Koska mieheni ei saa (kuten ei varmaan kenenkään muunkaan mies) töistä vapaata minun sairasteluni takia, oli pärjättävä kotona yksin Meean kanssa. Toki mies lupasi lähteä töistä aikaisemmin, jos tilanne sitä vaatii, mutta kyllä me jotenkuten pärjättiin tämä loppuviikko. Jospa sitä viikonloppuna saisi vähän levättyäkin.
Pakko myöntää, että viime päivinä olo on ollut kuin kuivaksi puristetulla rätillä. Flunssa vei kaikki voimat; siitä huolimatta voimia oli pakko kaivaa jostain - vauva ei hoida itse itseään, eikä edes päästä sairastavaa äitiä yhtään helpommalla. Vielä kun meidän vauveli on kadottanut päiväunet lähes kokonaan, niin ei päivisin kovin montaa lepohetkeä löydy.
Flunssa ei ole vieläkään helpottanut kokonaan, mutta parempaan päin ollaan menossa. Tänään on jaksanut jo mm. kirjoitella blogia. ;)
Flunssan toivottavasti pikaisen kaikkoamisen kunniaksi päätin koota pikkuvauvan kanssa sairastamisen ikävyydet top 5, olkaapa hyvät!
5) Itsensä lääkitseminen. Jos asperiini on toisessa paikassa ja vesihana toisessa, voi siinä kestää tuntikin, ennenkuin vauvan kanssa saa lääkkeen kurkusta alas - matkan varrella voi tulla eteen muita tärkeämpiä asioita aina itkukohtauksesta puklukatastrofiin. Varsinkin lämpimän juoman nauttiminen sylivauvan kanssa on haastavaa, koska se täytyy käytännössä tehdä silloin, kun vauva on nukkumassa. Muutaman kerran yritin sitä myös Meean ollessa sitterissä tai leikkimatolla, mutta joka kerta juominen jäi - syystä tai toisesta - kesken ja juoma kylmeni.
4) Kurkkukipuisena vauvan kanssa seurustelu. Meea nykyisin rauhoittuu parhaiten äidin lauluun. Kun kurkku tuntuu raastinraudalta (eikä sitä lämmintä juomaakaan ole saanut nautittua), on jo vauvalle jutustelu kivuliasta - puhumattakaan laulamisesta.
3) Aivastelu ja niistäminen. Nämä kaksi asiaa häiritsevät vauvanhoitoa tehokkaasti.Äidin syliin nukahtanut vauva herää melko nopeasti, kun äiti aivastaa. Puhumattakaan niistä kerroista, kun olen joutunut viemään vauvan itkevänä tai juuri nukahtamaisillaan sänkyyn, ihan vaan siksi, että nenä on vuotanut niin paljon, että on ollut pakko niistää. Ei varmaan tarvitse kertoa, että itku ei ainakaan ole loppunut nenän niistämisen aikana...
2) Käsienpesu. Flunssaisena käsiä pitää pestä koko ajan. Siis IHAN koko ajan. Jos niistät, jos aivastat, jos yskit käsi suun edessä, jos vahingossa hipaiset nenääsi... Käsihygienia on muutenkin tärkeää pienen vauvan kanssa, mutta flunssan aikana se korostui. En vahingossakaan haluaisi tartuttaa flunssaa myös vauvaan - etenkään siksi, että kahdesta flunssapotilaasta huolehtiminen on kaksin verroin raskaampaa.
1) Pusuvaje. Se kaikista vaikein asia oli kuitenkin se, että vauvaa ei pysty pusuttelemaan ja halittelemaan niin paljon kuin haluaisi. Lähinnä siis pöpöjen takia. Ensi viikolla - kun toivottavasti olen jo parantunut - aion korvata pusuvajeen ja helliä Meean hajalle! :)
Niin ja tottakai ihan ylipäätään vaikeinta äidin sairastamisessa on se, että olosta huolimatta, vauvaa on hoidettava. Sylivauva on sylivauva myös äidin sairastaessa!
