Urpon ja Turpon talo
Urpon ja Turpon talo on täysin uusi kohde Keuruulla. Meiltä talolle ajoi puolisen tuntia, joten tämä vierailukohde oli lyöty lukkoon jo alkukesästä. Varmistelin vielä ennen vierailuamme sähköpostitse, että löytyyhän talosta puuhaa näinkin pienelle - nettisivujen teksteistä kun se ei ihan satavarmasti selvinnyt.
Samalla sovin bloggausyhteistyöstä, eli saimme hieman edullisemman sisäänpääsyn bloggausta vastaan. Olisin joka tapauksessa bloggauksen aiheesta kirjoittanut, joten sinänsä tämä oli itselle ns. win-win -tilanne. Joka tapauksessa, tämä bloggaus on nyt ensimmäinen yhteistyöbloggaukseni ikinä!
Urpon ja Turpon talossa tosiaan asuvat nämä ihastuttavat karhut. Lisäksi siellä vierailee päivittäin monia muitakin hahmoja, me tapasimme Molla-Maijan ja ilmeisesti Barbikin oli ollut paikalla aamusella.
Talon teemana on kiireettömyys ja yhdessä tekeminen. Talosta sisältä löytyi erilaisia leluja ja askarteluvälineitä, ulkona puolestaan oli temppurata sekä erilaisia pihapelejä. Enemmänkin siis toiminnallinen kerhomainen ajanviettopaikka kuin mikään huvipuisto.
Sisällä talossa
Tekemistä riitti paljon sisällä talossa - me kävimme ulkosalla ainoastaan ohjelmaosuuksien aikana (joita odotellessa ehti hyvin tutustumaan pihan muihin aktiviteetteihin). Kaikkineen taisimme käväistä sisällä kolmesti vierailumme aikana, eli muutamaan otteeseen joutui kengät pukemaan ja riisumaan. :)
Sisältä talo on kohtuullisen pieni; eteistilan ja kassan/puodin lisäksi talosta löytyi neljä erillistä tilaa. Näistä kahdessa emme viettäneet juurikaan aikaa, koska niissä puuhat (askartelua, lautapelejä yms) oli tarkoitettu enemmän isommille lapsille.
Jonkin aikaa Meea viihtyi "vauvojen osastolla" kassan kupeessa - ksylofoni ja Dublot innostivat jonkin aikaa, paksusivuisten kirjojen lukemiseen Meea ei malttanut keskittyä, eikä seinustalla komeillut ihana säkkituolikaan Meeaa innostanut.
Eniten aikaa sisällä vietimme ns. leikkihuoneessa, jossa tuntuivat kaikki muutkin lapset parhaiten viihtyvän. Huoneesta löytyi leikkikioski ja -keittiö sekä erinäisiä astioita ja leikkiruokia - näiden parissa Meeakin jaksoi hetken touhuta. Huoneessa oli myös erilaisia naamiaisasuja ja nurkasta löytyi ihana nukketeatteri.
Eniten huoneessa kiinnosti meidän poikatyttöä pikkuautot ja junarata - erityisesti sen hetken ajan, kun oltiin kolmistaan huoneessa, saivat autot kovaa kyytiä!
Pihapiirissä
Ulkonakin riitti puuhaa - vähän vähemmän tosin näin pienelle. Ulkona oli keppihevosia ja esterata, temppurata tunneleineen, pallonheittoa, saippuakuplapiste... Meea innostui eniten putkitunnelista, jonne piti palata monta kertaa ryömimään ja lopulta jopa kävelemään. Myös pallonheitto - tai lähinnä ne pallot - kiinnostivat pikkuneitiä.
Erityisesti ulkona korostui talon tietynlainen lämminhenkinen itsetekemisen ilmapiiri. Pienellä budjetilla, mutta runsailla ideoilla ja vaivannäöllä oli saatu aikaan vaikka mitä mielenkiintoista. Uskon, että moni perhe saa sieltä myös ideoita aktiviteettien toteuttamiseen omalle pihalle - aika lailla kaikki asiat kun olivat sellaisia, jotka itsekin pystyisi toteuttamaan ja melko pienellä rahallisella panostuksella!
Itse ainakin laitoin tulevia vuosia varten korvan taakse vinkin pulloista tehdystä vesilabyrintista; kun kannulla kaatoi vettä ylimmästä pullosta, se valutti sitä alimpiin vuoronperään ja lopulta alle vatiin - josta kannun pystyi täyttämään ja valuttamaan vettä uudelleen. (Ja valitettavasti nyt vasta tajusin, etten ottanut tästä aparaatista lainkaan kuvaa - kun mies kaatoi vettä kannusta ja minä vahdin, ettei neiti ui vesivadissa, jäi kuvaaminen tässä tilanteessa taka-alalle...).
Karhujen päiväohjelma
Yleisten aktiviteettien lisäksi talossa on erilaista ohjelmaa noin tunnin välein. Meidän reilun kolmen tunnin vierailuaikaan sisältyi Urpon ja Turpon musiikkihetki, viulistiesitys ja Molla-Maijan seikkailu - valitettavasti näistä keskimmäinen missattiin, kun oltiin juuri tuolloin lounaalla naapurissa Pappilan Tavernassa.
