Maito ei riitä
Maidon vähäinen määrä on ollut ongelmana alusta asti. Heti synnytyksen jälkeen sitä ei tullut lainkaan - siis ei pisaraakaan ensimmäisinä päivinä. Määrät ovat olleet pieniä alusta asti ja kasvun varmistamiseksi onkin jouduttu parin viikon iästä eteenpäin antamaan korviketta lisämaitona.
Maitomäärään on vaikuttanut osaltaan myös pienikokoinen vauva, joka ei alussa jaksanut imeä tarpeeksi, osaltaan kohtuun jäänyt istukan pala. Ahkerasta pumppailusta, vedenjuonnista yms huolimatta omaa maitoa ei tule riittävästi, joten kaupasta kannetaan suuret määrät Nan-korviketta Meealle. Kasvu onneksi on nyt hyvää ja painokin alkaa lähennellä viittä kiloa!
Rintakumi ja tuttipullo
Imemisen (ja "huononmallisten" rintojen) avuksi annettiin jo laitoksella rintakumi. Sen avulla rintaruokailu on sujunut edes jotenkin. Tai siis, ilman sitä se ei ennen kahden kuukauden ikää sujunut oikeastaan lainkaan.
Tuttipulloa puolestaan on käytetty pitkälti alusta asti. Laitoksella otettiin siitä luovutettua lisämaitoa ja kotona aluksi pumpattua maitoa, parin vkon iästä eteenpäin myös korviketta.
Rintakumista ja pulloruokinnasta johtuen pelkästä rinnasta syöminen on ollut aika vaikeaa. Välillä tosi vaikeaa. Rintaraivarit ovat edelleen jokapäiväisiä ja toisinaan rinnasta syöminen ei vaan suju. Ei vaikka mitä yrittäisi. Rintakumiata irrottautuminen onkin ollut haasteista suurin - eikä sitä ihan täysin olla vieläkään selätetty.
Meillä oli myös viikon imetystauko (antibioottikuurista johtuen), joka ei ainakaan helpottanut imetyshaasteita. Päinvastoin. Sen jälkeen ei meinannut rintakumikaan kelvata, kun sieltä ei tullut maito yhtä helposti kuin pullosta. Välillä kiukuteltiin pullollekin; maidon olisi ilmeisesti pitänyt vaan valua mahaan, ilman mitään ponnisteluita. Pumppaamisesta huolimatta imetystauko varmaan osaltaan vaikutti negatiivisesti myös tuohon maidon (muutenkin vähäiseen) määrään.
Jos olisin tiennyt imetysasioista enemmän etukäteen, olisin ehkä kieltäytynyt rintakumista ja ainakin yrittänyt ilman sitä aluksi. Nyt kun se työnnettiin avuksi heti, kun imetysote ei ensimmäisellä kerralla onnistunut. Samoin olisin vaihtanut pulloruokinnan hörppyyttämiseen; nyt se on jo liian myöhäistä.
Haasteet on tehty voitettavaksi
Imetyshaasteista huolimatta pärjätään kohtuullisen hyvin. Meea kasvaa hyvin ja ruoka maistuu - vaikkakin siitä valtaosa on korviketta. Välillä on parempia päiviä, välillä tosi huonoja. Kehitystä kuitenkin on tapahtunut; kuukausi sitten olin jo vakuuttunut, että imettäminen loppuu ongelmista johtuen tähän, mutta niin me vaan vieläkin jatketaan.
Yritän olla ottamatta turhaa stressiä, vaikka välillä tuntuu olevan vaikeaa. Imettäminen ei ole minulle mikään elämää suurempi asia, enkä muutenkaan suunnitellut olevani äiti, joka imettäisi lastaan vielä kaksivuotiaaksi asti. Koska äidinmaito kuitenkin edistää vauvan terveyttä, toivoisin voivani sitä vauvalle antaa - edes siihen puolen vuoden ikään asti.
Mutta näillä mennään; voisi asiat toki olla huonomminkin ja voisi olla, ettei olisi alusta saakkakaan pystynyt imettämään lainkaan. Syötetään rinnasta sen verran ja niin kauan, kun maitoa tulee ja se vauvalle kelpaa. Sen enempään ei taida kukaan pystyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!