Tänään oli neuvolan kotikäynti, joka meni ihan hyvin. Jotenkin hassua, että kotikäynti on jo ennen synnytystä, mutta kuulemma se on joku uusi käytäntö ja kuntakohtaisesti käytössä.
Luulin, että kotikäynnillä oltaisiin vähän katseltu myös kotia vauvan kasvatusympäristönä. Siis esimerkiksi tsekattu, että minne aiotaan sijoittaa hoitopöytä ja pinnasänky tai että millaisia tarvikkeita meillä on jo tässä vaiheessa hankittuna. Mutta ei. Käytännössä tuo kotikäynti oli ihan sama asia kuin normaali neuvolakäynti; nyt ne hemoglobiinin ja verenpaineen mittaukset tehtiin vaan neuvolan sijaan kotisohvalla. Ei tainnut täti edes kommentoida meidän vaunuja, vaikka olivatkin eteisessä näkösällä.
Vaikka kotikäynti tosiaan sujuikin hyvin, niin oman jännityksensä sen sujumiseen toivat nämä meidän muut perheenjäsenet. Siis muut kuin minä ja vauva - meillä meni kaikki ok. :)
Ensinnäkin siis tämä meidän erittäin ihmisrakas hauva vähän jännitti jo etukäteen. Siis että mitenhän neuvolantätiin suhtaudutaan. No, ensimmäiset minuutit tietenkin hyppien ja pomppien - myöhemmin sitten syliin tunkien ja lelujaan esitellen. :) Vähän myöskin hävetti siinä vaiheessa, kun Arttu sumeilematta tunki päänsä syvälle tädin kassiin ja tutkaili mitä ihanaa sieltä löytyykään; mm. siis verenpainemittari ja sydänäänten kuuntelulaite.
Lisäksi Artulle iski - kaikista aamuista tietenkin juuri tänä aamuna - kovat vatsakivut, jotka ilmenivät erittäin pahanhajuisina pieruina. Arttu piereskeli koko aamun ja päivän niin paljon, ettei tuuletuskaan tuntunut auttavan. Arttu pääsikin sitten puolessavälissä neuvolantädin vierailua takapihalle hengailemaan - sen jälkeen, kun oli ensin aiheuttanut kunnon hajuhaitat sohvalla kainalossa istuessaan.
Johtuen pitkälti juuri Artusta, Markon oli tarkoitus tulla tänään ajoissa kotiin, jotta pystyy tarvittaessa pitelemään Arttua hyppimästä. Mutta ei sekään mennyt niinkuin Strömsössä. Tietysti kaikista päivistä juuri tänään Marko teloi itsensä töissä sirkkelillä ja tuli kotiin työterveyden kautta. Kädessä pari tikkiä ja side, taskussa viikon sairaslomalappu. Marko ja neuvolantäti ajoivat itseasiassa peräkkäin meidän pihaan ja tulivat samalla ovenavauksella sisään - eli lähes ajoissa se Marko sitten kuitenkin kotiin ehti.
Vaikkei tuo Markon käsivamma kovin mukava olekaan, niin ihan mukavaa kuitenkin saada seuraa tähän lomailuun. Suunnitelmissa olisi lähipäiville ainakin leffojen katselua ja mahdollisesti shoppailureissukin - jos vaan saisin sen ostoslistan tässä suurinpiirtein loppuun asti kirjoitettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!