Urpon ja Turpon musiikkihetki ajoittui vierailumme alkupuolelle ja se tuntui olevan Meealle erityinen kohokohta! Neiti hytkyi musiikin tahdissa ja ihasteli edessä tanssineita karhuhahmoja. Muutamaan otteeseen meinasi neiti jo musiikkihetken aikana karata tekemään lähempää tuttavuutta nallukoihin.
Meidän vierailun loppupuolella ohjelmassa oli vielä Molla-Maijan seikkailu, jossa Molla-Maija johdatti lapset kartan avulla pihaa kierrellen ja kaarrellen pahan M:n luolaan. Meea oli vielä vähän turhan pieni tähän seikkailuun, mutta kierrettiin silti (sylistä käsin) muiden mukana. Lopusta "palkkioksi" saatu pieni sininen kivi tuntui silti olevan Meealle yhtä tärkeä aarre kuin vähän isommillekin lapsille.
Vanhan Keuruun alue
Vanhan Keuruun alue oli itselleni uusi tuttavuus, joten oli kiva käydä sielläkin. Näin ensikertalaiselle vähän tuotti haastetta itse asiassa löytää talolle; me emme ainakaan bonganneet opasteita kuin ihan talon kulmalta ja mietimmekin pihaan kurvatessamme, että ollaankohan yhtään oikeassa paikassa. Oltiin onneksi. :)
Talosta voi tosiaan välillä poistua ja tutustua muuhun Vanhan Keuruun alueeseen - tai vaikka piipahtaa jossain muuallakin välissä! Ihan hyvä juttu erityisesti ruokailujen osalta, kun tarjolla on mahdollisuus nauttia ruoka muuallakin kuin ns. paikan ruokalassa.
Meillä tarkempi tutustuminen alueeseen jäi tällä kertaa tekemättä, kun pikkuneiti alkoi olla jo sen verran väsynyt. Kävimme kuitenkin lounaalla suunnilleen puolivälissä talovierailua vieressä olevassa Pappilan Tavernassa. Maukasta lounasta ja hieno miljöö. Pikkuneiti oli ikionnellinen, kun lähtiessä bongattiin lasten nurkkauksesta lammaskiikut - lammas kun on Meean lempieläin (kukon ohella), niin sai tämäkin karvapallero lämpimiä halauksia Meealta. :)
Mitkä fiilikset?
Kaikkineen talosta jäi käteen hyvin positiivinen tunnelma.
Pienehkö puuhapaikka, josta löytyi monenlaista puuhaa eri ikäisille. Tekemistä riitti niin sisällä kuin ulkona; etenkin ulkona suuri osa enemmänkin tekijöiltään kekseliäisyyttä ja viitsimistä vaativia asioita kuin suurella budjetilla tuotettuja. Ohjelmaosuuksissa pieni porukka mahdollisti sen, että jokainen pääsi hyvin mukaan.
Talossa oli esillä kivoja ohjeistuksia Urpon ja Turpon kuvilla varustettuna (sekä kassan lähellä myynnissä kirjoja), mutta olisin toivonut karhujen näkymistä talossa vielä enemmän. Toki karhut kävivät ulkona pitämässä musiikkihetken ja myöhemmin päivällä halihetken, mutta nämä kymmenen minuutin nopeat käväisyt tuntuivat melko lyhyiltä. Olisikin ollut kiva, jos edes toinen karhu olisi kierrellyt ns. leikkiohjaajana talossa koko ajan - tai ainakin edes jossain vaiheessa päivää. Täytyy kuitenkin muistaa, että talo on avoinna ensimmäistä kesää, joten kenties tulevina kesinä tätäkin puolta kehitetään.
Talon kävijöille annettiin vierailun ajaksi talon avaimet - jokaiselle omansa. Ilmeisesti tällä laskettiin myös talon kävijämäärää; kuulemma 40 henkeä maksimissaan otetaan taloon yhtä aikaa. Meidän kanssamme talossa oli ehkä kaikkineen 20-25 henkeä ja kaikkien ollessa yhtä aikaa talossa (ja suurimmaksi osaksi siellä leikkihuoneessa!) oli jo melkoisen tiivis tunnelma.
Reilun vuoden ikäiselle talossa oli koettavaa, mutta enemmänhän talo on suunnattu vähän vanhemmille lapsille. Rauhalliset hetket, kun muita lapsia ei ollut pienehköissä tiloissa leikeissä mukana, olivatkin taaperon kannalta ne parhaat - muutoin tuntui vähän jäävän toisten jalkoihin.
Päällimmäisenä mieleen jäi ehkä eräänlainen kerho- tai leiritunnelma. Yhdessäoloa, touhuamista ja leikkimistä. Uskoisin paikan olevan vanhemmillekin hyvä "lepopaikka" kesälomapäivien keskellä, kun lapset touhuavat hetken uusilla leluilla ja vahtiminen on kuitenkin näin pienellä ja rajatulla alueella kohtuullisen helppoa.
Jos liikut Keuruun suunnalla heinäkuussa, käy ehdottomasti tsekkaamassa tämä uusi kohde. Pääsylipun hinta on melko pieni ja samalla hinnalla talossa voi viettää vaikka koko päivän!
Seuraa blogia Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovinissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!