-----
p.s. Pakko muuten mainita näin off the topic; tätä kirjoittaessa Meea heräsi päikkäreiltä ja tuli syliin istuskelemaan äidin naputellessa bloggausta loppuun. Pikkuneiti kurkottelee sylissä eteenpäin - tuloksena on iiiiiiisot kuolat sormillani ja näppäimistöllä. :)
Flunssa ei ole vieläkään helpottanut kokonaan, mutta parempaan päin ollaan menossa. Tänään on jaksanut jo mm. kirjoitella blogia. ;)
Flunssan toivottavasti pikaisen kaikkoamisen kunniaksi päätin koota pikkuvauvan kanssa sairastamisen ikävyydet top 5, olkaapa hyvät!
"Kun äiti sairastaa, vaikeaa on..." - top 5
5) Itsensä lääkitseminen. Jos asperiini on toisessa paikassa ja vesihana toisessa, voi siinä kestää tuntikin, ennenkuin vauvan kanssa saa lääkkeen kurkusta alas - matkan varrella voi tulla eteen muita tärkeämpiä asioita aina itkukohtauksesta puklukatastrofiin. Varsinkin lämpimän juoman nauttiminen sylivauvan kanssa on haastavaa, koska se täytyy käytännössä tehdä silloin, kun vauva on nukkumassa. Muutaman kerran yritin sitä myös Meean ollessa sitterissä tai leikkimatolla, mutta joka kerta juominen jäi - syystä tai toisesta - kesken ja juoma kylmeni.
4) Kurkkukipuisena vauvan kanssa seurustelu. Meea nykyisin rauhoittuu parhaiten äidin lauluun. Kun kurkku tuntuu raastinraudalta (eikä sitä lämmintä juomaakaan ole saanut nautittua), on jo vauvalle jutustelu kivuliasta - puhumattakaan laulamisesta.
3) Aivastelu ja niistäminen. Nämä kaksi asiaa häiritsevät vauvanhoitoa tehokkaasti.Äidin syliin nukahtanut vauva herää melko nopeasti, kun äiti aivastaa. Puhumattakaan niistä kerroista, kun olen joutunut viemään vauvan itkevänä tai juuri nukahtamaisillaan sänkyyn, ihan vaan siksi, että nenä on vuotanut niin paljon, että on ollut pakko niistää. Ei varmaan tarvitse kertoa, että itku ei ainakaan ole loppunut nenän niistämisen aikana...
2) Käsienpesu. Flunssaisena käsiä pitää pestä koko ajan. Siis IHAN koko ajan. Jos niistät, jos aivastat, jos yskit käsi suun edessä, jos vahingossa hipaiset nenääsi... Käsihygienia on muutenkin tärkeää pienen vauvan kanssa, mutta flunssan aikana se korostui. En vahingossakaan haluaisi tartuttaa flunssaa myös vauvaan - etenkään siksi, että kahdesta flunssapotilaasta huolehtiminen on kaksin verroin raskaampaa.
1) Pusuvaje. Se kaikista vaikein asia oli kuitenkin se, että vauvaa ei pysty pusuttelemaan ja halittelemaan niin paljon kuin haluaisi. Lähinnä siis pöpöjen takia. Ensi viikolla - kun toivottavasti olen jo parantunut - aion korvata pusuvajeen ja helliä Meean hajalle! :)
Niin ja tottakai ihan ylipäätään vaikeinta äidin sairastamisessa on se, että olosta huolimatta, vauvaa on hoidettava. Sylivauva on sylivauva myös äidin sairastaessa!
-----
p.s. Pakko muuten mainita näin off the topic; tätä kirjoittaessa Meea heräsi päikkäreiltä ja tuli syliin istuskelemaan äidin naputellessa bloggausta loppuun. Pikkuneiti kurkottelee sylissä eteenpäin - tuloksena on iiiiiiisot kuolat sormillani ja näppäimistöllä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!