoehdot) valittu, lista puuttuvista asioista/hankinnoista tehty ja hätäkasteen varalta nimet mietitty. Aika paljon hommaa - ei ihmekään, ettei oikein yöllä nukuttanut. ;)
Osastolla oltiin puoli yhdentoista aikaan ja aluksi tehtiin kaikenmoisia kokeita. Lääkärille päästiin ennen yhtä ja sen jälkeen käynnistettiin synnytys lääkkeillä.
Sen jälkeen tää onkin ollut odottelua, syömistä ja sydänkäyrällä oloa. Ei taida vielä tänä yönä ihmeempiä tapahtua, mutta jospa täällä ei kovin montaa päivää tarvisi makoilla. Paino sanalla makoilla, koska raskausmyrkytyksestä johtuen ei hirveästi saa liikkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!